Tapahtumatiedot

Vakuutusyhtiön selvitysten mukaan A:lla oli kotivakuutus (vakuutus kerros/rivitaloasunnolle) osoitteessa H-tie 1.1.1997 - 31.12.2005. H-tien kotivakuutus oli päätetty ja siirretty 1.1.2006 alkaen osoitteeseen M-tie. A:n entisen puolison B:n tytär C on ollut H-tien asunnon kotivakuutuksen vakuutuksenottajana 27.6.2000 lukien. A on maksanut C:n ottamaa kotivakuutusta koskevat laskut. 

A on kertonut myyneensä H-tien asunnon vuonna 2008. A on vakuutusasiakirjojaan erään vahinkotapahtuman yhteydessä tutkiessaan kiinnittänyt huomiota 11.12.2019 päivätyllä vakuutuskirjalla olleisiin merkintöihin H-tien asuntoa koskevasta kotivakuutuksesta. Hän on ottanut yhteyttä vakuutusyhtiöön 11.1.2020. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut 16.1.2020 A:lle puhelimitse, että se palauttaa H-tien kotivakuutusta koskevat maksut kolmelta vuodelta.   

A vaati oikaisupyynnössään vakuutusyhtiötä hyvittämään hänelle H-tien tarpeetonta kotivakuutusta koskevat maksut. A:n mukaan kyse on ollut ”haamuvakuutuksesta”, joka on pyörinyt A:n laskuissa vakuutusyhtiön virkailijan kertoman mukaan jo vuodesta 2000 lukien. A myöntää itsekin olleensa huolimaton jättäessään seuraamatta maksupalvelussa olleita laskujaan muuten kuin määrän osalta. C ei ole koskaan ollut kirjoilla A:n luona. C ei A:n muistaman mukaan ole ottanut kuin yhden viikon matkavakuutuksen A:n sopimukseen vuosia sitten. A katsoo maksaneensa tuhansia euroja tyhjästä. 

Asiaa on käsitelty vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Päätöksessään 20.4.2020 vakuutusyhtiö viittasi vakuutuksenottajalla olevaan velvollisuuteen perehtyä vakuutuksenantajan voimassa olevan vakuutusturvan sisällöstä lähettämiin asiakirjoihin. Vakuutuksenottaja on lähtökohtaisesti itse vastuussa mahdollisen laiminlyöntinsä aiheuttamista väärinkäsityksistä ja oikeudenmenetyksistä. Vakuutusturva on kaikkien vuosien aikana ollut selkeästi nähtävissä vakuutuskirjoissa. Vakuutuksenottajalla on velvollisuus perehtyä vakuutuskirjoihin ja tarpeen mukaan oikaista niissä olevat virheet, muutoin vakuutuksenottajalla itsellään on vastuu seuraamuksista. 

Vakuutusyhtiö viittasi myös velan vanhentumisesta annettuun lakiin (jäljempänä vanhentumislaki), jonka mukaan yleinen velan vanhentumisaika on kolme vuotta. Vakuutusyhtiöllä ei tällä perusteella ole velvollisuutta hyvittää vakuutusmaksuja pidemmältä ajalta kuin A:n yhteydenotosta vakuutusyhtiöön taaksepäin lasketulta kolmen vuoden ajanjaksolta.

A on ottanut yhteyttä FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvontaan. Hän katsoo, että vakuutusyhtiö on jostakin syystä vuonna 2005 aloittanut C:n nimissä H-tien asuntoa koskevan ”haamuvakuutuksen”. H-tie on A:n entinen osoite. A ihmettelee, miksi vakuutusyhtiön järjestelmä ei ole ”herjannut”, kun A on maksanut kahta kotivakuutusta. Osoitteenmuutokset A kertoo tehneensä ajallaan ja huolellisesti. A kertoo jääneensä eläkkeelle vuonna 2009. Hän ei näköongelmiensa ja sairastumisensa johdosta ole aikaisemmin havainnut tarpeetonta kotivakuutusta. 

Vakuutusyhtiö on FINElle antamissaan vastauksissa todennut seuraavaa:

A:n X-sopimuksessa on ollut kolme kotivakuutussopimusta. H-tien asunnossa vakuutuksenottajana on ollut A:n entisen puolison tytär C. Kotivakuutus osoitteessa M-tie on ollut A:n oma kotivakuutus. Kotivakuutus osoitteessa S-tie on ollut A:n tyttären D:n kotivakuutus. 

Väestörekisterin tietojen mukaan A on asunut osoitteessa H-tie 13.9.1986 – 4.5.2004 ja 15.9.2006 - 21.12.2006. A on ollut vakuutuksenottajana H-tiellä jo ennen vuotta 1997 vanhassa vakuutuksessa, joka on päättynyt 1.1.1997 – 31.12.2005 voimassa olleeseen etusopimukseen (henkilökunta-alennus). A:lta on päätetty 1.1.2006 alkaen H-tien kotivakuutus ja se on siirretty M-tielle. A ei ole ilmoittanut vakuutusyhtiölle H-tien asunnon myynnistä vuonna 2008, joten [C:n] vakuutus on jatkunut normaalisti. A on vasta 11.1.2020 ensimmäistä kertaa ottanut yhteyttä vakuutusyhtiöön H-tien vakuutuksen irtisanomiseksi. 

Väestörekisterin tietojen mukaan C on muuttanut ulkomaille 10.5.2005. Ajalla 14.9.2000 – 9.5.2005 C:n osoitetietona on ollut X:n kaupunki ilman lähiosoitetta. C on ollut vakuutuksenottajana H-tiellä 27.6.2000 alkaen. Vakuutusyhtiö on päättänyt C:n sopimuksen takautuvasti ajankohtaan 11.1.2017.

Vakuutusyhtiön mukaan A:n ja C:n vakuutukset ovat olleet vain laskutusteknisesti samassa sopimuksessa. Ensimmäisen sopimuksen tekijä A on hyväksynyt, että hänen sopimukseensa laitetaan muidenkin henkilöiden laskuja/maksuja. Tältä osin kyse on asiakkaiden välisestä sopimuksesta, joka ei koske vakuutusyhtiötä. Ainoastaan vakuutuksenottajalla (samassa sopimuksessa voi olla monta vakuutuksenottajaa) on oikeus irtisanoa tai tehdä muutoksia omaan vakuutukseensa. Näin olleen C:n olisi tullut itse irtisanoa kotivakuutuksensa. C ei kuitenkaan ole ollut yhteydessä vakuutusyhtiöön. Sopimuksen omistajalla, tässä tapauksessa A:lla, on kuitenkin oikeus hallinnoida sopimusta. A olisi siis voinut milloin tahansa pyytää C vakuutusten siirtämistä pois omasta sopimuksestaan. Vakuutusyhtiön mukaan A on vakuuttanut kohdetta omistajana ja C vuokralaisena. A on näin ollen turvannut omaa sijoitustaan ja C vuokralaisena vain omaa koti-irtaimistoaan

A on vuosittain saanut vakuutusyhtiöstä vakuutuskirjat ehtoineen ja laskun erittelyineen. A on vakuutusyhtiön mielestä menetellyt huolimattomasti jättäessään tutustumatta hänelle lähetettyihin vakuutuskirjoihin. Hän on itsekin myöntänyt huolimattomuutensa. Vakuutusyhtiö katsoo täyttäneensä oman tiedonantovelvollisuutensa. Yhtiö on vastaantulona asiakasta kohtaan palauttanut vakuutusmaksut kolmelta vuodelta vanhentumislain mukaisesti. Yhtiö pitää maksupalautusta riittävänä ottaen huomioon, että kyse ei ole ollut vakuutusyhtiön virheestä.  

Asiakkaan valitus

A vaatii, että vakuutusyhtiö päättää H-tien kotivakuutuksen takautuvasti ja palauttaa hänelle vakuutusta koskevat vakuutusmaksut vuodesta 2000 alkaen. Vakuutuksenottajana ollut C on muuttanut opiskelemaan ulkomaille jo vuonna 1997 ja on asunut ulkomailla pysyvästi tästä alkaen. A viittaa C:ltä saamaansa selvitykseen, jonka hän on toimittanut myös Vakuutuslautakunnalle. A ei tiedä, miten vakuutus on tullut mukaan hänen sopimukselleen. Kyse on A:n mielestä todennäköisimmin ollut vakuutusyhtiön näppäilyvirheestä, joka on voinut johtua siitä, että C:n nimi on ollut vakuutuskirjoissa hänen isänsä B:n matkavakuutuksen edunsaajana, mahdollisesti myös päättyneen matkavakuutuksen omistajana. A:lla ei kuitenkaan ole ollut mitään järkevää syytä entisen kotinsa ”tuplavakuuttamiselle”. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset. Yhtiö viittaa aiemmin esittämiinsä perusteluihin. H-tien kotivakuutuksen vakuutuksenottaja on ollut C, mutta vakuutusta on laskutettu A:n sopimuksessa. Vakuutusmaksuja on palautettu takautuvasti viimeisen kolmen vuoden ajalta, koska asiassa ei ole tapahtunut vakuutusyhtiön virhettä. Myös A on myöntänyt, että H-tien virheellisesti voimassaoleva vakuutus olisi ollut vuosittain lähetetystä vakuutuskirjasta helposti havaittavissa ja asia korjattavissa.

Vakuutusyhtiön mukaan samaan X-sopimukseen lisätään muita vakuutuksenottajia vain sopimuksen omistajan suostumuksella. Ajan kulumisen vuoksi tapahtumiin liittyviä tarkempia tietoja ei enää ole tallessa. Vakuutusyhtiön mukaan on erittäin epätodennäköistä, että yhtiö olisi ilman minkäänlaista pyyntöä lisännyt kyseessä olevan vakuutuksen A:n X-sopimukselle. Tapahtumia on mahdotonta enää selvittää. Vakuutusyhtiö ei voi tietää asiakkaan tai asiakkaiden todellista osoitetta tai asumisoloja, eikä näitä vakuuttamistilanteessa myöskään tarkisteta väestörekisteristä tai muustakaan rekisteristä. Asiakkaan toimittamilla lisäselvityksillä C:n asuinpaikasta ei näin ollen ole vaikutusta vakuutusyhtiön päätökseen. 

Vakuutus on monia vuosia näkynyt A:n vakuutuskirjoilla ja laskuissa. On epätodennäköistä, että A ei missään vaiheessa olisi havainnut asiaa ja reagoinut siihen, mikäli hän ei olisi alun perin itse halunnut liittää kyseessä olevaa vakuutusta X-sopimukseensa. On myös huomattava, että riidanalaisen vakuutuksen vakuutuksenottaja C on A:n entisen puolison tytär. Kyseessä ei siis ole ollut täysin sattumanvaraisen ulkopuolisen henkilön vakuutus.

Kun vakuutus on liitetty A:n X-sopimukseen, vakuutusyhtiöllä ei ole ollut syytä tai edes mahdollisuutta oma-aloitteisesti ilman A:n tai vakuutuksenottajan ilmoitusta poistaa vakuutusta asiakkaan sopimukselta. On asiakkaan vastuulla ilmoittaa vakuutusyhtiölle, mikäli hän haluaa poistaa vakuutuksen X-sopimukseltaan ja laskultaan. Vakuutuksenottajalla on velvollisuus perehtyä vakuutuskirjoihin ja hän on tältä osin lähtökohtaisesti itse vastuussa mahdollisen laiminlyöntinsä aiheuttamista väärinkäsityksistä ja oikeudenmenetyksistä.

H-tien kotivakuutus on vuosien ajan ollut selkeästi näkyvissä vakuutuskirjoissa, eikä A ole ollut yhteydessä vakuutusyhtiöön. Yhtiö on asiakkaan eduksi päättänyt vakuutuksen takautuvasti 11.1.2017 alkaen. Asiakas on saanut hyvitystä 650,43 euroa.  Jos Vakuutuslautakunta katsoisi vakuutusyhtiöllä olevan palautusvastuuta perusteettomana etuna, vanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun A:n piti tietää aiheettomasta maksusta. A on joka vuosi saanut vakuutuskirjan ja laskut erittelyineen, joista vakuutus on ilmennyt. A:n olisi pitänyt tietää aiheettomasta maksustaan jo vuonna 2007. Näin ollen mahdolliset maksupalautukset ovat vanhentuneet kolmea vuotta vanhemmalta ajalta. Koska A:lle on jo palautettu kolmen vuoden maksua vastaava summa, ei hänellä missään tilanteessa voi olla oikeutta enempään palautukseen. Vakuutusyhtiö katsoo, että se ei ole menetellyt virheellisesti. Vakuutusmaksuja on näin ollen palautettu riittävästi. 

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu muun muassa seuraavat selvitykset:

- A:n oikaisupyynnön käsittelyyn liittyviä asiakirjoja
- A:n X-sopimusta koskevat vuositiedotteet ja vakuutuskirjat ajalta 25.11.2005 – 11.12.2019

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko A:lla oikeus H-tien kotivakuutuksesta maksettujen vakuutusmaksujen palautukseen pidemmältä ajalta kuin vakuutusyhtiön myöntämältä 3 vuodelta. Lähemmin tarkasteltuna kysymys on siitä, onko vakuutusyhtiö menetellyt A:n ja C:n vakuutuksia käsitellessään huolimattomasti.

Sovellettavat lainkohdat 

Vakuutussopimuslain 3 §:n (426/2010, Säännösten pakottavuus) 2 momentin mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Vakuutussopimuslain 7 § (Tiedot vakuutuksen voimassaoloaikana, 238/2018) mukaan vakuutuksenantajan on toimitettava vakuutuksenottajalle vuosittain pysyvällä tavalla tiedote, jossa kerrotaan vakuutusmäärä ja muita sellaisia vakuutusta koskevia seikkoja, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä. Vuositiedotteessa mainittavista tiedoista säädetään lisäksi 26 ja 27 §:ssä.

Vanhentumislain (728/2003) 4 §:n (Yleinen vanhentumisaika) mukaan velka vanhentuu kolmen vuoden kuluttua 5–7 §:ssä tarkoitetusta ajankohdasta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.

Vanhentumislain 7 §:n (Korvausvelan vanhentumisajan alkaminen ja enimmäisaika) mukaan vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua:

1) sopimusrikkomukseen perustuvassa hyvityksessä siitä, kun ostaja on havainnut virheen tai puutteen kaupan kohteessa tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on havainnut virheellisyyden sopimuksen täyttämisessä taikka hänen olisi pitänyt se havaita;

2) asiamiehen, edustajan tai muun toimeksisaajan tekemään virheeseen tai laiminlyöntiin perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun toimeksisaaja on tehnyt tilityksen tai, jollei vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista, siitä kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin taikka hänen olisi pitänyt se havaita;

3) muuhun kuin sopimussuhteeseen perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta; ja

4) perusteettoman edun palautuksessa siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta, sopimuksen pätemättömyydestä tai muusta edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta ja perusteettoman edun saajasta.

Vahingonkorvauksen tai muun 1 momentissa tarkoitetun velan vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta taikka vahinkoon johtaneesta tai edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta. Tämä määräaika ei kuitenkaan rajoita vahingonkärsijän oikeutta vaatia korvausta henkilö- tai ympäristövahingosta.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta pitää osapuolten yhtenevien kertomusten perusteella asiassa riidattomana, että A:n ottama H-tien kotivakuutus on A:n muuton yhteydessä päätetty ja siirretty vuonna 2006 A:n kotinaan käyttämän asunnon osoitteeseen M-tie. Kotivakuutuksen siirtämisen tarkka ajankohta vuonna 2006 ei ole riidaton, mutta tällä seikalla ei lautakunnan näkemyksen mukaan ole tämän tapauksen lopputuloksen kannalta merkitystä. Vakuutusyhtiön mukaan C on ollut H-tien asunnon kotivakuutuksen vakuutuksenottajana 27.6.2000 lukien ja A on maksanut vakuutusta koskevat laskut. H-tien vakuutus, jonka vakuutuksenottajana C on ollut, on jatkunut aina tammikuuhun 2020 saakka, jolloin vakuutusyhtiö on A:n yhteydenoton johdosta ilmoittanut, että vakuutus on päätetty takautuvasti päivään 10.1.2017. 

A on esittänyt, että C:n ottama H-tien vakuutus on alusta alkaen ollut todennäköisesti vakuutusyhtiön virheestä johtunut ”haamuvakuutus”. A on kertonut, että C on asunut jo vuodesta 1997 alkaen ulkomailla. A on kuvannut C:n opiskelua ja sitä, että C:llä ei ole nuorena henkilönä sisäoppilaitoksessa asuessaan ollut mitään vakuutettavaa. A on C:n lähettämiin selvityksiin viitaten kertonut C:n ”hakeneen todisteet” siitä, että C on asunut ulkomailla eikä A:n luona, kuten vakuutusyhtiö väittää. Vakuutusyhtiö on puolestaan kiistänyt A:n väitteen siitä, että yhtiö olisi ilman minkäänlaista asiakkaan pyyntöä voinut jonkin erehdyksen seurauksena lisätä C:n ottaman vakuutuksen A:n sopimukselle. Vakuutusyhtiön mukaan virheen mahdollisuutta vastaan puhuu myös se, että C on A:n entisen puolison tytär, eikä kyse ole ollut tuntemattoman henkilön vakuutuksesta. 

Vakuutusyhtiö on esittänyt asiassa vakuutukseen liittyviä asiakirjoja vuodelta 2000. Eräässä asiakirjoista (järjestelmätuloste) olevan käsin kirjoitetun merkinnän mukaan C:lle on tehty vakuutuspaikan muutos, uusi osoite on H-tie, neliöt 75 m². Asiakirjan päivämääräleima on 27.6.2000.  Vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan vuosien 2000 - 2005 varsinaisia vakuutuskirjoja tai vakuutushakemuksia ei ole enää toimitettavissa. Lautakunnan ei ole näin ollen ollut mahdollista lähemmin arvioida kysymystä siitä, missä tilanteessa ja kenen aloitteesta H-tien asuntoon on otettu kotivakuutus, jonka vakuutuksenottajana on ollut C. Asiakirjoista ei myöskään voida päätellä, millä tavoin C:n ottama kotivakuutus on aikanaan tullut osaksi A:n X-sopimusta ja A:sta C:n ottaman vakuutuksen maksaja.
 
Lautakunta toteaa, että osapuolten esittämät selvitykset vakuutusten ottamiseen sekä vakuutusten muutoksiin liittyneistä tapahtumista ovat epäselviä ja osin ristiriitaisia. Ottaen huomioon puuttuvat selvitykset siitä, miten C:n vakuutus on liitetty osaksi A:n X-sopimusta, A:n kertomus omasta muutostaan ja H-tien asunnon myymisestä vuonna 2008 sekä C:n muuttaminen ulkomaille, lautakunta pitää mahdollisena, että H-tien kotivakuutuksen jääminen voimaan C:n ottamana on saattanut johtua jostakin vakuutusyhtiön puolella tapahtuneesta virheestä tai erehdyksestä. Toisaalta X-sopimusta koskevien vakuutuskirjojen merkintöjen mukaan A:n sopimuksella on ollut C:n lisäksi myös A:n tyttären D:n ottamia vakuutuksia. A ja C ovat kertoneet C:n asuneen pysyvästi ulkomailla jo 1990-luvun lopulta lähtien. Vakuutusyhtiön toimittamien asiakirjojen mukaan C on kuitenkin ottanut itselleen vakuutuksen Suomessa oleviin kerrostaloasuntoihin vielä vuonna 2000. Näin ollen lautakunta pitää mahdollisena, että C:n nimissä ollut H-tien kotivakuutus on otettu ja jäänyt voimaan A:n X-sopimukselle A:n ja C:n omien toimenpiteiden seurauksena. Näistä syistä lautakunta katsoo asiassa jäävän näyttämättä, että H-tien kotivakuutuksen alkaminen ja voimassa pitäminen C:n ottamana olisi sinänsä johtunut vakuutusyhtiön huolimattomuudesta.  
 
A, joka ei ole kiistänyt saaneensa vakuutusyhtiön vuosittain lähettämiä vakuutuskirjoja ja laskuja, ei ole ilmoittanut vakuutusyhtiölle, että hän haluaa poistaa C:n ottaman kotivakuutuksen sopimukseltaan ennen 10.1.2020 tapahtunutta yhteydenottoa vakuutusyhtiöön. Vakuutusyhtiön ei myöskään ole näytetty huolimattomuudestaan aiheuttaneen C:n ottaman kotivakuutuksen sisällyttämistä A:n X-sopimukseen vastoin A:n tahtoa. Näin ollen lautakunta katsoo, että A on tällä perusteella lähtökohtaisesti vastuussa X-sopimuksen mukaisista maksuista C:n ottaman vakuutuksen päättymiseen saakka. Lisäksi on kuitenkin vielä tarkasteltava sitä, onko vakuutusmaksut veloitettu oikein ja onko A näin ollen vastuussa maksuista, jotka hän on maksanut vakuutusyhtiölle C:n vakuutuksen johdosta.

A:n vastuu C:n vakuutusmaksuista

Vakuutusyhtiön lautakunnalle toimittamien vuosien 2006 - 2020 vakuutuskirjojen merkintöjen mukaan H-tien kotivakuutuksen vakuutuksenottajana on ollut A:n sijaan C. Myös vakuutusyhtiö on kirjelmissään tuonut esille, että oikeus H-tien kotivakuutuksen irtisanomiseen on ollut yksinomaan vakuutuksenottaja C:llä, vaikka yhtiö on myöhemmin todennut, että myös A:lla olisi ollut X-sopimuksen ”omistajana” oikeus poistaa sopimukseltaan toisen henkilön ottamat vakuutukset. 

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö on vakuutussopimuslain 7 §:n (laki 238/2010 ja aiemmin voimassa olleet lait) nojalla ollut velvollinen lähettämään H-tien kotivakuutuksen vakuutuksenottaja C:lle vuosittain kotivakuutusta koskevan vuositiedotteen, jossa on tiedot vakuutusmäärästä ja muista vakuutusta koskevista seikoista, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä. Lautakunnalle toimitetun selvityksen perusteella on pääteltävissä, ettei vakuutusyhtiö kuitenkaan ole lähettänyt C:lle H-tien kotivakuutusta koskevia vuositiedotteita. Sen sijaan vuositiedotteet on lähetetty A:lle, joka vakuutusyhtiön mukaan on C:n ottamien vakuutusten osalta kuitenkin ollut vain maksajan roolissa. 

Vakuutusyhtiö ei ole osoittanut, että vakuutuksenottaja C:lle olisi lähetetty H-tien kotivakuutusta koskevia vakuutustiedotteita. Näin ollen C:n tietoon ei ole tullut, että vakuutusyhtiössä on hänen osaltaan voimassa nähtävästi tarpeettomaksi käynyt kotivakuutus. Mikäli H-tien asunnon kotivakuutusta koskevat vakuutustiedotteet olisi vakuutussopimuslain 7 §:n edellyttämällä tavalla vuosittain lähetetty C:lle, lautakunta pitää todennäköisenä, että C olisi irtisanonut vakuutuksen viimeistään asunnosta pois muuttamisensa yhteydessä. Vakuutuksen jäämisen voimaan C:n ottamana on tällä perusteella katsottava aiheutuneen vakuutusyhtiön huolimattomuudesta.  

Koska A on vakuutusmaksujen maksajan roolissa C:n ottamassa vakuutuksessa, hänen vastuunsa vakuutusmaksuista ei voi olla suurempi kuin C:n. Näin ollen A:n maksuvelvollisuutta arvioitaessa on arvioitava myös C:n maksuvelvollisuutta. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusta on C:n ottamana pidetty pitkään voimassa turhaan vakuutusyhtiön laiminlyödessä vakuutussopimuslain 7 §:n mukaisen tiedottamisvelvollisuutensa. 

Vanhentumislain (728/2003) 4 §:n (Yleinen vanhentumisaika) mukaan velka vanhentuu kolmen vuoden kuluttua 5–7 §:ssä tarkoitetusta ajankohdasta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Näin ollen myös A:n suorittamien maksujen osalta on arvioitava, voiko A periä niitä enää takaisin vakuutusyhtiöltä saatavan vanhentumisen vuoksi.

Riidanalaisen kotivakuutuksen jäämisen voimaan C:n ottamana ja A maksajanaan on katsottava johtuneen vakuutusyhtiön huolimattomasta menettelystä. Lautakunnalle esitetystä selvityksestä ei ilmene, että C:llä, joka ei ole pyytänyt asiassa lausuntoa, olisi vaatimuksia vakuutusyhtiötä kohtaan. Vakuutusyhtiön velvollisuus hyvittää perusteettomasti perittyjä vakuutusmaksuja on vanhentumislain 7 §:n 1 kohdan perusteella alkanut vanhentua suhteessa A:han siitä lukien, kun A on havainnut tai hänen olisi pitänyt havaita virheellisyys sopimuksen täyttämisessä. Koska A on koko C:n vakuutuksen voimassaoloajan saanut tiedon vakuutusmaksun perusteesta ja vakuutuksen voimassaolosta vuosittain, olisi A:lla ollut mahdollisuus selvittää maksamansa vakuutusmaksun peruste. A ei kuitenkaan ole ryhtynyt toimiin asian selvittämiseksi ja velan vanhentumisen katkaisemiseksi ennen 11.1.2020 tapahtunutta yhteydenottoa vakuutusyhtiöön. Vanhentumisaika on alkanut kutakin vakuutuskautta koskevan laskun osalta siitä, kun A on vastaanottanut vakuutuskautta koskevan laskun ja vakuutuskirjan, jolta C:n ottaman H-tien kotivakuutuksen olemassaolo on lautakunnan näkemyksen mukaan ollut asiakirjoihin tavanomaisella huolellisuudella tutustumalla selvästi havaittavissa.

Koska A ei ole katkaissut vanhentumista vaatimalla vakuutusyhtiötä palauttamaan erehdyksessä maksetut vakuutusmaksut kolmen vuoden kuluttua siitä, kun hän on saanut tietää sopimuksellaan aiheetta olevasta C:n vakuutuksesta ja kulloistakin vakuutuskautta koskevista laskuista, on A menettänyt oikeutensa vaatia maksujen palautusta pidemmältä kuin kolmen vuoden ajalta. Vakuutusyhtiö on A:n vaatimuksen johdosta maksanut hyvityksen kolmen vuoden ajalta.

Koska vakuutusyhtiö on takautuvasti päättänyt vakuutuksen päivämäärään 10.1.2017 ja palauttanut A:lle vakuutusmaksut A:n ilmoituksesta lukien kolmelta vuodelta (siis käytännössä kolmelta edelliseltä vakuutuskaudelta), lautakunta katsoo, että A:lla ei ole vakuutusyhtiön maksamaa hyvitystä enemmältä osin oikeutta vakuutusmaksujen palautukseen. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa hyvitystä A:n osalta A:n saatavan vanhentumisen vuoksi. 

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

puheenjohtaja Bygglin
sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Rantala 
Vyyryläinen
Yrttiaho