Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse uudentyyppiseen, vaihtuvakorkoiseen joukkovelkakirjalainaan sijoitetun pääoman menettämisestä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Kyseinen sijoitusinstrumentti on muodoltaan joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteessa on liikkeeseenlaskusarjasta riippuen ollut kahdesta neljään neljä tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas oli sopinut pankin kanssa 18.7.2003 konsultatiivisesta varainhoidosta. Pankin sijoituspäällikkö laati asiakkaalle sijoitussuunnitelman 29.7.2003. Ensimmäisen kerran asiakas sijoitti edellä mainitun tyyppiseen CDO-joukkolainaan huhtikuussa 2005, jolloin hän merkitsi joukkolainaa 30.000 eurolla. Asiakkaan yhteyshenkilö vaihtui vuoden 2006 helmikuun lopussa pankin sijoitusjohtajaan. Asiakas osti 20.000 eurolla valituksen kohteena olevaa CDO-joukkolainaa jälkimarkkinoilta 14.3.2006 kurssiin 100 %. Asiakas hankki vielä 30.000 eurolla kesäkuussa 2006 ja syyskuussa 2006 jälleen 30.000 eurolla saman tuoteperheen eri liikkeeseenlaskusarjoja.

Asiakas myi huhtikuussa 2005 hankkimansa CDO-joukkolainan 10.3.2008 kurssiin 73,15 %. Valituksen kohteena oleva CDO-joukkolaina menetti arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta 29.7.2009. Asiakas sai joukkolainasta tuottoa 3.570,66 euroa ennen pääoman menetystä.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on eläkkeellä oleva, vähäisen koulutuksen saanut maanviljelijä. Alkuvuonna 2006 hän etsi 20.000 eurolle sijoituskohdetta, josta saisi edes jonkin verran parempaa tuottoa kuin mitä pankin maksama talletuskorko oli. Hän ei halunnut tehdä mitään riskisijoitusta ja tämän riskin välttämisen hän toi esille myös pankin konttorissa toimineelle sijoitusneuvojalle. Sijoitusneuvoja suositti asiakkaalle CDO-joukkolainaa.

Koska kyseessä oli tuote, joka on monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä erityisesti terminologian ja rakenteen osalta, ei ko. sijoitusvaihtoehtoa olisi pitänyt edes tarjota ”amatööri”-sijoittajalle. Pankin edustaja ei kertonut, että sijoituksen pääoma ei ollut turvattu. Mikäli asiakas olisi tiennyt tuotteen pääoman menettämisen riskistä, hän ei olisi sijoittanut tuotteeseen, koska hän ei ole aiemminkaan sijoittanut kuin pääomaturvattuihin joukkolainoihin. Hänelle ei annettu tietoa pääoman menettämisen riskistä myöskään myöhempien saman liikkeeseenlaskusarjan joukkolainojen kohdalla.

Asiakkaalle ei esitelty eikä annettu ennen sijoituspäätöksen tekemistä mitään kirjallista myyntimateriaalia. Hänelle lähetettiin markkinointiesite kotiin vasta noin viikon kuluttua neuvottelusta, jossa ko. ratkaisu tehtiin.

Pankki on viitannut 9.9.2005 päivättyyn kirjeeseensä, jonka se on väittänyt lähetetyn asiakkaalle. Asiakas ei muista saaneensa kyseistä kirjettä ja hän kiistää nähneensä sitä aikaisemmin.

Asiakas vaatii pankkia korvaamaan hänelle 20.000 euroa laillisine korkoineen vahingon tapahtumispäivästä lukien sekä korvaamaan häntä Arvopaperilautakunnassa asiointia avustaneen lakimiehen palkkion laillisine korkoineen kuukausi päätöspäivästä lukien. Mikäli joukkolainan tuotto vähennetään korvauksesta, asiakas vaatii hänen tuotoista maksamiensa verojen ottamista huomioon.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen sekä perusteeltaan että määrältään.

Asiakas on ollut pitkään pankin asiakas. Hän allekirjoitti konsultatiivisen varainhoitosopimuksen 18.7.2003. Pankin sijoituspäällikkö on laatinut 29.7.2003 sijoitussuunnitelman, johon on koottu tarkemmat tiedot asiakkaan sijoittajataustasta ja kokonaisvarallisuudesta sekä analysoitu hänen silloisia sijoitustavoitteitaan ja riskinottohalukkuuttaan. Sijoitussuunnitelman laatimisen aikaan asiakkaan keskeisenä tavoitteena ollut sijoitusten tekeminen matalalla riskillä on kirjattu sijoitussuunnitelmaan asianmukaisesti, ja asiakkaalle onkin sen mukaisesti suositeltu sijoitusstrategiaa, jonka mukainen salkku koostuu pääosin joukkolainoista ja muista korkoinstrumenteista ja vain rajoitetusti osakkeista.

Kuitenkin jo parin vuoden kuluttua, jolloin kurssit markkinoilla olivat nousseet asiakkaan saamatta sijoituksistaan vastaavia tuottoja erittäin maltillisen sijoitusstrategian vuoksi, hän oli ollut erittäin pettynyt pankista saamaansa palveluun ja sijoitusneuvoihin. Asiakas oli reagoinut tähän tilanteeseen lähtemällä tavoittelemaan huomattavasti tuottavampia sijoituskohteita ottamalla tietoisesti isomman riskin. Tällainen selkeä strategian muutos olisi ansainnut tulla dokumentoiduksi myös päivittämällä sijoitussuunnitelmaa vastaavasti, mikä toimenpide kuitenkin jäi tekemättä. Osoituksena strategian muutoksesta pankki viittaa asiakkaalle annettuun sijoituspäällikön 9.9.2005 laatimaan kirjeeseen, jossa asiakkaalle esitetään uutta sijoitusstrategiaa.

Sijoitusstrategian muutos antoi joka tapauksessa pankin sijoituspäällikölle aiheen toppuutella asiakasta, jotta riskiä ei olisi tullut liian rajusti. Erityisesti näitä keskusteluja käytiin, kun asiakas oli omasta aloitteestaan erittäin kiinnostunut tekemään merkittävänsuuruisia sijoituksia kehittyville markkinoille. Näitä sijoituksia tehtiin jonkin verran pankin kautta, mutta sijoituspäällikön mukaan myös suurempia summia samoilla markkinoilla olleiden muiden rahastoyhtiöiden rahastoihin. Näitä sijoituksia tehtiin muun muassa vuoden 2006 alussa ja nämä toimenpiteet ilmentävätkin asiakkaan sijoittajaprofiilin muutosta selkeästi riskihakuisempaan suuntaan.

Sijoituspäällikkö antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa pääosin henkilökohtaisissa tapaamisissa, joita oli noin puolivuosittain. Lisäksi he olivat puhelinkontaktissa vaihtelevasti. Asiakas on tullut tietoiseksi CDO-tyyppisistä joukkolainoista ennen maaliskuussa 2006 tapahtunutta sijoittamista asiakkaan valituksen kohteena olevaan joukkolainaan. Jo keväällä 2005 sijoituspäällikkö on esitellyt asiakkaalle saman liikkeeseenlaskusarjan aikaisempaa erää, joka toimintaperiaatteeltaan, rakenteeltaan ja keskeisiltä ominaisuuksiltaan on samankaltainen kuin myöhemmin liikkeeseen lasketut muut CDO-joukkolainat.

Esittelyssään sijoituspäällikkö on käyttänyt tukenaan pankin laatimaa PowerPoint-muotoista joukkolainojen esittelymateriaalia. Esittelymateriaalista ja sijoituspäällikön suullisesta esittelystä pääoman menettämisen mahdollisuus on käynyt ilmi, eikä tämä seikka ole voinut jäädä asiakkaalle epäselväksi. Materiaalista asiakas sai kaiken kaikkiaan joukkolainoista sijoituspäätöksen kannalta olennaiset tiedot. Esittelyn päätteeksi asiakas on antanut sijoituspäällikölle toimeksiannon merkitä vuonna 2005 liikkeeseen laskettua CDO-joukkolainaa 30.000 eurolla.

Asiakkaan yhteyshenkilö vaihtui vuoden 2006 helmikuun lopussa, jolloin sijoituspäällikön tilalle tuli uudeksi asiakasvastuulliseksi pankin sijoitusjohtaja. Sijoitusjohtaja on puhelinkeskustelussa maaliskuun alussa 2006 kertonut asiakkaalle uudesta mahdollisuudesta sijoittaa jo tutuksi tulleeseen CDO-tuotteeseen ja esitellyt hänelle helmikuun 2006 lopussa liikkeeseen laskettuja CDO-joukkolainoja. Tässä keskustelussa asiakas olisi halunnut kuulla lisää joukkolainojen riskipitoisemmista tasoista, mutta sijoitusjohtaja ei niitä suositellut, vaan pysyi matalimman riskitason suosituksessaan.

Puhelinkeskustelussa asiakas ja sijoitusjohtaja sopivat seuraavalle viikolle tapaamisen, jossa sijoitussalkun läpikäynnin ohessa palattiin uudelleen CDO-joukkolainasijoituksiin ja jossa asiakas valitsi sijoitusjohtajan suosituksen mukaisesti vähäriskisimmän vaihtoehdon. Sijoitus on toteutettu 10.3.2006 päättyneen emission jälkeen jälkimarkkinakauppana 14.3.2006 kurssiin 100 %. Kaupan vahvistuksen mukana asiakkaalle on postitettu joukkolainan markkinointiesite.

Asiakkaan valituksen pääargumentiksi on nostettu markkinointiesitteen saaminen vasta merkinnän jo tapahduttua. Mitään peruuttamatonta ei näin meneteltäessä kuitenkaan ole tapahtunut, sillä asiakkaalle olisi luonnollisesti ollut mahdollisuus reagoida postitse saamaansa materiaaliin tutustuttuaan ja sen perusteella todettuaan, ettei sijoituskohde vastannutkaan hänen siitä sijoitusjohtajalta saamaansa kuvausta reagoida tilanteeseen ilmoittamalla sijoitusjohtajalle halustaan purkaa tehty kauppa. Näin asiakas ei kuitenkaan toiminut, vaan reklamoinnin sijaan asiakas hankki omistukseensa myöhemmin samana vuonna lisää samankaltaisia sijoitustuotteita. Hän nimittäin merkitsi saman liikkeeseenlaskusarjan myöhempää erää 30.000 eurolla kesäkuussa 2006 sekä toista myöhempää erää syyskuussa niin ikään 30.000 eurolla.

