Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan asiakas kaatui taloyhtiön pihalla 25.3.2018. Kaatumisen yhteydessä hän satutti oikean kätensä ja lonkkansa. Korvausta hoitokuluista, kivusta, särystä ja ansionmenetyksestä haettiin kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiö korvasi asiakkaalle kyynärvarren murtumasta aiheutuneesta tilapäisestä haitasta Henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suositusten ja Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan 1200 euroa.  Ansionmenetyksen osalta yhtiö totesi päätöksessään 1.6.2018, että saamansa selvitysten perusteella asiakas on vanhuuseläkkeellä omistamastaan yrityksestä. Sairasloman aikana asiakas on tehnyt yritykselleen konsultointityötä. Kirjallisesti toimitettujen selvitysten mukaan yritys maksaa asiakkaalle palkkaa 1.4.2018 alkaen. Toisen selvityksen mukaan asiakas ei ole saanut palkkaa yrityksestä sairasloman aikana. Vakuutusyhtiö totesi, että puhelimessa 1.6.2018 annetun selvityksen mukaan yrityksellä ei ole liiketoimintaa eikä tuloja. Näin ollen yrityksellä ei ole mahdollisuutta maksaa palkkaa. Puhelinkeskustelussa kerrotun mukaan tilanne olisi ollut sama myös ilman 25.3.2018 sattunutta tapaturmaa. Vakuutusyhtiö katsoi, ettei asiakas ole osoittanut, että hänelle olisi vahingon vuoksi syntynyt ansionmenetystä, eikä vaadittuja kuluja sen vuoksi korvattu.

Korvauspäätöksessään 7.12.2018 vakuutusyhtiö totesi, että käytössä olevien lääkärinlausuntojen perusteella asiakkaalla on MRI:ssä todettu oikean lonkan lihasjännerappeuma keskimmäisessä pakaralihaksessa sekä lonkan nivelmaljan rakenteellinen poikkeavuus. Todetut löydökset eivät ole seurausta tapaturmasta eikä näihin liittyvä tilapäinen haitta taikka muu hoidon tarve tule sen vuoksi korvattavaksi vastuuvakuutuksesta. Lisäksi yhtiö totesi myös, että tapaturmassa syntyneet vamma (värttinäluun murtuma ja lonkan ruhje) eivät vaadi enää sairaanhoitoa tai lääkitystä eikä fysikaalinen hoito ole näiden vammojen vuoksi tarpeellista. Tästä syystä yhtiö hylkäsi korvaushakemuksen jatkohoidon kulujen sekä fysikaalisen hoidon osalta.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin ja pyytää asiassa FINEn ratkaisusuositusta. Asiakas katsoo, että kaatuminen on aiheuttanut hänelle mittavat ansionmenetykset ja kipu ja haitta huomattavan haitan. Asiakas vaatii, että vakuutuksesta korvataan hoitokulut, ansionmenetys ja kipu ja haitta. Haitat ovat selkeästi syy-yhteydessä tapaturmaan.

Lisäkirjeenä asiakas on toimittanut FINElle lääkäriasiakirjoja ajalta 1.11.2019-30.4.2020.

FINEn hankkiman asiantuntijalausunnon tiedoksi saatuaan asiakas on antanut asiassa lisäkirjelmän. Asiakas korostaa häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntojen merkitystä ja on tyytymätön siihen, että lausunnon antanut asiantuntijalääkäri ei ole ottanut huomioon erikoislääkärien todistuksia, joissa on selkeästi tuotu esille tapaturman seurauksena syntyneet vammat ja sen seuraukset mm. kineettisen ketjun ilmeneminen. Asiakas toteaa, että hänellä on jatkuvia kipuja ja kävely on vaikeaa ja ontuvaa. Vasen polvi on kipeytynyt, istuminen kipeyttää alaselän ja jaloissa on kramppeja öisin.  Lausunnossa on jätetty huomiotta mm. ortopedin lausunto 17.7.18, jossa ei ole mainintoja merkittävistä rappeumista eikä vaurioista, mitä on ilmennyt myöhemmin tutkimuksissa. Myös toisen lääkärin mukaan tapaturma on pahentanut selän ja lannerangan tilaa. Ennen tapaturmaa asiakkaalla ei ole ollut lainkaan sairaskäyntejä alaselkäkipuihin liittyen. Asiakkaalla ei myöskään ole todettu merkittäviä lihasrappeumia, toisin kuin yhtiö väittää. Sairauksien syy-yhteys tapaturmaan on ilmeinen ja hoitokulut tulee tapaturmalain perusteella korvata täysimääräisenä. Ansionmenetys / Työkyvyttömyys Ansionmenetyksen osalta asiakas toteaa, että hänellä on kaksi yritystä joiden toimintaa hän ei ole pystynyt viemään eteenpäin käytännössä lainkaan tapaturman johdosta. Tapaturman vaikutus työkykyyn on erittäin suuri asiakkaan työnkuvan takia. Asiakas on yhtiöiden ainoa työntekijä ja työ olisi liikunnallisesti vaativaa ja raskasta. Asiakas toteaa, että hän ei enää tapaturman jälkeen ollut samalla tavalla työkykyinen kuin ennen sitä ja joutuu nyt kompensoimaan oikean jalan alentunutta toimintaa ja heikentynyttä tasapainoa tehostamalla käsienkäyttöä. Tämä on johtanut siihen, että muu keho kuormittuu työskentelystä aiempaa enemmän ja erilaisella tavalla, mikä aiheuttaa lisäongelmia. Asiakkaan mukaan on selvää, että hän menetti työkykynsä yksinomaan ko. olevan tapaturmavamman seurauksena. Ennen tapaturmaa hän on tehnyt ansioituneesti töitä lähes 45 vuotta. Asiakas toteaa, että todistustaakka/ näyttökysymys on selvä syy-yhteyden olemassaolosta useiden eri lääkärien tutkimusten ja lausuntojen perusteella. Lääketieteellisessä syy-yhteydessä ei ole näinollen mitään epävarmuutta. Lisäkirjeen liitteenä asiakas on toimittanut käyntikertomuksen 18.2.2020 sekä tositteita tapaturmasta aiheutuneista kuluista.

Toisessa lisäkirjeessään 15.2.2020 asiakas selvittää ansionmenetyksen aiheutumista ja toteaa, että tapaturman johdosta hän ei päässyt lainkaan aloittamaan aiottua myyntityötä, mikä aiheutti huomattavat tappiot yritykselle. Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiö voi määritellä ansionmenetyksen esimerkiksi aiempien vuosien tulotason mukaan.

Vakuutusyhtiö viittaa asiassa annettuihin korvauspäätöksiin ja lausuu lisäksi seuraavaa. Haittakorvausten osalta yhtiö toteaa, että vahinkoa kärsineelle on tapaturmassa syntynyt oikean värttinäluun läheisemmän pään murtuma, joka on hoidettu konservatiivisesti. Tämän lisäksi vahinkoa kärsineelle on tapaturmassa syntynyt oikean lonkan ruhjevamma. Vastuuvakuutuksesta suoritettu 1200 euron korvaus tilapäisen haitan osalta on yhtiön näkemyksen mukaan oikea ja riittävä. Lääkärilausuntojen perusteella ei näistä vammoista ole jäänyt pysyvää haittaa. Lisäksi yhtiö huomauttaa, että vahinkoa kärsineellä on todettu MRI-tutkimuksessa keskimmäisessä pakaralihaksessa oikean lonkan lihasjännerappeuma sekä lonkan nivelmaljan rakenteellinen poikkeavuus. Asiassa ei ole näytetty, että nämä olisivat seurausta tapaturmasta eikä näihin liittyvä tilapäinen haitta taikka muu hoidon tarve tule siten korvattavaksi vastuuvakuutuksesta. Sairaanhoidon kulujen osalta yhtiö viittaa 7.12.2018 annettuun päätökseen ja toteaa, että vastuuvakuutuksen perusteella on korvattu kaikki syntyneiden ja korvattavaksi katsottujen vammojen vaatimasta sairaanhoidosta aiheutuneet kustannukset vakuutusehtojen ja vahingonkorvauslain mukaisesti. Osa kuluista on korvattu vahinkoa kärsineen omasta tapaturmavakuutuksesta. Vammat eivät korvauspäätöksen antamisen ajankohtana ole enää vaatineet sairaanhoitoa tai kuntoutusta. Lääkityksen ja fysikaalisen hoidon (kuntoutuksen) tarve johtuu vahinkoa kärsineen muista sairauksista. Tämän vuoksi vaadittuja hoitokuluja ei ole enää 7.12.2018 jälkeen katsottu korvattaviksi. Vahinkoa kärsinyt on myös vaatinut korvausta ansiomenetyksestä. Ansionmenetyksen osalta yhtiö viittaa asiassa 1.6.2018 annettuun päätökseen ja toistaa kantansa. Yhtiö katsoo edelleen, ettei vahinkoa kärsinyt ole osoittanut hänelle aiheutuneen ansionmenetystä tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden aikana. Näin ollen korvausta ansionmenetyksestä ei ole maksettu.

Lisävastineessaan asiakkaan lisäkirjelmään 15.2.2020 viitaten yhtiö ilmoitti, ettei vahinkoa kärsinyt ole lisäkirjeissäänkään esittänyt hänelle aiheutuneen todellista ansionmenetystä vahingon johdosta. Yhtiö toteaa, ettei vahinkoa kärsinyt ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että hänellä olisi ollut mainitsemastaan yrityksestä minkäänlaisia tuloja ennen vahinkoa taikka ilman tätä vahinkoa. Vahinkoa kärsinyt ei myöskään ole näyttänyt, että mahdollinen tulojen menetys johtuisi tästä tapaturmasta ja sen aiheuttamasta työkyvyttömyydestä. Yrityksen toiminnan luonteesta ja/tai vahingoittuneen roolista ja työnkuvasta ei ole sellaisia selvityksiä, joiden perusteella voisi katsoa vahingoittuneen olleen tapaturman jälkeen työkyvytön yrittäjänä aiemmin tekemäänsä työhön. Asiassa esitetyissä lääkärinlausunnoissakaan ei ole otettu kantaa vahingoittuneen työnkuvaan, eikä siihen, onko vahingoittunut työkyvytön nimenomaisesti siihen työhön, jota hän olisi ilman tätä vahinkoa tehnyt. Lisäksi yhtiö toteaa, että vahingoittuneen viittaus siihen että vakuutusyhtiö voi selvittää ansionmenetyksen suuruuden aiempien vuosien tulojen perusteella, ei tässä tapauksessa pidä paikkaansa. Vaikka vahingoittunut voisikin osoittaa hänelle aiheutuneen nimenomaisesti tämän tapaturman vuoksi ansionmenetystä, ei aiempien vuosien tuloja voida tässä tapauksessa käyttää ansionmenetystä määrittämisessä. Aiempien vuosien tulot koskevat tässä tapauksessa eri työstä/yrityksestä saatua tuloa eikä niitä voida pitää verrannollisena uuden aloittavan yrityksen tulokseen. Vahingoittunut on itse kertonut aloittaneensa yritystoiminnan vajaa vuosi ennen vahinkoa. Selvitysten perusteella hän ei ole ennen vahinkoa aloittanut konkreettista (myynti)toimintaa eikä yrittäjän yritystoiminnan tuloista/palkasta ennen vahinkoa ole selvitystä. Yhtiö huomauttaa lisäksi, ettei vahingoittunut ole missään korvauskäsittelyn vaiheessa ennen tätä selvitystä esittänyt ansionmenetykseen liittyviä vaatimuksia koskien nimenomaisesti uuden yrityksen toimintaa, vaan hän on selvittänyt vaatimuksensa perustuvan siihen, että hän on tapaturman jälkeen joutunut selvittämään jo myydyn yrityksen asioita.

FINEn hankkiman asiantuntijalausunnon tiedoksi saatuaan yhtiö suoritti asiakkaalle tilapäisen haitan osalta lisäkorvausta 800 euroa. Muilta osin yhtiö katsoi päätöstensä olevan asianmukaisia ja jäävän voimaan.

Vakuutetun kuuleminen

FINE on vakuutussopimuslain 68 § mukaisesti varannut vakuutetulle tilaisuuden tulla kuulluksi. Vakuutetulla ei ole ollut asiaan kommentoitavaa.

Asiantuntijalausunto

FINE on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Matti Karjalaiselta.

Karjalainen viittaa lausunnossaan FINEn käyttöön toimitettuihin lääketieteellisiin selvityksiin ja toteaa, että vahinkotapahtuman jälkeen vastuusairaalan päivystyksessä asiakkaan todettiin liikkuvan ontuen. Tunnustellen todettiin arkuutta oikean ison sarvennoisen päällä. Lonkan liikkeet olivat täydet, mutta ääriasennoissa tuntui aristusta. Oikean ranteen ja sormien liikkeet olivat normaalit ja kyynärvarren kierrot rajoittuneet. Röntgentutkimuksessa todettiin värttinäluun tyven hyväasentoinen murtuma, joka hoidettiin alkuun sidoksella.

7.6.2018 terveyskeskuslääkärin vastaanottokäynnillä kliinisessä tutkimuksessa yleistila oli hyvä. Lonkan taivutus oli täysi ja tunnustellen todettiin arkuutta ison sarvennoisen takaosassa. Kierroissa aiheutui sen seutuun kipua. Jatkohoidoksi määräytyi mobilisaatio ja kylmä paikallishoitona sekä tulehduskipulääkitys ja sairausloman jatko 24.6.2018 saakka.

10.7.2018 kontrollissa kävely onnistui ontumatta ja yhden jalan seisonnassa linjaus piti. Sisäkierrossa tuntui kipua pakaran päällä. Jatkohoidoksi määräytyi mobilisaatio ja lisäselvitykseksi tehtiin magneettitutkimus, jossa 17.7.2018 todettiin keskimmäisen pakaralihaksen jänteen rispaantumista ja lihaksissa rasvoittumista.

29.8.2018 terveyskeskuslääkärin arviossa asiakas liikkui osittain ontuen. Lonkan aktiivinen ja passiivinen sisäkierto aiheuttivat kipua alaselkään ja tunnustellen todettiin arkuutta 5.lannenikaman tasassa joka säteilyä kumpaankin pakaraan.

31.10.2018 vastaanotolla kliinisessä tutkimuksessa ei todettu hermojuurikireyttä ja voimat kunnossa. Jatkohoidoksi määräytyi mobilisaatio fysioterapian tukemana.

26.12.2018 lääkärin arviossa mainitaan niska-hartiaseudun ja alaselän vaivoja sekä oikean alaraajan kiputuntemus. Kliinisesti lonkkien liikelaajuudet olivat hyvät ja heijasteet ja tunnot symmetriset. Yläraajatoiminnot olivat täydet ja kaularangan passiiviset liikkeet hyvät. Ei todettu säteilyoireita eikä hermojuurikireyttä. Erikoislääkäri toteisi lihasperäisen kipuoireiston ja jatkohoidoksi määräytyi mobilisaatio ja sairausloman jatko.

31.1.2019 terveyskeskuslääkärin arviossa asiakas käveli hieman ontuen. 10.rintanikaman tasossa todettiin koputellen arkuutta ja alaselän oikean puolella todettiin tunnustellen arkuutta. Etutaivutuksessa asiakas sai sormet lattiaan ja ylös nousu onnistui tukeutumatta. Liike aiheutti kipua ja oikealle sivutaivutus oli kivulias. Jatkohoidoksi määräytyi mobilisaatio ja tulehduskipulääkitys sekä fysioterapia ja sairausloman jatko 29.2.2019 saakka.

4.3.2019 ortopedin vastaanottokäynti kehon eri puolilla tuntuvien pehmytosakipujen johdosta. Kliinisessä tutkimuksessa kävely oli lyhytaskelista ja niskan liikkeet rajoittuneet. Lonkkien kierrot todettiin suhteellisen hyviksi. Sisäkierto aristi ja tunnustellen todettiin molempien lonkkien takana ja pakarassa aristusta. Ortopedi esitti lanneselän magneettitutkimusta tehtäväksi.

29.3.2019 terveyskeskuslääkärin vastaanottokäynnillä kliininen tila oli 31.1.2019 vastaava ja tehtiin lähete lannerangan jatkotutkimuksia varten oikean jalkaterän kivun johdosta.

23.8.2019 käyntitiedoissa mainitaan, että asiakkaalla on todettu nikamavälilevytyrä. Kliinisessä tutkimuksessa ei todettu hermojuuritason löydöksiä. Lannerangan röntgentutkimuksessa ei todettu nikamasiirtymää eikä epävakautta ja kontrollissa 25.10.2019 päädyttiin konservatiiviselle hoitolinjalle ja jatkohoito ohjattiin fysiatriseen yksikköön.

Karjalaisen lausunnon mukaan vahinkotapahtumaan liittyen on perusteltua korvata tutkimukset ja hoidot 31.10.2018 saakka.

Karjalainen toteaa, että asiakkaalla todetut lonkan alueen lihasten ja jänteiden rappeumat ja lannerangan rappeumat eivät liity vahinkotapahtumaan, eivätkä lonkan seudun pitkittynyt oireisto ja sen sekä lanneselän oireiston myöhempi selvittely liity vahingon seurauksena aiheutuneiden vammojen hoitoon. Lannerangan rappeumaperäisen oireiston kehittyminen ei liity vahinkotapahtumaan. Oikean lonkan seudun ruhjeen ja värttinäluun tyven hyväasentoisen murtuman osalta paranemisen voidaan todeta tapahtuneen 30.9.2018 mennessä.

Karjalainen toteaa, että vahingosta aiheutuva tilapäinen haitta arvioidaan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan kuuluen luokkaan kolme; lievää vaikeammat vammat, asettuen sen keskiosaan.

Karjalainen lisää vielä, että vahingon yhteydessä syntyneestä oikean värttinäluun tyven hyväasentoisesta murtumasta ja oikean lonkan seudun ruhjeesta ei aiheudu korvattavaa pysyvää haittaa.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Lain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen
1. tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2. ansionmenetyksestä;
3. kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4. pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a §:n mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat. Lain 5 luvun 2 c §:n (16.6.2004/509) 1 momentin mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Vastuuvakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutus korvaa edellä mainituin perustein henkilölle aiheutuneen EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 82 artiklassa tai henkilötietolain 47 pykälässä tarkoitetun taloudellisen vahingon.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kysymys asiakkaan oireilun korvattavuudesta vastuuvakuutuksesta 7.12.2018 jälkeiseltä ajalta, tilapäisen ja pysyvän haitan korvauksen määrästä sekä siitä, onko asiakkaalle aiheutunut vastuuvahingon seurauksena korvattavaa ansionmenetystä.

Voimassa olevan oikeuden mukaan henkilövahingon korvaamisen edellytyksenä on, että vahingonkärsineen vamman tai sairauden voidaan todeta olevan syy-yhteydessä vahingonaiheuttajan tekoon tai menettelyyn. Näyttötaakka vahingon ja oireilun välisestä syy-yhteydestä on korvausta vaativalla.

Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan vahingonkärsijällä ennestään olevaa vahinkoon myötävaikuttanutta sairautta tai vikaa voidaan pitää vahingonaiheuttajan korvausvastuun sovitteluun oikeuttavana seikkana vain silloin, kun vahingon aiheuttanut teko on sen johdosta johtanut poikkeuksellisen yllättävään ja vakavaan seuraukseen (esim. KKO 2012:94). Lisäksi on arvioitava sitä, olisiko sairauden tai vian myötävaikutuksesta syntynyt osuus oireilusta voinut syntyä myös ilman tapaturmaa. Mikäli tätä ei voida pitää todennäköisenä, korvausta ei tule sovitella.

FINE viittaa käytössään olevaan lääketieteelliseen selvitykseen sekä hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja toteaa, että asiakas kaatui taloyhtiön pihalla 25.3.2018. Kaatumisen yhteydessä hän satutti oikean kätensä ja lonkkansa vahinkotapahtuman jälkeen todettiin oikean värttinäluun tyven hyväasentoinen murtuma ja oikean lonkan seudun ruhje, jotka hoidettiin konservatiivisesti. FINEn hankkiman lääketieteellisen asiantuntijalausunnon mukaan asiakkaalla todetut lonkan alueen jänne- ja lihasrappeumat, sekä lannerangan rappeumat ovat rakenteiden rappeumamuutoksia eikä niillä ole yhteyttä 25.3.2018 vahinkotapahtumaan.  Niiden synty ei esitetyllä tapaturmamekanismilla tai ajallisesti ole vahingon aiheuttamana mahdollinen.  Edellä selostetuilla perusteilla, käytössään olevan lääketieteelisen selvityksen huomioiden, FINE katsoo, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa jää osoittamatta, että asiakkaalla todetut lonkan ja lannerangan löydökset ja niistä 7.12.2018 jälkeen aiheutunut hoidontarve olisivat seurausta 25.3.2018 sattuneesta vahinkotapahtumasta.  FINE pitää vakuutusyhtiön syy-yhteysratkaisua asianmukaisena.
Asiakas on vaatinut kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta maksetun korvauksen korottamista. Vakuutusyhtiö on maksanut korvausta yhteensä 2000 euroa.

Tilapäisen haitan korvaus suoritetaan käyttäen määrittelyperusteena liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita sekä henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksia, joita sovelletaan yleisesti vahingonkorvausta koskevassa oikeuskäytännössä. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja sekä suosituksia voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

FINE toteaa, että tilapäisen haitan perusteella suoritettava korvaus määritellään vamman laadun, vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan mukaan. Korvaus tilapäisen haitan perusteella määritellään tapauskohtaisen objektiivisesti havaittavien henkilövahinkoon liittyvien seikkojen perusteella. Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan sitä, millaisena vamma tai sairaus ilmenee. Henkilövahingon vaikeusasteella puolestaan tarkoitetaan sinänsä saman laatuisten vammojen ja sairauksien keskinäisiä eroavuuksia.

Henkilövahingon edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika antavat viitteen siitä, minkä laatuisesta ja kuinka vaikea-asteisesta henkilövahingosta on kysymys. Saman laatuinenkin vamma tai sairaus saattaa kuitenkin vahinkoa kärsineen yksilöllisistä ominaisuuksista tai muista olosuhteista johtuen aiheuttaa erilaista hoidon tarvetta. Korvauksen määrässä voidaan ottaa korottavana tekijänä huomioon esimerkiksi se, että vamma on yksittäistapauksessa edellyttänyt pidempiaikaista sairaalahoitoa tai useampia leikkauksia kuin vastaava vamma yleensä vaatii. Tilapäisen haitan kestoajalla tarkoitetaan aikaa henkilövahingon ilmenemisestä siihen saakka, kunnes siitä ei enää aiheudu vahinkoa kärsineelle kipua ja särkyä tai muuta tilapäistä haittaa. Haitan kestoaika riippuu yleensä henkilövahingon laadusta ja vaikeusasteesta. Saman laatuisen vamman paraneminen saattaa kuitenkin eri henkilöillä kestää eripituisen ajan. Tämä voi johtua esimerkiksi vammaan tai sen hoitoon liittyvistä komplikaatioista. Korvauksen määrässä voidaan tämän vuoksi ottaa korottavana tai alentavana tekijänä huomioon se, että vammasta on aiheutunut tilapäistä haittaa tavallista pidemmän tai lyhyemmän ajan. Tilapäisen haitan tavallista pidempi kestoaika pitää kuitenkin olla todettavissa objektiivisin perustein. Korvausta ei yleensä ole aiheellista määrätä tavallista suuremmaksi esimerkiksi pelkästään sen vuoksi, että vahinkoa kärsinyt itse kertoo vammasta aiheutuneen kipua pidempään kuin vamman laatu ja vaikeusaste huomioon ottaen on tavanomaista.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan tilapäisen haitan luokkaan 3 (lievää vaikeammat vammat) kuuluville vammoille on ominaista, että niiden hoito voi vaatia verenkierron elvytystä, mutta ei tehostettua hoitoa, niihin tai niiden hoitoon ei liity lievää vaikeampia komplikaatioita, niiden jatkohoidossa ei tarvita korjausleikkauksia, niiden hoitamiseen tarvitaan sairaalahoitoa 1 - 3 viikkoa, toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3 - 7 kuukaudessa ja niiden aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä. Tähän luokkaan kuuluvat mm. pitkien luiden murtuma tai murtumat, jotka voivat vaatia myös leikkaushoitoa, mutta paranevat oletetussa ajassa, vaikea sijoiltaanmeno, jossa on nivelsiderepeämiä ja josta jää pysyvää haittaa, kasvoluiden yksittäis- tai monimurtumat, sormen menetys, sekä leikkaushoitoa edellyttävä sormen jännevamma.  Luokan 3 korvausasteikko on 1200 -3900 euroa.

FINE toteaa, että asiakkaalle on liukastumisvahingon seurauksena aiheutunut värttinäluun tyven hyväasentoinen murtuma ja oikean lonkan seudun ruhjevamma. Ottaen huomioon käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon FINE arvioi, että asiakkaalle vastuuvahingon seurauksena aiheutuneet vammat sijoittuvat liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 3, lievää vaikeammat vammat. Vamman hoitotoimenpiteiden laadun ja keston huomioiden FINE arvioi, että vammat sijoittuvat luokan keskiosaan. FINE pitää vakuutusyhtiön maksamaa 2000 euron korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta asianmukaisena eikä suosita lisäkorvausta tältä osin.

Pysyvän haitan osalta FINE viittaa edellä syy-yhteydestä lausumaansa. Liukastumisvahingon osuus asiakkaan oireilusta on tullut riittävästi korvatuksi 7.12.2018 mennessä eikä vahingon seurauksena voida todeta jääneen pysyvää haittaa. FINE pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena myös pysyvän haitan osalta.

Vastuuvakuutuksesta korvataan vakuutuksenehtojen mukaan vahinko, josta vakuutuksenottajan on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi saanut, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Arviointi on tapauskohtaista. Yleensä arvioinnin lähtökohtana on se ansiotulo, jota vahinkoa kärsinyt on välittömästi ennen vahinkotapahtumaa saanut. Tästä arvioidusta menetyksestä vähennetään ne tulot, jotka vahingonkärsinyt saa vahingosta huolimatta. Näitä tuloja on varsinaisten tulojen lisäksi esimerkiksi työkyvyttömyysajalta saadut lakisääteiset toimeentuloetuudet.

Yrittäjän ansionmenetys riippuu mm. yritysmuodosta, yrityksen toiminnan laajuudesta ja laadusta sekä vahinkoa kärsineen osuudesta yhtiön toimintaan. Pääomatulona verotettava yritystulo otetaan huomioon ansionmenetyskorvauksen määrässä. Yrittäjän ansionmenetyksen määrää arvioitaessa otetaan huomioon yrittäjän toiminnan laatu ja laajuus, hänen henkilökohtainen työpanoksensa yrityksessä, sijaisille maksetut korvaukset sekä mahdollinen yrityksen liikevaihdon tai myyntikatteen alentuminen. Ansionmenetyksen määrä arvioidaan aina tapauskohtaisesti ja korvauksen vaatijalla on näyttötaakka menetyksen määrästä.

Selvyyden vuoksi FINE toteaa, että vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n 2 kohdan mukaan henkilövahingon kärsineellä itsellään on oikeus korvaukseen ansionmenetyksestä.  Vahingonkorvauslain esitöistä ilmenee, että vahingonkorvauslakiin perustuvan korvausvelvollisuuden on tarkoitettu koskevan pääsäännön mukaan vain sellaista välitöntä vahinkoa, joka on aiheutunut vahinkotapahtuman johdosta välittömästi loukkaantuneelle henkilölle itselleen. Tämän ensivahingon seurauksena kolmannelle henkilölle aiheutunut välillinen vahinko jää yleensä korvattavien vahinkojen ulkopuolelle, eikä yksinomaan yritykselle aiheutunut vahinko ole henkilövahingon perusteella korvattavaa vahinkoa.

FINE perustaa ratkaisunsa asiassa kertyneeseen kirjalliseen aineistoon. FINE ei voi kuulla asianosaisia todistelutarkoituksessa eikä todistajia valan tai totuusvakuutuksen velvoittamana asian selvittämiseksi miltään osin.

FINEn näkemyksen mukaan ansiotason lähtökohdaksi on pääsääntöisesti otettava se ansiotaso, jota vahingonkärsinyt on juuri ennen vahinkoa saanut.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa toimitetun selvitysten perusteella asiakas on ollut vanhuuseläkkeellä omistamistaan yrityksistä. Asiakkaan selvityksen mukaan hän on tehnyt omistamalleen yritykselle konsultointityötä sairasloman aikana ja yritys on maksanut asiakkaalle palkkaa 1.4.2018 lähtien. FINElle toimitetun selvityksen mukaan asiakas on puhelimitse 1.6.2018 kertonut vakuutusyhtiölle, ettei yrityksellä ole liiketoimintaa eikä tuloja, eikä näin ollen mahdollisuutta maksaa palkkaa. Puhelinkeskustelusta tehdyn muistion mukaan asiakas on kertonut, että tilanne olisi ollut sama myös ilman 25.3.2018 sattunutta tapaturmaa.

Edellä esitetyn perusteella FINE toteaa, että sille esitetyn selvityksen mukaan asiakas on ollut vahingon sattuessa vanhuuseläkkeellä, eikä hänellä ole ollut ansiotuloja. Lisäksi asiakas on vahinkokäsittelyn yhteydessä kertonut, ettei hän olisi voinut nostaa palkkaa yrityksestään myöskään siinä tapauksessa, ettei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Asiakirjaselvityksen perusteella asiakas on nostanut yrityksestään palkkaa vasta vahinkotapahtuman jälkeen, 1.4.2018 alkaen. FINE toteaa, että korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus hänelle aiheutuneen vahingon määrästä. Asiakirjojen mukaan asiakas on käsittelyn eri vaiheissa antanut ristiriitaisia tietoja siitä, onko hänellä ollut ennen vahinkoa tai vahinkohetkellä ansiotuloja, tai olisivatko hänen ansiotulonsa olleet suuremmat, mikäli vahinkotapahtumaa ei olisi sattunut.

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella sekä edellä selostetuin perusteella FINE katsoo, ettei asiassa ole voitu todeta, että asiakkaalle olisi nimenomaan 25.3.2018 sattuneen vahinkotapahtuman johdosta aiheutunut korvattavaa ansionmenetystä. FINE pitää vakuutusyhtiön päätöstä myös ansionmenetyksen korvaamisen osalta asianmukaisena.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Hyytiäinen