Tapahtumatiedot

Pankki on myöntänyt asiakkaalle 120.500 euron luoton tammikuussa 2015 asunnon peruskorjausta varten. Lokakuussa 2017 asiakkaalle on lisäksi myönnetty 57.300 euron luotto, jolla on maksettu pois hänen muista rahoituslaitoksista olleita lainoja. Molempien luottojen vakuutena on asiakkaan omistama kiinteistö. Asiakkaan tilannetta on hankaloittanut hänen eläköitymisensä joulukuussa 2017 sekä hänen teettämänsä epäonnistunut kattoremontti vuonna 2018, mihin liittyvän 28.000 euron velkomuskanteen asiakas on saattanut vireille käräjäoikeuteen, koska remonttiyhtiö ei suostunut kuluttajariitalautakunnan suosittamaa 9.300 euron hyvitystä hänelle maksamaan. Luottoihin on asiakkaan aloitteesta tehty useita järjestelyjä vuosina 2017-2019, joista viimeiseen pankki ei ole katsonut voivansa enää suostua.

Asiakkaan valitus

Asiakas katsoo, että pankki ei olisi luottoja myöntäessään asianmukaisesti selvittänyt hänen maksukykyään ja vaatii pankkia muuttamaan luottojen maksusuunnitelmia siten, että molempien luottojen takaisinmaksuerä korkoineen olisi toistaiseksi yhteensä noin 540 euroa kuukaudessa, mikä vastaa pankin omilla verkkosivuillaan suosittamaa määrää suhteessa hänen nettotuloihinsa nähden. Luottosopimuksen ehtojen muutoksen lisäksi asiakas vaatii pankkia korvaamaan hänen luottojen maksuja varten ottamansa ns. pikavipit.

Asiakkaan näkemyksen mukaan pankki on velkaannuttamalla ajanut hänet tahallisesti taloudelliseen ahdinkoon, jolla tavoittelee vakuutena olevaa kiinteistöä pilkkahintaan. Edelleen asiakkaan näkemyksen mukaan hän ei ole myöskään saanut pankilta neuvoja maksuvaikeuksien syntymisen ja syvenemisen estämiseksi, mutta tilanne olisi korjattavissa kohtuullisilla kuukausierillä.

Pankin vastine

Pankin mukaan se on päätynyt auttamaan asiakasta tämän hankalassa tilanteessa vuonna 2017, mutta toteaa itsekin, että asiakkaan maksukyky huomioiden kyseinen lainapäätös olisi tullut tehdä alun perinkin jo pidemmällä laina-ajalla ja siihen olisi tullut tehdä tarvittavat muutokset vasta ylimääräisen, kattoremonttikorvauksen perusteella tehdyn lyhennyksen jälkeen. Pankin näkemyksen mukaan tilanteessa ei kuitenkaan ole ratkaisevaa asiakkaan nettotulojen vähentyminen vaan se, että asiakas on hänelle vuonna 2017 myönnetyn järjestelylainan jälkeen velkaantunut pankin ulkopuolelle merkittävästi.

Pankki katsoo suhtautuneensa asiakkaan maksuvaikeuksiin vastuullisesti ja asiakkaan maksuvelvollisuuden pysyneen koko ajan asiakkaan maksukyvyn rajoissa, minkä vuoksi se ei katso myöskään olevan vastuussa asiakkaan muusta velkaantumisesta. Pankin mukaan vastuullista suhtautumista osoittaa myös se, että tilanteessa on lähdetty neuvottelemaan myös vakuuskohteen vapaaehtoisesta realisoimisesta, kun asiakkaan taloudellinen tilanne ei enää anna myöden muihin järjestelyihin. Pankki korostaa vielä, että sillä ei ole velvollisuutta eikä myöskään asiakkaan tilanne huomioiden mahdollisuutta myöntää loputtomiin lyhennysvapaita tai maksuerien pienennystä.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- velkakirja 24.10.2017
- maksusuunnitelman muutokset 23.10.2007 ja 29.5.2018
- ilmoituksia asiakkaan vakuutusyhtiön hänelle suorittamista korvauksista
- asiakkaan eläketodistus 20.2.2018
- pankin maksukehotukset asiakkaalle 7.2.2020 ja 8.3.2020,
- tuloste asiakkaan pankin sivuilla tekemästä lainalaskurilaskelmasta 15.3.2020
- Finanssivalvonnan vastaus 27.11.2019 asiakkaan yhteydenottoon
- asiakkaan ja pankin välistä sähköposti- ja asiakasviestikirjeenvaihtoa
- tuloste pankin nettisivuilta liittyen lyhennysvapaaseen ja lainanmuutoksiin
- pankin asiakkaan osalta tekemät rahoituspäätökset 17.10.2017, 29.5.2018 ja 24.8.2018

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Voidakseen ratkaista asiakkaan ja pankin välisen erimielisyyden lautakunnan on arvioitava, onko pankki asianmukaisesti selvittänyt asiakkaan maksukyvyn tai onko tilanteessa muita seikkoja, joiden mukaisesti olisi perusteltua suosittaa muutosta osapuolten välisten luottosopimusten maksuohjelmiin.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n mukaan
Luotonantajan on luotonannossa meneteltävä vastuullisesti.
Erityisesti edellytetään, että luotonantaja:
1) ei markkinoi luottoa siten, että markkinointi on omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä harkita luoton ottamista huolellisesti;
2) ei käytä luoton myöntämistä pääasiallisena markkinointikeinona markkinoidessaan muita kulutushyödykkeitä;
3) ei käytä luottoa markkinoitaessa, sitä myönnettäessä eikä muussa luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa lisämaksullista tekstiviestipalvelua tai muuta vastaavaa viestipalvelua;
4) antaa kuluttajalle ennen luottosopimuksen tekemistä riittävät ja selkeät selvitykset sen arvioimiseksi, soveltuuko luotto ja mahdollisesti tarjotut lisäpalvelut kuluttajan tarpeisiin ja hänen taloudelliseen tilanteeseensa, sekä tiedon siitä, voiko kuluttaja irtisanoa lisäpalvelua koskevan sopimuksen erikseen ja mitä seuraamuksia irtisanomisesta kuluttajalle aiheutuu; (14.10.2016/851)
5) antaa kuluttajalle maksuviivästystilanteissa tietoa ja neuvoja maksuvaikeuksien syntymisen tai syvenemisen estämiseksi ja maksukyvyttömyystilanteiden hoitamiseksi sekä suhtautuu vastuullisesti maksujärjestelyihin.

Mainittua säännöstä sovelletaan kuluttajansuojalain 7 a luvun (asunto-omaisuuteen liittyvät kuluttajaluotot) 31 §:n 1 momentin perusteella myös asunto-omaisuuteen liittyviin kuluttajaluottoihin, kuten asuntovakuudellisiin kuluttajaluottoihin.

Kuluttajansuojalain 7 a luvun 11 §:n mukaan
Luotonantajan on ennen luottosopimuksen tekemistä arvioitava huolellisesti kuluttajan luottokelpoisuus. Arviointi on tehtävä kuluttajan tuloja ja menoja sekä muita taloudellisia olosuhteita koskevien tarpeellisten, riittävien ja oikeasuhteisten tietojen perusteella. Tietojen paikkansapitävyys on asianmukaisesti varmistettava.

Jos osapuolet sopivat luottosopimuksen tekemisen jälkeen luoton määrän tai luottorajan korottamisesta, luotonantajan on varmistettava kuluttajaa koskevien tietojen ajantasaisuus ja, jos luoton määrää tai luottorajaa merkittävästi korotetaan, arvioitava kuluttajan luottokelpoisuus uudelleen ennen korotuksesta sopimista.

Luotonantajan on säilytettävä tiedot toimista, jotka on tehty kuluttajan luottokelpoisuuden arvioimiseksi, viiden vuoden ajan siitä, kun luotto on kokonaisuudessaan erääntynyt maksettavaksi. Luottosopimusta koskevan erimielisyyden synnyttyä luottokelpoisuuden arviointia koskevat tiedot on kuitenkin säilytettävä siihen saakka, kunnes asia on sovittu tai ratkaistu.

Edelleen 7 luvun 16 a §:n mukaan, jota sovelletaan kuluttajansuojalain 7 a luvun 31 §:n 1 momentin perusteella myös asunto-omaisuuteen liittyviin kuluttajaluottoihin (tullut voimaan 1.1.2017 ja sovelletaan lain voimaantulon jälkeen tehtyihin sopimuksiin):
Luotonantajan on määriteltävä kuluttajaluottojen myöntämisessä käyttämänsä periaatteet.

Luotonantaja saa myöntää luoton kuluttajalle ainoastaan, jos tämän luottokelpoisuuden arviointi osoittaa, että luottosopimuksesta johtuvat velvoitteet todennäköisesti täytetään luottosopimuksessa edellytetyllä tavalla.

Kuluttajansuojalain 7 a luvun 32 §:n mukaan
Luotonantajaa ja luotonvälittäjää, joka rikkoo kyseisen luvun säännöksiä, voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta tällaista menettelyä taikka uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kiellon määräämisestä ja sen tehostamisesta uhkasakolla säädetään 2 ja 3 luvussa.  

Vastaavasti kuluttajansuojalain 7 luvun 50 §:n mukaan
Luotonantajaa ja luotonvälittäjää, joka rikkoo kyseisen luvun säännöksiä, voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta tällaista menettelyä taikka uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kiellon määräämisestä ja sen tehostamisesta uhkasakolla säädetään 2 ja 3 luvussa.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan, sellaisena kuin sitä sovelletaan ennen 1.9.2019 tehtyihin sopimuksiin
Jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan, jollei 2 §:stä muuta johdu, sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Luvun 2 §:n mukaan, sellaisena kuin sitä sovelletaan ennen 1.9.2019 tehtyihin sopimuksiin
Jos 1 §:ssä tarkoitettu sopimusehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, on 1 §:ää sovellettaessa noudatettava tässä pykälässä säädettyjä rajoituksia.

Jos ehto sopimusta tehtäessä vallinneissa olosuhteissa on ollut kohtuuton, ei ehdon kohtuuttomuutta myöhemmin arvioitaessa saa kuluttajan vahingoksi ottaa huomioon olosuhteiden muuttumista.

Jos ehdon sovittelu tai sen jättäminen huomioon ottamatta koskee sellaista ehtoa, joka hyvän tavan vastaisesti johtaa osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien huomattavaan epätasapainoon kuluttajan vahingoksi, sopimusta ei voida sovitella muilta osin. Tällöin sopimus jää voimaan muilta osin muuttumattomana, jos se sellaisenaan voi pysyä voimassa.

Edellä mainittujen säännösten lisäksi luotonmyönnössä on otettava huomioon myös Finanssivalvonnan määräykset ja ohjeet 4/2018 Luottoriskien hallinta rahoitussektorin valvottavissa sekä 3/2017 Luottokelpoisuuden arviointi.

Asian arviointi

Yleistä

Lautakunta toteaa, että vaatimuksessaan asiakas toteaa pankin yleisesti laiminlyöneen maksukyvyn arvioinnin kohdentamatta sitä erityisesti jompaankumpaan luottoon. Myöntäessään luottoa pankin tulee noudattaa voimassaolevaa sääntelyä, joka lähtee siitä, että luotonantaja saa myöntää luoton kuluttajalle ainoastaan, jos tämän luottokelpoisuuden arviointi osoittaa, että luottosopimuksesta johtuvat velvoitteet todennäköisesti täytetään luottosopimuksessa edellytetyllä tavalla. Päätös luoton myöntämisestä tai myöntämättä jättämisestä tehdään tyypillisesti pankin kokonaisharkinnan perusteella. Samoin luottoon liittyvät osapuolten väliset velvoitteet määrittyvät ensisijaisesti asiasta tehdyn sopimuksen ehtojen mukaisesti, joiden muuttaminen edellyttää lähtökohtaisesti molempien osapuolten suostumusta, ellei käsillä sitten ole kuluttajansuojalain 4 luvussa tarkoitettu tilanne.

Luotonmyöntö ja maksukyvyn arviointi

Asiakkaan näkemyksen mukaan pankki ei olisi asianmukaisesti selvittänyt hänen maksukykyään ennen luottojen myöntämistä tai niiden maksuohjelmien muutosten yhteydessä, koska luottojen kuukausierät ylittävät hänen nykyiset nettotulonsa. Pankin näkemyksen mukaan syynä asiakkaan tilanteeseen ei ole hänen vastuunsa pankin suuntaan, vaan se, että luottojen myönnön jälkeen asiakas on velkaantunut pankin ulkopuolelle.

Asiassa saadun selvityksen perusteella pankki on pyytänyt ja saanut asiakkaalta tietoja hänen tilanteestaan sekä kyseisten tietojen perusteella tehnyt päätökset luottojen myöntämisestä ja niiden ehtojen myöhemmästä muuttamisesta. Kyseisten selvitysten perusteella asiakas on itse toivonut luotot saavansa sekä katsonut niistä suoriutuvansa. Vaikka pankin tekemien laskelmien perusteella muutokset ovatkin helpottaneet asiakkaan kokonaisvelkatilannetta, ovat luottojen kuukausierät muutosten jälkeenkin edelleen olleet huomattavan korkeat suhteessa asiakkaan nettotuloihin. Lautakunta kuitenkin toteaa luottopäätöksistä ilmenevien seikkojen perusteella pankin tehneen luottokelpoisuuden arvioinnin kokonaisuutena arvioiden riittävällä tavalla ottaneen siinä huomioon asiakkaan kokonaisvelkatilanteen.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa vielä, että koska arviointi tehdään kyseisellä hetkellä tiedossa olevien seikkojen perusteella, ei se, että asiakas ei myöhemmin omien toimiensa tai muiden seikkojen johdosta kykenekään luottojaan hoitamaan, merkitse maksukyvyn arvioinnissa tapahtuneen virhettä. Edelleen myöskään asiakkaan heikko maksukyky ei välttämättä estä luotonmyöntöä. Asian arvioinnissa tulee ottaa huomioon erityisesti jälkimmäisen ns. järjestelyluoton osalta myös sen tarkoitus ja tavoite eli pyrkimys helpottaa asiakkaan tilannetta maksamalla sillä pois hänen muita korkeakorkoisempia luottoja.

Asiasta saadun selvityksen ja edellä todetun perusteella lautakunta katsoo, että pankilla voidaan katsoa olleen kokonaisuutena arvioiden poikkeuksellisesti perusteet myöntää asiakkaalle tämän hakemat luotot. Asian näin ratketessa pankkilautakunta ei ota enemmälti kantaa siihen, mikä merkitys luottokelpoisuuden arviointia ja luoton myöntämistä koskevien säännösten rikkomisella olisi voinut olla yksittäiseen sopimussuhteeseen.

Luottojen maksuohjelman muuttaminen

Asiakas vaatii luottojensa kuukausierien muuttamista siten, että ne olisivat yhteensä noin 540 euroa. Pankin näkemyksen mukaan asiakkaan nykyinen taloudellinen tilanne ei sillä korjaantuisi, vaan edellyttäisi vakuuden realisointia.

Hyvään luotonantotapaan sisältyvän vastuullista suhtautumista maksujärjestelyihin koskevan vaatimuksen osalta lain esitöissä (HE 24/2010 vp, s. 35) on todettu, että vaatimus vastuullisesta suhtautumisesta maksujärjestelyihin ei merkitse luonnollisestikaan velvollisuutta suostua ehdotettuihin maksujärjestelyihin, eikä suostumuksen antaminen aina ole edes luotonantajan yksinomaisessa päätösvallassa, mutta toisaalta myöskään järjestelmällistä kieltäytymistä erilaisista vapaaehtoisista järjestelyistä ei voida pitää velallisen kannalta asianmukaisena. Luotonantajan tulee aina tapauskohtaisesti arvioida, voidaanko maksujärjestelyä pitää olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisena, sekä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan sovinnolliseen ratkaisuun. Luotonantajan suopea suhtautuminen erilaisiin maksujärjestelyihin on lain esitöiden mukaan erityisen tärkeää silloin, kun kyse on luotosta, jonka vakuutena on velallisen asunto.

Lautakunta toteaa, että asiasta saadun selvityksen perusteella asiakkaan luottoihin on jo tehty useampia muutoksia, joiden tavoitteena on ollut helpottaa asiakkaan tilannetta, mutta jotka eivät ole johtaneet toivottuun lopputulokseen. Pankki on nostanut asiassa esiin asiakkaan merkittävän lisävelkaantumisen myös muille tahoille, mitä asiakas ei ole kiistänyt tai kommentoinut millään tavalla. Pankki on tosin myös itse todennut, että jälkikäteen arvioiden järjestelyluotto olisi asiakkaan maksukyky ja tuleva eläköityminen huomioiden tullut alun perin myöntää pidemmällä maksuajalla sekä muutoinkin sen osalta tarkemmin huomioida vielä siinä vaiheessa epävarma kattoremonttikorvaus.

Lautakunta toteaa, että pankin lisäksi myös asiakkaalla on omalta osaltaan velvoite huolehtia ja ylläpitää maksukykyään suhteessa velkojiinsa. Asiakkaan esittämillä maksuehdoilla luottojen takaisinmaksuaika nykyisellä korkotasolla olisi yli kolmekymmentä vuotta, mikä korkotason mahdollisesti noustessa johtaisi asiakkaan entistä vaikeampaan tilanteeseen ja mitä ei kokonaisuutena välttämättä voida pitää tarkoituksenmukaisena.

Asiasta saadun selvityksen ja edellä todetun perusteella lautakunta katsoo, että pankin voidaan katsoa suhtautuneen niin ikään vastuullisesti maksujärjestelyihin, eikä asiassa siten ole tarpeen ottaa kantaa myöskään kyseisen velvoitteen laiminlyönnin mahdollisiin seuraamuksiin yksittäisen sopimussuhteen kannalta. Lautakunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että lain esitöissä (HE 24/2010 vp, s. 15-16) on todettu, että hyvän luotonantotavan vastaiseen menettelyyn voitaisiin puuttua luvussa säädetyin hallinnollisin sanktioin. Näitä ei ole tarkoitettu käytettäväksi yksittäistapauksissa.

Lopputulos

Asiasta saadun selvityksen perusteella pankin ei voida edellä todetun mukaisesti katsoa kokonaisuutena arvioiden laiminlyöneen velvoitteitaan asiassa, eikä lautakunta katso voivansa suosittaa muutoksia osapuolten välillä voimassa olevien luottosopimusten maksuohjelmiin. Mikään ei kuitenkaan estä osapuolia keskenään jatkamasta asiaan liittyviä keskusteluja tai tilanteen saattamista asiakkaan toimesta hänen käytettävissään olevien yleisten ja kokonaisvaltaisemmin tilannetta arvioimaan kykenevien viranomaistahojen, kuten velkaneuvonnan tai tuomioistuimen, käsiteltäväksi.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Sainio

Jäsenet:
Ahlroth
Aspelund
Atrila
Laine