Asiakas oli lisäksi tehnyt 20.000 euron sijoituksen myös SAS:n yrityslainaan, jossa ei ole pääomaturvaa eikä hajautusta useampaan yritykseen. Asiakas on tavoitellut riskitöntä korkoa huomattavasti korkeampaa tuottoa sijoittaessaan muun muassa CDO-joukkolainojen riskipitoisimpiin versioihin.

Koska asiakas jättää valituksessaan mainitsematta sijoituksensa muihin hankkimiinsa CDO-joukkolainoihin, pankki katsoo, että asiakas on ilmeisesti saanut sijoituspäälliköltä ja sijoitusjohtajalta näiden joukkolainojen merkintöjen yhteydessä myös omasta mielestään oikeat ja riittävät tiedot joukkolainojen ominaisuuksista sekä mahdollisuudesta menettää kokonaan tai osittain näihin joukkolainoihin sijoittamansa pääoma.

Kaikilla CDO-joukkolainojen viitesalkkujen yrityksillä oli liikkeeseenlaskuhetkellä korkea, Investment Grade -luottoluokitus. Investment Grade -luokiteltujen yritysten todennäköisyyttä ajautua laajamittaisesti vakaviin, luottovastuutapahtuman aiheuttaviin maksuvaikeuksiin pidettiin sijoitushetkeä edeltäneiden 30 vuoden tapahtumien valossa epätodennäköisenä. Vielä vuosina 2003–2007 Investment Grade -yritysten luottovastuutapahtumia oli kokonaisuudessaan hyvin vähän. Kuvaavaa on myös, että pankin vuosina 2002–2008 liikkeeseen laskemien yli kymmenen CDO-joukkolainaerän viitesalkkuja kohtasi ennen syksyä 2008 ainoastaan yksi luottovastuutapahtuma.

Näistä syistä asiakkaalle tarjotun CDO-joukkolainan pääoman menettämisen riskin toteutumista pidettiin sijoitushetkellä epätodennäköisenä, ja sitä voitiin perustellusti pitää matalan riskin sijoitustuotteena.

Taloustilanne muuttui tunnetulla tavalla syyskuussa 2008. Yhdysvaltojen asuntoluottomarkkinoilta alkaneet ongelmat levisivät koko kansainväliseen talouteen ja laukaisivat rahoitusmarkkinoilla ennen kokemattoman kriisin. Laajalle levinnyt kriisi aiheutti muiden vakavien seuraustensa lisäksi korkean luottoluokituksen saaneille yrityksille maksuvaikeuksia, jotka äärimmillään johtivat luottovastuutapahtumiin.

Myös kaikkiaan seitsemää valituksen kohteensa olevan CDO-joukkolainan viitesalkun yrityksistä kohtasi luottovastuutapahtuma syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana. Tämä johti siihen, että pääoma menetettiin myös matalariskisimmäksi arvioidulla riskitasolla seitsemännen luottovastuutapahtuman seurauksena.

Pankki katsoo ensisijaisesti, että asiakkaan tekemät joukkolainasijoitukset ovat vastanneet tämän ilmaisemaa riskinottohalukkuutta. Asiakas on saanut tietoja neljällä erillisellä kerralla neljästä CDO-joukkolainasta. Hän ei siksi ole väittämällään tavalla voinut jäädä tietämättömäksi niiden pääomariskistä. Asiakkaan on päinvastoin sijoitettuaan varojaan yhteensä neljään ominaisuuksiltaan samanlaiseen CDO-joukkolainaan pitänyt tulla tietoiseksi niiden ominaisuuksista, muun muassa pääoman menettämisen mahdollisuudesta. Pankki katsoo siksi, ettei asiakas tehdessään tappiolliseksi osoittautuneen CDO-sijoituksen ole perustellusti voinut olla tietämätön tuon joukkolainan pääomariskistä ja riskin toteutumisen aikaansaavista tekijöistä.

Pankin näkemyksen mukaan asiakkaan kärsimä ja sinänsä valitettava taloudellinen tappio on seurausta sijoittajariskin toteutumisesta, eikä pankki ole asiassa korvausvelvollinen. Asiakkaan korkovaatimus sijoitetulle pääomalle vahingon tapahtumispäivästä on yksilöimätön ja lakiin perustumaton. Lisäksi pankki toteaa, että Arvopaperilautakunta ei ohjesääntönsä mukaisesti käsittele vaatimusta sille osoitetun lausuntopyynnön tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta.

Jos Arvopaperilautakunta pankin näkemyksen vastaisesti pitäisi asiakkaan kertomusta puutteellisten tietojen antamisesta ennen valituksen kohteena olevaa CDO-sijoitusta uskottavana, on otettava huomioon, ettei asiakas kiistä saaneensa oikeita tietoja vastaavanlaisista sijoitustuotteista, joihin hän on myöhemmin sijoittanut: kesäkuussa ja syyskuussa 2006 merkitystä CDO-joukkolainoista. Näin ollen valituksen kohteena olevan CDO-joukkolainan myynnin yhteydessä syntynyt tiedonantovirhe ja väitetysti virheellinen käsitys CDO-joukkolainan ominaisuuksista on viimeistään syyskuussa 2006 korjautunut. Asiakkaan olisikin tullut reklamoida tiedonantovirheestä pankille kohtuullisessa ajassa syyskuusta 2006 lukien, mutta hän ei ole näin tehnyt. Pankki ei näistä syistä katso olevansa asiakasta kohtaan korvausvelvollinen.

Pankki korostaa lisäksi, että asiakas on saanut elokuuhun 2011 mennessä CDO-joukkolainoistaan yhteensä 28.949,60 euroa tuottoa, joka on enemmän kuin hänelle valituksen kohteena olevasta CDO-joukkolainasta on aiheutunut vahinkoa. Pankki katsoo siksi toissijaisesti, että vaikka Arvopaperilautakunta katsoisi pankin näkemyksen vastaisesti, että asiakkaalle olisi annettu tuottamuksellisesti virheellistä tietoa CDO-joukkolainasta ja asiakkaan katsottaisiin reklamoineen oikea-aikaisesti, hänelle ei ole syntynyt mitään sellaista vahinkoa, josta pankki voisi olla korvausvastuussa. Vaikka Arvopaperilautakunta asettuisi asiassa asiakkaan esittämälle kannalle ja suosittaisi asiakkaan vaatimaa korvausta, vähentävät valituksen kohteena olevalle CDO-joukkolainalle maksetut 3.547,40 euron määräiset tuotot asiakkaan kärsimää vahinkoa täysimääräisesti.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien ja reklamaatiota koskevan kirjeenvaihdon lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Asiakkaan varallisuudenhoitosopimus, joka on allekirjoitettu 18.7.2003.

- Pankin sijoituspäällikön asiakkaalle 29.7.2003 laatima sijoitussuunnitelma. Sijoitussuunnitelman mukaan asiakkaalla ja hänen puolisollaan oli pankissa omaisuutta yhteensä noin 374.000 euroa, joista osakkeissa oli 14 %. Kokonaissijoitusvarallisuutta puolisoilla oli noin 664.000 euroa, joista osakkeissa oli noin 8 %. Puolisoiden kokonaisvarallisuus oli noin miljoona euroa.

Asiakkaan ja hänen puolisonsa sijoittamistavoitteena oli omaisuuden arvon säilyttäminen ja vakaa maltillinen tuotto. Heillä oli pitempiaikaisia osakesijoituksia ja he seurasivat ainakin jonkin verran markkinoita/talousuutisia, joten he ymmärsivät osakesijoittamiseen liittyvät riskit. Edelleen riskistä on todettu, etteivät puolisot olleet valmiita ottamaan riskejä omaisuutensa suhteen. Sijoituspäällikkö suositteli strategiaa, jonka mukaan osakkeisiin sijoitettaisiin 23 % sijoitusomaisuudesta eli 153.000 euroa.

- Asiakkaan huhtikuussa 2005 hankkiman CDO-joukkolainan markkinoinnissa käytetty PowerPoint-kalvosarja (18 s.). Esityksessä käydään läpi tuotetta yleisellä tasolla, esitellään sen eri tuotto- ja riskitasot, kuvataan tuotteen rakennetta ja sen viitesalkkua sekä tuotteen toimintaa, selostetaan tuotteen keskeisempiä käsitteitä sekä luottoluokituksia ja annetaan esimerkkejä eri tilanteiden vaikutuksesta tuottoon ja sijoitettuun pääomaan.

Kalvosarjan yleisesittelysivulla tuotteen kerrotaan olevan 5-vuotinen, jälkimarkkinakelpoinen yrityslainakori, jossa on neljä erillistä luottoluokitustasoa valittavana. Tuotteen vuotuinen tuotto on 3kk euribor + 1,60 % … + 11,5 % valitun luottoluokitustason mukaan. Sijoitus on vaihtuvakorkoinen; koronmaksu on neljä kertaa vuodessa ja sijoittaja hyötyy nousevista koroista. Tuoton kerrotaan olevan tavallista yrityslainaa selvästi korkeampi. Tuote on varallisuusverosta vapaata omaisuutta.

Tuotteen tuotosta ja riskistä todetaan mm. seuraavaa:

- Alin riskitaso - luottoriski vastaa turvallista joukkolainaa
Luottoluokitus sama kuin esim. Nordea, OKO, Sampo, Nokia

- Toiseksi alin riskitaso - luottoriski vastaa perinteistä joukkolainaa
Luottoluokitus sama kuin vakavaraisilla yrityksillä esim. UPM-Kymmene, Stora Enso
Vuotuinen tuotto 3kk euribor + 1,60 %

- Toiseksi korkein riskitaso - luottoriski vastaa spekulatiivista yrityslainaa
Luottoluokitus sama kuin esim. Metso, Ericsson
Vuotuinen tuotto 3kk euribor + 3,40 %

- Korkein riskitaso - luottoriski vastaa lähinnä suoria osakesijoituksia
Korrelaatio vähäistä muitten omaisuusluokkien kanssa, hajautushyöty
Vuotuinen tuotto 3kk euribor + 11,50 %

Kalvosarjassa selostetaan tuotteen rakennetta ja viitesalkun sisältöä sekä tuodaan esiin viiteyhtiöiden vakavaraisuus ja se, että luottoluokitustason laskiessa sijoituksen riski kasvaa. Tuotteen rakenteen toimintaa ja tuottoa kuvataan kahden eri skenaarion muodossa:

Skenaario 1
- Viitesalkussa ei tapahdu yhtään luottovastuutapahtumaa
- Sijoittaja saa neljännesvuosittain korkoa pääomalle; 3kk euribor + preemio
- Pääoma maksetaan takaisin kokonaisuudessaan eräpäivänä

Skenaario 2
- Viitesalkussa sattuu yksi luottovastuutapahtuma, joka johtaa luottotappioon
- Luottotappio vähennetään tuotteen korkeimman riskitason/alimman luottoluokitustason pääomasta
- Luottotappion kokeneen luottoluokitustason korko kertyy alennetulle pääomalle

Kalvosarjassa todetaan palautusasteen olevan historiallisesti n. 45 %. Palautusasteen ja luottotappioiden vaikutusta tuottoon kuvataan seuraavalla esimerkillä:

Jokaiseen viitesalkun yritykseen on sijoitettu 1/150 = 0,667 %. Jos laina-aikana sattuu yksi luottovastuutapahtuma viiteyhtiöiden joukossa, ja palautusaste on 50 %
- Tuotteen korkein riskitaso/alin luottoluokitustaso kärsii koko luottotappion
- Tappio = yhden joukkolainan osuus salkusta 0,667 % * (1 - palautusaste 50 %) / alimman luottoluokitustason osuus salkusta 2,4 % = 13,89 % alimman luottoluokitustason pääomasta
- Toisen luottovastuutapahtuman sattuessa alimman luottoluokitustason pääoma vähenee taas 13,9 % nimellispääomasta
- Alimman luottoluokitustason korkea tuotto kompensoi pääomatappioita, ja kahden luottovastuutapahtuman jälkeenkin sijoitus alimpaan luottoluokitustasoon voi olla selvästi kannattava.

Luottovastuutapahtumien vaikutusta pääomaan kuvataan seuraavasti:
- Kaikki luottoluokitustasot alinta lukuun ottamatta kestävät tietyn määrän luottovastuutapahtumia kärsimättä pääomatappioita; tätä kutsutaan luottoluokitustason turvatyynyksi
- määrä riippuu luottoluokitustason lisäksi myös palautusasteesta; mitä korkeampi palautusaste sitä enemmän luottovastuutapahtumia sijoitus kestää
- 50 % palautusasteella toiseksi korkein riskitaso kestää 7 luottovastuutapahtumaa kärsimättä pääomatappiota; yksi luottovastuutapahtuma pienentää korkeimman riskitason pääomaa 13,9 %

Kalvosarjassa luottotappioiden todetaan olevan epätodennäköisiä luottotappiotilastojen perusteella.
- Vuosina 1983–2004 vastaavassa salkussa olisi 5 vuoden aikana tapahtunut 2,2 luottovastuutapahtumaa
- toiseksi alin, toiseksi ylin ja ylin luottoluokitustaso olisivat välttyneet pääomatappiolta
- alin luottoluokitustaso olisi kärsinyt pääomatappioita, mutta korkea korkotuotto olisi kompensoinut pääomatappioita
- pankki on laskenut liikkeeseen 7 vastaavaa joukkolainaa, joissa on sattunut yhteensä vain yksi luottovastuutapahtuma.

Tuotteen eri luottoluokitustasojen arvioituja tuottoja vertaillaan keskenään. Tuotetta verrataan tavallisiin joukkolainoihin ja todetaan, että kolme alinta luottoluokitustasoa tuottavat vastaavan luottoluokitustason perinteistä joukkolainaa enemmän. Ylimmän tason osalta vertailua ei ole tehty.

Yhteenvetona tuotteen kerrotaan olevan 5-vuotinen vaihtuvakorkoinen sijoitus, jonka odotettu tuotto ja riski on valittavissa eri luottoluokitustasoilta. Tuotto on tavallista joukkolainaa parempi. Jälkimarkkinahinnan vaihtelu on tavallista yrityslainaa voimakkaampaa.

Kalvosarjan lopussa esitetään tuotteen alustava viitesalkku.

- Pankin 25.4.2005 laatima asiakasmuistio, jonka asiakas on allekirjoittanut. Muistiossa todetaan, että asiakkaalle merkitään CDO-joukkolainaa 30.000 eurolla ja lunastetaan samalla määrällä korkorahastoa.

- Pankin sijoituspäällikön laatima 9.9.2005 päivätty sijoitusehdotus asiakkaalle. Kirjettä ei ole allekirjoitettu. Kirjeessä viitataan aikaisemmin käytyyn puhelinkeskusteluun sijoitussuunnitelmaan kirjatun taktiikan muuttamisesta. Sijoituspäällikkö pahoittelee, että hänen sijoitusehdotukset ovat olleet huomattavasti maltillisemman linjan mukaisia kuin mitä asiakas oli odottanut. Sijoitusehdotuksessa asiakkaan osakepainoa ehdotettiin nostettavaksi 42 %:sta 60 %:iin.

Sijoitusehdotuksessa on suositeltu asiakasta sijoittamaan 40.000 euroa CDO-joukkolainan riskisimpään tasoon. Tuotto tälle oli 3 kk:n euribor + 15 %, mikäli taustalla olevat vakavaraiset yritykset pysyvät terveinä. Sijoituspäällikön mukaan tästä sijoituskohteesta on kuitenkin hyvä keskustella lisää tapaamisen merkeissä.

Sijoitusehdotuksen mukaan asiakkaalle ehdotettiin myös 38.500 euron sijoitusta pääomaturvattuun indeksilainaan. Lopuksi kirjeessä todetaan, että ”vaikka tuotot ovat tällä hetkellä korkeita ovat riskit silti olemassa. Mitään takuuta sille, että kurssien hulppea nousu jatkuisi vielä pitkään ei ole mahdollista antaa. Siten on edelleen oleellista, että osa sijoituksista on toteutettu pääomaturvattujen indeksilainojen kautta. Keskustellaan tästä ehdotuksesta tarkemmin puhelimitse iltapäivällä tiistaina 13.9.”

- Valituksen kohteena olevan CDO-joukkolainan painettu markkinointiesite (helmikuu 2006). Sen sisältöä on esitelty lähemmin mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi

- Asiakkaan omaisuusraportti 13.3.2006. Asiakas oli sijoittanut osakemarkkinoille n. 76.000 euroa, korkomarkkinoille n. 72.000 euroa ja yhdistelmärahastoihin ja indeksilainoihin n. 132.000 euroa. Tilillä hänellä oli noin 40.000 euroa ja sijoitusvakuutuksessa n. 46.000 euroa.

- Myyntivahvistus, joka on päivätty 15.3.2006. Vahvistuksessa on todettu asiakkaan ostaneen valituksen kohteena olevaa CDO-joukkolainaa 20.000 eurolla.

- Asiakkaan omaisuusraportti 29.12.2006. Asiakas oli sijoittanut osakemarkkinoille n. 72.000 euroa, korkomarkkinoille n. 124.000 euroa ja yhdistelmärahastoihin ja indeksilainoihin n. 132.000 euroa. Tilillä hänellä oli noin 1.000 euroa ja sijoitusvakuutuksessa n. 48.000 euroa.

- 25.11.2009 päivätty laskelma 20.000 euron luovutustappiosta, joka on syntynyt valituksen kohteena olevasta CDO-joukkolainasta.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas oli sijoittanut ensimmäisen kerran uudentyyppiseen CDO-joukkolainaan huhtikuussa 2005. Asiakas osti pankin suosituksesta 20.000 eurolla valituksen kohteena olevaa CDO-joukkolainaa jälkimarkkinoilta 14.3.2006. Asiakas hankki vielä 30.000 eurolla kesäkuulla 2006 ja syyskuulla 2006 jälleen 30.000 eurolla saman liikkeeseenlaskusarjan joukkolainoja. Valituksen kohteena oleva CDO-joukkolaina menetti arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta 29.7.2009. Asiakas sai joukkolainasta tuottoa 3.570,66 euroa ennen pääoman menetystä.

Asiakas on valituksessaan vaatinut joukkolainatuotteeseen sijoittamansa pääoman palauttamista. Hän on katsonut mm., että hänellä ei ollut käytettävissään riittävää aineistoa, hän ei ollut ymmärtänyt tuotteeseen liittyviä riskejä, eikä hän pidä tuotetta riskinottohalukkuuttaan vastaavana. Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainoja markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen asianmukaisuus.

Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Riidanalaisen joukkolainan merkintäajankohtana keväällä 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain 2 luvun 2 ja 3 §:n perusteella pankilla on ollut velvollisuus julkistaa joukkolainaa koskeva esite ja pitää se sijoittajien saatavilla. 2 luvun 4c §:n mukaan tuotteen markkinointiaineistossa on tullut viitata esitteeseen ja mainita paikka, jossa esite on saatavilla.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Reklamointi

Pankin mukaan asiakkaan olisi tullut reklamoida kohtuullisessa ajassa syyskuusta 2006 lukien, jolloin hän oli viimeistään saanut pankin mukaan oikeat tiedot vastaavanlaisista sijoitustuotteista hankkiessaan saman liikkeeseenlaskusarjan toisia eriä. Pankin mukaan pankin sijoitusjohtaja on keskustellut asiakkaan kanssa valituksen kohteena olevasta CDO-joukkolainasta normaalien tapaamisten ja keskustelujen yhteydessä eikä reklamaatiosta ole ollut näissä keskusteluissa puhetta. Pankin mukaan asiakkaan ensimmäinen reklamaatio tuli Arvopaperilautakunnan kautta. Pankki katsoo, että asiakas on siten menettänyt oikeutensa vaatia korvausta valituksen kohteena olevan CDO-joukkolainan osalta. Asiakkaan mukaan hän ei ole saanut riittäviä tietoja myöhempienkään erien osalta. Asiakkaan mukaan hän reklamoi suullisesti pankkiin saatuaan tietää pääoman menettämisestä.

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole esittänyt näyttöä siitä, että asiakkaalle olisi annettu kesäkuussa ja syyskuussa 2006 tehtyjen merkintöjen yhteydessä asiakkaalle olennaiset tiedot näiden CDO-joukkolainojen osalta. Lautakunta katsoo siten, ettei asiassa ole osoitettu, että asiakas olisi tullut syyskuuhun 2006 mennessä tietoiseksi mahdollisista tiedonantovirheistä valituksen kohteena olevan CDO-joukkolainan myyntiin liittyen.

Pankin selonottovelvollisuus

Sijoitussuunnitelman mukaan asiakkaalle on 29.7.2003 pidetyssä sijoitusneuvottelussa esitetty sijoittamiseen liittyviä kysymyksiä, joilla on selvitetty mm. asiakkaan sijoitusvarallisuutta, sijoittamisen tavoitteita ja riskinottohalukkuutta sekä sijoituskokemusta. Tämän selvityksen perusteella Arvopaperilautakunta katsoo pankin täyttäneen selonottovelvollisuutensa.

Tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

Asiakkaalle annetun 29.7.2003 päivätyn sijoitussuunnitelman mukaan asiakasta pidettiin matalariskisenä sijoittajana. Pankin mukaan asiakkaan sijoitustavoitteet kuitenkin muuttuivat tämän jälkeen ja on viitannut 9.9.2005 päivättyyn sijoitusehdotukseen, joka pankin mukaan on lähetetty asiakkaalle. Sijoitusehdotuksessa asiakkaan on todettu olleen tyytymätön pankin ”maltilliseen linjaan” ja todettu jatkossa haettavan aktiivisempaa ja riskihakuisempaa sijoittamista. Asiakkaan mukaan hän on matalariskinen sijoittaja. Asiakas kiistää nähneensä aikaisemmin kyseistä sijoitusehdotusta ja vetoaa siihen, ettei lautakunnalle toimitettua kappaletta ole allekirjoitettu.

Asiakkaan omaisuusraportin 13.3.2006 mukaan asiakkaan pankissa olleesta sijoitusvarallisuudesta noin 76.000 euroa oli osakesijoituksissa, noin 72.000 euroa oli korkosijoituksissa ja indeksilainoissa noin 132.000 euroa. Korkomarkkinasijoituksissa oli mm. keväällä 2005 tehty riskipitoisimman tason (tuotto euribor 3kk + 11,50 %) CDO-joukkolaina sekä SAS:n liikkeeseen laskema noin 21.000 euron joukkolaina, jossa ei ollut pääomaturvaa.

Lautakunta katsoo, että asiakas on muuttanut sijoitusprofiiliaan ja -tavoitteitaan vuoden 2003 sijoitussuunnitelman tilanteesta. Lautakunta katsoo, että asiakas on hakenut korkeampaa tuottoa ja suuremmalla riskillä kuin alkuperäisessä sijoitussuunnitelmassa on katsottu.

Nyt kyseessä olevan CDO-tyyppisen joukkolainatuotteen ominaisuuksiin kuuluu edellä todetun mukaisesti mahdollisuus pääoman täydelliseen menettämiseen suhteellisen harvalukuisten luottovastuutapahtumien seurauksena, vaikka tällaista kehitystä voitiinkin liikkeeseenlaskun ajankohtana pitää epätodennäköisenä. Pankin mukaan asiakas oli kiinnostunut joukkolainan riskipitoisimmasta versiosta, mutta hänelle oli suositeltu keskimmäistä riskitasoa. Lisäksi asiakkaalle suositeltu sijoitus oli määrältään suhteellisen pieni ja vastasi noin viittä prosenttia asiakkaan pankissa olevien sijoitusten kokonaismäärästä. Arvopaperilautakunta katsoo, että neuvo sijoittaa 20.000 euroa CDO-tuotteen keskimmäiseen riskitasoon on vastannut asiakkaan riskinottohalukkuutta.

Lautakunta katsoo näin ollen, että pankki ei ole toiminut virheellisesti suositelleessaan asiakkaalle valituksen kohteena olevaa joukkolainaa.

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteen riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Arvopaperilautakunta on käsitellyt samankaltaista sijoitustuotetta koskevaa riitaa mm. tapauksessa APL 11/10. Tuohon ratkaisusuositukseensa viitaten lautakunta toteaa, että palveluntar­joajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Sijoittajalle ennen sijoituspäätöstä annettavista tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Käsillä olevassa tapauksessa CDO-tuotetta on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä, vaihtuvakorkoisena joukkolainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtuu, että sijoitetun pääoman aleneminen saattaa tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua saamaansa aineistoon.

Asiakas on vedonnut siihen, ettei hän ollut saanut mitään kirjallista materiaalia ennen joukkolainan myyntiä. Pankin selvityksen mukaan asiakkaalle esiteltiin CDO-joukkolainoja neljää eri otteeseen: keväällä 2005, maaliskuussa 2006, kesäkuussa 2006 ja syyskuussa 2006. Asiakkaalle annettiin valituksen kohteena olevan joukkolainan markkinointiesite myynnin jälkeen. Pankin mukaan keväällä 2005 merkittyä joukkolainaa on esitelty asiakkaalle PowerPoint-kalvosarjan avulla. Asiakas ei ole kiistänyt tätä väitettä. Pankki ei ole vedonnut muuhun aineistoon.

Lautakunta katsoo, että asiakkaalla on ollut valituksen kohteena olevan joukkolainan ostotoimeksiantoa tehdessään käytettävissään hänelle suullisesti esitetyn informaation lisäksi ainoastaan aikaisemman, keväällä 2005 tehdyn merkinnän markkinoinnissa käytetyn PowerPoint-kalvosarjan tiedot.

Suullisesti annetut tiedot

Asiakkaan mukaan hänellä ei ollut tietoa joukkolainan pääoman menettämisen riskistä. Asiakas ei ole esittänyt, että hänelle olisi kerrottu joukkolainan olleen pääomaturvattu. Pankin mukaan asiakkaalle esiteltiin kyseinen laina maaliskuussa 2006. Pankin mukaan asiakkaalle esiteltiin keväällä 2005 saman liikkeeseenlaskusarjan aikaisempi joukkolaina PowerPoint-kalvosarjan mukaisesti ja tässä yhteydessä asiakkaalle on tuotu ilmi pääoman menettämisen mahdollisuus. Asiakas ei ole kiistänyt tätä. Lautakunta toteaa, ettei asiakkaalle suullisesti annetusta informaatiosta ole annettu muuta selvitystä. Lautakunta katsoo siten, ettei asiassa ole osoitettu pankin antaneen suullisesti olennaisia tietoja valituksen kohteena olevan joukkolainan oston yhteydessä.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Asiakkaalla on ennen valituksen kohteena olevan joukkolainan ostotoimeksiantoa ollut käytettävissään keväällä 2005 merkityn joukkolainan PowerPoint-kalvosarja ja kyseisestä joukkolainasta suullisesti annetut tiedot. Esitetystä selvityksestä ei ilmene, että asiakkaalle olisi suullisesti annettu virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja.

Lautakunta toteaa, että keväällä 2005 ja maaliskuussa 2006 tehtyjen joukkolainojen hankintojen välillä on ollut noin vuosi ja kyseiset joukkolainat eroavat rakenteeltaan jonkin verran toisistaan. Joukkolainat ovat kuitenkin liittyneet samaan liikkeeseenlaskusarjaan, ne ovat olleet samannimisiä (vain sarjanumero on vaihtunut) ja molemmissa on ollut mahdollisuus menettää koko pääoma luottovastuutapahtumien johdosta. Asiakas on merkinnyt keväällä 2005 joukkolainan riskipitoisimpaan vaihtoehtoon neljästä tasosta, kun taas maaliskuussa 2006 joukkolainan keskimmäiseen vaihtoehtoon kolmesta riskitasosta.

Lautakunta toteaa, että keväällä 2005 markkinoidun joukkolainan PowerPoint-kalvosarjasta käy selvästi ilmi, että tuotteen pääomaa ei ole turvattu. Pankin selvityksen mukaan tämä on myös tuotu suullisesti ilmi asiakkaalle eikä asiakas ole kiistänyt pankin väitettä. Lautakunta katsoo, että asiakkaan on tullut mieltää saman liikkeeseenlaskusarjan joukkolainojen olevan keskeisiltä ominaisuuksiltaan samanlaisia. Lautakunta katsoo edelleen, että asiakas on tullut tietoiseksi, ettei keväällä 2005 merkityssä lainassa ollut pääomaturvaa. Lautakunta katsoo siten, että asiakkaan olisi tullut ymmärtää, ettei valituksen kohteena olleella joukkolainalla ei ollut pääomaturvaa.

Lautakunta katsoo kuitenkin, että asiakkaalle ei ole annettu riittävää informaatiota valituksen kohteena olevasta joukkolainasta muilta kuin pääomaturvan osalta. Lautakunta toteaa, ettei asiakkaalle keväällä 2005 annettu informaatio toisen joukkolainan osalta ole täyttänyt joukkolainaa markkinoitaessa annettavan informaation vaatimusta. Lautakunta katsoo siten, että pankki on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa markkinoidessaan valituksen kohteena olevaa joukkolainaa.

Edellä todetun mukaisesti asiakkaan on kuitenkin katsottava tulleen aikaisemman ja myöhempien vastaavien sijoitustensa johdosta tietoiseksi, ettei tuoteperhe ole pääomaturvattu ja viimeistään asia on selvinnyt hänelle maaliskuussa 2008, jolloin hän on myynyt keväällä 2005 ostamansa erän 73.15 % kurssiin. Tuolloin hänen on tullut myös mieltää, että hänen muissakin vastaavissa tuotteissa voi olla mahdollisuus menettää pääomaa ja hän olisi voinut tarkistaa asian merkintävahvistuksen yhteydessä saamastaan esitteestä. Lautakunnan näkemyksen mukaan liikkeeseenlaskueräkohtaisista eroista johtuen kyseistä toteutunutta kurssilaskutasoa on kuitenkin pidettävä vain suuntaa-antavana, joka voi joissakin tilanteissa moninkertaistuakin.

Lautakunta toteaa, ettei se ohjesääntönsä mukaisesti käsittele sille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki on lautakunnan käytettävissä olevien tietojen perusteella toiminut tuolloin voimassa olleen arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti.

Lautakunta suosittaa, että pankki korvaa tuottamuksellisesta menettelystään aiheutuneen vahingon maksamalla asiakkaalle määrän, joka vastaa tuotteeseen sijoitettua pääomaa vähennettynä sijoituksesta kertyneillä tuotoilla sekä asiakkaan tuotteesta ja sen edeltäjistä saamansa tietojen perusteella siihen liittyvästä pääomanmenettämiseen liittyvästä riskistä. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen lautakunta suosittaa 10.000 euron suuruista korvausta.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Heino.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA