Tapahtumatiedot

Asiakas on ostanut osakehuoneiston miehensä kanssa 18.8.2017. Asiakkaan asiamies on esittänyt myyjälle 17.7.2018 vaatimuksen asuntokaupan purkamista ja vaatinut toissijaisesti 100 000 euroa hinnanalennusta. Myyjä on 30.7.2018 antamassaan vastauksessaan kiistänyt vaatimukset. Asiakas on hakenut oikeusturvaetua 28.8.2020. 

Vakuutusyhtiö on katsonut korvauspäätöksessään, että asiassa on syntynyt vakuutustapahtuma 30.7.2018, jolloin myyjä kiisti asiakkaiden vaatimukset. Oikeusturvaetua tulisi hakea etukäteen riidan syntyessä. Oikeusturvaetua on kuitenkin haettava vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Koska vaatimus myyjälle on tehty asianajajan toimesta, on 17.7.2018 ollut myös tieto vakuutustapahtumasta aiheutuvasta vahinkoseuraamuksesta eli asianajokuluista. Oikeusturvaetua olisi tullut hakea viimeistään 30.7.2019. Koska oikeusturvailmoitus asiassa on tehty vasta 28.8.2020, joten korvausoikeus on menetetty vanhentumisen perusteella. Vakuutustautakunta on mm. ratkaisuissaan FINE-004290 ja FINE-004068 ottanut kantaa vanhentumiseen nimenomaan oikeusturvavakuutuksen osalta.

Asiakkaat ovat hakeneet muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja ilmoittaneet, että toinen vakuutusyhtiö oli myöntänyt oikeusturvaedun omalle asiakkaalleen tapauksessa, joka koski osakkeen hankintaa samasta asunto-osakeyhtiöstä. Asiakas on vedonnut myös mm. siihen, ettei asuntokauppalain mukainen reklamaatio tarkoita vielä yksilöityjen vaatimusten esittämistä. 

Vakuutusyhtiö on katsonut uudessa korvauspäätöksessään, että kaikki korvausoikeuden vanhentumisen kannalta oleelliset tapahtumat ajoittuvat vuodelle 2018, ja viimeisimpänä niistä edellä esitetysti vakuutustapahtuman hetki 17.10.2018, eli asian riitautuminen. Oikeusturvaa tulee hakea tästä vuoden kuluessa. Näin ollen oikeusturvahakemuksen tekeminen 28.8.2020 on selvästi määräajan ulkopuolella. Asiassa ei ole ollut mitään estettä hakemuksen tekemiselle määrätyn vuoden määräajan kuluessa.

Vakuutusyhtiö toteaa, ettei se voi ottaa kantaa toisen yhtiön korvauspäätökseen.  Asianajajaliiton Asianajotoimintaa koskevien säädösten ja ohjeiden (osa B16, oikeusturvavakuutusopas) mukaan oikeusturvaa haetaan etukäteen esittäen samalla riittävä selvitys tapauksesta ja aiotuista toimenpiteistä. Vaikka etukäteen hakeminen ei olekaan korvattavuuden edellytys, tämä on vakuutetun, asiamiehen ja vakuutusyhtiön yhteinen etu. Näin vältytään hankalilta tapauksilta, jolloin vasta asian hoitamisen jälkeen paljastuu, ettei asia kuulu oikeusturvavakuutuksen piiriin tai jokin osa jää sen ulkopuolelle. Oikeusturvailmoitus on tarpeen myös siksi, että se katkaisee asian vanhentumisen.

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Asiakkaan ovat lausuneet valituksessaan, että myyjä kiisti 17.10.2018 vastuunsa väittämällä, että rakenteiden korjausvastuu on asunto-osakeyhtiöllä eikä myyjällä, kuten asia asunto-osakeyhtiölain mukaan onkin. Asian jatko jäi odottamaan asunto-osakeyhtiön selvityksiä ja mahdollisia korjauspäätöksiä. Asunto-osakeyhtiöllä kesti kuitenkin näissä selvityksissä pitkään ja vasta keväällä 2020 oli selvillä asuntojen korjauslaajuus ja -kustannukset.

Asiakas katsoo, että vasta keväällä 2020 ostajat pystyivät arvioimaan, onko asiassa perusteita esittää vaatimuksia myyjälle. Keväällä 2020 selvisi, että vauriot ovat laajat, korjauskulut muodostuvat merkittäviksi ja muut asuntokauppalain mukaisen salaisen taloudellisen virheen edellytykset täyttyvät. Vasta tällöin ostajat pystyivät esittämää myyjille tarkat korvausvaatimukset ja asuntokauppalain taloudellista virhettä koskevan 6 luvun 20 §:n 1 momentin 3-kohdan perustelut eli vakuutusehtojen tarkoittaman perusteen ja määrän.

Kysymys on asiassa siitä, milloin oikeusturvaehtojen tarkoittama vahinkoseuraamus ilmenee. Vakuutusyhtiö on katsonut, että se on ilmennyt reklamaation tekemisestä. Asiakkaan mukaan vahinkoseuraamus on syntynyt vasta siinä vaiheessa, kun asunto-osakeyhtiön hallitus tai yhtiökokous tekee päätöksen korjaustoimiin ryhtymisestä. 

Koska asunto-osakeyhtiöllä on ensisijainen korjausvastuu, edellytyksien täyttymistä voidaan arvioida vasta, kun asunto-osakeyhtiö on tehnyt vikaa koskevat selvitykset ja päätökset korjauksesta.
Vaihtoehdot ovat tavallisesti silloin:
-Asia ei kuulu asunto-osakeyhtiölle. Syynä voi olla yhtiöjärjestysmääräys tai esimerkiksi nykyisen osakkaan tuottamus.
-Asia kuuluu asunto-osakeyhtiölle ja yhtiö päättää korjata vian ja korjauskustannukset jyvitetään vastikkeisiin. 
-Asia kuuluu asunto-osakeyhtiölle ja yhtiö päättää tutkia vaurion laajuutta muissa asunnoissa ja tekee sen jälkeen korjauspäätökset ja kustannukset jyvitetään osakkaille. Ensimmäisessä ja toisessa tapauksessa asunnon ostaja ei voi esittää myyjää kohtaan mitään vaatimuksia, koska vaikka asuntokauppalain odottamatonta vikaa koskeva edellytys täyttyy, kyseessä ei ole merkittävä muutos kuluissa tai vastuussa.

Asiakas toteaa, ettei reklamaatio ole vakuutusehtojen tarkoittama vahinkoseuraamus. Se on pelkästään virheilmoitus, jolla ostaja säilyttää oikeutensa esittää mahdolliset tuleva vaatimukset myyjää kohtaan. Asunto-osakeyhtiön korjausta koskeva päätös on hetki, jolloin vahinkoseuraamusta voidaan arvioida.

Asiakas on vedonnut lisäksi vakuutusehtojen kohtaan 7.5.1, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata asian alustavaa selvittelyä, jonka seurauksena vakuutettu perustellustikin luopuu vaatimuksistaan vastapuolta kohtaan. Nyt kysymys on juuri alustavasta selvittelystä ennen asunto-osakeyhtiön päätöstä.

Asiakas katsoo, että vakuutustapahtuman ja vahinkoseuraamuksen määritelmät voivat täyttyä vasta asunto-osakeyhtiön selvitysten ja korjauspäätöksen jälkeen. Vasta sen jälkeen ostajalla on mahdollisuus harkita, onko asiassa perusteita esittää vaatimuksia myyjälle tai asunto-osakeyhtiölle. Kaikki mikä tapahtuu ennen sitä, on asian alustavaa selvittelyä ja jos asunto-osakeyhtiö korjaa vian ja vastikenousu on vähäinen, ei ostajalla ole mitään perusteita esittää vaatimuksia myyjälle. Tällöin vaatimuksista luovutaan. Selvittelystä syntyy asianajokuluja, mutta riippuu asiakkaan ja asianajajan sopimuksesta, mitä niistä laskutetaan. Laskutettavaksi tulevat normaalisti alustavat selvityskulut ja reklamaatiokulut. Mitään korvausvaatimuksia ei vakuutusyhtiölle voi esittää, koska kysymys oli alustavasta selvittelystä, ja selvittelyn seurauksena ostajan on luovuttava reklamaatiossa esitetyistä vaatimuksista. 

Asiakas katsoo, ettei yhden vuoden vanhentumisajan tulisi alkaa virheen löytymishetkestä, koska mitään kannetta tämän tyyppisissä taloudellisen salaisen virheen tapauksissa ei voida ajaa ennen asunto-osakeyhtiökokouksen päätöstä. Vasta sen jälkeen on tiedossa, onko vastaaja myyjä, taloyhtiö vai ei kukaan. Ei siis ole mitään syytä tulkita vakuutusehtojen riidan syntymishetkeäkään aikaisemmaksi eli aikaan ennen yhtiökokouksen päätöstä. Kaikki perusteet kanteille puuttuvat sitä ennen.

Vakuutusyhtiö on todennut vastineessaan, että ehtokohta 7.5.1 sisältyy vakuutusehtojen korvaussäännöksiin. Jo sattunut vakuutustapahtuma ei mitätöidy, vaikka asiamiehen hoitaessa asiakkaansa asiaa asiakkaalle koituisi myös em. ehtokohdan mukaisia korvauksen ulkopuolelle jääviä kustannuksia.

Havaittuaan ostamassaan asunnossa virheitä asiakkaat antoivat asiamiehelleen toimeksiannon vaatimuksen esittämiseen asunnon myyjälle. Myyjän kiistettyä heidän vaatimuksensa asiakkailla oli tieto vakuutustapahtumasta eli riidan syntymisestä ja siitä aiheutuvasta vahinkoseuraamuksesta eli siitä, että heille syntyy kustannuksia asianajajan käyttämisestä, olivatpa nämä kulut vakuutuksesta korvattavia tai ei.

Se seikka, että asunnon ostajien euromääräiset vaatimukset ja käsitys mahdollisuuksista asian menestykselliseen ajamiseen tarkentuvat tehtyjen tutkimusten myötä, kuuluu normaaliin riita-asian hoitoon. Tällä ei ole merkitystä arvosteltaessa sitä, milloin vakuutustapahtuman katsotaan sattuneen. Asuntokauppariidan tultua jo vireille riidan osapuolet pyrkivät tyypillisesti hankkimaan kaupan kohteen kunnosta erilaisia selvityksiä. Kun riidassa on kysymys asunto-osakeyhtiön vastuulla olevista rakenteista, selvitykset hankkii yleensä asunto-osakeyhtiö.
Jos vakuutusyhtiö ei säännönmukaisesti myöntäisi oikeusturvaetua ennen kuin yhtiökokous on tehnyt päätöksen toteutettavista korjauksista, asettaisi tällainen menettely vakuutuksenottajat nykyistä selvästi huonompaan asemaan. Tällainen tulkinta johtaisi siihen, että oikeusturvaetu olisi yleensä myönnettävissä riita-asiaan vasta riidan myöhäisessä vaiheessa. Vakuutuksenottajille olisi tällöin ehtinyt kertyä suuri määrä asianajokustannuksia, joita ei korvattaisi oikeusturvavakuutuksesta.

FINEn ratkaisut FINE-004290 ja FINE-004068 tukevat vakuutusyhtiön näkemystä. Vakuutuslautakunta on katsonut, ettei vakuutussopimuslain 73 §:ää voida perustellusti tulkita niin, että korvausvaatimuksen esittämiselle varattu määräaika kytkettäisiin esimerkiksi siihen sattumanvaraiseen seikkaan, tulisiko vakuutettu mahdollisesti saamaan jo tietoonsa tulleesta vahingosta lopulta korvauksen riidan vastapuolelta vai ei, tai siihen, milloin riitaa koskeva asianajolasku on päivätty. Nyt käsiteltävässä tapauksessa riidan osapuolina ovat asunto-osakkeiden ostajat ja myyjä. Korvausvaatimuksen esittämiselle varattu määräaika ei asiakkaan käsityksen mukaan ole alkanut myyjän kiistämisestä, vaan määrä-aika voitaisiin kytkeä siihen, 1) tuleeko ko. asunto-osakeyhtiön teettämissä selvityksissä esille sellaisia vikoja ja puutteita, jotka 2) asunto-osakeyhtiö on valmis korjauttamaan ja 3) joiden korjauksesta aiheutuu osakkaille vastikerasitusta, 4) joka rasitus on niin suuri, että se perustaa ostajille oikeuden esittää vaatimuksia myyjää kohtaan tarvittaessa oikeusteitse. Vakuutusyhtiön mukaan tässä asiassa on kyse mainituissa lautakuntaratkaisuissa tarkoitetusta tilanteesta, jossa korvausvaatimuksen esittämiselle eli oikeusturvailmoituksen tekemiselle varattu määräaika pyritään kytkemään sattumanvaraiseen seikkaan.

Oikeusturvailmoitus, jonka asiakkaat ovat tehneet 28.8.2020, on tehty yli vuoden kuluttua vakuutustapahtuman sattumisesta ja siitä, kun asiakkaat saivat tietää vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Tämän vuoksi asiakkaan oikeus vakuutuskorvaukseen on vanhentunut vakuutusehtojen ja vakuutussopimuslain 73 §:n perusteella. 

Asiakas on todennut 5.11.2020 päivätyssä lisäkirjelmässään, ettei vakuutustapahtuma aina synny jo siinä vaiheessa, kun asiakas ottaa yhteyttä asiamieheen. Asiakas on viitannut FINEn ratkaisuun FINE-019482, jossa katsottiin, ettei vakuutustapahtuma ollut syntynyt ennen asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen päätöstä. Asiakas on lisäksi vedonnut tapaukseen FINE-023131, jossa oli katsottu, ettei vakuutustapahtuma ollut syntynyt ennen kuin yksityistietä koskevassa toimitusmenettelyssä oli annettu päätös, johon oli mahdollista hakea muutosta maaoikeudelta. Molemmissa tapauksissa riita ei ollut välittömästi saatettavissa tuomioistuimen käsiteltäväksi ennen kyseisiä päätöksiä. Tilanne on ollut näissä tapauksissa samankaltainen kuin nyt puheena olevassa tapauksessa, jossa esikysymyksenä on odotettava asunto-osakeyhtiön päätöstä korjaustoimista ja vasta tämän jälkeen asiassa voidaan esittää vaatimus käräjäoikeudessa myyjiä vastaan.

Vakuutusyhtiö on lausunut 9.11.2020 päivätyssä lisäkirjelmässään, etteivät asiakkaan viittaamat FINEn ratkaisut sovellu nyt käsiteltävään asiaan.  Näissä tapauksissa riita ei ollut välittömästi saatettavissa käräjäoikeuden käsiteltäväksi sen vuoksi, että käsiteltäväksi saattamisen estivät prosessuaaliset seikat eli tuomioistuin ei olisi voinut ottaa asiaa tutkittavaksi. Asunto-osakkeiden kauppaa koskevassa riidassa sen sijaan tällaista estettä ei ole, vaan asia olisi ollut mahdollista saattaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi välittömästi. Oikeusturvaedun myöntämisedellytykset määräytyvät tällöin ainoastaan vakuutusehtojen ja vakuutussopimuslain perusteella.

Tässä tapauksessa asiakkaat ovat esittäneet perustellun vaatimuksensa 17.7.2018 ja myyjä on kiistänyt vaatimukset yksilöidysti viimeistään 17.10.2018. Asia on siten ollut saatettavissa käräjäoikeuden käsiteltäväksi enemmän kuin vuosi siitä taaksepäin, kun asiakas on hakenut oikeusturvaetua kyseiseen asuntokauppariitaan.

Asiakas on lausunut 9.11.2020 päivätyssä lisäkirjelmässä, että vakuutusyhtiön perustelu on väärä. Ensinnäkin viitatuissa FINEn ratkaisuissa kyseessä ei ollut prosessinedellytys, joka olisi johtanut kanteen tutkimatta jättämiseen. Toiseksi nyt ei ole kysymys prosessinedellytyksistä, vaan asian järkevästä ajamisesta tehokkaasti päämiehen etujen mukaisesti.

Asiakas toteaa, että tapauksessa FINE-019482 kanne olisi ollut nostettavissa haastehakemuksella, mutta sitä ei olisi voitu ajaa loppuun ennen yhtiökokouksen päätöstä tai vahingonkorvauksen yksilöintiä ja jälkimmäisessä ennen yksityistietoimitusta. Vaatimusta ei siis olisi jätetty tutkimatta, vaan se olisi mahdollisesti hylätty käsittelyn jälkeen. Kysymys ei siis ole prosessinedellytyksestä, vaan kanneperusteesta. Tosin asian arviointi on vaikeaa, koska prosessinedellytyksiä koskevat säännöt ovat toisinaan hyvin tulkinnanvaraisia. Joka tapauksessa on selvää, ettei kanteen nostaminen olisi ollut asiakkaan edun mukaista. 

Asiakas katsoo, että riidan syntyessä niiden keskeisten oikeustosiseikkojen, joihin kanne perustetaan, tulee olla olemassa. Nyt tässä riidanalaisessa tapauksessa ne eivät ole olleet selvillä ennen asunto-osakeyhtiön päätöstä. Ennenaikaisesti nostetusta kanteesta, joka olisi ehkä jätetty lepäämään ja odottamaan yhtiökokouksen päätöstä, ei olisi suoritettu korvausta oikeusturvavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö on lausunut 12.11.2020 päivätyssä lisävastineessaan, että oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdan kolme mukaan vakuutettu voi käyttää vakuutusta Suomessa tai muissa Pohjoismaissa syntyneissä vakuutustapahtumissa, jotka voidaan välittömästi saattaa Suomessa käsiteltäväksi käräjäoikeudessa tai vastaavassa pohjoismaisessa tuomioistuimessa. Sillä seikalla, onko asiakas vielä nostanut kanteen käräjäoikeudessa, ei ole merkitystä sen suhteen, tuleeko asiaan myöntää oikeusturvaetu. Vakuutusyhtiön myöntää oikeusturvaedun asiaan, joka on riitautunut vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla ja on mahdollista välittömästi saattaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi, elleivät vakuutuksen rajoitusehdot tätä estä. Nyt käsiteltävässä tapauksessa kanne on ollut mahdollista panna vireille heti asian riitauduttua.

Vakuutusyhtiö ei edellytä kanteen nostamista käräjäoikeudessa, jotta oikeusturvaetu olisi myönnettävissä. Suuressa osassa asioita, joihin oikeusturvaetu on myönnetty, asia ei ole vielä vireillä käräjäoikeudessa. Oikeusturvavakuutuksesta maksettavien korvausten kannalta ei ole merkitystä sillä, jättääkö käräjäoikeus siellä vireillä olevan riita-asian lepäämään ja odottamaan jotakin välitoimenpidettä, kuten yhtiökokouksen päätöstä. 

Asiakas on lausunut 23.11.2020 päivätyssä lisäkirjelmässään, että vakuutusyhtiön vastineessa vedotaan vakuutusyhtiön käytäntöön, jolla ei ole merkitystä nyt ratkaistavan asian kannalta, jossa on kysymys laissa ja vakuutusehdoissa asetetusta yhden vuoden määräajasta. Määräaika lasketaan vakuutustapahtumasta, eli siitä hetkestä, kun asia olisi välittömästi voitu saattaa tuomioistuinkäsittelyyn. Tämä takaraja oikeusturvan hakemiselle on laskettava vasta siitä hetkestä, jolloin kanteen ajamisen perusteet ovat tosiasiallisesti olemassa.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

Vakuutussopimuslain 73 §:n 2 momentin mukaan jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Asuntokauppalain 6 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan ostaja ei saa vedota virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä ja siihen perustuvista vaatimuksistaan myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Arvioitaessa, milloin virhe on havaittu tai se olisi pitänyt havaita, ratkaisevana on pidettävä ajankohtaa, jona ostaja on päässyt tai hänen olisi pitänyt päästä selville virheen merkityksestä.

Asuntokauppalain 6 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan jollei ostaja ilmoita virheestä ja siihen perustuvista vaatimuksistaan myyjälle kahden vuoden kuluessa siitä, kun asunnon hallinta on luovutettu hänelle, hän menettää oikeutensa vedota siihen. Jos asunto on jo kauppaa tehtäessä ostajan hallinnassa, kahden vuoden määräaika alkaa kulua kaupantekoajankohdasta. Mitä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta, jos myyjänä on elinkeinonharjoittaja.

Asuntokauppalain 6 luvun 14 §:n 3 momentin mukaan ostaja saa 1 ja 2 momentin säännösten estämättä vedota virheeseen, jos myyjä on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti.

Asuntokauppalain 6 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan kaupan kohteessa on taloudellinen virhe, jos:

1) myyjä ennen kaupantekoa on antanut ostajalle virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon kyseisen asunnon omistamiseen tai käyttöön liittyvistä taloudellisista velvoitteista tai vastuista, kuten yhtiövastikkeesta tai myytävien osakkeiden osalle kuuluvasta osuudesta yhtiön velkoja, taikka asuntoyhteisön taloudellisesta tilasta, ja annetun tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;

2) myyjä ennen kaupantekoa on jättänyt antamatta ostajalle tiedon 1 kohdassa tarkoitetusta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon ottaen huomioon hänen mahdollisuutensa saada kyseinen seikka selville tavanomaisessa kauppaa edeltävässä selonotossa sekä muut seikat, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; taikka

3) asunnon omistamiseen tai käyttämiseen liittyvät taloudelliset velvoitteet tai vastuut ovat asunnossa tai kiinteistön muissa osissa kaupanteon jälkeen ilmenneen odottamattoman vian tai puutteen vuoksi osoittautuneet merkittävästi suuremmiksi kuin ostajalla on ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Nyt kyseessä olevaan tapaukseen sovellettavien, 1.4.2018 voimaan tulleiden oikeusturvavakuutusehtojen kohdan 4.1 (Vakuutustapahtuman määritelmä) mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on riita- ja hakemusasiassa
riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on todisteellisesti ja yksilöidysti kiistetty perusteen tai määrän osalta.

Vakuutusehtojen kohdan 6.1 mukaan jos vakuutettu haluaa käyttää vakuutusta, hänen on ilmoitettava siitä etukäteen kirjallisesti vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiö antaa tällöin vakuutetulle kirjallisen korvauspäätöksen.  

Vakuutusehtojen kohdan 7.5.1 mukaan vakuutuksesta ei korvata kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet ennen vakuutustapahtumaa suoritetuista toimenpiteistä tai asian alustavasta selvittelystä taikka sellaisesta riitaisen asian selvittelystä tai hoitamisesta, jonka seurauksena vakuutettu perustellustikin luopuu vaatimuksistaan vastapuoltaan kohtaan.

Tapaukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdan 9.2 (Korvausoikeuden vanhentuminen (73 §)) mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai jos vakuutus on otettu vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, oliko oikeus korvaukseen menetetty vanhentumisen perusteella, kun vahinkoilmoitus oli tehty 28.8.2020. 

Vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.

Vakuutuslautakunta on todennut ratkaisusuosituksessa FINE-029986, että riita-asiassa asiaa hoitaneen asiamiehen palkkio suoritetaan kokonaisuudessaan yleensä riita-asian päättymisen jälkeen tai esimerkiksi oikeusasteittain, jos asia etenee oikeuslaitoksessa alioikeudesta ylempiin oikeusasteisiin. Näin ollen oikeusturvavakuutuksen ehtojen tarkoittaman riidan syntyessä ei ole vielä selvillä vahingon todellinen määrä, vaan oikeusturvavakuutuksesta maksettavan vahingon lopulliseen määrään vaikuttavat muun muassa mahdollisessa tuomiossa kohtuulliseksi katsotut kulut tai vastapuolen maksettavaksi tuomitut kulut. Oikeusturvavakuutuksessa vakuutustapahtuman aiheuttama vahinko, eli vakuutuksen piiriin kuuluvien asianajokustannusten syntyminen on kuitenkin edellä todettu huomioiden yleensä ilmeistä silloin, kun vakuutettu joutuu kääntymään riita-asian vuoksi asianajajan tai muun lakimiehen puoleen. Vakuutettu on mainitusta ajankohdasta lukien saanut tietää oikeusturvavakuutuksen korvauspiiriin mahdollisesti kuuluvan vahinkoseuraamuksen syntymisestä. Ellei asia ole vielä tuossa vaiheessa vakuutusehtojen edellyttämin tavoin riitautunut, lain tarkoittaman vahinkoseuraamuksen syntyminen on käsillä viimeistään vastapuolen kiistäessä vakuutetun asiamiehensä avustamana esittämän vaatimuksen.

Nyt puheena olevaan vakuutukseen sovellettavien oikeusturvavakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on riita- ja hakemusasiassa riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on todisteellisesti ja yksilöidysti kiistetty perusteen tai määrän osalta. Asiakkaan asiamies on esittänyt myyjälle 17.7.2018 vaatimuksen asuntokaupan purkamisesta taikka toissijaisesti 100 000 euron hinnanalennuksesta. Myyjä on 30.7.2018 antamassaan vastauksessaan kiistänyt vaatimukset. Asiakkaat ovat katsoneet, että 17.7.2018 esitetyssä korvausvaatimuksessa oli kyse asuntokauppalain 6 luvun 14 §:n mukaisesta virheilmoituksesta, eikä asuntokauppalain 6 luvun 20 §:n mukaista korvausvaatimusta ole voitu esittää ennen kuin asunto-osakeyhtiöltä oli saatu selvitys siitä, tuleeko se korjauttamaan rakenteissa olevat virheet, ja minkälainen vastikekorotus korjauksista mahdollisesti aiheutuu. 

FINE katsoo, että asiakkaan 17.7.2018 esittämä kaupan purkua tai toissijaista 100 000 euron hinnanalennusta koskevaa väitettä on pidettävä vakuutusehtojen mukaisena perusteeltaan ja määrältään yksilöitynä vaatimuksena, eikä asian arviointiin vaikuta se seikka, että rakenteissa olevien puutteiden korjausta on myyjälle esitetyn vaatimuksen jälkeen vaadittu myös asunto-osakeyhtiöltä. 

Vakuutuslautakunta on katsonut ratkaisukäytännössään, että vakuutussopimuslain 73 §:n ja nyt puheena olevaan tapaukseen sovellettavien yleisten vakuutusehtojen kohdan 9.2 mukainen vakuutustapahtumasta seuraava vahinkoseuraamus on asianajokulujen syntyminen. Asiakas on esittänyt korvausvaatimuksensa asiamiehen välityksellä 17.7.2018, jolloin on ollut ilmeistä, että asiassa syntyy asianajokuluja.

FINE katsoo edellä mainituin perustein, että koska korvausvaatimus oli esitetty vakuutusyhtiölle yli vuoden kuluessa siitä, kun asiakas sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta, oikeus korvaukseen on menetetty vakuutussopimuslain ja vakuutuksen yleisten ehtojen kohdan 9.2 mukaisesti. 

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa. 

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Nikunlassi