Tapahtumatiedot
Vakuutusyhtiön päätöksen 4.3.2019 mukaan A:n henkilöautoa oli käytetty liikenteessä 2.1.2019 liikennekäytöstä poiston aikana. Tämän johdosta A:lta peritään korotettua liikennevakuutusmaksua ajalta 17.1.2018 – 2.1.2019. Maksukerroin on kolme (3) ja korotettu vakuutusmaksu 707,78 euroa.
Vakuutusyhtiön päätöksessä viitattiin liikennevakuutuslain 22 §:ään, jonka mukaan vakuutuksenottajan on suoritettava vakuutusyhtiölle korotettua vakuutusmaksua, jos ajoneuvoa käytetään liikenteessä liikennekäytöstä poiston aikana. Korotettu vakuutusmaksu peritään seuraavan liikennevakuutuslaskun yhteydessä.
Asiakkaan valitus
A pyytää, että korotettua vakuutusmaksua perittäisiin auton kuljettajana olleelta B:ltä, tai että maksua joka tapauksessa alennetaan, koska kyse on ollut vain noin kilometrin ajomatkasta. A:n auto oli ollut yli vuoden liikennekäytöstä poistettuna B:n pihassa odottamassa jarruremonttia. B oli jostakin syystä saanut päähänsä ajaa koeajon tai korjaamolle.
A viittaa Traficomille antamaansa selvitykseen, jonka mukaan hänellä ei ole ollut varaa jarruremonttiin, mikä on estänyt kyseessä olevan henkilöauton katsastamisen. A on tämän vuoksi käyttänyt ajoihinsa toista autoaan. A:n mukaan hän korjasi auton jarrut ennen joulua ja autoa käytettiin säilytyspaikan pihassa vain sen verran, että ABS-vikavalon todettiin edelleen palavan. B on kertonut, että hän oli lähtenyt 2.1.2019 ajoon A:n henkilöautolla tarkoituksenaan ajaa läheiselle korjaamolle samalla testaten auton jarruja. Kyse oli noin kilometrin matkasta. A korostaa, että hän ei tiennyt asiasta etukäteen, eikä ollut antanut suostumustaan auton käyttämiseen, minkä vuoksi hän ei katso olevansa vastuussa auton käyttämisestä. A ja B olivat puhuneet katsastuksen suorittamisesta heti vuoden vaihtuessa, mutta A ei ollut vielä ehtinyt maksaa vuoden 2019 ajoneuvoveroa, eikä katsastuspäivää ollut vielä ehditty lyödä lukkoon. A vetoaa huonoon taloudelliseen tilanteeseensa.
Vakuutusyhtiön vastauksen johdosta A on lausunut, että hän on luovuttanut autonsa avaimet B:lle vain auton siirtämiseksi tarpeen mukaan B:n pihassa. A on kertonut B:lle auton liikennekäytöstä poistamisesta. A:n mielestä on selvää, että jarruremontissa ollutta henkilöautoa ei ole voitu käyttää liikenteessä, eikä hän tiedä, onko B unohtanut nämä asiat pihastaan A:n autolla ajoon lähtiessään.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset. Ensisijaisesti yhtiö katsoo, että asian ratkaisemiselle Vakuutuslautakunnassa ei ole perusteita ja viittaa Vakuutuslautakunnan ohjesäännön 6 §:ään sekä lautakunnan tulkintakäytäntöön (muun muassa päätös asiassa FINE-003759).
Toissijaisesti vakuutusyhtiö vetoaa siihen, että tapauksessa ei ole osoitettu olevan sellaista liikennevakuutuslain 22 §:ssä tarkoitettua painavaa syytä, jonka perusteella vakuutusmaksun korotuksesta tulisi luopua. Hallituksen esityksen (HE 123/2015) mukaan vakuutusmaksun korotuksesta poikkeaminen voisi tulla kyseeseen, mikäli ajoneuvo on anastettu vakuuttamisvelvolliselta. Vakuutusyhtiö katsoo, että lainsäätäjä on tarkoittanut suojata vakuutuksenottajaa hyvikemaksulta vain tilanteissa, joissa kyseessä on aito anastustilanne.
