Tapahtumatiedot
PT Oy:n aliurakoitsija X Oy:n asennusvirhe oli aiheuttanut vesivahingon PT Oy:n urakkakohteessa 25.3.2015. Vahinko oli aiheutunut siitä, että vuonna 2012 tehdyssä asennustyössä X Oy:n työntekijältä oli jäänyt yksi kuumavesijohdon puserrusliitäntä puristamatta, minkä seurauksena asuinhuoneiston sisäkattorakenteen sisällä sijainnut putkiliitos oli irronnut. Aliurakoitsija X Oy oli ilmoittanut vahingosta vastuuvakuutusyhtiölleen, joka oli antanut asiasta 4.9.2015 kielteisen korvauspäätöksen. Vakuutusyhtiö oli perustellut ratkaisua sillä, että urakkasopimukseen sovellettujen yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) 29 §:n mukainen kahden vuoden takuuaika oli umpeutunut ennen vahingon ilmenemistä, joten X Oy ei ollut vahingosta enää korvausvastuussa.
PT Oy oli pääurakoitsijana korvannut aliurakoitsijansa virheestä työn tilaajana olleelle asunto-osakeyhtiölle aiheutuneen 66 632 euron vahingon. X Oy oli sittemmin käräjäoikeuden 12.12.2017 antamalla lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla velvoitettu korvaamaan PT Oy:lle muun muassa mainittu 66 632 euron vahinko. X Oy oli osoittautunut maksukyvyttömäksi, minkä johdosta PT Oy oli vakuutussopimuslain 67 §:ään vedoten pyytänyt X Oy:n vastuuvakuutusyhtiötä harkitsemaan 4.9.2015 tekemäänsä korvauspäätöstä uudelleen.
Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan suostunut ottamaan PT Oy:n korvausvaatimusta käsiteltäväksi. Vakuutusyhtiö on vedonnut 21.3.2018, 13.7.2018, 9.8.2018 ja 14.8.2018 lähettämissään sähköposteissa siihen, ettei PT Oy:llä vakuutusyhtiön mielestä ollut asiassa vahingonkärsijän asemaa eikä vakuutus kattanut sopimusvastuuseen perustuneita korvauksia. Vakuutuksesta ei myöskään korvattu vahinkoja, jotka oli aiheutettu törkeällä tuottamuksella, mikä oli urakkasopimukseen sovellettujen YSE 1998 sopimusehtojen mukaan takuuajan päättymisen jälkeisen korvausvastuun edellytys.
Asiakkaan valitus
PT Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta oikeudestaan saada korvausvaatimuksensa käsiteltäväksi ja korvatuksi X Oy:n vastuuvakuutuksesta. X Oy:n vakuutusyhtiö oli kiistänyt PT Oy:n asiavaltuuden, esittänyt, että sopimusvastuuseen perustuneita korvauksia ei katettu vastuuvakuutuksesta, PT Oy ei olisi vahingonkärsijä, törkeällä tuottamuksella aiheutettu vahinko oli rajattu vakuutusehdoissa korvauksen ulkopuolelle ja että vakuutusyhtiön tulkinnan mukaan urakan YSE 1998 -ehdot sulkisivat virhevastuun pois.
PT Oy on lausunut, ettei vakuutusyhtiö ollut esittänyt perustetta sille, miksi vahinko ei olisi katettavissa X Oy:n vastuuvakuutuksesta. PT Oy on huomauttanut vakuutusyhtiön vain vähän aikaisemmin korvanneen samanlaisen X Oy:n huolimattomuudesta aiheutuneen vesivahingon. Päätös oli ollut omiaan luomaan sekä X Oy:lle että PT Oy:lle käsityksen tällaisten vahinkojen kuulumisesta vastuuvakuutuksen piiriin. Luottamuksensuojalla oli suuri merkitys urakkasopimuksissa, joissa sekä tilaaja että pääurakoitsija edellyttivät riittävän vastuuvakuutusturvan olemassaoloa myös aliurakoitsijoilta.
PT Oy on todennut perustaneensa korvausvaatimuksensa vakuutussopimuslain 67 §:ään, jonka mukaan vahinkoa kärsineellä oli oikeus vaatia korvausta suoraan vastuuvakuutuksen myöntäjältä, jos vakuutuksenottaja oli maksukyvytön. X Oy:tä kohtaan oli tehty useita tuloksettomia ulosmittausyrityksiä ja myös vakuutusyhtiö itse oli velkojana. PT Oy on vedonnut oheistamiinsa X Oy:tä koskeviin luotto- ja perintätietoihin. PT Oy:llä oli oikeus vaatimusten esittämiseen myös sillä perusteella, että X Oy oli ilmoittanut vastuuvakuutusturvastaan elinkeinotoimintaa koskeneessa markkinoinnissaan. Voimassa ollut vastuuvakuutus oli ollut ehdoton edellytys aliurakan saamiseen ja aliurakoitsijan hyväksyntään tilaajan taholta, ja siitä tuli olla selvitys jo tarjousasiakirjoissa.
Vakuutusyhtiö oli esittänyt, ettei PT Oy olisi vahingonkärsijä, koska se ei ollut vahingoittuneen esineen omistaja. Aikaisemmin vakuutusyhtiö oli vedonnut siihen, että PT Oy olisi vahingonkärsijä sopimukseen perustuen. PT Oy on lausunut, että se vastasi urakan tilaajaa kohtaan myös aliurakoitsijansa virheistä. Käräjäoikeus oli 12.12.2017 antamassaan tuomiossa todennut X Oy:n olleen vahingonkorvausvastuussa PT Oy:tä kohtaan puheena olevasta vesivahingosta. Se, että X Oy ei osoittanut mitään mielenkiintoa vakuutusyhtiön korvauspäätöstä kohtaan, ei voinut johtaa seuraukseen, jossa PT Oy ei voisi maksukyvyttömän ja -haluttoman X Oy:n sijasta esittää vastuuvakuutukseen perustunutta vaatimusta vakuutusyhtiötä kohtaan. PT Oy:n asema vahingonkärsijänä ei perustunut mihinkään sopimukseen taloyhtiön kanssa, vaan lainvoimaiseen käräjäoikeuden tuomioon.
Vastuuvakuutuksen yleisten ehtojen mukaan vakuutuksesta korvattiin toiselle aiheutuneet henkilö- ja esinevahingot, joista vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Kun vakuutusyhtiölle oli toimitettu käräjäoikeuden lainvoimainen tuomio, josta oli varsin yksiselitteisesti ilmennyt vakuutetun korvausvastuu, jonka käräjäoikeus oli perustanut voimassa olevaan oikeuteen, vakuutusyhtiön kieltäytymiselle ei ollut perusteita. X Oy:n vastuu aiheuttamastaan vahingosta ei myöskään perustunut mihinkään sopimukseen, vaan yleiseen vahingonkorvausoikeuteen, jota aliurakkasopimus täydensi. Vakuutussopimuslaissa (68 §) ei rajoitettu alkuperäisen vahingonkärsijän oikeutta siirtää vahingonkorvaussaatavaansa kolmannelle.
Urakkasopimukseen sovellettujen rakennusalan yleisten sopimusehtojen mukaan X Oy ei ollut kahden vuoden takuuajan (29 §) jälkeen enää vastuussa virheistä paitsi törkeän tuottamuksen tapauksessa, joka oli poissuljettu vastuuvakuutuksen yleisissä ehdoissa. Vakuutusyhtiö ei ollut pyynnöstä huolimatta toimittanut PT Oy:lle tapaukseen soveltamiaan vakuutusehtoja. Vastuuvakuutuksen 1.1.2014 alkaen voimassa olleiden yleisten ehtojen kohdan 105.2 mukaan vastuuvakuutusturva ei kattanut henkilö- tai esinevahinkoa, jos vahinko aiheutui vakuutuksenottajan tai muun vakuutetun kuin työntekijän tahallisuudesta tai törkeästä tuottamuksesta. Vahinko oli kiistatta aiheutunut vakuutuksenottajan työntekijän virheestä, joten PT Oy:n mielestä rajoitusta ei voitu soveltaa.
PT Oy on katsonut, ettei työntekijän puristamatta jättämä liitin osoittanut törkeää tuottamusta. Vakuutuslautakunta oli aikaisemmissa suosituksissaan päätynyt ratkaisuun, jossa useammankin liitoksen puristamatta jättäminen ei vielä täyttänyt törkeän tuottamuksen kriteereitä, kun liitosten kokonaismäärä oli satoja. Oli selvää, että ammattitaitoinen putkiasentaja tiesi liitoksen puristamatta jättämisen johtavan vesivuotoon ja mahdollisesti suureenkin vesivahinkoon. Liitoksen puristamatta jättäminen ei täyttänyt hyvän rakennustavan vaatimusta. Sopijapuolen suoritusta voitiin verrata vastaavan ammattilaisen normaaliin suoritukseen. Sopimusrikkomuksen sattuessa oli lähdettävä tavallista huolimattomuutta koskevasta oletuksesta. Huolimattomuus oli luokiteltava lieväksi tai törkeäksi vain, jos luokitteluun voitiin osoittaa erityisiä perusteita.
Vesivahingon yksinomaisena syynä oli ollut X Oy:n työntekijän tavallista kvalifioidumpi laiminlyönti tai täyttämättä jäänyt työsuoritus. Kummassakin tilanteessa aliurakoitsijan vastuu virheellisestä työsuorituksesta jatkui kahden vuoden jälkeenkin. Asunto-osakeyhtiö oli vesijohtourakan tilaajana oikeutettu
urakkasopimuksen, rakennusurakan yleisten sopimusehtojen ja vahingonkorvauslain perusteella vahingonkorvaukseen kaikista vesivahingon aiheuttamista välittömistä ja välillisistä vahingoista. Pääurakoitsija vastasi aliurakoitsijansa puutteellisesta työsuorituksesta tässä tapauksessa vielä kahden vuoden jälkeenkin. Putkiliitosta, joka petti noin 3 vuoden kuluttua sen asentamisesta, ei ollut asennettu hyvä rakennustavan eikä liioin urakkasopimuksen edellyttämällä tavalla. YSE 1998 25 §:n mukaan sopijapuolen vastuu käsitti velvollisuuden korvata toiselle sopijapuolelle täyden korvauksen periaatteen mukaisesti kaikki ne vahingot, jotka johtuivat siitä, että urakkasopimuksen mukaiset velvollisuudet jäivät jossain suhteessa täyttämättä.
X Oy:n virhe tai laiminlyönti oli PT Oy:n mielestä kiistatta sellainen, että se täytti YSE 30 §:ssä asetetut urakoitsijan takuuajan jälkeisen vastuun edellytykset. Tilaaja tai pääurakoitsija eivät kumpikaan olleet voineet havaita työn vastaanottotarkastuksessa taikka takuuaikana puristamatta jätettyä liitosta, joka oli välikaton sisällä. Vakuutusyhtiön esitys vastuun rajoittumisesta kahden vuoden nimenomaiseen takuuaikaan ei ollut perusteltu eikä kestävä.
Lisäkirjelmässään 3.10.2018 PT Oy on lausunut, ettei vakuutusyhtiö ollut kiistänyt X Oy:n maksukyvyttömyyttä. Vakuutusyhtiö oli sen sijaan esittänyt, ettei PT Oy olisi vahingonkärsijä ja että siltä puuttuisi asiavaltuus, koska vakuutusyhtiö oli pitänyt asunto-osakeyhtiötä tai X Oy:tä oikeina asianosaisina. PT Oy:n mukaan X Oy oli korvausvastuussa vahingosta lainvoimaisen käräjäoikeuden tuomion perusteella. Vakuutusyhtiö oli väittänyt käräjäoikeuden tuomion 12.12.2017 olleen yksipuolinen tuomio. Väite oli väärä, sillä kysymyksessä oli tuomio. Asialla saattoi olla merkitystä, koska vakuutusyhtiöt usein katsoivat, että yksipuolinen tuomio ei vielä osoittanut riitatilannetta. X Oy oli kuitenkin aikanaan vastustanut haastehakemusta ja esittänyt vastustukselleen perusteet. Käräjäoikeus oli arvioinut nämä perusteet ja päätynyt tuomiosta ilmenevään ratkaisuunsa.
Käräjäoikeus perusti tuomionsa esitettyyn näyttöön ja voimassaolevaan oikeuteen, joten oli outoa, että vakuutusyhtiö epäili korvauksen määrän ja perusteen ilmeistä oikeellisuutta. PT Oy on huomauttanut, ettei se vastoin vakuutusyhtiön väitettä ollut vedonnut X Oy:n törkeään tuottamukseen, vaan siihen, että vesivahingon syynä oli ollut X Oy:n työntekijän tavallista kvalifioidumpi laiminlyönti taikka täyttämättä jäänyt työsuoritus. Kummastakin syystä aliurakoitsijan vastuu virheellisestä työsuorituksesta saattoi jatkua kahden vuoden jälkeenkin. Urakkakohde oli otettu vastaan 21.10.2012 ja vesivahinko oli tapahtunut 25.3.2015 eli takuuaika oli ylittynyt noin viidellä kuukaudella. Käräjäoikeus ei ollut perustanut X Oy:n korvausvelvollisuutta vahingonaiheuttajan törkeään tuottamukseen.
Vakuutusyhtiön vastine
Asiavaltuus ja kanneoikeus
Vakuutusyhtiö on kiistänyt PT Oy:n vaatimuksen. Vakuutusyhtiö on lausunut, että asiavaltuus vakuutuskorvausta koskevassa asiassa saattoi vahinkolajista riippuen olla vakuutuksenottajalla, vakuutetulla, vahinkoa kärsineellä, edunsaajalla tai muulla asianosaisella. Vastuuvahinkoa koskevan vakuutuskorvauksen osalta asiavaltuus oli vakuutuksenottajalla ja vakuutetulla sekä vahinkoa kärsineellä, joilla oli itsenäinen oikeus omissa nimissään valittaa annetusta korvauspäätöksestä ja nostaa sitä koskeva kanne.
Vakuutusyhtiön mukaan PT Oy ei ollut korvauspäätöksessä 4.9.2015 käsitellyn vahingon suhteen vakuutuksenottajan, vakuutetun, vahinkoa kärsineen, edunsaajan tai muun asianosaisen asemassa eikä sillä siksi ollut asiavaltuutta asiassa. PT Oy:n ja X Oy:n välinen asiavaltuutta koskeva kysymys oli jo aiemmin ratkaistu toisen samaa urakkasopimusta koskeneen vahingon yhteydessä
(VKL 749/14).
X Oy oli tehnyt vahinkoilmoituksen 12.4.2015 ja korvauspäätös asiasta oli lähetetty muutoksenhakuohjeineen 4.9.2015 X Oy:lle ja vahinkoa kärsineelle. Vakuutussopimuslain 74 § mukaan kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Kyseisen vahingon asianosaiset eli vakuutuksenottaja X Oy ja vahinkoa kärsinyt asunto-osakeyhtiö eivät olleet nostaneet kannetta tai saattaneet korvausasiaa vireille lautakunnassa kolmen vuoden määräajassa, joten molemmat olivat menettäneet kanneoikeutensa 4.9.2015 annetun päätöksen suhteen. Nyt vireille saatettu valitus ei ollut keskeyttänyt tätä vanhentumista, koska PT Oy:llä ei ollut valtuutusta toimia kummankaan asianosaisen puolesta.
Vakuutuksenottajan vastuu vesivahingosta
Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei X Oy ollut vahingosta korvausvastuussa, koska YSE 29 §:n mukainen kahden vuoden takuuaika oli jo umpeutunut, kun vahinko havaittiin. X Oy:n työntekijän asennusvirhettä voitiin pitää satunnaisena ja yksittäisenä virheenä, jonka perusteella työnteon laadusta ei voitu tehdä pitemmälle meneviä johtopäätöksiä. Tältä osin vakuutusyhtiö on vedonnut Vakuutuslautakunnan vastaavan kaltaisesta vahingosta antamaan ratkaisuun VKL 317/12. Kyse oli ollut hetkellisestä tarkkaavaisuuden puutteesta ja siten inhimillisestä virheestä, jossa ei voitu katsoa olleen kyse törkeästä huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä.
Asennusvirheen ei ollut näytetty aiheutuneen X Oy:n törkeästä tuottamuksesta, joten vakuutuksenottaja ei ollut enää vastuussa takuuajan jälkeen syntyneestä vahingosta. YSE 30 § rajoitti urakoitsijan vastuuta takuuajan jälkeen havaituista virheistä. Urakoitsija vastasi takuuajan jälkeen sellaista virheistä, joiden tilaaja näytti aiheutuneen urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä tai täyttämättä jääneestä suorituksesta ja joita tilaaja ei ollut kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana. Törkeällä laiminlyönnillä tarkoitettiin törkeää tuottamusta ja täyttämättä jääneellä suorituksena tahallista menettelyä, jolla urakoitsija oli jättänyt osan suorituksesta tekemättä.
PT Oy oli haastehakemuksessa vedonnut vaatimuksensa tueksi siihen, että X Oy olisi törkeästi rikkonut urakkasopimuksesta johtuneet velvollisuutensa. Samoin vakuutusyhtiölle lähettämissään viesteissä PT Oy oli esittänyt, että tilanne olisi muuttunut 4.9.2015 annetun kielteisen päätöksen jälkeen, koska käräjäoikeus oli tuomiossaan 12.12.2017 katsonut X Oy:n syyllistyneen törkeään tuottamukseen ja olevan korvausvelvollinen.
PT Oy oli nyt vedonnut siihen, että X Oy oli tuomiolla velvoitettu maksamaan sille korvausta. Tuomio oli kuitenkin annettu ilman, että X Oy olisi ollut oikeudenkäynnissä puolustautumassa ja tästä syystä tuomio oli annettu PT Oy:n vaatimusten mukaisena. Samasta syystä tuomiossa ei ollut otettu mitään kantaa YSE 29 §:n mukaiseen takuuajan umpeutumiseen, tuottamuksen asteeseen tai vaatimusten vanhentumiseen.
Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei yhden kuumavesiputken liitoksessa erehdyksessä sattunut asennusvirhe ollut rakennusurakan yleisissä sopimusehdoissa tarkoitettu törkeä laiminlyönti eikä myöskään täyttämättä jäänyt suoritus.
Täyttämättä jääneellä suorituksella tarkoitettiin menettelyä, jossa urakoitsija oli jättänyt osan suorituksestaan tarkoituksella tekemättä. Se koski tilanteita, joissa jotain suoritukseen kuuluvaa oli jätetty pois ilman, että siitä olisi erikseen sovittu tai että tilaajaa olisi rahallisesti hyvitetty tästä. Täyttämättä jäänyt suoritus oli kyseessä, jos esimerkiksi lämmöneristeet oli jätetty suunnitelmien vastaisesti pois tai viemäriputki puuttui viemärikanavasta.
Jos vastoin vakuutusyhtiön käsitystä katsottaisiin yksipuolisen tuomion osoittavan X Oy:n törkeän tuottamuksen ja takuuajan ylittävän vastuun, vahinkoa ei siinäkään tapauksessa korvattu, koska vakuutusturva ei korvannut vahinkoa, joka aiheutui vakuutuksenottajan tahallisuudesta tai törkeästä tuottamuksesta. Vakuutusyhtiö on huomauttanut, ettei se ollut ottanut kantaa vaatimuksen määrään.
Jos X Oy:n katsottaisiin hiljaisesti hyväksyneen vastuunsa takuuajan umpeutumisesta huolimatta sillä, ettei se ollut saapunut oikeuden istuntoon puolustautumaan, perustuisi vahingonkorvausvastuu tällöin ainoastaan yksipuoliseen sitoumukseen, eikä vakuutusyhtiöllä olisi tällaisessa tilanteessa korvausvastuuta vakuutusehtojen rajoituksen perusteella. Vakuutuksesta ei vakuutusehtojen kohdan 201.2 mukaan korvattu vahinkoa, jos korvausvastuu perustui sopimukseen, sitoumukseen, lupaukseen tai takuuseen eikä korvausvastuuta olisi ilman näitä sitoumuksia. Vahinkoa ei korvattu siltä osin kuin vakuutuksenottaja oli sitoutunut laajempaan korvausvastuuseen, kuin hänellä olisi voimassa olevan oikeuden mukaan samassa sopimussuhteessa ilman tuollaista sopimusmääräystä. Jos vakuutuksenottaja sopi korvauksesta tai hyväksyi vaatimuksen, se ei vakuutusehtojen kohdan 106.1 mukaan sitonut vakuutusyhtiötä, elleivät korvauksen määrä ja peruste olleet ilmeisen oikeat.
Lisävastineessaan 9.10.2018 vakuutusyhtiö on lausunut, ettei X Oy:llä ollut vastuuta vahingosta, koska YSE 29 §:n mukainen kahden vuoden takuuaika oli umpeutunut, kun vahinko havaittiin. Vastuuta ei ollut myöskään YSE 30 §:n mukaan, koska tilaaja ei ollut näyttänyt virheen aiheutuneen urakoitsijan:
1) törkeästä laiminlyönnistä, 2) täyttämättä jääneestä suorituksesta, tai olevan seurausta 3) sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä.
PT Oy oli väittänyt, että vahingon syynä olisi ollut tavallista kvalifioidumpi laiminlyönti tai täyttämättä jäänyt työsuoritus. Vakuutusyhtiö on ymmärtänyt tällä tarkoitetun nimenomaan tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Tässä tapauksessa ei ollut kyse myöskään täyttämättä jääneestä suorituksesta. Putkityöt ja putkien liitokset oli tehty, mutta asennuksessa oli tapahtunut virhe, kun yksi liitos oli epähuomiossa jäänyt puristamatta. Sovitun laadunvarmistuksen olennaista laiminlyöntiäkään ei ollut osoitettu eikä edes väitetty tapahtuneen. Kohteessa oli suoritettu normaalit painekokeet, mutta niissä ei ollut ilmennyt putkiliitosten heikkoutta.
PT Oy oli väittänyt, että käräjäoikeus olisi arvioinut ja harkinnut kantajan vaatimusten perusteita ja määriä ja niiden oikeellisuutta. Näin ei kuitenkaan ollut. Tuomiossa ei ollut otettu mitään kantaa YSE:n mukaiseen urakoitsijan vastuuseen, takuuaikaan tai vastaajan tuottamuksen asteeseen. Tuomion perusteluissa todettiin vain, että X Oy oli jouduttu kutsumaan valmisteluistuntoon kuuluttamalla ja ratkaisun uhalla ja että vastaaja ei ollut läsnä valmisteluistunnossa ja asia ratkaistiin kantajan vaatimuksesta tuomiolla.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiakirjojen mukaan PT Oy:n aliurakoitsijana toimineen X Oy:n työntekijän laiminlyönti oli aiheuttanut vesivahingon työn tilaajana olleen asunto-osakeyhtiön rakennuksessa. PT Oy oli pääurakoitsijana korvannut kyseisen vahingon korjauskustannukset asunto-osakeyhtiölle. Asiassa on kyse siitä, onko PT Oy:llä oikeus vaatia suorittamaansa korvaussummaa X Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta ja X Oy:n tultua maksukyvyttömäksi valittaa vakuutusyhtiön asiasta antamasta korvauspäätöksestä. Asiassa on kyse myös siitä, oliko X Oy korvausvastuussa vahingosta rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 mukaan, kun vahinko oli ilmennyt vasta sopimusehtojen mukaisen kahden vuoden takuuajan päättymisen jälkeen.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 67 §:n 1 momentin mukaan vahinkoa kärsineellä on vastuuvakuutuksessa oikeus vaatia vakuutussopimuksen mukainen korvaus suoraan vakuutuksenantajalta, jos:
1) vakuutuksen ottaminen on perustunut lakiin tai viranomaisen määräykseen;
2) vakuutettu on asetettu konkurssiin tai on muutoin maksukyvytön; tai
3) vastuuvakuutuksesta on ilmoitettu vakuutetun elinkeinotoimintaa koskevassa markkinoinnissa.
Vakuutussopimuslain 68 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on lähetettävä vastuuvakuutuksen nojalla haettua korvausta koskevasta päätöksestään tieto vahinkoa kärsineelle. Vahinkoa kärsineellä on oikeus nostaa korvauspäätöksen johdosta kanne vakuutuksenantajaa vastaan tai saattaa asia kuluttajavalituslautakunnan tai muun vastaavan elimen käsiteltäväksi, mikäli asian käsittely muutoin kuuluu kyseisen elimen tehtäviin.
Vakuutussopimuslain 74 §:n mukaan kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Vanhentumisen keskeytymisestä sen johdosta, että asia saatetaan vireille kuluttajariitalautakunnassa, Vakuutuslautakunnassa tai muussa kuluttajariitoja ratkaisevassa elimessä, säädetään velan vanhentumisesta annetun lain 11 §:ssä.
Sovellettavat vastuuvakuutusehdot
X Oy:llä voimassa olleeseen toiminnan vastuuvakuutukseen 1.1.2014 alkaen sovellettujen vakuutusehtojen kohdan 201.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Vakuutusehtojen kohdan 201.2 rajoitusten mukaan vakuutusturva ei korvaa vahinkoa, jos korvausvastuu perustuu sopimukseen, sitoumukseen, lupaukseen tai takuuseen eikä korvausvastuuta olisi ilman näitä sitoumuksia. Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka johtuu sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämisestä tai puutteellisesta täyttämisestä. Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin kuin vakuutuksenottaja on sitoutunut laajempaan korvausvastuuseen, kuin hänellä olisi voimassa olevan oikeuden mukaan samassa sopimussuhteessa ilman tuollaista sopimusmääräystä.
Vastuuvakuutuksen 1.1.2014 alkaen voimassa olleiden yleisten ehtojen kohdan 105.2 mukaan vakuutusturva ei korvaa henkilö- ja esinevahinkoa, joka aiheutuu vakuutuksenottajan tai muun vakuutetun kuin työntekijän tahallisuudesta tai törkeästä tuottamuksesta, eikä taloudellista vahinkoa, joka aiheutuu vakuutuksenottajan tai hänen vastattavakseen kuuluvan tahallisuudesta tai törkeästä tuottamuksesta.
Vastuuvakuutuksen yleisten ehtojen kohdan 106.1 mukaan, jos vakuutuksenottaja tai muu vakuutettu korvaa vahingon, sopii siitä tai hyväksyy vaatimuksen, ei se sido vakuutusyhtiötä, ellei korvauksen määrä ja peruste ole ilmeisen oikea.
Rakennusurakan yleiset sopimusehdot (YSE 1998)
Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen 29 §:n mukaan urakoitsija vastaa suorituksen sopimuksenmukaisuudesta takuuajan, jonka pituus on, ellei urakkasopimuksessa ole muuta määrätty, kaksi vuotta.
Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen 30 §:n mukaan urakoitsija vastaa takuuajan jälkeenkin sellaisista virheistä, joiden tilaaja näyttää aiheutuneen urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai olevan seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä ja joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana.
Asian arviointi
1) PT Oy:n asiavaltuudesta asiassa
Vakuutuslautakunta toteaa osapuolten kirjelmien johdosta ensiksikin, ettei se ole osapuolten mainitsemassa asiassa VKL 749/14 käsitellyt PT Oy:n asiavaltuutta. Kyse on ollut kansliapäätöksestä jättää tuolloin lautakunnalle esitetty ratkaisupyyntö käsittelemättä tilanteessa, jossa lautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan X Oy:n ja tuolloin korvauksen hakijoina esiintyneiden tahojen välillä ei ollut edes väitetty olleen korvausoikeuden perustavaa urakka- tai mitään muutakaan suhdetta.
Vakuutuslautakunnalle toimitetun asiakirjaselvityksen mukaan vakuutuksenottajana ollut X Oy oli toiminut vahingon aiheuttanutta putkiasennustyötä suorittaessaan PT Oy:n aliurakoitsijana. Lautakunta toteaa, että rakennusurakkasuhteissa noudatetun pääsäännön mukaan pääurakoitsija vastaa urakan tilaajaan nähden myös työn toteuttamisessa käyttämänsä aliurakoitsijan aiheuttamista vahingoista. Tämän mukaisesti PT Oy olikin korvannut X Oy:n työntekijän virheestä asunto-osakeyhtiölle aiheutuneen vahingon. Mainittu pääurakoitsijan ensisijainen vahingonkorvausvastuu tilaajaa kohtaan ei merkitse sitä, että aliurakoitsija vapautuisi tuottamuksellisesti aiheuttamiaan vahinkoja koskevasta korvausvastuusta, vaan asunto-osakeyhtiön oikeus vaatia vahingonkorvausta X Oy:ltä on siirtynyt korvauksen suorittaneelle PT Oy:lle.
Oikeus määrätä siitä, käytetäänkö vahingon kattamiseen vapaaehtoista vastuuvakuutusta vai ei, kuuluu pääsääntöisesti vakuutusyhtiön sopimuskumppanina olevalle vakuutuksenottajalle. PT Oy on perustellut oikeuttaan vaatia korvausta X Oy:llä voimassa olleesta vastuuvakuutuksesta ensisijaisesti vakuutussopimuslain vahingonkärsijän suoraa kannevaltaa koskevalla 67 §:n erityissäännöksellä. Lainkohdassa manituissa tilanteissa vahingonkärsijällä on oikeus vaatia korvausta suoraan vakuutuksenantajalta riippumatta siitä, oliko vakuutuksenottaja itse halunnut käyttää vastuuvakuutustaan.
Puheena olevassa asiassa X Oy on kuitenkin vakuutusyhtiönkin kertoman mukaan ilmoittanut vahingosta - eli halustaan käyttää vastuuvakuutusta vahingon peittämiseen - vakuutusyhtiölle jo 12.4.2015, minkä johdosta vakuutusyhtiö oli antanut asiasta 4.9.2015 päivätyn kielteisen korvauspäätöksen. Tässä tapauksessa PT Oy oli pääurakoitsijana X Oy:n sijasta sittemmin suorittanut urakan tilaajalle vahingonkorvauksen juuri samasta X Oy:n vakuutusyhtiölle ilmoittamasta vahingosta.
Kun X Oy oli jo vakuutuksenottajana hakenut korvausta kyseisestä vahingosta vastuuvakuutuksestaan, Vakuutuslautakunta katsoo, ettei saman jo vakuutusyhtiölle ilmoitetun vahingon sittemmin korvanneen PT Oy:n osalta ole enää kyse vain vakuutussopimuslain 67 §:ssä mainittuihin edellytyksiin perustuneesta yleisestä vahingonkärsijän oikeudesta vaatia korvausta vastuuvakuutuksesta, vaan PT Oy:lle vahingonkärsijältä siirtyneestä oikeudesta vakuutussopimuslain 68 §:n nojalla hakea muutosta vakuutusyhtiön 4.9.2015 antamaan kielteiseen korvauspäätökseen. Tämän vuoksi ja koska PT Oy:n valitus on tullut vireille Vakuutuslautakunnassa 30.8.2018, PT Oy:n kanneoikeus asiassa ei ole vanhentunut, vaan Vakuutuslautakunta voi tutkia korvausasian ja antaa siitä ratkaisusuosituksensa.
2. X Oy:n vahingonkorvausvastuusta asiassa
Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa X Oy:lle myöntämästään vastuuvakuutuksesta vedoten siihen, että vahinko oli havaittu vasta kyseiseen urakkasopimukseen sovellettujen rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) 29 §:n mukaisen kahden vuoden takuuajan päättymisen jälkeen. Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen 30 §:n mukaan takuuajan päätyttyä X Oy on vastannut vain sellaisista virheistä, joiden tilaaja näyttää aiheutuneen urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai olevan seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä ja joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana.
Tältä osin Vakuutuslautakunta toteaa vahingon aiheutuneen saadun selvityksen mukaan siitä, että urakkaan kuuluneiden putkiasennustöiden aikana vuonna 2012 X Oy:n työntekijältä oli jäänyt yksi kuumavesijohdon puserrusliitäntä asianmukaisesti puristamatta, minkä seurauksena asuinhuoneiston sisäkattorakenteen sisällä sijainnut putkiliitos oli 25.3.2015 irronnut. Asennusvirhe ei ollut tullut ilmi putkiston koeponnistuksessa ennen putkiston käyttöön ottamista, ja kyseinen putkiliitäntä on sijainnut piilossa asuinhuoneiston kattorakenteen sisällä. Tämän perusteella lautakunta katsoo, ettei tilaaja ollut voinut kohtuuden mukaan havaita kyseistä asennusvirhettä vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana.
Kyse on ollut asennustyössä tapahtuneesta yksittäisestä virheestä eikä kokonaan täyttämättä jääneestä urakkasuorituksesta tai sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä. X Oy:n urakan takuuajan ylittävä korvausvastuu jää siten riippumaan siitä, onko vahingon syynä pidettävä X Oy:n vastuulla olevaa törkeää laiminlyöntiä.
Tältä osin lautakunta toteaa selvyyden vuoksi, että kyse on nimenomaan X Oy:n tuottamuksellisesti aiheuttamasta vahingosta, ei vakuutusyhtiön asian korvauskäsittelyn yhteydessä mainitsemasta vakuutuksen ulkopuolelle rajatusta sopimukseen perustuvasta korvausvastuusta. Niin ikään vastuuvakuutuksen yleisten ehtojen kohdan 105.2 tahallisesti ja törkeällä tuottamuksella aiheutettuja vahinkoja koskevassa rajoituksessa vakuutuksen ulkopuolelle on rajattu vain muun vakuutetun kuin vakuutuksenottajan työntekijän aiheuttamat vahingot.
Vakuutuslautakunta on vastaavan kaltaista vahinkoa koskeneessa ratkaisussaan VKL 317/12 (6.3.2013) muun muassa lausunut, että urakkariidoissa, joissa virhe oli aiheuttanut huomattavaa vahinkoa tai merkittävää vahingonvaaraa, sitä oli usein pidetty törkeällä huolimattomuudella aiheutettuna. Tällöin ei ole kyse urakoitsijan menettelyn suorasta arvioinnista, vaan siitä, että virheen vakavuuden oli katsottu osoittaneen samalla törkeää tuottamusta. Ammattimiehen huolellisuusvaatimus asetetaan usein verrattain korkealle tasolle normaalikansalaiseen verrattuna.
Ratkaisun mukaan huolimattomasti tehdyistä vesijohtoliitoksista aiheutui kiinteistölle vesivahingon vaara ja paineistetusta vesijohdosta saattoi lyhyessä ajassa suihkuta vettä suuriakin määriä, jolloin myös vahingot saattoivat olla suuret. Vesivahingot eivät kuitenkaan sinällään välttämättä aiheuta suurta yleistä vahingonvaaraa. Kyseessä ollutta asennusvirhettä voitiin luontevasti pitää satunnaisena yksittäisenä virheenä, jonka perusteella työnteon laadusta ei voitu tehdä pitemmälle meneviä johtopäätöksiä. Lautakunta on ratkaisussa katsonut, ettei virheellistä vesijohtoasennusta ollut aiheutettu törkeällä huolimattomuudella tai laiminlyönnillä.
Vakuutuslautakunta katsoo, ettei sillä ole nytkään käsiteltävänä olevassa tapahtumainkulultaan hyvin samankaltaisessa asiassa syytä päätyä X Oy:n huolimattomuuden astetta koskevassa arviossaan toisenlaiseen johtopäätökseen kuin ratkaisussa VKL 317/12. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei X Oy ollut aiheuttanut puheena olevaa vesivahinkoa törkeällä laiminlyönnillään, joten se ei ole ollut urakkaan sovellettavien rakennusurakan yleisten sopimusehtojen 29 ja 30 §:n nojalla enää vahingosta korvausvastuussa. Korvausvastuun puuttuessa vahinkoa ei korvata myöskään X Oy:n vastuuvakuutuksesta.
Siltä osin kuin PT Oy on vedonnut käräjäoikeuden X Oy:n urakkasopimukseen perustuneesta korvausvastuusta 12.12.2017 antamaan tuomioon, Vakuutuslautakunta toteaa, että asiaan sovellettavien vastuuvakuutuksen yleisten ehtojen kohdan 106.1 mukaan, jos vakuutuksenottaja korvaa vahingon, sopii siitä tai hyväksyy vaatimuksen, ei se sido vakuutusyhtiötä, ellei korvauksen määrä ja peruste ole ilmeisen oikea. Tässä tapauksessa käräjäoikeuden tuomio on siitä ilmenevien perustelujen mukaan perustunut vain vastaajan poissaoloon ja PT Oy:n esittämään vaatimukseen asian ratkaisemisesta eikä X Oy:n vahingonkorvausvelvollisuuden perusteiden aineelliseen tutkimiseen. Tämän vuoksi pelkästään kyseisen tuomion perusteella ei voida pitää selvitettynä, että X Oy:n korvausvastuu vahingosta rakennusurakan yleisten sopimusehtojen nojalla olisi niin ilmeinen, että vahinko olisi korvattava myös X Oy:n vastuuvakuutuksesta.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä lopputulokseltaan asianmukaisena.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Paloranta
Sarpakunnas