Tapahtumatiedot

Lääkevahinkoilmoituksen 27.10.2015 mukaan A (s. 1945) vietiin 10.1.2015 sairaalaan järkytyksestä saatujen oireiden eli rinnan ja hartiaseudun kipujen vuoksi. Osastolla lääkäri arvioi oireiden johtuvan lievästä sydäninfarktista ja A:lle annettiin veren hyytymistä estäviä lääkkeitä pistoksina ja tabletteina ja suunniteltiin seuraavaksi varjoainekuvausta. Illalla oireeksi tuli lisäksi selkäkipu. Seuraavana päivänä toinen lääkäri totesi, että sydäninfarktia ei ole. Lääkitys jatkui kuitenkin edelleen. Varjoainekuvausta ei tehty. A siirrettiin 11.1.2015 oman asuinalueensa keskussairaalaan, jossa annettiin vielä veren hyytymistä estävää lääkettä. Keskussairaalassa tehdyissä kuvantamistutkimuksissa selvisi, että selkärangan yläosaan oli tullut verenpurkauma. A vietiin seuraavana päivänä leikattavaksi yliopistolliseen sairaalaan. Ennen leikkausta A:n jalkoihin tuli puutumisoire ja toimimattomuus. Kaikkea verihyytymää ei saatu poistettua ja A halvaantui rinnan alapuolelta jalkoihin asti. Verihyytymän syynä pidettiin veren hyytymistä estäviä lääkkeitä, mistä johtuen A haki korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi, että kysymyksessä oli Brilique-lääkkeestä aiheutunut korvattava lääkevahinko. Yhtiö maksoi A:lle mm. 3.280 euron korvauksen kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä haitasta haittaluokkaa 13 vastaavan korvauksen 19.900 euroa. Hoitotukea ja vaatelisää maksettiin luokan II mukaan.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen. A vaatii lisäkorvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta siten, että kokonaiskorvaus vastaa liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 4 (vaikeat vammat) ylärajaa ja on 9.100 euroa. Pysyvästä haitasta A vaatii haittaluokan 15 mukaista, yhteensä 25.800 euron korvausta. Hoitotukea ja vaatelisää tulee maksaa kumpaakin toistaiseksi luokan I mukaisesti.

A on selkäytimen verenpurkauman ja sitä seuranneen halvaantumisen seurauksena ollut sairaala- ja kuntoutushoidossa yhtämittaisesti yli 5 kuukauden ajan. Edelleen 18.4.2016 kuntoutus oli kesken. A:lle aiheutunutta tilapäistä haittaa ei mitenkään voida pitää yhtiön määrittämällä tavalla liikennevahinkolautakunnan suositusten mukaisen luokan 3, lievää vaikeammat vammat, mukaisena. Lääkevahingosta aiheutuneen tilapäisen haitan on katsottava kuuluvan luokkaan 4, vaikeat vammat. Näitä vammoja luonnehtivat mm. toiminnallisen toipumisen yli 8 kuukauden kesto sekä niistä aiheutuneen pysyvän toiminnallisen haitan merkittävyys.

Pysyvän toiminnallisen haitan osalta A toteaa, että hän tarvitsee liikkumiseen kokoaikaisesti pyörätuolia ja joutuu käyttämään myös muita apuvälineitä, kuten suihkutuolia, tarttumispihtejä sekä seisomatelinettä selvitäkseen päivittäisistä toimistaan. Selkäydinvammasta johtuen rakon ja peräsuolen toiminta on hyvin puutteellista; rakon toiminta puuttuu lähes kokonaan. A joutuu päivittäin kertakatetroimaan ja tekemään suolihuuhteluita. Haittakorvausta korottavina tekijöinä tulee pitää myös jatkuvia hermokipuja, lonkka- ja polvinivelien spastisuutta ja jatkuvaa avun tarvetta sekä ihottumaa. Haittaluokitukseen ja A:n potilasasiakirjoihin peilaten A:n tilanne näyttäytyy niin vakavana, että hänen voidaan katsoa olevan oikeutettu haittaluokan 15 mukaisiin korvauksiin.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan I luokan hoitotukeen ovat oikeutettuja vahinkoa kärsineet, jotka tarvitsevat jokapäiväistä, yhtämittaista ja aikaa vievää hoitoa, apua, valvontaa tai ohjausta ja jotka ovat tämän vuoksi päivittäisissä toiminnoissaan täysin tai lähes täysin riippuvaisia toisen henkilön avusta. II luokan hoitotukeen ovat oikeutettuja vahinkoa kärsineet, jotka tarvitsevat jokapäiväistä säännöllistä hoitoa, apua, valvontaa tai ohjausta ja jotka ovat tämän vuoksi päivittäisissä toiminnoissaan jossain määrin riippuvaisia toisen henkilön avusta. A katsoo, että hoitotukea tulee hänen tapauksessaan maksaa luokan I mukaisesti, koska hän on kaikissa toiminnoissaan lähes täysin riippuvainen toisen henkilön avusta. WC-käynnit tai autoon pääseminen eivät onnistu itsenäisesti ja öisin A tarvitsee noin 2 ̶ 3 kertaa avustusta kääntymiseen, sillä tämä ei onnistu lainkaan itsenäisesti. A:n saama luokan II hoitotuki ei mitenkään riitä korvaamaan niitä kuluja, joita hänelle tulee maksettavaksi ulkopuolisen avustajan hankkimisesta. Jos katsottaisiin, että A on oikeutettu hoitotukeen vain luokan II mukaisesti, tulee vähintäänkin tarkasteltavaksi A:n avuntarpeesta aiheutuneiden kulujen yhteenlaskettu summa hoitotuen ylittävältä osalta. Kansaneläkelaitoksen maksama korvaus ei missään tapauksessa kata lääkevahingon aiheuttaman avuntarpeen kustannuksia.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan I luokan vaatelisää suoritetaan, jos vahinkoa kärsinyt käyttää reisi- tai sääriproteesia, alaraajan pitkää tukisidosta, kovasta materiaalista valmistettua vartalon tukiliiviä tai korsettia tai jos muun apuvälineen tai apuneuvon käyttö aiheuttaa rakenteensa tai käyttötarpeensa vuoksi vaatteiden erityistä kulumista. II luokan vaatelisää suoritetaan, jos vahinkoa kärsinyt käyttää pehmeistä materiaaleista valmistettua apuvälinettä, vartalossa pienellä alueella käytettävää tukea tai sidettä taikka muuta apuvälinettä tai apuneuvoa, joka aiheuttaa I luokassa mainittua vähäisempää vaatteiden erityistä kulumista. A katsoo, että hänelle aiheutuu vaatteiden erityistä kulumista, sillä hän joutuu käyttämään pyörätuolia kokoaikaisesti. Lisäksi virtsan ja ulosteen pidätysvaikeudet aiheuttavat vaatteiden sotkeutumista ja edelleen vaatteiden pesemistä normaalia useammin. Tällä perusteella vaatimus luokan I vaatelisästä on kohtuullinen ja perusteltu.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö pitää maksamiaan korvauksia pysyvän haitan, hoitotuen ja vaatelisän osalta asianmukaisina ja katsoo, ettei asiassa ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella näitä korvauksia olisi aihetta korottaa. Tilapäisen haitan korvauksen osalta yhtiö ilmoittaa tehneensä uuden päätöksen, jolla tilapäisestä haitasta maksettava kokonaiskorvaus on korotettu liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 4 ylärajalle (8.000 euroa).

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevia lääketieteellisiä selvityksiä ajalta 10.1.2015 ̶ 31.1.2017.

Sisätautien päivystyksen sairauskertomustekstin 10.1.2015 mukaan A on saanut suru-uutisen poikansa kuolemasta, missä yhteydessä hänelle on ilmaantunut rintakipua. A sairastaa verenpainetautia ja hänelle on 2002 tehty varjoainetutkimus, jossa ei ole todettu sepelvaltimotautia. Lääkäri on arvioinut, että tilanne sopisi lähinnä takotsubo-oireeksi. A:lta otetuissa laboratoriokokeissa on havaittu sydänentsyymien nousua. A:lla on epäilty sydäninfarktia ja hänelle on aloitettu hoito ASA-, Klexane- ja Brilique-lääkkeillä. Merkinnän 11.1.2015 mukaan A:n vointi on ollut seurannassa hyvä; rintakipua ei ole ollut. A on kuvannut jonkinlaista rintarangan alueen kipuilua, joka on ollut selkeästi asentoriippuvaista. A:n vointi on ollut vakaa, mutta tilanteen on arvioitu kuitenkin vaativan sairaalaseurantaa, joten A on päädytty siirtämään oman asuinalueensa keskussairaalaan.

Keskussairaalan sisätautien sydänvalvontayksikön sairauskertomustekstin 12.1.2015 mukaan A:n vointi on vielä edellisenä iltana ollut hyvä, mutta yön aikana alaraajat ovat menneet täysin voimattomiksi. Testattaessa kummassakaan alaraajassa ei ole ollut painovoiman voittavaa voimaa. A on pystynyt vetämään oikean jalan koukkuun, mutta vasen nilkka ei ole liikkunut lainkaan. Myös A:n selkäkivut ovat jatkuneet edelleen. A:lle on tehty sydämen ultraäänitutkimus, jossa on todettu aorttaläpän vuoto. ASA, Brilique ja Klexane on päätetty tauottaa, kunnes saadaan lisää tietoa A:lle määrätyistä selkärangan vahvakenttämagneettitutkimuksesta ja aortan tietokonekerroskuvauksesta. Loppuarvion 12.1.2015 mukaan selkärangan vahvakenttämagneettitutkimuksessa on nähty kolmannen ̶ viidennen rintanikaman korkeudella kovakalvon ulkopuolinen verenpurkauma, jonka on todettu painavan voimakkaasti selkäydintä. A on siirretty yliopistolliseen sairaalaan.

Yliopistollisen sairaalan selkäydinvammapoliklinikan tekstin 18.4.2016 mukaan selkäydintä painava verenpurkauma on leikattu yliopistollisessa sairaalassa päivystyksellisesti. Viimeinen magneettikuvaus on tehty 5.3.2015 ja siinä on todettu normaali leikkauksen jälkeinen tilanne. Neurokirurgian osastolta A on siirtynyt neurologiselle kuntoutusosastolle, missä hän on ollut 15. ̶ 18.1. ja 27.1. ̶ 7.4.2015. Jaksojen välillä on ollut lyhyt gastroenterologian osaston hoitojakso pseudo-obstruktion (valetukoksen) vuoksi. A on 7.4.2015 siirtynyt keskussairaalan kuntoutusosastolle, josta hän on sittemmin kotiutunut. A on saanut 45 hoitokertaa fysioterapiaa terveyskeskuksen maksusitoumuksella. Lisäksi A on kustantanut fysioterapiaa ja urologista fysioterapiaa myös itse. Edistymistä on tullut siirtymisissä ja istumatasapainossa. Alaraajaliikkuvuudet ovat säilyneet hyvinä ja haittaavaa lihasjäykkyyttä ei ole ollut. A:lla on ollut vartalolla vauriotason alapuolella neuropaattiseksi sopivia kipuja ja vasenpainotteisesti myös allodyniaa. Kipuja on ollut sekä levossa että liikkeessä.

A pystyy itsekin siirtymään manuaalipyörätuolista liukulaudalla. WC-käynnit eivät onnistu itsenäisesti, koska A ei pysty varaamaan alaraajoille, joihin ei ole tullut lisävoimaa kovin paljon. Autoon A ei pääse, joten pidemmillä matkoilla kodin ulkopuolella hän käyttää invataksia. Hänellä on käytössä geelipatja, jonka pehmeyden hän on kuitenkin kokenut liialliseksi ja käyttänyt luonnonkumista petauspatjaa. Painehaavoja ei ole tullut. Käytössä on myös suihkutuoli, tarttumispihdit ja seisomateline, jota A käyttää päivittäin. Virtsaaminen tapahtuu kertakatetroinneilla. Vatsan toimitus tapahtuu joka aamu; A kokee fysioterapian auttaneen siten, että ulostaminen onnistuu myös spontaanisti paremmin. Vuoteessa kääntyminen ei edelleenkään oikein onnistu; A:n puoliso on herännyt kääntämään A:n ainakin kaksi kertaa yössä. Ongelmana ovat toistuvat, jopa kuukausittaiset virtsatieinfektiot, jonka vuoksi A:lla on käytössä estolääkkeenä nitrofurantoniini ja metenamiini. Vastaanotolla 18.4.2016 A:lla on todettu hyvät liikkeet yläraajoissa. Alaraajoissa voimat ovat asteikolla 1 ̶ 5 olleet tasoa 1, ei lihassupistusta, paitsi oikean nilkan voimat luokkaa 3. Oikeassa jalkaterässä A on paikallistanut aika hyvin kosketustuntoa, vasemmalla vähän huonommin. Asentotunto on oikealla jalkaterässä ja varpaissa ollut normaalirajoissa, vasemmalla isovarpaasta hyvin epävarma ja nilkkatasoltakin heikko. Alaraajoissa on todettu spastisuutta aika vähän lonkka- ja polvinivelessä, nykimäkouristusta on todettu nilkoissa molemmin puolin. Siirtyminen tutkimuspöydälle pyörätuolista on onnistunut omatoimisesti.

Kuntoutussuunnitelmaksi ajalle 18.4.2016 ̶ 30.4.2017 on suositeltu fysioterapian jatkoa osin vastaanottokäynteinä ja osin kotikäynteinä. Fysioterapian tavoitteena on ollut harjoitella päivittäisiä toimintoja, kuten mm. WC-käyntejä ja siirtymisiä kotioloissa siten, että A:lle syntyisi näihin toimintoihin rutiini ja varmuus ja hän voisi käyttää toimintoja itsenäisesti kotioloissa. Lisäksi A:lle on suositeltu tukisukkia ja kotiin lainattavaksi polkulaitetta, jollaisen A on kokeilun yhteydessä kokenut hyödylliseksi. Neuropaattiseen kipuun on suositeltu kokeiltavaksi gabapentiinia. Alaraajojen spastisuuteen on ollut käytössä baklofeeni, mutta koska kovin voimakasta spastisuutta ei ole ollut todettavissa, on arvioitu, että sen lopettamista voi harkita. A:n toimintakyvyn on todettu selvästi kohentuneen verrattuna tilanteeseen neurologiselta kuntoutusosastolta lähdettäessä, millä perusteella on arvioitu, että A:n itsenäistä toimintakykyä voidaan kohentaa kuntoutuksella.

Keskussairaalan kuntoutuspoliklinikan sairauskertomustekstin 13.10.216 mukaan A tarvitsee päivittäin apua pukeutumisessa, riisuutumisessa, peseytymisessä ja suolen sekä rakon tyhjennyksessä, vaikkakin katetroi itse. Lisäksi A tarvitse apua liikkumisessa kodin ulkopuolella. Selkäydinvammaan liittyen jäykkyys (spastisuus) ja kipu ovat kutakuinkin hallinnassa. Baklofeenia A käyttää kolmesti päivässä, mutta neuropaattisen kivun lääkehoitoa hän ei ole halunnut aloittaa sivuvaikutusten pelosta. Ongelmana on myös ihottuma, jonka tiimoilta A on joutunut käymään ihotautipoliklinikalla.

Yksityisen allergologin tekstin 25.10.2016 mukaan A:lle on kesän aikana ilmaantunut ihottuma, joka on koko ajan pahentunut. Ihotautien poliklinikalla on kirjoitettu Bemetson Cremor, hiuspohjaan Bemetson-liuos, kasvoille ensiksi Hyderm kahden viikon ajan ja sen jälkeen Protopic. Ihottuma on kiusallinen, kutiseva ja punoittava. Punoittavaa ja rikkoutuvaa ihottumaa on kainaloissa, selässä, nivusissa, reisien sisäpinnoilla, kyynärpäissä, käsivarsissa ja pakaroissa. Ihotautilääkäri on epäillyt syyhyä. Hiuspohjassa on kliinisen kuvan perusteella kuiva psoriaasin ihottuma, joka on laajentunut otsaan ja kaulalle. A:lle on määrätty Nix-voidekuuri, Zyrtec-antihistamiini ja Elocon-, Carbalan-, Protopic- ja Aqualan L -voiteet. Sairauskertomustekstin mukaan A:n iho-oireet voivat olla lääkevahingon jälkitilanne, koska krooninen sairaus ja vammaisuus voi aiheuttaa elimistön vastustuskyvyn heikentymistä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys A:lle lääkevahingon johdosta maksettavien kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan, pysyvän haitan, hoitotuen ja vaatelisän määrästä.

Sovellettavat vakuutusehdot ja lainsäädäntö

Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2015 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. (…)

Ehtojen kohdan 7 (Vahingon määrä) mukaan korvaus lääkevahingosta määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2a ̶ 2d, 3, 4, 7 ja 8 pykälän, 6 luvun 1 pykälän sekä 7 luvun 3 pykälän säännöksiä. Korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. (…)

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n 1 momentin mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. 2 momentin mukaan pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen.

Sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslain (608/1948) 18 c §:n nojalla antaman asetuksen 1649/2009 haittaluokituksen kohdan 7 (Selkäydin) mukaan osalle vahingoittuneista on syntynyt samalla myös aivovamma, joka arvioidaan erikseen. Häiriöiden osa-alueita ovat raajojen (erikseen ylä- ja alaraajat) toimintakyky, rakon ja peräsuolen toiminta sekä sukupuoliset toiminnot. Mahdollinen krooninen kipu ja spastisuus voidaan ottaa huomioon haittaluokkaa korottavana tekijänä. Kyseessä on vaikea selkäydinvamman jälkitila ja haittaluokka 11 ̶ 15, kun liikkuminen on vaikeaa ja onnistuu vain lyhyitä matkoja kerrallaan apuvälineeseen tukeutuen, yläraajoissa voi olla lieviä tai kohtalaisia toimintahäiriöitä ja rakon ja peräsuolen hallinta on puutteellista.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunnan käytössä olevan selvityksen mukaan A on 10.1.2015 tuotu päivystykseen järkytyksen yhteydessä syntyneen rintakivun vuoksi. Hänellä on epäilty joko takotsubo-oireyhtymää tai sydäninfarktia ja hänelle on oireiston johdosta aloitettu hoito, johon on käytetty ASA-, Klexane- ja Brilique-lääkkeitä. Asiassa on osapuolten kesken riidatonta, että A:lle on Brilique-lääkkeen antamisen seurauksena aiheutunut kolmannen ̶ viidennen rintanikaman tasolle kovakalvon ulkopuolinen, selkäydintä voimakkaasti painanut verenpurkauma, minkä johdosta aiheutui alaraajojen halvaantuminen. Verenpurkauma on leikattu yliopistollisessa sairaalassa 12.1.2015, minkä jälkeen A on ollut sairaalahoidossa yliopistollisessa sairaalassa 7.4.2015 saakka ja vielä tämän jälkeen keskussairaalassa. A:ta on kotiutumisen jälkeen kuntoutettu mm. fysioterapialla. A käyttää liikkumiseen pyörätuolia ja hänellä on muina apuvälineinä käytössä liukulauta, seisomateline, tarttumispihdit ja suihkutuoli. A tarvitsee päivittäin apua pukeutumisessa, riisuutumisessa, peseytymisessä ja suolen sekä rakon tyhjennyksessä, vaikkakin katetroi itse. Lisäksi A tarvitse apua liikkumisessa kodin ulkopuolella. A:lla on toistuvia virtsatieinfektioita, minkä lisäksi ongelmana on ihottuma.

1. Korvaus kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain mukaisen kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksen arvioiminen on kokonaisharkintaa, jossa arvioidaan vamman laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä tilapäisen haitan kestoaika. Korvauksen määrän arvioinnissa käytetään korvauskäytännön yhtenäistämiseksi ja vahingonkärsineiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi apuna erilaisia normistoja. Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen mukaan korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita.

Asiassa on osapuolten kesken riidatonta, että A:n lääkevahinko kuuluu tilapäisen haitan osalta liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 4, vaikeat vammat, mitä vastaava korvaus on 3.800 ̶ 9.100 euroa. A on vaatinut 9.100 euron kokonaiskorvausta. Vakuutusyhtiö on maksanut korvausta 8.000 euroa.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan vaikeita vammoja ovat muiden ohella hidastuneesti luutuva murtuma, luunmurtumaan tai sijoiltaanmenoon liittyvä hermo- tai verisuonivamma, luunmurtumaa seuraava märkäinen tulehdus, murtuman jälkeinen niveljäykistymä ja nivelrikko, vaikea kaula-, rinta- tai lannerangan murtuma, johon ei liity pysyvää, vaikeata hermorakenteiden vammaa, kylkiluiden monimurtuma, johon liittyy veri-ilmarinta tai keuhkon ruhjevamma, lisätautien komplisoima rintakehän ja vatsaontelon leikkaus, toistuva suolitukkeuma, virtsaputken kurouma, joka tarvitsee jatkuvaa hoitoa, pallean repeämä, keskivaikea aivovamma, vaikeat kasvoluiden monimurtumat, raajojen monimurtumat tai vastaavat suurten vammojen yhdistelmät, silmän tai sen näön menetys, useiden sormien menetys ja laaja palovamma.

Vaikeille vammoille ominaista on, että

- niiden hoito saattaa vaatia teho-osastolla lyhytkestoista hengityskonehoitoa;

- niiden hoito vaatii sairaalahoitoa pidentäviä hoitomenetelmiä (esimerkiksi kalloveto, murtumien ulkoiset kiinnityslaitteet)

- raajavammojen hoidossa tarvitaan vaativia kirurgisia toimenpiteitä (useiden murtumien kiinnitysleikkaukset, nivelen, raajan, verisuonten tai hermojen suurehko korjausleikkaus, laaja käsikirurginen leikkaus)

- jälkihoidossa tarvitaan murtuman kiinnitysvälineiden poiston lisäksi muita leikkauksia (esimerkiksi luunsiirto, raajojen korjausleikkaus),

- tarvitsevat sairaalahoitoa 3 ̶ 8 viikkoa,

- toiminnallinen toipuminen vaatii yli 8 kuukautta,

- niiden jättämä pysyvä toiminnallinen haitta on merkittävä.

Luokkaan 5 (Hyvin vaikeat vammat)kuuluvia vammoja ovat muiden ohella raajan menetys, raajamurtumia komplisoivat hyvin laajat hermo- ja verisuonivammat, hartia- ja lannehermopunoksen laajat vammat puutosoireineen, rintakehän monivammat (esimerkiksi pallean tai keuhkon repeämä, sydänpussin verenvuoto ja sydämen ruhjevamma), kaula-, rinta- ja lannerangan murtuma, johon liittyy osittainen selkäytimen tai sen jatkeen vaurio, vaikea aivovamma, aivojen, vartalon ja raajojen vaikeat monivammat ja vammojen yhdistelmät, vammat, joiden hoito monine leikkauksineen tuottaa paljon kipua, pysyvä suoli- tai virtsa-avanne, silmävamma, josta on seurauksena molempien silmien näkökyvyn pysyvä vaikea heikentyminen ja vaikea-asteinen palovamma. Luokkaa vastaava korvaus on 9.100 ̶ 21.000 euroa.

Hyvin vaikeille vammoille ominaista on, että

- niiden hoitoon tarvitaan pitkäaikaista hengitystä ja verenkiertoa ylläpitävää hoitoa,

- niiden hoito vaatii pitkäaikaista hengityskonehoitoa ja henkitorven avannetta,

- vammoihin tai hoitotoimenpiteisiin liittyy vaikeita komplikaatioita,

- niiden hoito vaatii laajoja aivojen, rintakehän, vatsaontelon tai raajojen leikkauksia,

- niiden hoitoon tarvitaan sairaalahoitoa yli 8 viikkoa,

- niiden jättämästä pysyvästä toiminnallisesta haitasta on suurta haittaa.

Vakuutuslautakunta viittaa edellä kerrottuun A:n lääkevahingon laadusta ja sen vaatiman hoidon kestosta ja laadusta. A:lle Brilique-lääkkeestä aiheutunut vahinko on vaatinut leikkaushoitoa, useita kuukausia kestäneen sairaalahoidon ja pitkään jatkuvan, intensiivisen kuntoutuksen. Vahingosta jäänyttä pysyvää toiminnallista haittaa on lautakunnan näkemyksen mukaan pidettävä merkittävänä. Vahingon vakavuuden, tilanteen vaatiman hoidon ja kuntoutuksen laadun ja keston sekä vahingosta A:lle aiheutuneen pysyvän toimintakyvyn merkittävän laskun vuoksi Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta esittämää 9.100 euron korvausvaatimusta on pidettävä kohtuullisena. Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle tätä vastaavan lisäkorvauksen viivästyskorkoineen.

2. Korvaus pysyvästä haitasta

Lääkevahingon kärsineelle korvattavalla haitalla tarkoitetaan vauriota, häiriötä ja hankaluutta, jota vahinko eri tavoin aiheuttaa. Pääsääntöisesti edellytetään, että haitta on lääketieteellisin keinoin todettavissa. Korvattavaa haittaa ovat esimerkiksi vahingosta johtuvat epämiellyttävät aistimukset ja muut oireet, samoin kuin vahingosta aiheutunut fyysisistä tai psyykkisistä syistä johtuva toiminnanvajavuus. Pysyvänä haittana korvataan sellaiset henkilövahingon seuraukset, joiden voidaan korvauksen määräämishetken tietämyksen perusteella arvioida vaikuttavan vahinkoa kärsineen elämänlaatuun heikentävästi hänen loppuelämänsä ajan. Arvio haitan pysyvyydestä tehdään pääsääntöisesti lääketieteellisin perustein. Korvaus pysyvästä haitasta suoritetaan siitä ajankohdasta alkaen, jolloin vahinkoa kärsineen terveydentila vahingon jälkeen on vakiintunut.

Pysyvän toiminnallisen haitan haittaluokan arvioinnissa käytetään vakiintuneen korvauskäytännön mukaan sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslain nojalla antamaa haittaluokitusta. Haittaluokitukseen viitataan myös liikennevahinkolautakunnan normeissa ja ohjeissa, joita sovelletaan soveltuvin osin lääkevahinkovakuutuksesta maksettavaa korvausta määritettäessä. A:n henkilövahingon ilmetessä on voimassa ollut haittaluokka-asetus 1649/2009.

Asiassa on osapuolten kesken riidatonta, että A:lle lääkevahingosta jäänyt pysyvä haitta vastaa haittaluokka-asetuksessa tarkoitettua vaikeaa selkäydinvamman jälkitilaa, jota vastaava haittaluokka on 11 ̶ 15. Vakuutusyhtiö on maksanut haittakorvauksen haittaluokan 13 mukaan. A vaatii haittaluokan 15 mukaista korvausta.

Vakuutuslautakunta viittaa A:ta koskeviin lääketieteellisiin selvityksiin ja toteaa, että A:n alaraajat ovat käytännössä toimimattomat ja hän liikkuu pyörätuolilla. Yläraajoissa on hyvät liikkeet. Rakon ja peräsuolen hallinta on puutteellista tai sitä ei ole. Ottaen huomioon A:n tilanteen kokonaisuutena Vakuutuslautakunta katsoo, että A:lle lääkevahingon seurauksena aiheutunut pysyvä haitta vastaa haittaluokkaa 15. Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle tämän mukaisen lisäkorvauksen viivästyskorkoineen.

3. Hoitotuki

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukainen hoitotuki on normitettu korvaus, jolla on tarkoitus korvata vahinkoa kärsineelle hänen saamansa vamman seurauksena säännöllisestä avuntarpeesta aiheutuvat kulut. Jos vahinkoa kärsinyt voi osoittaa avuntarpeesta aiheutuvien kulujen olevan normikorvausta suuremmat, kulut on korvattava niiden todellisen määrän mukaan. Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle hoitotukea liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen II luokan mukaan. A vaatii luokkaa I vastaavaa hoitotukea tai vaihtoehtoisesti korvausta todellisten kulujen mukaan.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan I luokan hoitotukeen ovat oikeutettuja vahinkoa kärsineet, jotka tarvitsevat jokapäiväistä, yhtämittaista ja aikaa vievää hoitoa, apua, valvontaa tai ohjausta ja jotka ovat tämän vuoksi päivittäisissä toiminnoissaan täysin tai lähes täysin riippuvaisia toisen henkilön avusta. II luokan hoitotukeen ovat oikeutettuja vahinkoa kärsineet, jotka tarvitsevat jokapäiväistä säännöllistä hoitoa, apua, valvontaa tai ohjausta ja jotka ovat tämän vuoksi päivittäisissä toiminnoissaan jossain määrin riippuvaisia toisen henkilön avusta.

Vakuutuslautakunta viittaa A:n toimintakyvystä edellä kerrottuun. A tarvitsee jokapäiväisissä toiminnoissaan, kuten pukeutumisessa ja riisuutumisessa, peseytymisessä ja suolen ja rakon tyhjennyksessä, säännöllistä apua. Vakuutuslautakunta katsoo avun tarpeen olevan niin laajaa, että vaadittu I luokan hoitotuki on A:n tapauksessa perusteltu. Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan A:lle hoitotuen I luokan mukaan toistaiseksi.

4. Vaatelisä

Liikennevahinkolautakunnan normeissa ja ohjeissa tarkoitettua vaatelisää maksetaan vahingoittuneelle, joka vahingon seurauksena joutuu käyttämään erilaisia apuvälineitä, jotka kuluttavat vaatteita tavallista enemmän. Vaatteiden kulumisesta on käytännössä vaikea esittää yksityiskohtaista selvitystä, minkä vuoksi korvaus on normitettu. Jos vahingon kärsinyt osoittaa vahingon määrän ylittävän normikorvauksen, tulee vahinko korvata todellisen määrän mukaan. Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle vaatelisää liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan II mukaan. A vaatii luokan I mukaista korvausta.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan I luokan vaatelisää suoritetaan, jos vahinkoa kärsinyt käyttää reisi- tai sääriproteesia, alaraajan pitkää tukisidosta, kovasta materiaalista valmistettua vartalon tukiliiviä tai korsettia tai jos muun apuvälineen tai apuneuvon käyttö aiheuttaa rakenteensa tai käyttötarpeensa vuoksi vaatteiden erityistä kulumista. II luokan vaatelisää suoritetaan, jos vahinkoa kärsinyt käyttää pehmeistä materiaaleista valmistettua apuvälinettä, vartalossa pienellä alueella käytettävää tukea tai sidettä taikka muuta apuvälinettä tai apuneuvoa, joka aiheuttaa I luokassa mainittua vähäisempää vaatteiden erityistä kulumista.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei se, että A on pyörätuolissa, aiheuta sellaista vaatteiden erityistä kulumista, joka edellyttäisi luokan I vaatelisän maksamista. Lautakunta katsoo, että pyörätuolin käytöstä sekä virtsan ja ulosteen pidätyskyvystä johtuvasta vaatteiden tavallista useammin toistuvasta pesutarpeesta johtuva vaatteiden erityinen kuluminen tulee korvatuksi vakuutusyhtiön maksamalla II luokan vaatelisällä. Lautakunta ei suosita muutosta vaatelisän osalta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle lisäkorvausta siten, että kivun ja säryn sekä tilapäisen haitan korvausmäärä on yhteensä 9.100 euroa, pysyvän haitan korvaus vastaa haittaluokkaa 15 ja hoitotuki on luokan I mukainen. Lisäksi lautakunta suosittaa maksamaan korvauksille asianmukaisen viivästyskoron.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norio-Timonen

Sihteeri Laine

Jäsenet:

Jokelainen

Järvinen

Paakkari

Soinila