Tapahtumatiedot

Asiakas oli 18.10.2012 tehdyllä sopimuksella sijoittanut 59.095,92 euroa sijoitussidonnaiseen henkivakuutukseen, jonka myönsi henkivakuutusyhtiö A. Vakuutusyhtiötä edusti asiamiesyritys B Oy, jonka asiakkaana asiakas oli ollut vuodesta 1995. Asiakas teki vuonna 2013 vakuutuksesta 15.000 euron osittaisen takaisinoston, josta ei peritty kuluja. Asiakas teki seitsemän lisämaksua vakuutukseen vuosina 2014–2017 arvoltaan yhteensä 69.000 euroa. Vakuutukseen liitettyihin sijoituskohteisiin tehtiin muutoksia B Oy:n edustaja X:n kanssa olleissa tapaamisissa vuosina 2012–2017.

Vakuutusehtojen mukaan kyseessä on kertamaksullinen, elinikäinen, sijoitussidonnainen henkivakuutus, joka sisältää henkivakuutusturvan vakuutuksenottajan kuoleman varalta. Asiakas sijoittaa vakuutukseen vähintään 25.000 euroa ja määrittelee, mihin sijoituskohteisiin varat sijoitetaan. Vakuutusyhtiö hankkii näillä varoilla asiakkaan määrittelemät kohteet omistukseensa, jos kohteet ovat olleet vakuutusyhtiölle hyväksyttäviä. Asiakas siis omistaa vakuutuksen, jonka arvo on kytketty hänen valitsemiinsa sijoituskohteisiin, jotka vakuutusyhtiö hankkii ja omistaa.

Loppuvuodesta 2017 asiakas reklamoi B:lle, kun hänen vakuutussijoituksensa arvo oli alentunut noin 40.000 eurolla. Asiakas katsoi X:n antaneen hänelle väärää ja puutteellista tietoa vakuutuksen kuluista sekä vakuutukseen liitettyjen sijoituskohteiden riskeistä ja muista ominaisuuksista. Asiakas teki myös valituksen FINEn Sijoituslautakunnalle. Kirjelmöinnin lopputuloksena vakuutusyhtiö tarjosi asiakkaalle 27.768 euron hyvitystä vakuutuksen takaisinostoarvon lisäksi. Asiakas hylkäsi tarjouksen. 

Vakuutukseen sijoitettiin yhteensä 128.095,92 euroa ja siitä oli ostettu takaisin 15.000 euroa. Sijoituksen arvo 9.11.2018 oli 71.630 euroa, jolloin arvonalentumaa oli yhteensä 41.465,92 euroa. Vakuutus on edelleen voimassa. 

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii korvausta sijoitetun pääoman arvon alenemisesta ja vakuutuksesta aiheutuneista kuluista eli yhteensä noin 42.000 euron hyvitystä. Lisäksi asiakas haluaa FINEn kannanoton siihen, missä määrin sijoitusneuvojan oma tuottohakuisuus (tulospalkkaus) on johtanut epäammattimaiseen toimintaan. 

Asiakas on valituksessaan kertonut, että hän on turvautunut sijoitustoiminnassaan ulkopuolisiin, ammattimaisiin sijoitusneuvojiin, koska ei tunne nykyisiä sijoitustuotteita. Aiemmankin eläkevakuutuksen rahastosiirrot olivat perustuneet B Oy:n neuvontaan. 

B Oy:tä edusti jokaisessa tapaamisessa X, joka ei ole alusta pitäenkään noudattanut sovittuja sijoitustavoitteita eikä -suunnitelmaa. Sijoitussuunnitelman mukaan asiakkaan riskiprofiili oli keskivertosijoittaja, tuottotavoite 3–5,5 %:n luokkaa ja korkeamman riskin tuotteisiin saatiin sijoittaa 10–15 % pääomasta. Joulukuussa 2018 oli kuitenkin 42,4 % jäljellä olevasta pääomasta sijoitettuna strukturoituihin tuotteisiin, joissa ei ole pääomaturvaa. 

X antoi hänelle selvästi virheellisiä ja puutteellisia tietoja sijoitustuotteista ja niiden kehityksestä. Kaikki sijoituksia koskevat toimenpiteet tapahtuivat X:n ehdotuksen mukaisena. Asiakas tunsi vain rahastosijoitukset ja luuli, että nytkin sijoitettiin pääosin varmoihin rahastoihin. X ei kertonut koskaan suosittelemiensa tuotteiden suurista riskeistä eikä myyntitappioista. Asiakas ei saanut mitään tuotteiden markkinointiesitteitä ennen vuotta 2018. 

X osti asiakkaan vakuutukseen usean vuoden pituisia sijoituksia, jotka hän myi muutama kuukausi oston jälkeen suurella tappiolla. Asiakas luuli kyseen olevan rahastojen vaihdoista. Myös rahastoja ostettiin ja myytiin edestakaisin, mikä söi pääomaa. 

X ei kertonut mitään sijoitusten kaupoista aiheutuneista kuluista ja asiakas luuli niiden sisältyvän hoito- ja hallintomaksuihin. Vakuutuksen myyntitilanteessa X perusteli säästöhenkivakuutuksen kannattavuutta mm. niin, että 1,75 %:n vuosikululla pitkäaikaisella sijoituksella saadaan huonossakin suhdanteessa viiden vuoden aikavälillä joka tapauksessa positiivista tuottoa. Asiakas ymmärsi vakuutuksen alussa, että prosenttimääräinen vuosikulu kattaa kaikki kulut. 

Asiakkaan useamman kerran tiedustellessa miksi vuosiraportti näyttää miinusta, X selitti, että kiinteäkorkoisten sijoitusten arvot näyttävät aina lähellä alkumerkintäaikaa pieniltä, mutta ne nousevat sitten loppuhetkenä ja silloin tuotto realisoituu. Toinen selitys oli, että alussa lähdetään nollasta ja arvo kasvaa ajan myötä. Asiakas ei ymmärtänyt, mutta luotti X:n vakuutteluun siitä, että vakuutuksessa kaikki oli hyvin ja että tuottoa tuli mukavasti. 

Asiakkaalle valkeni vakuutuksen todellinen tilanne vasta marraskuussa 2017. Asiakkaalta on hävinnyt noin 42.000 euroa, mutta tappio ilmeisesti suurenee sijoituskorissa olevien epäkelpojen tuotteiden myyntien myötä. Jos asiakas nostaa kuluitta alkusijoituksen, jää vakuutukseen jäljelle vain roskapapereita. Hoito- ja hallintomaksuja veloitettiin 1.11.2017 mennessä 9.270 euroa ja siirtomaksuja 2.481 euroa. 

Palveluntarjoajan vastine

Vakuutusyhtiö A katsoo edelleen, että 27.768 euron hyvityksen maksaminen johtaisi asianmukaiseen lopputulokseen. Tämän hyvityksen lisäksi asiakkaalla on oikeus vakuutuksen takaisinostoarvoon.

Vakuutuksen takaisinostoarvo marraskuussa 2018 oli 71.630 euroa, eli vakuutussijoitus oli tuolloin 41.465 euroa tappiolla. Hyvityksen määrä 27.768 euroa perustuu sijoitustappioihin 17.205 euroa ja muiden kulujen osuuteen, joka on 10.563 euroa.

Vakuutusyhtiö perustelee kantaansa seuraavasti:

- Tarvekartoituksen perusteella asiakas oli ollut B Oy:n asiakkaana jo vuodesta 1995 alkaen. 
- Asiakkaan riskiprofiiliksi oli asetettu aluksi keskisuuri riskitaso. Hänellä oli aiempaa sijoituskokemusta osakkeista, vakuutuksista ja rahasto-osuuksista. Sijoitusten soveltuvuus sekä asiakkaan tarvekartoitus on myös käyty läpi myöhemmissä asiakastapaamisissa.
- Asiakas oli antanut B Oy:lle tarvittavat tiedot vakuutustarpeen arvioimiseksi ja sijoituskohteiden valitsemiseksi. Asiakas oli tehnyt kohdevalinnat yhdessä X:n kanssa.
- B Oy on toimittanut asiakkaalle tuotetiedotteen, vakuutuskirjan ja vakuutusehdot, jotka sisälsivät tiedon kaikista vakuutuksen kuluista. Lisäksi asiakkaan kotiosoitteeseen oli vuosittain lähetetty vakuutuksen arvolaskelma.
- Asiakas on saanut vakuutusyhtiön verkkopalvelun käyttäjätunnukset ja käyttänyt palvelua ensimmäisen kerran 16.11.2014. Verkkopalvelussa näkyvät muun muassa vakuutuksen kulut ja sijoituskohteisiin tehdyt muutokset.
- Asiakas oli allekirjoittanut vakuutuksen hakemuslomakkeen, soveltuvuuslausunnon, merkintälomakkeita ja ostositoumuksia, joissa hän on vahvistanut ymmärtäneensä ja hyväksyneensä sijoituksiin liittyvät riskit. Hyväksymislausunnon mukaan asiakas oli ymmärtänyt sen, että sijoituksista voi koitua tappiota tai ne voi menettää kokonaan.

Hyvityksen määrää laskiessaan vakuutusyhtiö toteaa arvioineensa tapausta siten kuin asiakas olisi ollut alhaisen riskin sijoittaja, koska asiakkaan sijoitusneuvojana oli ollut X. Asiakkaan vakuutuksessa oli ollut keskimäärin 8,8 kauppaa vuodessa, mitä on pidettävä suhteellisen vähäisenä kaupankäyntinä eikä kertyneiden tappioiden tai kulujen voida näin katsoa johtuneen liiallisesta kaupankäynnistä. Asiakas oli ollut B Oy:n asiakkaana noin 17 vuotta ennen henkivakuutuksen ottamista A:sta. Vakuutusta ottaessaan hän oli 67-vuotias, ja vakuutus on ollut voimassa noin 6 vuotta; tuotteella on keskipitkän tai pitkän aikavälin sijoitushorisontti. Kaikki asiakirjat ovat kunnossa mukaan lukien asiakkaan allekirjoittamat kaupankäyntilomakkeet ja hyväksymislausunto, ja hänelle oli lähetetty vuosittainen arvoraportti vuodesta 2012 alkaen.

Selvitykset

Tarvekartoitus- ja päivityslomakkeet

Lautakunnalle toimitetun tarvekartoituslomakkeen mukaan asiakkaan netto-omaisuus lokakuussa 2012 oli yli miljoona euroa, josta noin 450.000 euroa oli sijoitettuna osakkeisiin, eläkevakuutukseen, B Oy:n varainhoitoon, loma-osakkeeseen ja metsäkiinteistöön. Asiakas tavoitteli vero- ja vakuutusetuja, pientä tuottoa ja riskiä noin 10–15 prosentilla sijoitetusta pääomasta. Asiakas halusi turvata sijoitettavilla varoilla omaa ja jälkipolviensa elämää. Asiakkaan tuottotavoitteeksi oli kirjattu 5 % ja riskiprofiililtaan hän oli keskiriskinen. Suunniteltu sijoitusaika oli yli 5 vuotta.
 
Tarvekartoituslomakkeelta ilmenee lisäksi, että asiakkaan B Oy:llä ollut välityssalkku siirrettiin nyt kyseessä olevaan vakuutukseen, jossa tehtiin vähän muutoksia. 

Sopimusta tehtäessä vakuutusmaksusta sijoitettiin 4.500 euroa korkeariskiseen sertifikaattiin ja 53.000 euroa keskiriskiseen yhdistelmärahastoon. Asiakas oli tällöin ja myöhempien kohdevaihtojen yhteydessä allekirjoittanut merkintä- ja muita lomakkeita, joissa hän oli vakuuttanut ymmärtäneensä ja hyväksyneensä kaikki sijoituksiin liittyvät riskit ja olevansa tietoinen siitä, että hän voi menettää kaikki korkeariskiseen sertifikaattiin sijoittamansa varat.

Joulukuussa 2012 asiakastietolomakkeelle muutokseksi sijoitustavoitteissa on kirjattu, että asiakas haluaa tuottoa, joten on tällä hetkellä keskiriskinen. Kesäkuussa 2015 on lomakkeelle kirjattu ”tuottoa, veroetuja”. 

Vakuutusehdot ja kuluja koskevat tiedot

Vakuutusehdoista ja 31.10.2012 päivätyn vakuutuskirjan sivulta 4 ilmenee, että tähän henkivakuutukseen liittyy ensimmäisen viiden vuoden ajalta vuotuinen 1,85 %:n hoitopalkkio, joka kuudennesta vuodesta alkaen alenee 0,5 %:iin. Lisäksi peritään vaihtelevan suuruinen neljännesvuosittainen hallinnointipalkkio, palvelupalkkio sekä välitysmaksuja ja kaupankäynnistä johtuvia ulkoisia kustannuksia. Ensimmäisen viiden vuoden ajalta hoitopalkkion prosentuaalinen osuus on laskettu aina vähintään vakuutusmaksujen määrästä, vaikka sijoituskohteiden arvo olisi alentunut.

Ennenaikaisesta takaisinostosta perittävä maksu on 9,00 % vakuutusmaksusta ensimmäisten kuuden kuukauden aikana ja laskee sen jälkeen 0,90 %-yksikköä joka kuudes kuukausi aina nollaan asti, ja pysyy siinä vuodesta kuusi eteenpäin.

Lautakunnalle toimitetussa vakuutuksen tuote-esitteessä ei ole selvitystä vakuutuksesta perittävistä kuluista. 

Asiakkaan saamista vakuutuksen vuositiedotteista 2013–2017 ilmenee, että vakuutuksen vuotuinen nettotuotto oli vakuutuskulujen, sijoituskohteiden merkinnästä ja vaihdoista perittävien kulujen sekä sijoituskohteiden arvonvaihtelun vuoksi alusta pitäen negatiivinen. Vuoden 2013 lopussa vakuutuksen vuotuinen nettotuotto aloituspäivästä lähtien laskettuna oli -8,43 %, vuonna 2014 -7,26 %, vuonna 2015 -16,52 %, vuonna 2016 -15,44 % ja vuonna 2017 -13,04 %. Vakuutuskulujen osuudeksi on eri vuosina merkitty noin 3–5 % vakuutuksen arvosta; vakuutuskulut eivät sisällä vakuutukseen liitettyjen sijoituskohteiden välitys- ja merkintäpalkkioita.

Alla olevassa taulukossa näkyy vakuutuksen tiedot kyseisten vuosien lopussa:

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Vastuu asiamiehen toiminnasta

FINEn ohjesäännön 6 §:n mukaan Sijoituslautakunnan tehtävänä on antaa sijoitusvakuutuksia koskevissa asioissa ratkaisusuosituksia asiakkaan ja vakuutuksen­antajan välisiin riitoihin.

Lautakunta toteaa, että B Oy on toiminut henkivakuutusyhtiö A:n asiamiehenä. Vakuutusedustuksesta annetun lain (15.7.2005/570) 1 luvun 3 ja 4 §:n mukaan B Oy on tässä roolissaan toiminut vakuutuksenantajan lukuun ja vastuulla, ja vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:n määräykset selonotosta ja tiedonantovelvollisuudesta koskevat myös B Oy:n asiakkaalle antamia suosituksia ja tietoja.

Näiden syiden vuoksi Sijoituslautakunta käsittelee tätä asiaa asiakkaan ja vakuutusyhtiö A:n välisenä, asiakkaan ottamaa sijoitussidonnaista henkivakuutusta koskevana riita-asiana, jossa vastuu B Oy:n toiminnasta on A:lla.

Käsittelyn rajaukset ja ratkaistava kysymys

Osapuolet ovat tapauksen käsittelyn aikana päätyneet yksimielisyyteen siitä, että hyvityksen maksaminen asiakkaalle on perusteltua. Jäljellä oleva erimielisyys koskee hyvityksen määrää. Tämän vuoksi lautakunnan ei ole tarpeen käsitellä palveluntarjoaja B:n menettelyä ja hyvitysvelvollisuuden perusteita muuten kuin hyvityksen määrän arvioimiseksi merkityksellisiltä osiltaan.

Asiakas on pyytänyt kannanottoa siihen, missä määrin sijoitusneuvojan tulospalkkaukseen perustuva oman tuoton hakeminen on vaikuttanut epäammattimaiseen toimintaan. Lautakunta ei erikseen lausu tästä kysymyksestä, vaan ottaa huomioon asian arvioinnissaan asiakkaan esiintuomat seikat. 

Sovellettavat lainkohdat

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Tietoja ei tarvitse antaa, jos vakuutuksen hakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta. […]

Lain 9 §:n 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Asian arviointi

Asiakas on vaatinut vakuutusyhtiötä korvaamaan sijoitetun pääoman arvon alenemisesta ja vakuutuksesta aiheutuneista kuluista yhteensä noin 42.000 euroa.

Vastaavien asioiden käsittely Sijoituslautakunnassa

Asiaan sovellettavan sääntelyn ja ratkaisukäytännön esittelyn osalta lautakunta viittaa vastaavanlaista tilannetta koskeviin ratkaisusuosituksiinsa asianumeroilla FINE-004540 ja FINE-007425.

Tiivistetysti kyse on siitä, että palveluntarjoajan on ennen vakuutuksen tekemistä tullut antaa vakuutuksen hakijalle selkeät tiedot muun muassa vakuutukseen ja siihen liitettäviin sijoituskohteisiin liittyvistä kuluista, riskeistä ja muista ominaisuuksista. Riitatilanteessa vakuutusyhtiön tulee voida osoittaa, että se oli antanut nämä tiedot. Jos tätä ei voida osoittaa, vakuutussopimus ei ole voimassa vakioehtojensa mukaisena vaan sen sisältöisenä, mitä asiakkaan oli perusteltua käsittää. Palveluntarjoajan on tullut antaa vastaavat tiedot myös sopimusaikana sijoitusmuutoksia tehtäessä. Palveluntarjoajalla on lisäksi vastuu siitä, että sen asiakkaalle antamat tuotesuositukset ovat olleet perusteltuja ottaen huomioon asiakkaan sijoituskokemus, varallisuus, sijoittamisen tavoitteet, riskinottohalukkuus ja muut vastaavat sijoitusneuvonnankin kannalta merkitykselliset seikat.

Viitetapauksissa todetun mukaisesti lautakunta ottaa myös nyt käsillä olevaa tapausta ja asiakkaan kertomusta arvioidessaan huomioon sen, että FINEn neuvontaan ja lautakunnalle on keväästä 2017 alkaen saapunut lukuisia yhteydenottoja, joissa nimeltä mainiten kuvataan B Oy:n edustajien toimintaa asiakkaan kertomusta vastaavalla tavalla. Näiden syiden vuoksi lautakunta pitää asiakkaan kuvausta tapahtumien kulusta ja X:n epäasiallisesta menettelystä riskeistä ja kuluista kertomisen osalta uskottavana. Tästä seuraa se, että lautakunnalle jää epäselväksi, mitä kaikkea aineistoa ja tietoja asiakas oli saanut ennen päätöstään ottaa vakuutus tai heti vakuutuksen tekemisen jälkeen. Tämän vuoksi sijoituskohteiden valinnan ja vaihtojen yhteydessä täytetyillä lomakkeilla annetut asiakkaan ilmoitukset tuotteisiin liittyvien riskien ja muiden ominaisuuksien täydellisestä ymmärtämisestä ja hyväksymisestä jäävät lautakunnan arvioinnissa vaille itsenäistä merkitystä.

Hyvityksen määrä

Hyvityksen määrän osalta lautakunta toteaa, että asiakas oli tarvekartoitukseen kirjatun mukaan keskiriskin sijoittaja. Lisäksi asiakkaan omankin ilmoituksen mukaan hän oli valmis ottamaan suurempaa riskiä noin 10–15 % sijoitetusta pääomasta. 

Asiakas ei kertomansa mukaan itse harrasta arvopaperikauppaa, vaan on turvautunut ulkopuoliseen neuvontaan. Asiakkaalla on ollut pitkäaikaista kokemusta osake- ja rahastosijoituksista sekä eläkevakuutuksesta. Lautakunta katsoo, että tietämyksensä ja kokemuksensa perusteella asiakkaan tuli ymmärtää pääoman menettämisen olevan mahdollista myös keskiriskisessä vakuutussijoittamisessa, kun kyse ei ole pääomaturvatuista sijoituskohteista. 

Asiakkaalle kuuluvan sijoitustappion määrää arvioitaessa on kuitenkin otettava erityisesti huomioon, että asiakkaan sijoitustappiot ovat lähinnä tulleet korkeariskisten strukturoitujen sijoitusten myynnistä jälkimarkkinoilla syntyneestä tappiosta. X oli suositellut asiakkaalle korkeariskisiä, usean vuoden juoksuajalla olevia sertifikaatteja ja warrantteja ja myynyt ne pääsääntöisesti alle vuoden kuluttua jälkimarkkinoilla suurella tappiolla. Asiakas oli ollut valmis ottamaan riskiä noin 10–15 %:lla sijoitetusta pääomasta, mutta loppuvuodesta 2017 korkeariskisten strukturoitujen tuotteiden osuus jäljellä olevasta pääomasta oli yli 40 %. Lisäksi X oli asiakkaan mukaan selittänyt, että vakuutus tuotti hyvin vuosiraporteissa ilmoitetuista tappioista huolimatta. 

Asiakkaan vakuutukseen sijoittamansa pääoma takaisinoston jälkeen laskettuna on alentunut yli 35 %. Asiassa ei ole esitetty, että vuosina 2012–2017 markkinoille olisi sattunut laskusuhdanne tai muu koko markkinoita koetteleva tapahtuma. 

Sijoituslautakunta katsoo, että asiakkaan on ollut perusteltua ymmärtää vakuutuksesta, että sijoitustappiot voivat olla mahdollisia normaalin sijoittamiseen kuuluvan arvonvaihtelun vuoksi. Lautakunta katsoo kuitenkin, että tässä tapauksessa asiakkaalle aiheutuneet sijoitustappiot eivät ole johtuneet normaalista sijoitusten arvonvaihtelusta. 

Lautakunta katsoo, että sijoitusneuvoja X:n epäasianmukainen neuvonta on johtanut tappioiden ja kuluveloitusten kertymiseen, mikä ei ole ollut asiakkaan edun mukaista. Koska tällainen palveluntarjoajan menettely ei ole sellainen riski, jonka asiakas on voinut mieltää vakuutusta ottaessaan, lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee tässä tapauksessa vastata asiakkaalle syntyneistä sijoitustappioista, kuluista ja muista menetyksistä kokonaisuudessaan. 

Vakuutuksessa jäljellä olleiden sijoitusten osalta lautakunta katsoo asiakkaan olleen viimeistään valitusta tehdessään tietoinen sijoitusten riskeistä ja siten vastaavan niihin liittyvästä sijoitusriskistä itse valituksen jälkeiseltä ajalta. 

Lopputulos

Sijoituslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan asiakkaalle 41.465 euroa. 

Sijoituslautakunnan ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen. Jäsen Tapanilan eriävä mielipide on ohessa.

SIJOITUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Heino 

Jäsenet:
Ovaska
Pönkä
Sario
Tapanila

Eri mieltä olleen jäsenen mielipide

Viittaan enemmistön ratkaisuun tapauksen tosiseikkojen ja taustatietojen osalta. Erimielisyys koskee sitä, missä määrin asiakkaalle tulee suorittaa hyvitystä. Viittaan lautakunnan aikaisemmin antamaan ratkaisuun FINE-007837 (2018), jossa lautakunnan enemmistö päätyi tosiseikoiltaan vertailukelpoisessa asiassa suosittamaan riskinotoltaan keskitasoa edustaneelle sijoittajalle suoritettavana hyvityksenä määrää, joka vastasi osuutta sijoitustappiosta ja muista kuluista. Käsiteltävänä olevassa asiassa asiakas on kirjelmöinnissään ilmoittanut olleensa tietoinen, että alkuvaiheessa kulut olivat huomattavat ja ne vähensivät vakuutukseen sijoitettua pääomaa. Arviointi vakuutuksen ominaisuuksista ja soveltuvuudesta asiakkaan tarkoitusperiin kuuluu ensisijaisesti asiakkaalle itselleen, kunhan hänelle on annettu tätä arviointia varten riittävät tiedot, joten käsiteltävässä asiassa asiakkaan on pitänyt olla tietoinen siitä mahdollisuudesta, että vakuutukseen sijoitettu pääoma voi alentua huomattavastikin. Näin ollen pidän riittävänä hyvityksenä vakuutusyhtiön esittämää 27.768 euron määrää.