Yhtiön näkemyksen mukaan esillä olevassa tapauksessa on esitetty ainoastaan väite siitä, että käyttö on ollut luvatonta. Tilanteissa, joissa ajoneuvon käyttämisen mahdollistavat avaimet on vapaaehtoisesti luovutettu ajoneuvoa käyttävälle henkilölle, riskin seuraamuksista tulisi jäädä vakuutuksenottajalle. Vakuuttamisvelvollinen kantaa siis riskin siitä, että ajoneuvon käyttämistä liikenteessä ei suoranaisesti rajoita mikään. Tätä riskiä vakuutuksenottaja voi hallita kertomalla yksiselitteisesti luovutuksensaajalle, että ajoneuvo on poistettu liikennekäytöstä, eikä sillä saa lähteä liikenteeseen ilman rekisterimerkinnän korjaamista. Mikäli ajoneuvoa tästä huolimatta käytetään luvatta liikenteessä, voi vakuutuksenottaja osoittaa tilanteen rinnastuvan liikennevakuutuslain esitöissä tarkoitettuun anastamiseen siten, että tekee asiassa tutkintapyynnön poliisille. Näin ei tässä tapauksessa ole toimittu.
Vakuutusyhtiön mielestä on mahdollista, että ajoneuvoa on käytetty liikenteessä liikennekäytöstä poistosta huolimatta A:n suostumuksella. Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että A on jättänyt ohjeistamatta B:tä siitä, ettei ajoneuvoa saa käyttää liikenteessä. Osapuolten välillä on voinut myös syntyä sekaannusta siitä, miten toimia ennen liikennekäyttöön ottamista, jotta seuraamuksilta vältytään. Mikään näistä tilanteista ei täytä liikennevakuutuslain 22 §:ssä mainittua poikkeusperustetta, joka jää asiassa näyttämättä. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei hyvikeperinnästä ole näistä syistä aihetta luopua.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Osapuolten erimielisyys koskee sitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut asianmukaiset perusteet määrätä korotettu vakuutusmaksu vakuutuksenottaja A:lle hänen henkilöautonsa liikennekäytöstä poiston aikana B:n toimesta tapahtuneen liikenteeseen käyttämisen johdosta. Toissijaisesti kysymys on korotetun vakuutusmaksun määrästä.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Liikennevakuutuslain 16 §:n (279/1959) mukaan moottoriajoneuvon omistaja, jolla ei ole ollut liikennevakuutusta ajoneuvoa varten, vaikka hänellä olisi se pitänyt olla, on velvollinen laiminlyöntinsä ajalta suorittamaan liikennevakuutuskeskukselle sen kussakin tapauksessa erikseen määräämän enintään nelinkertaista keskimääräistä vakuutusmaksua vastaavan hyvikkeen tai, jos liikennevahinko on sattunut, enintään kymmenkertaista keskimääräistä vakuutusmaksua vastaavan hyvikkeen. Vakuutusvalvontavirasto päättää tarkemmin keskimääräisen vakuutusmaksun määräytymisestä. Omistajan on vastaavasti suoritettava liikennevakuutusyhtiölle sen määräämä hyvike, jos ajoneuvoa on yhtiölle etukäteen tehdyn kirjallisen ilmoituksen vastaisesti käytetty liikenteessä sinä aikana, jona ajoneuvo on ilmoitettu pidettävän poissa liikenteestä. Hyvike määrätään koko ilmoitetulta seisonta-ajalta, jollei erityisen painavasta syystä muuta johdu. Edellä tässä pykälässä tarkoitettu hyvike on täytäntöönpanokelpoinen ilman tuomiota tai päätöstä (88/1999).
Liikennevakuutuslaki (279/1959) on kumottu 1.1.2017 voimaantulleella liikennevakuutuslailla 460/2016.
Liikennevakuutuslain (460/2016) 22 §:n (Liikennekäytöstä poiston aikana käytetyn ajoneuvon korotettu vakuutusmaksu) mukaan jos vakuutettua ajoneuvoa on käytetty liikenteessä sinä aikana, jona se on ollut ilmoitettuna rekisteriin liikennekäytöstä poistetuksi, vakuutuksenottajan on suoritettava vakuutusyhtiölle vakuutusehdoissa määritelty enintään kolminkertainen vakuutusmaksu. Korotettu vakuutusmaksu määrätään liikennekäytöstä poiston alkamispäivän ja liikenteeseen käytön väliseltä ajalta, jollei erityisen painavasta syystä muuta johdu.
Liikennevakuutuslain (460/2016) 99 §:n (Siirtymäsäännökset) 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleeseen vakuutussopimukseen lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutuskauden alusta lukien.
Asian arviointi
Vakuutuslautakunnan toimivalta
Asiassa on kysymys liikennevakuutussopimukseen perustuvan korotetun vakuutusmaksun määräämisestä. Ohjesääntönsä 6 §:n mukaan Vakuutuslautakunta antaa ratkaisusuosituksia muun muassa vakuutuksenottajan lautakunnalle esittämistä vakuutussuhteeseen liittyvistä, lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevista erimielisyyksistä. Liikennevakuutusta koskevia asioita lautakunta käsittelee vain, milloin kyse on yksityisoikeudellisesta riidasta, jota liikennevahinkolautakunta tai muu vastaava elin ei ole toimivaltainen käsittelemään.
Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan korotetun vakuutusmaksun määräämistä koskevassa erimielisyydessä on kyse sellaisesta liikennevakuutussopimukseen liittyvästä riita-asiasta, jota liikennevahinkolautakunta ei ole toimivaltainen käsittelemään. Näin ollen kyse on lähtökohtaisesti Vakuutuslautakunnan toimivaltaan kuuluvasta vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevasta asiasta.
Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että aiemmin voimassa olleen liikennevakuutuslain (279/1959) perusteella arvioitavat riita-asiat, joissa vakuutusyhtiö on määrännyt vakuutuksenottajalle hyvikemaksun liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon liikenteessä käyttämisen johdosta, eivät kuulu Vakuutuslautakunnan toimivaltaan. Näissä asioissa kyse on ollut julkisoikeudellisen maksun määräämistä koskevista valituksista, joiden osalta käsittelyväylänä on hallinto-oikeus.
Liikennevakuutuslaki 460/2016 on tullut voimaan 1.1.2017 ja sillä on kumottu aiempi liikennevakuutuslaki (279/1959). Liikennevakuutuslain 22 §:n (460/2016) mukaan jos ajoneuvoa käytetään liikennekäytöstä poiston aikana liikenteessä, vakuutuksenottajan on suoritettava vakuutusyhtiölle vakuutusehdoissa määritelty enintään kolminkertainen vakuutusmaksu. Lain esitöistä (hallituksen esitys 123/2015 s. 70 – 71) ilmenee, että - toisin kuin vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta lain 28 §:n mukaisesti määrättävän laiminlyöntimaksun osalta on asianlaita - liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen johdosta määrättävässä korotetussa vakuutusmaksussa on kyse sopimusrikkomuksen seuraamuksesta, joka jää kunkin vakuutusyhtiön sopimusehdoissa tarkemmin määriteltäväksi.
Tässä tapauksessa A:n henkilöauto on vakuutusyhtiön päätöksen mukaan poistettu liikennekäytöstä 17.1.2018. Ajoneuvon liikenteeseen käyttäminen on tapahtunut 2.1.2019, jolloin meneillään on ollut 1.7.2018 alkanut vakuutuskausi. Koska kyse on ollut 1.1.2017 voimaan tulleen liikennevakuutuslain (460/2016) voimaantulon jälkeen alkaneen vakuutuskauden aikana tapahtuneesta ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä, vakuutusyhtiön oikeutta määrätä korotettu vakuutusmaksu liikennekäytöstä poiston aikana ajoneuvon liikenteessä käyttämisen johdosta on arvioitava liikennevakuutuslain (460/2016) 22 §:n mukaisesti liikennevakuutussopimuksen ehtojen perusteella. Vakuutusyhtiön tässä tapauksessa perimässä korotetussa vakuutusmaksussa on näin ollen kyse vakuutussopimukseen perustuvasta maksusta eikä julkisoikeudellisen maksun määräämisestä. Näistä syistä Vakuutuslautakunta katsoo olevansa toimivaltainen käsittelemään esillä olevan, liikennevakuutussopimuksen soveltamista koskevan riita-asian.
Onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus määrätä A:lle korotettu vakuutusmaksu ajalta 17.1.2018 – 2.1.2019?
Asiassa on selvitetty, että poliisi on pysäyttänyt A:n henkilöauton B:n kuljettaessa autoa liikenteessä 2.1.2019. Osapuolten välillä on riidatonta, että A:n henkilöauto on tuolloin ollut poistettuna liikennekäytöstä.
Vakuutusyhtiö ei ole vastauksessaan vedonnut vakuutusehtoihin. Yhtiö on kuitenkin vedonnut siihen, että kyse on ollut liikennevakuutuslain 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla ajoneuvon käyttämisestä liikenteeseen liikennekäytöstä poiston aikana, minkä johdosta yhtiö on pitänyt kolminkertaisen liikennevakuutusmaksun määräämistä ajalta 17.1.2018 – 2.1.2019 perusteltuna. Vakuutusyhtiö on vastauksensa yhteydessä lisäksi toimittanut lautakunnalle vakuutukseen sovellettavat liikennevakuutusehdot (voimassa 1.3.2018 alkaen), joiden kohdassa 8.4.2 olevien, liikennevakuutuslain 22 §:ssä säädettyä vastaavien määräysten mukaan jos ajoneuvoa käytetään liikennekäytöstä poiston aikana liikenteeseen, vakuutusyhtiö perii korotetun vakuutusmaksun takautuvasti. Ehtokohdan mukaan korotettu vakuutusmaksu peritään liikennekäytöstä poiston alkamispäivän ja liikenteeseen käytön väliseltä ajalta kolminkertaisena.
Vakuutuslautakunta katsoo, että tässä tapauksessa kyse on ollut liikennevakuutusehtojen kohdassa 8.4.2 tarkoitetulla tavalla liikennekäytöstä poiston aikana tapahtuneesta ajoneuvon liikenteessä käyttämisestä, jonka johdosta vakuutuksenottajan on suoritettava vakuutusyhtiölle vakuutusehdoissa määritelty kolminkertainen vakuutusmaksu.
Liikennevakuutuslain 22 §:n mukaan korotettu vakuutusmaksu määrätään liikennekäytöstä poiston alkamispäivän ja liikenteeseen käytön ajalta, jollei erityisen painavasta syystä muuta johdu. Tässä tapauksessa A on kertomansa mukaan luovuttanut henkilöautonsa avaimet liikennekäytöstä poistettua ajoneuvoa pihassaan säilyttäneelle B:lle auton mahdollista siirtämistarvetta varten. B on A:lta saamiaan avaimia käyttämällä lähtenyt kuljettamaan ajoneuvoa liikenteessä. Vakuutuslautakunta katsoo, että tämän kaltaista tilannetta, jossa ajoneuvon käytön väitetystä luvattomuudesta ei ole esitetty konkreettista näyttöä, ei voida pitää liikennevakuutuslain 22 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa esimerkkinä erityisen painavasta syystä mainittuun ajoneuvon anastamiseen rinnastettavana perusteena. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tässä tapauksessa ei ole perusteita korotetun vakuutusmaksun määräämättä jättämiselle.
Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on voinut esittämillään perusteilla määrätä A:lle korotetun vakuutusmaksun hänen ajoneuvonsa 2.1.2019 tapahtuneen liikenteessä käyttämisen johdosta. Korotettua vakuutusmaksua, joka on selvitysten perusteella määritetty kertomalla A:n liikennevakuutussopimuksen mukainen maksu ajalta 17.1.2018 – 2.1.2019 kolmella, on pidettävä määrältään vakuutusehtojen mukaisena.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala
Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho