Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja S Oy oli toiminut M Oy:n asiamiehenä eräässä velkomusjutussa, jossa vakuutusyhtiö oli myöntänyt M Oy:n oikeusturvavakuutuksesta oikeusturvaedun. M Oy:n tultua konkurssiin asetetuksi vakuutusyhtiö oli maksanut S Oy:n toimeksiannon hoitamisesta lähettämästä laskusta korvauksen konkurssipesälle. S Oy on vaatinut konkurssipesältä korvaussumman palauttamista, mihin konkurssipesä ei suostunut. S Oy on hakenut oikeusturvaetua sen ja M Oy:n konkurssipesän väliseen riitaan.

S Oy:n vakuutusyhtiö on kieltäytynyt myöntämästä oikeusturvaetua vedoten korvauspäätöksissään 25.7.2017 ja 5.10.2017 vakuutusehtojen rajoitukseen, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvattu kuluja asiassa, joka koski konkurssia tai ulosottoa tai liittyi niihin. Asiassa oli kyse konkurssiin menneen yrityksen vakuutuskorvauksen oikeasta saajasta tilanteessa, jossa korvaus olisi vallitsevan käytännön mukaan maksettu ilman konkurssia S Oy:lle. Rajoitusehtoa sovellettiin asioihin, joilla oli looginen yhteys konkurssiin. Sillä, kenen konkurssista oli kyse, ei ollut merkitystä. Kyseessä ei ollut sopimukseen perustunut velkomus, koska toimeksiantosopimusta ei ollut riitautettu.

Asiakkaan valitus

S Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta oikeusturvaedun myöntämisestä sen ja M Oy:n konkurssipesän väliseen riitaan. S Oy on lausunut, että käräjäoikeudessa 10.10.2017 vireille tullut riita-asia perustui vakuutusyhtiön väitteestä huolimatta osapuolten väliseen toimeksiantosopimukseen. Asiassa ei ollut kyse konkurssiin liittyvästä asiasta. Kumpikaan osapuoli ei ollut konkurssissa, joten asia ei voinut liittyä konkurssiin. Joka tapauksessa väitetty liityntä oli niin etäinen, ettei sitä kohtuudella voitu tähän asiaan soveltaa.

S Oy on lisäkirjelmässään 18.4.2018 lausunut, että riidassa oli kyse M Oy:n ja asiamiehen välisestä sopimuksesta ja toimeksiannosta. Toimeksiannon mukaiset toimenpiteet asiassa olivat päättyneet ennen konkurssia eivätkä ne siis liittyneet konkurssiin. Tuomioistuimen tuomio velkomusjutussa oli viipynyt niin kauan, että M Oy oli ehditty asettaa konkurssiin, mikä seikka ei liittynyt tähän asiaan. Oikeudenkäyntikululaskun osalta asiassa oli syntynyt, kuten ennakkoratkaisussa KKO 1997:112, kolmikanta-asetelma, jossa konkurssipesä oli liittynyt asiaan oman toimintansa perusteella. Kyse oli rahasta, joka ei kuulunut pesään, mikä perusteeton etu käräjäoikeuden tuli vahvistaa palautettavaksi.

Koska vakuutuksenottaja ja vastapuoli eivät olleet konkurssissa, ja asia oli niiden välinen, S Oy on katsonut, että riidalla ei ollut yhteyttä konkurssiin tai yhteys oli niin etäinen, että vakuutusehdot eivät rajanneet riitaa vakuutuksen ulkopuolelle. Ratkaisun VKL 251/04 tapauksessa, jossa oikeusturvaetu oli myönnetty, osapuoli oli mennyt konkurssiin ja sen suoritus oli jäänyt kesken. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa yhteys konkurssiin oli etäisempi. Tilanne oli syntynyt konkurssipesää sitoneen toimeksiantosopimuksen vastaisesta toimenpiteestä. Jos konkurssipesä ei olisi tehnyt mitään, perusteetonta etua ei olisi syntynyt. Tämä osoitti sen, ettei riita-asia johtunut konkurssista. Riidanalainen toimeksiantosopimus oli tehty ennen konkurssia eikä liittynyt siihen ja se oli ollut voimassa konkurssista huolimatta.

Lisäkirjelmässään 17.5.2018 S Oy on muun muassa lausunut, että asiassa oli kyse saatavan perinnästä, joka oli riitainen. S Oy oli ottanut oikeusturvavakuutuksen nimenomaan tämän kaltaisten riitojen varalle. Oikeusturvaetu myönnettiin tyypillisesti saatavan perintää koskeviin riitoihin. Konkurssipesän šikaani menettely ei voinut olla peruste oikeusturvaedun epäämiselle.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on katsonut ratkaisunsa olevan vakuutusehtojen mukainen. S Oy oli hakenut korvausta asiaan, jossa oli riitaa omaisuuden kuulumisesta konkurssipesään. S Oy:n näkemyksen mukaan vakuutuskorvaus olisi tullut maksaa M Oy:n konkurssipesän sijasta S Oy:lle. Konkurssipesän mukaan oikeutta vakuutuskorvaukseen ei ollut ennen konkurssin alkamista erikseen siirretty S Oy:lle, mikä olisi ollut S Oy:n korvausoikeuden edellytys.

Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei vakuutuksesta korvattu vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka koski konkurssia tai liittyi konkurssiin. Vakiintuneen tulkinnan mukaan asia liittyi konkurssiin silloin, kun asialla oli jokin looginen ja todennettavissa oleva yhteys konkurssiin. Vakuutusehdon tarkoituksena oli sulkea vakuutuksen ulkopuolelle sellaiset asiat, jotka olivat aiheutuneet jonkin osapuolen konkurssin seurauksena ja jotka eivät voisi olla vireillä ilman konkurssin olemassaoloa.

S Oy on hakenut korvausta asiaan, jossa oli riitaa siitä, kuuluiko tietty varallisuuserä konkurssipesään vai ei, ja oliko kyseinen saatava massavelkaa vai konkurssissa valvottavaa velkaa. Vaatimus perustui siihen, että konkurssipesä oli tullut osalliseksi konkurssivelallisen ennen konkurssia tekemään sopimukseen ottamalla vakuutuskorvauksen vastaan. Riita-asia koski kysymystä siitä, millä tavalla kyseistä varallisuuserää tulisi kohdella vastapuolen konkurssissa.

Mainituilla perusteilla asiassa oli kokonaisuutena arvioiden kyse riita-asiasta, joka oli seurausta M Oy:n konkurssista, ja jota ei voinut olla vireillä ilman konkurssia. Asialla oli välitön ja todennettavissa oleva yhteys konkurssiin, minkä vuoksi asia liittyi vakuutusehdon tarkoittamalla tavalla konkurssiin. Liityntä ei ollut niin etäinen, että rajoitusehdon soveltaminen olisi S Oy:n kannalta kohtuutonta.

Vakuutusyhtiö on todennut arvioineensa korvauspäätöksessä 5.10.2017 Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksen VKL 251/04 merkitystä asiassa S Oy:n vedottua kyseiseen ratkaisuun uudelleenkäsittelypyynnössään. Mainittu ratkaisusuositus oli koskenut tilannetta, jossa oli kyse urakkasopimukseen perustuneesta riidasta, joka olisi voinut olla yhtä lailla vireillä ilman toisen sopimuskumppanin konkurssia, ja joka ei muutoinkaan johtunut varsinaisesti konkurssista. Tilanne oli olennaisesti erilainen kuin nyt tarkasteltava S Oy:n asia, jossa oli kyse pesään kuulumattoman omaisuuden vahvistamisesta. Yhtiön korvauspäätöksessä ei ollut otettu kantaa siihen, olisiko asiaan voitu myöntää oikeusturvaetu siinä tapauksessa, että taustalla olisikin ollut osapuolten välinen toimeksiantosopimus. Päätöksessä oli kerrottu, että S Oy:n asia oli olennaisesti erilainen kuin ratkaisusuosituksessa VKL 252/04, joten suositus ei ollut antanut aihetta arvioida korvattavuutta toisin.

Vaikka S Oy oli vedonnut konkurssivelallisen kanssa ennen konkurssia tekemäänsä toimeksiantosopimukseen, koski riita kuitenkin kysymystä siitä, oliko konkurssipesä tullut kyseiseen sopimukseen osalliseksi konkurssin jälkeen. Kyse ei siis ollut sellaisesta toimeksiantosopimukseen perustuneesta riidasta, joka olisi voinut olla vireillä yhtä hyvin ilman konkurssia. Rajoitusehdon soveltaminen ei myöskään edellyttänyt, että jompikumpi riidan osapuolista olisi konkurssissa. Rajoitusehtoa sovellettiin asian liittyessä konkurssiin riippumatta siitä, minkä osapuolen konkurssista oli kyse. Lisäksi vastapuolena oli M Oy:n konkurssipesä, joka oli välittömästi konkurssiin liittyvä osapuoli.

Lisävastineessaan 2.5.2018 vakuutusyhtiö on lausunut, että ratkaisusuosituksessa VKL 251/04 sittemmin konkurssiin asetettu osapuoli oli velkonut urakkasopimukseen perustuneita saatavia jo ennen konkurssia. Asialla ei siten ollut loogista yhteyttä osapuolen konkurssiin, vaan asia olisi voinut olla samalla tavalla vireillä ilman konkurssia. Samassa ratkaisussa osan osapuolten välisestä riidasta oli katsottu liittyneen konkurssiin, koska siltä osin oli kyse konkurssiin liittyneestä valvonnasta, vaikka saatava oli yhtä lailla perustunut aliurakkasopimukseen.

Mainitun ratkaisusuosituksen perusteella oli selvää, että asia saattoi liittyä konkurssiin silloinkin, kun vaatimuksen perusteena oli osapuolten ennen konkurssia tekemä sopimus. Asia liittyi konkurssiin, jos riidalla itsessään oli looginen ja välitön yhteys konkurssiin. Se, mihin oikeustoimeen vaatimus perustui, ei ollut ratkaisevaa. Tässä asiassa S Oy:n vaatimus perustui siihen, että konkurssipesä oli ottanut vakuutuskorvauksen vastaan konkurssiin asettamisen jälkeen. Riidalla oli välitön yhteys M Oy:n konkurssiin, ja asia liittyi rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla konkurssiin.

Lisävastineessa 6.6.2018 vakuutusyhtiö on lausunut, ettei se, että kyse oli saatavan perinnästä tarkoittanut, ettei asia voinut liittyä konkurssiin. Riitaa oli siitä, kuuluiko oikeusturvavakuutuksen perusteella maksettu korvaus konkurssipesään vai ei. Riidan lopputulos vaikutti vakuutetun asemaan velkojana M Oy:n konkurssissa. Jos S Oy:n kannevaatimukset hylättäisiin, sen olisin valvottava toimeksiantosopimukseen perustuva saatavaansa konkurssimenettelyssä. Asialla oli välitön yhteys konkurssiin, minkä vuoksi se liittyi vakuutusehdon tarkoittamalla tavalla konkurssiin.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut peruste evätä oikeusturvaedun myöntäminen asiamiehenä toimineelle S Oy:lle sillä perusteella, että kysymyksessä oleva S Oy:n ja sen päämiehen konkurssipesän välille syntynyt riita oikeudesta päämiehen oikeusturvavakuutuksesta maksettuun korvaukseen liittyisi S Oy:n oikeusturvavakuutuksen rajoitusehdossa mainituin tavoin konkurssiin.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Asiaan sovellettavien 1.1.2016 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan [vakuutuksesta] korvataan vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut [vakuutusyhtiön] ja vakuutuksenottajan välisen vakuutussopimuksen mukaisesti.

Vakuutusehtojen korvausrajoitusten kohdan 5.1.11 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka koskee konkurssia tai ulosottoa tai liittyy niihin, kuten takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain tarkoittama takaisinsaantikanne, ulosottokaaressa tarkoitettu täytäntöönpanoriita tai ulosottoon liittyvä täytäntöönpano.

Asian arviointi

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan S Oy oli osapuolten välisen toimeksiantosopimuksen perusteella toiminut M Oy:n asiamiehenä käräjäoikeuden käsiteltäväksi saatetussa velkomusasiassa, jonka vireillä ollessa M Oy oli asetettu konkurssiin. Asiaan oli myönnetty oikeusturvaetu M Oy:n ottamasta oikeusturvavakuutuksesta. Asian käsittelyn päätyttyä käräjäoikeudessa M Oy:n vakuutusyhtiö on M Oy:n konkurssipesän vaatimuksesta maksanut oikeusturvavakuutuksen vakuutuskorvauksen S Oy:n laskuttamista toimenpiteistä S Oy:n sijasta M Oy:n konkurssipesälle.

Nyt puheena olevassa asiassa on kyse S Oy:n oikeudesta saada oman vakuutuksensa perusteella oikeusturvaetu sen ja M Oy:n konkurssipesän välillä syntyneeseen riitaan paremmasta oikeudesta M Oy:n vakuutuksen perusteella maksettuun korvaukseen. S Oy:n oikeusturvavakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka koskee konkurssia tai ulosottoa tai liittyy niihin. Vakuutusyhtiö on evännyt rajoitusehdon perusteella oikeusturvaedun myöntämisen S Oy:n asiaan.

Vakuutusalan soveltamiskäytännössä oikeusturvavakuutuksen rajoitusta konkurssiin liittyvistä asioista on tulkittu siten, että sen nojalla vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävällä riita-asialla on oltava todettavissa oleva tosiasiallinen yhteys konkurssiin. Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että mikä tahansa asian yhteys konkurssiin, kuten esimerkiksi vain se seikka, että konkurssipesä on riidassa yhtenä asianosaisena, ei merkitse asian kuulumista rajoitusehdon soveltamisalaan. Välittömästi konkurssimenettelyn piiriin kuuluvien asioiden lisäksi rajoitusehtoa voidaan kuitenkin soveltaa myös sellaisiin riita-asioihin, jotka perustuvat tai aiheutuvat nimenomaan konkurssista johtuvista syistä, vaikka vakuutettu ei itse olisikaan konkurssimenettelyn osapuolena.

Tässä tapauksessa S Oy:n ja M Oy:n konkurssipesän välille on syntynyt riita konkurssipesän vaadittua vakuutusyhtiötä suorittamaan oikeusturvavakuutuksesta maksettu S Oy:n laskutukseen perustunut korvaus pesälle. S Oy on katsonut, että sillä olisi ollut parempi oikeus korvaukseen muun muassa M Oy:n kanssa ennen konkurssia tekemänsä toimeksiantosopimuksen ja vakuutusyhtiön antaman oikeusturvaedun myöntämistä koskeneen päätöksen perusteella.

Vakuutuslautakunta toteaa, että oikeusturvavakuutuksissa noudatetun yleisen käytännön mukaan vakuutusyhtiö maksaa vakuutuskorvauksen vakuutetun asiamiehen laskuttamista toimenpiteistä normaalisti suoraan asiamiehelle vähentäen korvauksesta vakuutetun omavastuuosuuden. Se, että M Oy:n vakuutusyhtiö ei ollut puheena olevassa asiassa näin menetellyt, on asiakirjojen mukaan johtunut M Oy:n konkurssipesän vakuutusyhtiölle esittämästä nimenomaisesta vaatimuksesta maksaa vakuutuskorvaus konkurssipesälle.

Lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ei ilmene, että konkurssipesän vaatimus olisi perustunut johonkin konkurssista riippumattomaan, esimerkiksi S Oy:n toimeksiantosopimuksen mukaisen suorituksen laatua koskeneeseen seikkaan. Kyseessä ei siten ole ollut sellainen muu S Oy:n ja M Oy:n välisen toimeksiantosopimuksen täyttämiseen perustunut riita, joka olisi syntynyt konkurssista riippumattakin. Tilanne on myös erilainen kuin S Oy:n mainitsemassa lautakunnan aiemmin ratkaisemassa asiassa VKL 251/04. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, ettei sillä S Oy:n korostamalla seikalla, että sen vaatimus on sinänsä perustunut toimeksiantosopimukseen M Oy:n kanssa ja että konkurssipesä oli menettelyllään mahdollisesti tuota sopimusta rikkonut, ole edellä kerrotuista syistä asian lopputuloksen kannalta merkitystä.

Selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta toteaa kokoavasti, että S Oy:n ja M Oy:n konkurssipesän välinen vakuutuskorvausta koskeva riita koskee kysymystä siitä, onko S Oy:llä konkurssipesää eli konkurssivelkojia parempi oikeus pesälle suoritettuihin korvausvaroihin ja että mainittu riita liittyy siten M Oy:n konkurssiin. Tämän vuoksi vakuutusyhtiöllä on ollut vakuutusehtojen kohdan 5.1.11 nojalla peruste olla myöntämättä asiaan oikeusturvaetua.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä päätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas