Tapahtumatiedot            

Kivialan ammatinharjoittajana toimiva asiakas oli korjannut 25.1.2017 toimeksiannon perusteella erään kattoterassin betonilaatoitusta. Laatoitus oli korjattava, koska kattoterassin lasielementeistä rakennetun aidan teräksisiä tukipylväitä oli jouduttu vahvistamaan, minkä vuoksi alkuperäiset betonilaatat eivät enää mahtuneet pylväiden kohdalta paikalleen. Asiakkaan sovittaessa betonilaattaa paikoilleen terassiaidan alle yhden aitaelementin lasilevy oli rikkoutunut. Asiakas haki korvausta aiheutuneesta 1 760 euron vahingosta toiminnan vastuuvakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksillään 2.10.2017 ja 1.11.2017 evännyt korvauksen. Vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutusehtoihin, joiden mukaan (kohta 2.3) vakuutuksesta ei korvata suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaiselle omaisuudelle aiheutunutta vahinkoa. Suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteella tarkoitetaan sitä, että työsuorituksen välittömässä vaikutuspiirissä oleva omaisuus on vahingon välttämiseksi asianmukaisesti suojattava. Ellei se ole mahdollista, työ on suoritettava niin varovaisesti, ettei vahinkoa pääse työn yhteydessä aiheutumaan. Työn suorittaja on velvollinen välttämään työsuorituksen välittömässä vaikutuspiirissä olevan omaisuuden vahingoittamista eikä vastuuvakuutus kattanut tätä velvoitetta ja riskiä. Laatoitustyön luonne huomioon ottaen terassiaidan lasi oli ollut työsuorituksen aikana asiakkaan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena ja hänen huolehdittavanaan. Koska vakuutus ei korvaa tällaiselle omaisuudelle aiheutunutta vahinkoa, aidan rikkoutumista ei korvattu.

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Asiakas pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä kohtuuttomana. Asiakas on korostanut, että laatoituksen oli tehnyt muu yritys ja että hän oli huolehtinut vain sen korjaamisesta. Kirjelmässään 14.2.2018 asiakas on vedonnut lisäksi siihen, ettei vakuutusyhtiö ollut missään vaiheessa kertonut, etteivät nyt puheena olevan kaltaiset vahingot työmaalla kuuluisi vakuutuksen piiriin. Asiakkaan mukaan vastuuvakuutus oli työmaaolosuhteissa käytännössä pakollinen. Asiakas on kirjelmässään 12.3.2018 kertonut pitäneensä tuote-esitettä pelkkänä mainoksena, jolla yritettiin myydä lisävakuutuksia.

Vakuutusyhtiö on todennut vastineessaan, ettei edellytyksiä korvauspäätöksen muuttamiselle ole. Vakuutusyhtiö oli pyytänyt vakuutuksen tehneeltä asiakaspäälliköltään selvityksen vakuutuksen tekotilanteesta. Asiakaspäällikön mukaan hän ei ajan kulumisen vuoksi enää muista tapaamisen kaikkia yksityiskohtia. Normaalitilanteessa hän kuitenkin aina kertoo, ettei perusvastuuvakuutus kata työnkohdetta eikä ympäröivää omaisuutta. Myyntiesitteet hän toimittaa asiakkaalle aina, ellei asiakas ole erikseen halunnut, ettei niitä toimiteta. Lisäksi hän on ilmoittanut asiakkaille, että vakuutuskirja ja ehdot toimitetaan erikseen jälkikäteen, ja että asiakkaalla on aina mahdollisuus vaikuttaa vakuutusturvan laajuuteen, jos hän huomaa siinä jälkeenpäin puutteita.

Vakuutusehdotuksessa 28.12.2016 on käyty läpi vakuutukset, joiden ottami­sesta asiakkaan kanssa sovittiin. Heti otsikos­sa on mainittu, että kyse on yrityksen vapaaehtoisesta vakuutusturvasta. Ehdotuksen mukaan vakuutusten tarkem­pi sisältö ja rajoitukset ovat käyneet ilmi liitteenä olevista vakuutusesitteistä, vakuutusehdoista, suojeluohjeista ja vakuutuskirjasta. Asiakas on allekirjoituksellaan hyväksynyt vakuutusehdotuksen 28.12.2016 ja on tällöin itse merkinnyt vakuutusehdotukselle, ettei ole halunnut vakuutuksen voimassaolevaa tuote-esitettä. Vakuutusyhtiö katsoo edustajansa toimineen myyntitilanteessa asianmukaisesti, ja ettei vakuu­tusyhtiö ole laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan asiassa.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain (sellaisena kuin se on ollut voimassa laissa 426/2010 puheena olevaa vakuutussopimusta tehtäessä) 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 5 §:n 2 momentin mukaan tietoja ei tarvitse antaa, jos vakuutuksen hakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Yritysturvaan kuuluvan toiminnan vastuuvakuutuksen vakuutusehtojen (voimassa 1.11.2013 alkaen) ehtokohdan 1.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Rajoitusehtojen kohdan 2.3 (Käsiteltävänä tai huolehdittavana oleva omaisuus) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahingon aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa on tai oli vakuutuksenottajan tai jonkun muun tämän lukuun

• valmistettavana, asennettavana, korjattavana, säilytettävänä tai muulla tavoin käsiteltävänä
• suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri tai
• vakuutuksenottajan huolehdittavana muulla tavoin.

Ratkaisusuositus

Asiakirjojen mukaan kivialan ammatinharjoittajana toimiva asiakas on erään kattoterassin betonilaatoituksen korjaustyön yhteydessä 25.1.2017 rikkonut terassin lasielementtirakenteisen aidan yhden elementin sovittaessaan laattaa paikoilleen. Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen vahingosta asiakkaan toiminnan vastuuvakuutuksesta vedoten vakuutusehtojen kohdan 2.3 rajoitukseen, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata suojaus- ja vahingontorjuntavelvollisuuden alaiselle omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja.

FINE toteaa, että Vakuutuslautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaista omaisuutta koskeva rajoitus tulee sovellettavaksi tilanteissa, joissa vahinkoalttiin toiminnan tai työsuorituksen luonne edellyttää ympäristöön tyypillisesti aiheuttamiensa vaikutusten vuoksi ympäröivän omaisuuden suojaamista näiltä vaikutuksilta. Työn suorittaja on tällöin velvollinen huolehtimaan sekä työn kohteesta että työn vaikutuspiiristä. Tällaiseen omaisuuteen kohdistuvan normaalia suuremman vahingonvaaran takia mahdollisia vahinkoja ei voida järkevin kustannuksin kattaa vastuuvakuutuksella, joten kyseistä omaisuutta kohtaavat vahingot on rajattu vastuuvakuutuksen ulkopuolelle

Tässä tapauksessa asiakas oli korjannut betonilaatoitusta aidan välittömässä läheisyydessä, joten FINE katsoo, että asiakkaalle oli täytynyt jo työhön ryhtyessään olla selvää, että työ on suoritettava siten, ettei lasielementeistä koostunut aita pääse vahingoittumaan tai että aita on mahdollisuuksien mukaan suojattava. Tämän vuoksi aita on ollut korjaustyön aikana asiakkaan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, joten vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus evätä korvaus aidan vahingoittumisesta vakuutusehtojen kohdan 2.3 perusteella.

Asiassa on vielä arvioitava, onko vakuutusyhtiö kuitenkin velvollinen korvaamaan vahingon sillä perusteella, että vakuutusyhtiön olisi katsottava laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa asiakasta kohtaan vakuutussopimuksen sisällöstä vakuutussopimusta tehtäessä. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella asiakas on ollut kuluttajaan rinnastettava ammatinharjoittaja, jonka kannalta suojaus- ja vahingontorjuntavelvollisuuden alaiseen omaisuuteen kohdistuvia vahinkoja koskevaa vastuuvakuutuksen rajoitusehtoa on pidettävä olennaisena.

Koska vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukainen tiedonantovelvollisuus on laissa vakuutuksenantajalle asetettu velvoite, vakuutuksenantaja on Vakuutuslautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan velvollinen osoittamaan, että se on antanut vakuutussopimusta tehtäessä asiakkaalle lain mukaiset tiedot. Lainvalmisteluasiakirjojen mukaan pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.                                                                                                               

Käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan asiakas oli hyväksynyt allekirjoituksellaan 28.12.2016 vakuutusyhtiön samalle päivälle päivätyn vakuutusehdotuksen, johon vastuuvakuutus on sisältynyt. Ehdotuksen mukaan sen liitteinä asiakkaalle oli tarjottu omaisuus-, keskeytys-, vastuu- ja oikeusturvavakuutukset käsittänyttä 1.1.2014 alkaen voimassa ollutta vakuutusesitettä. Ehdotuksen allekirjoitusosion yhteydessä asiakasta on pyydetty merkinnällään vahvistamaan vakuutusta koskevien voimassa olevien tuote-esitteiden vastaanottaminen tai merkitsemään mikäli hän ei tuote-esitteitä halua. Asiakas on vakuutusehdotuksen allekirjoittaessaan rastittanut viimeksi mainitun kohdan.

Vakuutusyhtiö on toimittanut FINElle myös vakuutuksen myyneen asiakaspäällikkönsä selvityksen vakuutussopimuksen tekemisestä. Asiakaspäällikkö ei ole enää muistanut tapaamisen yksityiskohtia, mutta on kertonut tapanaan olleen myyntitilanteissa kertoa, ettei tavanomainen vastuuvakuutus kata työn kohteelle tai ympäröivälle omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja. Hän on antanut asiakkaille aina myyntiesitteet, ellei asiakas ole erikseen ilmoittanut, ettei niitä halua.

Asiasta käytettävissään olevan selvityksen perusteella FINE katsoo vakuutusyhtiön puolelta näytetyksi, että vakuutussopimusta tehtäessä vakuutusyhtiön asiakaspäällikkö oli tarjonnut asiakkaalle tuote-esitettä, jonka perusteella vastuuvakuutuksen keskeisiä ominaisuuksia olisi ollut mahdollista selvittää. Vakuutusehdotukseen tekemänsä merkinnän mukaan asiakas ei kuitenkaan ollut halunnut ottaa tuote-esitettä vastaan.

Vakuutussopimuslain 5 §:n 2 momentin mukaan vakuutusyhtiön ei tarvitse antaa lain edellyttämiä tietoja, jos vakuutuksen hakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta. Tällaisessa tilanteessa vastuu vakuutuksen sisällön selvittämisestä jää lain mukaan vakuutuksenottajalle itselleen. Asiakas on myöhemmin kertonut luulleensa, että tuote-esite oli mainos. FINE katsoo, että vakuutusehdotukseen asianmukaisesti tutustumalla asiakkaan olisi kuitenkin pitänyt ymmärtää, ettei kyse ollut mainoksesta vaan nimenomaan tekeillä olleen vakuutussopimuksen sisältöä tarkemmin selvittäneestä asiakirjasta. Selostamansa perusteella FINE katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole laiminlyönyt lain mukaista tiedonantovelvollisuuttaan asiassa.

Lopputulos

FINE pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä asianmukaisena.

FINE

Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Johtava lakimies Isokoski
Esittelijä Nikunlassi