Tapahtumatiedot

Tapauksessa on kysymys sen arvioinnista, onko palveluntarjoaja antanut asiakkaalle sijoitusneuvontaa vai ei ja onko sen toiminta muutoin ollut säännösten mukaista. Jos palveluntarjoajan menettely todetaan virheelliseksi, on asiassa vielä ratkaistava asiakkaan reklamaationajan asianmukaisuus.

Asiakas oli merkinnyt palveluntarjoajan aloitteesta käymiensä keskustelujen perusteella kesäkuun 2010 ja tammikuun 2011 välisenä aikana kolmea eri sijoituswarranttia yhteensä 52.000 euron arvosta. Sittemmin kyseiset noin kolmivuotiset warrantit erääntyivät arvottomina eräpäivinään. Asiakas otti yhteyttä palveluntarjoajaan 16.5.2013.

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakkaan mukaan palveluntarjoajan edustaja otti häneen yhteyttä kesäkuussa 2010 oma-aloitteisesti ja suositteli painokkaasti sijoittamista erääseen warranttiin 25.000 euron arvosta. Myöhemmin sama toistui myös kahden muun warrantin osalta summien ollessa 15.000 ja 12.000 euroa. Kaikki kyseiset tuotteet menettivät sittemmin arvonsa kokonaan, mistä koitui asiakkaalle yhteensä 52.000 euron tappio. Asiakas vaatii palveluntarjoajaa korvaamaan kyseisen summan kokonaisuudessaan laillisine viivästyskorkoineen.

Asiakkaan mukaan hän on 77-vuotias eläkeläinen ja varallisuudestaan huolimatta hänen sijoituskokemuksensa ja –tietämys on varsin kapea alaista käsittäen lähinnä yksinkertaiset rahoitusvälineet, kuten osakkeet ja sijoitusrahastot. Hänellä ei aikaisemmin ollut minkäänlaista kokemusta warranteista, eikä palveluntarjoaja ennen tuotteiden suosittamista ja merkintää tehnyt mitään soveltuvuusarviota tai muutoinkaan ottanut selvää hänen taloudellisesta asemastaan, sijoituskokemuksesta ja –tietämyksestään sekä sijoitustavoitteista. Asiakkaalle ei myöskään annettu mahdollisuutta tutustua tuotteeseen, vaan häneltä otettiin ainoastaan allekirjoitus valmiiksi täytettyihin ja rastitettuihin lomakkeisiin. Asiakas korostaa, että hän ei olisi kyseisiä itselleen aikaisemmin tuntemattomia tuotteita hankkinut, ellei niitä olisi hänelle nimenomaisesti sopivina suositeltu. Myös siinä tapauksessa, että tilannetta arvioitaisiin ainoastaan toimeksiantojen vastaanottamisena ja välittämisenä, olisi palveluntarjoajan joka tapauksessa selvittää monimutkaisina pidettävien tuotteiden soveltuvuus asiakkaalle.

Asiakas kertoo luulleensa tuotteiden olleen pääomaturvattuja ja havahtuneensa niiden riskipitoisuuteen sekä kehitykseen vasta saadessaan tietää niiden arvon olevan joko hyvin lähellä nollaa tai niiden jo ollessa arvottomia, minkä jälkeen hän katsoo reklamoineensa tilanteesta palveluntarjoajalle kohtuullisessa ajassa.

Yhtiön vastaus asiakkaan valitukseen

Yhtiö toteaa, että antaessaan sijoitusneuvontaa se tekee asiasta aina sopimuksen asiakkaan kanssa ja koska tässä tapauksessa sopimusta ei ole tehty, niin kyse on ollut vain toimeksiannon vastaanottamisesta ja välittämisestä sekä yleisluontoisesta tuotteiden markkinoinnista, mitkä eivät edellytä erillisen soveltuvuusarvioinnin tekemistä. Yhtiö myös huomauttaa, että asiakas ei ole esittänyt sijoitusneuvontaa koskevan väitteensä tueksi mitään selvitystä ja että asiakkaasta on joka tapauksessa saatu riittävät tiedot viimeistään ensimmäisen merkinnän yhteydessä, jolloin ne myös kirjattiin asiakassopimukseen ja merkintätoimeksiantoon kolmannen tahon kanssa. Kyseiselle yhtiölle antamiensa tietojen perusteella tuotteet sopivat asiakkaalle, etenkin kun niihin sijoitettiin vain noin prosentti asiakkaan sijoitusvarallisuudesta. Asiakkaan tapauksessa ikä merkitsee tavanomaista pidempää kokemusta sijoittamisesta ja on siksi ennemminkin vähentänyt kuin lisännyt tarvetta sijoittajansuojaan ottaen huomioon myös hänen aikaisemmat riskialttiit sijoituksensa.

Yhtiön mukaan asiakkaan allekirjoittamissa merkintälomakkeissa on allekirjoituksen yläpuolella ja muutenkin korostetusti tuotu esiin, että tuotteisiin liittyy riski sijoitetun pääoman menettämisestä. Yleisen elämänkokemuksen mukaan on erittäin poikkeuksellista, että asiakkaan kaltainen koulutettu ja kokenut sijoittaja olisi allekirjoittanut lomakkeet edes lukematta korostuksen merkittyjä kohtia. Yhtiö nostaa esiin myös, että asiakas reklamoinut asiasta vasta lähes kolme vuotta merkinnän jälkeen, vaikka hänellä on koko tuon ajan ollut mahdollisuus tutustua tarkemmin tuotteista saamaansa aineistoon sekä saanut koko ajan tietoa tuotteiden arvonkehityksestä. Hän olisi milloin tahansa voinut minimoida vahinkoaan esimerkiksi myymällä tuotteet, kun niillä vielä oli jotain arvoa. Asiakas on kuitenkin katsonut parhaaksi odottaa yli kohtuullisena pidettävän reklamaatioajan tuotteiden erääntymispäiviin saakka siinä toivossa, että niiden arvot nousisivat hänelle voitollisiksi.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- kolmannen tahon laatima tuotteen 1 kaksisivuinen merkintälomake, johon on muun muassa erikseen kirjattu tuotteen olevan korkeariskinen ja että asiakas ei ole aikaisemmin sijoittanut vastaavanlaisiin tuotteisiin, mutta on huolellisesti perehtynyt tuotteen markkinointimateriaaliin, sen ehtoihin ja ohjelmaesitteeseen tiivistelmineen ja kykenee siten arvionsa mukaan tekemään tuotteen riskit ja oman taloudellisen asemansa huomioonottavia itsenäisiä sijoituspäätöksiä. Edelleen lomakkeessa asiakas vakuuttaa tutustuneensa tuotteen riskeihin sekä vastaavansa sijoituksen taloudellisesta tuloksesta ja veroseuraamuksista riippumatta siitä onko yhtiö suorittanut soveltuvuus- tai asianmukaisuusarvioinnin tai katsotaanko asiakkaan saaneen sijoitusneuvontaa.

- neljännen tahon laatima tuotteen 2 yksisivuinen merkintälomake, jossa muun muassa todetaan että tuotteella ei ole pääomaturvaa ja että se voi erääntyä arvottomana sekä että asiakas voi menettää osan pääomasta vaikka kohde-etuuden kehitys olisikin positiivinen. Edelleen lomakkeessa tuodaan esille, että asiakkaalle on annettu tai tarjottu mahdollisuus saada tuotteen markkinointiesite ja ehdot sekä ohjelmaesite liitteineen ja että sijoituspäätöksiä ei tule tehdä tutustumatta niihin. Lomakkeen mukaan asiakkaalle on myös selvitetty tuotteen riskit ja hän on ne ymmärtänyt.

- vastaavan sisältöinen neljännen tahon laatima lomake tuotteesta kolme

- asiakassuhdesopimus kolmannen tahon kanssa, jossa on sovittu kyseisen toimijan asiakkuudesta ja sijoitusrahastoista, kaupankäynnistä osakkeilla ja arvopaperisäilytyksestä sekä sähköisestä palvelusta

- tilisopimus kyseisen kolmannen tahon kanssa

- edellisiin liittyvä asiakastietolomake, jossa asiakas on ilmoittanut olevansa eronnut alemman maa- ja metsätaloustöiden korkea-asteen koulutuksen omaava eläkeläinen, joka tekee vuodessa keskimäärin kyseiseen toimijaan alle viisi yli miljoonan euron tilisiirtoa. Asiakkaan varat ovat peräisin sijoitustoiminnan tuotosta ja hänellä on aikaisempaa kokemusta omatoimisesta sijoittamisesta sekä omaisuudenhoidosta yli 10 vuotta. Asiakkaan tuntemiksi sijoitustuotteiksi on lueteltu rahastot, osakkeet ja joukkovelkakirjalainat sekä sijoitus- ja säästövakuutukset, joihin on sijoitettuna yli 4 miljoonaa euroa yksittäisen sijoituksen ollessa 100.000-300.000 euroa. Kauppaa asiakas on ilmoittanut käyvänsä harvoin.

- yhtiön edustajien vuodesta 2009 lähtien tekemiä vapaamuotoisia merkintöjä yhtiön asiakastietojärjestelmään asiakkaan kanssa käydyistä keskusteluista ja niiden perusteella tehdyistä toimista ym. Merkinnöistä käy ilmi, että asiakkaalla on monenlaisia sijoitustuotteita ja että asiakas on vuonna 2009 lokakuussa antanut kahteen otteeseen yhtiön edustajalle tehtäväksi sijoittaa yhteensä 65.000 euroa. Vuonna 2011 asiakas on halunnut selvityksen sijoituksistaan ja vuonna 2012 ollut ihmeissään tuotteiden riskistä. Yhtiön edustajat ovat myös käyneet asiakkaan kotona sekä hankkineet hänelle vuokralaisen erääseen asuntoon.

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi, onko palveluntarjoaja täyttänyt selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa sijoitustuotteita myydessään. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Vuoden 2009 tilannetta arvioitaessa on sovellettava tuolloin voimassa olleita säännöksiä (923/2007). Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on myös laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.10.2007/922). Lisäksi Rahoitustarkastuksen (nykyisin Finanssivalvonta) standardeissa 2.1 ja 2.2 on lakia täydentäviä määräyksiä ja suosituksia.

Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Saman lain 4 luvun 1 §:n mukaan arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Saman luvun 4 §:n 2 momentin mukaan arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelun tai oheispalvelun antamista riittävät tiedot:

1. arvopaperinvälittäjästä ja sen tarjoamista palveluista;
2. palvelun kohteena olevista arvopapereista ja niihin liittyvistä riskeistä;
3. sijoitusstrategioista, jos niitä on ehdotettu, ja niiden riskeistä;
4. siitä, missä toimeksiantoja toteutetaan;
5. asiakasvarojen säilyttämisestä;
6. palveluun liittyvistä kuluista ja palkkioista.

Rahoitustarkastuksen standardin 2.1 mukaan asiakkaalle annettavien tietojen on oltava paikkansapitäviä, eivätkä ne saa korostaa sijoituspalvelusta tai rahoitusvälineestä mahdollisesti saatavaa etua ilman, että samalla annetaan asiallinen ja selkeä ilmoitus kyseeseen tulevista riskeistä. Tietoa on annettava riittävästi ja se on esitettävä siten, että tiedon saajien kohderyhmään tai todennäköiseen vastaanottajaryhmään kuuluva huolellisesti toimiva henkilö todennäköisesti ymmärtää tiedon. Jos tiedoissa viitataan tiettyyn verokohteluun, samalla on ilmoitettava selkeästi, että verokohtelu määräytyy kunkin asiakkaan yksilöllisten olosuhteiden mukaan ja että se voi tulevaisuudessa muuttua.

Standardissa todetaan lisäksi, että valvottavan on hankittava asiakkaalta tiedot, jotka ovat tarpeen asiakkaaseen liittyvien olennaisten seikkojen ymmärtämiseksi ja joiden perusteella valvottava voi tarjotun palvelun luonne ja laajuus huomioon ottaen kohtuudella varmistua siitä, että sijoitusneuvon kohteena oleva tai omaisuudenhoitopalveluun liittyvä liiketoimi täyttää seuraavat edellytykset:

1. liiketoimi vastaa asiakkaan sijoitustavoitteita
2. liiketoimi on sellainen, että asiakas pystyy kantamaan taloudellisesti siihen liittyvät asiakkaan sijoitustavoitteiden mukaiset sijoitusriskit
3. liiketoimi on sellainen, että asiakkaalla on tarvittava sijoituskokemus ja/tai -tietämys suositeltuun liiketoimeen tai sijoitussalkkunsa hoitoon liittyvien riskien ymmärtämiseksi.

Rahoitustarkastuksen standardin 2.2 mukaan rahoituspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa on toimittava hyvän tavan mukaisesti. Hyvä tapa ylläpitää ja edistää rahoitusmarkkinoita kohtaan tunnettua luottamusta, avoimuutta, puolueettomuutta ja eri markkinaosapuolten tasa-arvoisuutta. Hyvä tapa markkinoinnissa tarkoittaa mm., että markkinoija toimii rehellisesti ja ammattimaisesti, keskittyy markkinoitavan rahoituspalvelun tai -välineen olennaisiin ja keskeisiin ominaisuuksiin, pyrkii varmistamaan markkinointimateriaalin asiallisuuden ja sen, että tarjottu tieto on selkeää, ymmärrettävää ja tasapuolista, ilmaisee selkeästi markkinoinnin kaupallisen tarkoituksen, eikä pyri sekoittamaan kaupallisia väittämiä tosiseikkoihin, ei kiirehdi eikä painosta asiakasta päätöksen tekemiseen, ei pyri peittelemään tai vähättelemään rahoitusvälineeseen suoraan tai välillisesti liittyviä riskejä ja viittaa markkinoinnissa lainsäädännön edellyttämään esitemateriaaliin sekä mistä se on saatavissa. Asiakkaan tai sijoittajan pitää markkinointiaineiston pohjalta pystyä päättelemään, minkä tyyppisestä rahoitusvälineestä tai -palvelusta on kysymys ja mitkä ovat sen keskeiset ominaisuudet. Markkinoinnissa tulee keskittyä rahoituspalvelun tai -välineen kannalta olennaisiin seikkoihin. Olennaista vaikutusta asiakkaan tai sijoittajan päätöksentekoon saattaa olla mm olennaisilla/todellisilla riskeillä.

Lisäksi yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan osapuolen on reklamoitava kohtuullisessa ajassa saatuaan tiedon vastapuolen toimista, jotka hänen mielestään eivät ole vastanneet sovittua tai ovat muuten virheellisiä. Kohtuullisen ajan pituus voi vaihdella tarjottavasta palvelusta riippuen, ja osapuolet voivat sopimusehdoin määritellä aikaa tarkemmin.

Perustelut

Keskustelujen arviointi

Ensisijaisesti asiakas on katsonut saaneensa palveluntarjoajalta sijoitusneuvontaa, mutta todennut myös että joka tapauksessa sen olisi tullut selvittää tarkemmin hänen sijoituskokemuksensa ja –tietämyksensä warranteista. Palveluntarjoajan näkemyksen mukaan kyse on ollut toimeksiannon vastaanottamisesta ja välittämisestä sekä yleisestä markkinoinnista. Arvopaperilautakunta toteaa, että asiakkaan ja palveluntarjoajan näkemykset ja kertomukset keskustelujen sisällöstä eroavat toisistaan eikä lautakunnan käytettävissä olevin menetelmin ole saatavissa lisäselvitystä asiaan. Lautakunta katsoo kuitenkin, että ottaen huomioon asiakkuuden pitkä kesto sekä sen aikana yhtiön edustajien kanssa käydyt kokonaisvaltaiset keskustelut hänen varallisuudestaan sekä sen sijoittamisesta, on asiakkaalle voinut syntyä perusteltu käsitys, jonka mukaan riidanalaisten tuotteiden esittelyssä ei ole ollut kyse yleisestä markkinoinnista, vaan niiden esittelyssä on nimenomaisesti otettu huomioon asiakkaan olosuhteet, jolloin tilannetta on arvioitava sijoitusneuvontana.

Tuotteiden soveltuvuus asiakkaalle

Tarjotessaan muita kuin sijoitusneuvontaan tai omaisuudenhoitoon liittyviä palveluita asiakkaalle palveluntarjoajan on vähintään arvioitava tuotteen tai palvelun asianmukaisuus asiakkaalle. Asianmukaisuusarviointiin liittyen palveluntarjoajan on selvitettävä asiakkaan sijoituskokemus ja -tietämys. Jos palvelu tapahtuu asiakkaan aloitteesta (execution only), ja se koskee ns. yksinkertaisia rahoitusvälineitä, asianmukaisuusarviointia ei tarvitse tehdä. Sijoitusneuvontaa tai omaisuudenhoitoa tarjoavan palveluntarjoajan on varmistuttava siitä, että tehtävät liiketoimet vastaavat asiakkaan sijoitustavoitteita, että asiakas kykenee ymmärtämään suositeltuun liiketoimeen tai sijoitussalkun hoitoon liittyvät riskit ja että asiakas pystyy kantamaan riskit taloudellisesti. Sen vuoksi palveluntarjoajan on hankittava riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta tilanteesta, sijoituskokemuksesta ja sijoitustietämyksestä sekä sijoitustavoitteista. Näiden perusteella palveluntarjoaja voi suositella asiakkaalle soveltuvia rahoitusvälineitä tai hoitaa asiakkaan varoja. Palveluntarjoajan on dokumentoitava soveltuvuusarviointia varten hankitut tiedot ja johtopäätökset, jotta jälkikäteenkin voidaan päätellä, miten palvelun tai rahoitusvälineen soveltuvuutta on arvioitu.

Asiakkaan mukaan palveluntarjoaja ei tehnyt mitään soveltuvuusarviota tai muutoinkaan ottanut selvää hänen taloudellisesta asemastaan, sijoituskokemuksesta ja –tietämyksestään sekä sijoitustavoitteista, kun taas palveluntarjoajan mukaan sen käytettävissä oli asiakkaan ja toisen palveluntarjoajan välinen asiakassopimus, josta ilmenivät tarvittavat tiedot. Kyseisen selvityksen mukaan asiakkaalla oli huomattava sijoitusvarallisuus, yli 10 vuoden kokemus sijoittamisesta ja salkussaan suuria eriä useita erilaisia sijoitustuotteita, mutta riidanalaiset johdannaistuotteet olivat hänelle entuudestaan tuntemattomia. Lautakunta katsoo sekä asiakassuhteen laadun että yhtiön muutoin käytössä olleiden tietojen perusteella palveluntarjoajalla olleen tarvittavat tiedot soveltuvuusarvioinnin tekemiseen, mutta asiassa jääneen näyttämättä miksi ja millä perusteella asiakkaalle on päädytty suosittelemaan selvästi hänen aikaisemmista omistuksistaan poikkeavia tuotteita.

Tuotteesta annetut tiedot

Lain mukaan tuotteesta tulee antaa sijoittajille riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista. Tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon.

Asiakas on allekirjoituksellaan ilmoittanut tutustuneensa tuotteen markkinointiaineistoon, mutta kertonut myös, että oli allekirjoittanut valmiiksi rastitetut lomakkeet niihin tarkemmin tutustumatta, eikä hänellä muutoinkaan ollut tosiasiallista mahdollisuutta tutustua aineistoon. Asiakkaalle jääneen käsityksen mukaan tuotteet olisivat olleet pääomaturvattuja. Palveluntarjoajan mukaan merkintälomakkeissa ja muussa aineistossa on korostetusti tuotu esiin, että tuotteisiin liittyy riski sijoitetun pääoman menettämisestä. Lautakunta toteaa, ettei sen käytettävissä ole ollut kyseisten tuotteiden markkinointiaineistoa, vaan ainoastaan merkintälomakkeet, joissa aineistoon on viitattu sekä todettu sen joko annetun tai tarjotun asiakkaalle. Lomakkeissa on yleisellä tasolla todettu tuotteisiin liittyvän riskin pääoman menettämisestä, josta asiakas on itse vastuussa. Asiassa esitetyn aineiston perusteella jää epäselväksi, että palveluntarjoaja olisi asianmukaisesti täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa asiassa.

Reklamaatio

Arvopaperilautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että sopimusehdoin määritelty reklamaatioaika ei ole kaikissa tapauksissa sellaisenaan sitova. Kohtuuttoman lyhyeen reklamaatioaikaan johtavaa sopimusehtoa voidaan sovitella. Tällöinkin asiakkaan velvollisuutena on kuitenkin reklamoida kohtuullisena pidettävässä ajassa. Mikäli sopimuksessa ei nimenomaisesti ole määritelty erillistä reklamaatioaikaa, on sopimusosapuolen joka tapauksessa yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti reklamoitava kohtuullisessa ajassa.

Tässä tapauksessa asiakas on yhtiön mukaan saanut tiedon tuotteiden arvonkehityksestä säännöllisen raportoinnin yhteydessä. Asiakas ei ole tätä kiistänyt, vaan on kertonut havahtuneensa tuotteiden arvonkehitykseen vasta niiden oltua jo hyvin alhaiset tai jo arvottomat. Tapauksessa esitetystä selvityksestä ilmenee, että asiakas olisi pyytänyt selvityksen sijoituksistaan alkuvuodesta 2011, mutta ilmaissut varsinaisen tyytymättömyytensä palveluntarjoajalle vasta vuonna 2013. Lautakunnan käytettävissä ei ole ollut palveluntarjoajan mukaan asiakkaalle toimitettuja raportteja tai muuta selvitystä miten tai millä tavoin asiakkaalle on esitetty tiedot hänen sijoitusten kehittymisestä. Palveluntarjoaja on ainoastaan yleisesti todennut asiakkaan saaneen asianmukaiset tiedot tuotteesta, mutta ei ole tarkemmin yksilöinyt millä perusteella ja ennen kaikkea missä vaiheessa tämän olisi pitänyt havaita hänelle tuotteista syntynyt kuva vääräksi.

Yhteenvetoa

Lautakunta antaa suosituksensa tapauksista sille esitetyn kirjallisen materiaalin ja muun selvityksen perusteella, minkä lisäksi lautakunta voi perustaa suosituksensa vain osapuolten asiassa tekemiin vaatimuksiin ja niiden tueksi esittämiin seikkoihin.

Lautakunta toteaa, että tapauksessa jää näyttämättä, että palveluntarjoaja olisi asianmukaisesti täyttänyt selonottovelvollisuutensa asiassa tai että se olisi ainoastaan yleisellä tasolla markkinoinut tuotteita asiakkaalle. Lisäksi lautakunta katsoo, ettei palveluntarjoaja ole osoittanut asiakkaan reagoineen tilanteeseen ylittäen kohtuullisena pidettävän reklamaatioajan. Näiden seikkojen johdosta lautakunta katsoo, että tuotteisiin sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutunut tappio on sellaista vahinkoa, josta yhtiö on vastuussa.

Suositus

Lautakunta suosittaa, että palveluntarjoaja korvaa asiakkaalle tämän vaatimuksen mukaisesti 52.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Norros ja jäsenet Pönkä, Repo ja Sario. Sihteerinä toimi Sainio.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA