Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 26.2.2009 päivätyn valituksen sekä ilmoittanut 23.6.2009, ettei hänellä ole enää uutta lausuttavaa asiassa. Valituksessaan asiakas katsoo, että rahastoyhtiön arvonlaskennassa tehty virhe johti rahaston lakkauttamiseen, josta aiheutui asiakkaalle vahinkoa. Asiakas vaatii rahastoyhtiötä palauttamaan puolet rahasto-osuuksien rahaston sulkemishetken arvon ja asiakkaalle tilitetyn summan välisestä erotuksesta sekä maksamaan 4 %:n korkoa koko sijoitusajalle 20.11.2007 – 15.4.2008.
Asiakas oli 20.11.2007 merkinnyt rahastoyhtiön hallinnoimaan lyhyen koron rahastoa 22.000 eurolla. Asiakkaan tavoitteena oli turvata sijoituksen pääoma ja hän päätyi kyseiseen rahastoon mm. sen pitkän ajan vakaan kehityksen johdosta.
Rahastoyhtiö on laskenut rahastojen arvot virheellisesti 1.11.2007 – 31.1.2008. Rahastoyhtiö ilmoitti 5.2.2008 päivätyllä kirjeellä laskeneensa tältä ajalta rahastojen arvot uudelleen. Asiakas ei olisi missään nimessä turvannut säästöjään sijoittamalla tappiota tuottavaan lyhyen koron rahastoon. Hän seurasi rahaston kehitystä säännöllisesti ja totesi tuoton olevan luvatun mukaista, aina 5.2.2008 päivättyyn kirjeeseen asti. Asiakas vaatii 22.000 euron sijoitetulle pääomalle 4 %:n korkoa koko sijoitusajalle 20.11.2007 aina lunastuspäivään 15.4.2008 asti.
Asiakas yritti lunastaa osuutensa rahastossa 13.2.2008, saatuaan edeltävänä päivänä tiedon rahastoyhtiön toisen rahaston lakkauttamisesta. Lunastus ei kuitenkaan onnistunut, sillä rahastoyhtiö oli saman päivän aamuna lakkauttanut rahaston ja keskeyttänyt rahasto-osuuksien lunastamisen. Asiakas vaatii, että rahastoyhtiö korvaa puolet siitä määrästä, jolla hänelle tilitetty summa (19.499,64 euroa) alittaa viimeisen voimassa olleen noteerauksen (22.000 euroa) kahdella eli 1.250,18 euroa.
Rahastoyhtiön vastaus asiakkaan valitukseen
Rahastoyhtiö on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 29.4.2009 päivätyn vastauksen ja ilmoittanut 24.6.2009, ettei sillä ole enää uutta lausuttavaa asiassa. Vastauksessaan rahastoyhtiö kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen sekä perusteeltaan että määrältään.
Rahastoyhtiö havaitsi tammikuussa 2008 rahaston arvonlaskennan virheelliseksi, minkä vuoksi rahasto-osuuksille laskettiin takautuvasti 1.11.2007 alkaen uudet korjatut arvot vastaamaan rahaston markkinakehitystä. Arvot korjattiin heti arvostuserojen havaitsemisen ja uuden arvonlaskennan valmistumisen jälkeen siten, että korjaukset toteutettiin 5.2.2008. Rahaston lakkauttamisen jälkeen rahastoyhtiö oikaisi yhdessä Rahoitustarkastuksen kanssa tehtyjen selvittelyjen jälkeen rahaston arvonlaskentaa 1.8.2007 alkaen.
Rahastoyhtiön internet-sivuilla julkaistuissa rahastokohtaisissa kuukausiraporteissa todettiin rahaston tavoitteeksi euribor-koron ylittävä tuotto. Tavoitetuotto ei ole kuitenkaan lupaus euribor-koron ylittävästä tuotosta. Rahaston markkinointimateriaalissa on mainittu myös sijoitukseen liittyvästä riskistä eli siitä, että osuuden arvo voi sekä nousta että laskea, ja että sijoittaja voi sijoituksen lunastaessaan saada takaisin vähemmän kuin siihen alun perin sijoitti.
Rahaston sijoitusfilosofiaa kuvattaessa on siten tuotu selkeästi esille se, että rahasto pyrki sijoitustoiminnassaan saamaan vertailuindeksiä paremman tuoton sijoittamalla luottoriskiin eli yritysten lainojen takaisinmaksukykyyn liittyvän riskin aiheuttamiin arvonmuutoksiin. Kesällä 2007 alkanut poikkeuksellisen voimakas erityisesti pankkisektoria koskeva luottokriisi vaikutti negatiivisesti juuri luottoriskiä sisältävien lainainstrumenttien arvoon, minkä vuoksi niiden arvostaminen oli vaikeaa voimakkaasti muuttuvassa markkinatilanteessa ja rahaston omistamien lainainstrumenttien arvo laski. Rahastoyhtiöllä ei ole velvollisuutta korvata sen hallinnoiman rahaston sääntöjensä mukaisesti sijoittamien arvopapereiden markkina-arvon alentumista rahaston toiminnan aikana tai sen lakkauttamisen yhteydessä.
Rahoitustarkastus on antanut 15.8.2007 kannanoton “Rahoitustarkastuksen tulkinta rahastoyhtiön menettelytavoista sijoitusrahastojen arvonlaskennassa”. Rahastoyhtiö on korvannut rahastossa todetun arvonlaskentavirheen aiheuttamat vahingot Rahoitustarkastuksen edellyttämällä tavalla kannanoton mukaisesti. Muun mahdollisen vahingonkorvausvastuun osalta rahastoyhtiön vastuu ei ole tuottamuksesta riippumatonta, vaan vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää selkeää tuottamusta rahastoyhtiön toiminnassa ja tämän tuottamuksellisen toiminnan adekvaattia syy-yhteyttä mahdollisesti aiheutuneeseen vahinkoon. Näyttötaakka rahastoyhtiön mahdollisesta huolimattomasta toiminnasta ja riittävän syy-yhteyden olemassaolosta on niihin vetoavalla. Sijoitusrahastolaki, joka on erityislaki, sisältää nimenomaisen säännöksen (134 §) vahinkojen korvaamisesta. Sijoitusrahastolaki ei sisällä säännöstä käännetystä todistustaakasta, eli siitä, että rahastoyhtiön tulisi näyttää sen toiminnan olleen huolellista.
Rahastoyhtiö on vedonnut Rahoitustarkastuksen 11.9.2008 päivättyyn tarkastuskirjeeseen, jossa on todettu, että eri rahastoyhtiöiden hallinnoimien rahastojen hinnoissa oli merkittäviä eroja 31.1.2008. Rahastoyhtiön mukaan se, että yhtiö oli arvostanut samoja arvopapereita eri tavalla kuin jotkut toiset rahastoyhtiöt, ei ole osoitus rahastoyhtiön tuottamuksesta tai laiminlyönnistä arvonlaskennassa. Arvostuserosta johtuen rahastoyhtiön mukaan vahingonkorvauksen laskeminen samantyyppisten rahastojen keskimääräisen tuoton perusteella johtaa virheelliseen lopputulokseen. Rahastoyhtiö on vedonnut myös tilintarkastajien tekemiin tarkastuksiin 31.8. ja 31.10.2007, joiden mukaan rahastoyhtiön arvonlaskennassa ei ollut huomautettavaa sekä 19.6.2007 tehtyyn laajaan selvitysyhteisötarkastukseen, jossa todettiin rahastoyhtiön arvonlaskennan toimivan luotettavasti.
Rahastoyhtiön korkorahastoissa havaitun arvonlaskentavirheen toteamisessa keskeinen indisio oli säilytysyhteisöjen arvostuksesta poikkeavien arvojen käyttäminen yrityslainoille rahastoyhtiön korkorahastoissa. Rahastoyhtiön arvonlaskentavirheen havaitsemisen ja korjaamisen jälkeen toteutetun Rahoitustarkastuksen selvityksen mukaan rahastoyhtiöiden soveltamat objektiiviset kriteerit ovat kuitenkin voineet johtaa merkittävästikin erilaisiin arvoihin arvopapereille ilman että säilytysyhteisöt tai rahastoyhtiö olisivat toimineet huolimattomasti. Rahoitustarkastuksen tarkastusraportin havainnoista voidaan päätellä, että ainakaan tammikuussa 2008 ei ollut olemassa eräille epälikvideiksi muuttuneille arvopapereille mitään yksiselitteisiä markkinahintoja tai referenssihintoja, joiden perusteella olisi voinut yksiselitteisesti päätellä yksittäisen arvopaperin markkinahinnan.
Kun markkinoiden yleinen likviditeetti heikkeni olennaisesti syksyllä 2007, ryhdyttiin epälikvideiksi muuttuneiden lainojen arvostuksessa käyttämään rahaston sääntöjen mukaisesti rahastoyhtiön hallituksen hyväksymiä objektiivisia kriteerejä eli viimeistä kaupantekokurssia tai salkunhoitajan arvion mukaisesti vastaavien tai vastaavantyyppisten lainojen hintoja. Rahaston salkunhoitaja sairastui äkillisesti tammikuussa 2008 ja hän joutui sairaslomalle. Koska arvonlaskentaan liittyi vaikeissa markkinaolosuhteissa epävarmuutta eikä salkunhoitaja ollut käytettävissä arvonlaskentaa tehtäessä, Rahoitustarkastus edellytti tammikuussa 2008 rahaston omistamien arvopapereiden arvostamista Rahoitustarkastuksen määrittämällä tavalla, joka poikkesi rahastoyhtiön johdonmukaisesti soveltamista objektiivisista kriteereistä.
Rahoitustarkastuksen 11.9.2008 päivätyn arvonlaskennan tarkastusraportin lopputuloksen näkökulmasta on luonnollista, että soveltamalla rahastoyhtiön johdonmukaisesti soveltamien rahastoyhtiön objektiivisten kriteerien sijaan Rahoitustarkastuksen edellyttämiä erilaisia arvonlaskentakriteerejä, päästiin arvonlaskennassa erilaiseen lopputulokseen. Kysymys ei ollut yksittäisten lainojen arvostuksen korjaamisesta vaan yli 80 vaihtuvakorkoisen lainan uudelleenarvostamisesta (uudelleenarvostus koski kappalemääräisesti noin 80 prosenttia kaikista rahaston omistamista vaihtuvakorkoisista lainoista).
Rahastoyhtiön käsityksen mukaan erilaiseen lopputulokseen pääseminen ei siten osoita tuottamusta rahastoyhtiön toiminnassa. Eri lopputulokseen pääseminen ei rahastoyhtiön käsityksen mukaan edes ole osoitus arvonlaskentavirheen olemassaolosta, ellei samalla voida osoittaa, että rahastoyhtiö ei ollut soveltanut arvonlaskennassa hyväksymiään objektiivisia kriteereitä tai että sen käyttämät arvot poikkesivat siitä merkittävästä “toleranssista”, jossa muiden rahastoyhtiöiden arvot vaihtelivat 31.1.2008. Rahastoyhtiön mukaan sen tilitarkastajalta saamien tietojen perusteella rahastoyhtiön soveltamat arvot eivät poikenneet syksyn 2007 ja alkuvuoden 2008 aikana muiden rahastoyhtiöiden soveltamista arvoista.
Rahastoyhtiön hallitus päätti lakkauttaa rahaston sen jälkeen kun rahaston osuudenomistajat olivat tehneet arvonlaskentavirheen poikkeuksellisen uutisoinnin seurauksena niin suuria lunastuksia rahastosta suhteessa sen kokoon, että rahaston sijoitusrakenne olisi alkanut vääristyä sen sääntöjen vastaiseksi, eikä osuudenomistajien yhdenvertaista kohtelua olisi välttämättä voitu enää turvata rahastoa lakkauttamatta. Rahastoyhtiö voi sijoitusrahastolain mukaan milloin tahansa lakkauttaa hallinnoimansa sijoitusrahaston. Vaikka sijoitusrahaston lakkauttaminen ei edellytä mitään erityistä syytä tai perustelua, rahaston lakkauttamispäätös ja sen ajankohta oli hyvinkin perusteltu sijoitusrahastolain ja lakkautettujen rahastojen sääntöjen näkökulmasta. Lakkauttamisella saatiin turvattua mahdollisimman suuri ja yhdenvertainen kertymä rahastojen osuudenhaltijoille, ja lakkauttamisella varmistettiin osuudenhaltijoiden yhdenvertainen kohtelu sijoitusrahastolain edellyttämällä tavalla. Näin ollen rahaston lakkauttamiseen ei liity tuottamusta eikä rahaston lakkauttamisen perusteella rahastoyhtiölle synny korvausvelvollisuutta.
Asiakkaan esittämät perusteet vahingonkorvaukselle ovat virheellisiä ja lakiin perustumattomia. Asiakas ei myöskään ole osoittanut, että hänelle olisi aiheutunut mitään enempää tai muuta korvattavaa vahinkoa kuin mitä hänelle on rahastoyhtiön toimesta arvonlaskentavirheen johdosta jo korvattu ja hänen vahingonkorvausvaatimuksensa hylättävä kokonaan perusteettomana.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakunnan kannanottoa siihen, tulisiko rahastoyhtiön korvata virheellisestä arvonlaskennasta ja rahaston lakkauttamisesta aiheutunut vahinko.
Asiassa on riidatonta, että rahastoyhtiön arvonlaskenta on ollut virheellistä. Rahastoyhtiö ilmoitti 4.2.2008 korjanneensa arvonlaskentaa rahaston osalta ajalla 1.11.2007 – 31.1.2008. Rahaston arvonlaskentaa oikaistiin myöhemmin 1.8.2007 alkaen. Asiassa on myös riidatonta, että asiakkaalla oli virheellistä tietoa rahaston kurssikehityksestä sijoitusta tehtäessä 20.11.2007.
Riitaista on se, oliko rahastoyhtiön arvonlaskennan virheellisyys tuottamuksellista sekä ovatko vahingonkorvauksen muut edellytykset täyttyneet. Riitaista on myös se, johtuiko rahaston lakkauttaminen ja siitä aiheutunut mahdollinen vahinko rahastoyhtiön virheestä.
Sijoitusrahastolain (48/1999) 26 §:n mukaan rahastoyhtiön on harjoitettava sijoitusrahastotoimintaa huolellisesti, itsenäisesti ja asiantuntevasti rahasto-osuudenomistajien yhteiseksi eduksi. Lain 30 a §:n mukaan rahastoyhtiöllä on oltava toimintaansa nähden riittävä sisäinen valvonta ja riittävät riskienhallintajärjestelmät. Sijoitusrahastolain 134 §:n mukaan rahastoyhtiö on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka yhtiö on sijoitusrahastolain mukaisessa toiminnassaan tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut rahasto-osuudenomistajalle tai muulle henkilölle.
Markkinatilanne oli ajanjaksolla poikkeuksellinen ja rahastossa olevien sijoitusinstrumenttien arvon arviointi oli haastavaa. Toisaalta rahaston arvonlaskenta oli kuitenkin ollut virheellistä yli puoli vuotta ja virhe arvostuksessa oli lähes kolme prosenttia rahaston arvosta. Rahoitustarkastuksen tulkinnan 4/2007 mukaan olennaisena virheenä voidaan pitää ainakin sellaista virhettä, joka on suuruudeltaan yli 0,1 % sijoitusrahaston arvosta, jos sijoitusrahaston vuotuinen volatiliteetti on alle 2 %. Rahaston vuotuinen volatiliteetti oli alle 2 %. Rahastoyhtiö on sijoitusrahastolain 98 §:n mukaisesti korjannut arvonlaskennassa olleen olennaisen virheen.
Rahoitustarkastuksen tarkastuksessa (tarkastuskirje 11.9.2008) selvitettiin yrityslainojen arvostuksen oikeellisuutta ajankohdalla 31.1.2008. Tarkastuskirjeen ei voida katsoa merkitsevän sitä, että Rahoitustarkastuskaan olisi poikennut em. tulkinnastaan 4/2007, eikä tarkastuskirje sisällä kannanottoa pitkäaikaiseen virheelliseen menettelyyn arvonlaskennassa. Lausumassa mainittu säilytysyhteisötarkastus oli suoritettu ennen sitä ajankohtaa, josta lukien arvonlaskentaa on jälkeenpäin korjattu. Yleisluontoiseen tarkastukseen perustuvat tilintarkastajan lausunnot eivät osoita sellaisten seikkojen olemassaoloa, jotka poistaisivat rahastoyhtiön tuottamuksen.
Arvopaperilautakunta katsoo, että kun arvonlaskennan virheellisyys on asiassa riidatonta, tulisi rahastoyhtiön osoittaa, että virhe on aiheutunut sen huolellisesta toiminnasta riippumatta. Asiassa saatua selvitystä arvioitaessa voidaan todeta, että arvonlaskennan virheellisyys on ollut huomattavan pitkäkestoista sekä mittavaa. Arvopaperilautakunta katsoo, että rahastoyhtiön olisi tullut huomata arvonlaskennan virheellisyys aikaisemmin ja puuttua tilanteeseen. Arvopaperilautakunta toteaa siten, että rahastoyhtiö ei ole esittänyt selvitystä siitä, että virhe olisi aiheutunut sen huolellisesta toiminnasta riippumatta.
Rahasto-osuuksien merkinnästä aiheutunut vahinko
Asiakas esittää, että hän ei olisi tehnyt 20.11.2007 merkintöjä, mikäli hänen tiedossaan olisi ollut rahastojen tappiollinen kehitys. Rahastoyhtiön ilmoittaman arvonkehityksen mukaan rahastot menestyivät niille asetettujen tavoitteiden mukaisesti, eikä sijoittajilla siten ollut aihetta puuttua sijoituksiinsa näissä rahastoissa. Rahaston arvonkehitys oli ennen arvonlaskennan korjausta rahaston vertailuindeksin kehitystä parempi, kun taas korjattujen arvojen mukainen arvonkehitys alitti vertailuindeksin. Sijoittajilla ei ollut mahdollisuutta saada tietoa oikeasta kehityksestä ennen kuin arvonlaskennan korjaus ilmoitettiin 4.2.2008, joten sijoittajat joutuivat tekemään sijoituspäätöksensä virheellisen tiedon perusteella.
Lautakunta pitää uskottavana, ettei asiakas olisi merkinnyt rahastoa, jos olisi oikeat tiedot saatuaan ollut selvillä rahastosijoituksen heikosta kehityksestä. Asiakas oli merkinnyt 20.11.2007 rahaston osuuksia 22.000 eurolla. Lautakunta arvioi vahingot kyseistä rahastoa vastaavien sijoitustuotteiden eli lyhyen koron rahastoluokan rahastojen keskimääräisen tuoton mukaan. Keskimääräistä tuottoa laskettaessa on jätetty pois sekä heikoiten että parhaiten tuottanut rahasto. Asiakkaalle aiheutunut vahinko on laskettu vähentämällä em. keskimääräisestä tuotosta osuuden reaalinen tuotto. 4.2.2008 jälkeen vahinkoa ei ole laskettu. Edellä mainitulla tavalla laskettuna asiakkaalle on aiheutunut arvonlaskennan virheen aikana tehdystä merkinnästä 213,46 euron vahinko.
Rahaston lakkauttamisesta aiheutunut vahinko
Rahastosta tehtiin merkittäviä lunastuksia rahastoyhtiön ilmoitettua arvonlaskennan virheellisyydestä, minkä vuoksi rahastoyhtiö joutui tilanteeseen, jossa sen oli perusteltua lakkauttaa rahasto asiakkaiden etujen turvaamiseksi. Lakkauttamisen vuoksi rahastojen omaisuus jouduttiin realisoimaan vaikeassa markkinatilanteessa ja rahasto-osuuksien arvot jäivät lopputilityksessä lakkauttamispäivän arvoja huomattavasti alhaisemmiksi.
Sijoitusrahastolain 119 §:n mukaan rahastoyhtiö voi lakkauttaa hallinnoimansa sijoitusrahaston. Laissa ei rahaston lakkautumiselle ole asetettu erityisiä edellytyksiä eikä sijoitusrahaston lakkauttaminen voi sellaisenaan aiheuttaa korvausvelvollisuutta rahastoyhtiölle. Selvää on siten, että sijoitusrahaston lakkauttaminen ei sellaisenaan voi perustaa korvausvelvollisuutta sijoittajia kohtaan. Lakkauttaminen voi eräissä tapauksissa olla myös tarpeen sijoittajien tasavertaisen kohtelun edistämiseksi. Lain antama oikeus sijoitusrahaston lakkauttamiseen ei kuitenkaan vapauta rahastoyhtiötä velvollisuudesta korvata rahaston toiminnan yhteydessä tuottamuksellisesti aiheutettua vahinkoa.
Oikeus sijoitusrahaston lakkauttamiseen ei poista rahastoyhtiön vahingonkorvausvastuun mahdollisuutta silloin, kun sijoittajalle aiheutunut vahinko on seurausta lakkauttamisen taustalla olevasta rahastonyhtiön vastuulle kuuluvasta arvonlaskentavirheestä.
Arvopaperilautakunta katsoo, että rahastojen lakkauttaminen on johtunut siitä, että arvonlaskennan virheen julkiseksi tuleminen on aiheuttanut suuren yhtäaikaisten lunastusten määrän vaikean markkinatilanteen vallitessa. Näissä olosuhteissa rahastoyhtiö on perustellusti katsonut sijoittajien yhdenvertaisen aseman edellyttävän rahaston lakkauttamista. Rahaston lakkauttamisesta asiakkaille koitunut epätyydyttävä realisaatiotulos on syy-yhteydessä arvonlaskennan virheeseen, mutta se on toisaalta johtunut markkinatilanteen vaikeudesta.
Arvonlaskennan virheen vaikutus sijoittajien käyttäytymiseen ei ole ollut ennalta-arvaamatonta, vaan rahastoyhtiöllä on ollut mahdollisuus ottaa ennalta huomioon tällaisen reaktion mahdollisuus. Sen sijaan markkinatilanne ei luonnollisestikaan kuulu rahastoyhtiön vastuupiiriin. Tältä osin on otettava huomioon myös sijoittajan kannettavana oleva markkinariski, josta arvonlaskennan virheeseen perustuva rahastoyhtiön vastuu ei vapauta sijoittajaa. Vahinko on todetulla tavalla seurausta useista yhtä aikaa vaikuttaneista tekijöistä, joiden vaikutuksia ei voida toisistaan erottaa ja nämä seikat kuuluvat osittain rahastoyhtiön ja osittain sijoittajan vastuupiiriin. Arvopaperilautakunta on siten arvioinut vahingon kohtuullisen määrän oikeudenkäymiskaaren 17:6:n ilmentämää periaatetta soveltaen ja katsoo, että rahastoyhtiön tulee korvaa puolet siitä määrästä, jolla asiakkaalle tilitetty summa on alittanut viimeisen voimassa olleen noteerauksen. Viimeinen voimassa ollut noteeraus rahastossa oli 105,2705 euroa / osuus ja asiakkaalla oli lakkauttamishetkellä rahastossa 207,1927 osuutta. Lopputilityksessä asiakkaalle maksettiin 19.499,64 euroa. Puolet aiheutuneesta vahingosta on siten 1.155,82 euroa.
Arvopaperilautakunta suosittaa, että rahastoyhtiö korvaa asiakkaalle yhteensä 1.369,28 euroa lisättynä kahden kuukauden viivästyskorolla.
Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Hulkkonen, Kontkanen, Sario, Tauru, Tuokko ja Turtiainen. Sihteerinä toimi Heino. Päätökseen sisältyy Taurun eriävä mielipide.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA
- - - - - - -
Taurun eriävä mielipide:
En suosita korvausta rahaston lakkauttamisen perusteella.
Perustelut:
SRL 119 §:n mukaan rahastoyhtiö voi milloin tahansa ja mistä syystä tahansa päättää lakkauttaa sijoitusrahaston. Lakkauttamisessa on toimittu sijoitusrahastolain mukaisesti. Rahaston lakkauttaminen on erityinen menettely, jonka tarkoituksena on rahasto-osuuden omistajien yhdenvertaisen kohtelun turvaaminen. Rahastoyhtiöllä ei ole velvollisuutta eikä oikeutta etukäteen tiedottaa sijoitusrahastolain mukaisesta lakkauttamisesta. Riski rahaston lakkauttamisesta kuuluu olennaisesti osana sijoitusrahastotoimintaan ja sijoittajan kannettavaan sijoitustoimintaan liittyvään riskiin. Rahastoyhtiöllä on myös velvollisuus toimia rahasto-osuuden omistajien yhdenvertaisuuden turvaamiseksi.
Lakkauttaminen toteutettiin sen vuoksi, jotta vaikeassa markkinatilanteessa sijoitusrahaston varojen realisoinnista olisi saatu mahdollisimman suuri kertymä. Rahastoyhtiön voidaan katsoa ryhtyneen toimenpiteisiin vahingon minimoimiseksi. Rahastoyhtiö on toiminut velvoitteensa mukaisesti lakkauttaessaan rahaston tilanteessa, jossa rahasto-osuudenomistajien tasapuolisuus ei muuten olisi toteutunut. Korvausvelvollisuuden asettaminen rahastoyhtiölle lakkauttamispäätös- ja tilityspäivän välisestä arvon alennuksesta mitätöisi tältä osin sijoitusrahastolain mukaisen osuuden omistajien yhdenvertaisuusperiaatteen.
Tuula Tauru