Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja oli vienyt työkaluja kerrostaloasuntonsa verkkohäkkivarastoon 22.12.2016, koska hän oli tarvinnut tilaa asuntoonsa. Viimeiset laatikot hän oli vienyt kellariin 26.12.2016.

Vakuutuksenottaja oli 30.12.2016 havainnut, että 26. - 30.12.2016 välisenä aikana varaston oven lukitus oli rikottu ja työkalut anastettu. Hän oli 2.1.2017 tehnyt anastuksesta rikosilmoituksen poliisille.

Vakuutusyhtiö on tehnyt osasta työkaluja ikävähennykset ja maksanut korvausta 7.970,70 euroa, johon on sisältynyt korvaus postimaksusta sekä viivästyskorko. Vakuutusyhtiö on muun anastetuksi ilmoitetun omaisuuden osalta kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa, koska se on katsonut, ettei vakuutuksenottaja ole osoittanut omistavansa kyseisiä esineitä.

Vakuutuksenottajan kotivakuutus on tässä vakuutusyhtiössä alkanut 22.12.2016, ja koti-irtaimiston vakuutusmäärä on ollut 150.000 euroa. Toisessa vakuutusyhtiössä vielä vahinkohetkellä voimassa olleessa kotivakuutuksessa oli ollut 20.000 euron vakuutusmäärä. Tämä toinen vakuutusyhtiö on maksanut anastetusta omaisuudesta 5.000 euron korvauksen.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön korvausratkaisuun. Hän vaati anastettujen työkalujen arvona lisäkorvausta 7.047,66 euroa (15.000 euroa – 7.952,34 euroa) viivästyskorkoineen. Hänen ilmoituksensa mukaan koko vahingon määrä on yli 20.400 euroa.

Asiakas on hankkinut anastetut työkalut 11,5 vuoden aikana kesästä 2005 alkaen silloin anastettujen työkalujen tilalle. Hän maksaa aina ostoksensa käteisellä. Hän on toimittanut ostoja koskevat tositteet kummallekin vakuutusyhtiölle. Liike, josta hän tavaroita ostaa, ei aina merkitse kuittiin käteisasiakkaan yhteystietoja.

Osapuolena oleva vakuutusyhtiö on hylännyt 50 kuittia, joissa ei ole mainittu vakuutuksenottajan nimeä. Tätä asiakas ei hyväksy. Hän kertoo toimittaneensa vakuutusyhtiölle ostokuitteja ainakin 30.000 euron arvosta. Kaikki tavarat ovat olleet käyttämättömiä. Niiden arvo on vahinkoajankohtana ollut enemmän, kuin mistä hinnasta ne on ostettu.

Vakuutuksenottaja katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi tehdä työkaluista ikävähennyksiä, koska kaikki tuotteet ovat olleet ehjiä ja käyttämättömiä. Vakuutusehtojen mukaan käyttämättömien tuotteiden ikävähennys tehdään vain rikkoutuneiden esineiden osalta.  Vakuutusyhtiön pitäisi myös selvittää tuotteiden uudishinta, joka ehtojen mukaan on korvaamisen perusteena.

Lisäselvityksessään asiakas kertoo, että hän on hankkinut anastetut esineet tulevaa tarvetta varten. Tavarat ovat olleet varaston 4 ylimmällä hyllyllä ja lattialla pinottuna suureen määrään pahvilaatikoita.

Asiakas kertoo myös, että kaikki kuitit ovat hänen ostoksistaan. Hankinnat hän on tehnyt pääasiallisesti lähes 100 kilometrin päässä sijaitsevista liikkeistä ja suurelta osin tilaustavarana. Hänen tapoihinsa kuuluu kaikkien ostosten kohdalla ostaa käteisellä rahalla. Poikkeuksen muodostavat liikkeet, joista hän S-korttia käyttämällä voi saada bonusta. Kahdessa liikkeessä ei ole ollut käteismaksumahdollisuutta. Hän on toimittanut vakuutusyhtiölle useita kopioita selvitykseksi käteisnostoista, joilla hän on ottanut käteistä käyttöönsä ostosten tekoa varten.

Asiakas on vielä ilmoittanut, että hän on toimittanut samat kuitit myös toiseen vakuutusyhtiöön, joka on hänen edellisen kotivakuutuksensa perusteella maksanut 5.000 euron suuruisen korvauksen anastetusta omaisuudesta. Osa kuiteissa tarkoitetuista tavaroista ei ole ollut anastettujen tavaroiden joukossa. Toisaalta kaikista anastettujen tavaroiden ostoksista hänellä ei ole esittää kuittia.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että kun vakuutuksenottajalle on maksettu vakuutuskorvausta, tapausta on tulkittu asiakaslähtöisesti. Lisäkorvauksen maksamiselle ei ole perusteita. Korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava.

Vakuutusyhtiö on pyytänyt alkuperäisiä työkalujen ostokuitteja, joista vakuutusyhtiö pystyy selvittämään kenen omistuksessa työkalut ovat olleet. Korvaus on suoritettu siltä osin, kuin korvausvastuu on pystytty selvittämään asiakkaan postitse toimittamien ostokuittien perusteella. Korvauksen ulkopuolelle on jätetty ne työkalut, joiden ostokuittien perusteella ei ole voitu luotettavasti todeta ostettujen tuotteiden omistajuutta. Luotettavana omistajuuden todentamisena vakuutusyhtiö on pitänyt esimerkiksi ostokuitissa näkyvää nimeä.

Vahinkoilmoituksessaan asiakas on itse todennut, että kaikki kuittien tuotteet eivät olleet varastettujen tavaroiden joukossa. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö toteaa, ettei asiakas ole luotettavasti pystynyt osoittamaan, mitkä kaikki tavarat ovat olleet häkkivarastossa varkaushetkellä.

Vakuutusyhtiö ei sinänsä kiistä varkautta, eikä sitä, että joitain työkaluja olisi varastettu. Sen perusteella korvauksia on jo maksettu. Asiakkaan kertomuksessa ja toiminnassa on kohtia, jotka ovat vaikeasti uskottavia. On vaikea ymmärtää, miksi kukaan ostaisi työkaluja usealla kymmenellä tuhannella eurolla ja ainoastaan säilyttäisi niitä käyttämättöminä. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan asiakas väittää työkaluja käyttämättömäksi voidakseen vedota siihen, ettei niistä voida tehdä ikävähennyksiä. Asiakas ei ole edes väittänyt ostaneensa työkaluja keräilytarkoituksessa. Yleisen elämänkokemuksen mukaan työkalut ostetaan käytettäväksi.

Vakuutusyhtiö kertoo vielä, että asiakas on vakuuttanut koti-irtaimistonsa vain paria viikkoa ennen vahinkoa suuresta, 150.000 euron arvosta. Häkkivaraston vakuutusmäärä on tällöin 15.000 euroa. Koko asunnon arvo paikkakunnan hintatasolla on enintään 40.000 euroa, ja otetun irtaimistovakuutuksen määrä on suuri pienelle paikkakunnalle.

Selvitykset

Asiakirjoihin on liitetty muun muassa tavaroiden ostokuitteja ja selvityksiä käteisnostoista sekä osapuolten välistä sähköposti- ja muuta kirjeenvaihtoa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys

• siitä, kenen tulee esittää selvitys anastetuista tavaroista, niiden käyttämättömyydestä ja vahingon määrästä
• siitä, voiko vakuutusyhtiö tehdä ikävähennyksiä anastettujen tavaroiden korvauksista
• miltä ajalta vakuutusyhtiöllä on velvollisuus maksaa viivästyskorkoa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 70 §:n mukaan vakuutusyhtiön on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot. Viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa (633/82) säädetty korko.

Kotivakuutusehtojen

• kohdan 6.2 (Omaisuusvahinkojen korvaaminen, Korvauksen enimmäismäärä) mukaan vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan omaisuudesta enintään sen jälleenhankintahinnan tai nykyhinnan.
• kohdan 6.8.1 (Irtaimiston korvaaminen, Irtaimen esineen hinnan arvioiminen) mukaan irtaimen esineen hinta arvioidaan ominaisuuksiltaan ja käyttökelpoisuudeltaan vastaavan uuden esineen hinnan (uudishinta) mukaan. Uudishintana käytetään hintaa, jolla lähinnä vastaava esine voidaan hankkia tilalle.
• kohdan 6.8.2 (Irtaimiston korvaaminen, Irtaimen esineen vahingon määrän laskeminen) mukaan vanhoille esineille on joskus vaikea määrittää arvoa. Siksi osaan korvattavista esineistä käytetään ikävähennystaulukkoa, jossa esineelle lasketaan tämän hetken arvo sen iän mukaan. […] taulukossa lueteltujen esineiden tai esineryhmien vahingon määrä lasketaan taulukon mukaisesti.
  Vähennys lasketaan vastaavanlaisen esineen uudishinnasta. Ikävähennysten laskennassa ensimmäisenä käyttöönottovuotena pidetään sitä vuotta, jolloin esine on otettu käyttöön. Ensimmäinen käyttöönottovuosi päättyy kalenterivuoden vaihtuessa riippumatta siitä, mihin aikaan vuodesta esine on otettu käyttöön. Ikävähennys tehdään myös vahinkovuodelta. Jos vahingoittuneesta esineestä on esittää alkuperäinen ostokuitti tai muu tosite, jolla alkuperäinen ostohetki voidaan osoittaa, rikkoutuneen esineen ikä lasketaan ostopäivän ja vahinkopäivän välisen ajanjakson mukaan.
  Taulukon esineryhmiin kuulumattoman alle 5 vuotta vanhan esineen vahingon määrä lasketaan sen uudishinnan mukaan ja yli 5 vuotta vanhan esineen vahingon määrä esineen nykyhinnan mukaan.
• ehtojen 6.8.2 kohdassa tarkoitetun taulukon mukaan työkaluista tehdään ikävähennys seuraavasti: esineryhmän ikä 1 vuosi 0 %, 2 vuotta 20 %, 3 vuotta 40 %, 4 vuotta 60 %, 5 vuotta 80 % ja 6 vuotta – 13 vuotta 90 %.
• kohdan 11.1 (Korvausmenettely, Korvauksen hakijan velvollisuudet) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava. Korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitystä. Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen suorittamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa aluksi, että vakuutusyhtiö on katsonut työkalujen anastamisen olevan kotivakuutuksesta korvattava vahinko. Kellarivarastossa vakuutetun irtaimiston vakuutusmäärä on vahinkoajankohtana ollut 15.000 euroa. Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksellään 13.2.2018 maksanut anastetuista tavaroista vakuutuksenottajalle korvausta 7.970,70 euroa, johon on sisältynyt 3,30 euron postimaksu ja 15,26 euron suuruinen viivästyskorko 3.-13.2.2018 väliseltä ajalta.

Vakuutussopimuslain 69 §:n ja vakuutusehtojen kohdan 11.1 perusteella korvausta hakevan vakuutuksenottajan on selvitettävä, mitä omaisuutta häneltä on anastettu ja kuinka suuri vahinko hänelle on syntynyt. Kun kyse on vakuutustapahtumasta syntyneen vahingon määrän selvittämisestä, vakuutuksenottajan on esitettävä selvitys myös tavaroiden uudishinnoista, jos ne hänen käsityksensä mukaan poikkeavat ostotositteissa ilmoitetuista hankintahinnoista. Tällaista velvollisuutta ei ole lainsäädännössä tai vakuutussopimuksessa asetettu vakuutusyhtiölle.

Osapuolten kesken on kiistaa siitä, olivatko tavarat olleet varastossa käyttämättöminä. Vakuutuslautakunta katsoo, että näyttövelvollisuus asiasta on vakuutuksenottajalla. Riittävänä näyttönä Vakuutuslautakunta ei pidä pelkästään vakuutuksenottajan omaa kertomusta. Käyttämättömyys ei selviä asiakirjoihin sisältyvistä osto- tai muista tositteista. Tavaroista tai niiden alkuperäispakkauksista tai säilytyslaatikoista ei ole esimerkiksi esitetty valokuvia.

Vakuutuslautakunta pitää vakuutussopimuksen ehtojen mukaisena vakuutusyhtiön korvausratkaisua, jolla osasta työkaluja on tehty vakuutusehdoissa tarkoitetut ikävähennykset.

Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei vakuutuksenottaja ole osoittanut omistaneensa kaikkia anastettuja tavaroita, koska niiden ostokuiteissa ei ole mainittu ostajan nimeä. Osassa tositteita, joissa vakuutuksenottajan nimi on mainittu, näkyy, että ostokset on maksettu käteisellä. Vakuutuslautakunta pitää uskottavana vakuutuksenottajan kertomusta siitä, että hän tekee lähes kaikki ostokset käteisellä. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan vakuutusyhtiö ei voi evätä korvausta yksinomaan sillä perusteella, että käteisellä tehdystä ostoksesta saadussa tositteessa ei ole vakuutuksenottajan yksilöintitietoja.

Asiassa on kiistaa myös siitä, mitkä kaikki tavarat ovat olleet varastossa ja sieltä anastettu. Vakuutuksenottaja on ilmoittanut, että kaikki ostotositteissa mainitut tavarat eivät ole olleet varastossa sekä ettei hän voi esittää ostotositteita kaikista anastetuista tavaroista.

Asian käsittely Vakuutuslautakunnassa tapahtuu kirjallisen selvityksen perusteella, eikä lautakunta voi kuulla todistajia. Epäselväksi on jäänyt se, mitkä kaikki tavarat ovat olleet varastossa ja sieltä anastettu sekä olivatko tavarat käyttämättömiä.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutuksenottaja ole osoittanut hänelle aiheutuneen vahinkoa enempää kuin miltä osin hänelle on maksettu vakuutuskorvausta. Arvioinnissa Vakuutuslautakunta on ottanut huomioon sen, että myös toinen vakuutusyhtiö on korvannut varastosta anastettuja työkaluja.

Vakuutuksenottaja on valituksessaan Vakuutuslautakunnalle kertonut tehneensä heti vahingon havaitsemisiltana kattavat ilmoitukset vakuutusyhtiöihin. 15.12.2017 päivätyssä asiakirjassa ”Yhteenveto vahinkoilmoituksestasi” vakuutuksenottaja on kertonut lähettäneensä 13.1.2017 molemmille vakuutusyhtiöille sähköpostitse 107 kuvaa löytämistään kuiteista (yhteisarvo 25.967,52 euroa). Asiakirjoihin ei kuitenkaan ole liitetty näistä sellaista selvitystä, joiden perusteella voitaisiin katsoa vakuutusyhtiölle syntyneen velvollisuus tehdä korvauspäätös viimeistään kuukauden kuluessa em. ajankohdista. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiassa ole esitetty selvitystä siitä, että vakuutusyhtiön korvaussuoritus olisi viivästynyt aikaisemmin kuin 3.2.2018 alkaen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta korvausratkaisuun. 

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Pellikka

Jäsenet:
Maso
Sario
Vaitomaa
Yrttiaho