Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottajana oleva oppilaitos X oli vuokrannut toimitiloikseen kiinteistöosakeyhtiö T:n omistaman rakennuksen. Asiakirjojen mukaan oppilaitoksen edustaja oli antanut eräälle opiskelijaryhmälle luvan käyttää rakennuksen saunatiloja 25.8.2017. Tilaisuuden alettua oli kuitenkin havaittu, ettei saunaosaston hanoista tullut vettä. Opiskelijaryhmän otettua yhteyttä kiinteistön huoltoyhtiöön oli selvinnyt, että koko alueen vedensyöttö oli katkaistu verkoston korjaustöiden takia eikä vettä saataisi ennen klo 23:a. Tilaisuus oli päätetty keskeyttää, ja huoltoyhtiön päivystäjä oli kehottanut opiskelijoita varmistamaan, että kaikki vesihanat oli suljettu.
Seuraavana aamuna rakennuksessa havaittiin auki jääneiden hanojen aiheuttama vesivahinko. 1.9.2017 päivätyn vahinkokartoitusraportin mukaan vahingon syntymiseen olivat vaikuttaneet pesuhuoneen lattiakaivon päälle kulkeutunut pefletti ja lattiakaivon sisällä ollut runsas karvatuppo. Oppilaitos X on hakenut korvausta rakennukselle aiheutuneesta vesivahingosta vastuuvakuutuksestaan katsoen, että vesivahinkoon johtaneet syyt olivat vuokralaisena olleet sen vastuulla.
Vakuutusyhtiö epäsi korvauksen päätöksellä 17.10.2017 vedoten vastuuvakuutuksen rajoitusehtoon, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvattu vakuutuksenottajan tai tämän työntekijän hallussa tai hyödyksi käytettävänä ollutta omaisuutta kohdanneita vahinkoja. Oppilaitoksen huomautettua vakuutukseen kuuluneesta haltuun otetun omaisuuden lisäturvasta vakuutusyhtiö on päätöksellä 12.7.2018 edelleen kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa todeten vahingon johtuneen opiskelijoiden huolimattomuudesta eikä X:n toiminnasta. Vakuutusyhtiön mukaan siltä osin kuin X:n vastuu mahdollisesti perustui vuokrasopimukseen, kyse oli vakuutuksen rajoitusehdon 5.2.5 mukaisesta sopimusvastuusta, jota vastuuvakuutus ei kattanut. Lattiakaivon tukkeutumisessa ei myöskään ollut kyse vakuutusehdoissa edellytetystä äkillisestä viasta.
Asiakkaan valitus
Oppilaitos X on pyytänyt ratkaisusuositusta vahingon korvattavuudesta. Oppilaitoksen vastuu vuokranantajaa kohtaan perustui liikehuoneiston vuokraamisesta annetun lain (482/1995) 23 §:ään, jonka 2 momentin mukaan vuokralainen on velvollinen korvaamaan vuokranantajalle myös vahingon, jonka huoneistossa vuokralaisen luvalla oleskeleva henkilö on tahallisesti taikka laiminlyönnillään tai muulla huolimattomuudellaan aiheuttanut huoneistolle. Saman lainkohdan 3 momentissa on täsmennetty, että vuokralaisen vastuu koski soveltuvin osin myös vuokrasuhteen johdosta vuokralaisen käytössä olevia kiinteistön tai rakennuksen yhteisiä tiloja ja laitteita.
Liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 1 §:n mukaan sopimukseen sovellettiin kyseistä lakia. Vuokralaisen korvausvastuu oli siten suoraan lakiin perustuvaa vastuuta. Vuokrasopimuksessa ei ollut sovittu vahingonkorvausvastuusta eri tavalla kuin osapuolten vastuusta säädettiin laissa. Vakuutusyhtiön väittämästä pelkästään sopimukseen perustuvasta vastuusta ei siten ollut kyse.
Rakennuksen korjauskustannukset olivat aiheutuneet rakennuksen omistavalle T Oy:lle, joka on esittänyt vahingonkorvausvaatimuksen oppilaitokselle. Oppilaitoksella ei ollut erillistä sopimusta T Oy:n kanssa, joten tältäkään osin väite pelkästään sopimukseen perustuvasta vastuusta ei pitänyt paikkaansa. Oppilaitoksen korvausvastuun T Oy:tä kohtaan voitiin katsoa perustuvan myös yleiseen vahingonkorvausoikeuteen. Oppilaitoksella oli rakennuksen haltijana yleinen kontrollivastuu ja velvollisuus huolehtia myös rakennuksen omistajan eduista. Oppilaitos vastasi myös rakennuksen käyttäjien toiminnasta.
Vaikka vahinko oli aiheutunut opiskelijaryhmän toiminnasta, oppilaitos oli omalta osaltaan laiminlyönyt saunatilojen riittävän valvonnan ja käyttäjien ohjeistamisen sallimalla saunatilojen käytön myöhään illalla oppilaitoksen normaalien aukioloaikojen ulkopuolella. Oppilaitos oli myös tiennyt vesikatkosta, mutta tietoa ei ollut välitetty käyttäjille. Oppilaitos on vastannut tilojen siivouksesta. Sen toiminnan ja vahingon välillä oli osakorvausvastuun perustava syy-yhteys ja tilojen käyttöön liittynyt vahingonvaara oli ollut oppilaitoksen ennakoitavissa. Kyse ei ollut sellaisesta poikkeuksellisesta tapahtumaketjusta, jota ei olisi voitu huolellisestikaan toimimalla välttää. T Oy:n korvauksena vaatima 30 000 euroa oli neljäsosa kokonaisvahingon määrästä.
Vastuuvakuutukseen sisältyneessä haltuun otettua omaisuutta koskeneessa laajennusehdossa oli nimenomaisesti todettu laajennuksen koskevan vierasta omaisuutta, jonka vakuutuksenottaja on vuokrannut toimintansa harjoittamiseen. Vaikka ehdossa ei mainittu termiä sopimus, oli selvää, että vuokraus tarkoitti myös sopimuksella vuokrattua omaisuutta. Kyseinen erityisehto oli vakuutusturvan laajennus eikä saman vakuutuksen yleistä sopimusvastuun rajoitusta 5.2.5 voitu tulkita tavalla, joka tekisi laajennuksen merkityksettömäksi. Rajoitusehto ei merkinnyt sitä, että kaikki sopimussuhteet oli aina suljettu pois vakuutuksen piiristä. Kyse ei muutenkaan ollut tilanteesta, jossa oppilaitos olisi erityisen sopimusehdon tai muun sitoumuksen perusteella sitoutunut voimassa olevaa oikeutta laajempaan vastuuseen.
Oppilaitos on katsonut vakuutusyhtiön soveltaneen myös kosteus- ja vuotovahinkoja koskevaa rajoitusehtoa 5.2.14 virheellisesti. Vesi oli valunut avoimista hanoista lattialle yhtäjaksoisesti useiden tuntien ajan, mitä ei voitu pitää normaalina suihkujen käyttötapana. Jossain vaiheessa lattialle jäänyt paperinen pefletti oli päätynyt lattiakaivon päälle ja estänyt veden virtaamisen lattiakaivoon. Tällainen viemärin toimintaan kohdistuva puute oli äkillinen ja odottamaton tapahtuma. Tukkeutuminen ja vahingon syntyminen sen seurauksena olivat myös tapahtuneet vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti. Rajoitusehto ei siten soveltunut vahinkoon.
Lisäkirjelmässään 20.2.2019 oppilaitos X on korostanut korvausvastuunsa perustuneen ensisijaisesti liikehuoneiston vuokrauksesta annettuun lakiin. Kyse oli vakuutusehtojen edellyttämästä suoraan voimassa olevan oikeuden mukaisesta vastuusta. Korvausvastuusta ei ollut sovittu vuokrasopimuksessa laajemmin tai toisin kuin laissa säädettiin. Myös sopimussuhteen ulkopuolella oppilaitos oli vieraan omaisuuden haltijana vahingonkorvausvastuuta koskevien siviilioikeudellisten yleisten oppien nojalla ollut velvollinen huolellisen miehen tavoin huolehtimaan haltuunsa saamastaan omaisuudesta ja vastasi omistajalle omaisuuden vahingoittumisesta. Rakennusta koskevassa vuokrasopimuksessa tai laissa ei ollut laajennettu myöskään tätä yleistä korvausvastuuta.
Vakuutusyhtiö ilmeisesti väitti, että vastuuvakuutuksesta ei korvattu mitään vahinkoja, jos asiaan liittyi välillisestikään jonkinlainen sopimussuhde. Tulkinta johtaisi siihen, että juuri mitään vahinkoja ei korvattaisi yritysten vastuuvakuutuksista. Rajoitusehdon toinen ja kolmas lause kuitenkin osoittivat, ettei näin laajaa rajoitusta tarkoitettu. Muutoin ehdon ensimmäinen lause olisi riittänyt rajoitusehdon sisällöksi. Kahdella muulla lauseella olikin täsmennetty rajoituksen sisältöä. Rajoitusehdon viimeinen lause osoitti, että vakuutuksen korvauspiiriin kuului kyllä voimassa olevan oikeuden mukainen esimerkiksi lakiin perustuva korvausvastuu myös sopimussuhteessa. Vain mikäli sopimuksessa oli vastuuta poikkeuksellisesti laajennettu normaalista korvausvastuusta samassa sopimussuhteessa, vakuutuksesta ei korvattu tätä ylittävää vastuuosuutta.
Oppilaitoksen käsityksen mukaan vakuutuskäytännössä korvattiin vakiintuneesti vuokratuille liikehuoneistoille aiheutuvia vahinkoja, mikäli vakuutus sisälsi haltuun uskotun omaisuuden laajennusehdon. Laajennusehdossa myös selvästi viitattiin vuokraamiseen. Tästä seurasi, että tulkittiinpa yleisten vakuutusehtojen sopimusvastuun rajoitusta miten tahansa, haltuun uskotun omaisuuden erityisehto laajensi vakuutusturvaa ja vakuutuksen korvauspiiriä sen yleistä sopimusvastuun vakiorajoitusehtoa laajemmaksi. Oppilaitos oli erikseen neuvotellut ja maksanut laajennusehdon liittämisestä vakuutussopimukseen.
Vakuutusyhtiön vesivahingolle luettelemat syyt eivät olleet vahinkotapahtuman aiheuttajana. Vahinko oli johtunut suihkuhuoneen käyttäjien koko yöksi auki jättämistä vesihanoista. Tämä ei kuulunut suihkutilan normaaliin käyttöön eikä tilaa ollut suunniteltu siihen. Vesimäärä oli ollut normaalitilanteeseen verrattuna huomattava. Jopa rakennuksen ulkoseinille aisti vuotaneesta vesimäärästä voitiin päätellä, että tavanomainen kynnys tai jyrkempikään lattian kaato, eivät olisi estäneet vahingon syntymistä. Myös lattialle jääneen pefletin kulkeutuminen lattiakaivoon oli ollut äkillinen, yllättävä ja odottamaton, ulkoisen syyn aiheuttama tapahtuma. Kyse ei ollut rajoitusehdossa tarkoitetusta vähitellen tapahtuneesta tapahtumasta.
Tuottamuksen osalta oppilaitos on todennut, että toiselle kuuluvaa omaisuutta hallussa pitävällä oli korostunut huolellisuusvelvollisuus omaisuudesta ja velvollisuus huolehtia myös omistajan sekä muiden oikeudenhaltijoiden eduista. Kyse oli julkisyhteisön ylläpitämästä oppilaitoksesta, jonka pääasiallinen toimiala oli koulutuksen järjestäminen. Oppilaitoksen ylläpitäjä ja toiminnanharjoittaja vastasi luonnollisesti kaikesta sallimastaan toiminnasta, jota oppilaitoksen rakennuksissa ja alueella tapahtui.
Oikeuskäytännössä oli monipuolisesti tunnustettu vahingonkorvausoikeuteen liittyvä suojelu- ja valvontavastuuseen perustuva velvollisuus estää ennakoitavissa olevasta vaaran lähteestä aiheutuvat vahingot. Vastuu saattoi liittyä riskin aiheuttavaan toimintaan, sopimukseen tai esimerkiksi toimeen ja asemaan, kuten oppilaitoksen ja oppilaan välisessä suhteessa. Vastaavasti omistaminen tai pelkkä hallinnointi saattoi synnyttää asemaan perustuvan vastuun (Viljo Hahto: Tuottamus vahingonkorvausoikeudessa 2008, s. 90 ss.). Välillisesti huolellisuusvelvoitteen voimassa olevan oikeuden mukaista laajuutta ilmensi myös laki liikehuoneiston vuokrauksesta, jossa on erikseen todettu, että vuokralaisen vastuu koski myös vahinkoja, jotka oli aiheuttanut vuokratiloissa vuokralaisen luvalla oleskellut henkilö.
Opiskelijoiden päästäminen muuten tyhjän oppilaitoksen tiloihin saunomaan vasten viikonloppua ilman valvontaa poikkesi tavanomaisesta ja merkitsi vastuuaseman syntymistä oppilaitokselle myös olosuhteiden perusteella. Oppilaitoksen tuottamukseen perustuva osakorvausvastuu oli siten olemassa myös yleisen vahingonkorvausoikeuden perusteella eikä kyse ollut vakuutusyhtiön väittämästä puhtaasta sopimusvastuusta.
Vakuutusyhtiön mainitsemien lautakuntaratkaisujen osalta oppilaitos on lausunut, että ratkaisussa VKL 104/07 Vakuutuslautakunta on katsonut, että kiinteistönomistajalla oli yleinen vastuu ketä tahansa kohtaan kiinteistön turvallisuuspuutteista korostuneen huolellisuusvelvollisuutensa perusteella. Vaikka vuokralaisen korvausvaatimuksessa oli ollut kyse puhtaasti vuokrasopimukseen perustuneesta vaatimuksesta liikehuoneiston vuokralain yksittäisen säännöksen nojalla eikä tuottamusta ollut käsillä, sopimusvastuun rajoitusehto ei estänyt vahingon korvaamista kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksesta.
Ratkaisu vahvisti sen, että vain vuokrausta koskevaan lakiin perustunut korvausvaatimus, sopimussuhteen samanaikainen käsillä olo ja jopa välittömän tuottamuksen puuttuminen eivät oikeuttaneet soveltamaan sopimusvastuuta koskenutta rajoitusehtoa. Ratkaisu vahvisti myös sen, että sopimusvastuun yleistä rajoitusehtoa tuli vastuuvahingoissa tulkita erittäin suppeasti. Yleistä vahingonkorvausvastuuta tuli samanaikaisesti tarkastella laajasti ottaen huomioon sekä säädetyn lain että oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa esitetyt linjaukset. Vakuutusyhtiön yleistys, että pelkkä sopimussuhteen olemassaolo esti korvauksen saamisen vastuuvakuutuksesta, oli selvästi väärä.
Ratkaisussa VKL 87/00 ei ollut kyse esinevahingon vaan puhtaan varallisuusvahingon korvaamisesta. Ratkaisusta ei voitu päätellä sopimusvastuurajoituksen soveltuvuutta käsillä olevaan tapaukseen.
Ratkaisuosituksessa VKL 309/10 oli kyse asennusliikkeen sopimusvelvoitteen puutteellisesta täyttämisestä ja vastuusta tilaajalle aiheutuneista vahingoista virheellisen työsuorituksen johdosta. Tästäkään ratkaisusta ei löytynyt vakuutusyhtiön väitteitä tukevia johtopäätöksiä. Päinvastoin, lautakunta on yksimielisesti katsonut, että korvaus tuli maksaa sopimusvastuuta koskeneesta rajoituksesta huolimatta, vaikka kyse oli selkeästä sopimusvastuutilanteesta sopimuskumppaneiden välillä. Lautakunta on korostanut, että rajoitusehdon "tarkoituksena on rajata vastuuvakuutuksen ulkopuolelle muun muassa vastuun perusteita tai korvattavan vahingon määrää laajentaviin sopimusmääräyksiin perustuvat korvausvastuut." Jos siis kyse ei ollut mainituista vastuuta laajentaneista sopimusehdoista, rajoitusehtoa ei voitu soveltaa lainkaan.
Käsiteltävässä asiassa oli poikkeuksellista, että vuokranantaja oli siirtänyt kiinteistön omistuksen kokonaan omistamalleen erilliselle tytäryhtiölle T Oy:lle, joka on vaatinut korvausta oppilaitokselta. T Oy:n ja vuokranantajan keskinäisen osakassopimuksen mukaan yhtiön toiminnan pääasiallisena tarkoituksena oli tilojen vuokraaminen muun muassa oppilaitokselle. Tästä seurasi, että T Oy kohteen omistajana oli katsottava vuokranantajaan rinnastettavaksi tahoksi.
Lisäkirjelmässä 31.3.2019 oppilaitos on lausunut, että haltuun uskotun omaisuuden laajennusehdolla oli nimenomaisesti tarkoitettu laajentaa vakuutusturvaa sellaisten vastuuvahinkojen osalta, jotka kohdistuivat ehdossa mainittuun omaisuuteen ja joista vakuutuksenottaja oli voimassa olevan oikeuden mukaan vastuussa. Kyseinen laajennus ja yleiset toiminnan vastuuvakuutusehdotkaan eivät edellyttäneet vakuutuksenottajan omaa tuottamusta vahingon aiheuttamisessa. Laajennusehto koski selvästi muun muassa vuokrattua kiinteistöä ja vuokraaminen oli tyypillisesti mahdollista vain sopimuksen nojalla.
Sopimusoikeuden yleisten oppien nojalla erityisehto ohitti yleisemmän ehdon. Vakuutussopimuksen yleisiä muita ehtoja ei voitu tulkita niin, että vakuutusturvan laajennusta koskeva erityisehto menetti merkityksensä. Laajennusehtoa tuli myös tulkita sanamuotonsa mukaisesti.
Sopimusvastuun rajoitusehdossa ei edellytetty ennakkovertailua korvausvastuuseen sopimussuhteen ulkopuolella. Tämä oli muutenkin oikeudellisesti mahdotonta. Kiinteistö ei voinut olla laillisesti kenenkään hallussa ilman sopimusta, joten vertailtavaa korvausvastuutilannetta kuvitteellisten ulkopuolisten osapuolten kesken ei ollut olemassa. Lakia liikehuoneiston vuokrauksesta ei voitu edes soveltaa tällaisiin ulkopuolisiin. Toisaalta esineen haltijalla oli huolehtimis- ja vahingonkorvauskorvausvastuu esineestä omistajalle ilman nimenomaista sopimustakin.
Sopimusvastuuta koskevassa rajoitusehdossa todettiin täsmentävästi, että vakuutuksesta ei korvattu vahinkoa siltä osin, kuin vakuutuksenottaja oli sitoutunut laajempaan korvausvastuuseen, kuin hänellä olisi voimassa olevan oikeuden mukaan samassa sopimussuhteessa ilman tuollaista sopimusmääräystä.
Ilmaisu ”samassa sopimussuhteessa” osoitti ehdon tarkoituksen. Rajoitus koski sopimussuhteessa vain sellaista korvausvastuuta, jossa nimenomainen sopimusehto laajensi vastuun yli sen, mitä se muutoin olisi samassa sopimussuhteessa ollut, siis esimerkiksi yli laissa säädetyn vastuun. Tästä ei nyt ollut kyse.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on kiistänyt oppilaitos X:n vaatimukset. Perusteluinaan vakuutusyhtiö on lausunut, ettei oppilaitoksella voitu katsoa olleen tuottamusta vahinkoon sillä perusteella, että aikuisten opiskelijoiden oli annettu käyttää tiloja vapaa-ajan viettoon. Oppilaitoksella ei ollut perusteltua syytä epäillä, etteivät opiskelijat kykenisi toimimaan tiloissa asianmukaisesti ilman valvontaa, kuten huolehtimaan hanojen sulkemisesta. Vahingon ei voitu katsoa aiheutuneen myöskään siitä, että opiskelijoille ei ollut etukäteen ilmoitettu vesikatkoksesta. Heitä oli ohjeistettu sulkemaan mahdollisesti auki olleet hanat. Tämä aikuisten ihmisten oli tullut ymmärtää tehdä ilman erillistä ohjeistustakin.
Vastuuvakuutuksen kosteusvahinkoja koskevan rajoitusehdon 5.2.14 mukaan vakuutus korvasi vain sellaisen vahingon, jonka syynä oli rakennukseen tai laitteeseen äkillisesti ja odottamattomasti syntynyt vika tai puute. Ehdossa oli nimenomaisesti määritelty, että tapahtuma ei ollut äkillinen ja odottamaton, kun se perustui esimerkiksi hitaaseen tai vähitellen tapahtuvaan vaikutukseen, toistuviin tapahtumiin, jatkettuun tekoon tai laiminlyöntiin.
Jos katsottaisiin, että lattiakaivon padottaminen oli yksi osatekijä vahingon syntymisessä ja oppilaitoksella olisi sillä perusteella osaltaan tuottamusta vahinkoon puhdistuksen laiminlyönnin vuoksi, ei tätä osaa vahingosta korvattaisi mainitun rajoitusehdon vuoksi. Lattiakaivon likaisuus ja tukokset syntyivät tyypillisesti vähitellen pitkän ajan kuluessa tapahtuvasta aineen kerääntymisestä. Lattiakaivon padottamisen syy oli ollut sinne kerääntynyt karvatuppo, joka ei ollut syntynyt ehdoissa tarkoitetuin tavoin äkillisesti ja odottamatta.
Opiskelijoiden menettelyn osalta vakuutusyhtiö on lausunut opiskelijoiden huolimattoman ja ohjeiden vastaisen toiminnan olleen vesivahingon syynä, kun he olivat jättäneet nimenomaisesta pyynnöstä huolimatta suihkujen hanat auki. Lisäksi he olivat jättäneet muovitetun pefletin lattiakaivon päälle tai sen läheisyyteen lattialle, josta se oli ajautunut lattiakaivon päälle ja vaikeuttanut veden pääsyä viemäriin. Vahinkoon olivat osaltaan vaikuttaneet myös tilojen rakenteelliset syyt.
Vakuutusyhtiö on katsonut vahingon opiskelijoiden aiheuttamaksi ja siten heidän vastuullaan olevaksi. Oppilaitoksen tuottamusta vahinkoon ei ollut osoitettu. Siltä osin kuin korvausvastuu syntyi opiskelijoiden huolimattomasta toiminnasta pelkän vuokrasopimuksen perusteella, kyse oli rajoitusehdon 5.2.5 mukaisesta sopimusvastuusta, jota vastuuvakuutus ei kattanut. Vakuutusyhtiö on pyytänyt lautakuntaa ottamaan kantaa siihen, kenen tuottamuksesta vahinko oli aiheutunut, ja siihen, oliko myös oppilaitos vastoin vakuutusyhtiön käsitystä vastuussa vahingosta oman tuottamuksensa perusteella.
Sopimusvastuuta koskevan rajoitusehdon osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että rajoituksen mukaan vakuutus ei kattanut vahinkoa, jos korvausvastuu perustui sopimukseen, eikä sitä ollut ilman mainittua sitoumusta. Vastuuvakuutusta koskevan kirjallisuuden mukaan sitä, rajoittiko ehto korvauksen maksamisen, voitiin testata tutkimalla, olisiko vahingonkorvausvastuuta siinä tapauksessa, että sopimusta ei olisi.
Teoksessa Mika Hemmo, Sopimus ja delikti, 1998 (s. 30 - 35) on todettu, että sopimukseen perustuvaa oli kaikki, mikä perustui sopimuksen solmimiseen, vaikka sopimuksen solmiminen toisi tullessaan sopimuksen ehdoiksi myös lakien sääntöjä ja yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita, joita ei ollut muuten erikseen sopimukseen kirjattu. Se seikka, että lakeihin, kuten nyt puheena olevaan lakiin liikehuoneiston vuokrauksesta, oli kirjoitettu sopimuksen sisältöä koskevia sääntöjä, ei vaikuttanut vakuutusehdon tulkintaan.
Vakuutusyhtiö on vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 87/00, jossa lautakunta on todennut vakuutusehdon tarkoituksena olleen sulkea vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle kaikki velvoitteet, joiden olemassaolo oli riippuvainen sopimuksen solmimisesta riippumatta siitä, oliko kyseessä tietynlaiseen sopimukseen sovellettavan lain pakottava määräys tai osapuolten keskinäinen disponointi. Ratkaisusuosituksessa VKL 309/10 lautakunta on todennut, että ehdon soveltamisen kannalta oli olennaista, olivatko vahinkoa aiheuttaneessa tilanteessa käsillä sellaiset elementit, jotka olisivat muodostaneet sopimuksen ulkoisessa tilanteessa rikkomusperusteisen vahingonkorvausvastuun edellytykset. Ehdon tarkoituksena oli rajata vastuuvakuutuksen ulkopuolelle muun muassa vastuun perusteita tai korvattavan vahingon määrää laajentaviin sopimusmääräyksiin perustuvat korvausvastuut, vastuu sopimuskumppanille tilanteessa, jossa alihankkija oli syyllistynyt huolimattomuuteen, mutta vakuutuksenottaja ei, sekä tilanteet, joissa sopimusvelvoitetta ei lainkaan suoritettu. Jos vahingon aiheuttanut menettely muodosti myös yleisen vahingonkorvauslainsäädännön mukaisen korvausvastuun, olivat tällä menettelyllä myös sopimussuhteessa aiheutetut vahingot korvattavia.
Ratkaisusuosituksessa VKL 104/07 lautakunta on todennut, että yksinomaan sopimukseen perustuvaa vastuuta koskevan rajoitusehdon seurauksena vahinko korvattiin vakuutuksesta vain siinä tapauksessa, että vakuutuksenottaja oli vahingosta vastuussa myös sellaista kohtaan, jonka kanssa sillä ei ollut sopimussuhdetta. Tämä tarkoitti niitä vastuuperusteita ja oikeussääntöjä, joita sovellettiin pelkästään sopimussuhteen ulkopuolella. Keskeisiä korvausvastuun tekijöitä olivat tuottamus, syy-yhteys ja vahinko.
Opiskelijat olivat aiheuttaneet vahingon huolimattomuudellaan. Oppilaitoksen vahingonkorvausvastuu vuokranantajaa kohtaan ei edellyttänyt omaa tuottamusta. Oppilaitoksella ei ollut sopimuksenulkoista vastuuta, vaan vastuu perustui yksinomaan siihen, että oppilaitoksen ja vuokranantajan välillä oli solmittu vuokrasopimus. Vuokrasopimukseen sovelletun lain mukaan vuokralainen oli vastuussa ilman omaa tuottamustaankin huoneistossa vuokralaisen luvalla oleilleiden aiheuttamasta vahingosta vuokranantajalle ja tältä osin vastuu oli laajempaa kuin sopimuksenulkoinen vastuu. Tällainen vastuu jäi vastuuvakuutusehtojen sopimusvastuuta koskevan rajoituksen piiriin.
Laissa liikehuoneiston vuokrauksesta todettiin, että sitä sovelletaan sopimukseen, jolla rakennus tai sen osa vuokrataan toiselle käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin asumiseen. Lakia ei sovellettu suoraan vuokranantajan ja vuokralaisen väliseen suhteeseen ja siinä vallitsevaan vahingonkorvausvastuuseen, vaan nimenomaan osapuolten solmimaan sopimukseen. Laki liikehuoneiston vuokrauksesta koski sopimukseen perustuvaa vastuuta ja siltä osin, kuin nämä vuokrasopimuksen osapuolten vastuut ylittivät sopimussuhteitten ulkopuolella noudatettavat vahingonkorvausvastuun kehykset, ne olivat yksinomaan sopimukseen perustuvia. Jos sen sijaan vahingon aiheuttanut menettely muodosti korvausvastuun myös yleisen vahingonkorvauslainsäädännön mukaan, olivat myös sopimussuhteessa aiheutetut vahingot korvattavia vastuuvakuutuksesta. Koska tässä tapauksessa nimenomaan vuokrasopimus oli tuottanut oppilaitokselle korvausvastuun ja koska kyse oli ainoastaan sopimukseen perustuneesta vastuusta, ei vastuuvakuutus korvannut vahinkoa.
Lisävastineessaan 18.3.2019 vakuutusyhtiö on lausunut, ettei vakuutuksessa sovittu haltuun uskottua omaisuutta koskenut laajennus poistanut muita vakuutussopimuksessa noudatettuja rajoitusehtoja, kuten sopimusvastuuta koskenutta rajoitusta. Laajennuksella katettiin muun muassa toiminnan harjoittamiseen vuokratulle kiinteistölle aiheutuvia vahinkoja, jotka johtuivat vakuutuksenottajan huolimattomuudesta, ja jos korvausvastuu samasta vahingosta syntyi myös ilman vuokrasopimusta ja siihen sovellettua lakia. Vakuutuksesta korvattiin myös sopimusosapuolten keskinäisiä vahinkoja edellyttäen, että vahinko oli aiheutettu menettelyllä, joka olisi perustanut vahingonkorvausvastuun myös sellaisten osapuolten kesken, jotka eivät olleet keskenään sopimussuhteessa. Toisin sanoen vahinkoja voitiin korvata sopimuskumppaneiden kesken, jos ne täyttivät ne vaatimukset, jotka vallitsisivat sopimussuhteen ulkopuolella.
Sopimukseen perustuvaa oli kaikki sopimuksen solmimiseen perustunut, vaikka sopimuksen solmiminen toisi tullessaan sopimuksen ehdoiksi myös lakien sääntöjä ja yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita, joita ei ollut muuten erikseen sopimukseen kirjattu. Se seikka, että lakeihin, kuten nyt puheena olevaan lakiin liikehuoneiston vuokrauksesta, oli kirjoitettu sopimuksen sisältöä koskevia sääntöjä, ei siis vaikuttanut vakuutusehdon tulkintaan. Periaate ilmeni mainituista kolmesta lautakunnan ratkaisusuosituksesta, joissa oli käsitelty sopimusvastuurajoituksen soveltamista. Ratkaisussa VKL 104/07 vahinko oli katsottu korvattavaksi juuri sen vuoksi, että kiinteistönomistaja olisi ollut saman vahinkomekanismin perusteella vastuussa ketä tahansa kohtaan, ei vain vuokralaistaan. Siten sopimus ei vaikuttanut vastuuta laajentavasti verrattuna sopimussuhteen ulkopuolella noudatettuihin sääntöihin ja vahinko oli korvattava.
Vahinko korvattiin vastuuvakuutuksesta vain siinä tapauksessa, että vakuutuksenottaja oli vahingosta vastuussa myös sellaista kohtaan, jonka kanssa sillä ei ollut sopimussuhdetta. Tämä tarkoitti vastuuperusteita ja oikeussääntöjä, joita sovellettiin pelkästään sopimussuhteen ulkopuolella. Rajoitusehdon viimeinen kohta oli pääsäännön selvennys, jota ei voinut käyttää pääehtoa eli sopimusvastuurajoitusta vastaan. Viimeisen kohdan mukaan, vaikka vakuutuksenottaja olisi vahingosta vastuussa myös ilman sopimusta ja vahinko siksi korvattaisiin vakuutuksesta, ei vakuutuksesta kuitenkaan korvattaisi enempää kuin sen vastuu, mikä vakuutuksenottajalla olisi sopimuksen ulkoisen vastuun perusteella.
Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei oppilaitoksen tuottamusta vahinkoon ollut osoitettu. Siltä osin kuin vahingonkorvausvastuu syntyi opiskelijoiden huolimattomasta toiminnasta pelkän vuokrasopimuksen ja siihen sovelletun lain perusteella, kyse oli rajoitusehdon mukaisesta sopimusvastuusta, jota vastuuvakuutus ei kattanut. Vahinko saattoi olla vakuutuksesta korvattava vain siinä tapauksessa, että oppilaitoksen katsottaisiin aiheuttaneen vahingon omalla huolimattomalla toiminnallaan tai laiminlyönnillään ja olevan vahingonkorvausvastuussa vahingosta myös ilman vuokrasopimusta ja siihen sovellettua liikehuoneiston vuokrauksesta annettua lakia.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys toiminnan vastuuvakuutuksen sopimukseen perustuvaa vahingonkorvausvastuuta koskevan rajoitusehdon soveltuvuudesta vahinkoon, sekä siitä, onko vakuutuksenottajana oleva oppilaitos vastuussa opiskelijoidensa oppilaitoksen toimitiloiksi vuokraamalle rakennukselle aiheuttamasta vesivahingosta. Asiassa on myös arvioitava vakuutusehtojen kosteus- ja vesivahinkoja koskevan rajoitusehdon soveltuvuutta vahinkoon.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan sopimukseen, jolla rakennus tai sen osa (huoneisto) vuokrataan toiselle käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin asumiseen (liikehuoneiston huoneenvuokrasopimus). Tällaista huoneistoa sanotaan jäljempänä liikehuoneistoksi. Huoneiston käyttötarkoitus määräytyy sen mukaan, mikä on huoneiston sovittu pääasiallinen käyttö.
Saman pykälän 3 momentin mukaan siten kuin jäljempänä säädetään, tätä lakia sovelletaan myös vuokrasuhteen johdosta vuokralaisen käytössä oleviin kiinteistön tai rakennuksen yhteisiin tiloihin ja laitteisiin.
Liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 23 §:n 1 momentin mukaan vuokralaisen on hoidettava huoneistoa huolellisesti. Vuokralainen ei ole vastuussa tavanomaisesta kulumisesta, joka aiheutuu huoneiston käyttämisestä vuokrasopimuksessa edellytettyyn tarkoitukseen, jos vuokranantaja on vastuussa huoneiston kunnosta ja kunnossapidosta.
Saman pykälän 2 momentin mukaan vuokralainen on velvollinen korvaamaan vuokranantajalle vahingon, jonka vuokralainen tahallisesti taikka laiminlyönnillään tai muulla huolimattomuudellaan aiheuttaa huoneistolle.
Saman pykälän 3 momentin mukaan vuokralainen on velvollinen korvaamaan vuokranantajalle myös vahingon, jonka huoneistossa vuokralaisen luvalla oleskeleva henkilö on tahallisesti taikka laiminlyönnillään tai muulla huolimattomuudellaan aiheuttanut huoneistolle. Vuokralaiselle tämän momentin mukaan kuuluva vastuu voidaan sopia ankarammaksikin, jos siihen on perusteltua syytä ottaen huomioon huoneiston sopimuksen mukainen käyttötarkoitus. Vuokralainen ei kuitenkaan vastaa vahingosta, jonka aiheuttaa vuokranantajan toimesta taikka rakennuksen, huoneiston tai sen hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistajan lukuun tehtävän työn suorittaja.
Saman pykälän 4 momentin mukaan pykälän mukainen vuokralaisen vastuu koskee soveltuvin osin myös vuokrasuhteen johdosta vuokralaisen käytössä olevia kiinteistön tai rakennuksen yhteisiä tiloja ja laitteita.
Kysymyksessä olevaan toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 7.6.2017 päivättyjen vakuutusehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 5.2.5, Sopimuksesta johtuva vahinko, mukaan vakuutus ei kata vahinkoa, jossa korvausvastuu perustuu sopimukseen, sitoumukseen, lupaukseen tai takuuseen eikä korvausvastuuta olisi ilman näitä sitoumuksia. Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka johtuu sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämisestä tai puutteellisesta täyttämisestä. Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin, kun vakuutuksenottaja on sitoutunut laajempaan korvausvastuuseen, kuin hänellä olisi voimassa olevan oikeuden mukaan samassa sopimussuhteessa ilman tuollaista sopimusmääräystä.
Vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 5.2.14, Kosteus- ja tulvavahingot, mukaan vakuutus ei kata vahinkoa, joka aiheutuu
- kosteudesta tai vedestä,
- sadeveden, sulamisveden tai viemärivesien aiheuttamasta tulvimisesta joko suoraan tai viemärien, kaivojen, kourujen, ojien taikka vastaavien täyttymisen seurauksena.
Vakuutus korvaa kuitenkin Yhdysvaltoja ja Kanadaa lukuun ottamatta vahingon, jonka syynä on rakennukseen tai laitteeseen äkillisesti ja odottamattomasti syntynyt vika tai puute edellyttäen, että myös vahingon syntyminen on tapahtunut äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti.
Tapahtuma ei ole äkillinen ja odottamaton kun se perustuu esimerkiksi
- hitaaseen tai vähitellen tapahtuvaan vaikutukseen
- toistuviin tapahtumiin
- jatkettuun tekoon tai laiminlyöntiin
- vesi- ja viemäriputkien alimitoitukseen.
Vakuutukseen sovellettavien 1.1.2014 alkaen voimassa olleiden haltuun otettua omaisuutta koskevien erityisehtojen kohdan 1 mukaan vakuutusturvaehdon 203: Julkisyhteisön vastuu, käsiteltävän, huolehdittavan tai muutoin haltuunotetun taikka -uskotun omaisuuden vahinkoa koskevasta rajoituksesta poiketen vakuutusturva korvaa myös vahingon, joka aiheutuu vieraalle omaisuudelle
- jonka vakuutuksenottaja on ottanut haltuunsa vakuutettuun toimintaan liittyen säilyttääkseen, käsiteltäväkseen, kuljettaakseen tai hän on sen vuokrannut toimintaansa harjoittamiseksi, ei kuitenkaan toiminnan harjoittamisen edellyttämiä koneita, laitteita taikka kuljetusvälineitä …
Asian arviointi
Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan osapuolten kesken ei ole riitaa itse vahinkoon johtaneesta tapahtumainkulusta eli siitä, että rakennuksen vesivahinko oli johtunut vuokrakiinteistön saunatiloja oppilaitoksen luvalla käyttäneen opiskelijaryhmän auki jättämistä vesihanoista. Hanat olivat jääneet kiinteistöön kohdistuneen vedenjakelukeskeytyksen yhteydessä auki opiskelijoiden saamasta sulkemiskehotuksesta huolimatta. Vesivahinko oli syntynyt kiinteistön vedenjakelun palauduttua myöhemmin yöllä.
Oppilaitoksen toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavan vakuutusturvan laajennuksen mukaan vastuuvakuutus on kattanut myös oppilaitoksen toimintansa harjoittamiseksi vuokraamalle rakennukselle aiheutuvia vahinkoja, joista oppilaitos on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Lautakunnassa käydyn kirjelmienvaihdon perusteella osapuolet eivät ole erimieltä myöskään siitä, että rakennuksessa vuokralaisena toimineen oppilaitoksen korvausvastuu vahingosta määräytyy liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 23 §:n mukaisesti. Lainkohdan mukaan oppilaitos on vuokralaisena korvausvastuussa vuokranantajan rakennukselle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista sekä oman tuottamuksensa että rakennuksessa oppilaitoksen luvalla oleskelevien henkilöiden tuottamuksen perusteella.
1) Sopimukseen perustuvaa vastuuta koskevan rajoituksen sovellettavuus
Keskeinen erimielisyys asiassa koskee sitä, onko oppilaitoksen vahingonkorvausvastuu sen vuokrasopimuksen nojalla hallitsemalle rakennukselle aiheutuneesta vesivahingosta vastuuvakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdassa 5.2.5 mainittua sopimukseen perustuvaa vastuuta, jonka vakuutusyhtiö on rajoittanut vastuuvakuutuksen ulkopuolelle. Rajoitusehdon mukaan vakuutus ei kata vahinkoa, jossa korvausvastuu perustuu sopimukseen, sitoumukseen, lupaukseen tai takuuseen eikä korvausvastuuta olisi ilman näitä sitoumuksia.
Vakuutuslautakunta toteaa, että kyseinen rajoitusehto on vastuuvakuutuksissa yleisesti käytetty ja se on sisällöltään varsin vakiintunut. Kuten jo kohdan 5.2.5 rajoitusehdon sanamuodosta tässäkin tapauksessa selvästi ilmenee, rajoitus sopimukseen perustuvasta vastuusta ei merkitse sitä, että kaikki sopimussuhteissa ilmenevät vahingot jäisivät sen johdosta vastuuvakuutuksen ulkopuolelle. Vakiintuneessa tulkinnassa rajoitusehtoa ei sovelleta vakuutusyhtiön esittämällä tavalla eli niin, että rajoitus yleisesti koskisi vakuutusyhtiön viittaamassa oikeuskirjallisuudessa käsiteltyä vahingonkorvausta sopimussuhteissa, vastakohtana yleiselle vahingonkorvauslain mukaiselle korvausvastuulle.
Mainittu rajoitusehdon laajempi tulkinta merkitsisi etenkin yritysten toiminnan vastuuvakuutuksissa vakuutuksen korvauspiirin supistumista hyvin vähäiseksi, sillä yritystoiminta perustuu käytännössä aina vakuutuksenottajan ja asiakkaiden tai muiden yhteistyökumppanien välisiin sopimussuhteisiin. Toiseksi rajoitusehdon laaja tulkinta merkitsisi myös vastuuvakuutusehtojen sisäistä ristiriitaisuutta. Sen johdosta useat muut vakuutusehtoihin sisällytetyt vastuunrajoitukset olisivat tarpeettomia niissä käsiteltyjen vahinkotilanteiden perustuessa nimenomaan velvoitteisiin, jotka voivat tulla kyseeseen vain sopimussuhteissa.
Siten sanottuun lopputulokseen johtava laaja tulkinta ei myöskään olisi voimassa olevan oikeuden yleisten sopimusten tulkintaa koskevien periaatteiden mukainen. Niiden mukaan yksittäistä sopimusehtoa ei voida lähtökohtaisesti tulkita tavalla, joka johtaisi muiden sopimusmääräysten käymiseen merkityksettömiksi. Jo myös juuri puheena olevan kohdan 5.2.5 vastuunrajoituksen mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin, kun vakuutuksenottaja on sitoutunut laajempaan korvausvastuuseen, kuin hänellä olisi voimassa olevan oikeuden mukaan samassa sopimussuhteessa ilman tuollaista sopimusmääräystä. Mikäli rajoitusehdon tarkoituksena olisi ollut vakuutusyhtiön väittämin tavoin yleisesti rajoittaa sopimussuhteeseen perustuva korvausvastuu vakuutuksen piiristä, olisi rajoitusehdon viimeksi mainittu ”samaa sopimussuhdetta” koskeva lisäys vailla merkitystä.
Edellä todetun sijaan rajoitusehdolla on rajattu vastuuvakuutuksen ulkopuolelle ne mahdolliset laajemmat vastuut, joihin vakuutuksenottaja tai vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaisesta tavanomaisesta vahingonkorvausvastuustaan poiketen solmimiensa sopimusten ehdoissa erikseen sitoutunut.
Tässä tapauksessa on selvää, että puheena oleva rakennuksen vesivahinko on sinänsä aiheutunut oppilaitoksen ja vuokranantajan välisen vuokrasopimuksen mukaisessa sopimussuhteessa. Vakuutuslautakunta katsoo, että kyse on kuitenkin vuokralaisena olevan oppilaitoksen voimassa olevan lain mukaisesta huolimattomaan menettelyyn perustuvasta tavanomaisesta vahingonkorvausvastuusta sopimussuhteessa eikä sellaisesta vakuutusehtojen kohdan 5.2.5 mukaisesta poikkeavasta korvausvastuusta, johon vakuutuksenottaja olisi erityisin sopimusehdoin sitoutunut. Tältä osin sillä seikalla, että liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 23 §:n 3 momentin mukaan vuokralainen on velvollinen korvaamaan vuokranantajalle myös vahingon, jonka huoneistossa vuokralaisen luvalla oleskellut henkilö on huolimattomuudellaan aiheuttanut, ei ole rajoitusehdon sovellettavuuden kannalta merkitystä.
Selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusehtojen kohdan 5.2.5 rajoitusta voida soveltaa asiaan. Koska vuokralaisen vahingonkorvausvelvollisuutta koskevasta liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 23 §:n säännöksestä seuraa, ettei vakuutusyhtiön korvausvastuun kannalta ole merkitystä, oliko ja missä määrin vesivahingon aiheutuminen johtunut oppilaitoksen omasta vai sen edustajan luvalla saunatiloja käyttäneiden opiskelijoiden tuottamuksesta, lautakunta ei käsittele asiaa tältä osin enemmälti.
2) Vedestä johtuvia vahinkoja koskevan rajoituksen sovellettavuus
Vakuutusyhtiö on lisäksi vedonnut vastuuvakuutusehtojen kohdan 5.2.14 rajoitukseen kosteus- ja vesivahingoista. Rajoitusehdon mukaan kosteudesta ja vedestä aiheutuvat vahingot on pääsääntöisesti suljettu pois vastuuvakuutuksen korvauspiiristä. Rajoitusehtoon sisällytetyn poikkeuksen mukaan vakuutuksesta kuitenkin korvataan sellaiset vesivahingot, joiden syynä on ollut rakennukseen tai laitteeseen äkillisesti ja odottamattomasti syntynyt vika tai puute. Lisäedellytykseksi vesivahingon korvattavuudelle on vielä asetettu se, että kosteudesta tai vedestä aiheutuvan vahingon täytyy myös syntyä äkillisesti.
Tässä tapauksessa vahingon aiheuttanut vesi oli valunut rakennuksen pesuhuoneen auki jätetyistä vesihanoista. Lautakunta katsoo, ettei pelkästään vesihanojen jättämistä epähuomiossa auki voida pitää vakuutusehtojen kohdan 5.2.14 mukaisena rakennukseen tai laitteeseen syntyneenä äkillisenä ja odottamattomana vikana tai puutteena. Sellaiseksi on kuitenkin katsottava veden lattiaviemäriin pääsyä tässä tapauksessa estäneen pefletin kulkeutuminen suihkutilan lattiakaivon päälle, jolla on vahinkokartoitusraportin perusteella arvioitava olleen olennainen merkitys vesivahingon syntymiselle. Sitä, että vesi on sen lattiakaivoon pääsyn estymisen jälkeen alkanut valua suihkutilasta pukuhuoneen kautta muualle rakennukseen, on pidettävä vakuutusehtojen mukaisena äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti syntyneenä vahinkona.
Vahinkoasiakirjojen mukaan suihkutilassa on ollut kolme suihkua, mutta asiakirjoista ei ilmene, olivatko kaikki suihkuhanat jääneet auki. Lautakunnan käytettävissä olevasta asiakirjaselvityksestä ei muutoinkaan ilmene, että vesivahingon syyksi olisi todettu suihkutilan viemäreiden alimitoitusta, josta aiheutunut vahinko olisi suljettu rajoitusehdossa korvauspiirin ulkopuolelle. Lattiakaivossa olleesta ”karvatuposta” huolimatta lattiakaivon on myös mainittu vetäneen vedet viemäriin.
Selostamiensa seikkojen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että kysymyksessä oleva rakennuksen äkillinen vesivahinko on aiheutunut vakuutusehtojen kohdan 5.2.14 poikkeussäännön mukaisesta rakennukseen tai laitteeseen äkillisesti ja odottamattomasti syntyneestä viasta tai puutteesta, joten vahinko tulee korvata oppilaitoksen vastuuvakuutuksesta.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan oppilaitoksen vastuulla olevan vuokranantajan rakennukselle aiheutuneen vesivahingon vakuutussopimuksen mukaisessa laajuudessa.
Ratkaisusuositus syntyi äänin 4 - 1. Ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat jäsenet Akselinmäki, Makkula, Paloranta ja Sarpakunnas. Puheenjohtaja Rauloksen eriävä mielipide on liitteenä.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Erimieltä olevan jäsenen mielipide
Puheenjohtaja Raulos:
Kysymyksessä oleva kiinteistöosakeyhtiö T:lle syntynyt vahinko on johtunut siitä, että tiloissa vuokralaisena olleen oppilaitoksen luvalla saunatiloja käyttäneet opiskelijat olivat laiminlyöneet ennen saunatiloista poistumistaan sulkea yhden tai useamman avaamansa suihkun hanan. Huoneenvuokrasuhteessa kiinteistöosakeyhtiöön olleen oppilaitoksen vastuu vahingosta perustuu liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 23 §:n säännöksiin, joiden mukaan vuokralainen on velvollinen korvaamaan vuokranantajalle vahingon, jonka huoneistossa vuokralaisen luvalla oleskeleva henkilö on tahallaan tai laiminlyönnillään tai muulla huolimattomuudellaan aiheuttanut huoneistolle. Vuokralaisen vastuu koskee myös vuokrasuhteen johdosta vuokralaisen käytössä olevia rakennuksen yhteisiä tiloja ja laitteita.
Sanotun lainkohdan säännökset ovat tulleet osaksi kysymyksessä olevaa liikehuoneiston vuokrasopimusta. Puheena olevan lainkohdan mukaan oppilaitoksen vastuu kyseisestä vahingosta ei edellytä sen omaa tuottamusta. Ilman kysymyksessä olevaa sopimussuhdetta oppilaitoksella ei olisi tuottamuksestaan riippumatonta vastuuta kuvatusta vahingosta. Tällaista tuottamusta ei sen mukaan, mitä asiakirjoista ilmenee, ole oppilaitoksella ollut. Sen vuoksi sen vastuu voi perustua vain sopimukseen.
Soveltuvien vakuutusehtojen 5.2.5. kohdan ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän pääsäännön mukaan vakuutus ei kata vahinkoa, jossa korvausvastuu perustuu sopimukseen eikä korvausvastuuta olisi ilman tällaista sopimusta. Sanotun kohdan toinen ja kolmas virke eivät, kuten vakuutusyhtiön lausumista ilmenee, ole ristiriidassa ensimmäisen virkkeen kanssa.
Sanotuilla perusteilla pidän vakuutusyhtiön korvausratkaisun lopputulosta asianmukaisena.
Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan lautakunnan lausunnon 2) kohdan osalta ilmoitan yhtyväni siinä esitettyyn arvioon.