Tapahtumatiedot

Vahinkoa kärsinyt A oli tammikuussa 2019 osallistunut B:n pitämään vapaalaskun tekniikkakurssille. B toimi kurssilla ohjaajana, mutta kurssin järjesti C Oy, jonka kanssa B toimi alihankintasopimuksen perusteella. 26.1.2019 suoritetun laskun yhteydessä A kaatui seurauksin, että sai reiden alaosan pirstaleisen avomurtuman ja lihasjänteiden repeämän.

A:n näkemyksen mukaan kaatumisen aiheutti rinteen vaarallisen huono lumitilanne ja B:n valitsema vaarallinen reitti. Korvausta A:n henkilövahingoista haettiin B:n toiminimelleen ottamasta vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se toteaa ensinnä, ettei B ole ollut tämän kyseessä olevan aktiviteetin järjestäjä eikä myyjä, vaan aktivi­teetin järjestäjä ja markkinoija on ollut C Oy. B on siis toiminut kurssin vetäjänä C Oy:n toimeksiannosta. Näin ollen palvelusopimuksen osapuoli sekä kuluttajaturvallisuuslain mukainen palveluntarjoaja on ollut C Oy. Näin ollen B:n vas­tuuta arvioidaan vahingonkorvauslain perusteella. Vahingonkorvauslaissa vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää tuottamusta eli huolimat­tomuutta tai laiminlyöntiä sekä tuottamuksen ja vahingon välistä syy-yhteyttä.

Päätöksessään yhtiö toteaa, että tässä tapauksessa vapaalaskun aikana tapah­tuneen onnettomuuden ei voida katsoa johtuneen mistään kurssin ohjaajana toimineen B:n syyksi luettavasta huolimattomuudesta tai virheestä. B on toimi­nut huolellisesti sekä kurssin suunnittelussa että toteutuksessa ottaen huomi­oon kurssin järjestämishetkellä vallitsevat olosuhteet. Kurssin tavoitteena on ollut opettaa asiakkaille rinteiden ulkopuolista laskutekniikkaa. Opetus tapah­tuu olosuhteet huomioon ottaen rinteillä ja rinteiden ulkopuolisilla alueilla. Tä­hän liittyen vakuutusyhtiö huomauttaa myös, että vapaalasku on riskialtis laji ja että laskettelijan tulee ottaa nämä riskit huomioon. Tällaisessa lajissa on kui­tenkin loukkaantumisen mahdollisuus, vaikka kaikkiin riskeihin olisi varauduttu ja järjestelyt olisivat tehty huolellisesti.

Päätöksen mukaan B on myös huolehtinut asianmukaisesti hänen vastuullaan olleesta turvallisuussuunnitelmasta ja hän on myös tutustunut rinteisiin ja laskupaikkoihin etukäteen muiden hiihdonopettajien kanssa ja kohteet oli todettu turvallisiksi. B oli myös ennen laskua selostanut osallistujille laskemiseen mah­dollisesti liittyvät riskit ja vaarat. B ja kolme muuta kurssille osallistunutta hen­kilöä laskivat reitin ilman ongelmia. Laskupaikalla on myös ollut muita laskujälkiä ennen kurssilaisten laskua.

Edellä todetuilla perusteilla vakuutusyhtiö katsoo, ettei B:n voida katsoa ole­van vastuussa A:lle aiheutuneesta vahingosta vahingonkorvauslain perusteella eikä myöskään kuluttajaturvallisuuslain perusteella.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan ja sen useissa lisäkirjelmissä A toistaa vaatimuksensa hänelle aiheutuneen vahingon korvaamisesta B:n vastuuvakuutuksesta. Valituksessaan A katsoo, että vahinko on aiheutunut sen vuoksi, että B on ylipäätään sallinut kurssilaisten laskea rinteiden ulkopuolella, kun lumitilanne oli niin huono. Li­säksi A toteaa, että B:n toimintaa tulee arvioida korostuneen huolellisuusvelvollisuuden valossa huolimatta siitä, sovelletaanko tapauksessa vahingonkorvauslakia vai kuluttajaturvallisuuslakia. Näin ollen B:n tulee ammattimaisena palveluntuottajana pystyä joka tapauksessa näyttämään toimineensa huolelli­sesti. B ei voi myöskään pelkästään sillä perustella vapautua vastuusta, että hän keskustellut laskupaikan turvallisuudesta muiden hiihdonopettajien kanssa.

A toteaa ensinnäkin, että vuoden 2019 lumitilanne on ollut poikkeuksellisen huono ja lumitilanteen heikkoudesta rinteiden ulkopuolella oli varoitettu muun muassa mediassa. Lisäksi huono lumitilanne oli huomioitu myös Lapland Hotelsin nettisivuilla ja pohjoisempana sijaitsevan laskettelukeskuksen vapaalaskurinne oli kokonaan kiinni vielä vuoden 2019 helmikuussa. Näin huono lumitilanne on jo yksinään sellainen seikka, mikä tulee ottaa huomioon B:n vastuusta arvioitaessa. Kyseistä laskureitistä A toteaa, että myös kurssin muut osallistujat olivat kokeneet laskun vaikeaksi ja yksi muista laskijoista oli osunut jonkin ver­ran kiviin laskiessaan reittiä. Näin ollen myös muiden kurssilaisten kertomusten mukaan alue ei ollut aloittelevien vapaalaskijoiden tason mukainen, vaan se oli koettu vaaralliseksi. Reitti sijaitsi myös ns. rakkakivikkoisella rinteellä, jossa las­kemisen on täytynyt katsoa olevan erityisen vaarallista kyseisenä ajankohtana. Tältä osin A viittaa rinnealueesta kesäaikana otettuun valokuvaan. A toteaa vielä, että myös sitä voidaan pitää osoituksena laskulinjan vaarallisuudesta, ettei sille ohjattu enää laskijoita A:n onnettomuuden jälkeen. Näin ollen jo pelkkä vapaalaskussa kokemattomien kurssilaisten ohjaaminen kyseiseen paik­kaan huonon lumitilanteen vallitessa, osoittaa B:ltä laiminlyöntiä turvallisuu­den varmistamisen suhteen.

A kiinnittää huomiota myös siihen, ettei B:n vastuuta poista myöskään se seikka, että A on mahdollisesti ajautunut B:n osoittaman laskulinjan ulkopuo­lelle. Vapaalaskun aloittelijalle tarkoitetun laskulinjan tulisi olla leveähkö ja am­mattilaisena B:n olisi tullut ottaa huomioon kurssilaisten taitotaso linjaa valitta­essa. Liian kapeaa laskulinjaa onkin A:n mukaan pidettävä B:n vastuuta koros­tavana.

Valituksessa todetaan myös, että yksinomaan se seikka, että B oli laatinut kurs­sille turvallisuus ja riskisuunnitelman, ei ole osoitus siitä, että hän olisi täyttä­nyt huolellisuusvelvoitteensa. Jos B olisi tosiasiassa huolellisesti laatinut suun­nitelman etukäteen, niin hän olisi havainnut poikkeuksellisen huonon lumitilanteen. Myöskään se, että B on osoittanut kivien paikkoja kurssilaisille, ei poista sitä tosiasiaa, ettei B ole mitenkään voinut itsekään havaita kaikkia kiviä. A huomauttaakin lisäkirjelmässään, että turvallisuussuunnitelman allekirjoit­taja ei edes ole B, vaan C Oy:n työntekijä. Lisäksi suunnitelmassa todetaan ni­menomaan, että ”päivän toiminta-alueet päätetään aamulla säiden ja olosuh­teiden perusteella”. Tätä B ei ole ainakaan tehnyt tuona aamuna.

A toteaa, että B:tä tulee pitää sellaisena ammattimaisena palveluntarjoajana, jolla on tavallista ankarampi vastuu varmistaa olosuhteiden soveltuvuus aloit­telijoille suunnatulla vapaalaskun tekniikkakurssilla. A:lla on myös ollut perus­teltu syy luottaa B:n ammattitaitoon. A katsookin edelleen, että B ei ole ammattitaitovaatimusten edellyttämällä tavalla varmistunut siitä, ettei hänen ohjaamastaan vapaalaskukurssissa aiheudu vaaraa sen osallistujille, kun hän ei ole keskeyttänyt kokonaan rinteiden ulkopuolisia laskuja liian heikon ja siten vaarallisen lumitilanteen vuoksi. Sillä seikalla, että muut kurssilaiset eivät ole kaatuneet laskiessaan rinnettä, ei ole merkitystä B:n vastuuta arvioitaessa. A on lisäksi todennut, että toisen vastaavan kurssin ohjaaja oli lumitilanteen vuoksi tehnyt päätöksen, että hoidettujen rinteiden ulkopuolisia laskuja ei voida järjestää lainkaan.

Näin ollen A:lle aiheutunut henkilövahinko tulee korvata B:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan ja valittajan lisäkirjelmien jälkeen antamissaan lisävastineissa vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot ja asian käsittelyn vakuutusyhtiössä. Lisäksi vakuutusyhtiö viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin ja lainsäädäntöön.

Vastineessaan vakuutusyhtiö viittaa olennaisilta osin korvauspäätöksissään lausuttuun ja katsoo edelleen, ettei tapauksessa ole osoitettu, että B olisi huolimattomuudellaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut A:n henkilövahingon. Yhtiö katsoo edelleen, että B:n vastuuta tulee lähtökohtaisesti arvioida vahingonkorvauslain mukaan, mutta vaikka B katsottaisi kuluttajaturvallisuuslain mu­kaiseksi palveluntarjoajaksi, niin myös tässä tapauksessa B:n on katsottava osoittaneen toimineensa huolellisesti. Kuluttajaturvallisuuslain mukainen ko­rostunut huolellisuusvelvoitekaan ei merkitse sitä, että B:n vastuu A:ta kohtaan olisi ankaraa.

Yhtiön mukaan kaikki tapauksessa esitetty selvitys huomioiden voidaan todeta, että B on kurssia pitäessään toiminut kaikin tavoin huolellisesti, eikä A:n kaatu­minen ole johtunut B:n tuottamuksesta, vaan kyseessä on tapaturma. Kurssin laskupaikkojen turvallisuus on etukäteen varmistettu asianmukaisesti juuri en­nen kurssia ja sen aikana. Mikäli ennakkovalmisteluissa olisi todettu, että kysei­nen laskupaikka ja laskulinja eivät olisi olleet laskettavissa, niitä ei olisi laskettu. Onnettomuuden ei näin ollen voida katsoa johtuneen mistään B:n syyksi luettavasta huolimattomuudesta tai virheestä. B on toiminut huolellisesti sekä kurssin suunnittelussa että toteutuksessa ottaen huomioon kurssin järjestämishetkellä vallinneet olosuhteet. B:n toiminta täyttää siten myös ns. korostuneen huolellisuusvelvoitteen kriteerit. Vapaalaskun tekniikkakurssin opetuksen jär­jestäminen siten, että laskemista harjoitellaan myös hoidettujen rinteiden ulkopuolella, ei ole osoitus B:n huolimattomuudesta. B on muutoinkin kurssin aikana noudattanut sitä huolellisuutta, jota tällaisen kurssin ohjaajalta vaadi­taan. Näkemyksensä tueksi yhtiö viittaa muun muassa B:n laatimaan turvallisuussuunnitelmaan.

Vastineessaan yhtiö toteaa myös, että vaikka tapauksessa on sinänsä riidatonta, että laskettelukeskuksessa on ollut edellisiä vuosia heikompi lumitilanne, se ei ole osoitus siitä, että B olisi toiminut huolimattomasti viedessään kurssilaiset rinteeseen. Yhtiö toteaa, että lumitilanteesta riippumatta, on vapaalaskussa joka tapauksessa varmistuttava kunkin laskupaikan lumitilanteesta erikseen. B onkin ennen laskuja pyrkinyt huolellisesti varmistamaan reitin tur­vallisuuden. Hän on myös yhdessä muiden hiihdonopettajien kanssa keskustel­lut alueen turvallisuudesta ja yhteinen mielipide on ollut, että alue on turvalli­nen laskea. Myöskään sillä seikalla, että samaan aikaan käydyllä toisella vastaa­van kaltaisella kurssilla oli päädytty olemaan laskematta rinteiden ulkopuolella, ei ole merkitystä arvioitaessa B:n vastuuta, koska toisen kurssin laskupaikka olisi sijainnut täysin toisella tunturilla. Niin ikään se, että A:n tapaturman jäl­keen rinteiden ulkopuolista vapaalaskua ei ole enää keskuksessa järjestetty, ei ole osoitus B:n huolimattomuudesta, vaan tätä on pidettävä tavanomaisena varotoimena.

B on myös ennen laskua osoittanut osallistujille vaaranpaikat ja neuvonut käyt­tämään hänen kanssaan samaa laskulinjaa. Tässä yhteydessä yhtiö toteaa myös, että huomioiden A:n suksien sijainti hänen kaatumisensa jälkeen, on to­dennäköistä, että A on poikennut B:n osoittamasta laskulinjasta. Yhtiö toteaa, ettei B ole vastuussa, jos joku kurssilainen laskee vastoin hänelle annettuja oh­jeita ja sen vuoksi loukkaa itsensä. Joka tapauksessa on vakuutusyhtiön mu­kaan huomioitava se, että vapaalasku rinteiden ulkopuolella sisältää aina lajin luonteeseen kuuluvan rinteen mahdollisesta epätasaisuudesta johtuvan riskielementin.

Yhtiö painottaa myös, että vaikka B:llä on ollut vastuuvakuutus, niin ei se mer­kitse sitä, että kaikki kurssilaisille aiheutuneet vahingon korvattaisiin aina sen perusteella. Vastuuvakuutuksesta korvataan huolimattomuudella tai laiminlyönnillä aiheutettuja vahinkoja vakuutusehtojen osoittamassa laajuudessa. Tätä nimenomaista kurssia koskevassa esitteessä mainitaan lisäksi, että matka-ja tapaturmavakuutus tulee olla osallistujan puolelta hänen niin halutessaan. Vastuuvakuutus ei kata vahinkoja vain sen vuoksi, että tapaturmavakuutus on jäänyt ottamatta, vaan edellä mainitun mukaisesti korvausvastuu edellyttää tuottamusta.

Vakuutusyhtiö haluaa vielä lopuksi kiinnittää huomiota siihen, että korvausvastuun arvioinnissa huomioon otettavat seikat laskupaikan osalta ovat tässä ta­pauksessa suurelta osin henkilötodistelun varassa. Asiassa on esitetty useita näkemyksiä, jotka ovat keskenään ristiriitaisia.

Edellä toteamillaan perusteilla vakuutusyhtiö katsoo edelleen asiassa annetun korvauspäätöksen olevan vakuutusehtojen mukainen.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuksenottaja B on todennut, että vakuutusyhtiön vastine asiassa on kattava ja asianmukainen eikä B:llä ole siihen mitään lisättävää.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on kysymys sen arvioimisesta onko A:n loukkaan­tuminen aiheutunut B:n vastuulle luettavasta seikasta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Kuluttajaturvallisuuslain 1 luvun 2 §:n mukaan kuluttajaturvallisuuslakia sovel­letaan kuluttajapalveluihin, joita tarjotaan, suoritetaan, pidetään kaupan, myy­dään tai muutoin luovutetaan

Kuluttajaturvallisuuslain 2 luvun 5 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on olo­suhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, että kulutustavarasta tai kuluttajapalvelusta ei aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Toiminnanharjoittajalla on ol­tava riittävät ja oikeat tiedot kulutustavarasta ja kuluttajapalvelusta, ja hänen on arvioitava niihin liittyvät riskit.

Asiaan sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö-ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutus korvaa edellä mainituin perustein henkilölle aiheutuneen EU:n ylei­sen tietosuoja-asetuksen 82 artiklassa tai henkilötietolain 47 pykälässä tarkoi­tetun taloudellisen vahingon.

Asian arviointi

Toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutuksesta kor­vataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle ai­heutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vahingonkorvauslain ja vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan vahingon aiheuttamista moitittavalla menettelyllä eli virheellä, huolimattomuudella tai laiminlyönnillä. Oikeuskäytän­nössä on lisäksi katsottu, että yleisöpalvelujen tarjoajalla on korostunut velvol­lisuus huolehtia siitä, että asiakkaat voivat käyttää palvelua turvallisesti. Oi­keuskäytännössä on myös vakiintuneesti katsottu, että palveluntarjoajan on näytettävä huolehtineensa asianmukaisesti asiakkaittensa turvallisuudesta pal­velua käytettäessä. Palveluntarjoajan vastuulla on varmistua, että asiakas saa turvallisen elämyksen. Tämä edellyttää kattavaa riskinarviointia, jonka avulla palveluntarjoaja voi tunnistaa ja ennaltaehkäistä palveluun mahdollisesti liitty­viä vaaroja. Riskin suuruus vaihtelee elämyspalvelun laadusta riippuen. Jos palveluntarjoaja arvioi, että palvelu ei ole asiakkaalle turvallinen, hänen ei tule sitä tarjota. Vastuu turvallisuudesta ei siirry asiakkaalle, vaikka tämä olisikin valmis osallistumaan palveluun omalla riskillään.

Ohjelmapalvelun tarjoajilta edellytetään toimivaa omavalvontajärjestelmää, johon sisältyy kirjallinen turvallisuusasia­kirjanpito. Lisäksi järjestelmään kuulu­vat menettelytavat, joilla havaituista vaaroista ja onnettomuuksista ilmoite­taan valvontaviranomaisille sekä kuluttajille annettavat ohjeet.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa A:lle on aiheutunut henkilövahinko B:n ohjaa­malla, mutta C Oy:n järjestämällä vapaalaskukurssilla, kun A on kaatunut las­kua suorittaessaan lumen alla piilossa olevaan kiveen. A on ollut kokenut laskettelija, mutta vasta-alkaja rinteiden ulkopuolella harrastettavassa vapaalaskussa. Korvausta A:n henkilövahingosta on haettu B:n toiminnan vastuuvakuutuksesta. Lautakunnalla ei ole tiedossa, että korvausta olisi haettu kurssin jär­jestäjänä toimineelta C Oy:ltä. Lautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan B:llä ja C Oy:llä on ollut keskinäinen alihankintasopimus oppaana toi­mimisesta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vaikka B:tä ei olisi pidettävä kuluttajaturvallisuuslain tarkoittamana toiminnanharjoittajana, on B:n vastuuta A:ta kohtaan pidettävä kuitenkin myös vahingonkorvauslain nojalla edellä selostetulla ta­valla korostuneena. Näin ollen lautakunnan arvioitavaksi tulee, onko B osoitta­nut elämyspalvelun tarjoajana huolehtineensa asianmukaisesti kurssilaisten turvallisuudesta palvelua käytettäessä. A:n näkemyksen mukaan B on laimin­lyönyt huolellisuusvelvoitteensa jo siinä vaiheessa, kun hän on päättänyt viedä kokemattomat vapaalaskijat laskemaan hoidettujen rinteiden ulkopuolelle poikkeuksellisen huonon lumitilantilanteen vallitessa. Tällöin B:llä ei edes ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta varmistua siitä, että laskeminen on ollut mahdollista suorittaa turvallisesti.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vapaalaskussa on kyse toiminnasta, johon liit­tyvät riskit eivät ole koskaan täysin hallittavissa luonnonolosuhteisiin liittyvän vaihtelun ja arvaamattomuuden vuoksi. Vapaalaskuoppaan tai -opettajan on huolehdittava turvallisuudesta kaikilla kohtuudella vaadittavin tavoin, mutta toisaalta hänen odotetaan heikoissakin lumioloissa löytävän merkittyjen rintei­den ulkopuolisia laskupaikkoja, jotta osallistujat pääsisivät harrastamaan lajia toiveensa mukaan. Vapaalaskuopettajan huolellisuutta arvioitaessa ei siten voida lähteä siitä, että hänen yksinomainen tavoitteensa olisi osallistujien loukkaantumisriskin minimointi, koska tällöin ainoa ratkaisu olisi pysyä merkityillä rinteillä, vaan on kysyttävä, onko opettaja tehnyt voitavansa hallitakseen vapaalaskuun väistämättä liittyviä riskejä. Toki jos riskit näyttävät lumi- tai säätilanteen tai jonkin muun syyn vuoksi liian suurilta hallittavaksi, opettajan on täysin pidättäydyttävä viemästä merkittyjen rinteiden ulkopuolelle, mutta ai­van herkästi ei tällaista päätöstä voida opettajalta vaatia osallistujien tarkoitus huomioon ottaen.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan tapauksessa on ollut riidatonta, että laskettelukeskuksessa on ollut tapahtuma-aikaan taval­lista vähemmän lunta. Selvityksen mukaan ennen kurssilaisten viemistä rintei­den ulkopuolelle on kuitenkin laadittu asianmukainen turvallisuus- ja riskisuunnitelma. B on myös pyrkinyt etukäteen varmistumaan laskupaikkojen turvalli­suudesta käymällä laskupaikoilla etukäteen sekä selvittämällä valittujen kohtei­den tilannetta muiden hiihdonopettajien kanssa. Tällöin etukäteen ei ole ha­vaittu estettä kohteessa laskemiselle. Niin ikään lautakunnan käsityksen mu­kaan rinteiden ulkopuoliselle vapaalaskulle tyypillinen riski on osua lumen alla yllättävästi mahdollisesti piilossa oleviin esteisiin, kuten kiviin tai muihin maas­ton epätasaisuuksiin.

Lautakunta katsoo, että yksinomaan sitä seikkaa, että yleinen lumitilanne Lapissa on ollut huono ja kurssi on siitä huolimatta päätetty järjestää, ei voida edellä lausutuista syistä pitää osoituksena siitä, että B on toiminut virheellisesti ja näin tuottamuksellaan aiheuttanut kyseisin vahinkotapahtuman. Lisäksi lau­takunta kiinnittää huomiota siihen, että A:n todisteena jättämät, yleisesti an­netut varoitukset vapaalaskusta hiihtokeskuksen alueella heikon lumitilanteen vuoksi on annettu vasta A:n onnettomuuden jälkeen.