Tapahtumatiedot

Asiakas oli tehnyt rahastosijoituksen palveluntarjoajan kanssa vuonna 2000, minkä arvo oli laskenut lähes 40 %. Vuonna 2005 asioiden hoito siirrettiin hänen kotikaupunkiinsa ja yhteyshenkilö alkoi aktiivisesti hoitaa sijoitusta pyytäen kuitenkin käytännössä melkein aina asiakkaan suostumuksen toimilleen. Asiakas joutui luopumaan sijoituksesta vuonna 2007, jolloin sen pääoma oli jo lähes palautunut ennalleen. Vuonna 2010 asiakas otti yhteyttä yhteyshenkilöönsä ajatuksenaan tehdä sijoitusvakuutus, mutta tapaamisessa 18.11.2010 yhteyshenkilön sekä palveluntarjoajan varainhoitopuolen edustajan kanssa päätyi sopimaan myös riidanalaisen täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen. Sopimuksen puitteissa sijoitettiin varoja erääseen kiinteistörahastoon noin 34.000 euroa. Yhteyshenkilö siirtyi toisiin tehtäviin noin neljän kuukauden kuluttua sopimuksen allekirjoittamisesta. Rahasto suljettiin kaupankäynniltä 30.6.2011 ja sen omistusten myynti saatiin päätökseen tammikuussa 2013. Rahasto-osuuden viimeinen noteeraus oli 1.066,86 euroa, mutta realisointiprosessin jälkeen arvo oli 330,27 euroa, minkä mukaisesti varat maksettiin asiakkaille maaliskuussa 2014.

Asiakkaan valitus

Asiakkaan mukaan hän oli sopimuksen tekemisen hetkellä 71-vuotias ja tuonut selvästi esille, että salkun piti olla varovainen ja matalariskinen, koska hän tavoitteli vain hieman mitätöntä pankkikorkoa suurempaa tuottoa. Hän oli itse ajatellut jopa varojen sijoittamista kokonaan korkorahastoihin, mutta palveluntarjoajien edustajien vakuuttelun perusteella suostunut 25 %:n sijoittamiseen kiinteistörahastoon, kun heidän alkuperäinen ehdotuksensa oli ollut 33 %:ia.

Asiakkaan näkemyksen mukaan yhtiön edustajat eivät asianmukaisesti kertoneet, että kyseinen kiinteistörahasto oli pieni ja nuori ja siten korkeariskisempi. Päinvastoin hänelle vakuuteltiin kyseessä olevan luotettava toimija ja että yhtiön henkilökunta oli käynyt tutustumassa rahaston omistamiin kiinteistöihin. Asiakaan mukaan, jos hänelle olisi kerrottu, että rahastolla on vain yksi vuokralainen, ei hän olisi missään nimessä hyväksynyt sitä salkkuunsa. Asiakas on varma, että sijoituksen tekoajankohtana selvät vaaran merkit olivat jo näkyvissä, koska tuntuu ihmeelliseltä, että jo puolen vuoden kuluttua rahasto ajautui ongelmiin, mutta palveluntarjoajan ammattitaidottomuuden ja huolimattomuuden vuoksi niistä ei ollut otettu selvää tai muuten havaittu.

Asiakas myös korostaa, että hän seurasi salkkunsa kehitystä eikä ollut huolissaan, koska sen arvossa ei tapahtunut oleellista muutosta. Jälkikäteen hän on tosin saanut tietää, että raportointiarvona oli ilmoitettu rahaston viimeistä noteerattua arvoa vaikka rahasto oli jo suljettu. Asiakas kertoo ylipäänsä saaneensa huonosti tietoa asioiden etenemisestä sekä realisoinnista eikä hänen viesteihin vastattu kovinkaan hyvin.

Asiakkaan näkemyksen mukaan palveluntarjoaja ei ole menetellyt hänen allekirjoittamansa omaisuudenhoitosopimuksen mukaisesti ja vaatii palveluntarjoajaa korvaamaan hänelle sijoituksesta aiheutuneena tappiona 23.825 euroa korkoineen sekä yhtiötä palauttamaan perimänsä kulut.

