Tapahtumatiedot
M.L. oli polttanut roskia tontillaan 19.6.2014. Nuotio oli jäänyt polttamisen seurauksena kytemään, ja palo oli levinnyt nuotiosta letkua pitkin O:n kaupungin viemärikaivoon, jolloin kaivon muoviosat olivat sulaneet ja kaivo oli mennyt tukkoon. Tämän seurauksena naapurissa asuvan N:n pariskunnan omakotitaloon oli 20.6.2014 tulvinut jätevettä sisälle ja N:n pariskunnan omaisuudelle oli aiheutunut vahinkoa. M.L. oli ilmoittanut vahingosta omalle vakuutusyhtiö B:lle jo heti vahingon tapahduttua kesällä 2014.
N:n pariskunta oli vaatinut vahingonkorvausta O:n kaupungilta, ja kaupungin vahingonkorvausvastuuta oli käsitelty käräjäoikeudessa, joka on 22.5.2015 antamallaan välituomiolla katsonut, että O:n kaupunki on ollut tuottamuksesta riippumattomassa vastuussa N:n pariskunnalle aiheutuneesta vahingosta. Korvauksen määrää koskevaa riitaa on lisäksi käsitelty hovioikeudessa, joka on 23.11.2017 antamallaan tuomiolla lausunut vahingonkorvauksen määrästä. Kaupunki on maksanut N:n pariskunnalle vahingonkorvauksena noin 650 000 euroa.
O:n kaupunki on vaatinut M.L.:ää korvaamaan sekä kaupungille itselleen aiheutuneet vahingot että vahingot, jotka kaupunki on joutunut N:n pariskunnalle korvaamaan. Kaupunki on esittänyt korvausvaatimuksen M.L.:lle 22.9.2014, 20.9.2017 ja 12.4.2018.
Vakutuusyhtiö B on 9.10.2018 päivätyssä korvauspäätöksessään katsonut, että M.L.:n vastuuvakuutuksesta korvataan O:n kaupungin kaivolle aiheutunut vahinko. Vakutuusyhtiö B on edelleen katsonut, että M.L. ei ole korvausvastuussa N:n pariskunnalle aiheutuneesta vahingosta.
Asiakkaan valitus
O:n kaupunki pyytää Vakuutuslautakuntaa oikaisemaan vakuutusyhtiö B:n tekemän korvauspäätöksen vahinkoasiassa, joka koskee M.L.:n aiheuttamaa palovahinkoa. Vakuutusyhtiö B on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa M.L.:n vastuuvakuutuksesta siltä osin kuin vahinko on aiheutunut naapurikiinteistölle. O:n kaupunki pyytää, että vakuutusyhtiö B:n korvauspäätös oikaistaan korvausvastuun ulottuvuuden ja määrän osalta ja muutetaan siten, että vakuutusyhtiö B velvoitetaan korvaamaan O:n kaupungin maksettavaksi aiheutuneet vahingot M.L.:n vastuuvakuutuksen vakuutusmäärään saakka.
Vakuutusyhtiö B on korvauspäätöksessään katsonut, että M.L. on ollut huolimaton roskien poltossa ja aiheuttanut tällä toiminnallaan vahinkoa. Vakuutusyhtiö B on kuitenkin kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa siltä osin, kuin se koskee N:n pariskunnalle aiheutunutta vahinkoa.
Vakuutusyhtiö B vetoaa päätöksessään ensinnäkin siihen, että O:n kaupunki on jo saanut korvauksen omasta vastuuvakuutuksestaan siltä osin, että se on joutunut korvaamaan vahingot N:n pariskunnalle. Toiseksi yhtiö vetoaa siihen, että takaisinhakuoikeus on siten siirtynyt kaupungin vakuutusyhtiölle, eikä vakuutusyhtiöllä ole vakuutussopimuslain 75 §:n mukaisesti takautumisoikeutta yksityishenkilöltä.
Totta on, että kaupunki on saanut korvauksen vastuuvakuutuksesta N:n kärsimän vahingon osalta. Kaupunki on ollut pakotettu käyttämään tältä osin omaa vakuutustaan, koska M.L.:n vakuutusyhtiö B ei ole korvaustoiminnassaan noudattanut vakuutussopimuslain (VSL) määräyksiä ja hyvän korvaustoiminnan periaatteita, vaan on kohtuuttomasti viivytellyt korvauspäätöksen tekemisessä. Vakuutusyhtiö B on tehnyt asiassa korvauspäätöksen vasta 9.10.2018, vaikka jo viimeistään poliisilaitoksen päätöksessä 19.12.2014 esitetyin perustein on ollut päivänselvää, että kyseessä on M.L.:n tuottamuksellaan aiheuttama vahinko. Tuossa vaiheessa O:n kaupungin vastuuvakuutuksesta ei ollut vielä maksettu N:n pariskunnan korvauksia.
Vakiintuneesti vakuutusoikeudessa on katsottu, että jos kolmas henkilö on vastuussa vahingosta, voi vahingonkärsijä valita, hakeeko korvausta omasta vakuutuksestaan vai vahingonaiheuttajalta. O:n kaupunki on valinnut, että se hakee korvausta vahingonaiheuttajalta, M.L.:ltä. Vahinko on ilmoitettu vakuutusyhtiö B:lle jo kesällä 2014. Vakuutusyhtiö B on kuitenkin viivytellyt korvauspäätöksen tekemisessä. O:n kaupunki on tällöin, välttääkseen omien varojensa käyttämisen, sopinut oman vakuuttajansa kanssa rahoitusjärjestelyistä siten, että vahingonkorvaus N:n pariskunnalle maksetaan kokonaisuudessaan O:n kaupungin vakuutusyhtiöstä, ja O:n kaupunki palauttaa M.L.:n vakuutusyhtiöltä saamansa korvauksen omalle vakuutusyhtiölleen. Missään vaiheessa O:n kaupungin tarkoituksena ei ole ollut luopua korvauksen hakemisesta vahingon tosiasialliselta aiheuttajalta.
O:n kaupungin kannalta olisi kohtuutonta edellyttää, että se ei voisi käyttää omaa vastuuvakuutustaan rahoittaakseen korvausvastuutaan siltä ajalta, kun vahingon tosiasiallisen aiheuttajan vakuutusyhtiö viivyttelee korvauspäätöksen tekemisessä. Kohtuuttoman lopputulokseen johtaisi myös se, että vakuutusyhtiö B pystyisi käyttämään hyväkseen VSL 75 §:n takautumisoikeuden rajoitusta vain sen takia, että se on itse toiminut VSL:n vastaisesti laiminlyömällä korvauspäätöksen tekemisen laissa säädetyssä ajassa.
O:n kaupunki huomauttaa myös, että vastuuvakuutus on vapaaehtoinen vakuutus. O:n kaupunki ei halua rasittaa omaa vahinkotilastoaan siltä osin, kuin M.L. on vastuussa vahingosta. Kaupunki ei halua, että toisen aiheuttama vahinko korottaa heidän vakuutusmaksujaan tulevaisuudessa. O:n kaupunki edellyttää, että vakuutusyhtiö B kantaa oman korvausvastuunsa asiassa ja korvaa vakuutuksenottajansa toiselle aiheuttaman vahingon – siihen tarkoitukseen kaiketi vakuutusyhtiö B:n myöntämä vastuuvakuutus on tarkoitettu. Kaupunki toteaa selvyyden vuoksi, että sen tarkoituksena ei ole ollut viime kädessä vaatia M.L.:ltä enempää korvauksia, kuin mikä on M.L.n vastuuvakuutuksen vakuutusmäärä.
Vakuutusyhtiö B on lisäksi perustellut kielteistä korvauspäätöstään sillä, että N:n pariskunnalle aiheutunut vahinko olisi vahingonaiheuttajan näkökulmasta ennalta-arvaamaton. Perustelu on erikoinen. M.L. on polttanut nuotiota muovisen puutarhaletkun päällä, jonka olemassaolosta hänen on tontin omistajana täytynyt olla tietoinen. M.L.:n on myös täytynyt olla tietoinen siitä, että letku johtaa kaupungin jätevesikaivoon. Millään lailla ennakoimatonta ei ole se, että muovi palaa. Ennakoimatonta ei ole myöskään se, että palo voi levitä, mikäli riittävä nuotion jälkivartiointi laiminlyödään. Ennakoimatonta ei ole sekään, että jätevesijärjestelmä lakkaa toimimasta, mikäli kaivo tukitaan sulattamalla sen sisälle muovia. Päinvastoin se, että jätevesikaivon tukkimisen seurauksena jätevedet alkavat tulvia, on itsestään selvää. Vakuutusyhtiö B on korvauspäätöksessään katsonut aivan oikein, että M.L. on korvausvastuussa jätevesikaivolle aiheuttamastaan vahingosta. Olisi kestämätöntä ajatella, että korvausvastuu rajoittuisi vain jätevesikaivolle aiheutuneisiin vahinkoihin, mutta ei enää kaivon toimimattomuudesta aiheutuneisiin vahinkoihin, ottaen huomioon, että jätevesikaivolle aiheutetusta vahingosta seuraa aina tulva, eikä siitä voi seurata mitään muuta. Jätevesijärjestelmän ainoa funktio on hoitaa jätevesijärjestelmää. Jätevesijärjestelmän tulvimisesta N:n pariskunnalle aiheutuneet vahingot ovat siis ennakoitavia ja selkeässä syy-yhteydessä M.L.:n tuottamukselliseen toimintaan.
Vakuutusyhtiö B perustelee päätöstään myös sillä, että M.L.n syyksi ei voi lukea jätevesikaivon ylivuotoputken toimimattomuutta. Ylivuotoputki ei ensinnäkään ole pakollinen jätevesikaivossa. Toisekseen, vaikka ylivuotoputken toimimattomuus olisikin osaltaan vaikuttanut aiheutuneeseen jätevesien tulvimiseen, vahingon juurisyy oli kuitenkin se, että jätevesikaivo tukkeutui M.L.n tuottamuksesta. Mitään vahinkoa ei olisi syntynyt, mikäli M.L.:n toiminta poistettaisiin tapahtumaketjusta.
Edellä olevilla perusteilla O:n kaupunki pyytää Vakuutuslautakuntaa muuttamaan vakuutusyhtiö B:n korvauspäätöstä ja velvoittamaan vakuutusyhtiö B:n korvaamaan vakuutuksenottajansa aiheuttaman vahingon vakuutusmäärään saakka.
O:n kaupunki on vakuutusyhtiö B:n vastineen johdosta antamassaan lisälausumassa (29.8.2019) todennut seuraavaa.
Tapauksessa ei ole kyse vakuutussopimuslain 75 §:n mukaisesta vakuutusyhtiön suorittaman korvauksen takautumisoikeudesta. Tapauksessa on kyse siitä, että vakuutusyhtiö B ei ole tehnyt korvauspäätöstä VSL 70 §:n mukaisessa määräajassa, vaan on viivytellyt korvauspäätöksen tekemisessä ja yrittää nyt perusteettomasti käyttää hyväkseen VSL 75 §:n mukaista takautumisoikeuden rajoitusta, joka O:n kaupungin käsityksen mukaan on laadittu yksityishenkilön, ei vakuutusyhtiön suojaksi. Vakuutusyhtiö B:llä on ollut viimeistään 19.12.2014 käytettävissään kaikki informaatio korvauspäätöksen tekemiseksi.
Oikeus vaatia vahingonkorvausta vahingon tosiasialliselta aiheuttajalta on siirtynyt O:n kaupungille ja O:n kaupunki on useaan kertaan vaatinut korvausta vahingon aiheuttajalta neljän vuoden aikana. N:n pariskunnan mahdollisella vakuutusyhtiö B:lle tekemällä ilmoituksella korvausvaatimuksesta luopumisella ei ole asiassa merkitystä.
O:n kaupunki ei ole missään vaiheessa väittänyt, että VSL 75 § olisi kohtuuton. O:n kaupunki katsoo, että kohtuutonta on, mikäli korvausvastuussa oleva vakuutusyhtiö voisi viivyttelemällä riittävän kauan saada hyväkseen VSL 75 §:n mukaisen takautumisoikeuden rajoituksen ja pääsisi välttämään korvausvastuunsa. O:n kaupunki katsoo, että se ei ole menettänyt puheoikeuttaan asiassa pelkästään sen vuoksi, että se ei ole halunnut sitoa omia varojaan vahingon korvaamiseen sillä aikaa, kun korvausvastuussa oleva vakuutusyhtiö viivyttelee korvauspäätöksen tekemisessä. Kaupunki ei ole hakemassa korvausta M.L.:ltä vakuutusyhtiö B:n myöntämän vastuuvakuutuksen vakuutusmäärän ylittäviltä osin, joten kaupungin tekemän järjestelyn ei millään tavalla voida katsoa tulevan yksityishenkilön vahingoksi.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on vastineessaan toistanut tapahtumatiedot ja todennut lisäksi seuraavaa.
Vakuutusyhtiö B on 9.10.2018 päivätyssä korvauspäätöksessään katsonut, että M.L.:n vastuuvakuutuksesta voidaan korvata kaivolle aiheutunut vahinko. Vakuutusyhtiö B on päätöksessä esitetyin perusteluin katsonut, että M.L. ei ole korvausvastuussa N:n pariskunnalle aiheutuneesta vahingosta.
Päätöksessä on todettu, että siltä osin kuin vahinko on korvattu kaupungin vastuuvakuutuksesta, on takautumisoikeus siirtynyt korvauksen suorittaneelle vakuutusyhtiölle vakuutussopimuslain 75 §:n mukaisesti. O:n kaupungilla ei ole näin ollen oikeutta vaatia M.L.:ltä O:n kaupungin maksettavaksi tuomittuja korvauksia siltä osin, kun vahinko on korvattu O:n kaupungin vastuuvakuutuksesta. Koska M.L. ei ole tapauksessa toiminut tahallisesti eikä törkeän huolimattomasti eikä M.L. ole myöskään velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudesta riippumatta, ei vakuutusyhtiölläkään ole takautumisoikeutta M.L.:ää kohtaan.
Vakuutusyhtiö B katsoo edelleen, että sen 9.10.2018 tekemä päätös on oikea ja voimassa olevan oikeuden ja vakuutusehtojen mukainen eikä valituksessa esitetty tuo asiaan mitään sellaista uutta tietoa, jonka perusteella ratkaisua olisi muutettava.
Kodin vastuuvakuutuksesta korvataan toiselle aiheutuneita henkilö- ja esinevahinkoja, joista vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
M.L.:n korvausvastuu N:n pariskunnalle aiheutuneesta vahingosta
Vahingon korvattavuus vastuuvakuutuksesta edellyttää, että vakuutettu on menetellyt vahingonkorvausvelvollisuuden perustavalla tavalla ja on siten voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta. Pelkästään se, että vakuutetun toiminta on johtanut vahinkoon, ei vielä tarkoita sitä, että vakuutettu olisi vahingosta korvausvastuussa. Korvausvastuun syntyminen edellyttää tuottamuksen ja syy-yhteyden lisäksi vahingon ennakoitavuutta. Yllättävät ja vahingonaiheuttajan kannalta ennalta-arvaamattomat vahingot jäävät vahingonaiheuttajan vastuun ulkopuolelle syy-yhteydestäkin huolimatta.
Tapauksessa M.L. on polttanut omalla tontillaan roskia nuotiossa, joka on sijainnut noin 3–4 metriä tontilla sijainneesta kaivosta. M.L. on sammuttanut nuotion ja varmistanut myöhemmin, että nuotio on sammunut eikä nuotiosta ole tässä vaiheessa enää noussut savua. Sammutettu nuotio on kuitenkin jäänyt kytemään ja tuli on jostain syystä levinnyt nuotion läheisyydessä olleen puutarhaletkun kautta M.L.:n tontilla sijainneeseen O:n kaupungin viemärikaivoon, jonka johdosta kyseessä olevan kaivon muoviosat ovat sulaneet. Toisin kuin O:n kaupunki on valituskirjelmässään väittänyt, asiassa ei ole näytetty tai aikaisemmin edes väitetty nuotion sijainneen puutarhaletkun päällä.
