Tapahtumatiedot

Tapauksessa on kysymys pääomaturvatun tuotteen markkinoinnista ja siinä yhteydessä tuotteen ominaisuuksista annettujen tietojen riittävyyden ja asianmukaisuuden arvioinnista.

Asiakas oli 25.10.2007 merkinnyt 200.000 eurolla yhtiö A:n edustajan kanssa käymiensä keskustelujen perusteella eräpäivänä pääomaturvattua obligaatiota. Sijoitetusta summasta 190.000 euroa oli yhtiö B:n myöntämää luottoa. Yhtiö B oli myös laatinut tuotteen markkinointiesitteen. Yhtiö A oli yhtiö B:n yhteistyökumppani. Asiakas myi tuotteen ennen sen eräpäivää, jolloin hän sai siitä 192.100 euroa.

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas kertoo osallistuneensa yhteen yhtiöiden A ja B yhteiseen sijoitustilaisuuteen, mutta hänen muistikuviensa mukaan silloin ei puhuttu tästä tuotteesta mitään. Itse myyntitilanteessa esiteltiin vain tämä tuote, mutta ei kerrottu riskistä, sen sijaan veroetu kyllä selvitettiin. Asiakkaan mukaan kaupat piti tehdä kiireellä koska merkintäaika oli päättymässä ja eteen tuotiin vain valmiiksi täytettyjä kaavakkeita.

Kertomansa mukaan asiakas ei ole kokenut sijoittaja, mutta ymmärtää tästä tuotteesta saatavan lopussa sijoitetun summan takaisin, mutta että luoton korkojen kanssa sijoitus on tuolloin kokonaisuutena tappiollinen. Asiakkaalle selvisi vasta keväällä 2011, että hän on vastuussa 200.000 euron edestä eikä vain sijoittamastaan 10.000 eurosta. Lisäksi hän epäilee tuotteen mahdollisuuksia missään olosuhteissa nousta tuottavaksi.  Asiakas vaatii sijoittamansa rahamäärän ja korkojen palautusta.

Yhtiö A:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastauksessaan yhtiö toteaa, että se on toiminut asiassa sitä velvoittavien säännösten ja määräysten mukaisesti, eikä sen toiminnassa ole ollut muullakaan tavoin mitään moitittavaa tai huomautettavaa. Yhtiön edustaja on antanut asiakkaalle kaiken sijoitusinstrumenttia koskevan yhtiö B:n edellyttämän aineiston, minkä lisäksi hänen kanssaan on myös käyty se läpi. Asiakas on omasta aloitteestaan halunnut sijoittaa nimenomaan tähän tuotteeseen, vaikka samaan aikaan tarjolla olisi ollut myös muita vastaavia tuotteita eri palveluntarjoajilta. Yhtiön mukaan asiakkaasta löytyy heidän rekisteristään merkintöjä jo vuodesta 1999 eli hänellä on kokemusta sijoittamisesta ja myös erilaisista tuotteista. Yhtiö ei voi joutua vastuuseen pelkästään siksi, että sijoitus ei kehity asiakkaan toivomalla tavalla.

Yhtiö B:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastauksessaan yhtiö toteaa, että se ei ole antanut asiakkaalle sijoitusneuvontaa, vaan tuotteen on myynyt yhtiö A:n edustaja. Asiakkaalle myönnetyn luoton yhteydessä on vielä erikseen käyty läpi sekä tuotteen että luoton ominaisuudet ja riskit. Asiakkaan vastuulla on tutustua kaikkeen saamaansa kirjalliseen materiaaliin.

Kun tuote ei kehittynytkään asiakkaan odottamalla tavalla, niin asiakas tiedusteli joulukuussa 2009 sen liikkeeseenlaskijan tilanteesta ja kustannuksista, jos hän luopuisi tuotteesta ennenaikaisesti. Tuolloin hänelle on todettu, että tuote tuskin tulee tuottamaan yli pääomaturvan ja että mahdollinen korkojen nousu laskisi sen jälkimarkkinahintaa. Asiakas ei tuolloin myynyt obligaatiota. Asiakas oli uudelleen yhteydessä marraskuun alussa 2011 ja pohti tuotteen myyntiä. Tuolloin hänen kanssaan oli käyty läpi pääomaturvaa ja tuotetta yleisellä tasolla ja todettu, että alentuneen hinnan vuoksi myynti realisoisi noin 5 %:n tappion. Marraskuun puolessa välissä asiakas antoi myyntitoimeksiannon, joka toteutettiin samana päivänä kauppahinnan oltua 192.100 euroa.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

• tuotteen markkinointiesite, 12 sivua. Esite sisältää kuvauksen tuotteen pääpiirteistä, markkinakatsauksen, tuotteen kohde-etuuksien esittelyn, tiedot tuoton laskennasta, historiallisen tuotonlaskentaesimerkin vuosilta 2002-2007, tietoa tuotteen jälkimarkkinoista sekä tuotteen keskeiset riskitekijät (liikkeeseenlaskija- tuotto-, korko- ja jälkimarkkinariski sekä ennenaikainen takaisinmaksu). Lisäksi on tuotu esiin tuotteeseen liittyvää verotuskohtelua sekä lyhyesti muuta tärkeää tietoa (myyntirajoitus, etämyynti, sovellettava laki ja erimielisyyksien ratkaisu). Esitteessä tuodaan esille myös tarjouksen tekijä (yhtiö B) ja tuotteen liikkeeseenlaskija sekä merkintään liittyviä käytännön seikkoja.
• asiakkaan 8.11.2007 allekirjoittama luottosopimus, jossa on todettu sen tarkoitus (määräaikainen sijoituslaina), määrä sekä muut ehdot ja maksut.
• edellä mainittuun luottoon liittyvä luottohakemus 25.10.2007
• tuotteen merkintäsitoumus 25.10.2007, jossa asiakas on ilmoittanut tutustuneensa listalleottoesitteeseen ja myyntiesitteeseen sekä lainaehtoihin ja ymmärtäneensä että kyseessä on sitova merkintä ja ettei yhtiö B vastaa markkinointiin osallistuvien organisaatioiden suosituksista tai neuvonnasta
• otteita yhtiö B:n asiakastietojärjestelmästä, johon on tallennettu yhtiön ja asiakkaan välisiä sähköpostiviestejä sekä lyhyesti referoitu hänen kanssa käytyjä keskusteluja
• Yhtiö B:n laatima katsaus tuotteen liikkeeseenlaskijasta, jossa on tuotu esiin muun muassa sen luottoluokituksia, 2 sivua

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on katsonut, että hänelle tuotteesta ja erityisesti sen tuoton muodostumisesta sekä tuottoon vaikuttavista tekijöistä annetut tiedot ovat olleet riittämättömät, ja epäillyt tuotteen mahdollisuutta missään olosuhteissa olla kannattava. Tapauksessa tulee arvioitavaksi palveluntarjoajien tiedonantovelvollisuuden täyttäminen tuotetta markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen tietojen ja palveluntarjoajien muun menettelyn asianmukaisuus.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saanut markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Lisäksi lain 9 luvun 2 §:ssä todettiin, että joka kyseisen lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisella menettelyllä aiheuttaa vahinkoa, on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon, ja että korvauksen sovittelusta sekä korvausvastuun jakautumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken on voimassa, mitä vahingonkorvauslain (412/74) 2 ja 6 luvussa on säädetty.

Rahoitustarkastuksen standardissa 2.2 puolestaan todettiin, että hyvä tapa markkinoinnissa tarkoitti mm., että markkinoija toimi rehellisesti ja ammattimaisesti, keskittyi markkinoitavan rahoituspalvelun tai -välineen olennaisiin ja keskeisiin ominaisuuksiin sekä pyrki varmistamaan markkinointimateriaalin asiallisuuden ja sen, että tarjottu tieto oli selkeää, ymmärrettävää ja tasapuolista eikä pyrkinyt peittelemään tai vähättelemään rahoituspalveluun ja -välineeseen suoraan tai välillisesti liittyviä riskejä. Totuudenvastaisen tiedon antamisella puolestaan tarkoitettiin standardin mukaan jonkin rahoitusvälinettä, rahoituspalvelua, rahoituspalvelun tarjoajaa tai rahoitusmarkkinoita koskevan seikan selostamista tai muunlaista esittämistä virheellisellä tai vääristävällä tavalla. Tiedon totuudenvastaisuutta arvioitiin objektiivisesti. Harhaanjohtava tieto voi itsessään olla totuudenmukainen, mutta se voi esimerkiksi puutteellisuutensa, esittämistapansa tai -muotonsa takia olla omiaan antamaan tiedon vastaanottajalle virheellisen käsityksen. Tiedon harhaanjohtavuutta arvioitiin siitä näkökulmasta, oliko tieto omiaan johtamaan harhaan markkinoinnin kohteena olleita henkilöitä tai henkilöryhmää.

Perustelut

Tiedonantovelvollisuus tuotteen osalta, riskit

Tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon. Lain mukaan tuotteesta tulee antaa sijoittajille riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Käsillä olevassa tapauksessa tuotetta on markkinoitu asiakkaalle pääomaturvattuna. Lautakunta toteaa, että pääomaturvattu sijoitus ei ole riskitön. Pääomaturvatun tuotteen ominaisuuksiin kuuluu, että tuotteen liikkeeseenlaskija lupaa maksaa nimellispääoman takaisin. Näin ollen pääomaturvattu tuote sisältää aina vähintäänkin liikkeeseenlaskijariskin. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä tuotteeseen liittyvien riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tuotteesta ja luotosta annetut tiedot

Lautakunta katsoo, että tuotteen painetussa markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu markkinointihetken säännöstö huomioonottaen asianmukaisesti. Markkinointiesite antaa siten riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja siihen tuotteen pääomaturvasta huolimatta liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä sekä sen myötä mahdollisuudesta menettää sijoitettu pääoma osin tai kokonaan tuotteen liikkeeseenlaskijan eräpäivän maksukyvystä riippuen. Asiakas on täyttänyt luottohakemuksen sekä sittemmin myös allekirjoittanut luottosopimuksen, joissa molemmissa on todettu luoton määrä.

Asiakkaan allekirjoittaman merkintäsitoumuksen mukaan hän oli tutustunut tuotteesta saamaansa aineistoon. Asiakkaan mukaan hänelle ei merkintähetkellä kerrottu tuotteen riskeistä, kun taas yhtiö A:n mukaan asiakkaan kanssa on käyty läpi tuotteen markkinointiesite. Lisäksi Yhtiö A:n mukaan asiakas on itse ollut aloitteellinen riidanalaisen tuotteen suhteen. Yhtiö B on puolestaan todennut, että ennen luoton myöntämistä myös he ovat käyneet markkinointiesitteen avulla läpi tuotteen ominaisuudet.  Lautakunta katsoo, että asiassa jää näyttämättä asiakkaalle annetun yhtiöiden A tai B toimesta tuotteen riskitasosta sellaista kirjallisesta aineistosta poikkeavaa tietoa, joka olisi antanut hänelle perustellun aiheen päätyä muuhun lopputulokseen kuin mihin hän kirjallisen materiaalin perusteella on voinut päätyä.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, etteivät yhtiöt ole menetelleet riidanalaista tuotetta markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti sekä muutoinkaan tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutuva tappio ei ole sellaista vahinkoa, josta yhtiöt olisivat vastuussa.

Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Kajala, Norros, Repo ja Sario. Sihtee­rinä toimi Sainio.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA