Tapahtumatiedot

Asiakkaan 19.4.2019 laatiman vahinkoilmoituksen mukaan Gram – merkkinen 500 litran pakastearkku (käyttöönottovuosi 2013) oli rikkoutunut ja sen sisältö oli sulanut kokonaan. Asiakas oli palannut kotiinsa sunnuntai-iltana ja huomannut rikkoutumisen maanantaina hakiessaan kylään lähtemisen yhteydessä pakastimesta hilloja tuliaisviemisiksi. Pilaantuneet ruokatavarat oli syötäväksi kelpaamattomina hävitetty. Pakastimessa oli ollut seuraavat ruokatavarat:
- 1 kokonaisen poron lihat 65kg (900 €)
- hilloja 20 kg (400 €)
- poron käristysliha 15 kg (375 €)
- poron keittolihat 20 kg (200 €)
- muut marjat (200 €)
- poron kuivat lihat 15 kg (1.500 €)
- hirven paistia 20 kg (400 €)
- hirven keittolihat 15 kg (150 €)
- kalat ja sienet (150 €)
- metso 6 kpl + riekko 6 kpl (yht. 510 €)
- leivät, pakastevihannekset  

Asiakkaan korvausvaatimus pakastimesta (uusarvo 650 €) ja pakasteista (4.785 €) oli yhteensä 5.435 euroa. 

Vakuutusyhtiö pyysi asiakkaalta sähköpostitse huoltoliikkeen korjauskustannusarviota tai korjauslaskua pakastimesta. Yhtiö pyysi myös selvitystä lihojen ostopaikasta, ostotositteita, valokuvia pilaantuneista pakasteista ja pakastearkusta, tietoja siitä, miten lihat oli hävitetty ja selvityksen siitä, oliko lihat tarkoitettu pelkästään omaan käyttöön vai esimerkiksi myyntiin. 

Asiakas toimitti vakuutusyhtiölle huoltoliikkeen korjauskustannusarvion. Asiakkaan mukaan pilaantuneet tavarat oli viety heti ekopisteen kaatopaikkajätesäiliöön. Tällaisia vahinkoja ei ole asiakkaalle aikaisemmin sattunut ja menetyksen aiheuttaman pettymyksen takia tilanteessa ei voitu mieltää, että pakastimen sisältö olisi pitänyt valokuvata. Lihat ovat olleet omista poroista. Hirvi ja linnut ovat olleet itse pyydettyjä, ja marjat sekä sienet itse poimittuja. Pohjoisessa eletään pitkien välimatkojen (matka kirkonkylälle noin 75 km) takia luonnon antimilla ja omavaraistaloudessa niin pitkälle kuin mahdollista. Satokausi on sienten ja marjojen osalta syksyllä, hirvenpyynti kestää joulukuuhun saakka, linnustus alkaa syyskuussa ja porojen teurastusaika on marras-tammikuussa. Vuoden päivillä ja kahdella jaettuna lihan määräksi muodostuu 410 grammaa/päivä. Lihaa annetaan ja tarjotaan lasten vierailujen yhteydessä ja muillekin vierailijoille. Uutta satoa odotettaessa eletään eineksillä, säilykkeillä ja pilkityillä kaloilla. Myytäväksi lihaa ei liikene yhtään. 

Koska huoltoliikkeen korjauskustannusarvioon ei ollut merkitty pakastearkun tarkkaa mallitietoa, vakuutusyhtiö pyysi asiakasta toimittamaan valokuvan pakastearkun tyyppikilvestä. Asiakas ilmoitti, että pakastearkku on hävitetty hyötyjäteasemalle. Vakuutusyhtiö tiedusteli tämän jälkeen asiakkaalta, mistä vuonna 2013 käyttöön otetuksi ilmoitettu pakastearkku on hankittu ja pyysi myös ostokuittia. Asiakkaan muistaman mukaan kone oli hankittu X-liikkeestä. Asiakkaalla ei ollut ostokuittia, koska niitä ei säilytetä kauemmin kuin takuu on voimassa. 

Vakuutusyhtiö maksoi korvauspäätöksellään 16.5.2019 korvauksena pakastimen korjausarviosta ja tähän liittyneistä matkakuluista 73,50 euroa. Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen 20.5.2019 mukaan yhtiö ei maksa korvausta pakastearkusta ja pakasteista. Vahinkoilmoituksen mukaan rikkoutunut pakastin oli otettu käyttöön vuonna 2013. Korvausvaatimus on esitetty uuden vastaavan pakastimen hinnan 650,00 euroa mukaan. Valokuvassa pakastin näytti huomattavasti vanhemmalta kuin mitä asiakas oli ilmoittanut, joten asiakasta pyydettiin toimittamaan valokuva pakastimen tyyppikilvestä. Asiakas kertoi, että pakastin oli hävitetty. Vakuutusyhtiö kertoo ottaneensa yhteyttä Gramin asiakaspalveluun, jolta saadun tiedon mukaan 500 litran pakastearkkuja on ollut tuotannossa viimeksi vuosina 2006 - 2007. Gramin asiakaspalvelusta saadun tiedon perusteella pakastearkku on ollut vähintään 12 vuotta vanha. Vakuutusehtojen mukaan 6 vuotta vanhan pakastimen arvo olisi 70 % uuden vastaavan hinnasta, kun taas 12 vuotta vanhan pakastimen arvo olisi 10 % uuden vastaavan hinnasta. Vakuutusyhtiö katsoi, että asiakas on antanut yhtiölle väärää tietoa pakastimen iästä saadakseen suuremman vakuutuskorvauksen. Yhtiö vetosi vilppiä koskevaan yleisten sopimusehtojen kohtaan 13.2 ja epäsi korvauksen pakastimesta kokonaan. 

Pakasteiden osalta vakuutusyhtiö vetosi ehtokohtaan 13.2, jonka mukaan korvauksenhakijan tulee toimittaa vakuutusyhtiölle tarpeelliset tiedot yhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi selvitys oikeudesta korvaukseen, selvitys vakuutustapahtumasta sekä selvitys vahingon määrästä. Vakuutusyhtiölle on aina varattava tilaisuus vahingon tarkastamiseen. Vahingoittunutta omaisuutta ei saa hävittää ennen kuin vakuutusyhtiö on antanut siihen luvan tai korvausasia on käsitelty loppuun. Asiakas kertoi, että hänellä ei ole valokuvia pakasteista, koska ne vietiin heti jätesäiliöön. Korvauksen hakijan velvollisuutena on näyttää toteen aiheutunut vahinko ja vahingon määrä. Vakuutusyhtiö ei ole antanut lupaa hävittää pakasteita ja valokuvia pakasteista ei ole. Yhtiö katsoo, että pakasteille aiheutunut vahinko jää näyttämättä toteen, minkä vuoksi korvausta ei makseta myöskään pakasteista.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että vahinko korvataan pakasteiden osalta täysimääräisesti. Hän kiistää vakuutusyhtiön väitteen väärien tietojen antamisesta ja kertoo ilmoittaneensa kaikki tiedot totuudenmukaisesti. Vakuutusyhtiön päätös merkitsee sitä, että asiakasta epäillään vakuutuspetoksesta, mitä hän pitää loukkaavana. 

Asiakas kertoo, että hän on aiemmin ilmoittamansa mukaisesti ostanut pakastimen vuonna 2013. Hän ei voi olla vastuussa siitä, jos liikkeessä on myytävänä vanhempaa tuotantoa. Asiakas kertoo olleensa myös yhteydessä Gramin maahantuojaan, josta on kerrottu, että 500 litran pakastearkkuja on valmistettu viimeksi vuonna 2007, mutta jälleenmyyjillä niitä voi olla myytävänä paljon myöhemminkin. Tämän perusteella ei ole yllättävää, että vuonna 2013 on ollut myytävänä vuonna 2007 valmistettu pakastearkku. Asiakas vei pakastimen vakuutusyhtiön pyytämällä tavalla huoltoliikkeen arvioitavaksi. Hänelle ei ilmoitettu, että pakastearkkua ei saa hävittää ennen kuin vakuutusyhtiö antaa tähän luvan. 

Asiakkaan mukaan pakasteet oli pakko hävittää, koska osa niistä oli jo pilaantumassa. Pakastearkun ja jo haisevien pakasteiden jättäminen sisätiloihin ei olisi ollut niistä aiheutuvan terveysriskin takia mahdollista. Ulkona puolestaan ketut, korpit, merikotkat ja muut metsäneläimet olisivat repineet ja hajottaneet pakasteet pitkin pihaa. Pakasteiden menetys on suuri järkytys ja pakastimen sisällön kuvaaminen ei tullut tilanteessa mieleenkään. Kuitenkin kaksi ihmistä näki pakasteet niitä pois heitettäessä. Koska oli ilta ja kaikki konttorit olivat jo kiinni, myöskään vakuutusyhtiölle soittaminen toimintaohjeiden saamiseksi ei ollut mahdollista. Asiakkaan tiedossa ei ollut, että vakuutusyhtiöllä on myös konttorien aukioloaikojen ulkopuolella palveleva hätänumero. Hän teki vahinkoilmoituksen netissä ja aikaa kului pilaantuneiden tavaroiden hintojen etsimiseen, minkä johdosta ilmoitus tehtiin vasta muutaman päivän kuluttua vahingon sattumisesta. Asiakkaan mielestä on väärin, että suurella työllä metsästettyjen ja käsiteltyjen lihojen vahinkoa ei korvata dokumenttien puuttumisen perusteella. 

Vakuutusyhtiö on vastineessaan pitänyt epäuskottavana sitä, että pakastearkku on täynnä huhtikuun puolessa välissä. Asiakas kertoo säilyttävänsä lihaa pakastimessa lihaa aina noin puolentoista vuoden tarpeisiin, koska ennalta ei voida tietää, saako asiakas hirviluvan seuraavana vuonna tai onko lintuja pyydettäväksi. Hän on ollut sairauseläkkeellä jo 6 vuotta ja terveys on siinä kunnossa, että hän ei tiedä, kykeneekö seuraavana pyyntikautena pyyntiin lainkaan. Tämän vuoksi on välttämätöntä varautua vähän pidemmälle kuin ihmiset tavallisesti tekevät. Lihat ja kaikki muu pakastettava oli pienitty ja laitettu kerta-annospusseihin. Asiakkaan mukaan pakasteet mahtuivat hyvin pakastearkkuun. Asiakas kertoo hankkineensa samankokoisen pakastearkun rikkoutuneen tilalle. Vakuutusyhtiö voi halutessaan tulla katsomaan pakastearkkua ja mittaamaan, mitä siihen mahtuu. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan asiakkaan vaatimukset ja toistaa korvauspäätöksessään esitetyt seikat. Vakuutusyhtiö katsoo, että asiakas ei ole esittänyt näyttöä siitä, että hän olisi menettänyt pakastimen rikkoutumisen yhteydessä pakasteita tai että kyseinen pakastin olisi otettu uutena käyttöön vuonna 2013. Vakuutusyhtiö kiistää toissijaisesti pakasteista esitetyn korvausvaatimuksen määrän osalta.

Vaikka asiassa ei ole tullut ilmi, mihin kellonaikaan ilmoitettu vahinko havaittiin, vakuutusyhtiön puhelinpalvelu palvelee maanantaista perjantaihin klo 8-20. Lisäksi yhtiön hätäpalvelu palvelee 24 h. Sillä, että vahinko havaittiin illalla, ei ole vaikutusta asiaan. Vakuutusyhtiön mukaan vahingosta on mahdollista ilmoittaa vakuutusyhtiölle kellonajasta riippumatta. Sillä, että asiakas ei ole tiennyt päivystysnumeron olemassaolosta, ei ole merkitystä asiakkaan näyttövelvollisuuden kannalta. Myöskään se, että vahingoittuneet pakasteet on itse nähty kahden henkilön toimesta, ei riitä osoitukseksi pilaantuneiden pakasteiden määrästä. 

Asiakkaan toimittaman luettelon mukaan pakastimessa oli hirven- ja poronlihaa sekä hilloja yhteensä 170 kiloa. Lisäksi pakastimessa oli marjoja 200 euron arvosta, kalaa ja sieniä 150 euron arvosta, metsoja 6 kpl, riekkoja 6 kpl, leipiä, pakastevihanneksia yms. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on asiakkaan ilmoituksen mukaan kyse 500 litran pakastimesta. Kuluttaja.fi -internetsivujen (Ostajan opas: kylmälaitteet) mukaan säiliöpakastimeen mahtuu 30 - 35 kiloa pakasteita 100 käyttötilavuuslitraa kohden eli tässä tapauksessa yhteensä 150 - 175 kiloa. Tässä tapauksessa pakasteiden tarkastusmahdollisuudella olisi ollut olennainen merkitys asiassa, koska edellä mainittujen tietojen perusteella luetteloidut pakasteet eivät ole voineet mahtua kyseiseen pakastimeen. Vakuutusyhtiö katsoo, että mahdollisesti pilaantuneiden pakasteiden määrä jää epäselväksi.

Asiakas on kertonut pakasteiden käytöstä muun muassa, että pakastimessa oli vuoden lihat, koska kaupassa ei pitkien etäisyyksien takia voida käydä usein. Asiakaan mukaan vierailuilla käyvät lapset perheineen sekä muita ystäviä yökylässä, ja tapana on tarjota ruokaa myös heille, mikä lisäksi tapana on viedä lapsille tuliaisina vähän lihaa ja marjoja. Asiakkaan metsästys-, sienestys- ja marjastusajankohdista (pääosin syksyllä) kertomat seikat huomioon ottaen asiassa jää vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan epäselväksi, miten pakastin on kuitenkin ollut aivan täynnä pakasteita, vaikka vahingon sattuessa oli jo huhtikuun puoliväli. Vakuutusyhtiö ei pidä asiakkaan kertomusta uskottavana. 

Asiakas on kertonut hankkineensa pakastimen vuonna 2013 X-liikkeestä. Vakuutusyhtiö on muutoksenhakuvaiheessa selvittänyt asiaa kyseisen lopetetun liikkeen liikkeenharjoittajalta. Liikkeenharjoittajan mukaan liikkeellä oli ollut myynnissä Gramin 500 litran pakastimia vuonna 2013. Vakuutusyhtiön mielestä asiassa ei kuitenkaan ole esitetty näyttöä siitä, että asiakkaan pakastin on hankittu X-liikkeestä uutena vuonna 2013. Pakastearkku on hävitetty ennen kuin vahinkoasia on käsitelty loppuun. Asiakas ei ole ilmoittanut pakastimen mallitietoa, eikä sitä myöskään ole mainittu huollon lausunnossa. 

Huoltoliikkeiden lausunnoissa on lähes poikkeuksetta mainittuna mallitiedot. Vakuutusyhtiön Gramin asiakaspalvelusta saaman tiedon mukaan jälleenmyyjän toimesta uutena myytävässä pakastimessa on aina tyyppikilpi. Näiden tietojen perusteella on mahdollista, että pakastin ei ole ollut ostohetkellä uusi. Kaikesta huolimatta asiassa jää näyttämättä, että pakastin on hankittu X-liikkeestä uutena vuonna 2013. 

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut muun muassa seuraavat selvitykset:

- Asiakkaan vahinkoilmoitus 19.4.2019 ja siihen sisältynyt luettelo pilaantuneista pakasteista.
- LVI Oy:n lausunto 3.5.2019 pakastimen korjauskustannuksista. Lausunnon mukaan kyseessä on Gram – säiliöpakastin. Kompressorin (SC12) moottorin käämit ovat palaneet. Laitteen korjauskustannukset ovat (kompressori, kuivain, kylmäaine, työ) yhteensä 670 euroa. Lausunnon mukaan laitetta ei kannata korjata.
- Valokuva pakastimesta  

Päätös

Kysymyksenasettelu

Asiassa on erimielisyttä siitä, onko asiakas esittänyt riittävät selvitykset vahingon määrästä ja siitä, mikä on vakuutusehtojen mukaisen korvauksen määrä rikkoutuneesta pakastimesta. Erimielisyys koskee myös sitä, onko ja missä määrin pakasteita näytetty pilaantuneen vahinkotapahtuman seurauksena. Kysymys on myös siitä, onko asiakkaan näytetty antaneen vakuutusyhtiölle vilpillisesti vääriä tietoja ja tuleeko korvausta tällä perusteella alentaa tai se evätä. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys. 

Kotivakuutusehtojen (voimassa 1.7.2016 alkaen) kohdan KO148 (Rikkoutuminen) mukaan vakuutus korvaa äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttaman rikkoutumisvahingon.

Ehtokohdan KO150 alakohdan 2.4.2 (Irtaimiston vahingon määrä) mukaan kun irtaimen esineen nykyarvo on vahinkohetkellä vähintään puolet sen uusarvosta, vahingon määrä lasketaan uusarvon mukaan.

Kun irtaimen esineen nykyarvo on vahinkohetkellä alle puolet sen uusarvosta, vahingon määrä lasketaan nykyarvon mukaan.

Arvotaulukossa mainitun omaisuuden arvo määritellään kuitenkin kohdan 2.4.3 mukaisesti esineiden iän perusteella.

Ehtokohdan 2.4.3 mukaan arvotaulukossa esitettyjen esineiden tai esineryhmien vahingon määrä saadaan laskemalla omaisuuden vahinkohetken uusarvosta iän mukainen arvo arvotaulukkoa käyttäen. Jos vahingoittuneen esineen arvo poikkeaa oleellisesti taulukon osoittamasta arvosta, voidaan taulukon arvosta poiketa.

Esineen ikä lasketaan vähentämällä vahinkovuodesta käyttöönottovuosi. Ensimmäinen käyttöönottovuosi päättyy kalenterivuoden vaihtuessa riippumatta siitä, mihin aikaan vuodesta esine on otettu käyttöön.

Arvotaulukon esineryhmän kohdassa ”Kodinkoneet” olevan taulukon vaakasuoralla rivillä ”Ikä vuosina (vahinkovuosi – käyttöönottovuosi) sarakkeessa 6 on luku 70, ja sarakkeessa 12 luku 10.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 13.2 (Korvauksen hakijan velvollisuudet) mukaan sen hakijalta kirjallista, hänen allekirjoittamaansa hakemusta. Korvaushakemuksessa ja siihen liitetyissä asiakirjoissa vakuutusyhtiölle on annettava tarpeelliset tiedot yhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi
- hakijan selvitys oikeudestaan korvaukseen
- selvitys vakuutustapahtumasta; mitä, miten, missä ja milloin sattunut
- selvitys vahingon määrästä.

Vakuutusyhtiölle on aina varattava tilaisuus vahingon tarkastamiseen. Vahingoittunutta omaisuutta ei saa hävittää ennen kuin vakuutusyhtiö on antanut siihen luvan tai korvausasia on käsitelty loppuun.
[…]

Korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvityksiä.

Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset.

Jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen antanut vilpillisesti vakuutusyhtiölle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutustapahtuman ja vakuutusyhtiön vastuun selvittämisessä, voidaan korvausta alentaa tai se voidaan kokonaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Asian arviointi

Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt maksamasta asiakkaalle korvausta rikkoutuneesta pakastearkusta ja pakasteista. Yhtiö on katsonut, että asiakas on menetellyt vilpillisesti ilmoittaessaan viimeksi vuonna 2007 myynnissä olleen pakastimen vuonna 2013 käyttöön otetuksi. Yhtiö on toissijaisesti vedonnut siihen, että asiakas ei ole kyennyt osoittamaan, että hän on väittämällään tavalla ostanut pakastimen vuonna 2013 X Oy:stä, tai että pakastin on sitä ostettaessa ainakaan ollut uusi. Pakasteiden osalta vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että kaikki asiakkaan vahinkoilmoituksen listauksen mukaiset elintarvikkeet eivät olisi käytännössä voineet mahtua asiakkaan pakastimeen. Lisäksi yhtiö on vedonnut asiakkaan kertomuksen ristiriitaisuuteen siltä osin, että asiakkaan kertomuksen perusteella pakastimessa olleet tuotteet, erityisesti lihat, on pakastettu pääosin syksyllä ja loppuvuodesta, mutta asiakkaan kuvaamasta pakasteiden käytöstä huolimatta pakastimessa on väitetty olleen vielä huhtikuun puolivälissä enemmän pakasteita kuin sinne voidaan arvioida mahtuvan. Erityisesti tämän vuoksi asiakkaan olisi tullut varata vakuutusyhtiölle mahdollisuus tarkastaa vahinko tai ainakin valokuvata pakasteet ennen niiden pois heittämistä. 

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus häntä kohdanneesta vahingosta. Vakuutussopimuslaissa säädetään korvauksen hakijan selvitysvelvollisuudesta, jota vastaavat määräykset ovat vakuutusyhtiön yleisissä sopimusehdoissa. Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Vakuutussopimuslaki tai tapaukseen sovellettavat yleiset sopimusehdot eivät edellytä vakuutetulta määrätyn laatuista selvitystä vahingosta. Tämä merkitsee korvausmenettelyssä sitä, että esimerkiksi ostokuitin esittäminen ei ole esineen korvaamisen välttämätön edellytys, vaan esitettyä selvitystä harkitaan kokonaisuutena. Näyttövelvollisuutta arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon korvauksen hakijan vahinkokäsittelyn eri vaiheissa antamien tietojen johdonmukaisuus ja loogisuus.

Vakuutuslautakunta toteaa, että asiakkaan kertomus pakastimen rikkoutumisesta ja siellä olleiden pakasteiden sulamisesta on lähtökohtaisesti täysin mahdollinen. Lautakunnan mielestä ei ole poikkeuksellista, että noin 6 vuotta aikaisemmin ostetusta pakastimesta ei ole enää tallella ostotositetta. Myös asiakkaan kertomus pakasteiden hankkimisesta metsästämällä ja poronhoidon kautta koko vuoden tarpeiksi on sinänsä mahdollinen. Lautakunta pitää myös vahinkotapahtuman jälkeen asiakkaan tekemää ratkaisua siitä, että sulaneita pakasteita ei ryhdytä säilyttämään vahinkotarkastusta varten, vaan ne heitetään pois, käytännön syistä ymmärrettävänä. 

Toisaalta lautakunta toteaa, että korvauksen hakijalla on näyttötaakka vahingon määrästä ja yleisten sopimusehtojen mukainen velvollisuus esittää vakuutusyhtiölle riittävä selvitys vahingon määrästä. Tässä tapauksessa asiakas on kertonut, että rikkoutunut pakastin on ollut vuonna 2013 ostettu 500 litran Gram – merkkinen arkkupakastin.  Esillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt asiakkaan kertomusta pakastimen rikkoutumisesta. Asiakas on vienyt pakastimen vakuutusyhtiön pyynnön mukaisesti korjausarvion saamiseksi huoltoliikkeeseen ja esittänyt korjausarvion vakuutusyhtiölle. Korjausliikkeen lausunnossa ei kuitenkaan ole ollut pakastimen mallitietoa, mikä ei Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan ole tavanomaista. Pakastimesta otetusta valokuvasta tyyppikilpi ei ole ollut nähtävissä. Asiakkaan toimitettua 5.5.2019 korjausarvion vakuutusyhtiölle vakuutusyhtiö on 6.5.2019 pyytänyt valokuvaa pakastearkun tyyppikilvestä. Asiakas on 7.5.2019 ilmoittanut, että pakastearkku on hävitetty hyötyjäteasemalle. 

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään vedonnut siihen, että kyseisiä Gramin pakastimia ei ole maahantuojalta saadun tiedon mukaan ole enää vuonna 2013 ollut myynnissä ja vedonnut asiassa vilppiin. Vakuutusyhtiö on toisessa vastauksessaan Vakuutuslautakunnalle ilmoittanut, että sen X Oy:stä saaman tiedon mukaan X Oy:ssä on vuonna 2013 ollut myynnissä Gramin 500 litran pakastimia. Vakuutusyhtiön eri vaiheissa maahantuojalta ja X Oy:stä saamista tiedoista ei ole esitetty muuta selvitystä kuin yhtiön vastineissa olevaa kertomus. 

Vakuutusyhtiö on vedonnut pakastimessa olleiden elintarvikkeiden osalta siihen, että asiakkaan vahinkoilmoituksen mukaiset pakasteet eivät ole voineet mahtua 500 litran pakastimeen. Tältä osin vakuutusyhtiö on vedonnut Kuluttaja-lehden kylmälaitteiden ostamista ja valintaa käsittelevään artikkeliin, jonka mukaan arkkupakastimen säiliöön mahtuu 30 – 35 kiloa pakasteita 100 käyttötilavuuslitraa kohden, kun kaappipakastimessa vastaava määrä on 22 – 25 kiloa.

Asiakas ei ole vahingon satuttua ottanut pakasteista valokuvia. Asiakkaan vahinkoilmoituksessa olevassa listauksessa lueteltujen lihojen ja hillojen yhteenlaskettu paino on 170 kg. Näiden lisäksi pakastimessa on asiakkaan mukaan ollut vielä muita marjoja 200 euron arvosta, kaloja ja sieniä 150 euron arvosta, 6 metsoa, 6 riekkoa ja määrältään yksilöimättä jääviä leipiä ja pakastevihanneksia. Lajiltaan yksilöimättömien marjojen sekä kalojen ja sienien painot tai asiakkaan arvioinnissaan käyttämät kilohinnat eivät käy ilmi lautakunnalle toimitetusta selvityksestä. Lautakunnan arvion mukaan näiden muiden tuotteiden painon on kuitenkin katsottava varovaisestikin arvioituna olleen vähintään noin 20 kilon luokkaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että asiakkaan kertomuksen perusteella hänen 500 litran arkkupakastimessaan on ollut vähintään noin 190 kg pakasteita. 

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan on epäselvää, onko asiakkaan listauksen mukainen määrä pakasteita käytännössä voinut mahtua 500 litran arkkupakastimeen. Lisäksi asiakkaan oman, pakasteiden tasaista käyttämistä koskevan kertomuksen perusteella pakastimessa säilytettävän ruoan määrän ei vahingon havaitsemisajankohtana 15.4. olisi tullut olla suurimmillaan. Asiakas on kertonut, että pakasteet ovat mahtuneet pakastimeen ja kertonut pakasteiden olleen pienittyinä kerta-annospusseissa.

Vaikka asiakkaan kertomus vahinkotapahtumasta on sinänsä mahdollinen, rikkoutunutta pakastinta koskeva selvitys on ollut aukollista ja ristiriitaista. Asiakkaan kertomus pakastimessa 15.4.2019 olleiden pakasteiden määristä on lähtökohtaisesti ristiriidassa pakastimen tilavuuden kanssa. Toisaalta myös vakuutusyhtiön vetoamat tiedot pakastimen myytävänä olemisen ajankohdista perustuvat vain kertomukseen puhelimitse lähemmin yksilöimättömiltä henkilöiltä saaduista tiedoista. 

Ohjesääntönsä 10 §:n mukaan Vakuutuslautakunnalla on oikeus jättää riita-asia käsittelemättä silloin, kun riidan luotettava ratkaiseminen edellyttäisi suullisen todistelun vastaanottamista tai riita on muuten tyypiltään sellainen, että sen käsittely haittaisi vakavasti lautakunnan tehokasta toimintaa.

Tässä tapauksessa pakastimesta ja pakasteista maksettavan korvauksen kannalta keskeisiin tosiseikkoihin liittyy olennaisia epäselvyyksiä. Asiakkaan vahingon määrästä esittämän kertomuksen uskottavuuden ja vakuutusyhtiön kiistämisensä perusteeksi esittämien väitteiden punninta edellyttäisi Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan henkilötodistelun vastaanottamista. Näitä toimenpiteitä ei ole mahdollista toteuttaa Vakuutuslautakunnan kirjallisessa menettelyssä.

Esillä olevassa tapauksessa lautakunnan käytettävissä oleva asiakirjaselvitys jättää vahingon määrän ja osapuolten puolin ja toisin kantansa tueksi ilman konkreettisen näytön esittämistä esille tuomat seikat olennaisesti epäselviksi. Vakuutuslautakunta ei tämän johdosta pysty luotettavasti arvioimaan sitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen maksamaan lausunnonpyytäjälle hänen vaatimaansa korvausta. Lautakunta päättää, ettei se anna tässä asiassa ratkaisusuositusta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei anna asiassa ratkaisusuositusta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala 

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho