Tapahtumatiedot

Asiakas oli ottanut kotivakuutuksen vakuutusyhtiöstä helmikuussa 2018. Hän laiminlöi vakuutusmaksujensa maksamisen. Vakuutusyhtiö irtisanoi kotivakuutuksen ja muita vapaaehtoisia vakuutuksia päättymään kesäkuussa 2018. Asiakas maksoi erääntyneitä vakuutusmaksuja tämän jälkeen. Vakuutusyhtiö ei saattanut muun muassa kotivakuutusta uudelleen voimaan, koska asiakas oli laiminlyönyt useiden vakuutusmaksujen maksamisen.

Kotivakuutuksen kohteena ollut omakotitalo vaurioitui palovahingossa kesällä 2019. Asiakas vaati korvauksen maksamista itselleen ja pantinhaltijana olleelle asuntolainapankille. Asiakkaan käsityksen mukaan kotivakuutus oli maksettu ja sen piti olla voimassa. Vakuutusyhtiö ei korvannut vahinkoa katsottuaan, että vakuutus oli päättynyt irtisanomisen johdosta kesällä 2018. Yhtiön mukaan sillä ei ollut tietoa pantinhaltijana olleesta pankista, joten vakuutusyhtiön vastuu ei ollut jatkunut pantinhaltijaankaan nähden.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii korvausta kotivakuutuksestaan. Hän ei ollut tietoinen vakuutuksen päättymisestä kesäkuussa 2018. Hänen käsittääkseen vakuutus oli ollut pakollinen, koska pankki oli edellyttänyt sitä vuonna 2013 otetun asuntolainan vuoksi. Asiakkaan mielestä irtisanomiskirjeen lähettämisen ei pitäisi olla riittävää, vaan asian tulisi mennä perintään tai ilmoittaa siitä niin, että vakuutuksenottaja varmasti saa tiedon asiasta. Asiakas olisi ottanut vakuutuksen toisesta vakuutusyhtiöstä jos hän olisi tiennyt vakuutuksen irtisanomisesta.

Asiakas kertoo saaneensa viimeksi kesäkuussa 2019 vakuutusyhtiöstä uudet sopimusehdot, vaikka vakuutus yhtiön mukaan oli päättynyt vuotta aiemmin. Asiakkaan mukaan vakuutusyhtiön ilmoitukset ovat olleet sisällöltään epäselviä. Hän on edelleen siinä käsityksessä, että hän oli hoitanut kotivakuutusmaksunsa ja vakuutuksen pitäisi olla voimassa. Joka tapauksessa laiminlyönti oli määrältään pieni, ja korvauksen saamatta jääminen tuntuu kohtuuttomalta.

Asuntolainapankin asema

Vakuutusyhtiö ei ollut ilmoittanut pankille vakuutuksen päättymisestä. Asiakkaan mukaan vakuutusyhtiö on kyllä ollut tietoinen kiinteistön panttauksesta asuntolainan vakuudeksi, sillä asiakas oli tehnyt aiemman kotivakuutussopimuksen tämän saman vakuutusyhtiön kanssa samalla kuin oli ottanut asuntolainan vuonna 2013. Vakuutusyhtiö ja pankki toimivat samassa konttoritilassa. Ennen lainasopimuksen allekirjoittamista asiakas oli ohjattu viereiseen koppiin tekemään vakuutus, koska muutoin lainaa ei olisi myönnetty. Sitten kun vakuutus oli kunnossa, asiakas oli ohjattu takaisin allekirjoittamaan lainasopimus.

Pankki ja vakuutusyhtiö kuuluvat samaan yritysryhmään ja asiakasedutkin siirtyvät niiden välillä ongelmitta. Laina-asiakkuudesta kertyneillä eduilla olisi varmaankin voinut kuitata vakuutusmaksunkin maksetuksi.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö ei korvaa vahinkoa. Tulipalon sattuessa kesällä 2019 asiakkaalla ei ole ollut voimassa olevaa kotivakuutusta.

Omakotitalo irtaimistoineen oli ollut vakuutettuna tässä yhtiössä ajalla 29.1.2013–30.11.2017, jonka jälkeen asiakas oli siirtänyt vakuutuksen toiseen vakuutusyhtiöön. Talo irtaimistoineen oli uudestaan vakuutettuna tässä yhtiössä ajalla 1.2.2018–25.6.2018.

Vakuutuksen irtisanominen

Vakuutus oli sovittu maksettavaksi 12 erässä. Asiakas oli laiminlyönyt helmikuun 2018 ja huhtikuun 2018 vakuutusmaksut. Sen johdosta hänelle oli lähetetty maksukehotuksia ja kaksi irtisanomisilmoitusta, joiden mukaan vakuutus päättyi 25.6.2018 maksamattomuuden perusteella.

Yhtiö lähetti asiakkaalle 6.7.2018 kirjeen, jossa häntä pyydettiin maksamaan avoin erääntynyt velka 20.7.2018 mennessä, jotta koko vakuutussopimus voitaisiin saattaa takaisin voimaan. Asiakas ei kuitenkaan maksanut koko erääntynyttä velkaansa määräpäivään mennessä. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö saattoi vakuutussopimuslain 43 §:n nojalla voimaan vakuutussopimukseen sisältyneet toimeentulo- ja henkivakuutuksen mutta ei rakennuksen ja irtaimiston kotivakuutusta eikä vastuu- ja oikeusturvavakuutusta. Tästä yhtiö ilmoitti asiakkaalle 24.7.2018 päivätyllä päätöksellä. Toimeentulo- ja henkivakuutukset päättyivät irtisanomiseen maksamattomuuden perusteella 25.1.2019.

Vakuutusyhtiö katsoo, että sillä on ollut oikeus irtisanoa vakuutussopimus maksulaiminlyönnin perusteella ja että tästä oli asianmukaisesti ilmoitettu asiakkaalle. Vakuutusmaksujen ollessa edelleen osittain erääntyneenä yhtiöllä ei ole ollut velvollisuutta panna voimaan rakennuksen tai irtaimiston vakuutusta eikä vastuu- ja oikeusturvavakuutusta.

Vakuutusyhtiö toteaa lisäksi, että se ei ole lähettänyt asiakkaalle kotivakuutusehtoja kesällä 2019. Asiakkaan vakuutussopimuskokonaisuuden viimeisin vakuutuskirja oli lähetetty 2.2.2019, eikä sen mukana lähetetty vakuutusehtoja, jotka oli toimitettu jo aiemmin.

Asuntolainapankin asema

Vakuutussopimuslain 62 §:n ja 64 §:n mukaan vakuutuksen päättymisestä on ilmoitettava vakuutusyhtiön tiedossa olevalle pantinhaltijalle. Lainkohtia koskevan hallituksen esityksen mukaan vakuutusyhtiön ei tarvitse selvittää, onko omaisuus pantattu tai onko jollakin siihen pidätysoikeus. Vakuutusyhtiöllä on ilmoitusvelvollisuus vain sellaista panttioikeuden tai pidätysoikeuden haltijaa kohtaan, josta sille on ilmoitettu.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei ollut ilmoittanut pantinhaltijapankille rakennuksen ja irtaimiston vakuutuksen päättymisestä kesällä 2018, koska vakuutusyhtiön tiedossa ei ole ollut, onko tai millä pankilla hallussaan kiinteistöön kohdistuvia kiinnitettyjä panttivelkakirjoja.

Luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 14 §:n sekä vakuutusyhtiölain 30 luvun 1 §:n perusteella pankin tai vakuutusyhtiön toimihenkilö ei ole oikeutettu ilmaisemaan asiakkaan vakuutuksia tai pankkiasioita koskevia tietoja toisen yhtiön edustajalle. Tähän vakuutus- ja pankkisalaisuussääntelyyn ei vaikuta se, että pankin ja vakuutusyhtiön toiminnot on sijoitettu samaan kiinteistöön.

Vakuutusyhtiö toteaa lisäksi, että sen toimihenkilöt eivät pankkisalaisuuden vuoksi pääse pankin tietojärjestelmiin. He eivät pysty myöskään vakuutusyhtiön omista tietojärjestelmistä saamaan mitään asiakkaan laina-asiointiin liittyviä tietoja, vaikka pankin konttorissa on myyty vakuutusyhtiön vakuutuksia. Vakuutusyhtiö on niiden tietojen varassa, mitä pankista katsotaan voitavan antaa vakuutusyhtiölle. Lisäksi vakuuttamiseen ja korvaamiseen liittyvät asiakaskontaktitiedot tallennetaan vakuutusyhtiön asiakashallintajärjestelmään. Näistä ilmenee muun muassa asiakasta kulloinkin palvelleen henkilön nimi, mutta nämäkään tiedot eivät sisällä mitään asiakkaan pankkiasiointiin liittyviä tietoja.

Vakuutuksen 1.2.2018 tehnyt yhdyshenkilö ei kertomansa mukaan muista tätä yksittäistä konttoriasiointitilannetta, sillä siihen ei liittynyt mitään poikkeavaa. Asiakkaille kerrotaan neuvottelujen yhteydessä, että yhtiöryhmän asiakaseduilla katetaan automaattisesti myös muun muassa auto- ja kotivakuutuslaskuja siinä järjestyksessä kuin maksuja tulee avoimiksi. Asiakasedut on jo huomioitu siinä vaiheessa, kun lasku lähetetään asiakkaalle.

Asiakasta ei myöskään velvoiteta ottamaan kotivakuutusta nimenomaan tästä vakuutusyhtiöstä, vaikka laina olisikin otettu saman ryhmän pankista. Tämän asiakaskin oli tiennyt, sillä hänen vakuutuksensa oli välillä ollut toisessa vakuutusyhtiössä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen maksamaan vuonna 2019 sattuneesta palovahingosta korvausta vakuutuksenottajalle tai kiinnityksenhaltijana olleelle pankille. Vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutuksen irtisanomiseen ja siihen, ettei sillä ollut tietoa pankin asemasta kiinnityksenhaltijana.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutuksen irtisanominen

Vakuutussopimuslain 39 §:n mukaan jos vakuutuksenottaja on laiminlyönyt vakuutusmaksun suorittamisen 38 §:ssä säädetyssä määräajassa, vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi 14 päivän kuluttua irtisanomista koskevan ilmoituksen lähettämisestä. Vakuutusmaksun laiminlyönnin takia ei kuitenkaan saa irtisanoa 40 §:n 1 momentissa tarkoitettua jatkuvaa vahinkovakuutusta.

Jos vakuutuksenottaja suorittaa vakuutusmaksun ennen irtisanomisajan päättymistä, vakuutus ei kuitenkaan pääty irtisanomisajan kuluttua. Vakuutuksenantajan on mainittava tästä mahdollisuudesta irtisanomista koskevassa ilmoituksessa. Jos kysymyksessä on henkilövakuutus, irtisanomisilmoituksessa on lisäksi annettava tieto 43 §:ssä säädetystä vakuutuksenottajan oikeudesta saada vakuutus uudelleen voimaan.

Jos maksun laiminlyönti on johtunut vakuutuksenottajan maksuvaikeuksista, joihin hän on joutunut sairauden, työttömyyden tai muun erityisen seikan vuoksi pääasiassa omatta syyttään, vakuutus päättyy irtisanomisesta huolimatta vasta 14 päivän kuluttua esteen lakkaamisesta. Vakuutus päättyy kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluttua 1 momentissa säädetyn irtisanomisajan päättymisestä. Irtisanomisilmoitukseen on otettava maininta myös tämän momentin mukaisesta mahdollisuudesta vakuutuksen määräaikaiseen jatkumiseen.

