Tapahtumatiedot

Lääkevahinkoilmoituksen 9.1.2015 mukaan A:lle (s. 1944) määrättiin 17.10.2008 Sifrol-lääke jalkakramppien hoitoon. Sittemmin A:lla diagnosoitiin vuonna 2009 Parkinsonin tauti, mikä diagnoosi myöhemmin osoittautui virheelliseksi. Sifrolin käytön aikana A:lla ilmeni muun muassa tasapainovaikeuksia, huimausta, koordinaatiokyvyn heikkenemistä, yleistä jähmeyttä, nesteiden kertymistä ja turvotusta, kasvolihasten kohmettumista, pulssin hidastumista, verenpaineen laskua, hankalia suolisto-oireita, virtsan pidätyskyvyn heikkenemistä, syljenerityksen vähentymistä ja suun kuivumista, nielemisvaikeuksia ja painajaisia. Lääkkeen käytön aikana A:lla oli sumuinen olo ja hänen henkinen suorituskykynsä laski merkittävästi. Sifrol-lääkityksen vähentämisen ja lopettamisen jälkeen A:n fyysinen vointi kohosi huomattavasti ja palautumisen trendi on jatkunut. A katsoi lääkevahinkoilmoituksessa, että oireet olivat Sifrolin aiheuttamia. Haittavaikutukset sotkivat voimakkaasti ja monin tavoin myös A:n muuta terveydenhoitoa ja lääkevahinko johti lopulta tutkimus- ja hoitovirheiden sarjaan.

Vakuutusyhtiö totesi korvauspäätöksessään, että lääkevahingon korvattavuuden edellytys on todennäköinen syy-yhteys lääkkeen käytön ja korvattavaksi vaaditun vahingon välillä. Yhtiö totesi, että A:ta oli tutkittu muistivaikeuksien, uniongelmien, kömpelyyden ja masennusoireiden takia eri vaiheissa vuodesta 2004 alkaen. Oireita oli esiintynyt vuosien mittaan eriasteisina eikä niille ollut löytynyt mitään yksiselitteistä syytä.  Sifrol oli määrätty ekstrapyramidaalioireisiin 17.11.2008, mutta sitä oli lähdetty purkamaan pois vuonna 2014, kun oireisto oli epätyypillinen Parkinsonin taudille eikä oireita ollut saatu hallintaan lääkityksellä. Vakuutusyhtiö katsoi, ettei A:n oireiden syy-yhteys Sifrol-lääkkeen käyttöön ollut niin todennäköinen, että kyseessä olisi korvattava lääkevahinko. Näin ollen haettua korvausta ei maksettu.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. A esittää valituksessaan kritiikkiä terveydenhuollon toimintaa ja vakuutusyhtiön korvauskäsittelyprosessia kohtaan. A toteaa, ettei hänelle tehdyissä neuropsykologisissa testeissä ole missään vaiheessa tullut esiin muisti- eikä muitakaan kognitiivisia häiriöitä. Masennusta A:lla ei ole ollut ennen Sifrol-lääkkeen käytön aloittamista; Mirtazapin-lääke on ollut käytössä unilääkkeenä. Tietty kömpelyys ja heikohko suuntataju ovat A:n luontaisia ominaisuuksia, mutta ne on neurologian klinikalla tulkittu Parkinsonin taudin oireiksi. Puhevaikeus selittyi A:n yli kymmenen vuotta sitten sairastamalla kielen pinnan taudilla, joka ei liity vahinkoilmoitukseen. Neurologian klinikalla tehdyt tutkimukset eivät olleet perusteellisia. A:n migreeniä ja kolmoishermosärkyä ei tunnistettu ja useat somaattiset sairaudet diagnosoitiin merkittävällä viiveellä, kun oletettiin kaikkea tutkitun neurologian klinikalla ”perusteellisesti”.

Käynnillä 21.3.2014 yksityinen neurologi epäili Parkinson-diagnoosia, koska ekstrapyramidaalioireet olivat epätyypillisiä Parkinsonin taudille. Neurologi piti mahdollisena, että oireet saattoivat osin olla jopa dopamiiniagonistin (Sifrol) sivuvaikutuksia. Tämän jälkeen lääkitystä ryhdyttiin purkamaan sillä ajatuksella, että se on tarpeeton. Päätös lääkkeen lopettamisesta tehtiin myöhemmin myös neurologian klinikalla 13.8.2014 ja virheellinen diagnoosi kumottiin lopullisesti vuonna 2015. Sifrol-lääke aiheutti A:lle tasapainovaikeuksia, mikä johti erilaisiin haavereihin ja loukkaantumisiin. Viivalla kävely ei onnistunut, mutta lääkkeen käytön lopetuksen jälkeen yhdellä jalalla seisominen onnistui. Pulssi laski alimmillaan 36:een ja verenpaine heitteli. Lääke aiheutti narkolepsian tapaista päiväaikaista nukahtelua, mikä ihmetytti perusterveydenhuoltoa. Nukahtelu ja uneliaisuus loppuivat kokonaan lääkkeen lopetuksen myötä. Lääkkeen sivuvaikutukset jähmettivät mimiikkaa; lopetuksen myötä eloisuus palasi. Sifrol aiheutti myös hankalaa turvotusta, joka sekin loppui lääkkeen käytön loputtua. A katsoo, että vahinko tulee korvata lääkevahinkovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan korvauspäätöksessään esitettyyn.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 16.2.2005 ̶ 8.2.2016.

Neurologian poliklinikan sairauskertomustekstien 17.3.2005 ̶ 30.1.2015 mukaan A on vuodesta 2005 alkaen ollut neurologian poliklinikan tutkittavana ja hoidettavana erilaisten oireiden vuoksi. A on 17.3.2005 tullut työterveyslääkärin lähetteellä tutkittavaksi noin puolen vuoden ajan jatkuneiden muistivaikeuksien vuoksi. Ongelmia on erityisesti ollut lähimuistissa. A on ohjattu muistipoliklinikalle ja hänelle on määrätty pään magneettitutkimus, neuropsykologin tutkimus ja laboratoriotutkimuksia. Kontrollikäynnin 17.10.2005 tekstin mukaan muistihäiriöt eivät seurannassa ole edenneet. A on itse kokenut työtehonsa hidastuneen, kertonut hukanneensa tavaroita ja muutaman kerran autolla ajaessa on tuntunut, että reitti on ollut hukassa. Neuropsykologisissa tutkimuksissa oirekuva on kuvantunut lieväasteisena ja on todettu lähinnä toiminnan hidastuneisuutta. Pään magneettitutkimuksessa ei ole todettu poikkeavaa ja muistilaboratoriokokeet ovat olleet normaalit. Kontrollikäynnillä 28.2.2006 on määrätty keskusteluissa esiin tulleen, ajoittain keskivaikean depressiivisyyden vuoksi kokeiluun Cipralex-lääkitys, jonka käytön A on kuitenkin puhelinkontaktimerkinnän 30.3.2006 mukaan päättänyt lopettaa koettuaan selviävänsä ilman lääkettä. Poliklinikkakäyntiä 10.11.2006 koskevan sairauskertomusmerkinnän mukaan A on ollut kontrollissa muistiongelmiin liittyen. Lisäksi A:sta on tehty neurologian poliklinikalle lähete liikkumisvaikeuksien vuoksi. Syksyn aikana on ilmaantunut vasempaan jalkaan lähinnä lihasjänteyshäiriöstä johtuvaksi (dystoniseksi) kuvattavaa kramppia, jossa varpaat kääntyvät alas ja jalkaterä taipuu lievästi jalkapohjan suuntaan (nilkkaan tulee plantaarifleksio). Oireistoa on ollut useamman kerran viikossa ja se on kestänyt aina noin tunnin kerrallaan. Lisäksi A on kokenut, että liikkuminen on käynyt kömpelömmäksi ja hitaammaksi. Äskettäin tehdyssä neuropsykologin tutkimuksessa ei ole tullut esille muuta kuin hitautta. Vastaanotolla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa on todettu A:n olevan jonkin verran hidas, askelmitta on kuitenkin ollut hyvä ja myötäliikkeet vaisut. Jalkanaputuksessa vasen puoli on jäänyt jälkeen. Lepovapinaa tai jäykkyyttä ei ole todettu ja silmien liikkeet ovat olleet normaalit. Neurologi on arvioinut, että A:n oireisto, kielelliset ongelmat ja hitaus, sopisivat otsalohkon alueen toiminnan häiriöihin, mutta toisaalta tehdyissä tutkimuksissa ei tällaisiin ongelmiin liittyviä poikkeavuuksia ole todettu. A:lle on vielä varattu aivo-selkäydinnestetutkimus ja suunniteltu funktionaalista magneettitutkimusta.

Vastaanottokäyntiä 29.3.2007 koskevan sairauskertomustekstin 10.5.2007 mukaan A:lla on ollut aikaisempaa enemmän sanojen löytämisen vaikeutta ja esineiden nimeäminen on ollut vaikeaa. Portaissa alaspäin liikkuminen on muuttunut hankalaksi, ylös kulkemisen kanssa ei ole ollut ongelmia. Kävellessä nyt pidempiä matkoja A on käyttänyt sauvoja apuvälineenä, ettei kaatuisi. A on hakeutunut myös neurologiseen jumppaan, joka tähtää tasapainon hallintaan. Siellä on tuntunut, että joutuu hakemaan liikkeen suuntia ja vasen ̶ oikea -hahmotusta. A:lla on ollut tasapainovaikeuksia. Ruoanlaitto on sujunut, jälkien siivous on ollut vaikeaa ja A:n on pitänyt miettiä, mitä tiskipinolle tekee. Tavallisesti tavarat ovat olleet hukassa, kun ne ennen ovat olleet järjestyksessä. Lainakirjat ovat saattaneet löytyä epätavallisista paikoista. Läheiset ovat huomautelleet aloitteisuuden ja harrastusten vähenemisestä. Lääkityksenä A:lla on ollut Tenox sekä marraskuussa 2006 aloitettu mirtatsapiini. A:lle on tehty uusi pään magneettitutkimus ja dementiaprotokollan mukainen BOLD-tutkimus. BOLD-tutkimuksesta ei ole vielä ollut vastauksia käytettävissä, pään magneettitutkimuksessa ei ole todettu ajankohtaisia muutoksia. Aikaisemmin on tehty myös FDG-tutkimus, jossa ei ole todettu neurodegeneratiiviseen sairauteen viittaavaa. Laboratoriokokeissa ei ole todettu poikkeavaa ja aivo-selkäydinnestenäyte on ollut normaali. Vastaanotolla liikkuessa on tullut esille pientä epävarmuutta ja selvästi sanahakuisuutta, joka on ollut uutta aikaisempiin käynteihin verrattuna. A on ohjattu neuropsykologin kontrollitutkimukseen. Kontrollikäyntiä 28.9.2007 koskevan sairauskertomustekstin mukaan neuropsykologisessa tutkimuksessa on todettu kielellisen muistin kuormituskyvyn olevan heikompi kuin muu taso, tarkkaavuuden ylläpidossa on ollut lievää ongelmatiikkaa ja impulssien läpilyöntiä on nähty. Vastaanotolla A on ollut ilmeetön ja hitaasti liikkuva ja myötäliikkeet ovat olleet vaimeat. Askelmitta on ollut hyvä. Jalkanaputuksessa ja käden hienomotoriikassa vasen puoli on jäänyt jälkeen ja vasemmassa kädessä refleksit ovat olleet aavistuksen vilkkaammat kuin oikealla puolella. Neurologi on katsonut, ettei oireistolla edelleenkään voi asettaa spesifiä diagnoosia. Otsalohkoon liittyvä hidas prosessi ei ole poissuljettu ja toisaalta toiminnalliset tekijät tuskin selittävät vasemman puolen löydöksiä. A:lle on varattu vielä beeta-CIT-tutkimus lähinnä Parkinsonin taudin poissulkuun. Puhelinkontaktimerkinnän 23.11.2007 mukaan beeta-CIT-tutkimuksen löydös on ollut normaali. A on kertonut, että vasemmalle jalkaan ja käteen on ilmaantunut kramppi- tai pakkoliikeoiretta, jota on ollut useamman kerran viikossa. Oire on ajoittain ollut kivuliaskin ja A on käyttänyt siihen ibuprofeenia. A:lle on varattu fysioterapeutin arvio ja kliininen kontrolli. Kontrollikäynnillä 31.12.2007 neurologi on tuonut esille epäilyn kortikobasaalisesta degeneraatiosta (otsa- ja päälakilohkoihin painottuva hermokudoksen rappeumasairaus) oireiden taustalla. Tilannetta on jääty seuraamaan, terveyskeskukseen on tehty suositus tasapainoa parantavan fysioterapian järjestämiseksi ja yöllisiin raajakramppeihin on kirjoitettu kokeiltavaksi tarvittaessa Rivatril.

Kontrollikäyntiä 17.11.2008 koskevan sairauskertomustekstin mukaan sanan löytämisen vaikeus on vuoden seurannassa jonkin verran lisääntynyt, liikkuminen käynyt hitaammaksi ja vasempaan jalkaan ilmaantunut kramppi-/täristysoiretta. Myös vasen käsi on käynyt kömpelömmäksi. A on kuitenkin oireista huolimatta pyrkinyt liikkumaan aktiivisesti. Vastaanotolla liikkeelle lähtö ja ylös nousu ovat olleet hitaita ja kävelyssä askelmitta on ollut lyhyt, kävely on ollut töpöttävää ja myötäliikkeet ovat puuttuneet. Lepovapinaa tai raajojen jäykkyyttä ei ole todettu. Levossa aika ajoin vasen jalkaterä ja kantapää ovat alkaneet vapista. Puheessa on ollut jonkin verran hitautta ja sanahakuisuutta. A on lisäksi tuonut esiin viimeisen vuoden aikana ilmaantuneet vihlovat, lyhytkestoiset päänsäryt oikealla takaraivolla. A:n ekstrapyramidaalioireiden vuoksi on päädytty aloittamaan Sifrol-lääkekokeilu. Sairauskertomustekstin 26.3.2009 mukaan Sifrolista on alkuun ollut merkittävä hyöty, mutta viimeisten viikkojen aikana lääkevaikutus on kuitenkin ollut niukempaa niin, että ennen seuraavan lääkkeen ottoa liikkuminen on ollut huonompaa ja mikäli lääke on epähuomiossa jäänyt ottamatta, ekstrapyramidaalioireistot ovat korostuneet. Vastaanotolla on todettu lievää ilmeettömyyttä (hypomimia) ja lievää vähäliikkeisyttä (hypokinesia) ja aavistus lihasjännityksen nousua vasemmassa kädessä. Neurologi on arvioinut, että A:n kliininen tila ja vaste Sifrol-lääkitykseen varmentavat Parkinson-diagnoosin, vaikka aiempi beeta-CIT-tutkimus ei tähän olekaan viitannut. Kontrollikäynnillä 4.1.2010 A on kertonut, että ekstrapyramidaalioireisto on edellisen kontrollin jälkeen edennyt; vasemman käden holtittomuutta ja tahatonta liikehdintää on ollut enemmän ja hitaus ja toimintakyvyn muutokset ovat haitanneet arjessa merkittävästi. Iltaisin on ollut herkästi nukahtelua, lukeminen on muuttunut hitaaksi ja muistihäiriöitä ja sanan löytämisen vaikeutta on ollut aiempaa enemmän. Vastaanotolla A on liikkunut ilman apuvälineitä ja kävelyrytmi on ollut hyvä. Lepovapinaa ei ole todettu ja raajojen lihasjännitys on ollut normaalia. Lievää ilmeettömyyttä on todettu. Oireiden lisääntymisen vuoksi Sifrolin annostusta on nostettu, minkä lisäksi on tehty fysioterapeutin ja toimintaterapeutin konsultaatiot, pyydetty Parkinson-ohjausta ja suositeltu A:ta sopeutumisvalmennuskurssille. Kontrollikäynneillä 9.9.2010, 24.1.2011 ja 16.5.2011 A on tuonut esiin vasemmanpuoleisen ekstrapyramidaalioireiston etenemistä. Lisäksi on ilmennyt huonovointisuuskohtauksia, joiden aikana verenpaine on ollut hyvin matala. A:lla on ollut yöllisiä unihäiriöitä, joihin on liittynyt unissakävelyä ja jonkinlaista sekavuutta. A on kuvannut myös kognitiivista hidastumaa. Sifrolin annosta on nostettu 16.5.2011.

Neurologian tekstien mukaan A:lla on ollut vuosina 2012 ̶ 2014 poliklinikkakäyntejä, päivystyskäyntejä ja osastohoitojaksoja muun muassa huimausoireiden ja unissakävelyn, polyneuropatiatyyppisten alaraajaoireiden, kömpelyyden, uupumuksen ja tasapainohäiriöiden, rintakipujen ja puhevaikeuden, kielen turtumisen ja aivoverenkiertohäiriöepäilyn vuoksi. Terveyskeskuksen sairauskertomustekstien 23.12.2010 ̶ 18.12.2014 mukaan A:ta on tutkittu ja hoidettu muun muassa hitaan pulssin ja madaltuneen verenpaineen, nilkka- ja rannevaivojen, ponnistustyyppisen virtsankarkailun, nielemisvaikeuksien, vatsan kipujen ja ripulioireiden ja näköhäiriöiden vuoksi. A:lla on diagnosoitu verenpainetauti, kilpirauhasen vajaatoiminta, refluksitauti, tyypin 2 diabetes ja perinnöllinen sarveiskalvon rappeuma. Neurologian poliklinikan tekstin 13.8.2014 mukaan A on ollut vastaanotolla kliinisen tilanteen ja diagnostisten vaihtoehtojen arviointia varten. Sifrol-lääkkeen annostusta on yksityisen neurologin toimesta laskettu ja A on tämän jälkeen voinut paremmin. Vastaanotolla neurologisessa statuksessa ei ole todettu Parkinsonin tautiin sopivia löydöksiä, vaikka Sifrol-lääkitystä on merkittävästi pienennetty aiemmasta, joten lääkitys on päädytty purkamaan kokonaan. Kontrollikäyntiä 30.1.2015 koskevan epikriisin mukaan A:lla ei ole myöskään lääkityksen lopettamisen jälkeen todettu Parkinsonin tautiin sopivia löydöksiä, joten diagnoosi voidaan kumota.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, tuleeko A:n lääkevahinkoilmoituksessa 9.1.2005 kuvatut oireet korvata Sifrol-lääkkeen aiheuttamana lääkevahinkona.

A on valituksessaan käsitellyt hoitohenkilökunnan toimintaa, tehtyjä diagnooseja ja hoitoratkaisuja. Vakuutuslautakunta toteaa selvyyden vuoksi, etteivät nämä kysymykset kuulu lautakunnan toimivallan alueelle eikä lautakunta siten ota niihin kantaa.

Sovellettavat vakuutusehdot

Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2015 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. (…)

Asian arviointi

Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Tämä tarkoittaa, että vahingolla voi olla useita mahdollisia syitä, mutta lääkkeen käyttö on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon lääkkeellä hoidettava sairaus tai vamma, korvauksen hakijan muut sairaudet ja kokonaisterveydentila, hänen saamansa hoito ja hoitotoimenpiteet sekä kyseinen lääke ja muu mahdollinen lääkitys. Syy-yhteys arvioidaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella. Pelkästään ajallinen yhteys eli se seikka, että oireet ovat ilmaantuneet lääkkeen käytön aikana, ei riitä todistamaan lääkkeen käytön ja vahingon välistä todennäköistä syy-yhteyttä.

A on vahinkoilmoituksessaan 9.1.2015 vaatinut Sifrol-lääkkeen aiheuttamana lääkevahinkona korvattavaksi moninaisia oireita, joihin kuuluvat muun muassa tasapainovaikeudet, huimaus, koordinaatiokyvyn ongelmat, yleinen jähmeys, nesteiden kertyminen ja turvotus, kasvolihasten kohmettuminen, pulssin hidastuminen, verenpaineen lasku ja siihen liittyvä huimaus ja huonovointisuus, suolisto-oireet, virtsanpidätyskyvyn heikkeneminen, syljenerityksen väheneminen ja suun kuivuminen, nielemisvaikeudet, painajaisunet ja päiväväsymys.

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitettujen selvitysten mukaan A:ta on vuodesta 2005 alkaen tutkittu neurologian poliklinikalla muun muassa muistivaikeuksien, vasemmanpuoleisten raajojen kramppien ja jäykkyyden, sananlöytämisen vaikeuksien ja liikkumisvaikeuksien vuoksi. A:lle on aloitettu Sifrol-lääkitys marraskuussa 2008 ja maaliskuussa 2009 on oirekuvan ja Sifrolin lääkevasteen perusteella arvoitu, että oireilun takana olisi Parkinsonin tauti. Parkinsonin taudin diagnoosi on sittemmin todettu virheelliseksi. Sifrol-lääkitys on lopetettu vuonna 2014.

Vakuutuslautakunta toteaa, että osa korvattavaksi vaadituista oireista voi mahdollisesti olla Sifrolin haittavaikutusta. Oireet voivat kuitenkin liittyä myös A:n käyttämiin muihin lääkityksiin tai niiden yhteisvaikutukseen ja hänen sairauksiinsa. Osa oireista on lisäksi alkanut jo ennen Sifrol-lääkityksen aloittamista ja johtanut hoitoon hakeutumiseen. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei syy-yhteyttä Sifrol-lääkkeen käytön ja A:n korvattaviksi vaatimien oireiden välillä voida pitää niin todennäköisenä, että kysymyksessä olisi lääkevahinkovakuutuksesta korvattava lääkevahinko. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.  

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norio-Timonen
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Jokelainen
Järvinen
Paakkari
Soinila