Tapahtumatiedot

Asiakas oli myynyt osakkeita vuoden 2009 marras- ja joulukuun aikana. Asiakkaan mukaan pankki oli neuvonut häntä myymään osakkeita, koska tällöin hänen oli mahdollista hyödyntää aikaisemmin koituneita luovutustappiota verotuksessa. Asiakkaan mukaan hänen olisi kannattanut kuitenkin myydä osakkeet vasta vuonna 2010. Näin asiakas olisi kertomansa mukaan tehnyt, mikäli pankki olisi antanut hänelle asiassa oikeat tiedot.
 

Asiakkaan valitus arvopaperilautakunnalle

Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakuntaa selvittämään pankin menettelyä osakkeiden myyntiä koskevassa asiassa.

Asiakkaalle oli kertynyt myyntitappioita yhteensä 15000 euroa, joita hän olisi halunnut käyttää hyväkseen verotuksessa. Asiakas oli siinä käsityksessä, että hänen tulee myydä osakkeet vuonna 2009, jotta luovutustappio olisi vähennettävissä luovutusvoitoista. Asiakkaan mukaan pankin edustaja antoi hänelle virheellistä tietoa verotuksessa vähennyksinä hyödynnettävissä olleiden luovutustappioiden ja osakemyyntien ajoittamisesta. Näiden tietojen perusteella hän myi osakkeita vuoden 2009 marras- ja joulukuussa, mutta on tullut myöhemmin tietoiseksi siitä, että osakkeet olisi ollut mahdollista myydä vahvistettua luovutustappiota hyödyntäen vielä vuonna 2010. Asiakkaan mukaan hän olisi näin toiminutkin, mikäli pankkineuvoja ei olisi menetellyt asiassa väärin.

Asiakas on vaatinut, että pankki korvaa hänelle aiheutuneen 5000 euron menetyksen.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki on katsonut, ettei se ole korvausvelvollinen asiassa. Asiakkaalle ei ole vuoden 2009 osakekauppojen perusteella syntynyt tappiota tai vahinkoa. Osakkeiden myynnissä 2009 on syntynyt asiakkaalle luovutusvoittoa. Pankin mukaan pankkineuvojan tiedossa ei ole ollut, milloin ja minkä arvopaperien luovutuksesta asiakkaalle on koitunut hänen mainitsemansa luovutustappio.

Asiakas on aikaisempina vuosina käynyt kauppaa arvo-osuuksilla pankin kautta. Hän on kuitenkin myynyt edelliset pankissa olleet arvo-osuudet vuosina 2003-2004, minkä jälkeen tyhjäksi jäänyt arvo-osuustili on lopetettu lokakuussa 2006. Asiakkaalle on avattu uusi arvo-osuustili pankissa 5.6.2008, jolloin hän on antanut pankille ensimmäisen valituksenalaisia arvo-osuuskauppoja koskevan ostotoimeksiantonsa. Tämän jälkeen tehdyistä kaupoista asiakkaalle on syntynyt luovutusvoitto, joka laskelman mukaan on ollut määrältään 5153,50 euroa huomioimatta kauppojen yhteydessä perittäviä osto- ja myyntikuluja. Näin ollen asiakkaan väittämä luovutustappio ei ole syntynyt pankissa tehtyjen arvo-osuuskauppojen perusteella.

Lisäksi on huomioitava, että kun asiakkaalle on syntynyt luovutusvoittoa, hän on verotuksellisesti saavuttanut osakkeiden myynnillä pyrkimyksensä mukaisen tavoitteen eli hän on voinut vähentää osan tappiostaan luovutusvoitoilla. Jos asiakas olisi valinnut osakkeiden myyntiajankohdan toisin, olisi ollut täysin mahdollista, ettei voittoa olisi tullut lainkaan tai se olisi saattanut olla nyt saavutettua voittoa pienempi.

Pankin ja asiakkaan välillä ei ole allekirjoitettu sijoituspalvelusopimusta eikä sopimusta veroneuvonnan antamisesta. Pankin mukaan pankkineuvoja ei ole tapauksessa ehdottanut eikä kehottanut asiakasta myymään osakkeita vuoden 2009 aikana.
 

Selvitykset

Osapuolien kirjelmien lisäksi arvopaperilautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Arvopaperin osto- ja myyntitoimeksiannon yleiset ehdot 7.1.2008
- Sopimus, arvo-osuustili ja arvopaperisäilytys 5.6.2008
- Myyntilaskelmat 06.04.2010
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Tapauksessa on kysymys pankin tarjoamasta sijoituspalvelusta ja myyntitoimeksiannon välittämisestä. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa (26.10.2007/922) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella osapuolet ovat erimielisiä pankin tarjoaman sijoituspalvelun sisällöstä. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa.

Vuonna 2009 tapahtuneen sijoituspalvelun ja myyntitoimeksiantojen aikana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 §:n (564/2008) mukaan arvopaperien kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3 §:n mukaan arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna sijoitusneuvontaa tai omaisuudenhoitoa, on hankittava ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, kyseistä sijoituspalvelua tai arvopaperia koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista, jotta se voi suositella asiakkaalle soveltuvia arvopapereita ja palvelua.

Lain 4 luvun 4 §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelua koskevan sopimuksen tekemistä sopimuksen ehdot sekä riittävät tiedot arvopaperinvälittäjästä ja tarjottavasta palvelusta.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan palveluntarjoajan, joka tarjoaa sijoituspalveluna toimeksiantojen toteuttamista, on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet, joilla saavutetaan asiakkaalle paras mahdollinen tulos ottaen huomioon toimeksiannon toteuttamisen kannalta olennaiset seikat. Jos asiakas on antanut erityisiä ohjeita toimeksiannon hoitamisesta, palveluntarjoajan on noudatettava niitä.

Arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelun tai oheispalvelun antamista riittävät tiedot mm. arvopaperinvälittäjästä ja sen tarjoamista palveluista, palvelun kohteena olevista arvopapereista ja niihin liittyvistä riskeistä sekä sijoitusstrategioista, jos niitä on ehdotettu, ja niiden riskeistä.

Lakia täydentävässä Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohjeessa 2.1 todetaan toimeksiantojen osalta muun muassa, että palveluntarjoajan voidaan katsoa täyttäneen arvopaperimarkkinalain 4 luvun 5 §:ssä säädetyn velvollisuuden toteuttaa asiakkaan toimeksianto huolellisesti siltä osin kuin palveluntarjoaja toteuttaa asiakkaan toimeksiannon tai sen tietyn osan asiakkaan antamien, toimeksiantoa tai sen tiettyä osaa koskevien erityisten ohjeiden perusteella. Edelleen samassa ohjeessa todetaan, että rahoituspalvelun tarjoajan tulee antaa asiakkailleen olennaista tietoa asiakkaiden päätöksenteon tueksi rahoituspalvelun sisällöstä sekä rahoituspalveluun liittyvistä olennaisista riskeistä. Huomioon on otettava rahoituspalvelun ja sen kohteena olevan rahoitusvälineen luonne sekä asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (922/2007) 5 §:ssä määrättiin osakkeiden myynnin ajankohtana, että sijoituspalvelulla tarkoitetaan rahoitusvälineitä koskevien toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä (toimeksiantojen välittäminen), rahoitusvälineitä koskevien toimeksiantojen toteuttamista asiakkaan lukuun (toimeksiantojen toteuttaminen) ja yksilöllisen suosituksen antamista asiakkaalle tiettyä rahoitusvälinettä koskevaksi liiketoimeksi (sijoitusneuvonta).

Perustelut

Tapauksen arvioinnin lähtökohtana on asiakkaan ja pankin välinen kirjallinen sopimus arvo-osuuksien ja arvopaperien säilyttämisestä sekä tapahtumahetkellä sopimussuhteeseen sovelletut yleiset ehdot. Asiakkaan ja pankin välisten arvopaperin osto- ja myyntitoimeksiannon yleisten ehtojen kohdan 20.2. mukaan asiakas vastaa itse toimintansa ja sijoituspäätöstensä taloudellisista seurauksista ja veroseuraamuksista.

Asiakas on väittänyt saaneensa pankkineuvojalta osakkeiden myyntiä ja verotusta koskeneita yksilöllisiä suosituksia ja neuvoja, joiden perusteella hän on oman kertomuksensa mukaan toiminut. Pankki on kiistänyt tämän tapahtuman ja katsonut, että kysymys on ollut tavanomaisesta sijoituspalvelun tarjoamisesta.

Arvopaperilautakunta ratkaisee kaikki tapaukset yksilöllisesti niistä saamansa selvityksen perusteella. Tapauksessa osapuolten näkemykset tapahtumien kulusta siltä osin, kun kysymys on pankin ja asiakkaan välisen kirjallisen sopimuksen ja yleisten ehtojen mukaisen vastuun laajenemisesta pankkitoimihenkilön antamien neuvojen perusteella, poikkeavat toisistaan. Tämä tarkoittaa sitä, että asian arvioinnissa korostuu tapahtuneesta saatavilla oleva kirjallinen aineisto, koska lautakunta ei voi kuulla asianosaisia tai todistajia siten kuin tuomioistuimessa.

Arvopaperilautakunta katsoo, että sille toimitetun aineiston perusteella asiakas ei ole osoittanut, että pankkineuvoja olisi antanut asiakkaan ja pankin välisten kirjallisten sopimusten mukaisesta sijoituspalvelusta poikkeavasti hänelle sellaista sijoitus- ja veroneuvontaa, jonka perusteella asiakas ei olisi itse vastuussa tekemistään osto- ja myyntipäätöksistä ja niistä aiheutuvista veroseuraamuksista.
Edellä esitettyjen seikkojen perusteella arvopaperilautakunta katsoo, että asiassa on jäänyt selvittämättä, että pankki olisi toiminut tuottamuksellisesti ja olisi vastuussa asiakkaan vahingosta.

Suositus

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Kajala, Norros, Repo ja Sario. Sihtee­rinä toimi Mikkilä.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA