Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 30.4.2008 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 30.6.2008, 20.8.2008, 20.10.2008 ja 4.1.2009 päivätyt lausumat sekä ilmoittanut 2.3.2009, ettei hänellä ole enää uutta lausuttavaa asiassa. Valituksessaan asiakas katsoo, että rahastoyhtiön arvonlaskennassa tehty virhe johti rahaston lakkauttamiseen, josta aiheutui asiakkaalle vahinkoa. Asiakas vaatii rahastoyhtiötä palauttamaan rahasto-osuuksien rahaston sulkemishetken arvon ja asiakkaalle tilitetyn summan välisen erotuksen lisättynä kahden kuukauden viivästyskorolla.

Asiakas oli sijoittanut vuonna 2007 rahastoyhtiön hallinnoimaan lyhyen koron rahastoon 130.000 euroa. Asiakkaan mukaan sijoittamalla kaikkein matalariskisimpään rahastotyyppiin hän ei lähtenyt hakemaan arvonnousua sijoitukselle, vaan olemassa olevan pääoman turvaamista, koska hän tarvitsi sitä välttämättömiin elantokuluihin.

Rahastoyhtiö on laskenut rahastojen arvot virheellisesti 1.11.2007 – 31.1.2008. Rahastoyhtiö ilmoitti 4.2.2008 laskeneensa tältä ajalta rahastojen arvot uudelleen. Asiakas yritti lunastaa osuutensa rahastossa 13.2.2008, mutta se ei onnistunut, sillä rahastoyhtiö oli saman päivän aamuna lakkauttanut rahaston ja keskeyttänyt rahasto-osuuksien lunastamisen.

Asiakkaan mukaan osuudenomistajille aiheutetut tappiot eivät ole joukkolainojen ja muiden korkotuottojen heikkenemisestä aiheutuneita, vaan myyntitappioita, jotka ovat aiheutuneet rahastoyhtiön omasta toiminnasta muuttaa yksipuolisella päätöksellä korkorahasto joukkolainoilla kauppaa käyväksi rahastoksi.

Asiakkaan näkemyksen mukaan osuudenomistajien luottamuksen menettäminen rahastoyhtiöön on täysin ymmärrettävä ja johdonmukainen seuraamus rahastoyhtiön virheellisestä toiminnasta. Tähän ovat vaikuttaneet asiakkaan mukaan se, että arvonmäärityksessä todettu virhe oli suuruusluokaltaan merkittävä lyhyen koron rahastolle ja virhe oli saanut jatkua useita kuukausia rahastoyhtiön puuttumatta asiaan. Virheestä ilmoittaminen ja rahaston lakkauttaminen tapahtuivat muutamassa päivässä helmikuun 2008 alkupäivinä, joten syy ja seuraus ovat sekä loogisesti että ajallisesti yhteydessä toisiinsa. Arvonlaskennan virheillä ja korjaustoimenpiteillä yhdessä muiden rahaston uskottavuutta rapauttaneiden toimien kanssa on kiistaton kausaalinen syy-seuraus-suhde siihen, että rahasto ajautui lopettamiseen.

Omavaltaisesti ja harkitsemattomasti toteutettu osuudenomistajien varojen haltuunotto kahdeksi kuukaudeksi antamatta omistajille tietoa varojen sijoituskohteista ja arvonkehityksestä on asettanut asiakkaiden varat alttiiksi sellaisille riskeille, jotka eivät kuulu lyhyen koron rahaston normaaliin toimintaan. Asiakkaan mukaan rahastoyhtiö on myöntänyt itsekin syyllistyneensä rahaston arvon laskentavirheisiin ja sen, että tämä laskentavirhe käynnisti rahaston pääoman joukkopaon. Myös osuudenomistajille osoittamassaan kirjeessä yhtiö on myöntänyt, että arvonlaskennan korjaustoimenpiteillä on kausaalinen syy-seuraus-suhde rahaston lakkauttamiseen.

Tappiot ovat syntyneet yksinomaan siitä poikkeuksellisesta tilanteesta, että rahastoyhtiö on lähtenyt itse pakkorealisoimaan osuudenomistajien omaisuutta laskentavirheestä käynnistyneen joukkopaon seurauksena. Kysymys ei siis ole markkinatilanteeseen liittyvästä heikosta korkotuotosta, vaan pääoman menetyksistä, kun osuuksien taustalla olevilla instrumenteilla on ryhdytty käymään kauppaa korkorahastolle poikkeavalla tavalla. Rahaston suuri arvonmenetys on siten johtunut rahastoyhtiön oman toiminnan seurauksista eikä normaalista korkomarkkinoiden vaihtelusta.

Asiakas vaatii rahastoyhtiötä korvaamaan laskentavirheen seurauksena syntyneessä tilanteessa tapahtuneesta rahaston lakkauttamisesta aiheutuneena vahinkona lunastusvaatimuksensa esittämisen vaiheessa viimeiseksi voimassa olleeksi noteeraukseksi jääneen ja tilitetyn summan erotusta eli (1240,6845 osuutta × 105,2705 euroa/osuus =) 130.607,48 euroa – 116.765,22 euroa = 13.842,26 euroa lisättynä kahden kuukauden viivästyskorolla.
 

Rahastoyhtiön vastaus asiakkaan valitukseen

Rahastoyhtiö on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 12.6.2008 päivätyn vastauksen ja antanut lisäksi 5.8.2008, 29.9.2008 ja 25.11.2008 päivätyt lausumat. Rahastoyhtiö on ilmoittanut 5.2.2009, ettei sillä ole enää uutta lausuttavaa asiassa. Vastauksessaan rahastoyhtiö kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen sekä perusteeltaan että määrältään.

Rahastoyhtiö havaitsi tammikuussa 2008 rahaston arvonlaskennan virheelliseksi, minkä vuoksi rahasto-osuuksille laskettiin takautuvasti 1.11.2007 alkaen uudet korjatut arvot vastaamaan rahaston markkinakehitystä. Arvot korjattiin heti arvostuserojen havaitsemisen ja uuden arvonlaskennan valmistumisen jälkeen siten, että korjaukset toteutettiin 5.2.2008. Rahaston lakkauttamisen jälkeen rahastoyhtiö oikaisi yhdessä Rahoitustarkastuksen kanssa tehtyjen selvittelyjen jälkeen rahaston arvonlaskentaa 1.8.2007 alkaen.

Rahastosta lunastettiin lakkauttamispäätöstä edeltävän seitsemän pankkipäivän aikana yhteensä yli 96 miljoonan euron pääomat eli yhteensä yli 42 prosenttia rahaston pääomista. Tehdyt lunastukset olivat niin merkittäviä suhteessa rahaston kokoon, että rahaston sijoitusrakenne olisi alkanut vääristyä erittäin poikkeuksellisessa markkinatilanteessa, jossa eräät rahaston omistamat instrumentit olivat muuttuneet epälikvideiksi. Lunastukset voitiin toteuttaa ainoastaan myymällä rahaston omistamia kaikkein likvideimpiä instrumentteja, jolloin epälikvideiksi muuttuneiden instrumenttien osuus rahaston jäljelle jääneistä sijoituksista kasvoi. Tämän vuoksi rahastoyhtiön hallitus päätti lakkauttaa rahaston 13.2.2008 klo 7.15 turvatakseen osuudenomistajien yhdenvertaisen kohtelun.

Rahastoyhtiö kiistää asiakkaan vahingonkorvausvaatimuksen. Vahingonkorvauksen välttämättömät edellytykset, joiden kaikkien on täytyttävä, ovat korvattavan vahingon aiheutuminen; vahingonaiheuttajan tuottamus; aiheutuneen vahingon riittävä (adekvaatti) syy-yhteys tekoon tai laiminlyöntiin, jolla vahinko on aiheutettu; ja vahingon ennakoitavuus. Tässä tapauksessa yksikään vahingonkorvauksen edellytyksistä ei täyty.

Asiakas ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että hänen väittämänsä vahinko olisi syntynyt. Asiakas on vaatinut rahasto-osuuksiensa vasta sen jälkeen kun rahaston lakkauttamispäätös oli tehty, jolloin oikeutta lunastukseen ei enää ole. Asiakkaan rahasto-osuuksien arvo on määräytynyt lopputilityksen mukaisen arvon perusteella eikä rahaston ilmoittamalla viimeisellä arvolla ole asiassa oikeudellista merkitystä. Rahaston viimeinen julkistettu noteeraus ei ole ollut lupaus lopputilityksessä suoritettavasta rahasto-osuuksien arvosta.

Asiakas on väittänyt, että rahastojen lakkauttaminen ei olisi ollut perusteltua, ja että rahastoyhtiön tulisi korvata hänelle rahaston lakkauttamisesta aiheutunut vahinko. Sijoitusrahastolain 119 § mukaan rahastoyhtiö voi milloin tahansa lakkauttaa hallinnoimansa sijoitusrahaston. Rahaston lakkauttaminen ei edellytä mitään syytä tai erityistä perustetta. Päätöksen sijoitusrahaston lakkauttamisesta tekee rahastoyhtiön hallitus. Vaikka sijoitusrahaston lakkauttaminen ei edellytä mitään syytä tai perustetta, oli rahastojen lakkauttamispäätös tässä tapauksessa hyvinkin perusteltu, koska rahastojen lakkauttamisella saatiin aikaan mahdollisimman suuri ja yhdenvertainen kertymä rahastossa niiden lakkauttamishetkellä edelleen oleville osuudenhaltijoille, ja lakkauttamisella varmistettiin osuudenhaltijoiden yhdenvertainen kohtelu rahastoyhtiöistä annetun lain edellyttämällä tavalla. Rahaston lakkauttaminen lain mukaista menettelyä noudattaen ei voi johtaa rahastoyhtiön mukaan sen vahingonkorvausvastuuseen.

Rahastojen arvonlaskennan virheellisyys johtui arvonlaskentaan normaalisti liittyvien epävarmuuksien lisäksi vaikeasta ja poikkeuksellisesta markkinatilanteesta eikä miltään osin rahastoyhtiön huolimattomuudesta tai rahaston hoitoon liittyvistä virheistä. Rahastoyhtiö on vedonnut Rahoitustarkastuksen 11.9.2008 päivättyyn tarkastuskirjeeseen, jossa on todettu, että eri rahastoyhtiöiden hallinnoimien rahastojen hinnoissa oli merkittäviä eroja 31.1.2008. Rahastoyhtiön mukaan se, että yhtiö oli arvostanut samoja arvopapereita eri tavalla kuin jotkut toiset rahastoyhtiöt, ei ole osoitus rahastoyhtiön tuottamuksesta tai laiminlyönnistä arvonlaskennassa. Arvostuserosta johtuen rahastoyhtiön mukaan vahingonkorvauksen laskeminen samantyyppisten rahastojen keskimääräisen tuoton perusteella johtaa virheelliseen lopputulokseen. Rahastoyhtiö on vedonnut myös tilintarkastajien tekemiin tarkastuksiin 31.8. ja 31.10.2007, joiden mukaan rahastoyhtiön arvonlaskenta oli todettu luotettavaksi sekä 19.6.2007 tehtyyn laajaan selvitysyhteisötarkastukseen, jossa todettiin rahastoyhtiön arvonlaskennan toimivan luotettavasti.

Rahastoyhtiö on toiminut rahaston lakkauttamisessa ja lopputilityksessä sijoitusrahastolain mukaisesti eikä mitään sellaista laiminlyöntiä tai muuta tuottamuksellista menettelyä ei ole tapahtunut eikä osoitettu tapahtuneen, mikä oikeuttaisi asiakkaan saamaan mitään vahingonkorvausta rahaston lakkauttamisen johdosta.

Asiakkaan väittämä vahinko ja hänen spekuloimansa tapahtumainkulku ei ole syy-yhteydessä rahastoyhtiön menettelyyn. Rahastoyhtiön julkistamassa 15.4.2008 päivätyssä tiedotteessa on todettu seuraavaa:

”Vaikea markkinatilanne ja tehdyt arvonlaskennan korjaustoimenpiteet sekä niiden saama laaja kielteinen julkisuus saivat aikaan sen, että rahastoista lunastettiin helmikuun alkupäivinä yhteensä 107 miljoonan euron pääomat eli noin 41 % rahastojen pääomista, minkä vuoksi rahastoyhtiön hallitus päätti 13.2.2008 lakkauttaa rahaston toiminnan.”

Rahastoyhtiö ei ole tiedotteessa myöntänyt eikä sen tarkoituksena ole ollut myöntää, että rahastojen lakkauttaminen olisi johtunut arvonlaskentavirheestä. Kuten tiedotteessa on todettu, syy rahaston lakkauttamiseen on ollut se, että rahastosta ryhdyttiin yllättäen lunastamaan runsaasti rahasto-osuuksia. Vaikea markkinatilanne, tehdyt arvonlaskennan korjaukset tai laaja kielteinen julkisuus eivät sen sijaan olleet syitä rahastojen lakkauttamiseen. Rahastoyhtiö ei ole missään muussakaan yhteydessä myöntänyt arvonlaskentavirheen ja rahaston lakkauttamisen välistä syy-yhteyttä. Tällaista syy-yhteyttä ei ole olemassa. Rahastoyhtiö ei myöskään tiedä, mikä on ollut perimmäinen syy rahaston osuudenomistajien suorittamiin lunastuksiin ennen rahaston lakkauttamispäätöstä.

Vaikka rahastojen lunastukset olisivatkin johtuneet arvonlaskentavirheestä (syytä lunastuksiin rahastoyhtiö ei siis tiedä), ovat tapahtuneet lunastukset olleet sellainen seuraus, jota rahastoyhtiö ei ole voinut ennakoida. Arvonlaskentavirheen ja rahasto-osuuksien lunastuksen välillä ei vallitse vahingonkorvaukselle välttämätöntä välitöntä syy-yhteyttä, vaan syy-yhteys näiden seikkojen välillä on katkennut tai se on joka tapauksessa niin etäinen, ettei edellytyksiä vahingonkorvaukselle ole olemassa.

Rahastoyhtiö ei ole vastuussa siitä, että sääntöjensä mukaisesti toimivan rahaston rahasto-osuuksien arvo alenee sen omistamien instrumenttien arvon alenemisen johdosta. Rahastoyhtiö tai rahasto ei ole toiminut miltään osin huolimattomasti eikä rahastoyhtiö ole vastuussa myöskään sijoitusten lunastamisesta mahdollisesti aiheutuvasta rahasto-osuuksien arvon alenemisesta. Nämä ovat normaaleja rahastosijoittamiseen luonteeseen kuuluvia elementtejä.

Yhteenvetona rahastoyhtiö toteaa, että asiakkaan esittämät perusteet vahingonkorvaukselle ovat virheellisiä ja lakiin perustumattomia. Asiakas ei myöskään ole osoittanut, että hänelle olisi aiheutunut mitään sellaista vahinkoa, jonka korvaamisesta rahastoyhtiö olisi vastuussa. Muiden sijoittajien tekemien lunastusten johdosta tapahtunut rahastojen lakkauttaminen ja lakkauttamismenettelyn aikana tapahtuneiden rahaston omistamien sijoitusinstrumenttien arvonlasku eivät ole vahingonkorvausoikeudellisesti riittävässä syy-yhteydessä rahastoyhtiön toimintaan. Koska vahingonkorvaukselle välttämättömät oikeudelliset edellytykset eivät täyty, on asiakkaan vahingonkorvausvaatimus hylättävä kokonaan perusteettomana.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakunnan kannanottoa siihen, tulisiko rahastoyhtiön korvata virheellisestä arvonlaskennasta ja rahaston lakkauttamisesta aiheutunut vahinko.

Asiassa on riidatonta, että rahastoyhtiön arvonlaskenta on ollut virheellistä. Rahastoyhtiö ilmoitti 4.2.2008 korjanneensa arvonlaskentaa rahaston osalta ajalla 1.11.2007 – 31.1.2008. Rahaston arvonlaskentaa oikaistiin myöhemmin 1.8.2007 alkaen.

Riitaista on se, johtuiko rahaston lakkauttaminen ja siitä aiheutunut mahdollinen vahinko rahastoyhtiön virheestä. Riitaista on myös se, oliko rahastoyhtiön arvonlaskennan virheellisyys tuottamuksellista sekä ovatko vahingonkorvauksen muut edellytykset täyttyneet.

Sijoitusrahastolain (48/1999) 26 §:n mukaan rahastoyhtiön on harjoitettava sijoitusrahastotoimintaa huolellisesti, itsenäisesti ja asiantuntevasti rahasto-osuudenomistajien yhteiseksi eduksi. Lain 30 a §:n mukaan rahastoyhtiöllä on oltava toimintaansa nähden riittävä sisäinen valvonta ja riittävät riskienhallintajärjestelmät. Sijoitusrahastolain 134 §:n mukaan rahastoyhtiö on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka yhtiö on sijoitusrahastolain mukaisessa toiminnassaan tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut rahasto-osuudenomistajalle tai muulle henkilölle.

Markkinatilanne oli ajanjaksolla poikkeuksellinen ja rahastossa olevien sijoitusinstrumenttien arvon arviointi oli haastavaa. Toisaalta rahaston arvonlaskenta oli kuitenkin ollut virheellistä yli puoli vuotta ja virhe arvostuksessa oli lähes kolme prosenttia rahaston arvosta. Rahoitustarkastuksen tulkinnan 4/2007 mukaan olennaisena virheenä voidaan pitää ainakin sellaista virhettä, joka on suuruudeltaan yli 0,1 % sijoitusrahaston arvosta, jos sijoitusrahaston vuotuinen volatiliteetti on alle 2 %. Rahaston vuotuinen volatiliteetti oli alle 2 %. Rahastoyhtiö on sijoitusrahastolain 98 §:n mukaisesti korjannut arvonlaskennassa olleen olennaisen virheen.

Rahoitustarkastuksen tarkastuksessa (tarkastuskirje 11.9.2008) selvitettiin yrityslainojen arvostuksen oikeellisuutta ajankohdalla 31.1.2008. Tarkastuskirjeen ei voida katsoa merkitsevän sitä, että Rahoitustarkastuskaan olisi poikennut em. tulkinnastaan 4/2007, eikä tarkastuskirje sisällä kannanottoa pitkäaikaiseen virheelliseen menettelyyn arvonlaskennassa. Lausumassa mainittu säilytysyhteisötarkastus oli suoritettu ennen sitä ajankohtaa, josta lukien arvonlaskentaa on jälkeenpäin korjattu. Yleisluontoiseen tarkastukseen perustuvat tilintarkastajan lausunnot eivät osoita sellaisten seikkojen olemassaoloa, jotka poistaisivat rahastoyhtiön tuottamuksen.

Arvopaperilautakunta katsoo, että kun arvonlaskennan virheellisyys on asiassa riidatonta, tulisi rahastoyhtiön osoittaa, että virhe on aiheutunut sen huolellisesta toiminnasta riippumatta. Asiassa saatua selvitystä arvioitaessa voidaan todeta, että arvonlaskennan virheellisyys on ollut huomattavan pitkäkestoista sekä mittavaa. Arvopaperilautakunta katsoo, että rahastoyhtiön olisi tullut huomata arvonlaskennan virheellisyys aikaisemmin ja puuttua tilanteeseen. Arvopaperilautakunta toteaa siten, että rahastoyhtiö ei ole esittänyt selvitystä siitä, että virhe olisi aiheutunut sen huolellisesta toiminnasta riippumatta.

Arvonlaskennan virheellisyys ja sen julkaiseminen aiheutti runsaasti lunastuksia rahastoista, jonka vuoksi rahastoyhtiö joutui tilanteeseen, jossa sen oli perusteltua lakkauttaa rahasto asiakkaiden etujen turvaamiseksi. Lakkauttamisen vuoksi rahastojen omaisuus jouduttiin realisoimaan vaikeassa markkinatilanteessa ja rahasto-osuuksien arvot jäivät lopputilityksessä lakkauttamispäivän arvoja huomattavasti alhaisimmiksi.

Sijoitusrahastolain 119 §:n mukaan rahastoyhtiö voi lakkauttaa hallinnoimansa sijoitusrahaston. Laissa ei rahaston lakkautumiselle ole asetettu erityisiä edellytyksiä eikä sijoitusrahaston lakkauttaminen voi sellaisenaan aiheuttaa korvausvelvollisuutta rahastoyhtiölle. Selvää on siten, että sijoitusrahaston lakkauttaminen ei sellaisenaan voi perustaa korvausvelvollisuutta sijoittajia kohtaan. Lakkauttaminen voi eräissä tapauksissa olla myös tarpeen sijoittajien tasavertaisen kohtelun edistämiseksi. Lain antama oikeus sijoitusrahaston lakkauttamiseen ei kuitenkaan vapauta rahastoyhtiötä velvollisuudesta korvata rahaston toiminnan yhteydessä tuottamuksellisesti aiheutettua vahinkoa.

Oikeus sijoitusrahaston lakkauttamiseen ei poista rahastoyhtiön vahingonkorvausvastuun mahdollisuutta silloin, kun sijoittajalle aiheutunut vahinko on seurausta lakkauttamisen taustalla olevasta rahastonyhtiön vastuulle kuuluvasta arvonlaskentavirheestä.

Arvopaperilautakunta katsoo, että rahastojen lakkauttaminen on johtunut siitä, että arvonlaskennan virheen julkiseksi tuleminen on aiheuttanut suuren yhtäaikaisten lunastusten määrän vaikean markkinatilanteen vallitessa. Näissä olosuhteissa rahastoyhtiö on perustellusti katsonut sijoittajien yhdenvertaisen aseman edellyttävän rahaston lakkauttamista. Rahaston lakkauttamisesta asiakkaille koitunut epätyydyttävä realisaatiotulos on syy-yhteydessä arvonlaskennan virheeseen, mutta se on toisaalta johtunut markkinatilanteen vaikeudesta.

Arvonlaskennan virheen vaikutus sijoittajien käyttäytymiseen ei ole ollut ennalta-arvaamatonta, vaan rahastoyhtiöllä on ollut mahdollisuus ottaa ennalta huomioon tällaisen reaktion mahdollisuus. Sen sijaan markkinatilanne ei luonnollisestikaan kuulu rahastoyhtiön vastuupiiriin. Tältä osin on otettava huomioon myös sijoittajan kannettavana oleva markkinariski, josta arvonlaskennan virheeseen perustuva rahastoyhtiön vastuu ei vapauta sijoittajaa. Vahinko on todetulla tavalla seurausta useista yhtä aikaa vaikuttaneista tekijöistä, joiden vaikutuksia ei voida toisistaan erottaa ja nämä seikat kuuluvat osittain rahastoyhtiön ja osittain sijoittajan vastuupiiriin. Arvopaperilautakunta on siten arvioinut vahingon kohtuullisen määrän oikeudenkäymiskaaren 17:6:n ilmentämää periaatetta soveltaen ja katsoo, että rahastoyhtiön tulee korvaa puolet siitä määrästä, jolla asiakkaalle tilitetty summa on alittanut viimeisen voimassa olleen noteerauksen. Viimeinen voimassa ollut noteeraus rahastossa oli 105,2705 euroa / osuus ja asiakkaalla oli lakkauttamishetkellä rahastossa 1240,6845 osuutta. Lopputilityksessä asiakkaalle maksettiin 116.765,22 euroa. Puolet aiheutuneesta vahingosta on siten 6.921,13 euroa.

Arvopaperilautakunta suosittaa, että rahastoyhtiö korvaa asiakkaalle 6.921,13 euroa lisättynä kahden kuukauden viivästyskorolla.

Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Hulkkonen, Kontkanen, Sario, Tauru, Tuokko ja Turtiainen. Sihteerinä toimi Heino. Päätökseen sisältyy Taurun eriävä mielipide.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA


- - - - - - - -
 

Eriävä mielipide:

En suosita korvausta.

Perustelut:

SRL 119 §:n mukaan rahastoyhtiö voi milloin tahansa ja mistä syystä tahansa päättää lakkauttaa sijoitusrahaston. Lakkauttamisessa on toimittu sijoitusrahastolain mukaisesti. Rahaston lakkauttaminen on erityinen menettely, jonka tarkoituksena on rahasto-osuuden omistajien yhdenvertaisen kohtelun turvaaminen. Rahastoyhtiöllä ei ole velvollisuutta eikä oikeutta etukäteen tiedottaa sijoitusrahastolain mukaisesta lakkauttamisesta. Riski rahaston lakkauttamisesta kuuluu olennaisesti osana sijoitusrahastotoimintaan ja sijoittajan kannettavaan sijoitustoimintaan liittyvään riskiin. Rahastoyhtiöllä on myös velvollisuus toimia rahasto-osuuden omistajien yhdenvertaisuuden turvaamiseksi.

Lakkauttaminen toteutettiin sen vuoksi, jotta vaikeassa markkinatilanteessa sijoitusrahaston varojen realisoinnista olisi saatu mahdollisimman suuri kertymä. Rahastoyhtiön voidaan katsoa ryhtyneen toimenpiteisiin vahingon minimoimiseksi. Rahastoyhtiö on toiminut velvoitteensa mukaisesti lakkauttaessaan rahaston tilanteessa, jossa rahasto-osuudenomistajien tasapuolisuus ei muuten olisi toteutunut. Korvausvelvollisuuden asettaminen rahastoyhtiölle lakkauttamispäätös- ja tilityspäivän välisestä arvon alennuksesta mitätöisi tältä osin sijoitusrahastolain mukaisen osuuden omistajien yhdenvertaisuusperiaatteen.


Tuula Tauru