Asia

Pääomaturva, obligaatio, markkinointi

Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse pääomaturvattuna myydystä obligaatiosta ja sen markkinoinnin yhteydessä annettujen tietojen asianmukaisuuden arvioinnista.

Keskusteltuaan yhtiö B:n yhteistyökumppanina toimineen toiminimi C:n edustajan kanssa asiakas allekirjoitti 8.2.2008 ulkomaisen yhtiön obligaatiota koskevan merkintäsitoumuksen, joka toimitettiin yhtiölle A, joka toimi tuotteen merkintäpaikkana ja joka oli myös laatinut tuotteen markkinointimateriaalin. Asiakkaan merkinnän suuruus oli 50.000 euroa. Obligaation liikkeeseen laskenut yhtiö sekä tuotteen pääomaturvan taannut samaan konserniin kuulunut yhtiö asetettiin sittemmin konkurssiin, mikä vaikutti huomattavasti tuotteen markkina-arvoon. Konkurssimenettely on edelleen kesken.

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakkaan yhtiöihin A ja B kohdistaman valituksen mukaan tuotteen riskeistä ei kerrottu mitään, vaan todettiin sen olevan 100 %:sti pääomaturvattu. Asiakkaan näkemyksen mukaan hänen saamastaan materiaalista ei käy ollenkaan ilmi, että sijoittajalla on riski menettää kaikki sijoittamansa varat, vaan päinvastoin niissä todetaan, että asiakas saa pääomansa takaisin eräpäivänä sen hetkisestä markkinatilanteesta huolimatta. Asiakas vaatii yhtiöitä korvaamaan sijoittamansa 50.000 euroa vähennettynä konkurssipesästä mahdollisesti saatavalla määrällä tai saada vakuuden sijoitetun pääoman palautumisesta tuotteen eräpäivänä. Lisäksi asiakas kyseenalaistaa yhtiöiden oikeuden markkinoida kyseistä sijoitustuotetta sekä esittää yhtiöiden tienneen tuotteen liikkeeseenlaskijan vaikeuksista myyntihetkellä.

Yhtiö B:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineessaan yhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset ja toteaa, ettei se ole tapahtuma-aikaan ollut sijoituspalveluyritys sekä kiistää asioineensa asiakkaan kanssa, koska asiakas on asioinut itsenäisesti toimineen toiminimi C:n edustajan kanssa.

Yhtiö kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että asiakas on allekirjoituksellaan vahvistanut tutustuneensa tuotteen markkinointimateriaaliin, jossa tuotteen riskit on asianmukaisesti tuotu esiin. Allekirjoituksestaan huolimatta asiakas ei kuitenkaan mahdollisesti ole tutustunut aineistoon ja siten laiminlyönyt oman huolellisuusvelvollisuutensa asiassa.

Yhtiö A:n vastaus asiakkaan valitukseen

Yhtiö toteaa, että se on toiminut asiassa tuotteen merkintäpaikkana ja itseään velvoittavien lakien ja määräysten mukaisesti, mistä syystä sen toiminnassa ei arvopaperinvälitykseen ja merkinnän toteuttamiseen liittyen ole moitittavaa. Yhtiö toteaa, ettei se ole tavannut asiakasta ja katsoo, ettei se voi olla vastuussa toisen yhtiön tekemästä markkinoinnista tai tämän antamasta sijoitusneuvonnasta.

Yhtiön näkemyksen mukaan sen laatima markkinointiaineisto (markkinointiesite, ohjelmaesite ja lainakohtainen esite) on ollut asianmukainen ja täyttänyt markkinointiajankohtana voimassa olleissa laissa ja viranomaismääräyksissä asetetut edellytykset. Tiedot tuotteen ominaisuuksista ovat ilmenneet materiaalista, samoin kuin se että siihen sijoittavalla on riski menettää tuotteeseen sijoittamansa pääoma. Asiakas on allekirjoituksellaan ilmoittanut tutustuneensa aineistoon, mistä käy ilmi sijoituksen lainaluonne ja se, ettei tuotteelle ole asetettu erillistä vakuutta. Lisäksi yhtiön näkemyksen mukaan yleiseen elämänkokemukseen kuuluu tieto siitä, että jokaiseen velkasuhteeseen kuuluu aina viimekädessä riski velallisen maksukyvyttömyydestä.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- asiakkaan allekirjoittama tuotteen ostositoumus 8.2.2008, jossa asiakas on ilmoittanut tutustuneensa tuotteen markkinointiesitteessä oleviin lainaehtoihin sekä ymmärtävänsä että kyseessä on sitova toimeksianto.

- liikkeeseenlaskijayhtiön englanninkielinen perusesite, 218 sivua

- tuotteen lopullisten ehtojen englanninkielinen 23-sivuinen tiivistelmä, jossa tuodaan esiin tuotteeseen liittyviä riskejä mukaan lukien liikkeeseenlaskijariski.

- Rahoitustarkastuksen työpaperi nro TP 4/97/PMO Sijoituspalveluyrityksille sallittu liiketoiminta

- yhtiön A laatima asiakirja strukturoitujen tuotteiden luonteesta ja niihin liittyvistä riskitekijöistä, jossa todetaan yleisesti, että kaikkeen sijoitustoimintaan liittyy riskiä sekä listataan selostaen 10 erilaista strukturoituihin tuotteisiin liittyvää riskityyppiä, 2 sivua

- yhtiö B:n yleisesite, 6 sivua

- yhtiö B:n toimintaa esittelevä kalvosarja, 8 sivua

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on kohdistanut vaatimuksensa yhtiöihin A ja B katsoen, ettei saanut riittävää tietoa tuotteen riskeistä. Yhtiö A on esittänyt toimineensa asiassa sitä velvoittavien säännösten mukaisesti ja yhtiö B on todennut sen itsenäisesti toimineen yhteistyökumppanin toiminimi C:n edustajan asioineen asiakkaan kanssa.  

