Tapahtumatiedot

Asiakas oli 26.3.2012 sijoittanut 30.000 euroa sijoitussidonnaiseen henkivakuutukseen, jonka myönsi henkivakuutusyhtiö A. Vakuutusyhtiötä edusti asiamiesyritys B Oy. Asiakas teki vakuutukseen 28.8.2012 10.000 euron lisäsijoituksen. Tämän jälkeen vakuutukseen liitettyihin sijoituskohteisiin tehtiin muutoksia B Oy:n edustajien kanssa olleissa tapaamisissa vuonna 5.7.2013 ja 25.2.2015.

Vakuutusehtojen mukaan kyseessä on kertamaksullinen, elinikäinen, sijoitussidonnainen henkivakuutus, joka sisältää henkivakuutusturvan vakuutuksenottajan kuoleman varalta. Vakuutus toimii siten, että asiakas sijoittaa vakuutukseen haluamansa summan, vähintään 25.000 euroa, ja määrittelee mihin sijoituskohteisiin varat sijoitetaan. Vakuutusyhtiö hankkii näillä varoilla asiakkaan määrittelemät kohteet omistukseensa, jos kohteet ovat olleet vakuutusyhtiölle hyväksyttäviä. Asiakas siis omistaa vakuutuksen, jonka arvo on kytketty hänen valitsemiinsa sijoituskohteisiin, jotka vakuutusyhtiö hankkii ja omistaa.

Asiakas oli 5.7.2013 pidetyn tapaamisen yhteydessä tehnyt vakuutuksen osittaisen takaisinoston, 20.000 euroa, josta vakuutusyhtiö peri 1.035,57 euron takaisinostokulun. Asiakas osti vakuutuksen täysin takaisin 6.9.2017, jolloin hänelle maksettiin 5.849,15 euroa. Tuolloin vakuutusehtojen mukainen ennenaikaisen takaisinoston kulu oli alentunut nollaan.

Asiakas reklamoi palveluntarjoajalle 12.9.2017. Hänelle oli 6.9.2017 selvinnyt, että vakuutukseen aikanaan maksetusta summasta oli jäljellä vain noin 6.000 euroa, kun sitä vuonna 2013 tehdyn 20.000 euron suuruisen takaisinoston jälkeen olisi pitänyt olla 20.000 euroa. Asiakas vaati menetetyn pääoman korvaamista.

Asiakas kertoi sijoittaneensa vakuutukseen vuonna 2012 B Oy:tä edustaneen X:n neuvosta. X:n mukaan kyseessä oli viiden vuoden mittainen sijoitus, minkä jälkeen pääoma ja mahdollinen tuotto olisivat lunastettavissa verovapaasti. X oli vakuuttanut, että sijoitus oli turvallinen ja ainakin pääoma säilyisi. Tapaamisissa X oli tehnyt muutoksia sijoituksiin. Asiakas oli painottanut, että lähestyvän eläkeiän vuoksi turhia riskejä tuli välttää. Hän oli luottanut asiantuntijan toimintaan korostaen, ettei hänellä ollut aikaa seurata kurssimuutoksia ja rahastojen kehitystä. X ei missään vaiheessa varoittanut asiakasta siitä, että sijoitukseen liittyi riskejä pääoman menettämisestä. Hän ei myöskään ollut tuonut esiin ennenaikaiseen takaisinostoon liittynyttä 9,0 % suuruista ”sakkomaksua”, jonka asiakas kuitenkin ilmoitti hyväksyvänsä.

B Oy:n mukaan sijoittamiseen liittyy aina riski pääoman arvon alenemisesta tai sen menettämisestä. Kyse ei ollut ns. täyden valtakirjan varainhoidosta, vaan kaikki muutokset sijoituksissa oli tehty asiakkaan halusta ja hänen suostumuksellaan. Asiakas oli allekirjoittanut vakuutukset siitä, että hänelle oli kerrottu sijoitustuotteisiin liittyvät riskit ja hän oli hyväksynyt ne. Asiakkaalle oli myös vuosittain lähetetty vakuutusyhtiöstä raportit sijoitusten kehityksestä, eikä hän ollut reagoinut niihin aiemmin. Palveluntarjoaja ei maksanut hyvitystä.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii menetetyn pääoman korvaamista. Vakuutukseen sijoitettu 20.000 euroa tulisi korvata kokonaisuudessaan. Vuonna 2013 tehdyn takaisinoston ja siihen liittyneiden kulujen osalta asiakkaalla ei ole vaatimuksia.

Asiakas viittaa reklamaatioonsa. X:n kertoman perusteella asiakas oli ymmärtänyt, että vakuutuksen tuottoon liittyy riski, mutta pääoma olisi turvassa joka tapauksessa. X toimi asiakkaan vastuuhenkilönä koko viiden vuoden ajan, ja hänen olisi pitänyt varoittaa pääomaan kohdistuvasta riskistä ja olla aktiivisesti yhteydessä asiakkaaseen. Sen sijaan hän oli koko asiakassuhteen ajan vakuuttanut kaiken olevan hyvin ja varojen olevan sijoitettuna niin konservatiivisesti, ettei riskiä pääoman menettämisestä ole.

Asiakkaan käsityksen mukaan sijoitusasioissa asiantuntijana on ollut B Oy työntekijöineen, ei hän. X:n olisi pitänyt toimia yhdessä asetettujen sijoitustavoitteiden mukaisesti myös suositellessaan uusia sijoituskohteita sopimuksen voimassaoloaikana. Tarvekartoituksessa ja sijoitusprofiilissa asiakkaan riskitasoksi oli selvästi kirjattu ”matala”. Asiakkaan sijoittamisen tavoitteet ovat olleet samat koko viiden vuoden ajan. Asiakas oli luottanut palveluntarjoajan asiantuntemukseen ja suostunut X:n ehdottamiin sijoitusmuutoksiin.

Vuoden 2017 asiakastapaamisessa B Oy:n edustaja Y oli ilmoittanut, että X ei enää ole B Oy:n palveluksessa ja että kyseessä oli ollut X:n taholta selkeä laiminlyönti. Y oli tiedustellut asiakkaalta, mitä X oli hänelle kertonut ja oliko ollut puhetta jostain tietyistä summista. Lopulta asiakkaalle selvisi, mitä hänen sijoituksestaan oli jäljellä. Hän osti vakuutuksen takaisin ja teki reklamaation B Oy:n toiminnasta.

Palveluntarjoajan vastine

Vakuutusyhtiö A toteaa, että B Oy:n kanssa tehdyn asiamiessopimuksen mukaan asiamies hankkii tarvittavat tiedot asiakkaan sijoituskokemuksesta, taloudellisesta tilanteesta, riskiprofiilista ja sijoitustavoitteista, joiden perusteella päätetään vakuutustuotteen sopivuudesta asiakkaalle. B Oy:n asiakassuhteen alussa tekemän tarvekartoituksen mukaan asiakkaan riskiprofiili oli matala. B Oy oli käynyt läpi tuotteeseen liittyvät kulut ja kulurakenteen. Asiakas oli hakemuslomakkeen ja soveltuvuuslausunnon allekirjoittamalla vahvistanut ymmärtävänsä tuotteen, siihen liittyvät kulut ja suositukset, lukevansa tuotekirjallisuuden ja haluavansa tehdä vakuutussopimuksen. Jos asiakas on tyytymätön sijoitusneuvojalta saamiinsa neuvoihin, hän voi vaihtaa sijoitusneuvojaa.

Jokaisessa asiakastapaamisessa oli päivitetty tiedot asiakkaasta ja sijoituksen soveltuvuudesta.

B Oy on ilmoittanut A:lle, että asiakas oli tehnyt sijoitukset sen hetkisen markkinatilanteen ja riskiprofiilin mukaisesti, ja sijoituskohteet sekä niiden riskit on käyty läpi asiakkaan kanssa jokaisen asiakastapaamisen yhteydessä. Asiakas oli allekirjoittanut sijoituskohteiden merkintälomakkeet ja ostositoumukset tarvekartoituksen mukaisesti. Lomakkeilla asiakas oli vahvistanut perehtyneensä sijoituksiin liittyviin riskeihin, tuotto-odotuksiin ja tuotteen soveltuvuuteen sijoitustarpeisiinsa.

Tiettyjen tuotteiden riskitason vuoksi asiakas oli täyttänyt erillisen vakuutuslomakkeen, josta näkyvät selvästi tuotteen mahdolliset riskit ja se, onko kyseinen tuote pääomaturvattu. Allekirjoituksellaan asiakas oli vahvistanut saaneensa tuotteeseen ja sen riskitasoon liittyvät tiedot. Hän oli allekirjoittanut kaikki muutkin kaupankäyntiohjeet ja hyväksymislausunnot, jotka A oli tarvinnut kauppojen suorittamiseksi.

A viittaa B Oy:n antamaan selvitykseen ja toteaa vielä, että asiakkaille lähetetään vuositiedotteet, ja he voivat tarkastella vakuutustensa tilannetta A:n verkkopalvelussa.

B Oy:n selostus

B Oy on osaltaan katsonut täyttäneensä selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa sekä kiistänyt korvausvelvollisuuden asiakkaan sijoituksen tappioista ja toistanut reklamaatioon antamaansa vastauksen sisältöä. Kaikki sijoitukset oli tehty asiakkaan halusta ja hänen suostumuksellaan, ja hän oli allekirjoituksillaan vahvistanut muun muassa ymmärtävänsä sijoituskohteiden riskit ja vastaanottaneensa kaikki asiakirjat ja esitteet. X ei ole tehnyt vakuutukseen sijoituksia asiakkaan puolesta.

B:n mukaan on tavallista, että asiakas tekee allokaatiomuutoksia sijoituksissaan. Syinä ovat muun ohella voitollisen arvopaperin myynti tai ennenaikainen erääntyminen, stop-loss -myynti ja tarvittavat muutokset asiakkaan riskitason muuttuessa.

Asiakkaan sijoituskohteet ovat olleet sijoitusrahastoja, keskiriskin sertifikaatteja ja korkean riskin warrantteja.

Asiakassuhteen kulku on ollut seuraava:

• ensimmäisessä tapaamisessa 8.3.2012 laaditun tarvekartoituksen mukaan asiakkaan säästövakuutus ei ollut tuottanut, joten suurin osa päätettiin siirtää nyt kyseessä olevaan sijoitussidonnaiseen vakuutukseen. Asiakas haki ”vero- ja vakuutusetua ja perintösuunnittelua”. Vakuutushakemuksessa tuotesuosituksen perusteluna mainittiin myös vakuutuksen laaja tuotevalikoima. Asiakas kertoi tavoittelevansa inflaation ylittävää tuottoa matalalla riskillä. Asiakkaalla oli entuudestaan sijoitettuna 140.000 euroa eläke- ja säästövakuutuksiin. Lisäksi hänellä oli tilivarallisuutta 10.000 euron ja asuntovarallisuutta 650.000 euron arvosta.
• nyt kyseessä oleva sijoitusvakuutus tuli voimaan 26.3.2012; siihen maksettiin 30.000 euroa, josta 20.000 euroa sijoitettiin osakepainotteisen yhdistelmärahaston ja 10.000 euroa korkopainotteisen yhdistelmärahaston osuuksiin.
• asiakas teki vakuutukseen 10.000 euron lisämaksun 16.8.2012, josta 3.000 sijoitettiin korkopainotteiseen yhdistelmärahastoon ja 6.000 euroa sertifikaattiin, jonka tuotto määräytyi useiden omaisuuslajien tuottoon sidotun indeksin perusteella. Asiakkaan sijoitustavoitteisiin on tällöin kirjattu, että sertifikaattisijoituksella ”haetaan korkealla riskillä osalle rahalle mahdollista tuottoa. Muuten pysytään vakaammassa sijoituksissa.”
• tapaamisessa 5.7.2013 merkittiin strukturoitua autocall-tuotetta 10.200 eurolla ja lunastettiin osakepainotteisen yhdistelmärahaston osuudet 19.791,68 eurolla sekä korkopainotteisen yhdistelmärahaston osuudet 12.693,93 eurolla. Asiakas teki 20.000 euron määräisen takaisinoston, josta vakuutusyhtiö peri 1.035,57 euron kulun.
• tapaamisessa 25.2.2015 merkittiin 4.510 eurolla sertifikaattia, jonka tuotto määräytyi yhdysvaltalaisen osakemarkkinaindeksin perusteella. Samalla merkittiin osakepainotteisen yhdistelmärahaston osuuksia 7.500 eurolla ja lunastettiin 16.8.2012 tehty sertifikaattisijoitus arvoon 2.216 euroa.
• vakuutus takaisinostettiin 6.9.2017 pidetyssä tapaamisessa. B Oy kiistää, että asiakkaalle olisi tuolloin ilmoitettu, että X olisi syyllistynyt laiminlyöntiin.

B Oy:n mukaan korkopainotteiseen yhdistelmärahastoon tehdystä sijoituksesta oli syntynyt lunastettaessa 306,07 euron tappio ja osakepainotteisen rahaston osalta 208,32 euron tappio. Sertifikaatin (16.8.2012) osalta oli syntynyt 3.784 euron tappio, mutta sen ennenaikaisella myynnillä kuitenkin vältettiin 1.055,64 euron tappio. Autocall-tuote erääntyi ennenaikaisesti 17.1.2014; siitä asiakkaalle syntyi voittoa 150 euroa. Asiakas on itse halunnut myydä sijoituskohteita tappiolla ja hyväksynyt tappion.

Selvitykset

Vakuutusta koskevat asiakirjat

Sijoituslautakunnan käyttöön on toimitettu asiakkaan allekirjoittamat hakemuslomakkeet ja soveltuvuuslausunnot (vaatimukset ja tarpeet -kirjeet) vakuutuksen ottamisvaiheesta 8.3.2012 ja lisäsijoituksen tekoajankohdalta 16.8.2012. Allekirjoituksillaan hakija on vakuuttanut vastaanottaneensa ja lukeneensa vakuutuksen tuote-esitteen ja tuotetiedotteen sekä ymmärtävänsä vakuutuksen ominaisuudet ja toiminnan, johon hän aikoo sijoittaa. Hän on vakuuttanut ymmärtävänsä ja hyväksyvänsä valittuihin sijoituskohteisiin liittyvät riskit. Lisäksi hakija on vakuuttanut ymmärtävänsä sen, ettei henkivakuutusyhtiö ole tarjonnut hänelle sijoitusneuvontaa eikä ole vastuussa vakuutukseen liitetyn omaisuuden tuotosta ja vakuutuksen menestyksestä.

Soveltuvuuslausunnon mukaan asiakkaalle oli henkilökohtaisesti suositeltu sijoitussidonnaista henkivakuutusta, koska se mahdollisti asiakkaan toivomat vero- ja vakuutusedut, perintösuunnittelun ja laajan tuotevalikoiman. Lausunnon mukaan asiakas oli myös saanut kaiken vakuutussopimukseen liittyvän tuotekirjallisuuden, ja hän oli tietoinen kaikista sovellettavista maksuista ja kuluista ja erityisesti ennenaikaisesta takaisinostosta perittävästä maksusta. Lisäksi asiakas oli tietoinen siitä, että vakuutuksen arvo voi nousta tai laskea ja hän ei välttämättä saa takaisin alkuperäistä sijoittamaansa summaa.

Lisäsijoituksen aikaan tehdyssä soveltuvuuslausunnossa (16.8.2012) on asiakkaan vaatimuksiin kirjattu lisäyksenä aiempaan, että ”riskiltään voi ottaa osalle summalle”, ja henkilökohtaisen tuotesuosituksen perusteluna oli mainittu myös ”hajauttaminen eri riskiluokkiin”. Tuolloin tehdyn sertifikaattisijoituksen ja myöhemmän autocall-tuotteeseen tehdyn sijoituksen osalta asiakas on allekirjoittanut erilliset hyväksymislausunnot, joissa hän vakuuttaa lukeneensa kaiken sijoitustuotteeseen liittyvän markkinointiaineiston ja ymmärtävänsä sijoitukseen liittyvät taloudelliset riskit.

Asiakkaan vakuutusyhtiö A:lta vuosina 2013–2016 saamista vakuutuksen vuositiedotteista ilmenee, että vakuutuksen vuotuinen nettotuotto oli vakuutuskulujen, sijoituskohteiden merkinnästä ja vaihdoista perittävien kulujen sekä sijoituskohteiden arvonvaihtelun vuoksi alusta pitäen negatiivinen. Vuoden 2013 lopussa vakuutuksen vuotuinen nettotuotto aloituspäivästä lähtien laskettuna oli -13,86 %, vuonna 2014 -13,20 %, vuonna 2015 -18,87 % ja vuonna 2016 -19,74 %. Vakuutuskulujen osuudeksi on eri vuosina merkitty noin 8-22 % vakuutuksen arvosta; vakuutuskulut eivät sisällä vakuutukseen liitettyjen sijoituskohteiden välitys- ja merkintäpalkkioita.

Tiedotteista ilmenee lisäksi, että vakuutusmaksuja oli vuonna 2012 maksettu kaikkiaan 40.000 euroa, ja 20.000 euron määräisen takaisinoston jälkeen vakuutuksen arvo vuoden 2013 lopussa oli 12.382,64 euroa. Vuoden 2014 lopussa arvo oli 11.042,14 euroa, vuonna 2015 6.499,92 euroa ja vuonna 2016 4.890,74 euroa. Vuonna 2015 tehdyn 4.510 euron määräisen sertifikaattisijoituksen arvo oli vuoden 2016 lopussa merkitty nollaksi, ja vuonna 2015 tehdyn rahastosijoituksen arvo oli alentunut 7.500 eurosta 5.129,26 euroon.

Sijoittajaprofiili ja sijoituskohteet

Lautakunnalle on toimitettu B Oy:n 8.3.2012 laatima sijoittajan tarvekartoituslomake, jonka asiakas oli allekirjoittanut. Asiakkaan sijoitusvarallisuus oli 140.000 euron arvosta eläke- ja säästövakuutuksissa ja 10.000 euron arvosta tileillä. Hänellä oli aiempaa sijoituskokemusta rahastoista ja vakuutuksista. Asiakas ilmoitti tavoittelevansa sijoitustoiminnalla ”rahan arvon säilymistä, tuottoa” tavoitteenaan käyttää varoja elämiseen ja lapselleen. Tuottotavoite oli ”yli inflaation” matalalla riskiprofiililla. Suunniteltu sijoitusaika oli yli 5 vuotta. Asiakkaalle ehdotettiin 30.000 euron määräistä vakuutussijoitusta, jossa huonosti tuottaneesta säästövakuutuksesta siirretään varoja sijoitussidonnaiseen henkivakuutukseen. Sillä haettiin vero- ja vakuutusetua ja perintösuunnittelua.

Asiakas on 16.8.2012 allekirjoittanut lomakkeen, jolla hän vakuuttaa vastaanottaneensa tietoa vipusertifikaatista tai muusta sijoitusmahdollisuudesta ilman pääomaturvaa ja olevansa tietoinen siitä, että sijoittaja voi menettää koko vipusertifikaattiin sijoittamansa pääoman. Lomakkeen mukaan sijoittajan ei tulisi sijoittaa vipusertifikaatteihin yli 15 % sijoitusvarallisuudestaan. Hän oli vuonna 2015 allekirjoittanut vastaavan lomakkeen myöhemmän sertifikaattisijoituksensa yhteydessä.

Lautakunnalle on toimitettu ostositoumus- ja merkintälomakkeita, joista ilmenee B Oy:n selostuksen mukainen asiakassuhteen kulku. Sijoituskohteisiin on yleisesti liittynyt 2-3 %:n suuruinen merkintä- tai välityspalkkio, joka ei ole sisältynyt A:n vuositiedotteista ilmeneviin vakuutuskuluihin.

Asiakkaan vakuutukseen liitettyjen sijoituskohteiden avaintieto- ja esitemateriaaleista on todettavissa, että maaliskuussa 2012 asiakkaalle suositeltu osakepainotteinen yhdistelmärahasto samoin kuin korkopainotteinen yhdistelmärahasto olivat keskiriskisiä tuotteita. Avaintietoesitteen mukaan kummankin riskiluokka oli 4, suositeltu vähimmäissijoitusaika korkopainotteisessa rahastossa 3 vuotta ja osakepainotteisessa rahastossa 5 vuotta.

Elokuussa 2012 suositellun sertifikaatin esitteen mukaan kyse oli korkeariskisestä tuotteesta, jossa oli korkea tuottopotentiaali. Kesällä 2013 asiakkaalle oli ehdotettu keskiriskistä autocall-tuotetta. Asiakkaalle helmikuussa 2015 suositeltu sertifikaatti oli esitteensä mukaan korkeariskinen, korkean tuottopotentiaalin tuote.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Vastuu asiamiehen toiminnasta

FINEn ohjesäännön 6 §:n mukaan Sijoituslautakunnan tehtävänä on antaa sijoitusvakuutuksia koskevissa asioissa ratkaisusuosituksia asiakkaan ja vakuutuksen­antajan välisiin riitoihin.

Sijoituslautakunta toteaa, että B Oy on tapauksessa toiminut henkivakuutusyhtiö A:n asiamiehenä. Vakuutusedustuksesta annetun lain (15.7.2005/570) 1 luvun 3 ja 4 §:n mukaan B Oy on tässä roolissaan toiminut vakuutuksenantajan lukuun ja vastuulla, ja vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:n määräykset selonotosta ja tiedonantovelvollisuudesta koskevat myös B Oy:n asiakkaalle antamia suosituksia ja tietoja.

Näiden syiden vuoksi Sijoituslautakunta käsittelee tätä asiaa asiakkaan ja vakuutusyhtiö A:n välisenä, asiakkaan ottamaa sijoitussidonnaista henkivakuutusta koskevana riita-asiana, jossa vastuu B Oy:n toiminnasta on A:lla.

Ratkaistava kysymys

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö vastuussa asiakkaan vakuutussijoituksen tuottaman tappion korvaamisesta. Negatiivinen kehitys johtuu sijoituskohteiden arvon alentumisesta ja osittain pääoman menettämisestä sekä toisaalta vakuutuksesta ja sijoituskohteista perityistä kuluista.

Asiakas oli sijoittanut vakuutukseen 40.000 euroa. Hän oli vuonna 2013 ostanut vakuutuksen osittain takaisin 20.000 euron arvosta ja vuonna 2017 kokonaan 5.849,15 eurolla vakuutusyhtiön vahvistusilmoituksen mukaan. Lisäksi asiakas on ilmoittanut hyväksyvänsä vuoden 2013 takaisinostoon liittyneen kulun 1.035,57 euroa. Näin ollen riidanalaiseksi tappion määräksi jää 13.115,28 euroa.

Lautakunnan arvioitavaksi tulee se, oliko vakuutus sijoituskohteineen asiakkaan sijoitustavoitteita vastaava ja muuten hänelle soveltuva sijoitusvaihtoehto, sekä se, oliko vakuutuksesta ja siihen liitetyistä sijoituskohteista annettu asiakkaalle asianmukaiset tiedot.

Sovellettavat lainkohdat

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Tietoja ei tarvitse antaa, jos vakuutuksen hakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta. […]

Lain 9 §:n 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Asian arviointi

Vakuutussopimuslain selonotto- ja tiedonantovelvollisuussääntely

Vakuutussopimuksen tekemistä edeltävää vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta koskevan vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan on tullut antaa vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Lain 5 §:ään vuonna 2010 lisätyn säännöksen mukaan huomiota on lisäksi kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Vakuutussopimuslain alkuperäisessä hallituksen esityksessä (HE 114/1993 vp) mainitaan lain 5 §:n perustelujen kohdalla, että tarpeellisia vakuutuksen hakijalle annettavia tietoja ovat esimerkiksi tiedot vakuutuksenantajalla tarjolla olevista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Vakuutuksen ottamista harkitsevalle henkilölle on annettava riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida vakuutuksen tarkoituksenmukaisuutta, verrata tarjolla olevia vaihtoehtoja ja saada oikean käsityksen vakuutusturvan kattavuudesta. Vakuutuksen valitsemiseksi hakijalle on mm. selvitettävä vakuutuksenantajalla tarjolla olevia vakuutusmuotoja ja vakuutuksesta perittävät maksut. Henkilövakuutuksista mainitaan erikseen, että vakuutusta hakevalle tulee selvittää mm. mahdollisen säästöosuuden kertyminen, vakuutuksen mahdollinen tuotto, mahdollisuudet muuttaa sopimusta ja maksujen lopettamisen seuraamukset.

FINEn lautakuntakäytännössä on jo ennen vuoden 2010 lainmuutosta katsottu, että sijoitussidonnaisissa vakuutuksissa vakuutuksenantajan tulee nimenomaisesti ja selkeästi kiinnittää vakuutuksen hakijan huomiota siihen, että tuoton asemesta säästettäviä varoja voi myös menettää vakuutukseen valittaviin sijoituskohteisiin kuuluvan sijoitusriskin vuoksi.

Vakuutussopimuslain 5 §:ään vuonna 2010 otetun sijoituskohteiden valintaa koskevan lisäyksen esitöiden (HE 63/2009 vp, s. 16–17) mukaan vakuutuksenantajan on ennen sopimuksen päättämistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoa valittavissa olevien sijoitusrahastojen tai muiden sijoituskohteiden ominaisuuksista ja keskeisistä eroista ottaen erityisesti huomioon näiden seikkojen vaikutus vakuutuksen mahdolliseen tuottoon ja sitä koskeviin riskeihin. Valittavissa olevista sijoituskohteista annettavien tietojen on oltava sellaiset, että vakuutuksen hakijalla on niiden perusteella mahdollisuus valita sijoituskohteista omiin sijoitustavoitteisiinsa sopivat kohteet. Lisäksi tietoa on annettava myös sijoitusrahastoihin liittyvistä maksuista ja kuluista sekä vakuutuksenottajan mahdollisuudesta vakuutuksen voimassa ollessa vaihtaa sijoituskohteita ja vaihtamisesta mahdollisesti aiheutuneista kuluista.

Mainitun hallituksen esityksen mukaan vakuutuksen hakijalle on ilmoitettava myös sijoituskohteisiin liittyvistä riskeistä. On mainittava selkeästi, että sijoitusrahastoihin tai muihin sijoituskohteisiin ohjatuille varoille ei ehkä kerrykään tuottoa ja että sijoitetut varat voivat vähentyä tai ne voi jopa kokonaan menettää. Sijoituskohteista tietoa annettaessa on otettava huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus. Tiedonantovelvollisuus korostuu, jos vakuutuksen hakijalla ei ole aikaisempaa kokemusta sijoitussidonnaisista vakuutuksista tai sen tyyppisistä sijoitusrahastoista, joita tarjottavaan vakuutukseen voidaan liittää, taikka jos vakuutuksen hakijan kyky ymmärtää sijoitussidonnaisen vakuutussäästämisen olennaisia piirteitä jonkun muun syyn, kuten iän tai sairauden, vuoksi on selvästi heikentynyt. Vakuutuksenantajan on annettava tällaisille vakuutuksen hakijoille lisäinformaatiota.

Hallituksen esityksen mukaan tietoja annettaessa on myös otettava huomioon vakuutuksen hakijan sijoittamisen tavoitteet. Sijoituskohteiden valinnan kannalta merkitystä on esimerkiksi sillä, millaista riskiä hakija on valmis sietämään ja onko hänen tavoitteenaan pitkäaikainen vai lyhyemmän aikavälin sijoittaminen. Sekä vakuutuksenhakijan sijoituskokemuksella että sijoittamisen tavoitteilla on siis merkitystä sen arvioimisessa, minkälaista tietoa vakuutuksen hakijalle annetaan hänen päätöksentekonsa ja sijoitussidonnaiseen vakuutukseen liitettävän sijoituskohteen valitsemiseksi.

FINEn lautakuntakäytännön mukaan vakuutussopimuslain 5 § edellyttää lähtökohtaisesti, että palveluntarjoaja ottaa sijoitussidonnaisen säästöhenkivakuutuksen myyntitilanteessa selkoa vakuutuksen hakijan taloudellisesta tilanteesta, sijoituskokemuksesta ja sijoittamisen tavoitteista.

Tiedonantovelvollisuuden täyttämistapaa ei ole vakuutussopimuslain 5 §:ssä määritelty. Esitöiden (HE 114/1993 vp) mukaan tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa riippuu vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.

Mikäli vakuutusyhtiö on antanut vakuutuksen hakijalle tarpeelliset tiedot, se ei ole ollut vastuussa siitä vakuutuksenottajalle sijoittajana normaalisti kuuluvasta riskistä, että sijoitussidonnaiseen vakuutukseen liitettäväksi tarjotut sijoituskohteet eivät jälkeenpäin tarkasteltuna olekaan tuottaneet arvioidulla tavalla tai että riski sijoitetun pääoman alentumisesta on toteutunut. Vakuutussopimuslain mukainen vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus ei poista vakuutuksenottajan velvollisuutta itsekin perehtyä tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön. Mikäli hän ei näin tee, hän on lain mukaan lähtökohtaisesti itse vastuussa tästä mahdollisesti aiheutuvista oikeudenmenetyksistä tai väärinkäsityksistä.

Sopimusoikeudellinen neuvontavelvollisuus

Lautakunta toteaa, että yllä selostettu vakuutussopimuslain mukainen sääntely ei poissulje oikeustoimilain, yleisten sopimusoikeudellisten sääntöjen ja esimerkiksi sopimusoikeudellisen lojaliteettiperiaatteen noudattamista vakuutusasioissa. Myös nämä yleiset säännöt ovat täydentävinä normeina merkityksellisiä arvioitaessa osapuolten menettelyä ja tulkittaessa vakuutussopimuksen sisältöä.

Lautakunta katsoo, että vakuutussopimuslain mukaisten selonotto- ja tiedonantovelvoitteiden lisäksi asiassa on tarkasteltava asiantuntevan finanssipalveluntarjoajan sopimusoikeudellista neuvontavelvoitetta. Sen mukaan vakuutuksen­antajan ja sen puolesta toimivan asiamiehen on tullut sijoitussidonnaista vakuutusta tarjotessaan ja sopimuksen voimassa ollessa sijoituskohteiden vaihtoa esitellessään varmistua siitä, että vakuutussopimus ja siihen suositellut muutokset ovat olleet asiakkaan edun mukaisia. Samalla palveluntarjoajan on muutenkin tullut toimia sopimusoikeudellisen lojaliteettiperiaatteen ja hyvän vakuutustavan mukaisesti etenkin, kun asiamiehen ja vakuutusyhtiön asiakkaalta perimät erilaiset kulut ja palkkiot voivat johtaa eturistiriitojen muodostumiseen, ja asiakkaalle oli suositeltu asiamiesyrityksen itsensä tarjoamia sijoituskohteita. Palveluntarjoajalla on näyttövelvollisuus siitä, että se oli menetellyt huolellisesti.

Asiakkaan sijoittajaprofiili ja vakuutustuotteen soveltuvuus

Tapauksessa on selvitetty, että asiakas on vakuutussopimuksesta neuvoteltaessa ollut matalariskinen sijoittaja, jonka sijoitushorisontti on ollut yli viisi vuotta. Hänelle on tuolloin suositeltu sijoitussidonnaista vakuutusta ja sen sisälle tehtäviä rahastosijoituksia.

Vakuutusehdoista ja vakuutuskirjasta ilmenee, että tähän henkivakuutukseen liittyy ensimmäisen viiden vuoden ajalta vuotuinen 1,85 %:n hoitopalkkio, joka kuudennesta vuodesta alkaen alenee 0,5 %:iin. Lisäksi peritään vaihtelevansuuruinen neljännesvuosittainen hallinnointipalkkio, palvelupalkkio sekä välitysmaksuja ja kaupankäynnistä johtuvia ulkoisia kustannuksia. Ensimmäisen viiden vuoden ajalta hoitopalkkion prosentuaalinen osuus on laskettu aina vähintään vakuutusmaksujen määrästä, vaikka sijoituskohteiden arvo olisi alentunut. Näiden tietojen ja asiakkaan saamien vuositiedotteiden perusteella vakuutuskulujen osuus tässä sopimuksessa voi etenkin ensimmäisten vuosien aikana kasvaa melko suureksi, asiakkaan kohdalla korkeimmillaan jopa 17–22 %:n tasolle vuosina 2015–2016 tilanteessa, jossa vakuutukseen liitettyjen sijoituskohteiden arvo oli alentunut olennaisesti.

Sijoituslautakunta toteaa, että matalariskisiin sijoituskohteisiin liittyy lähtökohtaisesti riskiä vastaava eli matalahko tuotto-odotus. Tämän vakuutuksen kulu-rakenne ja hoitopalkkion prosentuaalisen osuuden laskeminen vähintään vakuutusmaksun määrästä yhdistettynä matalariskisten sijoituskohteiden tuotto-odotukseen johtaa siihen, ettei vakuutuksesta todennäköisesti kerry matalariskiselle sijoittajalle vakuutuskulujen ja muiden kulujen vähentämisen jälkeen ensimmäisten viiden vuoden aikana tuottoa lainkaan tai juuri lainkaan.

Lautakunnan näkemyksen mukaan se, että hoitopalkkio edellä todetun tavoin lasketaan vähintään vakuutusmaksun määrästä sijoituskohteen arvonalentumasta riippumatta, on erityisesti matalariskisen sijoittajan kohdalla hyvän tavan vastainen sopimusehto. Tämä johtuu siitä, että kyseinen laskentatapa on omiaan jouduttamaan sijoitusten matalasta tuottotasosta johtuvaa sijoitetun pääoman vähenemistä ensimmäisten vuosien aikana jopa siten, että se voi synnyttää vakuutuksessa pääomaa alentavan negatiivisen kierteen, josta matalariskisten sijoituskohteiden odotettavissa olevilla tuotoilla ei voi toipua moneen vuoteen. 

Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, että tämä henkivakuutus ei ole ollut matalariskiselle sijoittajalle lähtökohtaisesti soveltuva tuote. Sen suosittaminen ei ole ollut asiakkaan edun mukaista.

Vakuutuksesta ja sijoituskohteista annetut tiedot

Vakuutussopimuslain 5 §:n perusteella palveluntarjoajan on tullut ottaa selkoa asiakkaan sijoittamisen tavoitteista ja antaa tietoja muun ohella vakuutukseen ja sijoituskohteisiin liittyvistä riskeistä ja kuluista siten, että asiakas on voinut ymmärtää, miten vakuutuksen tuotto kertyy ja miten sijoituskohteiden valinta vaikuttaa vakuutuksen tuottoon ja riskiin. Vakuutuksen kulutason ja laskentatavan vuoksi kuluja koskevat tiedot ovat olleet olennaisen tärkeitä erityisesti matalariskiselle sijoittajalle.

Vakuutussopimuslain esitöiden perusteella pelkkien vakuutusehtojen antaminen ei riitä täyttämään vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta. Vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan sillä ei ole vuodelle 2012 vakuutuksen tuotetiedotetta. Toimitetussa vakuutusesitteessä ei ole selvitystä vakuutuksesta perittävistä kuluista. Lautakunnalle esitetty kirjallinen aineisto ei siten ole riittänyt täyttämään vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta vakuutuksen kulujen osalta. Ottaen huomioon, että vakuutusta on suositeltu nimenomaan matalariskiselle sijoittajalle soveltuvana tuotteena, lautakunta pitää uskottavana, ettei vakuutuksen kulutasoa ja kulujen vaikutusta tuoton kertymiseen ollut käyty myöskään suullisesti läpi sillä tavoin kootusti ja havainnollisesti, että asiakaskin olisi voinut ennen vakuutuksen ottamista ymmärtää, että matalariskisistä sijoituskohteista odotettavissa olevat tuotot todennäköisesti kuluisivat vakuutuksesta ja kohdevaihdoista perittävien palkkioiden ja kulujen kattamiseen.

Lautakunta toteaa lisäksi, että asiakkaalle oli aluksi suositeltu kahta yhdistelmärahastoa liitettäväksi vakuutukseen. Niitä oli esitelty hänelle matalariskiselle sijoittajalle soveltuvina, vaikka sijoitusrahastojen esitemateriaalin mukaan kyse on ollut keskiriskitason sijoituksista. Asiakkaalle oli siten annettu väärää tietoa vakuutukseen liitettävistä sijoituskohteista.

Näiden syiden vuoksi asiakkaan hakemus- ja merkintälomakkeilla antamalla ilmoituksella vakuutuksen ja sijoituskohteiden kulujen ja muun sisällön ymmärtämisestä ei ole asiassa merkitystä. Lautakunta katsoo, että vakuutuksenantaja oli laiminlyönyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa vakuutuksen sisällöstä sekä vakuutuksen kuluista että vakuutukseen liitettävien sijoituskohteiden riskistä kertomisen osalta.

Sopimusaikana tehdyt sijoitusmuutokset

Esitetyn selvityksen mukaan vakuutukseen liitettyjen sijoituskohteiden vaihdot oli tehty asiakastapaamisten yhteydessä X:n ehdotusten ja esittelyn perusteella. Oikeudellisesti kyse on ollut voimassa olevaan henkivakuutussopimukseen tehdyistä muutoksista, jolloin palveluntarjoajan tulee edellä selostetun mukaisesti osoittaa toimineensa huolellisesti. Palveluntarjoajan on voitava esittää perusteet suosituksilleen ja osoittaa niiden olleen asiakkaan edun mukaisia. Palveluntarjoajan on myös tullut antaa asiakkaalle ehdottamistaan sijoituskohteista asianmukaiset tiedot selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa erityisesti kohteisiin liittyvien riskien ja kulujen osalta. Tätä korostaa se, että kohdevaihdot ovat hyödyttäneet asiamiesyritystä merkintä- ja välityspalkkiotuottojen muodossa. Erityisesti sertifikaattisijoitusten kohdalla asiamiehen asiakkaalta perimä välityspalkkio on tosiasiallisesti ollut jopa yli 10 % sijoitettavasta summasta, kun 2 %:n suuruiseksi ilmoitettu palkkio oli laskettu sertifikaatin nimellisarvosta eikä sijoitettavasta summasta.

Lautakunta toteaa, että elokuussa 2012 vakuutukseen tehdystä lisäsijoituksesta alkaen asiakkaalle oli ehdotettu korkeariskisiin sertifikaatteihin ja muihin strukturoituihin tuotteisiin sijoittamista. Elokuussa 2012 tehty 6.000 euron sijoitus vastasi 15 % koko vakuutusmaksun määrästä, ja myöhemmin autocall-tuotteeseen sijoitettiin 10.200 euroa ja toiseen sertifikaattiin 4.510 euroa. Toimitetun esitemateriaalin perusteella näitä ei voi mitenkään pitää matalariskiselle sijoittajalle soveltuvina sijoituksina, kun tuotteisiin on liittynyt riski pääoman menettämisestä merkittäviltä osin. Toimitetun asiakirjaselvityksen mukaan asiakkaan perusriskitasoa tai koko riskiprofiilia ei kuitenkaan ollut sovittu korotettavaksi, vaan lisäsuoritusta koskevan hakemuslomakkeen (16.8.2012) merkintöjen mukaan ”riskiltään voi ottaa osalle summalle”. Strukturoituihin tuotteisiin tehtyjä sijoituksia koskevat suositukset eivät ole määrällisestikään olleet asiakkaalle kirjatun riskinottohalukkuuden mukaisia.

Asiakkaan kertomuksen perusteella hänelle ei tapaamisten yhteydessä ollut annettu asianmukaista tietoa vakuutussijoituksen tilanteesta, vaan X oli toistuvasti kertonut vakuutuksen pääoman olevan turvassa, vaikka tuottoon kohdistuisikin riskiä. Asiakkaan kertomusta arvioidessaan lautakunta ottaa huomioon tapauksessa toimitetun aineiston lisäksi sen, että FINEn neuvontaan ja lautakunnalle on keväästä 2017 alkaen saapunut lukuisia yhteydenottoja, joissa nimeltä mainiten kuvataan B Oy:n edustajien toimintaa asiakkaan kertomusta vastaavalla tavalla. Näiden syiden vuoksi lautakunta pitää asiakkaan kuvausta X:n menettelystä uskottavana. B Oy:n menettelyn vuoksi asiakkaalla oli vuositiedotteista ja vakuutusyhtiön verkkopalvelun käyttömahdollisuudesta huolimatta perusteet uskoa ainakin vakuutukseen sijoitetun pääoman olevan turvassa viiden vuoden sopimuskauden päättyessä.

Lautakunta katsoo näin ollen, että asiakkaalle oli sopimuksen voimassaoloaikana suositeltu hänelle soveltumattomia, liian riskipitoisia sijoituskohteita, eikä palveluntarjoaja ole osoittanut antaneensa niistä asianmukaisia tietoja asiakkaalle selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa. Kun sijoituskohteisiin liittyvästä riskistä annettu tieto ei ole ollut asianmukaista, kohdevaihtojen yhteydessä annetut asiakkaan ilmoitukset tuotteisiin liittyvien riskien ja muiden ominaisuuksien ymmärtämisestä ja hyväksymisestä jäävät vaille merkitystä.

Ratkaisu asiassa

Yhteenvetona Sijoituslautakunta katsoo, että kyseinen sijoitussidonnainen henkivakuutus ei kulutasonsa vuoksi ollut asiakkaan kaltaiselle matalariskiselle sijoittajalle perusteltu vaihtoehto.

Asiakkaalle suositeltujen yhdistelmärahastojen, korkeariskisten sertifikaattien ja muiden strukturoitujen tuotteiden osalta lautakunta katsoo, että ne eivät olleet hänelle soveltuvia.

Lisäksi palveluntarjoaja ei ole osoittanut antaneensa asiakkaalle asianmukaisia tietoja vakuutuksen ja siihen liitettävien sijoituskohteiden kuluista ja riskeistä ennen sopimuksen tekemistä eikä sopimusaikana ennen asiakkaalle ehdotettujen sijoitusmuutosten tekemistä.

Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö A on vastuussa asiakkaan sijoitustappiosta toisaalta puutteellisen tiedonannon vuoksi vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:n mukaisella sopimusvastuuperusteella, toisaalta vahingonkorvauksena finanssipalveluntarjoajan sopimusoikeudellisen neuvontavelvoitteen laiminlyönnin perusteella.

Lautakunta toteaa, että asiakas ei ilmeisesti ollut tutustunut huolellisesti sijoitustuotteista saamiinsa esitemateriaaleihin ja erilaisten ilmoituslomakkeiden sisältöön. Hän oli siten osaltaan laiminlyönyt huolellisuusvelvoitettaan. Korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen KKO:2015:93 viitaten lautakunta katsoo kuitenkin, että asiakkaan on tullut voida luottaa siihen, että hän saa palveluntarjoajalta olennaiset, asianmukaiset tiedot sijoitusvakuutuksesta ja siihen liitettävistä sijoituskohteista. Tämän vuoksi ja edellä B Oy:n toiminnasta esitetyt seikat huomioon ottaen asiassa ei ole perusteita jättää sijoituksen tappiota osaksikaan asiakkaan vastuulle.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa asiakkaalle riidanalaisen määrän 13.115,28 euroa.

Sijoituslautakunta oli yksimielinen.

SIJOITUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Raulos

Jäsenet:

Kajala
Neuvonen
Sario
Turtiainen