Palveluntarjoajan vastine

Yhtiön mukaan asiakas on tehnyt useaan otteeseen sijoituksia heidän kauttaan. 18.11.2010 hänen kanssaan on tehty nyt kyseessä oleva varainhoitosopimus (140.000 + osakesalkku 122.000 euroa) sekä sijoitusvakuutus (105.000 euroa). Varainhoitosopimuksen alla olevista varoista 34.073 euroa oli sijoitettuna sittemmin suljettuun kiinteistörahastoon, josta likvidoinnin jälkeen asiakkaalle palautui 10.248 euroa.

Näkemyksensä mukaan yhtiö ei ole toiminut huolimattomasti sijoituskohteiden valinnassa. Kyseinen rahasto on kuulunut osana yhtiön kiinteistövarallisuusstrategiaan, jota voidaan yleisesti pitää matalariskisempänä kuin esimerkiksi osakerahastosijoituksia. Valitettavasti rahaston kohdalla toteutui ennalta odottamaton tapahtumaketju, joka johti rahaston sulkemiseen kaupankäynniltä ja myöhemmin sen likvidointiin sijoittajalle epäedullisin seurauksin. Rahaston vaikeudet alkoivat siitä, kun sen omistamissa kiinteistöissä vuokralaisena ollut taho ei kyennyt maksamaan vuokriaan. Ennen sulkemistaan rahasto tuotti ja toimi normaalisti.

Yhtiö kertoo myös, että se ei ole osallistunut rahaston hallintoon tai muuten tiennyt etukäteen rahaston sulkemisesta eikä ole voinut vaikuttaa sen realisointiin. Rahaston itsensä tehtävä on huolehtia sen sijoituskohteiden arvioinnista ja vuokralaisten maksukyvystä, ei yhtiön. Yhtiön käsityksen mukaan rahaston hallinto ja myös sen likvidointi on hoidettu rahaston kotimaan säännösten mukaisesti. Mikäli kuitenkin lautakunta päätyisi suosittelemaan vahingonkorvausta asiakkaalle, olisi sen maksimimäärä yhtiön mielestä 5.000 euroa.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- asiakkaan varainhoitosopimus 18.11.2010, jossa asiakas on luokiteltu ei-ammattimaiseksi sijoittajaksi ja jossa raportoinnin on sovittu tapahtuvan postitse neljännesvuosittain. Sopimuksessa varainhoidon on todettu nojautuvan kaikkien omaisuuslajien hyödyntämiseen, joskin sijoituksia kohdennetaan osake-, korko-, kiinteistö-, private equity, raaka-aine ja muille sijoitusalueille. Sijoitukset toteutetaan rahasto-, johdannais-, julkisen kaupankäynnin kohteena olevina osakkeina ja osuuksina sekä muiden sijoitusten muodossa. Sijoituspolitiikaksi on määritelty varovainen/tasapainoinen sekä lividiteettitarpeeksi kaksi viikkoa neljännesvuosittain. Johdannaisten käyttö on rajattu pois. Sijoitettava määrä on 140.000 euroa ja siitä 75 % korkovarainhoitoon ja 25 % kiinteistövarainhoitoon. Lisäksi asiakkaan osakesalkku on otettu maksuttomaan säilytykseen ja mahdollisten muutosten edellyttävän asiakkaan toimeksiantoa. Lisäksi sopimuksessa on määritelty palkkiot ja niiden perusteet sekä vertailuindeksit. Asiakas on myös ilmoittanut tutustuneensa ehtoihin ja saaneensa niistä kappaleet sekä tutustuneensa valitun sijoitusratkaisun kuukausikatsaukseen, mistä ilmenee tarkemmin sijoitusten luonne, riski- ja tuotto-odotus, likviditeetti ja soveltuvuus eri sijoittajille. Sopimuksessa on myös todettu, että kaikkien sijoitusten arvo voi nousta tai laskea ja että sijoittaja voi menettää sijoitetun pääoman kokonaan tai osittain.

- yhtiön vastaus 19.6.2014 asiakkaan sähköpostiin

Ratkaisusuositus

Kysymyksen asettelu

Asiassa on kyse siitä, onko palveluntarjoaja hoitanut asianmukaisesti asiakkaan täyden valtakirjan omaisuudenhoidossa ollutta varallisuutta ja onko salkun riskitaso vastannut sovittua.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimus on allekirjoitettu 18.11.2010 eikä asiassa ole esitetty selvitystä, jonka mukaan sopimus olisi päättynyt. Vuoden 2010 tilannetta arvioitaessa on sovellettava tuolloin voimassa olleita säännöksiä. Tapauksessa on kysymys pankin tarjoamasta omaisuudenhoitopalvelusta. Siihen soveltuvaa sääntelyä sisältyy tuolloin voimassa olleeseen arvopaperimarkkinalakiin (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastuksen (nykyisin Finanssivalvonta) standardeissa 2.1 ja 2.3 on lakia täydentäviä määräyksiä ja suosituksia.

Omaisuudenhoitopalvelun tarjoaja voi olla vahingonkorvausvelvollinen, jos se menettelee soveltuvan lain tai muiden velvoittavien määräysten vastaisesti tai menettelee vastoin omaisuudenhoitosopimuksen ehtoja tai asiakkaan kanssa muuten sovittua. Menettelyn tulee lisäksi olla sellaista, että siitä on aiheutunut asiakkaalle taloudellista vahinkoa.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 §:n mukaan arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Lakia täydentävän Finanssivalvonnan standardin 2.1 mukaan hyvä tapa tarkoittaa muun muassa, että valvottava toimii rehellisesti, tasapuolisesti, ammattitaitoisesti ja asiakkaiden etu huomioon ottaen, jotta rahoitusmarkkinoita kohtaan tunnettu luottamus turvataan. Lisäksi valvottavan tulee antaa asiakkailleen olennaista tietoa asiakkaiden päätöksenteon tueksi, kuten tietoa rahoituspalvelun tarjoajasta, -sisällöstä ja –kuluista tai niiden määräytymisperusteista sekä rahoituspalveluun liittyvistä olennaisista riskeistä.

Saman luvun 3 §:n mukaan arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna sijoitusneuvontaa tai omaisuudenhoitoa, on hankittava ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, kyseistä sijoituspalvelua tai arvopaperia koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista, jotta se voi suositella asiakkaalle soveltuvia arvopapereita ja palvelua. Lakia täydentävän standardin 2.1 mukaan valvottavan on hankittava asiakkaalta tiedot, jotka ovat tarpeen asiakkaaseen liittyvien olennaisten seikkojen ymmärtämiseksi ja joiden perusteella valvottava voi tarjotun palvelun luonne ja laajuus huomioon ottaen kohtuudella varmistua siitä, että sijoitusneuvon kohteena oleva tai omaisuudenhoitopalveluun liittyvä liiketoimi täyttää seuraavat edellytykset:

1. liiketoimi vastaa asiakkaan sijoitustavoitteita

2. liiketoimi on sellainen, että asiakas pystyy kantamaan taloudellisesti siihen liittyvät asiakkaan sijoitustavoitteiden mukaiset sijoitusriskit

3. liiketoimi on sellainen, että asiakkaalla on tarvittava sijoituskokemus ja/tai -tietämys suositeltuun liiketoimeen tai sijoitussalkkunsa hoitoon liittyvien riskien ymmärtämiseksi.

Edelleen standardin 2.1 mukaan valvottava ei saa suositella asiakkaalle kyseistä sijoituspalvelua, jos se ei saa asiakkaalta riittäviä tietoja.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 § 2 momentin mukaan arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelun tai oheispalvelun antamista riittävät tiedot muun muassa palvelun kohteena olevista arvopapereista ja niihin liittyvistä riskeistä sekä sijoitusstrategioista, jos niitä on ehdotettu, ja niiden riskeistä. Lakia täydentävässä Finanssivalvonnan standardissa 2.1 puolestaan todetaan, että rahoituspalvelun tarjoajan tulee antaa asiakkailleen olennaista tietoa asiakkaiden päätöksenteon tueksi palvelun sisällöstä sekä palveluun liittyvistä olennaisista riskeistä.

Asian arviointi

Selonotto- ja tiedonantovelvollisuus

Lautakunta toteaa, että arvopaperimarkkinalain ja sitä täydentävien säännösten mukaan palveluntarjoajan on hankittava ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, kyseistä sijoituspalvelua tai arvopaperia koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista, jotta se voi suositella asiakkaalle soveltuvia arvopapereita ja palvelua. Edelleen ei-ammattimaiselle asiakkaalle on annettava hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelun tai oheispalvelun antamista riittävät tiedot muun muassa palvelun kohteena olevista arvopapereista ja niihin liittyvistä riskeistä sekä sijoitusstrategioista, jos niitä on ehdotettu, ja niiden riskeistä. Lautakunnalle toimittamansa selvityksen perusteella palveluntarjoaja ei ole näyttänyt täyttäneensä sille kuulunutta selonottovelvollisuutta asiakkaan sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista. Lautakunnalle ei myöskään ole toimitettu selvitystä siitä, mitä tietoja asiakkaalle on annettu palvelun kohteena olleista arvopapereista ja niihin liittyvistä riskeistä sekä ennen kaikkea miten on päädytty omaisuudenhoitosopimuksessa määriteltyyn sijoitusstrategiaan.

Kiinteistövarainhoidon riskitaso

Lautakunta toteaa, että yksiselitteistä johtopäätöstä jonkin tuotteen riskitasosta, eli mahdollisuudesta menettää siihen sijoitettua pääomaa, ei voi tehdä pelkästään yksittäistapauksessa toteutuneiden seikkojen perusteella. Arviointi kohdistuu siihen, miten sijoitustuotteen tai -palvelun riskitaso oli ymmärrettävissä ennen sijoituksen tekemistä senhetkisten tietojen ja sijoitusalan asiantuntemuksen perusteella.

Asiakkaan mukaan rahaston nuoruus ja pienuus ovat olleet sen riskitasoa nostavia seikkoja, kun taas yhtiön mukaan niillä ei ole ollut vaikutusta rahaston sulkemiseen ja sitä kautta toteutuneeseen riskiin.  Lautakunta kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että yhtiön kiinteistövarainhoito on ollut hyvin keskittynyttä, koska käytännössä 90 % siitä on muodostanut yksi rahasto, joka on vuokrannut omistamansa hoivakiinteistöt yhdelle vuokralaiselle. Kyseisen rahaston lisäksi varoja on sijoitettu yhteensä 10 % kahteen lyhyen koron rahastoon. Asiakkaan kertomuksen mukaan, jota palveluntarjoaja ei ole kiistänyt, palveluntarjoaja suositteli asiakasta sijoittamaan 33 % omaisuudenhoidon alaan kuuluvasta salkustaan kiinteistövarainhoidon piiriin. Neuvon noudattamisesta olisi seurannut, että asiakkaan omaisuudenhoidon alaan kuuluvasta sijoitusvarallisuudesta 29.7 % (0.33 × 0.9) olisi ollut sidoksissa kiinteistöihin, jotka olivat yhden vuokralaisen käytössä.

Lautakunta toteaa, että sijoitusten riittävä hajauttaminen on riskinhallinnan selkäranka niin sijoitusrahastotoiminnassa kuin omaisuudenhoidossakin ja samalla keskeinen peruste sille, että tällaisia sijoitusmuotoja voidaan suositella ei-ammattimaiselle sijoittajalle. Lautakunta katsoo, että sellaisen kiinteistösijoitusstrategian suositteleminen, jossa asiakkaan omaisuudenhoitosalkku oli merkittävissä määrin tosiasiasiallisesti sidoksissa yhteen nimenomaiseen vuokralaiseen, olisi edellyttänyt asiakkaan huomion erityistä kiinnittämistä vähäisestä hajautuksesta aiheutuvaan riskiin. Palveluntarjoaja ei ole esittänyt selvitystä siitä, että se olisi antanut asiakkaalle tällaista tietoa. Se seikka, että asiakas ei ole hyväksynyt palveluntarjoajan neuvoa sellaisenaan, vaan on ottanut salkkuunsa kiinteistörahastoa ehdotetun 33 %:n sijasta ainoastaan 25 %, ei supista palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuutta.

Palveluntarjoajan selonottovelvollisuus sijoituskohteesta

Asiakkaan näkemyksen mukaan yhtiö olisi laiminlyönyt ottaa selvää sijoituskohteen tilanteesta ja että sen edustajat tiesivät rahaston vaikeuksista mahdollisesti jo sitä hänelle suositellessaan. Yhtiön mukaan asiakkaan esille nostamat seikat liittyen rahaston sijoituskohteiden arviointiin kuuluvat rahastolle itselleen eivätkä yhtiölle. Yhtiön mukaan se ei ole osallistunut rahaston hallintoon tai muuten tiennyt etukäteen rahaston sulkemisesta eikä ole voinut vaikuttaa sen sulkemiseen tai realisointiin. Lautakunta ei katso tarpeelliseksi lausua asiasta, koska edellä on jo tullut todetuksi, ettei palveluntarjoaja ole näyttänyt täyttäneensä asiakasta koskevaa selonottovelvollisuuttaan eikä tarjoamaansa sijoituspalveluun liittyvää tiedonantovelvollisuuttaan.

Vahingon syy-yhteys ja määrä

Vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää sitä, että palveluntarjoajan puutteellisen menettelyn katsotaan olevan syy-yhteydessä asiakkaan kärsimään vahinkoon. Tapauksessa asiakas on väittänyt, että jos hänelle olisi kerrottu, että rahastoon kuuluvilla kiinteistöillä on vain yksi vuokralainen, hän ei olisi missään nimessä hyväksynyt rahastoa salkkuunsa. Lautakunta pitää väitettä uskottavana ottaen huomioon riskin hajautuksen keskeisen merkityksen sijoitusallokaatiota tehtäessä. Palveluntarjoajan puutteellisen menettelyn ja asiakkaan vahingon välillä on siten syy-yhteys.

Asiakas on vaatinut yhtiötä korvaamaan sijoituksesta aiheutuneena tappiona hänen siihen sijoitetun omaisuuden 34.073 euroa ja siitä realisoinnin yhteydessä hänelle maksetun 10.248 euroa erotuksen eli 23.825 euroa korkoineen sekä yhtiötä palauttamaan perimänsä kulut. Yhtiö on katsonut, ettei se ole velvollinen kyseistä määrää asiakkaalle korvaamaan, mutta on kuitenkin todennut, että mikäli lautakunta päätyisi suosittelemaan vahingonkorvausta asiakkaalle, olisi sen enimmäismäärä yhtiön mielestä 5.000 euroa perustelematta sitä kuitenkaan tarkemmin. Muun selvityksen puuttuessa lautakunta pitää asiakkaan esittämää summaa korvauskelpoisen vahingon määränä.

Lopputulos

Arvopaperilautakunta suosittaa, että yhtiö hyvittää asiakkaalle tämän vaatimuksen mukaisesti rahastosta lunastuksen jälkeen saadun ja siihen sijoitetun varallisuuden erotuksen määrän korkoineen sekä palauttaa palvelusta perimänsä kulut. Koska asiassa on kyse vahingonkorvauksesta, maksettavalle summalle korko määräytyy Korkolain 7 §:n mukaisesti ja sen alkamisajankohdaksi on asiasta saadun selvityksen perusteella katsottava 30 päivää siitä, kun yhtiö sai tiedoksi asiakkaan lautakunnalle toimittaman valituksen.

Arvopaperilautakunta oli yksimielinen.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Sainio

Jäsenet:

Kajala

Pönkä

Repo

Sario