Tapahtumatiedot

Kampaamoyritys A Oy:n vuokraama liikehuoneisto tuhoutui tulipalossa 3.9.2015. Tulipalo oli saanut alkunsa keittolevystä. Kampaamossa sopimusyrittäjänä omalla toiminimellään työskennellyt B oli ahtaassa keittiösyvennyksessä vahingossa kytkenyt keittiön lieden päälle liiketiloista poistuessaan.

Liikehuoneiston vuokranantaja vaati 10 000 euron vahingonkorvausta A Oy:ltä. Vuokrasopimuksen ja liikehuoneistojen vuokrauksesta annetun lain 23 §:n perusteella vuokralaisella on vuokranantajaan nähden vastuu vahingoista, jotka vuokralaisen luvalla huoneistoa käyttävä aiheuttaa huoneistolle.

A Oy oli hakenut korvausta vahingosta vastuuvakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö on päätöksellään 2.11.2015 evännyt korvauksen ja katsonut, että A Oy:n vahingonkorvausvastuu perustui rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla ainoastaan vuokrasopimukseen. B ei ollut A Oy:n työntekijä tai työntekijään rinnastettava yrittäjä eikä A Oy:llä näin ollen ollut korvausvastuuta vahingonkorvauslain isännänvastuuta koskevien säännösten perusteella.

Asiakkaan valitus

A Oy on lausunut valituksessaan, että B tulisi rinnastaa A Oy:n työntekijään. B ei ollut vuokrannut omaa kiinteää työpistettä eli hän ei ollut niin sanottu tuolinvuokralainen. Sopimuksen mukaan B sai korvauksen tehdystä työstä 65 prosentin mukaisesti. Kaikki rahaliikenne kulki A Oy:n tilin kautta ja A Oy:lle B:n tekemästä työstä jäävä 35 prosenttia kattoi työssä tarvittavat aineet ja tarvikkeet.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut vastineessaan, ettei B:ta tullut rinnastaa työntekijään. Rinnastamista koskeva lainkohta oli poikkeussäännös, jota ei tullut tulkinnalla laajentaa. B:n työnteko oli ollut omatoimista ja itsenäistä suhteessa A Oy:ön.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vastuuvakuutusyhtiö vastuussa puheena olevasta vahingosta vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti sillä perusteella, että B olisi huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet ollut rinnastettava työntekijään.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Työnantajana pidetään myös sitä, joka antaa tehtävän sellaiselle itsenäiselle yrittäjälle, joka huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet on rinnastettava työntekijään.

Liikehuoneiston vuokraamisesta annetun lain 23 §:n 1 momentin mukaan vuokralaisen on hoidettava huoneistoa huolellisesti. Vuokralainen ei ole vastuussa tavanomaisesta kulumisesta, joka aiheutuu huoneiston käyttämisestä vuokrasopimuksessa edellytettyyn tarkoitukseen, jos vuokranantaja on vastuussa huoneiston kunnosta ja kunnossapidosta.

Saman pykälän 2 momentin mukaan vuokralainen on velvollinen korvaamaan vuokranantajalle vahingon, jonka vuokralainen tahallisesti taikka laiminlyönnillään tai muulla huolimattomuudellaan aiheuttaa huoneistolle.

Saman pykälän 3 momentin mukaan vuokralainen on velvollinen korvaamaan vuokranantajalle myös vahingon, jonka huoneistossa vuokralaisen luvalla oleskeleva henkilö on tahallisesti taikka laiminlyönnillään tai muulla huolimattomuudellaan aiheuttanut huoneistolle. Vuokralaiselle tämän momentin mukaan kuuluva vastuu voidaan sopia ankarammaksikin, jos siihen on perusteltua syytä ottaen huomioon huoneiston sopimuksen mukainen käyttötarkoitus. Vuokralainen ei kuitenkaan vastaa vahingosta, jonka aiheuttaa vuokranantajan toimesta taikka rakennuksen, huoneiston tai sen hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistajan lukuun tehtävän työn suorittaja.

Vakuutusehtojen kohdan 201.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutusehtojen kohdan 201.2 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, kun korvausvastuu perustuu sopimukseen, sitoumukseen, lupaukseen tai takuuseen eikä korvausvastuuta olisi ilman näitä sitoumuksia.

Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka johtuu sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämisestä tai puutteellisesta täyttämisestä.

Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin, kun vakuutuksenottaja on sitoutunut laajempaan korvausvastuuseen, kuin hänellä olisi voimassa olevan oikeuden mukaan samassa sopimussuhteessa ilman tuollaista sopimusmääräystä.

Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jonka on aiheuttanut vakuutuksenottajan alihankkija, aliurakoitsija tai muu sopimuskumppani, josta vakuutuksenottaja ei ole Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan vastuussa.

Asian arviointi

A Oy:n ja A Oy:n vastuuvakuutusyhtiön lautakunnalle toimittamien kirjelmien perusteella asianosaisten kesken on riidatonta, että puheena oleva kampaamotilassa aiheutunut palovahinko oli johtunut B:n tuottamuksesta.

Ratkaistavaksi oikeuskysymykseksi jääkin, onko B:tä ollut pidettävä suhteessa A Oy:ön sellaisena vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna itsenäisenä yrittäjänä, joka huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet oli rinnastettava A Oy:n työntekijään. Mikäli näin olisi katsottava, A Oy olisi ensisijaisessa vahingonkorvausvastuussa B:n aiheuttamasta vahingosta, ja vahinko kuuluisi A Oy:n vastuuvakuutuksen piiriin.

Lautakunta toteaa, että mainitussa lainkohdassa on sen soveltamiselle asetettu kaksi perusedellytystä: ensiksikin vahingon aiheuttajan on oltava itsenäinen yrittäjä, ja toiseksi toimeksiantosuhteen on laadultaan vastattava lainkohdassa mainittua.

Eduskunnan lakivaliokunnan mietinnössä (5/1974 vp) on ensiksi mainitun edellytyksen osalta lausuttu, että useissa tapauksissa itsenäinen yrittäjä työskentelee täysin työntekijään verrattavassa asemassa. Tällaisina yrittäjinä lakivaliokunta on maininnut erilaiset ammatinharjoittajat, muun muassa autoilijat ja erilaisten työkoneiden omistajat, jotka suorittavat työtä pitkiäkin aikoja saman toimeksiantajan lukuun ja jotka ovat velvollisia noudattamaan toimeksiantajan työaikaa ja -järjestystä koskevia määräyksiä. Mietinnön mukaan säännöksessä tarkoitettujen yrittäjien tarkempi määritteleminen jäisi oikeuskäytännön varaan. Mietinnöstä ilmenee, että myös apulaista käyttävä itsenäinen yrittäjä voisi kuulua säännöksen soveltamispiiriin, mutta ei sen sijaan yrittäjä, jolla on palveluksessaan useita työntekijöitä.

Korkein oikeus on soveltanut sanottua vahingonkorvauslain säännöstä julkaistussa ratkaisussaan KKO:1992:142 ja rinnastanut erään osakeyhtiön toimeksiannosta itsenäisenä kaivinkoneyrittäjänä maansiirtotöitä suorittaneen luonnollisen henkilön toimeksiantajana olleen osakeyhtiön työntekijään. Julkaistussa ratkaisussa KKO:2004:53 korkein oikeus on puolestaan katsonut, ettei säännöstä voitu soveltaa osayhtiönä toimineeseen perheyritykseen, jolla oli palveluksessaan yhdeksän yhtiön ulkopuolista työntekijää ja joka omisti useita metsäkoneita.

Lautakunta katsoo, että edellä mainituissa eduskunnan lakivaliokunnan mietinnössä ja korkeimman oikeuden ratkaisuissa lausutun perusteella puheena olevassa lainkohdassa tarkoitettuina itsenäisinä yrittäjinä olisi pidettävä ennen muuta ammatinharjoittajina ja omistajakuljettajina toimivia luonnollisia henkilöitä. Sitä vastoin, mitä laajamuotoisempaa yritystoiminta on, sitä vaikeampaa on rinnastaa yritys lainkohdassa mainituin tavoin toimeksiantajan työntekijään. Kysymys on vahingonkorvausvelvollisuutta koskevasta poikkeussäännöstä, jonka soveltaminen edellyttää painavia perusteita.

Lainkohdan muina soveltamisedellytyksinä ovat toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet. Yrittäjän työntekijään rinnastettavaa asemaa puoltaisivat näin ollen muiden muassa toimeksiannon pitkäkestoisuus, toimeksiantajan määräys- ja valvontavalta työtehtävän suorittamistavasta sekä yrittäjän henkilökohtaisen työpanoksen olennainen osuus työn tuloksen saavuttamisessa.

A Oy:n ja B:n välisessä sopimusyrittäjän sopimuksessa B oli määritelty yrittäjäksi. Sopimus alkoi 17.3.2014 ja oli voimassa toistaiseksi. Sopimus oli kummankin osapuolen irtisanottavissa. Irtisanomisen tuli tapahtua ilmoituksen jättämistä seuraavan kuukauden lopussa. B:n tuli maksaa A Oy:lle 35 prosenttia asiakkailta perimistään arvonlisäverottomista palvelumaksuista sekä arvonlisävero. Vuokran määrä oli kuitenkin joka tapauksessa vähintään 550 euroa kuukaudessa sekä palveluista maksettu arvonlisävero. A Oy maksoi B:lle myyntipalkkiota 15 prosenttia B:n myymästä arvonlisäverottomasta tuotemyynnistä.

B:n tuli sopimuksen mukaan rekisteröidä itsensä Verohallinnon arvonlisävero-ja ennakkoperintärekisteriin ja toimittaa tästä A Oy:lle todistus. B:n tuli tehdä työnsä huolellisesti ja ammattitaitoisesti sekä kaikessa toiminnassaan ylläpitää A Oy:n kampaamoliikkeen hyvää mainetta. B oli velvollinen pitämään hyvää huolta A Oy:n omaisuudesta.

B vastasi muiden sopimusyrittäjien kanssa siitä, että kampaamoliike oli avoinna A Oy:n ilmoittamina ajankohtina. B:n tuli sopia lomansa, vapaansa ja taukonsa muiden sopimusyrittäjien kanssa siten, että liike oli auki A Oy:n ilmoittamina ajankohtina. B:n tuli sopia muiden sopimusyrittäjien kanssa, kuka yrittäjistä milloinkin avaisi ja sulkisi liikkeen ja tilittäisi kassan A Oy:lle.

A Oy huolehti kampaamoliikkeen mainostamisesta. Jos B halusi hankkia omaa mainosmateriaalia, tuli materiaali hyväksyttää A Oy:llä ja niissä tuli käyttää aina A Oy:n kampaamoliikkeen nimeä ja logoa. A Oy:llä oli mahdollisuus hankkia B:lle ja muille sopimusyrittäjille yhdenmukaiset työasut, joita B oli velvollinen käyttämään. A Oy neuvotteli B:m ja muiden sopimusyrittäjien kanssa uuden hinnaston laatimisesta mutta lopullinen päätösvalta olisi A Oy:llä. B oli velvollinen noudattamaan voimassaolevaa hinnastoa.

Sairastapauksissa B oli velvollinen huolehtimaan, että asiasta ilmoitetaan A Oy:lle. B:n tuli sairastuessa huolehtia itse asiakkaiden perumisesta ja ilmoittaa, milloin hän palaisi takaisin töihin. Tilanteen niin vaatiessa A Oy:n ulko-oveen oli vietävä tiedote kampaamon kiinniolosta. B huolehti muiden sopimusyrittäjien kanssa yhdessä pyykinpesusta sekä liikkeen yleisestä siisteydestä ja viihtyvyydestä. A Oy:n liikkeessä sai käyttää ja myydä vain A Oy:n osoittamia tuotteita. Yrittäjä ei saanut toimia vastaavissa työtehtävissä muussa alan yrityksessä ilman A Oy:n lupaa.

Lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ilmenee, että sopimussuhteen oli sovittu jatkuvan toistaiseksi eli kyse oli pitkäkestoisesta sopimussuhteesta. Asiassa ei ole väitetty, että B:llä oli ollut samaan aikaan myös muita toimeksiantoja, ja B:n työnteko vastaavissa tehtävissä oli kielletty. B:n henkilökohtaisella työpanoksella oli olennainen osuus työn tuloksen saavuttamisessa.

Vakuutuslautakunta katsoo, että B on ollut lakivaliokunnan mietinnössä tarkoitettu ammatinharjoittajana toimiva henkilö, jolla ei ollut palkattua henkilökuntaa ja joka suoritti työtä pitkiäkin aikoja saman toimeksiantajan lukuun ja joka oli velvollinen noudattamaan toimeksiantajan työaikaa ja -järjestystä koskevia määräyksiä. Asiakirjoista ei ilmene, että B:n kampaamotyötä olisi sen kestäessä A Oy:n toimesta seurattu tai että B:n olisi edellytetty suorittaneen työn jollakin A Oy:n erikseen valvomalla tavalla. Sopimusasiakirjan mukaan B:n tuli kuitenkin tehdä työnsä huolellisesti ja ammattitaitoisesti sekä kaikessa toiminnassaan ylläpitää A Oy:n kampaamoliikkeen hyvää mainetta. B oli lisäksi velvollinen noudattamaan A Oy:n voimassaolevaa hinnastoa, ja lopullinen päätösvalta uuden hinnaston laatimisessa oli A Oy:llä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että B:tä voidaan hänen yritysmuotonsa ja hänen toiminnan laajuudesta käytettävissä olevien tietojen perusteella pitää vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna itsenäisenä yrittäjänä. Vakuutuslautakunta katsoo A Oy:n ja B:n välisen sopimuksen määräysten perusteella, että B:n asema sopimusyrittäjänä kampaajan työtehtäviä suoritettaessa oli rinnastettava A Oy:n työntekijään.

Näin ollen lautakunta katsoo, A Oy on vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla vastuussa siitä vahingosta, jonka B oli aiheuttanut vuokratun tilan omistajalle A Oy:n ja B:n välistä toimeksiantoa suorittaessaan. Tulipalo oli aiheutunut B:n sulkiessa kampaamoliikkeen tiloja illalla. Liiketilan sulkeminen oli kuulunut sopimuksen mukaan hänen tehtäviinsä. Tämän vuoksi ja kun A Oy:n vastuuvakuutus on vakuutussopimuksen ehtojen mukaan kattanut sen vahingonkorvausvastuun, joka A Oy:llä on voimassaolevan oikeuden mukaan asiassa ollut, vastuuvakuutusyhtiöllä on korvausvelvollisuus B:n työssä aiheuttamasta vahingosta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan korvauksen A Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Nikunlassi

Jäsenet:

Akselinmäki

Jaakkola

Makkula

Nyyssölä