Ottaen huomioon M.L.:n toiminnan laatu, nuotion sijainti ja se, että M.L.:n tuottamus on tapauksessa ollut lievää, on jätevesien tulvimista naapuritontilla sijaitsevaan asuintaloon ja jätevesien rakennukselle ja irtaimistolle aiheuttamaa vahinkoa pidettävä hänen kannaltaan täysin ennalta-arvaamattomana. Edelleen asiassa on selvitetty, että O:n kaupungin vastuulla olevan jätevesikaivon varajärjestelmä ja ylivuotoputki ovat olleet väärin asennettuja ja toimimattomia. Mikäli ylivuotoputki olisi toiminut, ei jätevedestä aiheutunutta vahinkoa olisi aiheutunut. Kaivon ylivuotoputken toimimattomuudesta aiheutuneet vahingot eivät ole M.L.:n vastuulla. Vahingon ennalta-arvaamattomuuden lisäksi vakuutusyhtiö katsoo lisäksi, että jäteveden tulvimisesta aiheutunut vahinko ei ole syy-yhteydessä M.L.:n toimintaan. Näin ollen M.L. ei ole korvausvastuussa N:n pariskunnalle aiheutuneesta vahingosta eikä vahinkoa tätä osin voida korvata M.L.:n vastuuvakuutuksen perusteella.
Vakuutusyhtiö huomauttaa lisäksi, että O:n kaupunki on aikaisemmin käräjäoikeuden välituomiosta 22.5.2015 ilmenevällä tavalla katsonut, että tapahtumankulku on ollut yllättävä ja poikkeuksellinen eikä kaivon tukkeutumisen todenneelta O:n kaupungin virkapäivystäjältä ole kohtuudella voitu edellyttää sen ymmärtämistä, että kaivon tukkeutuminen olisi voinut johtaa jäteveden nousemiseen viereisellä tontilla sijaitsevaan rakennukseen. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan myöskään M.L.:ltä ei ole tapauksessa voitu edellyttää sellaista ymmärrystä, että hänen omalla tontillaan poltetun ja sammuneen nuotion kytemisen seurauksena naapurin tontilla olevaan asuinrakennukseen tulvii jätevedet sisälle siten, että koko rakennus tuhoutuu korjauskelvottomaksi.
Vakuutuksenantajan takautumisoikeus
Vakuutussopimuslain 75 §:n mukaan vakuutetun oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutuksenantaja on hänen vakuutuksensa perusteella suorittanut, siirtyy vakuutuksenantajalle siinä tapauksessa, että kolmas henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta taikka on lain mukaan velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudesta riippumatta.
Tapauksessa O:n kaupunki on liitteenä olevista tuomioista ilmenevällä tavalla vahingonkorvausvastuussa N:n pariskunnalle aiheutuneesta vahingosta. O:n kaupungin vastuuvakuutusyhtiö A on korvannut N:n pariskunnalle aiheutuneen vahingon vakuutusehtojensa mukaisesti. Valituksen mukaan asiassa on kysymys jonkinlaisesta rahoitusjärjestelystä O:n kaupungin ja heidän vakuutusyhtiönsä välillä, mutta vakuutusyhtiö B:n käsityksen mukaan kysymys on tavanomaisesta vakuutusyhtiön vastuuvakuutuksen perusteella suorittamasta korvauksesta vahingonkärsineelle.
Koska N:n pariskunnalle aiheutunut vahinko on korvattu O:n kaupungin vastuuvakuutuksesta, oikeus vaatia maksettuja korvauksia on siirtynyt korvaukset maksaneelle vakuutusyhtiölle eli tässä tapauksessa vakuutusyhtiö B:n tietojen mukaan vakuutusyhtiö A:lle. Tässäkin tapauksessa vakuutusyhtiöllä olisi oikeus maksettujen korvausten vaatimiseen vain siinä tapauksessa, että M.L. olisi aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. Tapauksessa M.L.:n tuottamus ei ole ollut millään lailla törkeää eikä tällaista ole edes väitetty. Näin ollen myöskään O:n kaupungin vakuutusyhtiöllä ei ole takautumisoikeutta M.L.:ää kohtaan maksamiensa korvausten osalta.
O:n kaupunki on valituksessaan vedonnut siihen, että vakuutussopimuslain 75 §:n soveltaminen tapaukseen olisi kohtuutonta. Vakuutusyhtiö B huomauttaa, että vakuutussopimuslain 75 §:n mukaista takautumisoikeutta koskevat säännökset ovat pakottavia vahinkoa aiheuttaneen hyväksi, jos vahinkoa aiheuttanut taho on yksityishenkilö, kuten M.L. on. Vakuutusyhtiö B:n käsityksen mukaan valituksessa esitetyillä kohtuuttomuutta koskevilla väitteillä tai sillä, että O:n kaupunki ei halua rasittaa omaa vahinkotilastoaan, ei ole merkitystä edellä mainitun säännöksen soveltuvuuden ja sen pakottavuuden kannalta. Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että säännöksen kiertäminen valituksessa esitetyn kaltaisilla rahoitusjärjestelyillä yksityishenkilön vahingoksi ei ole mahdollista. Näin ollen O:n kaupungilla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta tai puhevaltaa vaatia vakuutusyhtiönsä maksamia korvauksia M.L.:ltä.
O:n kaupungille ei ole vakuutusyhtiö B:n käsityksen mukaan aiheutunut minkäänlaista vahinkoa siltä osin kuin sen maksettavaksi tuomitut korvaukset on korvattu kaupungin vastuuvakuutuksen perusteella. Vahingonkorvausoikeudessa sovellettava rikastumiskielto huomioon ottaen O:n kaupungilla ei tälläkään perusteella ole oikeutta vaatia itselleen korvauksia, jotka kaupungin vakuutusyhtiö on jo suorittanut. Valituksessa esitetty mahdollinen tulevaisuudessa tapahtuva vakuutusmaksujen nousu perustuu O:n kaupungin ja sen vakuutusyhtiön väliseen sopimukseen eikä se ole vahingonkorvauslain tai M.L.:n vastuuvakuutuksen nojalla korvattavaa vahinkoa.
Esitettyihin korvauskäsittelyn kestoa koskeviin väitteisiin liittyen vakuutusyhtiö B huomauttaa, että jätevesivahingon johdosta vahinkoa kärsinyt taho eli N:n pariskunta on pian vahingon tapahtumisen jälkeen ilmoittanut vakuutusyhtiö B:lle, että pariskunta ei vaadi korvauksia M.L.:ltä. Edelleen M.L. on heti vahingon sattumisen jälkeen ilmoittanut, että hän kiistää olevansa korvausvastuussa N:n pariskunnalle aiheutuneen jätevesivahingon osalta.
Vakuutusyhtiö katsoo edellä mainituilla perusteilla, että asiassa ei ole syytä muuttaa 9.10.2018 tehtyä korvauspäätöstä. Vakuutusyhtiö B on M.L.:n vastuuvakuutuksen perusteella suorittanut korvauksen siitä vahingosta, josta M.L. on voimassa olevan oikeuden perusteella korvausvastuussa.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö B velvollinen korvaamaan O:n kaupungin maksettavaksi aiheutuneet vahingot M.L.:n vastuuvakuutuksesta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutusehtojen 4.1 kohdan mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Asian arviointi
Asiassa on kyse roskien polton seurauksena aiheutuneesta vahingosta ja vahingon korvaamisesta. M.L.:n polttamasta ja kytemään jääneestä nuotiosta oli levinnut palo puutarhaletkua pitkin O:n kaupungin viemärikaivoon, jolloin kaivon muoviosat olivat sulaneet ja kaivo oli mennyt tukkoon. Tämän seurauksena naapurissa asuvan N:n pariskunnan omakotitaloon oli tulvinut jätevettä sisälle ja N:n pariskunnan omaisuudelle oli aiheutunut 650 000 euron vahinko.
Käräjäoikeus on 22.5.2015 antamallaan välituomiolla katsonut, että O:n kaupunki on ollut tuottamuksesta riippumattomassa vastuussa N:n pariskunnalle aiheutuneesta vahingosta. Korvauksen määrää koskevaa riitaa on lisäksi käsitelty hovioikeudessa, joka on 23.11.2017 antamallaan tuomiolla lausunut vahingonkorvauksen määrästä. Kaupunki on maksanut N:n pariskunnalle vahingonkorvauksena noin 650 000 euroa, mikä on maksettu O:n kaupungin vastuuvakuutuksesta.
O:n kaupunki on edelleen vaatinut M.L.:n vastuuvakuutuksesta korvausta sekä kaupungin kaivolle että N:n pariskunnalle aiheutuneesta vahingosta. O:n kaupunki on todennut, että se on käyttänyt omaa vastuuvakuutustaan ainoastaan rahoittaakseen aiheutuneen vahingon. Kaupungin tarkoituksena on ollut koko ajan hakea korvausta vahingon tosiasialliselta aiheuttajalta eli M.L.:ltä.
Vakuutusyhtiö B on 9.10.2018 päivätyssä korvauspäätöksessään katsonut, että M.L.:n vastuuvakuutuksesta voidaan korvata kaivolle aiheutunut vahinko. Vakuutusyhtiö B on N:n pariskunnalle aiheutuneen vahingon osalta katsonut päätöksessään, että ensinnäkään M.L. ei ole korvausvastuussa N:n pariskunnalle aiheutuneesta vahingosta vahingon ennalta-arvaamattomuuden vuoksi eikä toisekseen O:n kaupungilla edes ole regressioikeutta vakuutussopimuslain nojalla M.L.:ää kohtaan.
M.L.:n vahingonkorvausvastuu
Tarkasteltaessa M.L.:n mahdollista vahingonkorvausvastuuta N:n pariskunnalle aiheutuneesta vahingosta Vakuutuslautakunta toteaa seuraavaa. Korvausvastuun edellytyksenä on tuottamuksen ja syy-yhteysvaatimuksen lisäksi vahingon ennakoitavuus. Vahingon ennakoitavuusvaatimus tarkoittaa sitä, että korvausvelvollisen vastuu ei käsitä sellaisia vahinkoja, joiden aiheutuminen on ollut hänen kannaltaan ennalta-arvaamatonta. Tällöin on arvioitava sitä, onko vahingon mahdollisuus ja suuruus ollut aiheuttajan ennalta-arvattavissa teko- tai toimintahetkellä.
M.L.:n puutarhaletkun kautta jätevesikaivoon kulkeutunut palo on aiheuttanut kaivon muoviosien sulamisen sillä seurauksella, että kaivo on mennyt tukkoon, minkä seurauksena jätevedet ovat tulvineet N:n pariskunnan taloon. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että O:n kaupungin omistaman ja ylläpitämän jätevesikaivon varajärjestelmä on ollut vahingon tapahtumishetkellä ylivuotoputken osalta väärin asennettu ja toimimaton. Jos ylivuotoputki olisi toiminut normaalisti, ei vahinkoa olisi syntynyt. Kyseisen tapahtumaketjun aiheuttama seuraus on ollut hyvin poikkeuksellinen. Vakuutuslautakunta katsoo edellä lausuttuun nähden, että palon seurauksena kaivon muoviosien sulamisesta aiheutunut tukkeuma, joka oli aiheuttanut jätevesien tulvimisen naapuritaloon, ei ole ollut vahingonaiheuttaja M.L.:n näkökulmasta ennalta-arvattava ottaen huomioon ylivuotoputken toimimattomuus väärin asentamisen takia. Sen vuoksi M.L. ei ole vahingonkorvastuussa N:n pariskunnalle aiheutuneesta vahingosta.
O:n kaupungin regressioikeus M.L.:ää kohtaan
Päätelmä siitä, että M.L.:lle ei aktualisoidu vahingonkorvausvastuuta aiheutuneen vahingon ennalta-arvaamattomuuden takia, sulkee aukottomasti pois M.L:n vastuuvakuutusyhtiön vastuun. Vakuutuslautakunta kuitenkin käsittelee selvyyden vuoksi myös sen vaihtoehdon, että M.L:n sittenkin katsottaisiin olevan vastuussa kaupunkia kohtaan, ja kysymys vakuutussopimuslain 75 §:n soveltuvuudesta nousisi esiin. Vakuutussopimuslain 75 §:n mukaista takautumisoikeutta koskevat säännökset ovat pakottavia vahinkoa aiheuttaneen hyväksi, jos vahinkoa aiheuttanut taho on yksityishenkilö, niin kuin M.L. on.
O:n kaupunki ei väitteensä mukaan ole saanut vastuuvakuutusyhtiöltään varsinaista vakuutuskorvausta, vaan kaupungin mukaan se ja vakuutusyhtiö olisivat ainoastaan sopineet eräänlaisesta rahoitusjärjestelystä, jossa vakuutusyhtiö lainaa kaupungille vahingonkorvauksen maksamiseen tarvittavat varat. Kaupungin oli määrä maksaa laina takaisin M.L:ltä tai tämän vakuutusyhtiöltä saamallaan korvauksella.
Vakuutuslautakunta kiinnittää huomiota siihen, että vakuutusyhtiön toiminta on vahvasti säänneltyä. Vakuutusyhtiölain 1 luvun 14 §:n mukaan vakuutusyhtiö ei saa harjoittaa muuta toimintaa kuin vakuutustoimintaa ja vakuutusyhtiölain 2 luvun 16 §:ssä määriteltyä vakuutustoimintaan liittyvää toimintaa (liitännäistoiminta). Tällainen liitännäistoiminta tarkoittaa lain mukaan sitä, että vakuutusyhtiö saa tietyissä tilanteissa toimia pääasiallisen toimintansa ohella muun kuin vakuutustoimintaa harjoittavan yrityksen edustajana sekä markkinoida ja myydä tällaisen yrityksen lukuun sen tarjoamia palveluja ja tuotteita asiakkaille. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole edes väitetty tai muuten tullut esiin, että vakuutusyhtiö olisi toiminut esimerkiksi rahoituslaitoksen asiamiehenä ja välittänyt luottoa tässä ominaisuudessa. Lausuttu merkitsee sitä, ettei kaupungin vastuuvakuutusyhtiö olisi lain mukaan edes saanut menetellä sillä tavalla kuin O:n kaupunki on väittänyt vakuutusyhtiön kanssa sovitun.
Muutenkin lautakunta pitää epäuskottavana, että vakuutusyhtiö olisi ilman vastuuvakuutussopimuksen olemassaoloa ollut valmis lainaamaan kaupungille huomattavan summan vahingonkorvauksen tilapäiseksi rahoittamiseksi. Lautakunta katsoo, että kaupunki on tosiasiassa nostanut vakuutusyhtiöltä vakuutuskorvauksen vastuuvakuutuksensa perusteella. Väitetty rahoitusjärjestely on ollut ainoastaan keinotekoinen järjestely, jonka tarkoituksena on ollut vakuutussopimuslain 75 §:n pakottavuusvaikutuksen kiertäminen. Kaupungin valituksessa esittämillään, kohtuuttomuutta koskevilla väitteillä tai sillä, että kaupunki ei halua rasittaa omaa vahinkotilastoaan, ei ole merkitystä edellä mainitun säännöksen soveltuvuuden ja sen pakottavuuden kannalta. Vakuutuslautakunta katsoo, että tapausta on arvioitava vakuutussopimuslain 75 §:ää soveltaen.
Vakuutussopimuslain 75 §:n mukaan vakuutetun oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutuksenantaja on hänen vakuutuksensa perusteella suorittanut, siirtyy vakuutuksenantajalle siinä tapauksessa, että kolmas henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta taikka on lain mukaan velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudesta riippumatta. Tapauksessa ei ole noussut esiin syytä pitää M.L:n tuottamusta törkeänä, eikä hän myöskään ole voinut olla vahingosta vastuussa huolimattomuudestaan riippumatta. Toisin sanoen, vaikka kaupungille olisikin syntynyt oikeus korvaukseen M.L:ltä, se ei olisi voinut tapauksen olosuhteissa siirtyä vastuuvakuutusyhtiölle.
Yhteenveto
Vakuutuslautakunta katsoo ensinnäkin, ettei M.L. ole vahingonkorvausvastuussa N:n pariskunnalle aiheutuneesta vahingosta vahingon ennalta-arvaamattomuuden takia. Toisaalta vaikka katsottaisiin, että M.L. olisi alun perin ollut vastuussa kaupunkia kohtaan, oikeus on kaupungin osalta lakannut siinä vaiheessa, kun kaupunki on saanut korvauksen vakuutuksestaan. Kaupungin mahdollinen saamisoikeus M.L:ää kohtaan ei ole voinut siirtyä kaupungin vastuuvakuutusyhtiölle, koska pakottavasti soveltuvan vakuutussopimuslain 75 §:n mukaiset edellytykset eivät tapauksen olosuhteissa täyty.
Lopputulos
Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön päätös on oikea eikä suosita siihen muutosta.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Esittelijä Luukkonen
Jäsenet:
Korpiola
Rusanen
Sarpakunnas
Akselinmäki