Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas oli tullut yksityispankin asiakkaaksi alkuvuonna 2006. Hänelle oli laadittu 25.1.2006 päivätty sijoitussuunnitelma, jossa on suositettu CDO-lainan merkitsemistä 50.000 eurolla. Hänen yhteyshenkilönsä esitteli lainaa tapaamisessa 20.2.2006 markkinointiesitteen avulla. Esittelyn jälkeen asiakas sai sähköpostitse lainakohtaiset ehdot ja lisätietoja lainaan liittyvistä riskeistä. Yhteyshenkilö soitti asiakkaalle merkintäajan päättyessä 9.3.2006. Puhelinkeskustelussa asiakas ilmoitti haluavansa merkitä CDO-lainan matalariskisintä versiota 10.000 eurolla.

Asiakkaan sijoitus menetti täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta vuonna 2009. Lainasta oli kertynyt veronalaisia tuottoja yhteensä 1.785,30 euroa.
 

Reklamaatiokäsittely

Asiakas vaati pankilta korvauksena tuotteeseen sijoittamaansa pääomaa tuotoilla vähennettynä. Hän katsoo olleensa kokematon sijoittaja. Hänen varallisuutensa oli pääasiassa pankkitileillä, määräaikaisina sijoituksina ja 1980-luvulla hankituissa osakkeissa. Sijoitussuunnitelmassa oli todettu, että asiakkaan sijoitukset ovat pesämuna tulevaa varten, ja riskien hallinta oli erityisen tärkeää. Hän oli hakenut neuvoja varojen sijoittamisesta niin, että niiden arvo säilyisi. Asiakas ei ollut osannut arvioida CDO-lainan riskejä, ja hän oli luottanut pankin neuvoihin ja vakuutteluihin tuotteen turvallisuudesta. Asiakas katsoo, että tuotteen riskit olivat suuremmat kuin mitä hän oli ollut halukas ottamaan. Asiakkaan tilannetta kokemattomana sijoittajana ei otettu riittävästi huomioon. Hänelle myytiin tuote, jonka luonnetta hän ei ymmärtänyt.

Asiakkaan yhteyshenkilö oli ehdottanut 50.000 euron suuruista lainamerkintää, mikä vastasi n. 15 % asiakkaan kokonaissijoitusvarallisuudesta. Määrän suuruutta ei perusteltu, kuten ei sitäkään, miten tuote suhtautui asiakkaan sijoitustavoitteisiin. Asiakkaan mukaan hän oli yrittänyt selvittää tuotteen riskejä, mutta niitä oli vähätelty. Hänelle kerrottiin mm., että kolmeenkymmeneen vuoteen ei ollut ollut mitään ongelmia. Riskit ja tuotteen toiminta jäivät asiakkaalle epäselväksi.

Tuotteen viimeisenä ostopäivänä yhteyshenkilö oli soittanut asiakkaalle lentokentälle, kun asiakas oli juuri lähdössä työmatkalle. Yhteyshenkilö oli ehdottanut lainaan sijoittamista ja todennut, että sijoitus kannattaisi nyt tehdä, jotta asiakas ylipäänsä hyötyisi yksityispankin asiakkuudesta. Asiakas myöntyi hankkimaan tuotetta 10.000 eurolla, mitä hänen yhteyshenkilönsä oli pitänyt miniminä. Asiakas oli kokenut tilanteen painostavaksi, eikä hän kiireessä voinut harkita asiaa loppuun saakka.

Asiakas lopetti yksityispankin asiakkuuden toukokuussa 2006. Hän ei tämän jälkeen saanut sijoituksestaan mitään toimintaehdotuksia eikä muuta tietoa kuin ilmoitukset sijoituksen arvon alentumisesta ja lopulta koko tuotteen mitätöimisestä.

Asiakkaan reklamaatioon antamassaan vastauksessa pankki toteaa, että sijoitussuunnitelmaa laadittaessa käytyjen keskustelujen perusteella asiakas oli tavoitellut 4-6 %:n vuosituottoa. Hän oli omistanut osakkeita noin 10 vuoden ajan ja oli määritellyt tietämyksensä olevan hyvää keskitasoa. Asiakkaalle on laadittu 25.1.2006 päivätty sijoitussuunnitelma. Siinä oli esitetty pitkien korkosijoitusten osuuden lisäämistä ja osakkeiden osuuden nostamista vähitellen 38 %:iin. Yhteyshenkilö oli myös esittänyt strategian toteuttamiseen tähtääviä sijoitusehdotuksia. Niistä yhtenä oli CDO-laina, jos tuote tuntuisi asiakkaalle sopivalta. 9.2.2006 yhteyshenkilö oli lähettänyt toisen ehdotuksen, joka sisälsi indeksilainaan, korkorahastoon, yhdistelmärahastoon ja CDO-lainaan tehtävät sijoitukset.

Yhteyshenkilö oli suositellut CDO-tuotetta asiakkaalle arvioituaan sen osana hänelle ehdotettua kokonaisuutta olevan asiakkaan tavoitteisiin ja riskiprofiiliin sopiva. Pankki katsoo, että asiakkaalle laadittu sijoitussuunnitelma ja sen sisältämä sijoitusehdotus on ollut ammatillisesti perusteltu ja sijoitussuunnitelmaan kirjatun riskiprofiilin mukainen.

Ennen sijoituspäätöstä yhteyshenkilö oli esitellyt CDO-lainan markkinointiesitteen avulla. Esitteessä ja esittelyn jälkeisissä sähköpostiviesteissä on käyty läpi muun muassa, mikä vaikutus mahdollisilla luottovastuutapahtumilla on joukkolainojen pääomaan. Materiaalissa on selvästi mainittu, että joukkolainojen pääomaa ei ole turvattu ja että sijoitetun pääoman voi menettää osin tai kokonaan. Pankki katsoo asiakkaan saaneen tuotteesta oikeat ja riittävät tiedot.

Yhteyshenkilö oli ollut asiakkaaseen yhteydessä 9.3.2006 varmistaakseen, että asiakkaalla halutessaan on mahdollisuus sijoittaa CDO-tuotteeseen, josta hän oli ollut kiinnostunut ja josta oli käyty useita keskusteluja. Asiakas antoi merkintätoimeksiannon puhelimitse.

Asiakkaalle oli annettu asianmukaiset tiedot tuotteesta jo ennen merkintää, joten tietoja ei annettu uudestaan asiakkaan irtisanoessa yksityispankin asiakkuutensa 22.5.2006. Tuossa vaiheessa nyt kyseessä olevaan CDO-lainaan ei myöskään ollut kohdistunut yhtään luottovastuutapahtumaa. Myöhemmin pankki on informoinut asiakasta luottovastuutapahtumista lainaehtojen mukaisesti.

Yhteenvetona pankki katsoo, että kaikki sijoittaminen edellyttää sijoittajariskin ottamista. Liikkeelle­laskun ajankohtana Investment Grade –luottoluokiteltujen viiteyhteisöjen ajautumista laajamittaisesti vakaviin maksuvaikeuksiin voitiin historiatietojen perusteella pitää erittäin epätodennäköisenä. CDO-tuotteeseen sijoitetun pääoman menettäminen johtuu viiteyritysten luottovastuutapahtumien ennenkokemattomasta kertymisestä finanssikriisin myötä. Pankki katsoo, ettei asiakkaalle saamiensa tietojen perusteella ole voinut jäädä epäselväksi, että CDO-lainaan sijoittamalla hän on ottanut kantaakseen viiteyhtiöiden luottoriskiä esitemateriaalissa tarkemmin esitetyllä tavalla. Asiakkaan tietoisesti ottama riski on sittemmin toteutunut ja johtanut sijoitetun pääoman menettämiseen. Pankki katsoo, ettei se ole asiassa korvausvelvollinen.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas viittaa reklamaatioonsa ja vaatii pankilta korvauksena menettämänsä pääoman 10.000 euroa tuotoilla vähennettynä. Hänelle myytiin painokkaasti ja riskejä vähätellen sijoitustuote, johon liittyviä riskejä hän ei kokemattomuuttaan osannut kunnolla arvioida. Asiakkaan aiempi sijoituskokemus koostui osakesijoituksista, jotka olivat olleet passiivisina parikym­mentä vuotta. Sijoitussuunnitelmassa asiakas oli painottanut riskien karttamista. Yhteyshenkilön sijoitusehdotus oli vastoin suunnitelmassa sovittua. Ehdotuksessa CDO-laina oli nostettu hyvin keskeiseen asemaan.

Tuote olisi jäänyt asiakkaalta ostamatta, ellei yhteyshenkilö olisi painostaen ja kiireistä tilannetta hyväkseen käyttäen kaupannut sitä hänelle puhelimitse. Yhteyshenkilö oli ollut tietoinen asiakkaan työmatkasta, mikä ilmenee hänen lähettämästään sähköpostiviestistä. Asiakas ei voinut tuossa tilanteessa vain lyödä yhteyshenkilölleen luuria korvaan, koska tarkoituksena oli rakentaa luottamuksellista yhteistyösuhdetta. Pankki vähättelee vastuutaan aloittelevan ja riskiä karttavan sijoittajan kanssa toimimisesta. Neuvonnan ja opastamisen sijasta pankki oli keskittynyt monimutkaisen sijoitustuotteen myymiseen. Pankin menettely ei ole vastannut sovittua, eikä se ole ollut asianmukaista eikä hyvän pankkitavan mukaista.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki viittaa asiakkaan reklamaatioon antamaansa vastaukseen ja katsoo, ettei se ole asiassa korvausvelvollinen. Tuote on esitelty asiakkaalle asianmukaisesti, eikä sijoitussuosituksen antaminen ole ollut vastoin asiakkaan sijoitussuunnitelmaa. Esittelyn jälkeisessä sähköpostikirjeenvaihdossa pankin asiantuntija oli asiakkaan pyytämiä lisätietoja antaessaan mm. vahvistanut asiakkaan käsityksen siitä, että suojaustason ylittävät luottovastuutapahtumat ”syövät pääoman hyvin nopeasti”. Viesti osoittaa, että asiakkaalla on ollut hyvä käsitys tuotteen riskistä ja siitä, mitkä tekijät saavat aikaan riskin toteutumisen. Riskiä ei ole vähätelty. Historiatietojen perusteella CDO-lainan pääomariskin toteutumista pidettiin erittäin epätodennäköisenä. Asiakas oli myös saanut lainakohtaiset ehdot tutustuttavakseen ennen merkintää.

Asiakkaan tavoitteena oli sijoitusvarallisuudelle saatava parempi tuotto ja riskin lisääminen pikku hiljaa. Ehdotettu CDO-laina pienellä osuudella asiakkaan kokonaisvarallisuudesta ei ole ollut vastoin asiakkaan sijoitussuunnitelmaa tai –profiiliia. Asiakkaalle oli ehdotettu muitakin vaihtoehtoja. Asiakas oli tehnyt päätöksensä saatuaan tuotteesta asianmukaiset ja kattavat tiedot.

Asiakkaan ja hänen yhteyshenkilönsä välistä puhelutallennetta ei yrityksistä huolimatta ole löydetty. Pankki katsoo kuitenkin, ettei mikään asiassa esitetty tue väitettä siitä, että asiakasta olisi painostettu sijoittamaan CDO-lainaan tai että markkinointi muutoin olisi ollut epäasianmukaista. Yhteyshenkilö ei ole tiennyt, että asiakas vastaisi puhelimeensa lentokentältä. Joka tapauksessa asiakas olisi voinut lopettaa keskustelun ja jättää merkinnän tekemättä, jos hän koki yhteydenoton sopimattomaksi tai tilanteen kannaltaan liian kiireiseksi.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- 18.1.2006 päivätty varallisuudenhoitosopimus, johon sisältyy mm. sijoituskonsultointia ja sijoitussuunnitelman laatiminen.

- 25.1.2006 päivätty sijoitussuunnitelma, jonka mukaan asiakkaan sijoitusvarallisuus 325.500 euroa on muodostunut asunnon myynnistä ja vuonna 1980 hankituista pörssiyhtiön osakkeista. Varallisuudesta 24 % on osakesijoituksissa ja 76 % lyhyen koron sijoituksissa. Muuna varallisuutena on mainittu perheen asunto.

Asiakas on kertonut sietävänsä n. 15 % kurssivaihtelua. Tilivaroja tulee sijoittaa aluksi varovaisesti riskipuolelle. Asiakas on omistanut osakkeita n. 10 v., joten hän tuntee kurssivaihtelun kohtuullisen hyvin. Hän on määritellyt tietämyksensä olevan hyvää keskitasoa. Asiakas tavoittelee minimissään 4-5 % vuosituottoa. Pitkällä aikavälillä varoista voidaan sijoittaa osakkeisiin n. 38 %. Varat ovat pesämuna tulevaisuuteen, joten riskien hallinta on tärkeää.

Asiakas haluaa nykyistä parempaa tuottoa ja on valmis lisäämään riskiä pikku hiljaa hallitusti. Aluksi suurin osa varoista tulee olla matalariskisissä vaihtoehdoissa. Erityis­ehtoina on todettu, että rahastojen hankinta tuntuu vaikealta kustannusten vuoksi, mutta kansainvälisessä hajauttamisessa niitä voi­daan jonkin verran käyttää. Suomeen tehdään osakesijoitukset suorina sijoituksina.

Yhteyshenkilö suosittelee asiakkaalle omaisuuslajijakaumaa, jossa osakesijoitusten osuus on 38 %, lyhyiden korkojen osuus 5 % ja pitkien korkojen osuus 57 %. Tuotto-odotus on lähes 6 %. Suunnitelmaan sisältyy sijoitusehdotus, jossa asiakkaalle on ehdotettu tammikuulle 10.000 euron suuruista indeksilainasijoitusta tai osakkeiden ostamista, helmikuulle 20.000 euron osakesijoitusta ja maalis-huhtikuulle esim. 50.000 euron CDO-lainasijoitusta, jos tuote tuntuu asiakkaalle sopivalta.

Suunnitelmaan on lisätty 9.2.2006 päivätty sijoitusehdotus, jonka mukaan helmikuussa sijoitettaisiin joukkolainatuotteen alimpaan tai keskimmäiseen riskitasoon 50.000 euroa, indeksilainaan 22.000 euroa ja yhdistelmärahastoon 30.000 euroa. Lisäksi hajautettaisiin asiakkaan osakesijoituksia.

- joukkolainatuotteen painettu markkinointiesite (helmikuu 2006). Esitteen sisältöä on esitelty lähemmin mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.

- asiakkaan merkitsemän joukkolainan lainakohtaiset ehdot, joissa on mm. määräyksiä sijoittajalle takaisinmaksettavan määrän ja indeksihyvityksen laskennasta sekä luottovastuutapahtumien määritelmistä ja vaikutuksista. Ehtojen sivulla 18 on kolme esimerkkitilannetta luottovastuutapahtumista 50 % palautusasteella. Ensimmäisessä esimerkissä pääoma palautetaan täysimääräisesti (kaksi luottovastuutapahtumaa), toisessa pääoma alentuu puoleen (seitsemän luottovastuutapahtumaa) ja kolmannessa sijoitettu pääoma menetetään kokonaan (yhdeksän luottovastuutapahtumaa).

- asiakkaan ja hänen yhteyshenkilönsä välistä sähköpostikirjeenvaihtoa. Asiakas on 2.2.2006 todennut, että osakeomistuksen kasvattaminen tuntuu järkevältä, mutta muulle varallisuudelle pitäisi nyt miettiä jokin järkevä tapa hajauttaa. Osakesalkunkin hajautus pitäisi miettiä ennen isompia ostoja. Yhteyshenkilö oli maininnut, että asiakkaan tavoittelemaan 4-6 % tuottoon päästäisiin mahdollisesti juurikaan riskiä kasvattamatta. Asiakas odottaa kiinnostuneena millaista allokaatiota ja vaihtoehtoja yhteyshenkilö ehdottaa. Korkopapereita kenties; valtion 3,8 % paperitkaan eivät välttämättä ole huonoja vaihtoehtoja osaltaan, kun riski lienee mitätön. Korkorahastojen vuosituotot näyttäisivät jäävän alle määräaikaistalletuksen, joten ne eivät tunnu asiakkaasta järkeviltä likvidiydestään huolimatta.

Yhteyshenkilö on 9.2.2006 lähettänyt sijoitussuunnitelmaan sisällytetyn sijoitusehdotuksensa asiakkaalle. Hänen mielestään asiakkaan tuotto-odotus- ja riskitasovaatimukset täyttyvät ehdotetuissa vaihtoehdoissa. Sijoitussuunnitelmaa voidaan korjata lisää 20.2.2006 pidettävässä tapaamisessa.

Yhteyshenkilön 28.2.2006 lähettämästä viestistä ilmenee, että tapaamisessa 20.2.2006 oli keskusteltu CDO-lainan riskeistä. Asiakas oli sen jälkeen pyytänyt sähköpostitse lisätietoja siitä, mitä tapahtuu jos luottovastuutapahtumia sattuisi tulemaan. Asiakas kysyy, miten pääomaa menetetään jos alasuojaustaso ylitetään eli jos keskimmäiseen riskitasoon tulisi 40 % palautusasteella neljäs tai viides luottotappio. Hän toteaa jääneensä siihen käsitykseen, että suojaustason ylityttyä seuraavat luottovastuutapahtumat syövät pääoman hyvin nopeasti. Vastauksessaan pankin asiantuntija toteaa asiakkaan olevan oikeassa. Jos luottovastuutapahtumia tulisi reippaasti, pääoma olisi nopeasti syöty. Viimeiseen 30 vuoteen näin ei olisi käynyt kertaakaan. Asiakas tiedustelee lisäksi, kuinka nopeasti yläsuojaustaso tulee vastaan. Asiantuntija toteaa, että pääoma on syöty kahdella luottovastuutapahtumalla.

Asiakas tiedustelee vielä, missä rajoissa tuotteen arvonvaihtelu tulisi tapahtumaan. Asiantuntija toteaa vaihtelun olevan suurempaa kuin perinteisillä joukkovelkakirjoilla mutta pienempää kuin osakkeilla. Hinnat ovat vaihdelleet tyypillisesti 90–110 sisällä.

Asiakkaan yhteyshenkilö on liittänyt viestiin CDO-lainojen lainakohtaiset ehdot ja todennut, että ehtojen sivulla 15 on tietoja suojaustasosta. Yhteyshenkilön arvion mukaan CDO-lainan matalin riskitaso vastaisi asiakkaan tuotto-odotuksen minimitasoa. Viestissä on vielä tietoja valtion sarjaobligaatioiden tuottotasosta.

Yhteyshenkilö on 9.3.2006 lähettänyt viestin, jossa hän toivottaa hyvää matkaa ja esittää tuotto- ja hintatietoja 21:stä tarjolla olevasta joukkolainasta.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas oli 9.3.2006 päättänyt sijoittaa 10.000 euroa uudentyyppisen joukkolainan matalimpaan riskitasoon. Laina menetti sittemmin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta. Asiakas on vaatinut korvauksena lainaan sijoittamaansa määrää tuotoilla vähennettynä.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on katsonut, ettei hänelle ollut kerrottu riittävästi tuotteen riskeistä. Hän on myös katsonut, ettei tuote vastannut hänen riskinottohalukkuuttaan, joten sitä ei olisi tullut suositella hänelle. Hän on kokenut tulleensa kiirehdityksi päätöksenteossaan. Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainoja markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen ja pankin muun menettelyn asianmukaisuus.

Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Pankin tiedonantovelvollisuus CDO-lainatuotteen osalta, riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Arvopaperilautakunta on käsitellyt samaa joukkolainatuotetta koskevaa samantyyppistä riitaa mm. tapauksessa APL 11/10. Tuohon ratkaisusuositukseensa viitaten lautakunta toteaa, että palveluntar­joajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Sijoittajalle ennen sijoituspäätöstä annettavista tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Käsillä olevassa tapauksessa tuotetta on alkuvuonna 2006 markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viite­salkun yhtiöiden maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon.

Esitetyn selvityksen mukaan asiakkaan yhteyshenkilö oli esitellyt joukkolainaa asiakkaalle suullisesti tuotteen markkinointiesitettä apuna käyttäen. Esittelyn jälkeen asiakas oli sähköpostitse saanut lainakohtaiset ehdot ja tarkentavia tietoja tuotteeseen liittyvistä riskeistä. Lautakunta pitää keskeisenä sitä, mitä ja miten asiakkaalle oli kerrottu tuotteeseen liittyvästä mahdollisuudesta menettää siihen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

Joukkolainatuotteen markkinointiesite (helmikuu 2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseisen markkinointiesitteen merkitystä pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisen ja tuotteen riskeistä kertomisen kannalta mm. lausunnossaan APL 11/10. Lautakunta on todennut, että esitteessä pääoman menettämisen riski ja riskin liittyminen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn on tuotu selvästi ilmi. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta.

Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että joukkolainan painetussa markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Markkinointiesite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan viiteyhtiöiden konkurssien tai muiden luottovastuutapahtumien kertymisen seurauksena.

Muut CDO-lainoista annetut tiedot

Asiakkaan yhteyshenkilö on esitellyt CDO-lainoja 20.2.2006 pidetyssä tapaamisessa suullisesti. Tuolloin on ollut puhetta tuotteeseen liittyvistä riskeistä. Tarkkaa selvitystä käytyjen keskustelujen sisällöstä ei ole, mutta 28.2.2006 päivätyn sähköpostiviestin perusteella asiakas oli tapaamisen perusteella saanut oikean käsityksen CDO-lainaan liittyvän riskin luonteesta. Tuossa viestissä pankin asiantuntija on vahvistanut asiakkaan käsityksen siitä, että lainan alasuojaustason ylityttyä sijoitetun pääoman voi menettää hyvin nopeasti, jo kahden luottovastuutapahtuman johdosta. Se, että samalla todetaan, ettei pääoman menettämiseen johtaneita tilanteita olisi historiallisesti sattunut, ei lautakunnan näkemyksen mukaan ole riskin vähättelemistä.

Asiakas oli saanut myös lainakohtaiset ehdot käyttöönsä ennen merkintää. Ehdoissa tuotteesta on kerrottu yksityiskohtaisesti, ja esimerkeissä on kuvattu 50 %:n ja 100 %:n suuruisen pääomatappion syntyminen luottovastuutapahtumien kertymisen seurauksena. Myös näistä esimerkeistä ilmenee se seikka, että lainan alasuojaustason ylityttyä pääoman menettäminen voi tapahtua hyvin nopeasti.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Asiakas oli saanut markkinointiesitteen mukaiset tiedot, lainaehdot ja pankin asiantuntijan antamat täsmentävät tiedot käyttöönsä hyvissä ajoin ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Yllä todetun perusteella lautakunta katsoo, että asiakkaalla oli ennen merkintää käytettävissään riittävät tiedot arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä. Sähköpostiviestien perusteella asiakas oli myös käytännössä ymmärtänyt tuotteeseen liittyvän riskin luonteesta ja riskimekanismista saamansa tiedot oikein.

Lautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa.

Tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

Sijoitussuunnitelman mukaan asiakas tavoitteli parempaa tuottoa ja oli valmis lisäämään riskiä pikku hiljaa. Riskien hallinta oli kuitenkin tärkeää. Suunnitelmassa määritellyn sijoitusstrategian toteuttaminen merkitsi käytännössä osakesijoitusten ja etenkin pitkien korkosijoitusten osuuden lisäämistä. Kulusyistä asiakas halusi välttää sijoitusrahastoja. Sähköpostiviestissään asiakas oli pitänyt korkorahastojen tuotto-odotuksia liian matalana.

Asiakkaan yhteyshenkilö oli suunnitelman laatimisesta alkaen suositellut CDO-lainan alimman tai keskimmäisen riskitason merkitsemistä noin 50.000 eurolla. Laina vastasi tuotto-odotukseltaan asiakkaan tuottotavoitetta ja sopi yhteen sen kanssa, että sijoitussuunnitelman mukaan tarkoituksena oli lisätä merkittävästi pitkien korkosijoitusten osuutta asiakkaan sijoitussalkussa. Arvopaperilautakunta katsoo, ettei ehdotettu CDO-laina muutoinkaan ole liikkeeseenlaskuajankohtana ollut ristiriidassa asiakkaan riskinottovalmiudesta ja sijoitustoiminnan tavoitteista olleiden tietojen kanssa. Lautakunta pitää CDO-lainan suosittamista asianmukaisena ja toteaa määrän osalta lisäksi, että asiakas on poikennut sijoitusehdotuksesta merkitsemällä tuotetta 10.000 eurolla ehdotetun 50.000 euron sijasta.

Päätöksenteon kiirehtiminen

Asiakas katsoo, että hänen yhteyshenkilönsä oli puhelinkeskustelussa 9.3.2006 painostanut häntä ja kiirehtinyt hänen päätöksentekoaan. Pankki on kiistänyt väitteen ja katsonut kyseen olleen siitä, että yhteyshenkilö oli halunnut merkintäajan päättyessä varmistaa, että asiakas halutessaan voisi merkitä CDO-lainaa.

Lautakunnalle ei ole esitetty tarkkaa selvitystä puhelinkeskustelun sisällöstä. Lautakunta toteaa kuitenkin, että esitetyn selvityksen mukaan tuotetta oli esitelty asiakkaalle jo 20.2.2006, ja hän oli sen jälkeen saanut tuotteesta pyytämiään lisätietoja. Asiakkaalla oli siten ollut runsaasti aikaa harkita tuotteeseen sijoittamista. Asiakkaan päätös poiketa määrällisesti sijoitusehdotuksen sisällöstä puhuu sitä vastaan, ettei asiakas olisi pystynyt harkitsemaan ratkaisuaan. Lautakunta katsoo myös, että asiakas olisi halutessaan voinut kieltäytyä merkinnän tekemisestä, jos puhelutilanne tuntui hänestä liian kiireiseltä tai muuten hankalalta. Esitetyn selvityksen perusteella lautakunta katsoo jäävän näyttämättä, että CDO-lainaa olisi myyty asiakkaalle epäasiallisin keinoin.

Yhteydenpito yksityispankin asiakkuuden päätyttyä

Pankin varallisuudenhoitosopimukseen perustuvat omaisuusraportointi- ja muut yhteydenpitovelvoitteet päättyivät asiakkaan irtosanottua sopimuksen vuonna 2006. Sen jälkeen pankilla on ollut CDO-lainan osalta lainaehtojen mukaiset velvollisuudet ilmoittaa luottovastuutapahtumista. Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen perusteella pankki on täyttänyt nämä ilmoitusvelvollisuutensa.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt riidanalaista joukkolainatuotetta markkinoidessaan tai myydessään tai myöhemmässä yhteydenpidossaan arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, etteivät joukkolainoihin sijoittamisesta asiakkaalle aiheutuneet tappiot ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA