Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas solmi pankin kanssa konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen 12.7.2005. Sijoituspäällikkö esitteli CDO-lainoja asiakkaalle 19.8.2005 pidetyssä sijoitustapaamisessa ja lähetti tuotteen esittelykalvosarjan ja markkinointiesitteen hänelle sähköpostitse tapaamisen jälkeen. 12.9.2005 asiakas ilmoitti haluavansa merkitä kyseisen liikkeeseenlaskusarjan riskipitoisinta lainaa 20.000 eurolla (laina A) ja toiseksi riskipitoisinta lainaa 10.000 eurolla (laina B). Vuoden 2006 aikana asiakas merkitsi seuraavien liikkeeseenlaskusarjojen keskimmäisiä riskitasoja 15.000 eurolla (laina C), 15.000 eurolla (laina D) ja 5.000 eurolla (laina E). Kaikkiaan asiakas sijoitti CDO-tuotteisiin siten 65.000 euroa. Hän merkitsi lainaa E myös lapsilleen.

Vuonna 2009 CDO-laina C menetti täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta. Asiakkaalle oli lainan C osalta kertynyt tuottoja 3.225,15 euroa (brutto). Myös lainan E viitekoriin kohdistui luottovastuutapahtumia, jotka alensivat takaisinmaksettavaa pääomaa. Asiakas myi lainaan E tehdyn sijoituksen jälkimarkkinoilla 1.592,15 eurolla, samoin lastensa sijoitukset. Laina A erääntyi arvolla 10,93 % nimellisarvosta, ja asiakkaalle palautettiin pääomaa 2.185,26 euroa. Lainasta A oli kertynyt tuottoja 16.285,10 euroa (brutto). Asiakas myi lainaan B tekemänsä sijoituksen jälkimarkkinoilla 3.5.2010 7.800 eurolla. Lainasta B oli kertynyt tuottoja 3.020,16 euroa (brutto).

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas katsoo, että hänen yhteyshenkilönsä on suositellut hänelle sijoitusinstrumenttia, joka ei vastaa asiakkaan haluamaa riskitasoa. Lisäksi yhteyshenkilö ei ollut oikaissut asiakkaalle syntynyttä virheellistä käsitystä, vaikka asiakas oli keskustellut siitä hänen kanssaan sijoitustapaamisessa. 

Lasten sijoitukset huomioon ottaen CDO-sijoitusten kokonaismäärä on 80.000 euroa, josta pääomia on palautunut 16.353,74 euroa, nettokorot huomioon ottaen kaikkiaan 39.487,27 euroa. Laina D:hen on edelleen sijoitettuna 15.000 euroa. Asiakas oli heti yksityispankin asiakkuutensa alussa, ensimmäisiä CDO-sijoituksia tehtäessä, ilmoittanut hyväksyvänsä enintään 20.000 euron suuruisen sijoitustappion. Pankin tulee vastata tappioista osittain. Asiakas vaatii pankkia lunastamaan lainaan D tehdyn sijoituksen 15.000 eurolla sekä maksamaan lainan A takaisinostoarvon muuttamisesta 2.195,58 euron ja CDO-lainoista aiheutuneista sijoitustappioista 3.317,15 euron korvauksen.

Sijoittajaprofiili, sijoitusneuvonta

Asiakkaalla oli aiempia sijoituksia osakerahastoissa, mutta hänellä ei ollut sellaista kokemusta, että hän olisi osannut saada osakemarkkinoilta hallitusti tuottoa. Hän halusi pienentää sijoitustensa riskiä ja saada vakaampaa tuottoa, minkä vuoksi hän halusi sijoitusneuvontaa. Pankin konttorissa häntä neuvottiin kääntymään yksityispankin puoleen. Siellä pankin järjestelmä oli kysymyslomakkeen perusteella antanut asiakkaalle sijoitussuunnitelman, jossa osakesijoitusten osuus oli 70 % eli aiempaa suurempi. Asiakas piti tätä korkeana, koska hän halusi pienentää riskiä. Hän kommentoi osakepainoa ensimmäisen kerran sähköpostiviestissään 19.8.2005. 

Asiakas ei halunnut täysin välttää sijoittamista kohteisiin, joissa on riski arvon alentumisesta, mutta hän ei ollut halukas sijoittamaan niin paljon osakerahastoihin. Asiakas piti osakerahastoja hajautuksen vuoksi itselleen sopivampina kuin suoria osakesijoituksia. Warranttien osalta asiakas sanoi, ettei hän ollut kiinnostunut vedonlyöntipapereista. 

Sijoituksia tehtäessä hän ilmoitti, ettei hän ole halukas sellaiseen riskiin, että 75 % sijoituspääomasta olisi osakerahastoissa. Hän ei halunnut olla jatkossa suurella osuudella mukana IT-kuplan kaltaisissa pudotuksissa, joten hän oli valmis tyytymään pienempään tuottoon; asiakas arvioi noin 5 %:n tuoton turvaavan omaisuuden reaaliarvon. Erilaisia vaihtoehtoja lähdettiin katsomaan mm. joukkolainapuolelta. Joukkolainat eivät olleet asiakkaalle entuudestaan tuttuja, mutta hän käsitti niiden riskin olevan osakemarkkinoita pienempiä. CDO-tuotteiden luokitus joukkolainoihin, hajautus, myyntihenkinen markkinointi ja odotettu tuotto edesauttoivat sen käsityksen syntymisessä, että niiden riski on samalla tasolla esim. vastaavan tuoton joukkolainojen ja yhdistelmärahastojen kanssa.

Asiakkaan mielestä erityisesti lasten CDO-merkintöjen kohdalla sijoitusneuvonta voisi kyseenalaistaa sijoitusten mielekkyyden huomattavan korkean riskitason vuoksi, koska asiakkaan tavoitteena heidän osaltaan oli pienempi riskitaso kuin asiakkaalla itsellään. Jos asiakas olisi itse asiantuntija, hän ei olisi hakenut sijoitusneuvontaa.

Sijoitustapaamisissa sijoituspäällikkö näytti asiakkaalle PowerPointilla pankin laatiman yleiskatsauksen senhetkisestä taloustilanteesta ja luki samat tekstit, jotka esityksessä näkyivät. Kokeneemmat sijoittajat ehkä saavat siitä jotain irti, mutta asiakas olisi kaivannut enemmän avointa keskustelua ja konkreettisempia näkemyksiä, joka olisi helpottanut päätösten tekoa. Asiakkuus yksityispankin kanssa jäikin lyhyeksi. 

CDO-tuotteesta annetut tiedot

Asiakas kyseli paljon CDO-tuotteista, koska hän piti niiden esitemateriaaleja vaikeaselkoisina. Hän kertoi sijoituspäällikölle, millaisia näkemyksiä hänelle oli muodostunut, jotta sijoituspäällikkö voisi vahvistaa ne tai todeta ne vääräksi. Asiakas oli käsittänyt, että CDO-tuotteen viiteyrityksille lainataan rahaa, ja että yritysten suuri määrä teki tuotteesta hyvin hajautetun, jolloin yhden yrityksen luottovastuutapahtuman vaikutus jää pieneksi. Asiakas näki hajautuksen hyväksi verrattuna yhden yrityksen lainoihin, koska olisi hyvin epätodennäköistä, että niin suuri määrä yrityksiä ajautuisi selvitystilaan. Hän käsitti, että tuotteella on suojapuskuri, jonka jälkeen luottotappiot alentavat sijoituksen pääomaa. Hän käsitti myös, että papereissa täytyy olla maininta pääoman menettämisen mahdollisuudesta, koska kukaan ei takaa miten käy jos pankki menee konkurssiin tai syttyy sota tai kapina. Asiakas muistaa todenneensa sijoituspäällikölle, että kaikkiin sijoituksiin liittyy riski pääoman menettämisestä kokonaan, koska ainoastaan pankkitalletukset on turvattu tiettyyn rajaan saakka.

Sitä asiakas ei ollut ymmärtänyt, että CDO-lainaan sijoitettu pääoma menetetään kokonaan ja lopullisesti, kun mitkä tahansa 7 yritystä 120:stä menevät nurin. CDO-tuotteen riski olisi pitänyt esitellä tällä tavalla yksinkertaistaen, mutta tämä ei tullut keskusteluissa selkeästi esiin. Riskitarkastelu jäi pintapuoliseksi ja myönteisiin oletuksiin perustuvaksi, ja ensimmäisten merkintöjen jälkeen sijoitusneuvonnan riskitarkastelu jäi olemattomaksi. CDO-tyyppistä riskiä asiakas pitää pahempana kuin esim. osakerahastoissa, joihin hän oli aiemmin sijoittanut. Ainoastaan suurituottoisen laina A:n osalta asiakas oli ymmärtänyt, että pääoma alenee jo ensimmäisestä luottovastuutapahtumasta, ja se voi mennä nollille jo alle kymmenellä luottovastuutapahtumalla. Laina A:n riskiä verrattiinkin osakeriskiin. Tämän riskin asiakas oli valmis ottamaan laina A:n korkean tuottoprosentin vuoksi. Sitä vastoin asiakas ei edelleenkään ole löytänyt materiaaleista selitystä sille, miksi hajautus ei CDO-tuot­teessa toimikaan kuten osakerahastossa ja miten pienempiriskistenkin CDO-lainojen pääoma katoaa muutamasta konkurssista. Tätä eivät pankin edustajatkaan osanneet selittää asiakkaalle muutama vuosi sitten.

Myöhemmin, viimeisiä CDO-lainoja merkittäessä, sijoituspäällikkö oli maininnut siitä, että lainoissa voi olla samoja yhtiöitä mutta ne eivät kuitenkaan ole kokonaan samoja. Jos asiakas olisi käsittänyt tuotteen 7/120 –asetelman, hän olisi ymmärtänyt myös sen, kuinka suuri merkitys samoilla viiteyhtiöillä eri CDO-lainoissa on: 120 yhtiöstä jokaisen painoarvo on CDO-tuotteessa 15-20 %, jos pääoma alenee. Asiakas ei olisi sijoittanut 65.000 euroa eli yli puolta säästöistään CDO-lainoihin, jos hän olisi tiennyt jo seitsemän luottovastuutapahtuman vievän säästöt lopullisesti nollille.

Tilannetiedot ja jälkimarkkinat

Yksityispankin asiakkuuden päättymisen jälkeen asiakkaan oli vaikeaa saada tilannetietoja CDO-tuotteista. Laina C:n pääoman menettämisen jälkeen asiakas yritti selvittää pankin konttorissa, miten tämä oli mahdollista, mutta pankin edustajat eivät osanneet sitä selittää. Myöhemmin asiakas sai tiedon ostotarjouksesta koskien lainoja A ja B. Tapaamisessa käytiin läpi CDO-lainojen tilannetta koskevaa vaikeaselkoista materiaalia, mutta asiakas tai pankin edustajatkaan eivät pystyneet arvioimaan kyseisten lainojen riskiä sillä hetkellä. 

Asiakasta ihmetytti, että laina A:n tavoitetaso oli 27,35 % (5.470 eur) ja minimitaso 22,35 %, kun samaan aikaan verkkopankissa lainan markkinahinta oli yli 10.000 euroa. Asiakas pyysi pankin sijoitusasiantuntijalta varmistusta takaisinoston euromääräisistä hinnoista. Selvitettyään asiaa asiantuntija kertoi, että myynti tapahtuisi markkinahinnalla. Asiakas varmisti, että lainasta A siis maksettaisiin verkkopankissa näkyvä markkinahinta n. 11.000 euroa ja lainasta B n. 7.800 euroa. Asiakas antoi toimeksiannon molempien lainojen myymisestä näillä hinnoilla. 

Asiakas toteaa, että yleensä suullisetkin tarjoukset ovat sitovia. Seuraavalla viikolla n. 15 minuuttia ennen määräajan päättymistä asiakkaan henkilökohtainen pankkineuvoja soitti ja kertoi laina A:n ostohinnan olevan vain puolet siitä, minkä sijoitusasiantuntija oli edellisellä viikolla pankin sisältä varmistanut. Asiakkaan piti saman tien päättää mitä tehdään. Asiakas ilmoitti, ettei hän myy, koska hän halusi perustelut sille, miksi lainan hinta muuttui tällä tavalla. Tähän hän ei saanut muuta vastausta kuin että pankissa oli erehdytty. Se, että asiakkaalle soitettiin asiasta, osoittaa jo itsessään, että pankissa oli huomattu asiakkaan saaneen tältä osin väärää tietoa. Lisäksi pankin virhe osoittaa, ettei tuote ollut helppotajuinen edes asiantuntijoille. 

Pankin erehdyksen vuoksi asiakas menetti mahdollisuuden harkita CDO-lainan myyntiä sen todellisella markkinahinnalla. On vaikeaa sanoa, olisiko asiakas päätynyt myymään lainan tuolla hintatasolla, mutta ainakin hän olisi käyttänyt ulkopuolista asiantuntijaa arvioimaan niitä tietoja, joiden perusteella pankin omat asiantuntijat eivät osanneet arvioida tuotteen riskitilannetta. 

Lainasta A palautettiin asiakkaalle pääomaa 2.185,26 euroa, jolloin erotukseksi viime hetkellä korjattuun ostotarjoukseen (5.470 euroa) jää 3.284,74 euroa. Ostotarjouksen jälkeen kertyneet korot huomioon ottaen asiakkaan korvausvaatimukseksi tältä osin muodostuu 2.195,58 euroa. 

Säilytysmaksu

Asiakas huomasi pankin myös perineen CDO-laina A:sta säilytysmaksua yksityispankin asiakkuuden jälkeiseltä ajalta n. 260 euroa, vaikka sijoituspäällikkö oli aikanaan sähköpostiviestissään todennut, ettei tuotteesta peritä ulkomaisen arvopaperin säilytysmaksua. Asiakas hyväksyy tämän, jos kyse oli nimenomaan yksityispankin lauseesta. 

Palveluntarjoajan vastaus valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan vaatimukset perusteiltaan ja määrältään. 

Selonottovelvollisuus 

Asiakas on tehnyt konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen ja tavannut sijoituspäällikön heinäkuussa 2005. Sijoituspäällikkö on kartoittanut asiakkaan sijoitustavoitteet, sijoituskokemuksen ja hänen suhtautumistaan sijoittamiseen liittyviin riskeihin sekä selvittänyt asiakkaan senhetkisen sijoitusvarallisuuden määrän ja jakauman. 

Asiakas tavoitteli pääoman merkittävää kasvattamista, 5-10 % vuodessa, ja hän oli ollut valmis ottamaan riskiä paremman tuoton saavuttamiseksi. Asiakkaan tässä pankissa olevasta sijoitusvarallisuudesta yli puolet koostui tuolloin osake- tai osakerahastosijoituksista, ja hänellä oli myös toisen sijoituspalveluntarjoajan kautta kokemusta huomattavan suuruisen sijoitusriskin ottamisesta. Tuottotavoite huomioon ottaen asiakkaalle suositeltiin osakepainotteista ns. kasvustrategiaa, mikä merkitsi käytännössä osakesijoitusten ja pitkien korkosijoitusten määrän suhteellista lisäämistä.

Pankki katsoo täyttäneensä selonottovelvollisuutensa. CDO-lainat eivät ole olleet ristiriidassa asiakkaan riskinottohalukkuuden ja sijoitustavoitteiden kanssa. Asiakas on itse valinnut CDO-lainojen riski- ja tuottotason, joka on vaihdellut laina A:n erittäin korkeasta (3 kk euribor + 15 %) laina D:n matalaan riskiin (3 kk euribor + 2,60 %).

Tiedonantovelvollisuus

Sijoitussuunnitelman jälkeisessä sijoitustapaamisessa yhteyshenkilö esitteli asiakkaalle muun ohella CDO-tuotteita käyttäen apuna tuotteen esittelykalvoja ja markkinointiesitettä. Materiaalissa kerrottiin joukkolainojen toimintaperiaatteesta ja rakenteesta ja selvitettiin mm., mikä merkitys mahdollisilla luottovastuutapahtumilla on joukkolainojen pääomaan. Riskit tuotiin materiaalissa selvästi esiin mm. näyttämällä, kuinka luottovastuutapahtumat alentavat takaisinmaksettavaa pääomaa. Esimerkkinä käytettiin laina A:ta, jossa jo ensimmäisen luottovastuutapahtuman kerrottiin johtavan pääoman alentumiseen. Tähän lainaan asiakas sittemmin sijoittikin. Muista CDO-lainoista kerrottiin yksilöidysti, kuinka monta luottovastuutapahtumaa ne kestävät ilman pääomatappioita; esim. laina B:n kerrottiin kestävän 4-7 luottovastuutapahtumaa eri palautusasteilla.

Tapaamisen jälkeen sijoituspäällikkö lähetti asiakkaalle sähköpostitse tiedon CDO-lainojen liikkeellelaskusta. Esittelykalvot ja markkinointiesite olivat viestin liitteenä. Asiaa harkittuaan asiakas päätti sijoittaa 10.000 euroa lainaan B ja 20.000 euroa lainaan A.

Pankki viittaa sijoituspäällikön laatimaan selvitykseen kyseisen asiakkuuden hoitamisesta. Tämä asiakas oli huomattavasti keskivertoasiakasta kiinnostuneempi tietämään sijoitustuotteiden ominaisuudet tarkkaan ennen päätösten tekemistä. Sijoituspäällikkö muistaa käyneensä asiakkaan kanssa perusteellisen keskustelun, jossa muun ohella CDO-lainoihin liittyvä riski selvitettiin tarkoin. Asiakas oli myös itse pohtinut kotonaan lainojen ominaisuuksia esittelymateriaalin avulla, koska hän esitti sijoituspäällikölle lukuisia tarkentavia kysymyksiä. Pankki katsoo, että pääoman alenemisen riski ja riskin toteutumiseen johtavat tekijät eivät ole voineet jäädä asiakkaalle epäselväksi.

Myöhemmin asiakas sijoitti varojaan myös muihin CDO-lainoihin, jotka ominaisuuksiltaan ja riskimekanismiltaan vastaavat lainoja A ja B. Seuraavienkin merkintöjen yhteydessä asiakas sai lainojen markkinointiesitteen. Sijoituspäällikkö kertoi asiakkaalle myös myöhempien CDO-lainojen viitesalkkujen koostumuksista ja kiinnitti asiakkaan huomiota siihen, oliko viitesalkuissa samoja yhtiöitä kuin aiempien lainojen viitesalkuissa.

Pankki katsoo antaneensa asiakkaalle CDO-lainojen ominaisuuksista kaikki hänen sijoituspäätöksensä kannalta olennaiset tiedot. Asiakkaan väitteet siitä, että hänellä oli virheellisiä käsityksiä joukkolainojen ominaisuuksista, eivät ole perusteltuja. Ne eivät saa mitään tukea esittelymateriaalista, eikä asiakas missään vaiheessa esittänyt sijoituspäällikölle valituksessaan kuvaamiaan käsityksiä, joten sijoituspäällikkö ei ole niitä voinut oikaistakaan.

Tilannetiedot ja jälkimarkkinat

Sijoitukset tehdessään asiakas oli yksityispankin asiakas, ja hän maksoi pankille konsultatiivisesta varallisuudenhoidosta. Asiakas on sittemmin irtisanonut varallisuudenhoitosopimuksen ja siirtynyt pankin paikalliskonttorin asiakkaaksi, jolloin hän ei enää ole voinut saada yksityispankin varallisuudenhoitopalvelua. Hän ei perustellusti ole voinut odottaa saavansa esim. henkilökohtaiselta pankkineuvojaltaan suositusta siitä, onko hänen kannattavampaa myydä laina E vai pitää se omistuksessaan. Pankkineuvoja on hyvän pankkitavan mukaisesti hankkinut asiakkaalle tietoa CDO-lainoista, kun asiakas oli sitä pyytänyt. Tiedon analysointia tai sijoituspäätösten tekemistä asiakas ei ole voinut olettaa saavansa henkilökohtaiselta pankkineuvojaltaan pankkipalveluna.

Asiakas on väittänyt henkilökohtaisen pankkineuvojansa ja sijoitusasiantuntijan antaneen hänelle virheellistä tietoa lainojen A ja B jälkimarkkinahinnoista. Huhtikuussa 2010 järjestettiin CDO-lainojen keskitetty takaisinosto, missä yhteydessä pankki lähetti konttoreilleen 15.4.2010 sähköpostitse tiedon siitä, että pankki tarjoutuu ostamaan asiakkailta mm. CDO-lainoja A ja B 27.4.2010. Tavoitteena oli asiakkaiden näkökulmasta korkeampi myyntihinta. CDO-lainoille asetettiin 15.4.2010 tietyt minimihintatasot, joiden ylittyminen oli keskitetyn takaisinoston edellytyksenä. Jos myytävien lainojen markkinahinta ei ylittäisikään minimitasoa, keskitettyä takaisinostoa ei toteutettaisi.

Muistikuviensa mukaan asiakkaan henkilökohtainen pankkineuvoja oli saanut kyseisen sähköpostiviestin 15.4.2010, ja hän oli ilmoittanut asiakkaalle tästä mahdollisuudesta ja kysynyt hänen halukkuuttaan osallistua takaisinostoon. Tämän jälkeen asiakas kävi pankkineuvojansa ja sijoitusasiantuntijan kanssa keskustelun, johon hän kirjelmöinnissään viittaa. Pankin edustajat eivät muista keskustelun tarkkaa sisältöä. Sijoitusasiantuntija muistaa selvittäneensä joukkolaina-asiantuntijalta puhelimitse kyseisen päivän hintaa joukkolainoille. Hän ei enää tarkkaan muista tuolloin saamiaan ja asiakkaalle välittämiään hintoja.

Pankki pitää todennäköisenä, etteivät sen edustajat ole luvanneet asiakkaalle tiettyä hintaa tietylle päivälle, koska tällainen olisi ollut takaisinostotarjouksen ehtojen vastaista. Asiakkaalle on todennäköisesti annettu tietoa takaisinostotarjouksen senhetkisistä hintatasoista ja mahdollisesti minimihintatasoista, jotka tarjouksessa oli määritelty. 15.4.2010 laina A:n jälkimarkkinahinta on ollut 27,35 % ja tarjouksen mukainen minimihinta 22,35 % nimellisarvosta. Laina B:n jälkimarkkinahinta oli 75,98 % ja minimihinta 71,98 %.

Asiakas oli sijoittanut lainaan A 20.000 euroa ja lainaan B 10.000 euroa. Pankki pitää epäuskottavana, että asiakkaalle olisi laina A:n osalta luvattu noin 11.000 euron myyntihinta, koska 15.4.2010 olleella kurssilla asiakkaan 20.000 euron sijoituksen arvo olisi ollut noin 4.470 euroa. Laina B:n osalta asiakkaan väite 7.800 euron myyntihinnasta on uskottavampi, koska sijoituksen hinta 15.4.2010 oli noin 7.598 euroa.

Myöhemmin pankkineuvoja soitti asiakkaalle ja kertoi ne hinnat, joilla joukkolainat olivat myytävissä. Asiakas väittää tuolloin yllättyneensä hinnasta, koska hän piti sitä alempana kuin aiemmin oli puhuttu. Pankin näkemyksen mukaan pankkineuvoja ja sijoitusasiantuntija olivat kertoneet asiakkaalle senhetkisestä hintatasosta ja takaisinostotarjouksesta. Asiakkaan päätös pitää joukkolainat omistuksessaan on ollut hänen omansa, eikä pankki ole aiheuttanut hänelle tältäkään osin vahinkoa.

Säilytysmaksut

Pankin ulkomaisten arvopaperien säilyttämistä koskevan hinnaston mukaisesti ulkomaisten joukkolainojen kuten laina A:n säilytysmaksu on 61,56 euroa vuodessa. Maksua on peritty asiakkaalta tällä perusteella ajalla 9.7.2007–9.5.2011. Tätä ennen, kun asiakas oli yksityispankin asiakkaana, häneltä ei mennyt säilytysmaksua laina A:sta, vaan säilytysmaksu on sisältynyt vuosipalkkioon.

Vahingon aiheutuminen

Pankki katsoo, että vastineen laatimishetkellä asiakas oli menettänyt 65.000 euron määräisten CDO-lainasijoitustensa pääomista 35.014,74 euroa, saanut palautettuja pääomia 9.985,26 euroa ja bruttotuottoja 28.139,07 euroa. Näillä luvuilla laskien asiakkaan CDO-sijoitukset ovat kokonaisuutena 3.109,59 euroa voitolliset, eikä hänelle ole aiheutunut vahinkoa.

Yhteenvetona

Pankki katsoo ensisijaisesti, ettei se ole laiminlyönyt selonotto- tai tiedonantovelvollisuuttaan tai muutenkaan menetellyt tuottamuksellisesti. Toissijaisesti pankki katsoo, ettei CDO-lainoihin sijoittamisesta kokonaisuutena tarkastellen ole aiheutunut asiakkaalle mitään vahinkoa.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- 12.7.2005 solmittu konsultatiivinen varallisuudenhoitosopimus, johon sisältyy mm. sijoitussuunnitelman laatiminen, vuosineuvottelu sekä sijoituskonsultointia vähintään 2 kertaa vuodessa ja kirjallinen omaisuusraportti neljä kertaa vuodessa. Asiakkaan puoliso ja lapset on merkitty sopimukseen muiksi osallisiksi.

Sopimuksen ehtojen mukaan yhteyshenkilö informoi asiakasta varojen sijoittamisessa, mutta päätökset tekee kaikilta osin asiakas. Pankki ei vastaa toimeksiantojen taloudellisesta tuloksesta, verovaikutuksista eikä sijoittamiseen liittyvästä riskistä, vaan kaikkinainen vastuu on asiakkaalla.

- 22.7.2005 päivätty sijoitussuunnitelma, jossa on mm. todettu asiakkaan nettosijoitusvarallisuuden kokonaismääräksi 117.571 euroa (56 % osakkeet, 32 % lyhyet korkosijoitukset, 12 % pitkät korkosijoitukset). Asiakkaan salkussa oli rahasto-osuuksia, suoria osakesijoituksia ja eläkesijoitus. Sijoitusten maantieteellinen ja toimialoitteinen hajautus on laaja.

Sijoittajaprofiilin osalta on todettu, että sijoituspäällikön käsityksen mukaan asiakas tuntee sijoitustoimintaan liittyvät riskit ja ymmärtää, mitä vaikutuksia riskitekijöillä on toteutuessaan varallisuuden tuottoon sekä tuottotavoitteiden toteutumiseen. Hän on valmis ottamaan riskiä sijoituksissaan paremman tuoton saavuttamiseksi, eikä hän vältä sijoittamista kohteisiin, joihin liittyy riski arvon alenemisesta. Asiakas haluaa kuitenkin tulevaisuudessa edelleen hiukan pienentää riskiä vähentämällä sijoituksia kehittyville markkinoille.

Asiakkaalla on usean vuoden ajalta kokemusta arvopaperisijoittamisesta, ja hän on sijoittanut vuosien ajan mm. pörssiosakkeisiin ja erilaisiin rahastoihin. Hän seuraa sijoitusmarkkinoita ja sijoittamiseen liittyvää uutisointia säännöllisesti, ja hän on tehnyt säännöllisesti muutoksia sijoitussalkussaan näkemystensä mukaan.

Asiakkaan sijoittamisen ensisijaisena tavoitteena on kasvattaa pääomaa. Vuosituottotavoitteen hän on määritellyt n. 5-10 %:iin. Sijoitustoimintaa harjoitetaan toistaiseksi, eikä sijoituksista ole tarvetta saada säännöllistä kassavirtaa. Sijoituksille ei ole määritelty esim. toimiala-, yhtiö- tai sijoitusinstrumenttikohtaisia rajoitteita. Sijoittaminen johdannaisiin rajataan kuitenkin pois.

Asiakkaalle suositellaan sijoitusstrategiaa, jossa osakesijoitusten osuus on 70 %, pitkien korkosijoitusten/jvk-lainojen osuus 20 % ja lyhyiden korkosijoitusten osuus 10 %. Asiakkaan tuottotavoitteet ja riskinottohalu huomioon ottaen hänen sijoitustavoitteensa ovat parhaiten saavutettavissa tällä ns. kasvustrategialla. Se sopii sijoittajalle, jolla on suhteellisen pitkä sijoitushorisontti, ja joka on valmis ottamaan suuremman riskin saavuttaakseen paremman tuoton. Salkku koostuu ensisijaisesti osakkeista ja vain rajoitetusti joukkolainoista.

Jatkossa asiakkaan salkun osakemarkkinapainoa ja pitkien korkosijoitusten määrää voisi siis suhteellisesti jonkin verran lisätä. Sijoituspäällikkö nostaa esiin indeksilainat ja toteaa, että ne ja korkotuottoiset joukkolainat luokitellaan pitkiksi korkosijoituksiksi.

- yksityispankin mainoskalvo, jonka mukaan pankin tehtävänä on turvata ja kasvattaa asiakkaidensa varallisuutta ja siten auttaa heitä saavuttamaan tavoitteensa.

- asiakkaan ja yhteyshenkilön välisiä sähköpostiviestejä elokuulta 2005. Asiakas pyysi 19.8.2005 lisätietoja indeksilainoista ja totesi, että hänen mielestään sijoitussuunnitelma oli yllättävänkin osakepainotteinen, mutta perustuu tietysti asiakkaan tuottotavoitteen saavuttamiseen pitkällä aikavälillä. Joitakin muutoksia tämän hetken salkkuun pitäisi varmaankin tehdä. Asiakas tiedustelee yhteyshenkilöltä kannanottoja eräiden osakesijoitusten realisointiin ja ehdottaa sijoitustapaamisen järjestämistä.

Vastausviestissään yhteyshenkilö kertoo mm., mistä indeksilainojen esitteet ja lainaehdot löytyvät. Hän kertoo suositelleensa osakepainotteista kasvustrategiaa pääasiassa asiakkaan määrittelemän 5-10 %:n vuosituottotavoitteen vuoksi, kuten asiakas oli itsekin maininnut. Kasvustrategialla tavoitellaan keskimääräistä osakemarkkinoiden tuottoa pitkällä aikavälillä eli 8-9 %:n vuosituottoa. Sijoitussuunnitelmaa voidaan tarkentaa ja määritellä uudelleen, jos se ei vastaa sijoittajan kulloisiakin sijoitustavoitteita/riskinottohalua. Yhteyshenkilö ehdottaa tapaamisaikoja. 

- CDO-lainoja A ja B koskeva PowerPoint-kalvosarja (2005, 17 sivua). Esityksessä käydään läpi tuotetta yleisellä tasolla, esitellään sen eri tuotto- ja riskitasot, kuvataan tuotteen rakennetta ja sen viitesalkkua sekä tuotteen toimintaa, selostetaan tuotteen keskeisempiä käsitteitä sekä luottoluokituksia ja annetaan esimerkkejä eri tilanteiden vaikutuksesta tuottoon ja sijoitettuun pääomaan. Lisäksi kerrotaan mm., että jälkimarkkinahinnan vaihtelu on tavallista yrityslainaa voimakkaampaa. 

Kalvosarjan mukaan tuotteen viitesalkkuun on valittu 119 joukkolainaa ja kaksi joukkolainaindeksiä eri puolilta maailmaa. Kaikilla joukkolainoilla ja indeksiosuuksilla on ns. Investment Grade –luottoluokitus. Tuotteen rakenteen toimintaa ja tuottoa kuvataan skenaarioilla:

Skenaario 1
Viitesalkussa ei tapahdu yhtään luottovastuutapahtumaa (vakava maksuhäiriö, velkojen uudelleenjärjestely, konkurssi); sijoittaja saa neljännesvuosittain korkoa pääomalle ja pääoma maksetaan takaisin kokonaisuudessaan eräpäivänä

Skenaario 2
Viitesalkussa sattuu yksi luottovastuutapahtuma, joka johtaa luottotappioon; tappio vähennetään tuotteen korkeimman riskitason pääomasta, ja luottotappion kokeneen luottoluokitustason korko kertyy tämän jälkeen alennetulle pääomalle. Toinen luottovastuutapahtuma pienentää jälleen korkeimman riskitason pääomaa.

Palautusasteen ja luottotappioiden vaikutusta tuottoon kuvataan esimerkillä, jossa yksi luottovastuutapahtuma 50 %:n palautusasteella johtaa siihen, että alimman luottoluokitustason (laina A) pääoma alentuu 16,8 %, ja mahdollinen toinen vastaava luottovastuutapahtuma alentaisi alkuperäistä pääomaa toiset 16,8 %. Korkeimman riskitason erittäin korkea korko (3kk euribor + 15 %) kompensoi mahdollisia pääomatappioita, joten sijoitus voi olla useista luottovastuutapahtumista huolimatta voitollinen.

Lisäksi kerrotaan, että kaikki luottoluokitustasot alinta lukuun ottamatta kestävät tietyn määrän luottovastuutapahtumia kärsimättä pääomatappioita. Määrä riippuu luottoluokitustasosta ja palautusasteesta. Esimerkiksi 50 % palautusasteella toiseksi korkein riskitaso (laina B) kestää 6 luottovastuutapahtumaa kärsimättä pääomatappiota. Yksi luottovastuutapahtuma pienentää laina A:n pääomaa n. 16 %.

Suurten luottotappioiden kerrotaan olevan epätodennäköisiä. Vuosina 1970–2004 vastaavassa viitesalkussa olisi 5 vuoden aikana tapahtunut keskimäärin 2,4 luottovastuutapahtumaa.

Kalvosarjan lopussa on tuotteen alustava viitesalkku luottoluokitustietoineen.


- CDO-lainojen A ja B markkinointiesite (2005). Siinä on todettu mm., että tuotteen viitesalkun luottoriski keskitetään salkun pohjalle. Jos yhtä viitesalkun yritystä kohtaa luottovastuutapahtuma (vakava maksuhäiriö, velkojen uudelleenjärjestely tai konkurssi), tästä aiheutuva mahdollinen luottotappio kohdistuu ainoastaan salkun riskisimpään osaan (laina A). Tällöin ainoastaan lainaan A sijoitettu pääoma pienenee luottotappion verran. Muiden luottoluokitustasojen pääomaan tapahtumalla ei ole vaikutusta. Sijoitus laina A:han voi erittäin korkean koron takia olla useista luottovastuutapahtumista huolimatta voitollinen. Markkinointiesitteessä on esitetty taulukkomuodossa tietoja siitä, kuinka monta luottovastuutapahtumaa tuotteen eri riskitasot kestävät ilman pääomatappioita eri palautusasteilla. Laina B:n osalta on todettu, että jos palautusaste on 50 %, viitesalkun yrityksistä n. 6 saa kohdata luottovastuutapahtuma ennen kuin B-luottoluokitustasoon sijoittaneen pääoma alenee.

Lisäksi on todettu mm., että CDO-lainaosuuden voi myydä kesken laina-ajan joskin tuote on hyvä mieltää ”osta ja pidä” –sijoitukseksi jälkimarkkinahinnan vaihdellessa perinteisiä joukkolainoja voimakkaammin.

- asiakkaan ja yksityispankin sijoituspäällikön välisiä sähköpostiviestejä syyskuulta 2005. Sijoituspäällikkö kertoi, että CDO-lainan riskipitoisinta versiota (laina A) on nyt saatavilla, minimimerkintä 20.000 euroa. Hän totesi, että he eivät peri lainasta ulkomaisen arvopaperin säilytysmaksua. Lainaa on saatavilla ehkä vain pari päivää, ennen kuin se myydään loppuun. Myös alempia riskitasoja on saatavilla, minimimerkintä 10.000 euroa. Laina B:n osalta (3kk euribor + 3,60 %) luottoriski vastaa spekulatiivista yrityslainaa, ja laina A:n (3 kk euribor + 15 %) riskiä voi verrata lähinnä suoriin osakesijoituksiin. Viestin liitteenä olivat CDO-lainoja A ja B koskevat esittelykalvot ja markkinointiesite.

Vastausviestissään 12.9.2005 asiakas ilmoitti haluavansa merkitä CDO-laina A:ta 20.000 eurolla ja B:tä 10.000 eurolla. Yhteyshenkilö vahvisti tehneensä varaukset.

- pankin 15.4.2010 lähettämä sähköpostiviesti, joka koskee mm. CDO-lainojen A ja B keskitettyä takaisinmyyntiä. Viestin mukaan keskitetyllä myynnillä pyritään jälkimarkkinan parempaan likviditeettiin ja parempaan asiakkaan saamaan hintaan. Myynti järjestetään 27.4.2010. CDO-lainojen tarkkaa jälkimarkkinahintaa kyseisenä päivänä ei voida sanoa etukäteen, koska hinta vaihtuu markkinaliikkeiden mukana. Pankin ostohinnoille on kuitenkin asetettu tietyt minimitasot, ja jos jälkimarkkinahinta 27.4. on niitä alempi, keskitettyä myyntiä ei toteuteta. Asiakkaalla on kuitenkin mahdollisuus myydä CDO-lainansa joka tapauksessa kyseisenä päivänä, vaikka keskitetty myynti ei toteutuisi. Tässä tapauksessa asiakkaaseen ollaan yhteydessä ja tarkistetaan asiakkaan myyntihalukkuus.

Viestissä on todettu viitteellisenä tietona, että laina A:n takaisinostohinta olisi 15.4.2010 27,35 % ja minimihinta 22,35 %. Laina B:n takaisinostohinta olisi 75,98 %, minimihinta 71,98 %.

- Sijoituspäällikön laatima 30.10.2011 päivätty selvitys tapahtumien kulusta. Hän kertoo mm., että yksityispankissa sijoitussuunnitelmaa ei laadita pelkän kysymyslomakkeen perusteella, vaan kukin asiakasvastuullinen laatii asiakkaalle yksilöllisen suunnitelman vakiokysymysten ja kunkin asiakkaan kanssa käytävän keskustelun perusteella. Kun asiakkaan kanssa on keskusteltu sijoittajaprofiilista ja määritetty mm. riskitaso, asiakkaalle ehdotetaan näiden tietojen perusteella omaisuuslajiallokaatiota. Sitä muutetaan, jos asiakas kokee, ettei allokaatio ole hänelle sopiva. Erikseen vielä keskustellaan toteutettavista toimenpiteistä ja aikataulusta.

Nyt kyseessä oleva asiakas on jälkeenpäin kertonut pitäneensä ehdotettua osakepainoa liian korkeana. Tätä hän ei kuitenkaan kertonut sijoituspäällikölle missään keskustelussa eikä myöskään siinä vaiheessa, kun sijoituspäällikkö pyysi asiakasta tarkistamaan sijoitussuunnitelman oikeellisuuden, etenkin sen, että valittu riskiprofiili ja suositeltu omaisuuslajiallokaatio oli hänen mielestään oikea. Asiakkaan mukaan suunnitelma oli ok, mutta nyt jälkikäteen hän sanoo ihmettelevänsä korkeaa osakepainoa ja korostaa halunneensa pienentää riskiä. Sijoituspäällikön mielestä asiakas haki ensisijaisesti tuottoa ja oli valmis ottamaan keskimääräistä enemmän riskiä.

Asiakkaan viittaaman päällekkäisyysasteen osalta sijoituspäällikkö toteaa kuvanneensa, kuinka paljon CDO-lainan viiteyhtiökorissa tulee olemaan samoja yhtiöitä kuin aiemmin liikkeelle lasketuissa ja hänen jo merkitsemissään lainoissa. Jokaisen CDO-lainan esittelyn yhteydessä sijoituspäällikkö on myös näyttänyt asiakkaalle ko. lainan alustavan viiteyhtiökorin PowerPoint-materiaalista. He katsoivat nimitasolla, mitä samoja yrityksiä lainojen viitekoreista löytyi.

Asiakkaan mukaan CDO-tuote olisi pitänyt esitellä instrumenttina, jossa sijoitettu pääoma menetetään lopullisesti, jos mitkä tahansa 7 yritystä 120:stä menevät konkurssiin. Sijoituspäällikön mukaan tuotetta ei voinut esitellä näin yksioikoisesti, koska se ei pidä paikkaansa. Hän kertoo esitelleensä turvapuskurin toiminnan ja todenneensa, että jos luottovastuutapahtumia tulee enemmän kuin mitä ko. tuotto-/riskivaihtoehto sallii, tulee pääomatappioita. Niiden suuruutta ei voi tietää etukäteen, mutta tappiot voivat olla hyvin suuriakin, useita kymmeniä prosentteja. Hän kävi läpi myös ns. palautusasteen eli kuinka monta prosenttia historiassa on keskimäärin palautettu luottovastuutapahtuman sattuessa.

Sijoituspäällikkö on kunkin emission tuotto-/riskivaihtoehtoja esitellessään kertonut, että tuotto-odotus ja riski menevät käsi kädessä. Laina A:ssa oli korkein tuotto-odotus ja riskitaso, eli se kesti vähiten luottovastuutapahtumia. Tämä ei voinut jäädä asiakkaalle epäselväksi. Asiakas oli kertomansakin mukaan ymmärtänyt riskin oikein eli että pääomatappioita tulee jo ensimmäisestä luottovastuutapahtumasta.

Sijoituspäällikön käsityksen mukaan asiakkaalle oli ehdotettu yksityispankin asiakkuutta siksi, että asiakas halusi hyvin usein ja pitkällisesti keskustella henkilökohtaisen pankkineuvojansa kanssa sijoitustuotteista ja niiden ominaisuuksista. Sijoituspäällikön mukaan kyseinen asiakas kuului niiden kymmenen asiakkaan joukkoon, joiden kanssa keskusteluun hän käytti eniten aikaa.

Asiakkaan mukaan sijoituspäällikkö ei ollut oikaissut hänen virheellisiä käsityksiään. Kuten asiakas itsekin kertoo, CDO-tuotteesta ja etenkin sen riskistä käytiin paljon ja pitkällisiä keskusteluja. Jos asiakkaalle on tullut tai jäänyt joitain virheellisiä käsityksiä, eikä hän ole niistä sijoituspäällikölle kertonut, sijoituspäällikkö ei ole niitä voinut oikaistakaan. Sijoituspäällikkö katsoo tehneensä kaikkensa selittäessään asiakkaalle tuotteen ominaisuuksia; hän oli mm. soittanut pankin joukkolaina-asiantuntijoille voidakseen vastata asiakkaan pikkutarkkoihin kysymyksiin lainan rakenteesta.

Sijoituspäällikkö ihmettelee eniten asiakkaan väitettä siitä, ettei hän olisi ymmärtänyt ”7/120” –asetelmaa ja että jos hän olisi sen ymmärtänyt, hän olisi ymmärtänyt myös päällekkäisyysasteen merkityksen ja pääomatappion. Asiakas kertoo kuitenkin ymmärtäneensä laina A:n riskin eli sen, että pääomatappioita tulee jo heti ensimmäisestä luottovastuutapahtumasta. Tämänkin perusteella asiakkaan voi olettaa ymmärtävän myös sen, että pienempiriskinen vaihtoehto ”kestää” useampia luottovastuutapahtumia kuin kaikkein riskisin versio, jonka riskin asiakas omien sanojensakin mukaan tietoisesti halusi ottaa ja ymmärsi riskin olevan verrattavissa osakesijoitukseen.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas on vaatinut pankilta laina D:hen sijoitetun pääoman palauttamista ja kor­vausta tappioista, joita hänelle on aiheutunut lainoihin A, B, C ja E sijoittamisesta. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas katsoo, ettei CDO-tuote ollut hänen sijoittajaprofiiliinsa sopiva. Hän katsoo myös, että hänelle oli annettu CDO-tuotteista puutteellista ja harhaanjohtavaa tietoa, minkä vuoksi hän ei ymmärtänyt, että pääoman voi menettää kokonaan jo alle kymmenen luottovastuutapahtuman seurauksena muissakin CDO-lainoissa kuin lainassa A. Asiakas katsoo lisäksi pankin menetelleen tuottamuksellisesti laina A:n jälkimarkkinahintaa selvitettäessä.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin antamien sijoitusneuvojen asianmukaisuus ja tiedonantovelvollisuuden täyttäminen sekä pankin myöhempi menettely jälkimarkkinakauppaa harkittaessa. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Sijoituspäätösten tekoajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä. 

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain tuolloisen 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla. 

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon. 

Perustelut

Selonottovelvollisuus, asiakkaan sijoittajaprofiili ja tuotteen suosittaminen

Sijoitussuunnitelman ja muun esitetyn selvityksen mukaan pankki oli täyttänyt selonottovelvollisuutensa pian konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen solmimisen jälkeen järjestetyssä tapaamisessa. Sijoitussuunnitelman merkintöjen perusteella asiakas tavoitteli 5-10 %:n vuotuista tuottoa ja oli valmis ottamaan myös riskiä tavoitteensa saavuttaakseen. Hänellä oli jo entuudestaan salkussaan huomattava määrä osakesijoituksia, joihin tunnetusti liittyy merkittävien arvonvaihtelujen mahdollisuus. Suunnitelman mukaan osakesijoitusten lisäksi pitkien korkosijoitusten suhteellista osuutta lisättäisiin jonkin verran.

Asiakas on valituksessaan katsonut olleensa alusta pitäen sitä mieltä, että sijoitussuunnitelma ei kuvaa oikein hänen riskinottohalukkuuttaan. Lautakunta toteaa kuitenkin, että asiakas ei sähköpostiviestissään 19.8.2005 ilmaissut haluavansa tehdä muutoksia sijoittajaprofiiliinsa tai sijoitussuunitelmaan muutoin, eikä esitetystä selvityksestä muutenkaan ilmene, että asiakas olisi ennen CDO-lainojen merkintää kertonut pankille haluavansa sijoitustensa olevan suunnitelmassa todettua alemmalla riskitasolla. Lisäksi asiakkaan päätös sijoittaa hyvin riskipitoiseksi ja korkeatuottoiseksi mieltämäänsä laina A:han on sopusoinnussa sijoitussuunnitelmasta ilmenevän tuottohakuisen sijoittajaprofiilin kanssa. Asiakkaan sijoituskäyttäytyminen siis tukee suunnitelmasta ilmenevää sijoittajaprofiilia. Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, että pankin toiminnan huolellisuutta arvioitaessa vertailukohtana on pidettävä sijoitussuunnitelman mukaista sijoittajaprofiilia. 

Sijoitussuunnitelmasta ei ilmene, että asiakkaan lasten sijoittajaprofiili eroaisi jotenkin asiakkaan omasta profiilista. Esitetystä selvityksestä ei muutenkaan ilmene, että lasten osalta olisi sovittu jotain muuta kuin mitä sijoitussuunnitelmassa on todettu asiakkaan sijoittajaprofiilista.

CDO-tuotteiden B, C, D ja E osalta lautakunta aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti katsoo, että sijoitusajankohdan markkinatilanteessa ja tuohonastisten historiatietojen perusteella näiden CDO-lainojen pääomariskin toteutumista voitiin pitää epätodennäköisenä. Tapauksessa esitetty selvitys ei osoita, että pankki olisi jo sijoitushetkellä voinut ennakoida tulevan finanssikriisin ja sen vaikutukset CDO-tuotteiden kannalta. Siksi lautakunta katsoo, ettei CDO-tuotteen suosittaminen sijoitushetkellä v. 2005 ja 2006 ole ollut ristiriidassa asiakkaan sijoitussuunnitelmasta ilmenevän riskinottohalukkuuden ja sijoitustoiminnan tavoitteiden kanssa. Selvityksen mukaan asiakas itse on kussakin tapauksessa tehnyt päätökset riskitason valinnasta ja merkintämääristä.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että CDO-tuotteen suosittaminen asiakkaalle on sijoitusajankohtana ollut asianmukaista. 

Pankin tiedonantovelvollisuus

Arvopaperimarkkinalain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajalle annettavista tiedoista on käytävä mm. riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Tuotetta on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viiteyhteisöjen maksukykyyn. Niiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä. 

Asiakas kertoo saaneensa väärän käsityksen siitä, mikä vaikutus yksittäisillä luottovastuutapahtumilla on hänen CDO-tuotteeseen sijoittamaansa pääomaan. Tapauksessa keskeistä on siten se, mitä ja miten asiakkaalle oli kerrottu mahdollisuudesta menettää CDO-tuotteeseen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta. Lisäksi CDO-sijoitukset ovat tapauksessa muodostaneet kokonaisuutena suhteellisen suuren osan asiakkaan koko sijoitusvarallisuudesta. Tämä ja tuotteen riskimekanismi huomioon ottaen pankin on tullut kiinnittää asiakkaan huomiota myös eri lainojen viiteyhtiöissä oleviin päällekkäisyyksiin.

Huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Lain mukainen tiedonantovelvollisuus on täytettävä ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon.

CDO-lainojen A ja B osalta tuotetta oli esitelty asiakkaalle suullisesti keskusteluissa, joissa molempien osapuolten kuvauksen mukaan asiakas oli esittänyt runsaasti kysymyksiä mm. tuotteen rakenteesta. Asiakas oli sijoitustapaamisen jälkeen saanut tuotteen esittelykalvosarjan ja markkinointiesitteen sähköpostin liitetiedostona.

Pankin ilmoituksen mukaan asiakas oli myös ennen kunkin myöhemmän CDO-lainan C, D ja E merkintää saanut kyseisten lainojen markkinointiesitteen. Asiakas ei ole riitauttanut tätä ilmoitusta.

CDO-lainojen A ja B kalvosarja ja markkinointiesite (2005)

Esitetyssä kirjallisessa materiaalissa sijoittajan riskin liittyminen viiteyhtiöiden maksukykyyn on tuotu selvästi ilmi. CDO-tuotteen toimintaa on havainnollistettu mm. laina A:n osalta hyvin konkreettisella esimerkillä, jossa kukin luottovastuutapahtuma 50 %:n palautusasteella johtaa siihen, että tuotteeseen sijoitettu pääoma alentuu 16,8 %. Muiden lainojen osalta on esitetty tietoja siitä, kuinka monta luottovastuutapahtumaa ne kestävät ennen kuin niidenkin pääoma alkaa alentua.

Lautakunta katsoo, että tässä kirjallisessa aineistossa tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, tuotteeseen liittyvät riskit ja tuotteen muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Aineisto antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien kertymisen seurauksena.

Muut markkinointiesitteet

Lautakunta on arvioinut laina C:n markkinointiesitettä mm. tapauksessa APL 11/10 ja laina E:n markkinointiesitettä mm. tapauksessa APL 245/09. Tapaukset löytyvät Arvopaperilautakunnan ratkaisutietokannasta osoitteesta http://www.fine.fi. Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo nyt käsillä olevassa tapauksessa, että näissä markkinointiesitteissä tuotteen riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti siten, että kyseiset esitteet antavat riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös lainoihin liittyvästä mahdollisuudesta menettää sijoitettu pääoma.

Suullisesti annetut tiedot

Molempien osapuolten kertoman mukaan tuotteesta keskusteltiin pitkään ennen merkintää, ja asiakas oli tuotteen markkinointimateriaaliin tutustuttuaan tehnyt runsaasti tarkentavia kysymyksiä. Asiassa esitetty selvitys ei osoita, että asiakkaalle olisi suullisesti annettu kirjallisesta aineistosta poikkeavia tietoja esim. siitä, kuinka suuri prosentuaalinen vaikutus yksittäisellä luottovastuutapahtumalla voi olla tuotteeseen sijoitettuun pääomaan tai että muiden CDO-lainojen toimintaperiaate eroaisi tässä suhteessa lainasta A. Selvityksen perusteella sijoituspäällikkö oli myös ennen myöhempien CDO-lainojen merkintää käynyt tuotteen viitesalkkua läpi ja kiinnittänyt asiakkaan huomiota siihen, että eri lainojen viiteyrityksissä on päällekkäisyyttä.

Asiakkaan mukaan hän oli saanut sen käsityksen, että viiteyhtiöiden suuren lukumäärän vuoksi yksittäisen viiteyhtiön luottovastuutapahtuma voisi aiheuttaa vain vähäisen pääomamenetyksen. Hän kertoo myös esittäneensä tämän näkemyksen keskustelussa sijoituspäällikölle, joka ei ollut oikaissut asiakkaan saamaa väärää käsitystä. Sijoituspäällikkö puolestaan on kertonut, että asiakas ei keskusteluissa ollut tuonut tällaista väärää käsitystä esiin, joten hän ei voinut sitä oikaistakaan. Osapuolten kertomukset ovat siten tältä osin ristiriitaisia. Asiakas on kuitenkin kertonut ymmärtäneensä ennen laina A:n merkintää, että siihen sijoitetun pääoman voi menettää kokonaan jo alle kymmenen luottovastuutapahtuman johdosta. Tämä huomioon ottaen lautakunta katsoo jäävän selvittämättä, että asiakas olisi kuvaamallaan tavalla kertonut sijoituspäällikölle virheellisen käsityksen, jonka sijoituspäällikkö olisi laiminlyönyt oikaista.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Yllä esitetyn perusteella lautakunta katsoo, että pankki oli ennen eri CDO-lainojen merkintää antanut asiakkaalle riittävästi tietoa, jotta hän on voinut arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä. Asiakkaan kertomuksesta ilmenee, että hän oli ennen sijoituspäätöstä ymmärtänyt CDO-laina A:n toimintaperiaatteen oikein, minkä perusteella hänen on myös käytännössä ollut mahdollista ymmärtää joukkolaina­tuotteesta saamansa tiedot ja esittää lisäkysymyksiä. Lautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa CDO-lainojen osalta.

Tilannetiedot ja jälkimarkkinat

Asiakas katsoo, että yksityispankin asiakkuuden päätyttyä hän ei saanut CDO-lainoista riittävästi tilannetietoja. Lautakunta toteaa, että konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen tultua irtosanotuksi myös siihen perustuva pankin velvollisuus sijoitusneuvonnan antamiseen on lakannut. Selvityksen mukaan asiakas oli tämän jälkeen pyynnöstä saanut pankin konttorista tietoja CDO-sijoi­tus­tensa kulloisestakin tilanteesta, mitä lautakunta pitää asianmukaisena menettelynä. 

Jälkimarkkinoiden osalta lautakunta toteaa, että pankin sähköpostiviestistä ilmenevien takaisinmyynnin tarjousehtojen mukaan mm. CDO-lainoja A ja B ostetaan keskitetysti takaisin 27.4.2010 tuon päivän markkinahintaan. Viitetietona laina A:n osalta on mainittu, että sen markkinahinta 15.4.2010 oli 27,35 % ja minimihinta, jolla keskitetty takaisinmyynti vielä toteutetaan, oli 22,35 %. 

15.4.2010 asiakkaan laina A:han tekemän 20.000 euron sijoituksen markkinahinta oli siten 5.470 euroa. Asiakkaan mukaan pankin edustajat olivat kuitenkin suullisesti ilmoittaneet, että asiakkaan lainasta maksettaisiin keskitetyn takaisinmyynnin päivänä noin 11.000 euroa eli kaksinkertainen hinta 15.4.2010 tilanteeseen verrattuna. Pankki on tämän kiistänyt. Mitään asiakirjaselvitystä tai muuta tarkempaa selvitystä tuolloin käydyn keskustelun sisällöstä ei ole. Ottaen huomioon, että asiakkaan kuvaama lopputulos on vastoin pankin sisäisestä viestinnästä ilmeneviä tarjouksen ehtoja, ja pankin edustajat selvityksen mukaan olivat saaneet ko. viestin ennen asiakkaan kanssa käytyä neuvottelua, lautakunta katsoo jäävän selvittämättä, että pankin edustajat olisivat tapauksessa erikseen sitoutuneet lunastamaan asiakkaan sijoituksen muuhun hintaan kuin takaisinmyyntipäivän markkinahintaan.

Lautakunta toteaa lisäksi, että asiakas on hintatiedon virheellisyyden vaikutuksen osalta todennut pitävänsä epävarmana, olisiko hän halunnut myydä sijoituksensa takaisin, jos hänelle olisi takaisinmyyntitarjouksesta keskusteltaessa ilmoitettu myyntihinnan olevan tuolloin 5.470 euron tasolla. Vaikka siis asiakas olisikin saanut pankista väärää tietoa, ei voida pitää todennäköisenä, että hän tämän virheen vuoksi olisi jättänyt tekemättä takaisinmyynnin, jonka hän oikeat tiedot saadessaan olisi tehnyt. Jää siten selvittämättä, että pankin mahdollinen laiminlyönti olisi vaikuttanut asiakkaan menettelyyn.

Säilytysmaksut

Asiakas on ilmoittanut hyväksyvänsä säilytysmaksun veloittamisen, jos sijoituspäällikön sähköpostiviestissä oleva lause ”Emme peri ulkomaisen arvopaperin säilytysmaksua.” on nimenomaan yksityispankin lause. 

Lautakunta toteaa, että kyseinen lause sisältyy yksityispankin sijoituspäällikön laatimaan CDO-tuotteita markkinoivaan viestiin, jonka hän on lähettänyt sellaiselle yksityispankin asiakkaalle, jonka asiakasvastuullisena yhteyshenkilönä hän on ja jonka kanssa hän oli aiemmin pidetyssä sijoitusneuvottelussa keskustellut näistä CDO-lainoista. Lautakunnan saaman tiedon mukaan laina A:n säilytysmaksu on sisältynyt yksityispankin veloittamaan vuosipalkkioon, ja yksityispankin asiakkuuden päätyttyä asiakkaalta on veloitettu pankin hinnaston mukainen säilytyspalkkio. Kyse oli siten nimenomaan yksityispankin asiakkaiden edusta.

Muut väitteet

Osapuolet ovat esittäneet erilaisia näkemyksiä siitä, onko asiakkaalle aiheutunut vahinkoa ja miten sen määrä tulee laskea. Koska lautakunta katsoo, että pankin menettelyssä ei ole korvausvastuun synnyttävää laiminlyöntiä, vahingon aiheutumiseen ja määrään liittyvien kysymysten ratkaiseminen ei ole tapauksen lopputuloksen kannalta tarpeen.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt CDO-lainaa markkinoidessaan tai myydessään tai myöhemmässä yhteydenpidossaan sopimusehtojen, arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei lainoihin sijoittamisesta asiakkaalle aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa. 

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA