Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja Tmi R. oli toiminut J Oy:n aliurakoitsijana hirsitalon rakennusurakassa kesällä 2017 tehtävänään hirsikehikon asennus pääurakoitsijan valvonnan alaisena. Tmi R:n edustaja oli jo ennen toimeksiannon vastaanottamista kertonut, ettei hänellä ole lainkaan aiempaa kokemusta hirsikehikkojen asennuksesta, mutta pääurakoitsijan luvattua opastamaan työssä, Tmi R. otti tehtävän hoitaakseen. Asuinrakennuksen kokoaminen aloitettiin 27.6.2017 ja työ saatiin päätökseen hirsikehikon ja kattoristikoiden osalta 30.6.2017. Tämän jälkeen alettiin kasaamaan talousrakennusta 18.7.2017 ja tämä työ saatiin kehikon ja kattoristikoiden osalta päätökseen 19.7.2017.
Pian kehikon valmistumisen jälkeen havaittiin, että kehikko oli asennettu virheellisesti ja vastoin rakennusten valmistajan ohjeistusta. Kehikko oli pystytetty siten, etteivät kehikon hirret olleet toisissaan kiinni ja hirsien välissä oli rakoja, joista muun muassa valui talousrakennuksen sisään sateella vettä. Myös hirsien vaarnatapitus oli epäonnistunut. Ongelmaa yritettiin ensinnä korjata muun muassa poraamalla vaarnatappeja katki ovi- ja ikkuna-aukkojen pielistä. Tämän lisäksi hirsiä oli yritetty saada painumaan kiristämällä hirsiä kuormaliinoilla. Korjausyritykset eivät kuitenkaan onnistuneet ja tavarantarkastuksen 15.12.2017 jälkeen todettiin, että rakennusurakka on suoritettu virheellisesti ja että rakennukset tulee purkaa kokonaan ja rakentaa kokonaisuudessaan uudestaan uusista aineista.
Hirsitalon tilaaja esitti korvausvaatimuksen pääurakoitsijalle sekä aliurakoitsijoille, mukaan lukien Tmi R:lle, koskien hirsikehikon rakennusvirheitä ja uudelleen rakentamisesta aiheutuneita kustannuksia sekä muun muassa sijaisasumisen kustannuksia ja muita erinäisiä rakennuslainaan liittyviä kustannuksia yhteensä 175.229,94 euroa. Tmi R:n kohdistettu korvausvaatimus oli 66.236,92 euroa, joka vastaa sitä prosenttiosuutta (37,8 %), jolla Tmi R:n katsottiin osallistuneen hirsikehikon asennustyöhön antamansa tuntiveloituksen perusteella.
Tmi R. on hakenut korvausta vahingosta toiminnan vastuuvakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa vedoten vakuutuksen rajoitusehtojen kohtiin 5.3, 5.6 ja 5.7. Yhtiö toteaa päätöksessään ensinnäkin, ettei asia kuulu vakuutuksen korvauspiiriin, koska hirsitalo on ollut vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla Tmi R:n käsiteltävänä ja valmistettavana. Muiden rajoitusten mukaan vakuutuksesta ei korvata kustannuksia, jotka johtuvat virheellisesti suoritetun työn korjaamisesta tai uudelleen suorittamisesta. Niin ikään vakuutuksesta ei korvata yksinomaan sopimukseen perustuvaa vastuuta.
Asiakkaan valitus
Tmi R. oli tyytymätön Vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.
Valituksessaan Tmi R. toistaa asian tapahtumatiedot ja tarkentaa vielä, että sen työntekijä R.O. on asentanut kohteessa hirret sekä laittanut vaarnoja pääurakoitsijan nimenomaisten ohjeiden mukaan sekä noudattaen valmistajan antamaa epäselvää rakennuspiirrosta. R.O. on kertomansa mukaan ollut mukana vain osassa rakennustyötä.
R.O. toteaa, että hän on ottanut yritykselleen vastuuvakuutuksen juuri sitä varten, että hänellä yksityisyrittäjänä olisi jonkinlainen turva rakennustyömaakohteissa. Vakuutusta otettaessa R.O. on myös ymmärtänyt, että vakuutus antaa toiminimelle ja hänelle taloudellista turvaa, jos rakennuskohteessa tapahtuu jotain yllättävää, josta hänen katsotaan olevan vastuussa. Näin ollen R.O. pitää yhtiön viittaamaa ehtokohtaa 5.3 täysin yllättävänä ja kohtuuttomana nyt käsillä olevassa tilanteessa. Samoin ehtokohtaa 5.7 on pidettävä yllättävänä ja ankarana ja näin ollen siihen vetoamista on pidettävä kohtuuttomana. Näkemyksensä tueksi Tmi R. vetoaa myös varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annettuun lakiin (oikeustoimilaki) ja etenkin sen 33 §:ään.
Valituksessa todetaan myös, että asiassa on joka tapauksessa selvää, ettei koko rakennuksen voida katsoa olleen Tmi R:n valmistettavana, kun se on asentanut ainoastaan hirsikehikkoa. Muulle rakennukselle kuin hirsikehikolle syntynyt vahinko tulisi siten joka tapauksessa korvata toiminnan vastuuvakuutuksen perusteella.
Lopuksi valituksessa todetaan, että joka tapauksessa rajoitusehtoihin vetomaminen koko vahingon osalta on R.O:n ja Tmi R:n osalta kohtuutonta ja ehtoja tulisi kohtuullistaa oikeustoimilain 36 §:n nojalla. Kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon koko oikeustoimen sisältö, osapuolten asema sekä sen jälleen vallinneet olosuhteet ja muut seikat. Tässä tapauksessa pitäisi huomiota kiinnittää siihen, että R.O. on toiminut pääurakoitsijalta saamansa ohjeen mukaan ja että hän on alusta alkaen kertonut suoraan, ettei hänellä ole kokemusta hirsitalon asennuksesta.
Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen laatimassaan lisäkirjelmässä R.O. toteaa vielä, että hän on puhelimitse ottanut nimenomaan vastuuvakuutuksen taloudellisen vastuun osalta ja hän on myös 10 vuotta ollut siinä uskossa, että hänellä ovat vakuutukset kunnossa. Hän toteaa myös, ettei hän ole vakuutusta tehdessään saanut vakuutusehtoja eikä niitä muutoinkaan ole käyty hänen kanssaan missään vaiheessa millään tavoin läpi. R.O. kertoo pyytäneensä vakuutusta ottaessaan vakuutusta siltä varalta, että talonrakennuksessa tai hitsaustyössä tulee virheitä, joista tulisi korvausvelvollisuus myös taloudellisissa vahingoista. Hänelle on siten myyty aivan toisenlainen vakuutus kuin minkä hän on pyytänyt toiminimelleen tekemään. R.O. toteaakin, ettei hän olisi ottanut vakuutusta lainkaan, mikäli se ei korvaa mitään rakentamisessa tai hitsauksessa sattunutta vahinkoa.
Vakuutusyhtiön vastine
Vastineessaan vakuutusyhtiö viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin sekä toistaa asian tapahtumatiedot sekä aiemmissa korvauspäätöksissään lausutun.
Yhtiö toteaa ensinnäkin, että tapauksessa on selvää, että ainakin hirsikehikko on ollut Tmi R:n käsiteltävänä rajoitusehdossa 5.3 tarkoitetulla tavalla, joten hirsikehikon vauriot eivät kuulu vastuuvakuutuksen korvauspiiriin. Myös silloin, kun hirsikehikon painumista on yritetty estää kiristämällä niitä kuormaliinoin, on koko rakennus ollut vakuutuksenottajan käsiteltävänä ja huolehdittavana rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla. Yhtiö toteaa kuitenkin, että mitä ilmeisemmin merkittävä osa vahingoista ovat seurausta nimenomaan hirsikehikon virheellisestä asentamisesta.
Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, että hirsikehikon vaurioitumisen johdosta mahdollisesti turhaksi käyneet kulut, kuten rakentamiskustannukset rakennuksen muilta osin tai purkamiskustannukset ovat luonteeltaan taloudellista vahinkoa, koska vakuutuksesta korvattavaa esinevahinkoa ei ole syntynyt. Kyseessä ei siis ole välitön seuraus vakuutuksella katetusta esinevahingosta, vaan nämä sinänsä virheettömät ja rakennustyön aikana vaurioitumattomat rakenneosat joudutaan purkutyön yhteydessä irrottamaan niin, että ne vaurioituvat ja niiden arvo samalla alenee tai ne käyvät arvottomaksi johtuen hirsikehikon rakennusvirheistä. Yhtiö viittaa tältä osin vakuutusehtojen kohtaan 5.17, jonka mukaan taloudelliset vahingot eivät kuulu toiminnan vastuuvakuutuksen korvauspiiriin.
Lopuksi vakuutusyhtiö toteaa vielä, että käsiteltävän omaisuuden rajoitusehto on vastuuvakuutuksessa tyypillinen ja yleinen ehto yritysten vastuuvakuutuksissa ja että vakuutuksenottaja on saanut tiedon tästä rajoitusehdosta tuoteselosteesta vakuutusta ottaessaan.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko Tmi R:n virheellisestä hirsikehikon asennustyöstä aiheutunut hirsirakennuksen purkamisen ja uudelleen rakentamisen johdosta syntynyt vahinko vakuutusehtojen mukaan korvattava Tmi R:n toiminnan vastuuvakuutuksesta.
Toiseksi asiassa on riitaa siitä, onko vakuutusyhtiö antanut Tmi R:lle vakuutussopimusta tehtäessä riittävät tiedot sopimuksen sisällöstä ja onko käsillä sellainen tilanne, jonka perusteella sopimusta tulisi kohtuullistaa oikeustoimilain 36 §:n nojalla.
Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, ettei nyt käsillä olevassa tapauksessa sen käsityksen mukaan ole riitaa siitä, onko Tmi R:n katsottava olevan voimassaolevan oikeuden mukaan vastuussa aiheuttamastaan vahingosta, vaan nimenomaan siitä, onko kysymyksessä vahinko, joka on rajoitusehdoin rajattu toiminnan vastuuvakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n mukaan, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.
Yritysturvaan kuuluvan toiminnan vastuuvakuutuksen vakuutusehtojen ehtokohdan 4 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko,
joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
josta vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
…
Ehtojen kohdan 5.3 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin aikana oli vakuutuksenottajan tai jonkun muun tämän lukuun
valmistettavana, asennettavana, korjattavana, käsiteltävänä tai muulla tavoin toiminnan kohteena,
…
Vakuutusehtojen kohdan 5.6 mukaan vakuutuksesta ei korvata kustannuksia, jotka johtuvat virheellisesti suoritetun työn tuloksen korjaamisesta tai työn uudelleen suorittamisesta, siinäkään tapauksessa, että työn suorittaa joku muu kuin vakuutuksenottaja.
Ehtojen kohdan 5.7 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin kuin korvausvastuu perustuu sopimukseen, takuuseen tai muuhun sitoumukseen, jolla vakuutuksenottaja on ottanut itselleen enemmän vastuuta, kuin hänellä olisi voimassa olevan oikeuden mukaan.
Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka johtuu sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämisestä tai sen puutteellisesta täyttämisestä.
Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jonka on aiheuttanut alihankkija, aliurakoitsija tai muu sopimuskumppani.
Asian arviointi
Vahingon korvattavuus
Vakuutuslautakunta toteaa, että toiminnan vastuuvakuutuksen tarkoituksena on kattaa vakuutuksenottajalle vakuutetussa toiminnassa syntynyt voimassa olevan oikeuden mukainen korvausvastuu. Käytännössä tämä tarkoittaa vakuutuksenottajan tuottamuksellisesta menettelystä aiheutuneiden vahinkojen korvausvastuuta. Vakuutuksenottaja voi tekemillään sopimuksilla sitoutua tätä laajempaan korvausvastuuseen. Toiminnan vastuuvakuutuksessa onkin rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle muun muassa sellaiset vahingot, jotka johtuvat sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämisestä. Vastuuvakuutuksen ei ole myöskään tarkoitettu olemaan takuu työsuorituksen onnistuneesta lopputuloksesta, vaan rajoitusehtojen kohdan 5.6. mukaan vakuutuksesta ei korvata kustannuksia, jotka johtuvat virheellisesti suoritetun työn tuloksen korjaamisesta tai työn uudelleen suorittamisesta, siinäkään tapauksessa, että työn suorittaa joku muu kuin vakuutuksenottaja.
Vakuutuslautakunta ja FINE on ratkaisukäytännössään (mm. VKL 309/10 ja FINE-010250) vakiintuneesti katsonut, että vakuutusehtojen sopimusvastuuta koskeva rajoitus yksinomaan sopimukseen perustuvasta vastuusta ei merkitse sitä, että kaikki sopimussuhteessa ilmenevät vahingot olisivat sen myötä jätetty vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Rajoitusehdon näin laaja tulkinta merkitsisi toiminnan vastuuvakuutuksen korvauspiirin jäämistä hyvin vähäiseksi yrityksen toiminnan perustuessa aina sen ja tilaajien tai muiden yhteistyökumppanien välisiin sopimussuhteisiin. Sen sijaan rajoitusehdolla on rajattu vakuutuksen ulkopuolelle ne mahdolliset laajemmat vastuut, joihin vakuutuksenottaja tai vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaisesta tavanomaisesta vahingonkorvausvastuustaan poiketen erikseen sitoutunut. Puheena olevan sopimukseen perustuvan vastuun poissulkevaa rajoitusehtoa on lautakunnan käsityksen mukaan tarkasteltava sanamuotonsa lisäksi myös vakuutustoiminnan kannalta yleisessä valossa. Tällä Vakuutuslautakunta tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että kun on väistämättä niin, että yksikään yrittäjä ei toimi kumppaniensa kanssa ilman sopimussuhdetta, niin tällöin toiminnan vastuuvakuutuksen tosiasiallinen korvauspiiri jäisi varsin kapeaksi, mikäli vakuutusehtoa tulkitaan liian laveasti. Sellaisen vakuutussopimuksen tarjoamista, jolla ei ole varsinaista sisältöä olisi pidettävä lautakunnan näkemyksen mukaan hyvän vakuutustavan vastaisena.
Nyt käsillä olevassa tapauksessa Vakuutuslautakunnalla ei ole ollut käytettävissään Tmi R:n ja J Oy:n välistä aliurakkasopimusta, mutta asiakirjojen perusteella Tmi R:n oli nimenomaan tarkoitus osallistua nimenomaan hirsikehikon ja kattoristikoiden kasaustyöhön. Tämän lisäksi 11.6.2018 päivätyn Tmi R:n sähköpostin mukaan R.O. oli osallistunut myös 85 tunnin edestä epäonnistuneen asennustyön korjaustoimenpiteisiin, jotka eivät myöskään sittemmin tuottaneet haluttua lopputulosta ja joista on niin ikään aiheutunut tapauksessa lisävahinkoa rakennustyössä käytetyille materiaaleille ja jo pystytetyille muuten virheettömille rakenteille. Ottaen huomioon, ettei asiassa ole selvitettävissä sen sopimuksen tarkkarajaista sisältöä, lautakunta ei ota kantaa voiko tapaukseen soveltua kyseessä oleva sopimusvastuurajoitus.
Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan on nyt käsillä olevassa tapauksessa joka tapauksessa riidatonta, että Tmi R:n asennettavana ollut hirsikehikko oli asennettu virheellisesti siten, että se oli tavarantarkastajan mukaan lopulta purettava ja rakennettava uudelleen. Lautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan merkittävä osa Tmi R:ltä vaadittavasta vahingosta on aiheutunut nimenomaan hirsikehikon virheellisestä asennustyöstä ja sen uudelleen tekemisestä. Lautakunta toteaa, että tällaisessa purku- ja uudelleenrakennustyössä on ollut kysymys vakuutusehtojen kohdan 5.6 mukaisesta virheellisesti suoritetun työn korjaamisesta ja uudelleen tekemisestä, joka on rajattu toiminnan vastuuvakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.
Vakuutusyhtiö on vedonnut myös vakuutusehtojen kohtaan 5.3, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin aikana oli vakuutuksenottajan asennettavana, korjattavana, käsiteltävänä taikka muulla tavoin toiminnan kohteena. Vakuutuslautakunta katsoo, että ottaen huomioon hirsikehikon asennustyön luonne kohteen rakennuksen kannalta on Tmi R:n asennettavana ja työn kohteena virheen tapahtuessa on ollut vähintäänkin hirsitalon kehikko. Tämän perusteella lautakunta katsoo, että kehikon virheelliseen rakentamiseen voidaan soveltaa myös vakuutusehtojen kohdan 5.3 rajoitusta. Niin ikään lautakunta katsoo, että siinä vaiheessa, kun Tmi R on osallistunut virheen havaitsemisen jälkeen sen korjausyritykseen, jolloin rakennusta on yritetty tukea ja tiivistää erilaisen korjaustoimenpitein, kuten liinoittamalla, on rakennus kokonaisuudessaan ollut myös Tmi R:n korjattavana ja käsiteltävänä rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla.
Toiminnan vastuuvakuutuksesta korvataan henkilö- ja esinevahingot sekä niihin välittömästi yhteydessä olevia taloudellisia vahinkoja. Lautakunta toteaa, että siltä osin kun Tmi R:ltä on vaadittu korvausta sellaisista kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet sinänsä virheettömien rakennuksen osien, kuten savupiipun ja kattorakenteiden purkamisesta ja uudelleen rakentamisesta, on kysymys sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä vakuutuksesta korvattavaan esine- tai henkilövahinkoon. Koska tässä tapauksessa ei ole ollut kyse korvattavasta henkilö- tai esinevahingosta, ei myöskään taloudellinen vahinko tule korvattavaksi toiminnan vastuuvakuutuksesta
Edellä selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, ettei tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan kysymyksessä ole toiminnan vastuuvakuutuksen perusteella korvattava vahinko.
Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuus
Asiassa on vielä arvioitava, onko vakuutusyhtiö kuitenkin velvollinen korvaamaan vahingon sillä perusteella, että vakuutusyhtiön olisi katsottava laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa asiakasta kohtaan vakuutussopimuksen sisällöstä vakuutussopimusta tehtäessä. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella asiakas on ollut kuluttajaan rinnastettava ammatinharjoittaja, jonka kannalta asennettavana olevalle kohteella aiheutunutta vahinkoa ja virheellisesti suoritetun työn uudelleen tekemisestä aiheutunutta vahinkoa koskevaa vastuuvakuutuksen rajoitusehtoa on pidettävä olennaisena.
Koska vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukainen tiedonantovelvollisuus on laissa vakuutuksenantajalle asetettu velvoite, vakuutuksenantaja on Vakuutuslautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan velvollinen osoittamaan, että se on antanut vakuutussopimusta tehtäessä asiakkaalle lain mukaiset tiedot. Lainvalmisteluasiakirjojen mukaan pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.
Finanssialan sopimuspohjaisen asiakasorganisaation (FINE) ohjesäännön 1 §:n mukaan Vakuutuslautakunta noudattaa käsittelyssään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. FINEn käytännesääntöjen kohdan 2.3 mukaan riita-asian käsittely Vakuutuslautakunnassa perustuu toimitettuun kirjalliseen aineistoon ja muuhun selvitykseen, kuten puhelu-, video- tai mihin tallenteisiin. Nyt käsillä olevassa tapauksessa lautakunnalla ei ole ollut käytettävissään puhelutallennetta, mutta käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan asiakas oli hyväksynyt allekirjoituksellaan 10.1.2008 vakuutusyhtiön samalle päivälle päivätyn vakuutushakemuksen, johon vastuuvakuutus on sisältynyt. Samalla hän on vahvistanut allekirjoituksellaan, että hän on vastaanottanut vakuutusta koskevan tuoteselosteen ja käynyt sen läpi vakuutusyhtiön asiamiehen kanssa ymmärtäen sen keskeisen sisällön.
Edellä mainitussa tuoteselosteessa vakuutuksenottaja on saanut tiedon rajoitusehdoista sekä niiden soveltamista havainnollistavia esimerkkejä. Esimerkkinä mainittakoon, että esitteessä todetaan muun muassa, ettei vakuutuksesta korvata vahinkoa omaisuudelle, jonka vakuutuksenottaja on ottanut valmistettavakseen, asennettavakseen, korjattavakseen, säilytettäväkseen tai muutoin asennettavakseen. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole laiminlyönyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan ja että vakuutusyhtiöllä ei ole ehtojen sanamuotoa laajempaa korvausvastuuta.
Vakuutussopimuksen sovittelu
Oikeustoimilain 36 §:n mukaan, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Sovittelusäännöksellä pyritään siihen, että sopimusriidassa voitaisiin tehdä kohtuullinen ratkaisu. Toisaalta oikeusvarmuuden turvaamiseksi tulee sovittelun olla poikkeus sopimuksen sitovuuden pääsääntöön. Korkeimman oikeuden ennakkopäätösten KKO 2001:135 mukaan vakuutusturvan laajuus on yleensä sopimuksenvarainen asia, ja vakuutusmaksun määrä riippuu siitä, kuinka laajaksi vakuutuksen perusteella korvattavien tapahtumien piiri on sovittu. Sellaiseen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee ennakkopäätösten mukaan suhtautua varsin pidättyvästi.
Sopimuksen kohtuuttomuuden harkinta on kokonaisuus, jossa otetaan huomioon kaikki tekijät. Tällöin jotkin seikat saattavat puoltaa sovittelua ja toiset seikat voivat olla sovittelua vastaan. Vakuutuslautakunta toteaa, että käsillä olevan kaltaiset rajoitusehdot ovat hyvin yleisiä vastuuvakuutuksessa. Kohtuuttomuutta ei ole pelkästään se, että vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, vaikka kyseessä olisi merkittäväkin taloudellinen menetys. Asiassa ei ole esitetty perusteita sille, miksi rajoitusehdon soveltaminen johtaisi tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen.
Edellä selostetuin perustein lautakunta katsoo, että toiminnan vastuuvakuutuksen ehtoja kokonaisuutena arvioiden ja sen sisältö ja solmimisolosuhteet kokonaisuudessaan huomioiden, ei asiassa ole esitetty perusteita sille, miksi virheellisen työsuorituksen uudelleen tekemistä koskevan rajoitusehdon ja asennettavana olevalle omaisuudelle aiheutunutta vahinkoa koskevan rajoitusehdon soveltaminen johtaisi tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen tai että niitä olisi pidettävä muutoinkaan kohtuuttomana.
Samoin perustein lautakunta katsoo, ettei edellä mainittuihin rajoitusehtoihin vetoaminen myöskään ole kunnianvastaista tai arvotonta oikeustoimilain 33 §:n tarkoittamalla tavalla.
Lopputulos
Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.
Ratkaisu on annettu äänestysratkaisuna äänin 3 – 2. Puheenjohtaja Norroksen ja jäsen Korpiolan eriävä mielipide on tämän ratkaisusuosituksen liitteenä.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Norros Hanén
puheenjohtaja sihteeri
Jäsenet:
Karimäki
Rusanen
Sarpakunnas
LIITE
Eriävä mielipide tapauksessa FINE-013867
Vastuuvakuutuksen ehtojen mukaan ”[v]akuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin kuin korvausvastuu perustuu sopimukseen, takuuseen tai muuhun sitoumukseen, jolla vakuutuksenottaja on ottanut itselleen enemmän vastuuta, kuin hänellä olisi voimassa olevan oikeuden mukaan”. Sanamuodoltaan vastaava vakuutusehto on ollut korkeimman oikeuden arvioitavana ratkaisussa KKO 2017:44. KKO katsoi, että sopimusehdon tulkinnan lähtökohdaksi oli perusteltua ottaa jaottelu sopimusperusteisen korvausvastuun ja muun vahingonkorvausvastuun eli rikkomusvastuun välillä. Sopimukseen perustuvan korvausvastuun ala oli KKO:n mukaan perusteltua ymmärtää vakuutusehdossa siten kuin sopimukseen perustuva korvausvastuu oikeudessamme vakiintuneesti ymmärretään. Käsillä olevassa tapauksessa tulkintaa puoltaa vielä vakuutusehdoissa oleva lisämaininta siitä, että ”[v]akuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka johtuu sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämisestä tai sen puutteellisesta täyttämisestä”.
Tapauksessa on siten arvioitava, voidaanko vakuutuksenottajan katsoa aiheuttaneen vahinkoa muulla tavoin kuin vain sopimusvelvoitteiden puutteellisen täyttämisen kautta. Kyse on toisin sanoen siitä, voidaanko vakuutuksenottajan katsoa toiminnallaan loukanneen sellaisia sopimuksista riippumatta voimassa olevia käyttäytymisnormeja, joiden tuottamuksellinen rikkominen voi johtaa korvausvastuuseen sopimuksenulkoisella perusteella. Kuten ratkaisusta KKO 2017:44 samoin kuin aiemmista ratkaisuista KKO 2008:31 ja KKO 2009:92 käy selkeästi ilmi, yksin se, että sopimusvelvoite on täytetty puutteellisesti ja näin on aiheutettu toiselle vahinkoa, ei perusta vastuuta sopimuksenulkoisen normiston mukaan.
Tapauksessa vakuutuksenottajalta vaaditaan vahingonkorvausta sillä perusteella, että hän on ensin asentanut hirsitalon hirsikehikon puutteellisella tavalla ja sitten osallistunut korjaustoimiin, jotka ovat entisestään pahentaneet talolle aiheutuneita vaurioita. On selvää, että kenelläkään ei ole yleistä, sopimuksista riippumatonta velvollisuutta ryhtyä rakentamaan toiselle hirsitaloa tai korjaamaan toisen omistamassa talossa olevia puutteita. Vakuutuksenottajan sanotuissa, vahinkoon johtaneissa toimissa on siten ollut kyse yksinomaan sopimusvelvoitteiden täyttämisestä. Vakuutuksenottaja ei ole vastuussa vahingosta sopimuksenulkoisella perusteella. Näin vahinko ei voi tulla edellä siteeratun rajoitusehdon vuoksi myöskään vastuuvakuutuksesta korvattavaksi.
Tapauksessa on esitetty väite myös siitä, ettei vakuutuksenantaja ole antanut vakuutuksenottajalle vakuutussopimuslain 5 §:ssä edellytettäviä tietoja vakuutussopimuksen sisällöstä, ja että vakuutussopimuksen olisi lain 9 §:n nojalla siksi katsottava olevan voimassa ilman edellä mainittua, sopimusvastuuta koskevaa rajoitusehtoa.
Tapauksen asiakirjojen mukaan vakuutuksenottaja on allekirjoituksellaan vahvistanut vastaanottaneensa vakuutusta koskevan tuoteselosteen ja käyneensä sen läpi vakuutusyhtiön asiamiehen kanssa ymmärtäen sen keskeisen sisällön. Vastaava tuoteseloste ja kysymys siitä, tuleeko sopimusvastuuta koskevan rajoitusehdon sisältö tuoteselosteesta riittävän selvästi esiin, ovat olleet KKO:n arvioitavina edellä mainitussa ratkaisussa KKO 2017:44. KKO päätyi (ään. 3–2) siihen, että rajoitusehdon sisältö oli käynyt tuoteselosteesta riittävästi ilmi, ja että vakuutuksenantajan voitiin näin katsoa täyttäneen vakuutussopimuslain 5 §:n mukainen tiedonantovelvollisuutensa. Emme näe käsillä olevassa tapauksessa perustetta poiketa KKO:n enemmistön omaksumasta tulkinnasta.
Lisäksi tapauksessa on vedottu siihen, että rajoitusehtoa tulisi sovitella oikeustoimilain 36 §:n nojalla samoin kuin siihen, että ehtoon vetoamista tulisi pitää kunnianvastaisena ja arvottomana lain 33 §:ssä tarkoitettavalla tavalla.
Hylkäämme nämä väitteet vastaavin perustein kuin vakuutuslautakunnan enemmistö.
Kun asia ratkeaa vakuutuksenantajan eduksi näillä perusteilla, katsomme tarpeettomaksi ottaa kantaa muiden asiassa esiin nostettujen rajoitusehtojen soveltamiseen.
Päädymme esitetyillä perusteilla samaan lopputulokseen kuin vakuutuslautakunnan enemmistö.