Tapahtumatiedot

A (s. 1973) on vakuutettuna henkilövakuutuksessa, joka sisältää muun muassa turvat sairauden ja tapaturman aiheuttamien hoitokulujen sekä tapaturmasta aiheutuneen pysyvän haitan varalta. A sai 29.1.2016 nyrkiniskun kasvojen alueelle (vasemmalle ohimoon ja nenänvarteen). A:lle jäi tapaturman jälkeen lihasjännitys- ja päänsärkyoireilua, jota neurologi piti tapaturmaperäisenä. A haki korvausta tutkimus- ja hoitokuluista ja pysyvästä haitasta.

Vakuutusyhtiö maksoi korvausta tutkimus- ja hoitokuluista. Päätöksessään 19.6.2018 vakuutusyhtiö katsoi, ettei A:lle ollut jäänyt tapaturman seurauksena vakuutuksesta korvattavaa, vähintään haittaluokkaa 2 vastaavaa pysyvää haittaa. Yhtiön päätös ei muuttunut A:n oikaisuvaatimusten johdosta.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. Tapaturmavamman seurauksena A:n ylähampaat ovat tunnottomat, nenä on jäykkä, päässä ilmenee painetta sekä kipua, joka on myös vihlovaa. A vaatii haittaluokkaa 3 vastaavaa korvausta. Lisäksi A vaatii korvausta henkisestä kärsimyksestä ja otsaan jääneestä kosmeettisesta arvesta.

A katsoo, ettei hänen aiemmin sairastamansa masennus liity asiaan mitenkään. Neurologi on todennut A:lla keväällä 2016 lihasjännityspäänsäryn, joka on aiheutunut nyrkin iskusta päähän. Päänsärkyä oli tapaturman jälkeen koko talven ja kevään ajan ensin lievänä, mutta sitten puhkesi raju särky, jonka vuoksi A joutui menemään lääkäriin.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa kielteisen kantansa asiassa.

Yhtiö viittaa A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen, jonka mukaan A:lla todettiin tapaturman jälkeen otsalla vuotava haava, joka ommeltiin. A:lla ei tapaturman jälkeen todettu tajuttomuutta eikä muistiaukkoa. Hänellä ei ollut kipuja kallon alueella muualla kuin otsalla haavakohdassa. Neurologinen statustutkimus oli löydöksiltään normaali. Kaularangan alueella ei todettu arkuutta. A:lla on potilaskertomusmerkinnän 8.3.2016 mukaan todettu nenäluun murtuma, joka ahtauttaa nenäkäytäviä ja aiheuttaa paineen tunnetta nenän alueella. Pään magneettitutkimuksen 6.4.2016 löydökset olivat normaalit. Korvalääkäri on arvioinut, että nenässä ei ole rakenteellisia ongelmia. Sittemmin neurologi on todennut pään ja kasvojen alueen lihasjännitystä, lihasjännityspäänsärkyä ja nenän varren lihasjännitystä. Neurologi on arvioinut, että A:lle on jäänyt tapaturman seurauksena posttraumaattista päänsärkyä lihasjännitystyyppisenä, lihasjännitysperäiseksi sopivaa jatkuvaluonteista paineen ja jäykkyyden tunnetta nenänvarressa ja ajoittain lievää huimausta. A on jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2010 polvi-, selkä- ja mielialaongelmien takia.

Yhtiö katsoo, etteivät A:lla tapaturman jälkeen todetut lihasjännitysperäiset säryt selity tapaturmalla. Vahingon jälkeen toipumisen on kuvattu tapahtuneen hyvin ja oireita on kuvattu vasta niin myöhään, etteivät ne ajallisestikaan sovi olemaan tapaturman seurauksia. Pään magneettitutkimuksen 6.4.2016 löydökset ovat olleet normaalit ja korvalääkärin arvion mukaan nenässä ei ole ollut rakenteellisia ongelmia. A ei ole saanut tapaturman 29.1.2016 seurauksena purentafysiologista vammaa tai kaularangan vammaa, johon saattaisi liittyä lihasjännityssärkyä. Tuntohermovaurioita tai aivovammaa ei ole voitu todeta. A:lle ei ole lääketieteellisesti arvioituna aiheutunut tapaturmasta minkäänlaista pysyvää haittaa. Kyseessä on pikemminkin vakuutuksen rajoitusehdoissa tarkoitettu, vammaan tai vamman paranemisen pitkittymiseen myötävaikuttanut tapaturmasta riippumaton sairaus tai vika, jonka seurauksia ei voida tapaturmavakuutuksesta korvata.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 30.1.2016–8.12.2019.

Terveyskeskuspäivystyksen sairauskertomustekstin 30.1.2016 mukaan A:lle on tullut 29.1.2016 raitiovaunupysäkillä suukopua tuntemattoman miehen kanssa. Yhtäkkiä mies on lyönyt A:ta nyrkillä kasvoihin. A on kaatunut iskusta. Tajunnanmenetystä tai uutta pään traumaa kaatumisen yhteydessä ei ole tapahtunut. Kipuja A:lla ei ole päivystyksessä ollut muualla kuin haavakohdassa, tapaturman jälkeen on ollut päänsärkyä. Päivystyksessä neurologinen status on ollut normaali. Kaularangan alueella ei ole todettu tunnusteluarkutta eikä aristusta niskan liikkeissä. Kallon alueelle ei myöskään ole provosoitunut kipua muualle paitsi haavakohtiin. Vasemmassa silmänympäryksessä on todettu turvotusta ja verenpurkaumaa, kulmakarvan yllä 1,5 senttimetrin haava ja silmäkulmassa ihorikko. Poskessa ja nenän vasemmalla sivulla on todettu turvotusta ja hankaumaa. Luut on tunnustellen arvioitu ehjiksi. Haava on ommeltu. A:lle on ohjeistettu tikkien poisto viikon päästä, ja hän on saanut haavaohjeet ja ohjeet kommootioseurantaan.

Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin tekstin 8.3.2016 mukaan A on tullut vastaanotolle tapaturmasta 29.1.2016 jälkeen jatkuneen nenän tukkoisuuden ja paineen tunteen vuoksi. Varsinkin kävely ja liikkuminen ovat aiheuttaneet paineen tunnetta. Lisäksi A on huomannut tuntoaistin muutosta yläetuhampaissa. Kliinisessä tutkimuksessa on tunnustellen todettu nenäluun olevan painunut vasemmalta. Muuten kasvojen alueella ei ole todettu aristuksia tai tuntopuutoksia. Oikealla ylähuulen limakalvolla on todettu jonkin verran arpikudosta parantuvaan haavaan sopien. Nenän etuosan tähystystutkimuksessa on todettu oikealle suuntautuva nenän väliseinän vinous. Lääkärin arvion mukaan nenäluun murtuma on ahtauttanut nenäkäytäviä ja aiheuttanut paineen tunnetta nenän alueella. A:sta on tehty lähete korvaklinikalle murtuman korjaukseen.

Pään magneettikuvausta koskevan lausunnon 7.4.2016 mukaan kuvauksessa ei ole todettu tuoreen tai vanhemmankaan kallonsisäisen vuodon merkkejä tai muitakaan vammamuutoksia. Vasemman poskiontelon etuosan pohjalla on todettu polyyppimainen limakalvomuutos, samoin kummankin poskiontelon katossa. Otsaontelot ovat ilmastoituneet normaalisti. Luurakenteet ovat näyttäneet normaaleilta.

Neurologian erikoislääkärin sairauskertomustekstin 11.4.2016 mukaan A on tullut vastaanotolle päänsäryn vuoksi. Tapaturman 29.1.2016 jälkeen A:lla on ollut vaihtelevasti otsapäänsärkyä. Nyt viikon ajan otsapäänsärky on herättänyt yöllä ja ollut raastavaa ja aaltoilevaa. Arkuutta on ollut otsalla, nenän varressa ja ohimoilla. Kipulääkkeistä on ollut huonosti apua. Panacod on auttanut aluksi, Norflex on aiheuttanut tokkuraisuutta. A:lla on ollut lievää pahoinvointia, mutta ei valonherkkyyttä tai ääniherkkyyttä. Silmiä on aristanut ja ne ovat tuntuneet raskailta, mutta A on kuitenkin nähnyt hyvin. Yöllä 8.4.2016 A on joutunut ambulanssilla päivystykseen, jossa ei ole todettu erityistä. Vastaanotolla A:n tasapaino on ollut epävarma silmät kiinni. Ohimoilla on todettu tunnusteluarkuutta, samoin lievänä otsalla ja nenän varren yläosassa. Neurologi on pitänyt tilaa pään alueen lihasjännitykseen liittyvänä päänsärkynä. A:ta on ohjeistettu hoitamaan tilaa lihashuollolla, liikunnalla ja kävelyllä. Lisäksi on määrätty iltaisin otettavaksi Klotriptyl mite -lääke. Tekstin 13.5.2016 mukaan Klotriptyl mite on auttanut päänsärkyyn, mutta sivuvaikutukset (sekava olo) ovat rajoittaneet sen käyttöä. A:lle on määrätty kokeiluun Triptyl ja tarvittaessa rinnalle edelleen Klotriptyl mite. Tekstin 5.10.2016 mukaan A on lopettanut lääkityksen elokuussa 2016. Päänsärkyä ei ole ilmennyt pahemmin, ajoittaista vihlontaa on ollut. Nenän ja otsan välinen alue on ollut A:n mukaan jäykkä ja kipeytynyt imuroidessa. Neurologi on arvioinut, että tilanne rauhoittuu vähitellen kuukausien aikana eikä oire jää pysyväksi. A:n on arvioitu edelleen hyötyvän Triptylistä ja Klotriptylistä.

Korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikan tekstin 24.8.2016 mukaan A on tullut lähetteellä tutkittavaksi suljetun nenäluun murtuman vuoksi. Tapaturman 29.1.2016 jälkeen A:n vasemman puolen nenäkäytävä on ollut ahtaamman oloinen ja nenähengitys sillä puolella vaikeampaa. Ulkoisesti nenä on ollut aika lailla ennallaan. Vastaanotolla nenän on todettu olevan luiselta osaltaan aavistuksen vino, mikä A:n kertoman mukaan on ollut vanha muutos. Limakalvojen on todettu olevan kohtuullisen hyvässä kunnossa. Nenän tähystyksessä ei ole todettu märkää eikä polyyppeja. Virtausmittauksessa on todettu vasemmalla jonkun verran limakalvoturvotukseen sopivaa löydöstä. A:lle on aloitettu Avamys-nenäsuihke ja annettu nenän kostutusohjeet. Mitään leikkaushoitoa ei ole suunniteltu. Diagnoosiksi on merkitty J34.3, nenäkuorikoiden liikakasvu vasemmalla.

Terveyskeskuksen tekstin 28.9.2016 mukaan A on tullut vastaanotolle nenän tunnottomuuden takia. A on kokenut nenän edelleen jäykäksi; tunnottomuutta on ilmennyt nenässä vasemmalla puolella ja ylähampaissa. Lisäksi on ollut vasemman sieraimen tukkoisuutta. Oireet ovat pahentuneet, jos A on joutunut pitämään päätä hieman alaspäin. Kliinisessä tutkimuksessa kosketustunto on ollut vasemmalla puolella heikompi koko nenän pituudelta. Oireiston taustalla on arvioitu mahdollisesti olevan iskun seurauksena tullut pinnallinen hermovaurio, johon otettu kokeiluun Cymbalta-lääke.

Neurologin tekstin 3.4.2017 mukaan A on tullut kontrollikäynnille kasvo-oireiden johdosta. A on hyötynyt Klotriptylistä, mutta oireilua on edelleen ollut. Nenän varsi on tuntunut oudolta ja jäykältä ja säteilyä ja puutumista on tuntunut ylähuuleen saakka. Välillä on ilmennyt iltaisin pistelyä. Päänsärkyä ei ole juurikaan enää esiintynyt, joskus kuitenkin lievää vihlontaa otsalla. Neurologi on arvioinut, että kyse on pään ja kasvojen alueen sekä nenän varren lihasjännityksestä ja lihasjännityspäänsärystä. A:lle on määrätty lääkitykseksi Rivatril 1–2 viikon kuureina tarpeen mukaan. Vastaanottokäyntiä 1.6.2018 koskevan sairauskertomustekstin mukaan A:lle on jäänyt päänsärkytaipumusta ja paineen tunnetta nenänvarteen. Klotriptyl mite on auttanut kuureina varsin hyvin, mutta Rivatrilista ei ole ollut apua. Nyt A:lla on taas ollut parin viikon ajan enemmän oireita: päänsärkyä, jomotusta otsalla ja aristusta päänahassa. Alahampaita ei ole enää turruttanut, ylähampaita ajoittain. Vastaanotolla on todettu vähän tunnusteluarkuutta nenän yläosassa. Neurologi on arvioinut, että kyseessä on pahoinpitelyvamman jälkitilana jäänyt paineen tunne nenän yläosaan ja lihasjännityspäänsärky. Kyseessä on todennäköisesti pysyvä oireisto, jonka hoitona voi jatkossa käyttää kuureina tarpeen mukaan Klotriptyl miteä.

Neurologin E-lausunnon 22.5.2019 mukaan A:lle on jäänyt pysyvä oireisto, johon Klotriptyl miten annoksella 2+3 auttaa kohtuullisesti. Oireina ilmenee vaihtelevasti otsan alueen jomotusta ja kiristystä, nenän jäykkyyttä ja ajoittaista huimausta kohtauksina. Ylähampaat ovat oudot, kuin tunnottomat, ja A:lla on lisäksi niskaoireita. Neurologin arvion mukaan A:lle on tapaturman 29.1.2016 seurauksena jäänyt pysyvänä oireena posttraumaattista päänsärkyä lihasjännitystyyppisenä, jatkuvaluonteista, lihasjännitysperäiseksi sopivaa paineen ja jäykkyyden tunnetta nenänvarteen sekä ajoittain lievää huimausta. Neurologin arvion mukaan haitan aste vastaa haittaluokkaa 3.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon LT, neurologian erikoislääkäri Ivan Marinkovicilta.

Marinkovic käy lausunnossaan läpi A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ja toteaa, että kyseessä on ollut pahoinpitelytapaturma, jonka yhteydessä ei ole ollut todettavissa selkeää primaaritajuttomuutta. Myöskään muistiaukkoa ei mainita. A on ollut arvioitavana päivystyksessä, jossa on kiinnitetty huomio ensisijaisesti kasvojen alueen vammoihin. Pään magneettitutkimuksen perustella ei ole ollut osoitettavissa tapaturmalöydöksiä. Aivovamma on alkuvaiheen kliinisten ja kuvantamistutkimusten perusteella ollut korkeintaan erittäin lievä. Marinkovic viittaa tältä osin aivovammojen Käypä hoito -suositukseen. Myöskään kasvojen alueen murtumia ei ole todettu.

A:lla on taustalla aiempi psykiatrinen kuormitus, masennus. Kirjallisuudessa on näyttöä, että aiemmin masentunut potilas voi olla altis pitkittyneeseen oireiluun lievän tai erittäin lievänkin aivovamman jälkeen. Vastaavia tuloksia on saatu myös Helsingin yliopistollisen sairaalan lievän aivovamman tutkimuskohortista. Lisäksi vammautumiseen liittyvä epäoikeudenmukaisuuden tunne erityisesti rikosvahingoissa voi korostaa oirehdintaa ja pitkittää potilaan oireilua. Posttraumaattisen päänsäryn on samassa tutkimuksessa todettu olevan melko yleinen ilmiö aivovamman saaneilla. A:n tapauksessa ei kuitenkaan kliinisesti voida puhua varsinaisesta posttraumaattisesta päänsärystä, vaan ennemminkin epäspesifistä kasvojen alueen kiputilasta, joka on kasvovamman aiheuttama. Tämä erityisesti siksi, että posttraumaattisen päänsärkydiagnoosin edellytys on, että potilaalla on todettu vähintään lievä aivovamma.

A:n epäspesifi kasvojen kiputila ei sovellu tyypilliseen posttraumaattisen päänsärkytyyppiseen kokonaisuuteen. Oireisto on tullut jokseenkin viiveellä ja sitä kuvataan epäspesifisenä paineen tunteena, johon A on sairauskertomusmerkintöjen perusteella melko paljon juuttunut. Marinkovic katsoo, ettei selkeää syy-yhteyttä tapaturman ja oireiden välillä ole osoitettavissa. Varsin vaatimaton reaktio hermokipulääkkeisiin puhuu tyypillistä neuropaattista kiputilaa vastaan. Lisäksi A:n taustalla oleva psyykkinen reagointi ja aiempi henkinen resurssi on voinut myötävaikuttaa subjektiivisiin kiputuntemuksiin ja niiden käsittelytapaan. Marinkovic katsoo, ettei A:lle ole osoitettu jääneen tapaturmasta pysyvää haittaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle jäänyt tapaturman 29.1.2016 seurauksena yksityistapaturmavakuutuksesta korvattavaa pysyvää haittaa.

Sovellettavat vakuutusehdot

Vakuutuskaudella 20.5.2015–19.5.2016 sattuneisiin tapaturmiin sovelletaan 1.1.2015 alkaen voimassa olleita vakuutusehtoja.

Ehtojen kohdan ”Vakuutusehdoissa käytettyjä käsitteitä” mukaan tapaturma on äkillinen, ruumiinvamman aiheuttava odottamaton tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta ja ulkoisen tekijän vaikutuksesta. (…)

Ehtojen kohdan 3.9 (Turva tapaturman aiheuttaman pysyvän haitan varalta) mukaan tästä vakuutusturvasta maksetaan korvausta vakuutetulle sattuneen tapaturman aiheuttamasta pysyvästä haitasta. Korvausta maksetaan, jos tapaturman aiheuttaman pysyvän haitan haittaluokka on vähintään 2 (10 %). Tapaturman sormille tai silmille aiheuttamista vammoista maksetaan korvausta vähintään haittaluokan 1 (5 %) mukaisesta pysyvästä haitasta.

Korvaaminen edellyttää, että tapaturma on sattunut vakuutusturvan voimassaoloaikana.

Pysyvä haitta on lääketieteellisesti arvioitu yleinen haitta, joka vammasta aiheutuu vakuutetulle. Haittaa määritettäessä otetaan huomioon vamman laatu, mutta ei vammautuneen yksilöllisiä olosuhteita kuten ammattia tai harrastuksia.

Pysyvän haitan suuruus määritellään sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslain haittaluokituksista antaman asetuksen (1649/2009) mukaan. (…)

Ehtojen kohdan 4.1.2 (Muun sairauden tai vian myötävaikutus) mukaan jos vammaan tai vamman paranemisen pitkittymiseen on olennaisesti myötävaikuttanut korvattavasta tapaturmasta riippumaton sairaus tai vika, maksetaan hoitokulu-, päiväraha-, sairaalapäiväraha- ja haittakorvauksia vain siltä osin kuin hoitokulut, työkyvyttömyys, sairaalahoito ja pysyvä haitta on katsottava korvattavasta tapaturmasta aiheutuneiksi. (…)

Asian arviointi

Yksityistapaturmavakuutuksessa on korvauksen suorittamisen edellytyksenä, että korvausvaatimuksen perusteena olevan tilan voidaan todeta olevan lääketieteellisessä syy-yhteydessä tapaturmaan. Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen. Yksityistapaturmavakuutuksesta voidaan korvata tapaturmasta aiheutunutta oireilua. Tapaturmasta riippumattomasta sairaudesta tai tuki- ja liikuntaelimistön rappeutumasta aiheutunutta oireilua ei korvata yksityistapaturmavakuutuksesta, vaikka sattuneen tapaturman ja sairaudesta tai rappeumasta aiheutuneiden oireiden ilmenemisen välillä olisi ajallinen yhteys.

Näyttötaakka tapaturman ja oireilun välisestä syy-yhteydestä ja korvattavan vahingon, esimerkiksi pysyvän haitan, syntymisestä, on vakuutuskorvausta hakevalla.

A:lle sattui 29.1.2016 vakuutusehtojen mukainen tapaturma, kun tuntematon henkilö löi häntä kasvoihin ja hän kaatui. Tapaturman jälkeen päivystyksessä todettiin kasvojen ruhjeita ja otsalla ompelua vaatinut haava. Neurologinen statustutkimus oli normaali. Tapaturmaan ei tiedetä liittyneen tajuttomuutta tai muistiaukkoa. A:lle 6.4.2016 tehdyssä pään magneettitutkimuksessa ei todettu vammalöydöksiä. Tapaturman jälkeen epäiltiin nenäluun murtumaa, mutta korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikan tutkimuksissa 24.8.2016 ei todettu vammaan viittaavaa. Sen sijaan arvioitiin, että A:n nenän tukkoisuus johtuu nenän limakalvojen liikakasvusta. A on kärsinyt tapaturman jälkeen lihasjännitystyyppisestä kasvojen alueen särystä ja päänsärystä sekä ajoittaisesta huimauksesta.

Aivovammoja koskevan Käypä hoito -suosituksen (julkaistu 13.4.2021) mukaan aivovamman syntymisen edellytyksenä on päähän kohdistuva ulkoinen voima tai hidastuvuus- tai kiihtyvyysenergia, joka aiheuttaa aivotoiminnan häiriön. Tämän merkkinä akuuttivaiheessa todetaan jokin seuraavista:
1. tajuttomuus tai tajunnantason lasku
2. vammaa välittömästi edeltävä tai sen jälkeinen muistiaukko eli posttraumaattinen amnesia (PTA)
3. vamman aiheuttama henkisen tilan muutos (sekavuus, desorientaatio tai uneliaisuus)
4. neurologinen oire tai poikkeava löydös (esim. näköhäiriö, halvausoire, tasapainohäiriö tai kouristelu).

Aivovamman diagnoosi perustuu sekä akuuttivaiheessa että myöhemmin potilasta tutkittaessa edellä mainittuihin kliinisiin tietoihin aivotoiminnan häiriöstä ja kallonsisäisiin vammaperäiseksi sopiviin löydöksiin tietokonetomografiassa tai magneettikuvauksessa. Aivovamma luokitellaan lieväksi, kun potilaan Glasgow Coma Scale (GCS) -pistemäärä on puolen tunnin kuluttua vammasta ja koko seurannan ajan 13–15 ja jokin seuraavista kriteereistä täyttyy:
1. enintään 30 minuutin tajuttomuus
2. enintään 24 tunnin PTA
3. vähäinen vamman aiheuttama kallonsisäinen löydös aivojen TT- tai magneettikuvauksessa.

Vakuutuslautakunta viittaa käytössään olevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon. A:lle 29.1.2016 sattuneen, päähän kohdistuneen tapaturman yhteydessä ei ole kuvattu sellaisia löydöksiä, joiden perusteella lievänkään aivovamman kriteerit täyttyisivät. Lisäksi A:lla kuvattu oireilu ei lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan kuvannu tyypillisenä posttraumaattisena päänsärkynä. Kasvojen alueen hermovaurioita tai nenän alueen tapaturmavammoja ei ole todettu. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei syy-yhteyttä tapaturman ja A:lle jääneen oireiston välillä voida pitää todennäköisenä. Asiassa jää siten osoittamatta, että A:lle olisi jäänyt tapaturman 29.1.2016 seurauksena vakuutuksesta korvattavaa, vähintään haittaluokan 2 mukaista pysyvää haittaa. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

A on valituksessaan vaatinut korvausta myös tapaturmasta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä ja otsaan jääneestä kosmeettisesta arvesta. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei A:n henkilövakuutus sisällä korvauksia henkisestä kärsimyksestä tai kosmeettisesta haitasta. Lautakunta ei suosita korvausta myöskään tältä osin.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Helenius
Kummoinen
Sario
Sibakov