Maailma muuttuu yhä monimutkaisemmaksi, mutta oikeusvarmuus pitäisi pystyä varmistamaan muuttuvissakin olosuhteissa. Professori Anssi Keinänen arvioi, että toimiva valvontajärjestelmä on sekä asiakkaiden että yritysten etu.

Oikeusvarmuus eli oikeusjärjestelmän ennakoitavuus ja luotettavuus on yksi yhteiskunnan keskeisimmistä peruspilareista. Oikeusvarmuuden eri ulottuvuuksiin keskityttiin syksyn FINE-seminaarissa 2024.

Maailma muuttuu yhä monimutkaisemmaksi: se mikä päti hetki sitten, ei välttämättä päde enää tänään tai varsinkaan huomenna. Lainsäädäntötutkimuksen professori Anssi Keinänen Itä-Suomen yliopistosta pohti omassa puheenvuorossaan, miten oikeusvarmuus toteutuu muuttuvassa maailmassa. Oikeusvarmuus, oikeustutkimus ja lainvalmistelun laatuun liittyvät kysymykset ovat keskeisiä hänen työssään.

”Oikeusvarmuudella tarkoitetaan muun muassa sitä, että sopimukset toteutuvat, päätökset ovat perusteltuja ja avoimia sekä oikeussäännökset riittävän selkeitä ja yhdenmukaisesti sovellettavissa. Maallikonkin pitäisi pystyä lukemaan lainsäädäntöä ja ymmärtämään, mitä häneltä vaaditaan”, Keinänen kiteytti.

Keinänen seuraa finanssialaa läheltä myös toisessa roolissaan LähiTapiola Vahinkoyhtiön hallintoneuvoston puheenjohtajana ja LähiTapiola Idän hallituksen puheenjohtajana.

Mistä syntyy oikeusepävarmuus?

Oikeusvarmuutta on siis se, että kansalaiset ja yritykset voivat luottaa, että heidän oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan käsitellään johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti – oli päätös sitten vakuutusyhtiön, pankin tai tuomioistuimen tekemä.

”Samanlaisista asioista pitäisi tulla samanlaisia ratkaisuja”, Keinänen sanoi.

Oikeusvarmuuden vastakohtana voidaan pitää oikeusepävarmuutta. Mistä se sitten johtuu?

Keinänen listasi syiksi muun muassa epäselvän lainsäädännön, lainmuutokset ja uudistukset, ristiriitaiset oikeuskäytännöt, nopeasti muuttuvan yhteiskunnan ja teknologian sekä poliittiset ja taloudelliset tekijät.

”Meidän lainsäädännössämme on tiettyjä epäselvyyksiä. Pykälissä voidaan käyttää abstrakteja termejä, kuten riittävästi, kohtuullisesti ja huolellisesti. Niitä voidaan sitten tulkita eri tavalla. Joku voisi sanoa, että miksi ei kirjoiteta tarkkoja lainsäädäntöjä, mutta liian tarkat säädösten sanoitukset ovat joustamattomia. Kun tilanteet yhteiskunnassa muuttuvat, tarkka säätely ei välttämättä enää pidä paikkaansa.”

Haasteena on myös, että lainsäädäntö on usein reagoivaa: tiedostettuun ongelmaan reagoidaan lainsäädännön muutoksella. Lainsäädäntö ei välttämättä pysy nopeiden muutosten perässä.

Keinäsen mukaan myös politiikka heijastuu oikeusvarmuuteen. Jokaisella hallituksella on oma tahtotila – kuten demokratiaan kuuluu. Eduskuntavaalit ovat neljän vuoden välein, ja uuden hallituspohjan myötä myös lainsäädäntö muuttuu. Lisäksi kansainvälinen sääntely ja kansalliset normit voivat olla ristiriidassa aiheuttaen epävarmuutta.

Lainvalmistelun laatua parannettava

Yhteiskuntaan kohdistuu monenlaisia muutospaineita, jotka vaikuttavat myös finanssialaan. Ympäristön ja ilmastonmuutoksen haasteet, geopoliittiset jännitteet, muuttuva kansainvälinen järjestys sekä väestönkasvu ja kaupungistuminen haastavat oikeusvarmuutta.

Lainsäädännöllä haetaan ratkaisua muuttuneeseen tilanteeseen. Sääntely voi kuitenkin epäonnistua esimerkiksi siksi, että yhteiskunnan olosuhteet, ihmisten käsitykset tai arvostukset ovat muuttuneet.

Keinäsen mukaan lainvalmistelun kehittäminen on avain parempaan lainsäädäntöön. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on ajanut voimakkaasti lainvalmistelun laadun parantamista.

”Hyvä lainvalmistelu nojaa rationaaliseen päätöksentekoon. Tiedon rooli päätöksenteossa korostuu. Yksi isoimmista asioista 2000-luvun lainvalmistelussa on sidosryhmien osallistaminen. Aiemmin oli hallituksen tehtävä miettiä, minkälaisia lakeja tarvitsemme, ja eduskunta hyväksyi tai oli hyväksymättä niitä. Nyt eri toimijoita halutaan osallistaa lainvalmisteluun.”

Lainsäädännön määrä on jatkuvassa kasvussa. Vaikka lainvalmistelua on kehitetty, lainsäädännön täytäntöönpano ja valvonta ovat unohtuneet kehittämisessä. Keinänen arvioi, että tulokset ovat olleet pettymyksiä.

”Taas OECD on ottanut tästä kopin. Siellä on alettu puhua etunenässä hyvästä valvonnasta: miten valvontaresursseja kohdennetaan ja miten riskejä arvioidaan. Esille nousee myös vaihtoehtoinen valvonta eli kuinka paljon toimiala itse valvoo itseään ja kuinka valveutuneita kuluttajat ja media ovat. Taustalla on viranomaisresurssien väheneminen. Mitä enemmän kuluttajat ovat jostain asiasta kiinnostuneita, sitä vähemmän saatetaan tarvita viranomaisvalvontaa.”

Anssi Keinänen sanoi, että elämme oikeudellisessa viidakossa, säätelytsunamissa. Valvontaviranomaisen ja valvottavan välinen yhteistyö korostuu. Valvottavien omalla halukkuudella noudattaa sääntelyn ehtoja pitäisi olla vaikutusta siihen, miten viranomaisen kannattaa valvoa toimijaa.

FINEn työllä merkitystä koko yhteiskunnalle

Lopuksi Anssi Keinänen nosti esille päivän isännän eli FINEn roolin oikeusvarmuuden turvaajana.

Jos kuluttaja kokee, ettei finanssialan yritys ole tehnyt hänen kannaltaan päätöstä oikein, hän voi hakea tilanteessa ratkaisua FINEltä. Kuluttajalle kynnys haastaa pankki tai vakuutusyhtiö oikeuteen on korkea. Jos puhelin hajoaa tai jalka murtuu, käräjille suuntaaminen on turhan raskas, kallis ja epävarma vaihtoehto.

Keinänen korosti, ettei kysymys ole pelkästään asiakkaan aseman edistämisestä, vaan myös yritysten ja koko toimialan.

”Jos toimisimme pelkällä tuomioistuinratkaisulla, oikeuden saatavuus olisi vakuutus- ja pankkialalla aika heikkoa. Siksi tarvitsemme vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja. FINEn päätökset ovat tärkeitä yksittäistapauksia, ja niiden vaikuttavuus kasvaa, jos tietoa pystytään viemään nykyistäkin laajemmin eteenpäin – silloin toiminta on vaikuttavaa koko yhteiskunnalle.”