Jos irtisanomisilmoituksesta puuttuu jokin 2 tai 3 momentissa säädetyistä tiedoista, irtisanominen on mitätön.

Lain 42 §:n mukaan jos vakuutuksenottaja suorittaa vahinkovakuutuksen vakuutusmaksun 11 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa viivästyneenä taikka 39 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa sen jälkeen, kun vakuutus on päättynyt, vakuutuksenantajan vastuu alkaa maksun suorittamista seuraavasta päivästä. Vakuutus on tällöin voimassa alun perin sovitun vakuutuskauden loppuun siitä lukien, kun vakuutus on tullut uudelleen voimaan.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta, jos vakuutuksenantaja 14 päivän kuluessa vakuutusmaksun suorittamisesta ilmoittaa vakuutuksenottajalle, ettei se suostu ottamaan maksua vastaan. Maksua ei saa kieltäytyä vastaanottamasta sen vuoksi, että vakuutustapahtuma on sattunut maksun suorittamisen jälkeen.

Kolmannen oikeus korvaukseen

Vakuutussopimuslain 62 §:n mukaan jollei toisin ole sovittu, omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa omistajan, omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostaneen, panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijan sekä muutoinkin sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu.

Lain 64 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen ilmoittamaan vastuunsa päättymisestä tai vastuuta supistavasta sopimuksesta tai toimenpiteestä tiedossaan olevalle, 62 §:ssä tarkoitetulle vakuutetulle, jonka oikeutta kyseinen sopimus tai toimenpide merkittävästi supistaa. Vakuutuksenantajan vastuu päättyy tai sopimus tai toimenpide tulee voimaan 62 §:ssä tarkoitettua vakuutettua kohtaan aikaisintaan 14 päivän kuluttua siitä, kun ilmoitus on lähetetty hänelle.

Lain 65 § 2 momentin mukaan kullakin vakuutetulla on oikeus vakuutustapahtuman johdosta suoritettavaan korvaukseen. Vakuutuksenottaja saa kuitenkin vakuutettua sitovasti neuvotella vakuutuksenantajan kanssa sekä nostaa korvauksen, paitsi jos vakuutettu on sopimuksessa nimeltä mainittu tai hän on ilmoittanut itse valvovansa oikeuttaan taikka kysymys on kiinnityksenhaltijan oikeudesta saada maksu korvauksesta.

Asian arviointi

Kotivakuutuksen irtisanominen

Esitetyn selvityksen mukaan asiakas oli laiminlyönyt heti ensimmäisen, vakuutuskautta 1.2.–28.2.2018 koskeneen vakuutusmaksunsa maksamisen kuten myös vakuutuskautta 1.4.–30.4.2018 ja 1.5.–31.5.2018 koskeneet maksut. Vakuutusmaksun oikea-aikainen maksaminen on vakuutuksenottajan tärkein velvoite vakuutussopimuksessa. Asiakkaan laiminlyöntien vuoksi vakuutusyhtiöllä on ollut peruste irtisanoa vakuutussopimus vakuutussopimuslain 39 §:n mukaisesti, vaikka laiminlyötyjen maksujen euromäärät eivät ole olleet kovin suuria.

Lain 39 §:n mukaan irtisanomisen tekemiseksi on riittävää, että sisällöltään lain säännökset täyttävä irtisanomisilmoitus on lähetetty vakuutuksenottajan osoitteeseen. Lautakunnalle esitetyistä asiakirjoista käy ilmi, että vakuutusyhtiön 8.5.2018 ja 4.6.2018 päivätyt irtisanomisilmoitukset ovat olleet sisällöltään selkeitä, ja niissä oli noudatettu lain mukaisia määräaikoja. Asiakkaan kotivakuutus oli irtisanottu päättymään 25.6.2018.

Vakuutusyhtiön laatiman erittelyn mukaan erääntynyttä vakuutusmaksusaatavaa ei ollut maksettu kokonaisuudessaan ennen irtisanomisajan päättymistä. Asiakas ei ole osoittanut, että hän vastoin erittelyä olisi maksanut koko vakuutusmaksusaatavan ennen irtisanomisajan päättymistä. Selvitystä ei ole myöskään siitä, että maksamattomuus olisi johtunut jostain lain 39 §:n 3 momentin mukaisesta syystä. Tämän vuoksi asiakkaan kotivakuutus oli päättynyt irtisanomisajan loppuessa 25.6.2018.

Kotivakuutuksen päättymisen jälkeiset tapahtumat

Asiakas oli 4.7.2018 maksanut 20,44 euroa erääntyneestä vakuutusmaksusta. Vakuutusyhtiö ilmoitti 6.7.2018, että vakuutussopimusta ei ollut saatettu takaisin voimaan, sillä sopimuksen maksusta oli avoinna vielä 68,48 euroa. Ilmoituksen mukaan tämä tuli maksaa kokonaisuudessaan 20.7.2018 mennessä, jotta vahinkovakuutukset saatettaisiin uudelleen voimaan. Muutoin voimaan saatettaisiin vain vakuutussopimukseen sisältyneet henkilövakuutukset.

Vakuutusyhtiö lähetti asiakkaalle 24.7.2018 päivätyn perintäkirjeen erääntyneestä vakuutusmaksusaatavasta ja päätöksen, jonka mukaan rakennuksen ja koti-irtaimiston vakuutuksia eikä vastuu- ja oikeusturvavakuutusta saatettu voimaan, koska asiakkaalla oli erääntynyttä vakuutusmaksuvelkaa vakuutusyhtiölle. Henkilövakuutukset saatettiin tuolloin voimaan.

Vakuutusyhtiön maksuerittelyn mukaan asiakas laiminlöi myös näiden uudelleen voimaan saatettujen henkilövakuutusten maksuja, ja ne irtisanottiin päättymään 25.1.2019. Laskukopioiden mukaan asiakkaalla on alkuvuonna 2020 useiden osasuoritusten jälkeen ollut vielä 47,29 euroa maksamattomia vakuutusmaksuja ajalta 1.2.2018 – 25.1.2019. Yhtiöryhmän asiakasetuja oli käytetty muun muassa asiakkaalla edelleen olevien ajoneuvovakuutusten maksujen hyvittämiseen.

Vakuutuslautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella asiakkaalle oli kesän 2018 jälkeen jäänyt muun muassa kotivakuutukseen liittyviä maksurästejä, joita häneltä oli peritty asianmukaisesti. Yhtiön ilmoituksista oli selkeästi ilmennyt, että kotivakuutusta ei ollut saatettu uudestaan voimaan. Kotivakuutuksesta ei ole toimitettu lautakunnalle vakuutuskirjaa vuodelle 2019 tai muutakaan sellaista selvitystä, jonka perusteella asiakkaalla olisi ollut aihetta käsittää irtisanotun kotivakuutuksen tulleen uudestaan voimaan ennen palovahingon sattumista.

Asiakkaan oikeus korvaukseen

Edellä kerrottujen syiden vuoksi Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakkaan kotivakuutus oli päättynyt irtisanomisen johdosta 25.6.2018, eikä se ollut tullut uudestaan voimaan ennen kesällä 2019 sattunutta palovahinkoa. Koska asiakkaan kotivakuutus ei ollut voimassa palovahingon sattuessa, vakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan hänelle kotivakuutuskorvausta.

Kiinnityksenhaltijan oikeus korvaukseen

Osapuolet ovat kirjelmissään käsitelleet myös pankin oikeutta vakuutuskorvaukseen. Selvityksen mukaan asuntoluotosta sovittaessa vuonna 2013 kyseinen kiinteistö oli pantattu luoton vakuudeksi. Asiakkaan asuntoluottopankki on ollut vakuutussopimuslain 62 §:n ja 65 §:n 2 momentin mukaisella tavalla ensisijaisesti oikeutettu vakuutuskorvaukseen.

Velvollisuus maksaa kiinnityksenhaltijapankille korvausta vakuutuksen päättymisen jälkeisestä vahinkotapahtumasta edellyttää vakuutussopimuslain 64 §:n mukaisesti sen toteamista, että pankin asema kiinnityksenhaltijana oli ollut vakuutusyhtiön tiedossa. Lisäksi edellytetään, että vakuutusyhtiö ei ollut ilmoittanut vastuunsa päättymisestä pankille.

Vuonna 2010 muutetun vakuutussopimuslain 64 §:n esitöiden (HE 63/2009 s. 28) mukaan vakuutusyhtiön tietoisuus kolmannen osapuolen oikeudesta ei edellytä välttämättä nimenomaisen ilmoituksen tekemistä. On riittävää, että ”henkilö on muutoin vakuutuksenantajan tiedossa”. Voidaan siis puhua tosiasiallisesta tietämisestä.

Kiinteistöpanttauksen tosiasiallinen tietoon tuleminen saattaa lautakunnan näkemyksen mukaan tapahtua esimerkiksi silloin, jos yhtiöryhmän pankki- ja vakuutusliiketoiminta on järjestetty yhteen asiointipisteeseen, jossa vakuutusasiaa käsittelevälle henkilölle on salassapitosäännöksistä huolimatta selvää, että kotivakuutushakemusta ollaan tekemässä nimenomaan pankin asuntoluottosopimukseen ja sen vakuusjärjestelyihin liittyvänä toimena.

Yhtiöryhmän asiakasetujen osalta lautakunta toteaa, että pelkkä euromäärä tai yleinen tuoteryhmätieto ei yksilöi näiden etujen perusteena olevia sopimuksia saati näihin sopimuksiin perustuvia henkilö- ja oikeussuhteita. Lisäksi asiakasetuja voi lautakunnan käsityksen mukaan kertyä käytännössä hyvin erilaisista tuotteista ja palveluista. Tämän vuoksi pelkkä asiakasetujen määrää koskeva tieto tai vastaava yleisen tason tieto ei lautakunnan käsityksen mukaan luo ryhmän vakuutusyhtiölle tietoisuutta pankin asemasta kiinnityksenhaltijana yksittäisessä vakuutussopimuksessa.

Alkuvuonna 2018 otetun kotivakuutuksen osalta esitetystä selvityksestä ei ilmene, että vakuutuksesta sovittaessa pankin asemaa olisi käsitelty mitenkään. Sen sijaan vuonna 2013 tapahtuneen konttoriasioinnin yhteydessä edellä kuvattu tosiasiallisen tietämyksen tilanne on saattanut syntyä. Tämän arvioiminen edellyttäisi kuitenkin asiointitilanteen tarkempaa selvittämistä myös pankin osalta. Lisäksi lautakunnalla ei ole tietoa siitä, oliko vakuutusyhtiö vuonna 2017 ilmoittanut aiemman vakuutuksen päättymisestä pankille.

Asiakas, joka on tässä asiassa vakuutuksen­ottajana, ei ole oikeutettu kiinnityksenhaltijapankin puolesta vaatimaan vakuutuskorvausta taikka neuvottelemaan siitä tai sen nostamisesta vakuutusyhtiön kanssa. Pankki puolestaan ei ole pyytänyt Vakuutuslautakunnan ratkaisua tässä asiassa. Tämän vuoksi lautakunta ei voi antaa asiassa ratkaisusuositusta siltä osin, oliko vakuutusyhtiöllä korvausvelvollisuutta kiinnityksenhaltijapankille vakuutuksen päättymisen jälkeisestä vahingosta.

Lopputulos

Vakuutusyhtiö ei ole korvausvelvollinen asiakkaalle, koska kotivakuutus oli päättynyt irtisanomisen johdosta ennen vahinkoa.

Kiinnityksenhaltijan asemaan perustuvan korvausvastuun selvittäminen jää
vakuutusyhtiön ja kiinnityksenhaltijapankin välille.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Raulos

Jäsenet:
Jyrä
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen