Tapahtumatiedot
Asiassa on kyse vuonna 1927 syntyneen ja 3.1.2017 kuolleen A:n omaisuudenhoidosta. Ratkaisusuositusta asiassa pyytää hänen kuolinpesänsä.
A ja palveluntarjoaja solmivat täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen 31.1.2014, kun A oli 86-vuotias. Omaisuudenhoitoon kuuluneet varat, noin 100.000 euroa, olivat sijoitettuna rahastoihin. Lisäksi A:lla oli 23.1.2014 tehdyn sijoittajakuvakartoituksen mukaan noin 100.000 euroa muiden palveluntarjoajien tileillä.
Palveluntarjoaja toteutti keväällä 2015 täyden valtakirjan omaisuudenhoitoasiakkaidensa omistamien rahastojen vaihdon varainhoitorahastoihin. A:lle lähetettiin muutoksesta kirje, jossa todettiin, että rahastosalkut poistuvat palveluvalikoimasta ja niihin sijoitetut varat siirtyvät automaattisesti asiakkaan nykyisten sijoitusten riskitasoa vastaavaan varainhoitorahastoon. Kirjeessä on mainittu lisäksi, että muutoksesta aiheutuu samanlaisia verovaikutuksia kuin aiemmistakin salkun rahastomuutoksista. Edelleen kirjeen mukaan asiakkaalla oli mahdollisuus kieltäytyä vaihdosta, jolloin pankki olisi ehdottanut asiakkaalle toisenlaista varainhoidon ratkaisua.
A ei ollut yhteydessä palveluntarjoajaan. Omaisuudenhoitaja lunasti A:n rahasto-osuudet ja sijoitti varat varainhoitorahastoon. Rahastojen lunastuksesta aiheutui A:lle noin 8.000 euron luovutusvoittoverot.
Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta
A:n kuolinpesä on valituksessaan katsonut, että omaisuudenhoitaja on toiminnallaan aiheuttanut A:lle tarpeettomasti luovutusvoittoveroa rahastojen lunastuksella. A oli 87-vuotias ja sairasti Alzheimerin tautia. A:ta ei tiedotettu hänen ikäänsä ja terveydentilaansa nähden asianmukaisella tavalla muutoksesta. Kuolinpesä katsoo lisäksi, että palveluntarjoajan lähettämä kirje ei ole ollut riittävän selkeä esimerkiksi vaihdon aiheuttamien seurausten eli rahastojen lunastuksen ja siitä seuraavan veron osalta ottaen erityisesti huomioon, että A:lle oli aiemmin aiheutunut vain muutamien satojen eurojen veroseuraamuksia. Pesä vaatii palveluntarjoajaa korvaamaan noin puolet tarpeettomasta verosta eli 4.000–4.500 euroa.
Palveluntarjoaja on vastineessaan todennut, että A:n allekirjoittaman omaisuudenhoitosopimuksen mukaan omaisuudenhoitaja saa itsenäisesti sijoittaa asiakkaan varallisuutta rahastoihin sopimuksessa sovitun sijoitusallokaation mukaisesti. Lisäksi sopimuksen mukaan verosuunnittelua ja perintöoikeudellisia verotukseen liittyviä näkökohtia ei oteta huomioon ilman erillistä sopimusta. Omaisuudenhoitosopimuksen ehtojen mukaan asiakas vastaa yksin omaisuudenhoidosta johtuvista veroseuraamuksista. A:lle lähetetyssä kirjeessä mainitulla tavalla rahastosalkkujen poistuminen palveluvalikoimasta ja varojen sijoittaminen varainhoitorahastoon on ollut mm. verotehokkuuden kannalta asiakkaille tehokasta. Finanssivalvonta on hyväksynyt muutoksen.
Lisäksi palveluntarjoaja on todennut, että pelkkä korkea ikä ei tarkoita kykenemättömyyttä tehdä päätöksiä raha-asioissa. Palveluntarjoajalla oli tavannut A:n useita kertoja eikä näissä tapaamisissa ollut ilmennyt mitään, minkä perusteella olisi ollut aihetta epäillä puutteita A:n päätöksentekokyvyssä. Palveluntarjoaja kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen.
Sopimusehdot
Omaisuudenhoitosopimuksen mukaan omaisuudenhoitaja saa sijoittaa asiakkaan varoja sijoitusrahastoihin asiakkaan kanssa sovitun perusallokaation mukaisesti. Asiakas valtuuttaa omaisuudenhoitajan päättämään yksin hankittavien sijoitusrahastojen valinnasta ja uudelleensijoittamisista.
Lisäksi omaisuudenhoitosopimuksen mukaan ilman asiakkaan erikseen antamaa toimeksiantoa sijoituspalvelun tarjoaja ei ota huomioon sijoitustoiminnan verosuunnittelua, perhe- tai perintöoikeudellisia tai lahjaverotukseen liittyviä näkökohtia. Asiakas vastaa yksin sijoitustoiminnan tuloksesta ja veroseuraamuksista sekä lainsäädännöstä tai asiakasta sitovista määräyksistä tai ohjeista aiheutuvien rajoitusten huomioimisesta tässä sopimuksessa sekä sijoitustoiminnan vaikutuksista asiakkaan muihin sopimussuhteisiin tai velvollisuuksiin.
Täyden valtakirjan omaisuudenhoitoa koskevien ehtojen mukaan omaisuudenhoitaja hoitaa omaisuutta itsenäisesti ja tekee sijoituspäätökset asiakkaan lukuun parhaaksi katsomallaan tavalla noudattaen asiakkaan kanssa sovittuja sijoitustoiminnan periaatteita ja muita tämän sopimuksen ehtoja neuvottelematta asiasta etukäteen asiakkaan kanssa. Omaisuudenhoitaja on oikeutettu ryhtymään kaikkiin toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen asiakkaan oikeuksien säilyttämiseksi ja varallisuuden hoitamiseksi. Omaisuudenhoitajalla on oikeus antaa asiakasta sitovia toimeksiantoja sekä edustaa asiakasta kaikissa omaisuudenhoitoon liittyvissä asioissa. Omaisuudenhoitajan antamat tai vastaanottamat tahdonilmaisut velvoittavat asiakasta sekä luovat asiakkaalle oikeuksia ja velvollisuuksia siten kuin asiakas olisi ne itse antanut tai vastaanottanut.
Ratkaisusuositus
FINE toteaa, että A:n allekirjoittaman omaisuudenhoitosopimuksen ja sen ehtojen mukaisesti omaisuudenhoitaja on voinut tehdä itsenäisesti sijoituspäätökset asiakkaan puolesta ja tätä etukäteen kuulematta. Asiassa ei ole käynyt ilmi, että omaisuudenhoitaja olisi poikennut A:n kanssa sovitusta sijoitusallokaatiosta.
Kuolinpesän mukaan palveluntarjoajan olisi tullut kiinnittää erityistä huomiota A:n korkeaan ikään ja terveystilanteeseen. FINEn lautakuntien ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että yksistään asiakkaan iän perusteella ei voida tehdä arviota hänen ymmärryskyvystään. Omaisuudenhoitajan muistiossa on kirjattu 31.7.2014 puhelintapaamisesta, että A on ”hieman sairastellut, mutta ei liene mitään vakavaa”. Muuta palveluntarjoajalle annettua selvitystä A:n terveystilanteesta ei ole asiassa esitetty. Palveluntarjoajan mukaan A:n päätöksentekokyvyssä ei ole huomattu tapaamisten perusteella mitään erityistä. FINE katsoo, että asiassa on jäänyt osoittamatta palveluntarjoajan olleen tietoinen A:n heikentyneestä ymmärrys- ja päätöksentekokyvystä.
Pesän mukaan kirjeessä ei ilmoitettu riittävän selkeästi toimenpiteistä ja niiden seurauksista. Kirjeessä on todettu, että jos asiakas ei ole yhteydessä palveluntarjoajaan, varat vaihdetaan rahastosta toiseen ja tästä aiheutuu normaalit veroseuraamukset. FINE katsoo edellä mainittu huomioon ottaen, että kirjeessä on riittävästi kerrottu toimenpiteistä ja niiden seurauksista.
Olennaista asian ratkaisun kannalta on joka tapauksessa se, että omaisuudenhoitajalla on ollut omaisuudenhoitosopimuksen ja sen ehtojen mukaisesti oikeus tehdä A:n puolesta ja häntä kuulemattakin rahaston vaihto. Palveluntarjoajan kirje on siten ollut ylimääräinen informointi mahdollisuudesta puuttua omaisuudenhoidon sisältöön.
Omaisuudenhoitosopimuksen mukaan omaisuudenhoitaja ei ota huomioon verosuunnittelua ilman erillistä sopimusta. Asiassa ei ole esitetty, että tällaisesta olisi sovittu.
Lopputulos
FINE katsoo, että omaisuudenhoitajalla on omaisuudenhoitosopimuksen perusteella ollut oikeus myydä A:n omistamat rahasto-osuudet ja hankkia niiden tilalle osuuksia toisesta rahastosta. Lisäksi tästä toimenpiteestä ja sen verovaikutuksista oli ilmoitettu asiakaskirjeessä selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla. Näiden syiden vuoksi FINE katsoo, ettei palveluntarjoaja ole vastuussa A:lle aiheutuneesta veroseuraamuksesta.
FINE ei suosita korvausta asiassa.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Esittelijä