Tapahtumatiedot
Asiakas on 19.9.2005 allekirjoittanut jatkuvan rahastosijoitussopimuksen, jossa hän on sitoutunut sijoittamaan 50 euroa kuukaudessa sijoitusrahastoon.
Asiakas on 22.1.2009 myynyt rahasto-osuutensa, jonka arvo oli laskenut 1.750,00 eurosta 1.375,36 euroon. Lisäksi pankki peri lunastuksen yhteydessä 13,75 euron lunastuspalkkion.
Asiakkaan valitus arvopaperilautakunnalle
9.4.2009 arvopaperilautakunnalle toimitettu valitus
Asiakas vaatii pankkia palauttamaan asiakkaan sijoituksen ja sen myymisestä saadun summan erotuksen 388,39 euroa. Asiakas perustelee vaatimustaan sillä, ettei hän sijoitushetkellä edes tiennyt mille tilille 50 euron suuruinen kuukausittainen talletus laitettaisiin. Asiakas on kertomansa mukaan tallettanut yhteensä 1.750 euroa ”pahan päivän varalle”, mutta lunastushetkellä sijoituksen arvo oli vain 1.361,61 euroa.
18.5.2009 arvopaperilautakunnalle toimitettu lisävastine
Asiakas täsmentää lisävastineessa, ettei hän vaadi sijoitukselleen korkoa. Hän vaatii ainoastaan sijoituksen ja sen myymisestä saadun summan erotuksen hyvittämistä.
2.7.2009 arvopaperilautakunnalle toimitettu lisävastine
Asiakas kertoo lisävastineessa, ettei hänen tarkoituksenaan ollut ryhtyä sijoitussäästäjäksi, vaan pankin virkailija otti häneen oma-aloitteisesti yhteyttä ja kehotti siihen. Asiakas koki tulleensa painostetuksi ja arveli voivansa sijoittaa 50 euroa kuukaudessa ”pahan päivän varalle”. Asiakkaan mukaan hänelle ei tarjottu muuta vaihtoehtoa kuin sijoittaa varat pankin rahastoon. Hän kertoo olleensa ensikertalainen sijoitusasioissa ja olettaneensa, etteivät talletukset ainakaan vähenisi. Lisäksi asiakas ihmettelee, miksi pankki on perinyt rahastonhoitopalkkion.
Asiakas on kertomansa mukaan käynyt syksyllä 2008 tiedustelemassa sijoituksensa tilaa ja ymmärrettyään ”joutuvansa kohta maksumieheksi kyseiselle rahastolle” hän päätti uuden sijoitusneuvojan ansiosta myydä sijoituksen ennen neljän vuoden määräajan umpeutumista.
4.8.2009 arvopaperilautakunnalle toimitettu lisävastine
Asiakas kertoo viimeisessä lisävastineessa, että hänen tarkoituksenaan oli nostaa kyseiset säästöt jo vuonna 2007. Pankissa asiakasta palveli kuitenkin sama henkilö, joka oli korostanut hänelle sijoitusneuvotteluissa 4 vuoden voimassaoloaikaa. Tämän takia asiakas ei ”uskaltanut” ehdottaa varojen nostamista.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
23.6.2009 arvopaperilautakunnalle toimitettu vastine
Pankki viittaa vastineessaan asiakkaan 19.9.2005 täyttämään ja allekirjoittamaan lomakkeeseen jatkuvan säästämisen tavoitteista. Pankki katsoo kyselyn riittävän selvitykseksi sijoitettavan summan osalta. Lisäksi pankki kertoo, ettei asiakkaalla ollut erityistä kohdetta sijoitukselle tai tiettyä ajankohtaa säästämisen erääntymiselle. Asiakas valitsi neljän vuoden säästöajan ja riskiä sietävän vaihtoehdon, jonka takia pankki tarjosi hänelle sijoitusrahastoa sopivaksi vaihtoehdoksi.
Pankin mukaan asiakkaan valitessa uudenlaisen sijoitusmuodon, hänelle kerrotaan aina siitä, miten rahasto toimii sekä siitä, ettei sitä koske esimerkiksi talletussuoja. Tästä asiakkaalle on kerrottu ja hänen on täytynyt olla siitä tietoinen. Pankin mukaan asiakkaiden kanssa käydään aina läpi rahaston sijoituspolitiikka ja keskeiset tunnusluvut kuukausikatsauksen avulla. Näin ollen asiakas on saanut ajankohtaisen kuukausikatsauksen rahastosta.
Pankki kertoo, että asiakas kävi vuoden 2008 loppupuolella kysymässä rahaston tilannetta ja aikoi jo silloin lunastaa rahaston. Sijoitus oli silloin tappiollinen, jonka takia pankki kehotti asiakasta odottamaan.
22.7.2009 arvopaperilautakunnalle toimitettu lisävastine
Pankki on lisävastineessaan korostanut, että asiakas on ilmoittanut jatkuvan säästämisen tavoitteita koskevassa lomakkeessa hyväksyvänsä suuretkin arvonheilahtelut sijoitustensa pääomassa. Tällä perusteella asiakkaalle on suositeltu sijoitusrahastoa.
Pankin mukaan se ei koskaan kehota tai painosta asiakasta sijoittamaan varojaan mihinkään tiettyyn sijoituskohteeseen, vaan tarjoaa eri vaihtoehtoja ja voi suositella asiakkaalle sijoitusprofiilin mukaista tuotetta. Tästä huolimatta asiakas päättää aina mihin hän haluaa rahansa sijoittaa tai haluaako sijoittaa mihinkään. Sopimuksia tehtäessä pankki käy asiakkaan kanssa läpi sijoitustuotteeseen liittyvät kustannukset ja antaa lisäksi materiaalin, josta kulut käyvät ilmi.
Selvitykset
Osapuolien kirjelmien lisäksi arvopaperilautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
1. Asiakkaan ja pankin edustajan 19.9.2005 allekirjoittama jatkuva rahastosijoitussopimus, jonka mukaan sijoitusrahaston säännöt ovat olleet nähtävillä myyntipaikoissa. Asiakas on tutustunut sijoitusrahaston sääntöihin ja hyväksyy merkinnän ehdot.
2. Asiakkaan 19.9.2005 allekirjoittama suoraveloitusvaltakirja.
3. Asiakkaan täyttämä lomake jatkuvan säästämisen tavoitteista. Lomakkeeseen asiakas on merkinnyt säästösummaksi 50 euroa kuukaudessa ja suunnitelluksi säästöajaksi 4 vuotta. Lisäksi asiakas on lomakkeessa kuvannut itseään riskiä sietäväksi säästäjäksi, jolla ei ole erityistä kohdetta tai tavoitetta säästämiselle.
4. Sijoitusrahaston säännöt toukokuulta 2006, joka sisältää tietoa muun muassa sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta, rahasto-osuuksien merkitsemisestä ja lunastamisesta, rahasto-osuuksia koskevien toimeksiantojen palkkioista sekä rahaston ja rahasto-osuuden arvon laskemisesta.
5. Sijoitusrahaston säännöt helmikuulta 2006, joka sisältää tietoa muun muassa sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta, rahasto-osuuksien merkitsemisestä ja lunastamisesta, rahasto-osuuksia koskevien toimeksiantojen palkkioista sekä rahaston ja rahasto-osuuden arvon laskemisesta.
6. Sijoitusrahaston säännöt syyskuulta 2005, joka sisältää tietoa muun muassa sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta, rahasto-osuuksien merkitsemisestä ja lunastamisesta, rahasto-osuuksia koskevien toimeksiantojen palkkioista sekä rahaston ja rahasto-osuuden arvon laskemisesta.
7. Pankin määräaikaisen tuottotilin mainos.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Taustaa
Asiakas on 19.9.2005 allekirjoittanut jatkuvan säästösijoitussopimuksen, jossa hän on sitoutunut sijoittamaan 50 euroa kuukaudessa sijoitusrahastoon. Asiakkaan alkuperäisenä tarkoituksena ei ole ollut ryhtyä sijoitussäästäjäksi, vaan pankin virkailija otti asiakkaaseen markkinointi- ja myyntitarkoituksessa yhteyttä puhelimitse. Varsinaiset sijoitusneuvottelut asiakkaan ja pankin välillä käytiin tämän keskustelun yhteydessä.
Asiakas on ollut säästösijoitussopimuksen allekirjoittamisen ajankohtana 68-vuotias eläkeläinen eikä hänellä ole ollut ilmeisesti juuri aiempaa sijoituskokemusta. Asiakas on valituksessaan ja lisävastineissaan korostanut, ettei hän ole sijoitushetkellä tiennyt mihin hänen varansa sijoitettaisiin saati sijoituksen arvonlaskun mahdollisuudesta.
Asiakas on pyytänyt arvopaperilautakunnan kannanottoa siihen, onko pankki antanut hänelle virheellistä sijoitusneuvontaa. Lausunnossa on otettava kantaa pankin selonotto- ja tiedonantovelvollisuuksien täyttämiseen sekä asiakkaan korvausvaatimukseen.
Tapauksessa on kysymys pankin tarjoamasta sijoituspalvelusta. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495), jota on muutettu 19.9.2005 annetun sijoitusneuvonnan jälkeen. Tähän tapaukseen on sovellettava vain mainittuna ajankohtana voimassa olleita säännöksiä. Lisäksi arvioinnissa otetaan huomioon Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.
Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a pykälässä määrättiin sijoitusneuvonnan ajankohtana, että:
”Arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna omaisuudenhoitoa, on pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedon myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.
Edellä 1 momentissa säädetty velvollisuus koskee arvopaperinvälittäjää myös silloin, kun se tarjoaa sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä tai emissionjärjestämistä, jos asiakas pyytää ennen toimeksiannon antamista sijoitusneuvontaa arvopaperien hankinnassa tai luovutuksessa.”
Edelleen arvopaperimarkkinalain silloisen 4 luvun 4 pykälässä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.
Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan pankin, joka antaa asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen arvopaperinvälitystoimeksiannon vastaanottamista, on tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti. Pankin on asiakkaalta saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin.
Pankin tiedonantovelvollisuuden osalta Rahoitustarkastuksen ohjeessa on todettu, ettei arvopapereiden myyntiä saa pyrkiä edistämään antamalla harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Pankilla on tiedonantovelvollisuus asiakasta kohtaan ja tiedot on annettava asiakkaalle ennen kaupan tekemistä. Pankilla on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin asiakkaalle on annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.
Perustelut
Pankin selonottovelvollisuuden täyttäminen
Pankki on toimittanut arvopaperilautakunnalle selvityksenä selonottovelvollisuutensa täyttämisestä asiakkaan 19.9.2005 täyttämän jatkuvan säästämisen tavoitteita koskevan lomakkeen. Lomakkeeseen asiakas on merkinnyt kuukausittaiseksi säästösummaksi 50 euroa ja suunnitelluksi säästöajaksi 4 vuotta. Lisäksi lomakkeessa on kysytty, miten asiakas kuvailee tavoitteitaan säästäjänä. Tämän osalta lomakkeessa on ollut valittavana viisi eri vaihtoehtoa: riskin karttaja, varovainen, riskineutraali, riskiä sietävä ja tuottohakuinen. Asiakas on ilmoittanut olevansa riskiä sietävä säästäjä, joka tavoittelee hyvää pitkän aikavälin tuottoa. Lomakkeen kääntöpuolelle asiakas on kirjoittanut nimensä ja yhteystietonsa. Toisin kuin pankki on väittänyt, asiakas ei ole kuitenkaan allekirjoittanut asiakirjaa. Tällä seikalla ei ole kuitenkaan merkitystä, koska on ilmeistä, että asiakas on itse täyttänyt lomakkeen.
Arvopaperimarkkinalain mukaan pankin olisi tullut pyytää asiakkaalta ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista. Pankki on antanut asiakkaalle täytettäväksi lomakkeen, jossa on yleisesti kysytty asiakkaan tavoitteita säästäjänä, suunniteltua säästöaikaa ja onko asiakkaalla erityistä kohdetta tai tavoitetta säästämiselle. Lomakkeessa ei ole kuitenkaan kysytty mitään esimerkiksi asiakkaan sijoituskokemuksesta tai taloudellisesta asemasta eikä pankki ole toimittanut arvopaperilautakunnalle selvitystä, joka osoittaisi, että näistä asioista olisi sijoitusneuvonnan yhteydessä keskusteltu.
Arvopaperilautakunta katsoo, ettei jatkuvan säästämisen tavoitteita koskevaa lomaketta voida pitää riittävänä selvityksenä siitä, että pankki olisi täyttänyt arvopaperimarkkinalakiin ja Rahoitustarkastuksen ohjeeseen perustuvan selonottovelvollisuutensa.
Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen
Pankin tiedonantovelvollisuuden osalta arvopaperimarkkinalaissa on säädetty, että pankin on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon. Sisällöltään vastaava velvollisuus ilmenee myös Rahoitustarkastuksen ohjeesta.
Asiakas on 19.9.2005 allekirjoittanut jatkuvan rahastosijoitussopimuksen, jonka mukaan sijoitusrahaston säännöt ovat olleet asiakkaan nähtävillä myyntipaikassa. Asiakas on lisäksi vakuuttanut tutustuneensa sijoitusrahaston sääntöihin ja hyväksyvänsä merkinnän ehdot.
Syyskuussa 2005 voimassa olleissa sijoitusrahaston säännöissä on annettu tarkat tiedot muun muassa sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta, rahasto-osuuksien merkitsemisestä ja lunastamisesta, rahasto-osuuksia koskevien toimeksiantojen palkkioista sekä rahaston ja rahasto-osuuden arvon laskemisesta. Säännöissä ei ole kuitenkaan mainittu sijoitetun pääoman menettämisen riskistä. Tämä tieto ei ilmene myöskään asiakkaan allekirjoittamasta jatkuvasta rahastosijoitussopimuksesta. Pankki on lisäksi laiminlyönyt sijoitusrahastolain 97.1 §:än perustuvan velvollisuutensa antaa asiakkaalle yksinkertaistettu rahastoesite ennen rahasto-osuuden merkintää.
Se, että asiakas on omatoimisesti täyttänyt jatkuvan säästämisen tavoitteita koskevan lomakkeen ja ilmoittanut siinä olevansa riskiä sietävä sijoittaja, ei tarkoita, että pankki olisi kertonut asiakkaalle rahastosijoitukseen liittyvästä pääoman menettämisen riskistä.
Edellä esitetyin perustein arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole täyttänyt sille arvopaperimarkkinalaissa ja Rahoitustarkastuksen ohjeessa asetettua tiedonantovelvollisuutta.
Onko pankki painostanut asiakasta sijoituksen tekemiseen
Asiakas on 2.7.2009 arvopaperilautakunnalle toimitetussa lisävastineessa kertonut, ettei hänen tarkoituksenaan ollut ryhtyä sijoitussäästäjäksi, vaan pankin virkailija otti häneen yhteyttä ja kehotti siihen. Asiakas koki tulleensa painostetuksi ja arveli voivansa sijoittaa 50 euroa kuukaudessa ”pahan päivän varalle”. Asiakkaan mukaan hänelle ei tarjottu muuta vaihtoehtoa kuin sijoittaa varat pankin rahastoon.
Arvopaperilautakunta katsoo, ettei asiakas ole esittänyt selvitystä siitä, että häntä olisi painostettu sijoituksen tekemiseen. Vaikka asiakas on kokenut markkinointitilanteen sellaiseksi, ettei hänellä ole ollut muuta mahdollisuutta kuin sijoittaa varat pankin rahastoon, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hänet olisi pakotettu siihen.
Asiakkaan korvausvaatimuksen arviointia
Asiakas on vaatinut pankkia palauttamaan asiakkaan sijoituksen ja sen myymisestä saadun summan erotuksen 388,39 euroa. Asiakas on kärsinyt sijoituksen arvonlaskusta vahinkoa 374,64 euroa, jonka lisäksi pankki on perinyt asiakkaalta 13,75 euron lunastuspalkkion.
Arvopaperilautakunta katsoo, että asiakkaalle aiheutunut vahinko on joutunut siitä, että pankki on laiminlyönyt arvopaperimarkkinalakiin ja Rahoitustarkastuksen ohjeeseen perustuvan selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa. Asiakkaan valituksesta käy ilmi, että pankin edustaja on ottanut asiakkaaseen oma-aloitteisesti yhteyttä markkinointi- ja myyntitarkoituksessa eikä asiakkaan alkuperäisenä tarkoituksena ollut ryhtyä sijoitussäästäjäksi. Jos asiakas olisi saanut riittävät tiedot sijoittamiseen liittyvästä pääoman menettämisen riskistä, on todennäköistä, ettei hän olisi sijoittanut varojaan sijoitusrahastoon.
Arvopaperilautakunta katsoo, että asiakkaalle on aiheutunut pankin menettelystä vahinkoa yhteensä 388,39 euroa.
Suositus
Edellä esitettyjen seikkojen perusteella arvopaperilautakunta suosittaa asiassa hyvitystä. Arvopaperilautakunta suosittaa pankkia korvaamaan asiakkaalle 388,39 euroa.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Kajander-Saarikoski, Palin, Repo, Sario, Tauru, Teperi ja Turtiainen. Sihteerinä toimi Pönkä.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA