Tapahtumatiedot
Taksiliikennettä harjoittavan vakuutuksenottaja A:n vuonna 2013 käyttöön otettu auto oli vaurioitunut korjauskelvottomaksi liikenneonnettomuudessa 16.5.2015. Vakuutusyhtiö oli lunastuskorvausta suorittaessaan arvioinut 20.5.2015 päivätyn korvauslaskelman mukaan auton verolliseksi käyväksi arvoksi varusteineen 28 000 euroa. Auton jäännösarvon osuus summasta oli 9 000 euroa. Vakuutusyhtiö oli vähentänyt korvausmäärästä arvonlisäveron osuutena 3 677,42 euroa ja kuoleentumattoman autoveron osuutena 17 kuukaudelta 4 533,33 euroa. Lunastuskorvauksen määrä ennen omavastuuta oli siten 19 789,25 euroa. Jäännösarvoon sisältyi A:n valtiolle tilitettävää arvonlisäveroa 1 741,94 euroa.
A on vaatinut Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioon C-10/08 vedoten vakuutusyhtiötä oikaisemaan lunastuskorvausta siten, että korvauksesta vähennetty arvonlisäveron osuus laskettaisiin auton autoveron määrällä vähennetystä eikä autoverollisesta arvosta. Korvauspäätöksessään 29.7.2015 ja sisäisessä muutoksenhakumenettelyssään 30.9.2015 antamassaan päätöksessä vakuutusyhtiö on kieltäytynyt maksamasta lisäkorvausta. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutusehtojen mukaiseen ajoneuvon käypään arvoon eli käytettyjen autojen käteismyyntihintaan sisältyi auto- ja arvonlisävero. A:n mainitsema tuomioistuinratkaisu koski veron laskemista autoverotuksen yhteydessä, ei käytetyn ajoneuvon arvon määrittämistä vakuutuskorvausta maksettaessa. Jos kyseinen auto olisi myyty yksityiseen käyttöön ennen vahinkoa 28 000 euron kauppahinnasta, siitä olisi joutunut tilittämään arvonlisäveroa koko kauppahinnan osalta. Tämän lisäksi maksettavaksi olisi tullut kuoleentumattoman autoveron arvonlisäveroton osuus.
Asiakkaan valitus
A on pyytänyt Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta lausuen, että vakuutusyhtiön korvauspäätös oli virheellinen ja ristiriidassa EU-oikeuden kanssa siltä osin kuin arvonlisäveron osuus oli laskettu autoverollisesta hinnasta. Autoverolain 28 §:n mukainen veronalennus kuoleutui kolmessa vuodessa. Liikenteen turvallisuusvirasto maksuunpanee kuoleutumatta olevan osan autoveron alennuksesta, mikäli auton käyttötarkoitus muuttuu ennen kuin kolme vuotta on kulunut auton rekisteröinnistä. Veroa ei kuitenkaan panna maksuun, jos auton omistusoikeus siirtyy toiselle luvanvaraisen henkilötilausliikenteen harjoittajalle tai jos vakuutusyhtiö lunastaa rekisteristä vaurioituneena poistettavan ajoneuvon. Jälkimmäisessä tilanteessa autoveroasia ratkaistaan, jos auto uudelleen rekisteröidään, ja vakuutusyhtiö sitoutuu vastaamaan autoveron myöhemmin mahdollisesti maksuun pantavasta osasta.
Euroopan unionin tuomioistuin on vuonna 2009 antamassaan ratkaisussa C-10/08 todennut Suomen autoverolle kannettavaa arvonlisäveroa koskeneen lainsäädännön olleen EU-oikeuden vastaista. Tuomioistuimen ratkaisusta lähtien henkilöauton hinta on Suomessa muodostunut auton verottomasta hinnasta, johon on lisätty verottoman hinnan perusteella laskettu arvonlisävero ja autoverolain mukainen autovero. Autoveron osuudelle auton hinnasta ei siis enää muodostunut arvonlisäveroa.
Vakuutusyhtiön korvauslaskelmalla arvonlisäveron määrä 5 419,16 euroa oli virheellinen. Arvonlisäveron osuus oli laskettu erikseen auton käyväksi arvoksi määritellystä 28 000 eurosta vähennettynä jäännösarvolla sekä 9 000 euron jäännösarvosta. Vakuutusyhtiön korvauskäytäntö ei ole seurannut tältä osin 1.4.2009 muuttunutta autoverolainsäädäntöä. Autoverolle ei enää laskettu arvonlisäveroa, minkä vuoksi arvonlisäveron osuus vahingon määrästä tuli laskea ajoneuvon käyvästä arvosta vähennettynä kuoleutumattoman autoveron määrällä. Oikea tapa laskea lunastuskorvauksen määrä oli seuraava:
Ajoneuvon käypä arvo varusteineen 28 000,00 euroa
Autoveron kuoleutumaton osa (17 kuukautta) 4 533,33 euroa
Lunastuskorvaukseen sisältyvä vaurioituneen
ajoneuvon jäännösarvo 9 000,00 euroa
Jäännösarvoon sisältyvä arvonlisävero,
jonka omistaja tilittää valtiolle 1 741,94 euroa
Vahingonkorvauksesta vähennettävä arvonlisävero 2 800,00 euroa
Kahden taksiyrittäjän välisessä taksiajoneuvon kaupassa olisi sovittu, että ostaja ottaa vastattavakseen kuoleutumattoman osan autoverosta, ja arvonlisävero laskettaisiin sille ajoneuvon kauppahinnalle, johon ei sisältynyt autoveroa. Koska samanlainen autoveropoikkeus koski autoverolain mukaan myös lunastuskorvausta, tuli arvonlisäveron määrä laskea vastaavalla tavalla. Eräs toinen suuri taksiautoja vakuuttava vakuutusyhtiö oli jo oikaissut korvauskäytäntönsä näiltä osin vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. A onkin katsonut, että vakuutusyhtiön tulisi oikaista lunastuskorvausta koskeva päätöksensä niin, että vahingonkorvauksesta vähennettävän arvonlisäveron määrä on 2 800 euroa. Näin ollen korvausta tuli korottaa 877,42 euroa yhteensä 22 986,67 euroon.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on uudistanut korvauspäätöksissään lausumansa ja on pitänyt arvonlisäveron osuuden ja lunastuskorvauksen määrää oikein laskettuna ja määriteltynä. Perustetta suorittaa lisäkorvausta ei siten ollut.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, miten autovakuutuksen perusteella maksettavasta lunastuskorvauksesta vähennettävän arvolisäveron osuus on laskettava, kun vakuutuksenottaja A oli taksiliikenteen harjoittajana ollut vakuuttamansa auton osalta oikeutettu autoveron alennukseen.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Autoverolain 28 §:n 1 momentin (sellaisena kuin se oli A:n auton käyttöönottovuoden perusteella tähän asiaan sovellettavassa laissa 1316/2011) mukaan autoveroa alennetaan enintään 9600 eurolla autosta, joka Suomessa ensi kertaa rekisteröitäessä merkitään käytettäväksi taksiliikennelain (217/2007) 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuun tilausliikenteeseen ja jota sen omistaja pääasiallisesti käyttää tällaiseen liikenteeseen. Alennus on enintään 15000 euroa, jos taksi on esteetön tai se on varustettu koulukuljetuskäyttöön hyväksytyillä lisäturvavöillä ja siinä on kuljettajan istuimen lisäksi vähintään seitsemän istuinpaikkaa. Veron alennusta pienennetään kuitenkin yhdellä kolmaskymmeneskuudesosalla jokaista täyttä tai alkavaa kalenterikuukautta kohden, jonka ajoneuvo on muualla kuin Suomessa ollut käytössä ennen sen rekisteröintiä edellä mainittuun käyttöön.
Autoverolain 46 §:n 1 momentin (5/2009) mukaan, jos tämän lain nojalla verosta vapaan tai alennettuun veroon oikeutetun ajoneuvon rakennetta, omistusta tai käyttötarkoitusta on muutettu siten, että ajoneuvo tai sen käyttötarkoitus ei enää täytä verottomuuden tai alennetun veron edellytyksiä, ajoneuvon omistaja, jonka omistusaikana ajoneuvon rakenteen tai käyttötarkoituksen muutos on tehty, on velvollinen tekemään tästä ilmoituksen yhden kuukauden kuluessa Liikenteen turvallisuusvirastolle. Ilmoitus on tehtävä myös 28 ja 51 §:ssä tarkoitetuista ajoneuvoista.
Autoverolain 47 §:n 1 momentin (1073/2014) mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto maksuunpanee autoveron saatuaan 46 §:n mukaisen ilmoituksen tai kun muutoin havaitaan, että liikenteessä on käytetty ajoneuvoa, joka ei enää täytä verottomuuden, veronpalautuksen tai veronalennuksen ehtoja.
47 §:n 2 momentin mukaan vero maksuunpannaan 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun verovelvollisen maksettavaksi tai sille, joka on käyttänyt ajoneuvoa 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla tai hänen oikeudenomistajalleen. Maksuunpanoa ei kuitenkaan toimiteta, jos ajoneuvo merkitään rekisteriin toisen verottomuuteen, alennetun veron alaisen ajoneuvon käyttöön oikeutetun tai veronpalautukseen oikeutetun omistukseen viimeistään yhden kuukauden kuluessa siitä, kun mainittuihin etuihin oikeutettu omistaja on luovuttanut ajoneuvon.
Arvonlisäverolain 73 §:n 1 momentin (21.12.2007/1312) mukaan myynnistä suoritettavan veron peruste on vastike ilman veron osuutta, ellei 73 c §:ssä toisin säädetä. Vastikkeella tarkoitetaan myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen perustuvaa hintaa, joka sisältää kaikki hinnanlisät.
Arvonlisäverolain 73 §:n 2 momentin (9.1.2009/6) mukaan autoverolain (1482/1994) 39 §:ssä tarkoitetun rekisteröidyn asiamiehen mainitun lain 4 §:n 2 momentin nojalla ajoneuvoliikennerekisteriin merkityn ajoneuvon omistajan sijasta ajoneuvosta suorittama ja tältä veloittama autovero ei ole osa asiamiehen jälleenmyyjältä eikä jälleenmyyjän rekisteriin merkityltä ajoneuvon omistajalta ajoneuvon myynnistä veloittamaa vastiketta.
Kysymyksessä olevaan autovakuutukseen sovellettavien 1.1.2014 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 26.2.1 mukaan suoranaisessa esinevahingossa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen tai sen osan käypä arvo. Käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä vahinkohetken markkinatilanteessa on moottoriajoneuvosta tai sen osasta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden ulosmyyntihintaa, pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka useampi ostaja olisi ollut vakuutuksen kohteesta valmis maksamaan. Ajoneuvon käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon ajoneuvon ja sen merkin päivän markkinahinnat, ajoneuvon yksilöllinen kunto, varusteet, käyttöönottoaika, vuosimalli, käyttötapa, ajetut kilometrit sekä muut hintaan vaikuttavat tekijät.
Vakuutusehtojen kohdan 26.2.2 mukaan, jos vakuutuksen kohde tai sen osa on vahingoittunut niin pahoin, ettei sitä kohtuullisin kustannuksin voida korjata, vahingon määrä on sillä välittömästi ennen vahinkotapahtumaa ja sen jälkeen olleen käyvän arvon erotus.
Vakuutusehtojen kohdan 26.2.6 mukaan, jos ajoneuvon omistajalla tai haltijalla on tai on ollut arvonlisäverolain mukaan oikeus vähentää tai saada palautuksena vahingosta aiheutuviin tavaroiden ja palveluiden ostolaskuihin sisältyvät arvonlisäverot tai vastaavat ulkomaiset kulutusverot omassa arvonlisäverotuksessaan, vähennetään nämä arvonlisäverot korvauksesta. Lunastuskorvauksesta vähennetään arvonlisäveroa vastaava määrä silloin, kun vakuutettu olisi velvollinen suorittamaan veroa ajoneuvon myyntihinnasta, jos ajoneuvo olisi myyty vakuutustapahtuman sattumispäivänä tai jos vahingonkärsineellä on arvonlisäverolain mukainen palautusoikeus.
Vakuutusehtojen kohdan 26.3 mukaan lunastuskorvauksessa vähennetään alennetun tai palautetun autoveron määrästä se osa, mikä siitä olisi pantu maksuun, jos ajoneuvo olisi myyty vakuutustapahtuman sattumispäivänä.
Vakuutusyhtiö sitoutuu maksamaan korvauksesta vähennetyn autoveron myöhemmin mahdollisesti maksuun pantavan osan. Uusarvolunastuskorvauksesta vähennetään palautetun tai alennetun autoveron määrä kokonaisuudessaan.
Asian arviointi
A on pitänyt virheellisenä vakuutusyhtiön tapaa laskea lunastuskorvauksesta vähennetyn arvonlisäveron osuus vedoten ensisijaisesti Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioon C-10/08. Vakuutuslautakunta toteaa, että tuomio on koskenut Suomen verojärjestelmän neutraaliutta autoveron ja arvonlisäveron perinnässä Suomessa alun perin rekisteröityjen ja maahan toisesta jäsenvaltiosta käytettyinä tuotujen autojen välillä. Näin ollen mainitulla tuomiolla ei ole välitöntä merkitystä arvioitaessa sitä, miten A:lle tulevaa vakuutuskorvausta määriteltäessä korvauksesta vähennettävä arvonlisäveron osuus on vakuutusehtojen mukaan laskettava.
Asiakirjojen perusteella kysymyksessä oleva auto oli otettu käyttöön vuonna 2013. Hankkiessaan kyseisen auton harjoittamaansa taksiliikennettä varten A:lla on arvonlisäverovelvollisena ollut oikeus vähentää auton hankintahintaan sisältynyt arvonlisävero omassa verotuksessaan. Auton taksiliikennekäytön perusteella myös sen osalta peritystä autoverosta oli myönnetty voimassa olleen autoverolain 28 §:n mukainen alennus.
Vakuutusehtojen kohtien 26.2.6 ja 26.3 perusteella vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus vähentää A:lle maksettavasta vakuutuskorvauksesta se määrä, jonka A olisi ollut velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa ajoneuvon myyntihinnasta, mikäli A olisi myynyt ajoneuvon vakuutustapahtuman sattumispäivänä, sekä se osa autoveron alennuksesta, joka olisi pantu A:n maksettavaksi, jos ajoneuvo olisi myyty vakuutustapahtuman sattumispäivänä. Vähennykset ovat perustuneet siihen, että A:lle aiheutuneen vahingon määrää laskettaessa otetaan huomioon se, että A:lla on ollut auton osalta oikeus edellä mainittuihin vahingon määrää pienentäneisiin verovähennyksiin ja -alennuksiin.
Lautakunnan näkemyksen mukaan asiassa on ratkaisevaa se, että vakuutussopimuksessa sovitun lunastuskorvauksen perusteeksi on asetettu vakuutusehtojen kohdassa 26.2.1 määritelty auton käypä arvo. Ehtokohdan mukaan käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä ajoneuvosta olisi yleisesti saatavissa vahinkohetken markkinatilanteessa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Käyvällä arvolla tarkoitetaan sellaista hintaa, jonka useampi ostaja olisi ollut vakuutuksen kohteesta valmis maksamaan.
Vakuutussopimuksen mukaan auton käypä arvo on siten määriteltävä pitäen arvioinnin lähtökohtana käteismyyntihintaa, joka autosta olisi ollut saatavissa, mikäli se olisi myyty vakuutusehtojen kohdan 26.2.1 mukaisella tavalla välittömästi ennen vahinkotapahtumaa. Kun arvonlisäverolain mukaisessa vähennyskelpoisessa käytössä ollut auto myydään, verovelvollisen myyjän on maksettava arvonlisävero auton myyntihinnasta. Koska kysymyksessä ei tällöin ole auton maahantuonti vaan käytetyn auton kauppa, jolloin autoveroa ei enää peritä, arvonlisäveron määrä on lautakunnan käsityksen mukaan laskettava arvonlisäverolain mukaan auton myyntihinnan perusteella. Myyntihintaan mahdollisesti sisältyvää autoveron osuutta ei arvonlisäveron laskennassa tällöin erikseen huomioida.
Tämän vuoksi ja koska arvonlisäverovelvollinen A oli käyttänyt autoa vähennyskelpoiseen käyttöön, lautakunta katsoo, että vakuutussopimuksen mukaista lunastuskorvausta laskettaessa huomioon otettavan arvonlisäveron osuus on tullut laskea auton koko vakuutusehtojen kohdan 26.2.1 mukaisesti arvioidun käyvän arvon perusteella.
Lopputulos
Lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Sjögren