Tapahtumatiedot

Asiakkaan omistama Volkswagen Phaeton -merkkinen henkilöauto oli palanut 27.11.2019, kun autoa asiakkaan luvalla käyttänyt I oli antanut autolle apuvirtaa toisesta asiakkaan omistamasta, Renault Master -merkkisestä autosta. Apuvirran antamisen ajaksi autot jätettiin käyntiin, ja I poistui paikalta asioilleen noin tunnin ajaksi, kunnes hän sai puhelimitse tiedon, että autot olivat syttyneet tuleen. Vahingon myötä maapohjaan valui ajoneuvoista öljyä ja polttoainetta. Asiakas on hakenut korvausta autoilleen aiheutuneesta vahingosta autovakuutuksestaan.

Vakuutustutkijan muistiossa todettiin, että asiakas oli ostanut Volkswagenin 12.11.2019 2.600 eurolla. Vakuutusyhtiön saamien tietojen mukaan saman ajoneuvon moottori oli rikkoutunut edellisenä kesänä, kun sen moottori oli leikannut kiinni. Vahinkotarkastusyritys oli tutkinut auton, ja 2.1.2020 toimitetun selvityksen mukaan auton moottoritilassa ei ollut havaittavissa jälkiä moottorin korjauksesta. Kaikki jäljet moottorin ympäristöstä olivat vanhoja. Tarkastajan mukaan oli kuitenkin mahdollista, että moottori oli saatu pyörimään ja autolla oli voitu ajaa.

Vakuutusyhtiö epäsi korvauksen 17.1.2020 päivätyllä korvauspäätöksellä ja katsoi, että asiakkaaseen samastettava I oli aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudella.

Asiakas on toimittanut vakuutusyhtiölle korjaamoyrittäjä H:n 16.2.2020 päiväämän lausunnon, jossa H on kertonut testanneensa ja korjanneensa asiakkaan Volkswagenin 24.11.2019. Auton akkuvaraus oli tuolloin huono ja käynnistys tapahtui apuvirtakaapeleilla. H käytti auton lämpimäksi, jonka jälkeen hän sammutti auton ja kytki siihen ammattitesterin. Ajoneuvon vikakoodilista oli laaja, mutta nämä virheet korjaantuivat, kun H kävi läpi parametrit. Nämä häiriöt eivät kuitenkaan H:n mukaan tarkoittaneet, etteikö autolla olisi voinut ajaa. Koekäyttö jatkui ongelmitta noin puoli tuntia. Moottorin öljymäärä näytti normaalilta ja tuoreelta eikä öljyssä ollut poikkeavaa hajua. H vakuutti, että ajoneuvo oli täysin ajokuntoinen ja toimi normaalisti.

Vakuutusyhtiö oli 11.3.2020 antanut asiassa uuden korvauspäätöksen, jonka mukaan asiakkaalle suoritettaisiin korvaus Volkswagenista, mutta suoritettavasta korvauksesta tehtäisiin 50 prosentin myötävaikutusalennus. Vakuutusyhtiö katsoi, että ajoneuvon käypä arvo oli vahinkopäivänä 2.600 euroa, joka vastaa summaa, jolla asiakas oli ostanut ajoneuvon kaksi viikkoa ennen vahinkoa. Vakuutusyhtiö katsoi, ettei ole osoitettu, että autolle olisi tehty edellisen vahingon jälkeen sellaisia korjaustoimenpiteitä, joiden osalta auton käypä arvo voitaisiin katsoa suuremmaksi kuin ajoneuvon arvo oli sen ostohetkellä.

Asiakkaan valitus

Asiakas on vaatinut, että vakuutusyhtiö suorittaisi korvauksen ilman myötävaikutusalennusta. Asiakas katsoo, ettei mikään huolellisuusnormi edellytä, että lataamistilannetta tulisi vartioida.

Asiakas on vaatinut, että vakuutusyhtiö arvioisi ajoneuvon arvon vahinkohetkellä uudestaan ja maksaisi asianmukaisen korvauksen, vaikka asiakas oli itse saanut ostettua ajoneuvon markkina-arvoa edullisemmin. Volkswagen-merkkisen ajoneuvon arvo oli asiakkaan mukaan vahinkohetkellä 8.500 euroa, joka vastaa sitä summaa, jota asiakas olisi pitänyt tavoitehintana asettaessaan ajoneuvon myyntiin. Renaultin vahinkopäivän käypä arvo oli asiakkaan mukaan 36.900 euroa.

Asiakas kertoi korjanneensa Volkswagenin myyntikuntoon ennen vahinkoa, mutta tätä ei ollut huomioitu korvauksessa. Asiakas katsoo vakuutusyhtiön viivytelleen korvauspäätöksen antamisessa ja vaatii, että korvaukselle suoritettaisiin viivästyskorkoa. Asiakas on lisäksi vaatinut, että vakuutusyhtiö suorittaisi korvauksen saastuneen pihamaan kunnostuksesta sekä vahingossa tuhoutuneesta irtaimistosta. Asiakas on ilmoittanut toimittavansa listan tuhoutuneesta irtaimistosta myöhemmin.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan, että vain Volkswagen -merkkinen ajoneuvo oli vakuutettu autovakuutuksella. Asiakas on ostanut ajoneuvon 2.600 eurolla 12.11.2019. Myynti-ilmoituksen mukaan ajoneuvolla oli käyntiongelmia, joiden syy oli mahdollisesti ahdinvika. Auto oli ollut poistettuna liikennekäytöstä kesäkuusta 2019 alkaen. Auto oli kuljetettu lavetilla asiakkaan asuinpaikkakunnalle. Autossa oli ollut useita vikakoodeja, jotka asiakkaan mukaan oli poistettu. Muita korjaustoimenpiteitä ei ollut tehty. Asiakas oli valtuuttanut ystävänsä I:n myymään ajoneuvon. I oli kertomansa mukaan ajanut auton kotiinsa toiselle paikkakunnalle 25.11.2019. Auto oli vakuutettu 26.11.2019 alkaen.

Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja oli tutkinut samaa ajoneuvoa myös kesällä 2019, jolloin auton moottori oli leikannut kiinni. Moottorivaurioita ei ollut tällöin korjattu vakuutusyhtiön lukuun. Vahinkotarkastusyritys on nyt käsillä olevan palovahingon jälkeen tehnyt uudet tarkemmat tutkimukset autolle. Tutkimuksissa kävi ilmi, ettei auton moottoritilasta ollut havaittavissa jälkiä moottorin korjauksesta. Jäljet moottorin ympäristössä olivat vanhoja. Moottoria oli saatu pyöritettyä pitkällä vääntöraudalla. Moottori oli yhtä raskas pyörittää kuin kesällä 2019 jolloin autoa oli tutkittu edellisen kerran. Moottoriöljy oli laskettu pois ja tutkittu silmämääräisesti. Öljy näytti samalta, joka viimeksi tutkimuksen jälkeen oli kaadettu takaisin moottoriin. Öljyä oli edellisessä tutkimuksessa ollut 1,3 litraa liikaa. Nyt öljyä oli 9,9 litraa eli 0,3 litraa vähemmän kuin kesällä

Vakuutusyhtiö katsoo, että palo on todennäköisesti aiheutunut käynnistyskaapeleiden ylikuumentumisesta. Kummankin akun vierestä löytyi apuvirtakaapeleiden pihdit, mutta niiden välinen johdin on kadonnut pa­lossa. Vahinkotarkastusyrityksen tekemän tutkimuksen mukaan on mahdollista, että moottori on saatu pyörimään ja autolla on voitu ajaa. Auton sisusta ja kojetaulu olivat palaneet niin pahasti, ettei auton mittarilukemaa voitu enää selvittää.

Vakuutusyhtiölle ei ole osoitettu, että autoon olisi tehty sellaisia korjaustoimenpiteitä, joiden perusteella auton käypä voitaisiin katsoa suuremmaksi kuin se on ollut ajoneuvon ostohetkellä. Selvitysten perusteella vaikuttaa siltä, ettei kesällä 2019 vaurioitunutta moottoria ollut korjattu. Käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä vahinkohetken markkinatilanteessa on moottoriajoneuvosta tai sen osasta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Ajoneuvon käypä arvo vahinkohetkellä on siis ollut 2.600 euroa.

Vakuutusyhtiö on todennut, ettei törkeällä huolimattomuudella aiheutettuja tekoja ole voitu tyhjentävästi luetella lainsäädännössä tai oikeuskirjallisuudessa, vaan kutakin tilannetta tulee arvioida tapauskohtaisesti olemassa olevan oikeuskäytännön sekä yleisten oppien avulla.

Perussääntönä tuottamuksen asteen osalta on pidetty sitä, kuinka merkittävästi vahingon aiheuttaneen toiminta on poikennut vaadittavasta huolellisuudesta. Oikeuskäytännössä todetulla tavalla harkinnassa tulee ensisijaisesti kiinnittää huomiota objektiivisesti arvioitaviin seikkoihin ja olosuhteisiin, kuten mahdollisen vahinkoseuraamuksen luonteeseen ja vakavuuteen, vahingon todennäköisyyteen sekä mahdollisuuteen välttää vahinkoseuraamus huolellisesti toimimalla (KKO 2002:56). Tämän mukaan tuottamusta saatetaan joskus pitää törkeänä siinäkin tapauksessa, että vahingonaiheuttaja ei ole erityisesti mieltänyt toimintansa moitittavuutta. Subjektiivinen asennoituminenkin, jos siitä saadaan selvitystä, voidaan ottaa huomioon etenkin tuottamuksen astetta korottavasti.

Törkeän huolimattomuuden tunnusmerkkeinä onkin painotettu subjektiivista moitittavuutta. Korkein oikeus on esimerkiksi viitannut toimintaan, joka on häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen (KKO 1997:103). Subjektiivisen asenteen lisäksi arvioinnissa voidaan ottaa objektiivisena elementtinä huomioon se, kuinka paljon vahingonaiheuttajan menettely määrällisesti poikkeaa siitä, mitä häneltä olisi vaadittu.

Ajoneuvo on palanut, kun siihen on annettu apuvirtaa. Apuvirran antamisen ajaksi auto on jätetty käyntiin. Sitten paikalta on poistuttu kokonaan hoitamaan asioita ja käymään kahvilla. Apuvirran antamisen ajaksi autot on näin ollen jätetty valvomatta. Oltuaan tunnin hoitamassa asioitaan, sai I soiton veljeltään koskien tulipaloa. Vasta tällöin I lähti takaisin kotiinsa. Tämä kertoo välinpitämättömyydestä mahdollisten vahinkoseuraamusten suhteen. Vahinkoseuraamukset olisivat olleet helposti vältettävissä tai ainakin rajoitettavissa, jos toimenpide olisi hoidettu loppuun ennen paikalta poistumista. Nyt vahinkoseuraamukset autoille ja ympäristölle ovat olleet luonteeltaan vakavat ja laajat. Vakuutusyhtiö katsoo, että vahinko on aiheutunut asiakkaaseen samastettavan I:n törkeästä huolimattomuudesta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, oliko vahinko aiheutettu törkeällä huolimattomuudella, ja oliko vakuutusyhtiöllä tämän perusteella oikeus alentaa korvausta. Asiassa on kysymys lisäksi sen arvioimisesta, mikä ajoneuvon käypä arvo oli vahinkohetkellä, ja oliko vakuutusyhtiöllä velvollisuus suorittaa korvausta asiakkaan esittämistä, muun muassa saastunutta maata ja irtaimistoa koskevista kulueristä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n 2 momentin mukaan jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 34 §:n 1 momentin mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 70 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot.

Saman lainkohdan 3 momentin mukaan viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa (633/82) säädetty viivästyskorko.

Nyt kyseessä olevaan vakuutukseen sovellettavien, 1.4.2019 voimaan tulleiden autovakuutusehtojen kohdan 4.1 (Vakuutuksen kohde) mukaan vakuutuksen kohteena on
– vakuutuskirjassa mainittu moottoriajoneuvo
– moottoriajoneuvon ohjehintaan sisältyvät vakiovarusteet
– moottoriajoneuvoon kiinteästi asennetut, ajoneuvon käyttöön olennaisesti liittyvät lisävarusteet
– varusteet, jotka on valmistettu ainoastaan ajoneuvossa käytettäviksi
– toinen rengaskerta vanteineen, henkilöauton osalta vakuutuksen kohteena on kaksi rengaskertaa autossa kiinni olevan rengaskerran lisäksi.
…
Kiinteästi asennetuksi ei katsota laitetta, joka on kytketty ainoastaan ajoneuvon virtapiiriin.

Vakuutusehtojen kohdan 4.12.3.1 (Käypä arvo) mukaan suoranaisessa esinevahingossa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen tai sen osan käypä arvo.

Käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä vahinkohetken markkinatilanteessa on moottoriajoneuvosta tai sen osasta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla.

Ajoneuvon käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon ajoneuvon ja sen merkin päivän markkinahinnat, ajoneuvon yksilöllinen kunto, varusteet, käyttöönottoaika, vuosimalli, käyttötapa, ajetut kilometrit sekä muut hintaan vaikuttavat tekijät.
[…]

Yleisten sopimusehtojen kohdan 7.1 (Vahinkovakuutus, 30 § ja 34 §) mukaan vakuutusyhtiö on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta tai jos vakuutetun alkoholin tai huumausaineiden käyttö on vaikuttanut vakuutustapahtumaan, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Harkittaessa, onko korvausta edellä mainituissa tapauksissa alennettava tai se evättävä, otetaan huomioon, mikä merkitys vakuutetun henkilön toimenpiteellä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi otetaan huomioon vakuutetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 8 (Samastaminen vahinkovakuutuksessa, 33 §) mukaan mitä edellä on sanottu vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeen noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön

1)joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta. Suostumuksella tarkoitetaan vakuutetun antamaa lupaa edellä mainitun kulkuvälineen kuljettamiseen tai muuhun käyttämiseen tai myös olosuhteista ilmenevää suostumusta.
2)joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan tai
3)joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

Asian arviointi

Autovakuutuksen korvauspiiri

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan asiakkaan vahingoittuneista ajoneuvoista vain Volkswagen Phaeton-merkkinen ajoneuvo oli vakuutettu vapaehtoisella autovakuutuksella nyt puheena olevassa vakuutusyhtiössä. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiöllä ole autovakuutuksen perusteella korvausvastuuta muusta kuin kyseisestä ajoneuvosta, koska muut kaksi ajoneuvoa eivät ole olleet vakuutettuja vapaaehtoisella vakuutuksella nyt puheena olevassa vakuutusyhtiössä.

Vakuutusyhtiö oli antanut edellä mainittujen kahden ajoneuvon ja maaperän vahingon osalta asiassa korvauspäätöksen liikennevakuutuksesta. Ohjesääntönsä 6 §:n mukaan Vakuutuslautakunta käsittelee liikennevakuutusta koskevia asioita vain, milloin kyse on yksityisoikeudellisesta riidasta, jota liikennevahinkolautakunta tai muu vastaava elin ei ole toimivaltainen käsittelemään. Vakuutuslautakunta toteaa, että asiakas voi pyytää lausuntoa maaperän puhdistamista ja edellä mainittuja kahta ajoneuvoa koskevassa asiassa Liikennevahinkolautakunnalta.

Asiakas ei ole toimittanut selvitystä valituksessaan mainitsemastaan irtaimistovahingosta, eikä lautakunta näin ollen ota kantaa kyseiseen vaatimukseen.

Törkeä huolimattomuus

Vakuutusyhtiö on katsonut, että asiakkaaseen samastettava I oli aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudella. Vakuutuslautakunta katsoo, että käynnissä olevan auton jättäminen valvomatta pitkäksi aikaa lataamisen ollessa käynnissä osoittaa piittaamattomuutta mahdollisten vahinkoseuraamusten aiheutumisen suhteen. Poistuessaan paikalta I:n ei ole ollut mahdollista reagoida mahdollisiin ongelmatilanteisiin virranannossa. 

Vakuutussopimuslain 34 §:n 1 momentin mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin. Vahingon oli tarkastuksessa katsottu aiheutuneen todennäköisesti käynnistyskaapeleiden ylikuumentumisesta. Vakuutuslautakunta katsoo, että jos I ei olisi poistunut paikalta, hän olisi voinut estää vahingon tai rajoittaa sitä olennaisesti. Vakuutuslautakunta katsoo, että vahinko oli aiheutettu törkeällä huolimattomuudella ja pitää vakuutusyhtiön päätöstä vähentää korvaussummasta ½ asianmukaisena.

Käypä arvo

Nyt kyseessä olevaan tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä vahinkohetken markkinatilanteessa on moottoriajoneuvosta tai sen osasta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Ajoneuvon käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon ajoneuvon ja sen merkin päivän markkinahinnat, ajoneuvon yksilöllinen kunto, varusteet, käyttöönottoaika, vuosimalli, käyttötapa, ajetut kilometrit sekä muut hintaan vaikuttavat tekijät.

Asiassa on riidatonta, että asiakas oli ostanut nyt puheena olevan ajoneuvon muutamaa viikkoa ennen vahinkoa 2.600 eurolla. Asiakas on katsonut saaneensa ajoneuvon markkinahintaa edullisemmin ja on kertonut, että hänen tarkoituksenaan oli pyytää autosta 8.500 euroa.

Asiakas oli ostanut ajoneuvon huutokaupassa, jossa myyjä oli kertonut auton käynnin olevan vaikeaa mahdollisen ahdinvian vuoksi. Asiakas oli toimittanut selvityksen, jonka mukaan ajoneuvon vikakoodilista oli käyty läpi ennen vahinkoa. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastuksessa moottorin todettiin kuitenkin olleen samassa kunnossa kuin edeltävänä kesänä, jolloin vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja oli edellisen kerran tutkinut moottorin, kun moottorin oli kerrottu leikanneen kiinni.

Vakuutuslautakunta toteaa, että korvauksenhakijalla on näyttötaakka korvauksen määrästä. Lautakunta katsoo, ettei asiakas ollut esittänyt selvitystä siitä, että moottorin mekaaninen vika olisi korjattu ennen vahinkoa. Asiakas ei ole myöskään esittänyt muuta selvitystä siitä, että hänen oma hinta-arvionsa, 8.500 euroa, vastaisi ajoneuvon käypää arvoa ennen vahinkoa. Vakuutuslautakunta katsoo, että ajoneuvon myyntihintaa muutamaa viikkoa ennen vahinkoa voidaan pitää sen vahinkopäivän käypänä arvona. Vakuutuslautakunta ei näin ollen suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Korvauspäätöksen viivästyminen

Asiakas on katsonut, että vakuutusyhtiö on viivytellyt korvauspäätöksen antamisessa ja vaatii tällä perusteella viivästyskorkoa vakuutuksen perusteella maksetulle korvaukselle

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys. Lain 70 §:n mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot. Viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa (633/82) säädetty viivästyskorko.

Vahinko oli tapahtunut 27.11.2019 ja vakuutusyhtiö oli saanut vahinkotarkastusyrityksen lausunnon 2.1.2020. Vakuutusyhtiö oli tehnyt asiassa kielteisen korvauspäätöksen 17.1.2020. Asiakas on toimittanut korvauspäätöksen jälkeen vakuutusyhtiölle korjaamoyrittäjä H:n 16.2.2020 päiväämän lausunnon, jossa on otettu mm. kantaa ajoneuvon kuntoon ja auton ajokelpoisuuteen ennen vahinkoa. Vakuutusyhtiö oli saamansa lisäselvityksen perusteella 11.3.2020 oikaissut korvauspäätöstään todeten, että korvaus maksetaan 50 prosentin myötävaikutusalennuksella. Selvitysten mukaan asiakas on allekirjoittanut vaurioitunutta autoa koskevan lunastussopimuksen 26.3.2020 ja vakuutusyhtiö on maksanut 50 %:lla alennetun korvauksen korvauspäätöksellään 6.4.2020.

Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on saamansa lisäselvityksen perusteella oikaissut korvauspäätöstään vakuutussopimuslain 70 §:n mukaisessa määräajassa. Koska myös asiakkaan 26.3.2020 allekirjoittama lunastussopimus on ollut korvauspäätöksen 11.3.2020 mukaisen lunastuskorvauksen maksamiseksi tarpeellinen asiakirja, Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on 6.4.2020 antamallaan korvauspäätöksellä suorittanut vakuutussopimuksen mukaisen korvauksen 70 §:n mukaisessa määräajassa, eikä vakuutusyhtiöllä näin ollen ole velvollisuutta maksaa viivästyskorkoa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Nikunlassi

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Vuori