Lautakunta toteaa, että asiakkaan tekemä merkintä ajoittuu ns MiFID-sääntelyn voimaantulosäännösten voimassaoloaikaan. Yhtiö A, jolla oli sijoituspalvelun tarjoamisen edellyttämä toimilupa, oli laatinut tuotteen markkinointiaineiston ja toimi tuotteen merkintäpaikkana. Toiminimi C:llä ja yhtiö B:llä ei ollut tapahtuma-aikaan toimilupaa, joten niiden osalta tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on lähinnä arvopaperimarkkinalain 2 luvussa (26.5.1989/495), jota täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) standardi 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinointi.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saanut markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Rahoitustarkastuksen standardilla 2.2 puolestaan ohjeistetaan kaikkea toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää rahoituspalvelujen tai –välineiden myyntiä. Sen soveltamisalaan kuuluvat siten kaikki arvopaperimarkkinalain (495/1989) soveltamisalaan kuuluvat arvopaperien liikkeeseenlaskijat ja tarjoajat sekä muut, jotka markkinoivat arvopapereita tai hankkivat niitä elinkeinotoiminnassa.

Yhtiö A:n rooli asiassa

Yhtiö A on laatinut tuotteen markkinointimateriaalin. Yhtiö on kiistänyt olleensa missään tekemisissä asiakkaan kanssa. Lautakunnan näkemyksen mukaan yhtiö on markkinointimateriaalin laatimisella osaltaan edistänyt tuotteen myyntiä ja on sekä arvopaperimarkkinalain että Rahoitustarkastuksen antaman standardin tarkoittamalla tavalla osallistunut sen markkinointiin.

Lautakunta toteaa lisäksi, että tapauksessa esitetyn selvityksen nojalla yhtiö A, jolla merkinnän tapahtuessa oli sijoituspalveluyrityksen toimilupa, on toiminut kyseessä olevien obligaatioiden markkinoinnin ja myynnin keskipisteenä. Yhtiö on käyttänyt obligaatioiden markkinoinnissa ja myynnissä asiamiehiä, kuten yhtiö B:tä, joka on edelleen tehnyt yhteistyösopimuksia kolmansien kanssa, kuten esimerkiksi C:n kanssa. Yhtiö A:n on täytynyt tietää, että yhtiö B:llä ei ole ollut kyseessä olevan obligaation merkintähetkellä sijoituspalveluyrityksen toimilupaa. Yhtiö A:n on näin ollen tullut myös käsittää, että se vastaa toimiluvan omaavana sijoituspalveluyrityksenä obligaatioiden merkitsijöitä kohtaan siitä, että sen asiamiehet noudattavat obligaatioiden markkinoinnissa muun muassa arvopaperien markkinointia koskevia lain säännöksiä ja Finanssivalvonnan ohjeita ja määräyksiä.

Yhtiö B:n rooli asiassa

Asiakas on kertonut saaneensa tuotteeseen liittyneen esitteen yhtiö B:stä. Yhtiö on kiistänyt asioineensa asiakkaan kanssa. Lautakunta toteaa asiakkaan allekirjoittaman ostositoumuksen olevan painettu yhtiö B:n logoilla, minkä lisäksi se pyydetään palauttamaan yhtiö B:hen. Lautakunnan näkemyksen mukaan yhtiö B on siten osaltaan edistänyt tuotteen myyntiä ja on sekä arvopaperimarkkinalain että Rahoitustarkastuksen antaman standardin tarkoittamalla tavalla osallistunut sen markkinointiin.

Perustelut

Lautakunta antaa suosituksensa tapauksista sille esitetyn kirjallisen materiaalin ja muun selvityksen perusteella, minkä lisäksi lautakunta voi perustaa suosituksensa vain osapuolten asiassa tekemiin vaatimuksiin ja niiden tueksi esittämiin seikkoihin.

Asiakkaan mukaan hänelle ei kerrottu tuotteen riskeistä ollenkaan, vaan kerrottiin sen olevan pääomaturvattu. Tätä kuvaa oli vahvistunut hänen tuotteesta saamansa materiaali. Lautakunnan näkemyksen mukaan tuotteen painetussa markkinointimateriaalissa tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu markkinointihetken säännöstö huomioonottaen asianmukaisesti. Markkinointiesite viittauksineen antaa siten riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja siihen tuotteen pääomaturvasta huolimatta liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä sekä sen myötä mahdollisuudesta menettää sijoitettu pääoma osin tai kokonaan tuotteen liikkeeseenlaskijan eräpäivän maksukyvystä riippuen. Samoin tuotteen lainakohtaisissa ehdoissa ja niiden tiivistelmässä on tuotu asianmukaisesti esiin tuotteeseen liittyvä liikkeeseenlaskijariski.

Lautakunta katsoo, että tapauksessa jää näyttämättä, että asiakkaalle olisi annettu tuotteen riskitasosta yhtiöiden A tai B toimesta sellaista kirjallisesta aineistosta poikkeavaa tietoa, joka olisi antanut hänelle perustellun aiheen päätyä muuhun lopputulokseen kuin mihin hän kirjallisen materiaalin perusteella on voinut päätyä. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutuva tappio ei ole sellaista vahinkoa, joista yhtiö olisivat vastuussa.

Suositus

Edellä todetuin perustein Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Sainio.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA