Tapahtumatiedot
A:n asiamies haki A:lle 31.10.2022 päivätyllä vahinkoilmoituksella oikeusturvaetua maanvuokrasopimusta koskevaan asiaan. Vahinkoilmoituksen liitteiden mukaan A:n vastapuoli C vaati käräjäoikeudessa nostamallaan kanteella, että käräjäoikeus vahvistaa, että C:n ja A:n sekä B:n välillä 13.3.2016 ja 1.11.2020 tehdyt vuokrasopimukset viidestä kanteessa yksilöidystä peltolohkosta ovat päteviä, ja että C on hallinnut kyseisiä peltolohkoja ajalla 30.4.2016-30.4.2021 ja 30.1.2021 alkaen. A kiisti käräjäoikeudelle antamassaan vastauksessa C:n kanteen ja vaati kanteen hylkäämistä. Lisäksi A vaati 26.8.2022 nostamallaan kanteella, että käräjäoikeus julistaa oikeustoimilain 30, 32 ja 33 §:ien nojalla pätemättömiksi 13.3.2016 ja 1.11.2020 päivätyt maanvuokrasopimukset ja julistaa lisäksi oikeustoimilain 36 §:n nojalla kohtuuttomana kokonaan rauenneeksi 1.11.2020 päivätyn maanvuokrasopimuksen. Lisäksi A vaati, että käräjäoikeus vahvistaa, että A ja B ovat vuokranneet 10.6.2021 tehdyllä maanvuokrasopimuksella pätevästi V Oy:lle kanteessa yksilöidyt viisi peltolohkoa viideksi vuodeksi.
Vakuutusyhtiö antoi asiassa 29.1.2022 kielteisen korvauspäätöksen katsoen, että kyseinen riita-asia liittyy vakuutetun toimintaan tulon hankkimiseksi. Korvauspäätöksessä yhtiö totesi, että yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka liittyy vakuutetun ansiotoimintaan tai muuhun pää- tai sivutoimiseen toimintaan tulon hankkimiseksi. Yhtiön mukaan tapauksessa oli kysymys pellon vuokrasopimukseen liittyvästä riita-asiasta. Kun kyseinen riita-asia koskee vuokrasaatavia, katsotaan asian liittyvän ansiotoimintaan tai muuhun pää- tai sivutoimiseen toimintaan tulon hankkimiseksi.
A oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätöksen ja haki siihen muutosta asiamiehensä välityksellä. Muutoksenhaussaan A katsoi, ettei riita-asia liity tulonhankkimistoimintaan, koska A haluaa, että tehdyt vuokrasopimukset julistetaan pätemättömiksi.
Vakuutusyhtiö viittasi A:lle 7.3.2023 antamassaan vastauksessa 29.1.2022 antamaansa korvauspäätökseen ja totesi, ettei se anna asiassa uutta korvauspäätöstä. Yhtiön mukaan asiassa on riidatonta, että vakuutettu on tehnyt omistamaansa peltoalaa koskevat maanvuokrasopimukset ja on saanut vuokratuloa vuokrasopimuksiin liittyen. Käräjäoikeudessa käsittelyssä olevassa asiassa on kyse siitä, että A yhtäältä vaatii, että C:n kanssa tehdyt maanvuokrasopimukset julistetaan pätemättömiksi ja rauenneiksi ja toisaalta, että V Oy:n kanssa tehty maanvuokrasopimus vahvistetaan päteväksi. Vakuutusehdon sanamuoto ”liittyy” on soveltamisalaltaan laaja. Yhtiö katsoi, että kyseinen riita-asia liittyy vakuutetun toimintaan tulon hankkimiseksi. Se, että vakuutettu jälkeenpäin katsoo, että hänet on erehdytetty tai hän on erehtynyt tekemään maanvuokrasopimuksen väärän tahon kanssa, ja nyt haluaa oikaista erehdyksen, ei poista sitä tosiasiaa, että asia liittyy suoraan ja aukottomasti vakuutetun toimintaan tulonhankkimiseksi.
Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta
A on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja vaatii asiamiehensä välityksellä, että vakuutusyhtiö myöntää riita-asiaan oikeusturvaedun.
Valituksessaan A kertoo, että hän on 74-vuotias eläkeläinen. Hän ei ole maanviljelijä, eikä hän harjoita maatilataloutta tai peltoviljelyä pää- tai sivutoimisesti. A omistaa riidan kohteena olevista maanvuokrasopimuksen peltolohkoista yhden pellon puoliksi B:n kanssa ja muut peltolohkot A omistaa yksin. A:n osuus peltojen koko vuosivuokrasta 1.11.2020 päivätyn vuokrasopimuksen perusteella on pinta-alan perusteella 3 169 euroa. Peltolohkojen vuokraamisen ensisijaisena tarkoituksena on ollut, että peltoalueet pysyvät hoidettuina, eivätkä vesakoidu. A on käsittänyt sopineensa peltojen vuokrauksesta 16.3.2026 ja 1.11.2020 V Oy:n kanssa. Vuokrasopimuksiin on hakenut nimen D, joka on ollut V Oy:n omistaja, hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja. D ei ole kummallakaan vuokrauskerralla kertonut A:lle, että hän on vuokraamassa peltoja puolisolleen C:lle.
A kertoo perustelleensa kannettaan C:tä vastaan muun muassa sillä, että hän on käsittänyt vuokranneensa peltonsa V Oy:lle, eikä C:lle. Lisäksi A on vaatinut, että vuokrasopimukset 16.3.2016 ja 1.11.2020 on julistettava maanvuokralain muotosäännösten vastaisina mitättömiksi. A ja B ovat vuokranneet 10.6.2021 kyseessä olevat pellot V Oy:lle, eikä tämän sopimuksen pätevyydestä ole tässä riita-asiassa kysymys. Vuonna 2016 solmitun vuokrasopimuksen vuokrakausi on jo päättynyt, eikä siihen sopimukseen kohdistetulla A:n vastakanteen osalla ole merkitystä rajoitusehdon soveltuvuutta harkittaessa. A on vaatinut vuoden 2016 sopimuksen mitättömäksi tai pätemättömäksi julistamista tukeakseen 1.11.2020 sopimukseen kohdistuvia kiistämistään ja vastakanteensa vaatimuksia. C:n kanteen kiistämisellä A taas on tavoitellut sitä, että hän ei olisi maanvuokraa koskevassa sopimussuhteessa C:n kanssa. Samaa lopputulosta A on tavoitellut myös vastakanteellaan katsoessaan, että häntä on erehdytetty ja hän on erehtynyt siitä, kuka on vuokralainen. A:n kiistämisen ja vastakanteessa esittämien vaatimusten tavoitteena ei siten ole tulon saaminen, vaan saatujen tulojen palauttaminen ja vastaisten tulojen torjuminen. Tällaista menettelyä, jossa ei edes tavoitella tuloja, vaan päinvastoin tilannetta, jossa tuloja ei tule, ei voida pitää ansiotoimintana eikä sivutoimiseen toimintaan liittyvänä tulonhankintana.
A katsoo, että on kyseenalaista sekä vakuutussopimuksen ja sillä tavoiteltavan vakuutusturvan vastaista, jos oikeusturvavakuutuksen rajoitusehdon soveltuvuutta arvioidaan sellaisen seikan perusteella, jonka olemassaolon vakuutettu kiistää. A katsoo, että koska hän on eläkeläinen, ei kyseessä oleva riita-asia voi liittyä eikä liity vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla päätoimiseen toimintaan tulonhankkimiseksi. Koska A tavoittelee kiistämisellään ja vaatimuksillaan vuokrasopimusten mitättömyyttä ja pätemättömyyttä, on selvää, että asiassa ei ole kysymys ansiotoiminnasta tai sivutoimisesta toiminnasta tulon hankkimiseksi. A:n pyrkiessä sellaiseen lopputulokseen, jossa sopimuksia niihin liittyvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen ei ole alun perinkään ollut olemassa, A ei tavoittele, eikä ole tavoitellut sopimuksilla saatavia tuloja. Päinvastoin A haluaa tässä tapauksessa torjua sellaisen asiantilan. Vakuutusturvan olemassaoloa ja rajoitusehdon soveltuvuutta ei tule ratkaista oikeudenkäynnin lopputuloksen perusteella, esimerkiksi sen ratkaisun perusteella, ovatko edellä mainitut sopimukset yleensäkään syntyneet. Oikeudenkäynnissä on muun muassa kysymys siitä, onko pätevää ja sitovaa oikeustointa ylipäätään tehty. Vakuutusehdon soveltuvuutta arvioitaessa arviointi tulee tehdä vakuutetun kannalta, merkitystä ei ole sillä, liittyykö asia vakuutetun vastapuolen ansio- tai tulonhankkimistoimintaan.
A vetoaa kuluttajasuojalain 4 luvun 3 §:ään. Kuluttajasuojalain 4 luvun 3 §:ää koskevissa lain esitöissä on lausuttu, että jos sopimusehdon merkityksestä syntyy osapuolten välillä epätietoisuutta, ehtoa on pykälän mukaan tulkittava kuluttajan hyväksi. Edellytyksenä on, että kuluttajan käsitykseen voidaan ehdon tulkinnanvaraisuuden takia myös objektiivisesti päätyä. Vaikka ehto olisi sanamuodoltaan yksiselitteinen, tulkinnan tarvetta voi ilmetä. A katsoo, että vakuutusyhtiön tulkinnasta johtuen ehdon sisällöstä ja merkityksestä syntyy epätietoisuus, joten ehdolle tulisi antaa A:n käsityksen mukainen tulkinta tässä tapauksessa. Lisäksi A toteaa Vakuutuslautakunnan ratkaisuissaan vahvistaneen, että vakuutusehdot sitovat osapuolia lähtökohtaisesti sanamuotonsa mukaisesti. A katsoo, että ansiotoimintaan liittyvää rajoitusehto ei ole ainakaan lähtökohtaisesti sisällöltään epäselvä. Riita-asiassa ei ole ollut kysymys vuokrasaatavista, eikä ylipäätään taloudellisista vuokrasopimukseen liittyvistä seikoita. Ansiotoiminnaksi katsotaan toiminta, jossa tavoitellaan taloudellista hyötyä.
Valituksessaan A katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätös on perustunut virheelliseen seikkaan siitä, että kyse olisi vuokrasaatavista. Vakuutuksenantaja ei ole oikeutettu ratkaisemaan asiaa virheellisillä seikoilla. Riita-asiassa ei ole tullut ratkaistavaksi se, onko vuokrasaatavia maksamatta tai tuleeko esimerkiksi vuokranantajan palauttaa niitä. Vakuutusyhtiö on saanut vakuutetulta oikeat tiedot siitä, mistä riita-asiassa on kysymys. A katsoo, että hyvän vakuutustavan mukaista on, että vakuutuksenantajan perustaessa vakuutetulle kielteisen ratkaisunsa omasta syystään virheelliseen seikkaan, menettely on tulkittava vakuutuksenantajalle vastaisesti ja korvausratkaisua on korjattava vakuutetun eduksi. Käsittelyä FINEssä ei ole tarkoitettu vakuutusasioiden käsittelemiseksi uudelleen. FINEn tulisi arvioida tehtyä korvauspäätöstä ja sen ehtojen mukaisuutta ja tässä tapauksessa virheellinen korvauspäätös on suositettava oikaistavaksi.
Lisäksi A vetoaa vakuutuksenantajan vakuutussopimuslain 5 §:n mukaiseen tiedonantovelvollisuuteen ja saman lain 9 §:n mukaiseen vakuutuksenantajan vastuuseen puutteellisista tai virheellisistä tiedoista. A:n mukaan vakuutusyhtiö ei ole ennen vakuutussopimuksen syntymistä kertonut A:lle, että ansiotoimintaan tai sivutoimiseen toimintaan liittyvään tulon hankkimiseen liittyväksi katsotaan myös riita-asia, jossa vakuutettu ei edes tavoittele ansio- tai muita tuloja, vaan jossa vakuutettu päinvastoin pyrkii torjumaan tulon.
A pitää vakuutusyhtiön tulkintaa myös hyvän vakuutustavan vastaisena sekä yllättävänä ja ankarana. Sopimusehtoa voidaan pitää hyvän vastaisena, jos se esimerkiksi antaa kuluttajalle väärän tai harhaanjohtavan kuvan hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Hyvän tavan vastaista voi olla myös sopimusasiakirjojen laatiminen siten, että kuluttajalle raskaat ehdot ovat vaikeasta havaittavissa. Tältä osin valituksessa viitataan kuluttajasuojalain 4 luvun säännösten muutosta koskeviin lain esitöihin (HE 1994-118, s 16). Vakuutetun on mahdoton havaita sellaista vakuutuksen sisältöön vaikuttavaa tietoa, jota ei ole sanallisesti ja nimenomaisesti ilmaistu vakuutusehdoissa. Kyseessä olevan ehdon sanamuodosta on mahdoton havaita, että vakuutustapahtuman korvattavuutta rajoittaisi riita-asian liityntä sellaiseen toimintaan, jossa vakuutettu ei katso olleensa sopimusosapuolena edes mukana. Miten vakuutettu voi mieltää esimerkiksi yksittäisen sopimuksen liittyvän hänen ansiotoimintaansa tai muuhun tuloa tuottavaan toimintaan, jos vakuutettu katsoo, ettei ole koko toimintaan sidottu? A pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä tekemää tulkintaa vakuutuksenottajan kannalta arvioituna yllättävänä. Koska A:lle ei ole myönnetty ehtojen sanamuodon mukaan tässä asiassa kuuluvaa oikeusturvaetua, ehto on yhtiön tulkinnan mukaisena A:lle ankara. Vakuutusyhtiön yllättävän tulkinnan vuoksi rajoitusehdon sisällöstä ja merkityksestä olisi tullut informoida vakuutuksenottajaa. Koska vakuutusyhtiö ei ole näin tehnyt, on rajoitusehdon katsottava yleisillä periaatteissa olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla on saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
A myös katsoo, että sovellettavaa rajoitusehtoa tulee tässä tapauksessa sovitella kuluttajasuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla, koska sopimuksen ehto on vakuutusyhtiön tulkinnan mukaisesti arvioituna A:n kannalta kohtuuton ja sen soveltaminen johtaisi tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen. Vakuutusyhtiön kannan mukaan A ei olisi oikeutettu saamaan vakuutuksestaan korvausta sellaisen riita-asian kustannuksiin, jossa A:n vaatimuksilla on kysymys siitä, että hän ei ole osallisena eikä hänen toimintansa liity millään tavalla, varsinkaan ansio- tai muita tuloja tuottavalla tavalla mitättömän ja pätemättömän sopimuksen mukaiseen järjestelyyn. A vaatii, että vakuutusyhtiön vetoama rajoitusehto tulee jättää huomioon ottamatta ja A:lle tulee myöntää oikeusturvaetu.
Vakuutusyhtiön vastineen johdosta antamassaan lisäkirjelmässä A muun muassa katsoo, että vakuutusyhtiö on vastineessaan sivuuttanut sen seikan, että C nosti ensin vahvistuskanteen A:ta vastaan, ja sen, että C on vaatinut A:n mitättömänä ja pätemättömänä kiistämän vuokraoikeuden vahvistamista. A:n tavoitteleman oikeusseuraamuksen vahvistaminen on edellyttänyt, että A nostaa kanteen C:tä vastaan. A katsoo, että oikeusturvaedun rajoitusperusteiden soveltuvuutta tulee arvioida oikeudenkäynnin osapuolten välisessä relaatiossa ja osapuolten prosessissa vaatimien oikeusseuraamusten perusteella. A:n tavoittelemassa lopputuloksessa A:lle seuraa velvollisuus palauttaa C:n A:lle maksamat vuokrat ja torjua vastaiset vuokrat.
A katsoo, että rajoitusehtoa ei tule tulkita laajentavasti laatijansa eduksi, vaan sitä on tulkittava sanamuotonsa mukaan ja suppeasti. Tässä asiassa A:n on kohdistettu sopimuksen vahvistamiseksi tähtäävä kanne henkilön toimesta, jonka kanssa A ei ole käsityksensä mukaan missään sopimussuhteessa. Vaikka pellonvuokraus katsottaisiinkin liittyväksi pää- tai sivutoimiseen toimintaan tulon hankkimiseksi, vakuutetun näkökulmasta sopimussuhteen ulkopuolisen henkilön nostamalla kanteella ei ole edellytettyä loogista, suoraa ja todettavissa olevaa yhteyttä ja liittymään rajoituksen kohteeseen. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä iso osa loogisen, suoran ja todettavissa olevan yhteyden arviointia koskevista tapauksista on A:n mukaan koskenut tilanteita, joissa vakuutetun ja vastapuolen välisen sopimussuhteen olemassaolosta ei ole ollut kiistaa. A viittaa ratkaisusuosituksiin FINE-035628, FINE-035068, FINE-026355, VKL 571/15. A katsoo, että käsillä oleva tilanne on edellä mainituista ratkaisusuositusten tilanteista poikkeava. Tässä tapauksessa riidan keskeinen kysymys on ollut, onko sopimussuhdetta vai ei. Elinkeino- tai muilta toiminnanharjoittajilta ei voida edellyttää varautumista sellaisiin asianajo- ja oikeudenkäyntikuluriskeihin, joissa vakuutuksenottajan näkökulmasta katsottuna sopimussuhteeseen kuulumaton taho esittää väittämäänsä sopimukseen perustuen vaatimuksia vakuutuksenottajaa kohtaan. Tällaisessa tilanteessa riita-asian on katsottava kuuluvan yksityiselämään. Rajoitusehdon ei voida katsoa soveltuvan sellaisiin riita-asioihin, joissa asian ja rajoitusehdon välillä edellytetty looginen, suora ja todettavissa oleva yhteys ja liittymä on kiistanalainen.
A toteaa, että rajoitusehdossa olevalla ansiotoiminnan käsitteellä ei ole yleisesti vakiintunutta täsmällistä merkityssisältöä. Ansiotoiminnaksi katsotaan yleisesti toiminta, jossa tavoitellaan taloudellista tuloa. Vuokranantaja pyrkii saamaan tuloja vuokralaiselta eli sopijakumppanilta, ei ulkopuoliselta tahoilta. Ilman oikeudellisesti hyväksyttävää perustetta saatu tulo ei ole ansiotuloa, vaan perusteetonta etua, joka on vaadittaessa palautettava. Käsitteellä ”sivutoimi” on selkeä ja vakiintunut merkityssisältö, joka tarkoittaa kunnallisten ja valtion viranhaltioiden työskentelyä virkansa ulkopuolisessa tehtävässä. Sivutoimi ei tarkoita esimerkiksi sitä, että työsuhteinen työntekijä työskentelee muussa kuin pääasiallisessa työsuhteessaan. Rajoitusehdon kriteeri ”sivutoiminen toiminta” tarkoittaa sanamuodon mukaisesti tulkiten esimerkiksi viran tai päätoimen ohella sivutoimena tulon hankkimisen tarkoituksessa harjoitettua toimintaa. Eläkkeellä olevan A:n pellonvuokrauksessa ei ole kysymys rajoitusehdossa tarkoitetusta sivutoimisesta toiminnasta. A katsoo, että asiassa on käsillä kuluttajasuojalain 4 luvun 3 §:ssä tarkoitettu epätietoisuus ehdon merkityksestä. Kyseisen säännöksen soveltamista ei estä se, vaikka ehto katsottaisiin sanamuodoltaan yksiselitteiseksi ja oikeusturvavakuutuksen yleisehtoihin tavanomaisesti kuuluvana vakiintuneeksi. Tältä osin A viittaa hallituksen esitykseen HE 1994-218 s. 16.
A katsoo, ettei vakuutusyhtiön vetoama oikeuskäytäntö ehdon kohtuullistamisen osalta osoita vakiintuneisuutta. Vakuutusyhtiön vetoaman KKO 1993:18 ratkaisun osalta A muun muassa toteaa, ettei ratkaisun ennakkopäätös kysymyksenä ole ollut ”vakuutusehdon sovittelu”, vaan ”vakuutussopimus” ja ”vakuutusehdon tulkinta”. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2001:135 ennakkopäätöskysymyksenä oli muun muassa vakuutusehdon sovittelu. A:n mukaan ratkaisun toinen ehdon sovittelua ehkä keskeisempi ennakkopäätös kysymys on koskenut vakuutusehdon tulkintaa. A muun muassa katsoo, että koska kyseessä on ollut äänestysratkaisu, on päätöksellä heikompi prejudikaattiarvo verrattuna yksimieliseen päätökseen. Ratkaisuun KKO 1993:18 viitaten A muun muassa toteaa, ettei A olisi tässä tapauksessa voinut saada laajempaa turvaa kotivakuutukseen sisältyvästä oikeusturvavakuutuksesta ansiotoimintaa koskevan rajoituksen vuoksi. A myös katsoo, ettei ansiotoiminnalle turvaa antavilla vakuutuksilla olisi edes voinut vakuuttaa sellaista oikeudenkäyntikuluriskiä, jossa vakuutus antaisi suojan vakuutettuun toimintaan liittymättömän riskin varalta. A ei olisi saanut sellaista vakuutusta, jossa vakuutus olisi turvannut oikeudenkäyntikuluriskin pellon vuokraukseen liittymättömän kanteen varalta. Viitaten ratkaisuun KKO 2001:135 A katsoo, että sovittelua puoltavat tässä tapauksessa seikat: 1) On kiistänyt vuokranneensa peltoja C:lle, 2) asia ei liity A:n pellonvuokraustoimintaan, 3) kyseessä olevalla riskillä ei olisi ollut vaikutusta vakuutusmaksuun, 4) kyseessä oleva oikeudenkäyntikuluriski ei olisi ollut erikseen vakuutettavissa, 5) oikeusturvaetua ei olisi myönnetty ansiotoiminnan vakuutuksestakaan, 6) A on nostanut kanteen A:ta vastaan, kun V Oy on nimennyt A:n todistajaksi V Oy:n ja C:n välisessä jutussa, 7) A on ollut pakotettu nostamaan kanne C:tä vastaan. .
FINElle antamassaan vastineessa vakuutusyhtiö toistaa kielteisen kantansa ja viitaa korvauskäsittelyn yhteydessä antamaansa vastineeseen. Lisäksi yhtiö toteaa, että kotivakuutukseen sisältyvä yksityishenkilön oikeusturvavakuutus on tarkoitettu käytettäväksi vain yksityiselämään liittyviin asioihin. Kaikenlainen elinkeino- tai ansiotoimintaan tai muuhun tulonhankkimistarkoituksessa tehtävään toimintaan millään lailla liittyvä toiminta on suljettu poiskotivakuutuksen oikeusturva vakuutuksesta. Elinkeino-, ansio- ja tulonhankkimistoimintaan liittyy yksityiselämää korkeampi vahinkoriski ja sellainen toiminta on erikseen yritysvakuutuksin vakuutettavissa.
Sovellettavan rajoitusehdon mukaan asian tulee liittyä ehtokohdassa mainittuihin toimintoihin eli asialla tulee olla jonkintasoinen looginen, todettavissa oleva yhteys ansio- ynnä muuhun toimintaan. Riidan tai muun vastaavan seikan ei tarvitse olla välittömästi itse oikeudenkäynnin kohteena, vaan riittää kun sen voidaan katsoa liittyvän ansiotoimintaan. Yhtiö katsoo, että asia liittyy kiistattomasti pitkäaikaiseen tulonhankkimistarkoituksessa tehtävään pellonvuokraustoimintaan. Se, että vakuutettu katsoo tulleensa erehdytetyksi vuokrasopimuksen toisen osapuolen henkilöstä, ja hän haluaa asian nyttemmin korjata, ei muuta sitä tosiasiaa, että asia liittyy yksiselitteisesti vakuutetun harjoittamaan tulonhankkimistoimintaan. A:n on ollut tarkoitus vuokrata peltoalaa ja saada siitä tuloa. A on vuokrannut peltoalaa ja saanut siitä tuloja. Kanteissa on kysymys siitä, että C olisi toiminut vilpillisesti A:n tulonhankkimistoimintaa kohtaan. A on ratkaisusuosituspyynnössään katsonut, että vakuutusyhtiö on arvioinut oikeusturvahakemusta virheellisellä seikalla, kun vakuutusyhtiö oli perustellut päätöstä sillä, että riita-asiassa olisi kyse vuokrasaatavista. Vaikka asian ei suoranaisesti katsottaisi koskevan vuokrasaatavia, kuin ehkä käänteisesti, kyseessä on kuitenkin asia, joka liittyy vakuutetun toimintaan tulonhankkimiseksi. Tämä on todettavissa muun muassa A:n käräjäoikeudelle 26.8.2022 toimittamasta maanvuokraoikeutta koskevasta kanteesta, esimerkiksi kohdasta 6. jossa todetaan, että A on tarkoittanut vuokrata peltomaitaan V Oy:lle ja kohdasta 16. jossa A kertoo tulleensa erehdytetyksi tekemään pellon vuokrasopimuksen väärän tahon kanssa.
Vakuutusyhtiö kiistää, että vakuutusehto olisi kohtuuton. Yhtiö katsoo myös, ettei vakuutusehto ole poikkeuksellinen tai yllättävä kotivakuutuksen rajoitusehto. Vakuutusehdon kohtuullistamisen puolesta voidaan ottaa huomioon muun muassa se, onko vakuutusehdon muotoilu tavanomaisesta poikkeava tai muuten ennalta arvaamaton. Lisäksi kohtuullisuusarvioinnissa tulee ottaa huomioon se, onko tapauksessa käsillä sellaisia erityisen painavia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että kyseessä olevan vakuutusehdon soveltaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Mikäli ehdon sanamuoto on joiltain osin tulkinnanvarainen, voidaan sitä pitää myös sovittelua puoltavana seikkana. Niin ikään sovittelussa ja sopimusehdon mahdollisessa kohtuullistamisessa otetaan huomioon kussakin tapauksessa vallitsevat yksilölliset olosuhteet. Kynnys pitää vakuutussopimukseen kirjattuja ja asiakkaan tiedossa olleita ehtoja kohtuuttomina siinä merkityksessä kuin oikeustoimilain 36 §:ssä on säädetty, on pidettävä vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella kuitenkin korkealla. Korkeimman oikeuden ratkaisujen KKO 1993:18 ja KKO 2001:135 mukaan sellaiseen sopimusehtojen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee suhtautua varsin pidättyvästi. Vakuutusyhtiön vastuuta rajoittavaa vakuutusehtoa voidaan ennakkopäätösten perusteella vain poikkeuksellisesti pitää sillä tavoin kohtuuttomana, että sitä voitaisiin sovitella tai jättää se huomioimatta silloin, kun ehtoa sanamuotonsa mukaan voidaan pitää selvänä. Elinkeino-, ansio- ja tulonhankkimistoimintaa koskeva rajoitusehto on tavanomainen ehto yksityishenkilöiden oikeusturvavakuutuksissa, ja on yleisesti käytössä markkinoilla olevissa kotivakuutukseen liittyvien oikeusturvavakuutusten ehdoissa. Kyseinen ehtokohta on sanamuodoltaan ja sisällöltään yksiselitteinen ja selkeä eikä sitä tämänkään vuoksi voida pitää oikeustoimilain 36 §:n tai kuluttajasuojalain 4 luvun 1 §:n nojalla kohtuuttomana tai sen soveltamista kohtuuttomaan lopputulokseen johtavana.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksen, voimassa 1.1.2021 alkaen, ehtokohdan F500.1 (Vakuutuksen tarkoitus) mukaan yksityishenkilön oikeusturvavakuutus koskee vakuutettua yksityiselämään liittyvissä asioissa. Vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä erilaisissa riita-, rikos- ja hakemusasioissa.
Ehtokohdan F500.5 (Vakuutustapahtumiin liittyvät rajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa
2) joka liittyy vakuutetun tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan muun vakuutetun nykyiseen, aiempaan, tulevaan tai suunniteltuun työhön, ammatinharjoittamiseen, virkaan, toimeen, elinkeino- tai ansiotoimintaan, kaupallisen yrityksen osakkuuteen tai jäsenyyteen tällaisen yrityksen hallinnollisissa elimissä tai muuhun pää- tai sivutoimiseen toimintaan tulon hankkimiseksi.
Vakuutussopimuslain 5 §:n (Tiedot ennen sopimuksen tekemistä) 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Vakuutussopimuslain 9 §:m (Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista) 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Kuluttajasuojalain 4 luvun (Sopimuksen sovittelu ja tulkinta) 1 §:n 1 momentin mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella, jollei 2 §:stä muuta johdu, tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.
Kuluttajasuojalain 4 luvun 2 §:n mukaan, jos 1 §:ssä tarkoitettu sopimusehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, on mainittua pykälää sovellettaessa noudatettava tässä pykälässä säädettyjä rajoituksia.
Jos ehto sopimusta tehtäessä vallinneissa olosuhteissa on ollut kohtuuton, ei ehdon kohtuuttomuutta myöhemmin arvioitaessa saa kuluttajan vahingoksi ottaa huomioon olosuhteiden muuttumista.
Kohtuuton ehto on jätettävä huomioon ottamatta ja sopimus jätettävä voimaan muilta osin muuttumattomana, jos se voi sellaisenaan pysyä voimassa.
Kuluttajasuojalain 4 luvun 3 §:n mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi.
Oikeustoimilain 3 luvun 36 §:n 1 momentin mukaan, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.
Ratkaisusuositus
Asiassa on kysymys siitä, liittyykö A:n maanvuokrasopimusta koskeva riita-asia C:tä vastaan A:n toimintaan tulon hankkimiseksi. Asiassa tulee myös arvioitavaksi, onko vakuutusyhtiö laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutussopimuksen tekemistä sekä rajoitusehdon kohtuullisuus.
Rajoitusehdon soveltuminen tapaukseen
FINE toteaa, että oikeusturvavakuutuksesta korvataan vakuutetun asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja siinä laajuudessa kuin vakuutukseen sovellettavassa vakuutussopimuksessa ja sen vakuutusehdoissa on määrätty. A:n kotivakuutukseen sisältyvän oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja muun muassa asiassa, joka liittyy hänen pää- tai sivutoimiseen toimintaansa tulon hankkimiseksi.
FINE toteaa, että kodin vakuutuksiin sisältyvän oikeusturvavakuutuksen perustarkoitus on, että vakuutus on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan vakuutettujen yksityiselämään liittyviin riitoihin. Näin ollen vakuutuksen ulkopuolelle on kattavasti rajattu vakuutetun ansio-, elinkeino-, tulonhankinta- yms. toimintaan liittyvät asiat. Rajoitusehdon sanamuodon mukaan sen soveltamisen edellytyksenä on rajoitetun toiminnan liittyminen asiaan, johon oikeusturvaetua haetaan. Ehdon soveltaminen ei siis edellytä asian suoranaisesti koskevan rajoituksen kohteena olevaa toimintaa. Vakiintuneen käytännön mukaan riittävää on tässä suhteessa, että asialla on looginen ja todettavissa oleva yhteys ja liityntä rajoituksen kohteena olevaan toimintaan.
A katsoo, ettei riita C:tä vastaan liity hänen toimintaansa tulonhankkimiseksi, koska A kiistää koko maanvuokrasopimuksen olemassaolon eikä hän tällöin tavoittele sopimuksilla saatavia tuloja, vaan päinvastoin, A:n tavoittelemassa lopputuloksessa A:lle seuraa velvollisuus palauttaa C:n A:lle maksamat vuokrat ja torjua vastaiset vuokrat.
FINE toteaa, että selvitysten perusteella asiassa on kyse siitä, että A on erehdyksissään vuokrannut omistamansa peltolohkot C:lle, kun hänen tarkoituksenaan on ollut vuokrata pellot V Oy:lle. Asiassa on riidatonta, että A omistaa peltolohkoja, joita hän vuokraa ja saa niistä vuokratuloa. Erimielisyyttä on siitä, kenelle pellot on vuokrattu.
FINE katsoo, että vaikka A tässä tapauksessa kiistää maanvuokrasopimuksen olemassaolon C:n kanssa, A:n alkuperäisenä tarkoituksenakin on ollut peltolohkojen vuokraaminen. A:n mukaan hän on ollut siinä käsityksessä, että on vuokrannut peltolohkot V Oy:lle. Näin ollen FINE katsoo, että vaikka A:n ja C:n välinen riita ei koske suoraan vuokratuloa, on sillä looginen, todettavissa oleva yhteys A:n toimintaan tulonhankkimiseksi eli tässä tapauksessa peltolohkojen vuokraamiseen.
Sen osalta onko peltojen vuokrauksessa kyse tulonhankkimisesta, FINE toteaa, että Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä varsin vähäinenkin toiminta, jolla on tarkoitus hankkia tuloa, on katsottu tulonhankkimistoiminnaksi. A on kertonut, että peltojen vuokrauksen ensisijainen syy on ollut, että peltoalueet pysyvät hoidettuina eivätkä vesakoidu. Tältä osin FINE toteaa, että sillä, mistä syystä vuokraustoimintaa harjoitetaan, ei ole kuitenkaan tässä tapauksessa ratkaisevaa merkitystä, vaan ratkaisevaa on se, että A saa toiminnasta vuokratuloa. Rajoitusehdolla vakuutuksen piiristä on rajattu ulkopuolelle laajasti kaikenlainen toiminta tulonhankkimiseksi, toiminta voi olla pää- tai sivutoimista. A:n ollessa eläkeläinen, on pellon vuokrausta pidettävä hänen sivutoimisena toimintana tulon hankkimiseksi.
Edellä mainituin perustein FINE katsoo, että vakuutusyhtiön soveltama rajoitusehto soveltuu tapaukseen.
Vakuutuksenantajan tiedonantovirheen arviointi
A on vedonnut vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin. A:n mukaan vakuutusyhtiö ei ole ennen vakuutussopimuksen syntymistä kertonut A:lle, että ansiotoimintaan tai sivutoimiseen toimintaan liittyvään tulon hankkimiseen liittyväksi katsotaan myös riita-asia, jossa vakuutettu ei edes tavoittele ansio- tai muita tuloja, vaan jossa vakuutettu päinvastoin pyrkii torjumaan tulon.
FINE toteaa, että näyttövelvollisuus siitä, että vakuutussopimuslain edellyttämät tiedot on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettu vakuutuksen hakijalle, kuuluu vakuutuksenantajalle. Vakuutusyhtiön asiassa esittämien selvitysten mukaan A:lle on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettu tuoteseloste, jossa on kerrottu, että vakuutus koskee vakuutettua yksityiselämään liittyvissä asioissa ja ettei vakuutusta ole tarkoitettu esimerkiksi ansiotoimintaan tai tulojen hankintaan liittyviin asioihin.
FINE katsoo, että vakuutusyhtiö on täyttänyt tulonhankkimistoiminnan rajoitusehtoa koskevan tiedonantovelvollisuutensa. FINEn näkemyksen mukaan edellä mainittuun tuoteselosteeseen normaalilla huolellisuudella perehtyvä vakuutuksen hakija ei ole voinut jäädä perustellusti siihen käsitykseen, että vakuutuksesta korvattaisiin tulojen hankkimiseen liittyviä asioita, ja kuten edellä todettu, on tällä nyt puheena olevalla riidalla looginen, todettavissa oleva liityntä A:n toimintaan tulon hankkimiseksi.
Kohtuullisuus
A mukaan asiassa sovellettavaa rajoitusehtoa tulisi tässä tapauksessa sovitella kuluttajasuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla, koska ehto on vakuutusyhtiön tulkinnan mukaisesti arvioituna A:n kannalta kohtuuton ja sen soveltaminen johtaisi tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen. A:n mukaan sovittelua puoltaa tässä tapauksessa se, että A on kiistänyt vuokranneensa pellot C:lle, asia ei liity A:n pellonvuokraustoimintaan, kyseessä olevalla riskillä ei olisi ollut vaikutusta vakuutusmaksuun, kyseessä oleva oikeudenkäyntikuluriski ei olisi ollut erikseen vakuutettavissa, oikeusturvaetua ei olisi myönnetty ansiotoiminnan vakuutuksestakaan, C on nostanut kanteen A:ta vastaan, kun V Oy on nimennyt A:n todistajaksi V Oy:n ja C:n välisessä jutussa, A on ollut pakotettu nostamaan kanne C:tä vastaan.
A myös katsoo, että vakuutusyhtiön tulkinnasta johtuen ehdon sisällöstä ja merkityksestä syntyy epätietoisuus, joten ehdolle tulisi kuluttajasuojalain 4 luvun 3 §:n perusteella antaa A:n käsityksen mukainen tulkinta.
FINE toteaa, että yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan sopimusehtoja tulee tulkita sanamuotonsa mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa vakuutussopimuksen vakioehtoja tulkitaan kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n mukaan kuluttajan hyväksi. FINE katsoo, että käsillä oleva oikeusturvavakuutuksen rajoitusehto on sanamuodoltaan ja sisällöltään yksiselitteinen ja selkeä, ja se on myös yleisesti käytössä vastaavan kaltaisissa markkinoilla olevissa oikeusturvavakuutuksissa. Lisäksi FINE katsoo, että asiassa ei ole myöskään tullut ilmi muita sellaisia seikkoja, joiden perusteella vakuutusehdon tulkinnassa tulisi tässä tapauksessa poiketa vakuutusyhtiön tulkinnasta.
Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 § mukaan, jos laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.
FINE toteaa, että vapaaehtoisten vakuutussopimusten antaman vakuutusturvan laajuus on lähtökohtaisesti sopimuksenvarainen asia. Korkeimman oikeuden julkaistujen ratkaisujen KKO 1993:18 ja KKO 2001:135 mukaan sellaiseen sopimusehtojen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee suhtautua varsin pidättyvästi. Vakuutuksenantajan vastuuta rajoittavaa vakuutusehtoa voidaan ennakkopäätösten perusteella vain poikkeuksellisesti pitää sillä tavoin kohtuuttomana, että sitä voitaisiin sovitella tai jättää se huomioimatta huolimatta siitä, että sanamuotonsa mukaan ehtoa voitaisiin pitää selvänä.
Vakuutuslautakunta on vakiintuneesti katsonut, että vakuutusehdon kohtuullistamisen puolesta voidaan ottaa huomioon muun muassa se, onko vakuutusehdon muotoilu tavanomaisesta poikkeava tai muuten ennalta arvaamaton. Lisäksi kohtuullisuusarvioinnissa tulee ottaa huomioon se, onko tapauksessa käsillä sellaisia erityisen painavia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että kyseessä olevan vakuutusehdon soveltaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka että sitä voitaisiin pitää yllättävänä tai ankarana. Mikäli ehdon sanamuoto on joiltain osin tulkinnanvarainen, voidaan sitä pitää myös sovittelua puoltavana seikkana. Muita harkinnassa huomioon otettavia seikkoja ovat muun muassa se, kuinka keskeinen ehto on ollut kysymyksessä ja millaiset mahdollisuudet vakuutuksenottajalla olisi ollut vaikuttaa sopimuksen sisältöön. Niin ikään sovittelussa ja sopimusehdon mahdollisessa kohtuullistamisessa otetaan huomioon kussakin tapauksessa vallitsevat yksilölliset olosuhteet.
Kuten edellä todettu, FINE katsoo, että tapauksessa sovellettavat vakuutusehdot ovat sanamuodoltaan ja sisällöltään yksiselitteiset ja selkeät, ja ne ovat yleisesti käytössä vastaavan kaltaisissa markkinoilla olevissa oikeusturvavakuutuksissa. Kyseessä on myös keskeiset oikeusturvavakuutuksen ehdot. FINE myös katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella vakuutusehdon soveltamisen voisi katsoa johtavan A:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.
Edellä mainituin perustein FINE katsoo, ettei sovellettavia vakuutusehtoja voida pitää sillä tavalla kohtuuttomia tai kohtuuttomaan lopputulokseen johtavina, että niitä tulisi sovitella tai jättää kokonaan soveltamatta nyt käsillä olevassa tilanteessa.
Edellä todetuin perustein FINE katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen.
A:n valitukseen viitaten FINE vielä selvyyden vuoksi toteaa, että FINEn menettelyä koskeviin periaatteisiin ei sisälly sellaisia väittämistaakkaa tai prekluusiovaikutusta koskevia menettelysääntöjä, jotka estäisivät kielteisen korvausratkaisun perusteluihin nähden vaihtoehtoisiin tai uusiin epäysperusteisiin vetoamisen tapauksen tultua vireille lautakunnassa.
Lopputulos
FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Toukonen