Lainan myöntäminen edellyttää yleensä jonkinlaista vakuutta sille, että laina maksetaan takaisin pankille. Tavallisesti lainan vakuutena on reaalivakuus eli konkreettinen kohde kuten lainalla ostettava asunto.  Asunnon hallintaan oikeuttava osakekirja tai kiinteistön panttikirja annetaan laina-ajaksi panttaussopimuksella pankin hallintaan. Kun laina maksetaan takaisin sopimuksen mukaisesti, pankki palauttaa vakuutena olevan omaisuuden asiakkaalle. Jos velallinen ei maksa luottoa sovitulla tavalla, voi pankki panttaussopimuksen ehtojen ja kuluttajansuojalain edellytysten täyttyessä vaatia vakuuden myyntiä, jotta lainapääoma saadaan maksettua takaisin pankille.

Takaus on toinen perinteisesti käytetty vakuus. Takaussitoumuksella takaaja suostuu henkilökohtaiseen vastuuseen toisen velasta, jos tämä ei kykene suorittamaan velkaa lainasopimuksen mukaisesti. Takaus tehdään yleensä omavelkaisena takauksena, jolloin pankki voi periä saatavaa takaajalta, kunhan velka on erääntynyt. Omavelkaisessa takauksessa takaajan vastuu rinnastuu siis henkilökohtaisesti velasta vastuussa olevan vastuuseen. Täytetakaus on sellainen takaussitoumus, jossa pankin tulee ensin myydä saman luoton vakuutena oleva omaisuus ja kattaa sillä lainapääomaa, ennen kuin se voi periä loppuosaa lainasta takaajalta.

Ennen takaussitoumuksen allekirjoittamista on hyvä harkita tarkkaan sitä, minkälainen maksukyky taattavan luoton varsinaisella velallisella (eli päävelallisella) on. Kannattaa myös perehtyä pankin asiakirjoihin huolellisesti, jotta tietää oman takausvastuunsa euromääräisen suuruuden. Takaajan on hyvä myös miettiä omaa varallisuusasemaansa ja sitä, miten hän voi selviytyä hänelle mahdollisesti myöhemmin lankeavasta velkavastuusta.