Tapahtumatiedot

Sähköverkkoyhtiö X:n 20 kV:n johdin oli katkennut eristimeltä ja pudonnut rautatiekiskoille radan ylittäneellä pylväsvälillä 2.12.2018. Voimalinjan maasulkusuojaus ei ollut toiminut ja kiskoille pudonneen johtimen aiheuttama ylijännite rikkoi rautatien laitteistoja. Ratahallinnolle laaditussa 7.12.2018 päivätyssä raportissa laitteiden korjauskustannuksiksi oli alustavasti arvioitu 300 000 euroa.

Asiakirjojen mukaan X oli ilmoittanut vahinkotapahtumasta vakuutusmeklarilleen 10.12.2018, mutta vahinkoilmoitusta X:n vastuuvakuutusyhtiölle ei ollut tuolloin tehty. Ratahallinto ilmoitti X:lle sähköpostilla 14.5.2020 siihen mennessä toteutuneiksi vahingon korjauskustannuksiksi 18 870,73 euroa. Sen johdosta vahingosta haettiin 11.6.2020 korvausta X:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö hylkäsi X:n korvaushakemuksen vanhentuneena päätöksillä 13.10.2020 ja 10.2.2021. Vakuutusyhtiö vetosi siihen, että vakuutusehtojen mukaan vahinkoilmoitus tuli tehdä viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun vakuutuksenottaja tuli tietoiseksi vahinkotapahtumasta tai korvausvaatimuksesta. Koska vahinko oli vakuutusyhtiön saamien tietojen mukaan tullut sähköverkkoyhtiö X:n tietoon 2.12.2018, olisi vahinkoilmoitus tullut tehdä 2.12.2019 mennessä. Vakuutusyhtiön mukaan X oli tiennyt vahinkotapahtumasta lähes välittömästi sen sattumisen jälkeen ja saanut tiedon arvioidun vahingon määrästä jo noin viikon kuluessa vahingosta. Sähköverkon haltijana X:n oli myös pitänyt tietää vahinkoa koskeneesta korvausvelvollisuudestaan.

Asiakkaan valitus

Sähköverkkoyhtiö X on pyytänyt asiasta lautakunnan ratkaisusuositusta. Esinevahinko oli sattunut 2.12.2018, jolloin siitä oli tullut tieto X:lle. Vastuuvahinkoilmoitusta ei ollut tehty heti, koska vahingonkärsinyt ei ollut esittänyt vaatimuksia X:lle. Vastuuvahinkoilmoitus tehtiin 11.6.2020, vaikka korvausvaadetta ei ollut vieläkään esitetty, koska asiasta haluttiin ilmoittaa ennakolta vakuutusyhtiölle.

X:n mielestä vakuutusehtojen mukainen vuoden määräaika vahingosta ilmoittamiselle alkoi vasta siitä, kun vahingonkärsinyt esitti korvausvaatimuksen vakuutuksenottajalle, eikä pelkästään siitä ajankohdasta, kun vakuutuksenottaja sai tietää esinevahingon sattumisesta. Vastuuvakuutuksesta korvattavaa vahinkoa ei syntynyt, ellei vahingonkärsinyt vaatinut korvausta. X on vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 223/11 ja vakuutusehtojen kohtaan 6.1, Notice of Loss, jonka mukaan: The Insured shall give the Insurer a written notice of loss as soon as possible, however within one (1) year after the Policyholder becomes aware of the Loss Event or claim. In any event the Loss Event or claim shall be reported within three (3) years of the occurrence.”

Termien ”Loss Event” sekä ”claim” merkitys oli olennainen. Termiä ”claim” ei määritelty vakuutussopimuksessa erikseen. Sanakirjan mukaan se tarkoitti korvausvaatimusta, vahingonkorvausvaatimusta, vaadetta tai vaatimusta. Sellaista ei ollut esitetty X:lle ratkaisupyynnön tekemiseen mennessä. Termi ”Loss Event” määriteltiin vakuutussopimuksessa seuraavasti: ”An event where a person is injured or property is damaged resulting in a claim.” ”Loss Event” tarkoitti siis vahingonkorvausvaatimusta, joka syntyi esinevahingon seurauksena. Siten tapahtumasta oli pitänyt seurata korvausvaatimus, jotta kyseessä oli ehtojen tarkoittama vakuutustapahtuma.

Vakuutusyhtiö oli itsekin lausunut, että vakuutuksen piiriin kuuluivat tapahtumat, jotka johtivat korvausvaatimukseen. Vakuutustapahtuman määritelmän osana oli siten korvausvaatimus. Ellei näin olisi, vakuutuksenottajalle voisi aiheutua oikeudenmenetyksiä, sillä etukäteen ei voinut tietää, mistä tapahtumasta lopulta seurasi korvausvaade. Vakuutusyhtiön valitsemaan sanamuotoon tuli kiinnittää huomiota. Termin ”Loss Event” määritelmä oli “an event where a person is injured or property is damaged resulting in a claim”. Vakuutusyhtiö olisi voinut kirjoittaa määritelmän potentiaalimuodossa “an event where a person is injured or property is damaged which may result in a claim”. Termejä tuli tulkita sanamuotonsa mukaisesti ja objektiivisesti.

X on huomauttanut, että vakuutusyhtiönkin mukaan vahinkoilmoitus tuli tehdä vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai korvausvaatimuksesta. Koska korvausvaatimusta ei ollut esitetty, vahinko ei ollut vanhentunut. Vakuutustapahtuma ei ollut sattunut esinevahinko, vaan vahingonkorvausvaatimus. Vakuutusehtojen kohdan 6.1 lopussa todettiin erikseen, että ”In any event the Loss Event or claim shall be reported within three (3) years of the occurrence.” Kyseisessä kohdassa käytetty eri termi ”occurrence” korosti sitä, että vakuutusehdoissa määriteltyä yhden vuoden aikaa ei laskettu esinevahingon sattumisesta. ”Occurrence” merkitsi vahingon aiheuttanutta tapahtumaa. Sanakirjan mukaan sen vastineet olivat ”sattuma”, ”tapahtuma” ja ”tapaus”. Siten ehdossa 6.1 tarkoitettiin lopullisen vanhentumisajan alkavan itse vahinkotapahtumasta, mikä korosti termien ”occurrence” ja ”Loss Event” merkityseroa.

X on lisäkirjelmässään 6.5.2021 lausunut, että vakuutusehdoissa käytettyjä termejä tuli tulkita kaikissa kohdissa Definitions -kohdan määritelmien mukaisesti. Vakuutuksenantaja oli laatinut vakuutusehdot ja niissä olevat määritelmät. Vakuutusyhtiön väittämä X:n tulkinnan johtamisesta ehtokohdan sisäiseen ristiriitaan ei pitänyt paikkaansa.

Vakuutussopimuslain 73 §:n sanamuotoa oli muutettu lailla 426/2010 nimenomaan vakuutuksenottajan eduksi, eikä kyse ollut vaatimuksen esittämisajankohdan tiukentamisesta. Hallituksen esityksen 63/2009 mukaan ”Uutta säännöksessä on se, että vuoden määräajan alkamisajankohtaan vaikuttaa lisäksi tieto vakuutustapahtuman vahinkoseuraamuksista. Korvausvaatimus ei siten voi vanhentua ennen kuin vahinkoseuraamus on syntynyt."

Sähköturvallisuuslain 104 §:n mukaan vahingonkärsineen tuli esittää vaatimus sähkövahingosta, jotta lain mukainen vahingonkorvausvelvollisuus voi toteutua. Ratkaisupyyntö koski kuitenkin vakuutukseen tehtävää korvausvaatimusta, ei vahingonkärsineen ja vakuutuksenottajan välistä vaatimusta.

X on lausunut lisäkirjelmässä 10.6.2021, että vakuutusehtoja tuli tulkita sanamuotonsa mukaisesti. Vakuutusyhtiö ei voinut ehdot yksipuolisesti laatineena osapuolena vedota omaan tarkoitukseensa niiden sisällöstä. Kohdassa ”Loss Event” mainittiin myös ”claim” eli vaade. Yksipuolisesti laadittua epäselvää ehtoa ei voitu tulkita X:n oikeutta supistavasti.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusta VKL 223/11 voitiin lukea se yleinen periaate, että vastuuvakuutuksen osalta aika korvauksen hakemiseen alkoi vasta, kun vakuutuksenottajalle oli esitetty korvausvaatimus. Jos laista haluttiin poiketa vakuutuksenottajan vahingoksi, tuli vakuutusehdon olla selkeästi laadittu. Ehdon ollessa epäselvä analogiaa voitiin hakea lainsäädännön tulkinnasta. Ehtotulkintaan ei vaikuttanut se, että vakuutuksenottaja on käyttänyt vakuutusturvan hankkimisessa vakuutusmeklaria.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei ratkaisun muuttamiseen ollut esitetty syytä. Perusteluinaan vakuutusyhtiö on vedonnut ratahallinnolle 7.12.2018 laadittuun raporttiin vahingosta ja sähköverkkoyhtiö X:n edustajan 5.12.2018 ratahallinnolle asiasta lähettämään sähköpostiin. X:n vakuutusmeklarin 11.6.2020 vakuutusyhtiölle toimittamasta vahinkoilmoituksesta ilmeni, että X oli ilmoittanut tapahtuneesta meklarille 10.12.2018.

Vakuutusyhtiö on vedonnut vastuuvakuutuksen ehtoihin, joiden mukaan vakuutetun tuli tehdä kirjallinen vahinkoilmoitus niin pian kuin mahdollista, kuitenkin vuoden kuluessa siitä, kun vakuutuksenottaja tuli tietoiseksi vakuutustapahtumasta tai korvausvaatimuksesta. Joka tapauksessa vakuutustapahtumasta tai korvausvaatimuksesta tuli ilmoittaa (raportoida) kolmen vuoden kuluessa tapahtumasta (vahingollisen seurauksen syntymisestä).

Vakuutusehdoissa käytetty termi Loss Event oli määritelty sopimuksen kohdassa 2 Definitions. Sen mukaan Loss Event oli ”An event where a person is injured or property is damaged resulting in a claim.” Kyse oli tapahtumasta, jossa henkilö on loukkaantunut tai omaisuus on vahingoittunut ja joka (jossakin vaiheessa) johti korvausvaatimukseen.

X:n käsityksen mukaan kyseinen vakuutustapahtumaa koskeva määrittely tuli lukea siten, että kyse oli henkilö- tai esinevahingon seurauksena syntyneestä vahingonkorvausvaatimuksesta. Vakuutusyhtiön mielestä X oli pyrkinyt esittämään termien Loss Event ja Notice of Loss välille riippuvuussuhteen, joka ei ollut mahdollinen ottaen huomioon vakuutussopimuksen rakenteen ja sen eri osat. Olennaisena osana vakuutuksen piiriin kuuluviin Loss Event tapahtumiin liittyi se, että ne johtivat korvausvaatimuksen esittämiseen. Näin vakuutuksenottajallekin oli selvää, mitkä tapahtumat ylipäätään saattoivat kuulua vakuutusturvan piiriin. Erimielisyys koski sitä, tuliko vahingosta ilmoittamista koskevassa sopimusmääräyksessä Notice of Loss esiintyvä Loss Event ymmärtää siten, että se tarkoitti vain vahingonkorvausvaatimusta.

Vakuutusyhtiön mielestä X:n näkemys oli virheellinen ja johti vakuutusehdon sisäiseen ristiriitaan. X:n tulkinnalla Notice of Loss vakuutusehto kuuluisi: ”Vakuutetun tulee tehdä kirjallinen vahinkoilmoitus niin pian kuin mahdollista, kuitenkin vuoden kuluessa siitä, kun vakuutuksenottaja tulee tietoi­seksi korvausvaatimuksesta tai korvausvaatimuksesta. Joka tapauksessa korvausvaatimuksesta tai korvausvaatimuksesta tulee ilmoittaa kolmen vuoden kuluessa tapahtumasta.” Vakuutusehto muuttuisi sisällöltään ja merkitystä annettaisiin yksin korvausvaatimukselle. Itse vakuutustapahtuma jäisi vaille merkitystä.

Termit Loss Event ja Notice of Loss palvelivat vakuutussopimuksessa eri tehtäviä; ensin mainitussa oli kyse termimäärittelystä ja jälkimmäisessä asetettiin ehdot sille, missä ajassa ilmoitus vakuutustapahtumasta tuli vakuutusyhtiölle tehdä ja mitkä olivat ne seikat / tapahtumat, joista annettuja määräaikoja alettiin laskea. Kyseiset seikat olivat vaihtoehtoisia ja ilmoitusaika laskettiin siitä tapahtumasta, josta vakuutuksenottajalla oli ollut ensiksi tieto.

Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei X:n mainitsema Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus VKL 223/11 soveltunut asiaan, koska siinä käsiteltyä vakuutussopimuslain 73 §:ää oli sittemmin muutettu. Käsiteltävässä asiassa X oli saanut tiedon vakuutustapahtumasta 2.12.2018 vain muutamia tunteja sen sattumisen jälkeen ja aiheutuneesta vahinkoseuraamuksestakin viimeistään 7.12.2018. X oli myös ilmoittanut vahingosta vakuutusmeklarilleen 10.12.2018. Lisäksi yritysten vakuutussopimuksissa vakuutussopimuslain säännöksistä voitiin osapuolten välillä pätevästi poiketa.

Kyse oli toimialasta, jolla sovellettava lainsäädäntö pohjautui ankaran vastuun periaatteelle. Siten X:n huolimattomuuden asteen arviointi korvausvastuun perusteena oli tarpeetonta. X oli varmuudella tiennyt velvollisuudestaan korvata aiheutunut vahinko.

Lisävastineessa 2.6.2021 vakuutusyhtiö on lausunut, että korvausvaatimuksen esittäminen kuului vakuutustapahtuman määritelmään. X:n esittämällä tulkinnalla vakuutustapahtuman sattumiselle ei kuitenkaan annettaisi lainkaan merkitystä määräajan laskemisessa, vaan merkitystä olisi vain korvausvaatimuksen esittämisellä. Vakuutuksessa määriteltyjä termejä ja käsitteitä sovellettiin myös samalla tavalla koko vakuutussopimuksessa. Asiassa oli koko ajan ollut selvää, että ”Loss Event” oli osa ”Notice of Loss” -kohtaa eli vakuutussopimuksen määräystä, jossa määriteltiin ne tapahtumat, joiden perusteella lasketaan aika vahinkoilmoituksen tekemiselle ja siis sille, onko ilmoitus tehty oikeaan aikaan. ”Loss Event” –kohdan ydinsisältö oli nimenomaan joko henkilön loukkaantuminen tai omaisuuden vahingoittuminen ja tiedon saanti siitä.

Tässä tapauksessa vakuutustapahtumasta ilmoittamisesta ja siihen liittyvästä oikeuden menetyksestä oli voitu pätevästi sopia vakuutussopimuslaista poikkeavalla tavalla. Lisäksi X oli käyttänyt vakuutusturvan hankkimisessa apuna asiantuntijaa eli vakuutusmeklaria. Vanhentumista koskevassa oikeuskirjallisuudessa oli laajasti hyväksytty vahinkoseuraamuksen osalta se, että vanhentumisajan alkaminen ei edellyttänyt vahingon määrän täsmentymistä vaan riittävää oli, että jotakin vahinkoa tiedettiin joka tapauksessa aiheutuneen. Nyt tämä edellytys kiistatta täyttyi. X oli saanut tietää omaisuuden vaurioitumisesta lähes reaaliaikaisesti ja oli ilmoittanut tapahtumasta omalle vakuutusmeklarilleen lähes välittömästi.

Lisävastineessa 28.6.2021 vakuutusyhtiö on huomauttanut, että vakuutusehto oli markkinoilla yleisesti käytetty ja sen tulkinta oli alalla vakiintunut. Vakuutusyhtiön käsitys oli, että Vakuutuslautakunnan mainitun ratkaisusuosituksen mukaan riitti, että vakuutetulle on syntynyt käsitys siitä, että häneltä tullaan asiassa jotakin jossakin vaiheessa vaatimaan. Lisäksi lautakunta oli käyttäessään sanaa ”yleensä” jättänyt sijaa myös vaihtoehdolle, eli muukin olosuhde saattoi yhtä lailla olla riittävä tarvittavan tiedon saavuttamiseksi. Käsillä olevan vakuutusehdon sanamuoto oli kuitenkin selkeä: ilmoitus vakuutusyhtiöön oli tehtävä niin pian kuin mahdollista, kuitenkin vuoden sisällä siitä, kun vakuutuksenottaja tuli tietoiseksi vakuutustapahtumasta tai korvausvaatimuksesta. Ottaen huomioon X:n aktiivisuus asiassa joulukuussa 2018, X:lle ei ollut perustellusti voinut jäädä epäselväksi, että siltä tullaan vaatimaan asiassa korvausta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, oliko sähköverkkoyhtiö X ilmoittanut vahinkotapahtumasta vakuutusyhtiölle vastuuvakuutuksen vakuutusehdoissa määrätyssä ajassa. Lähemmin tarkasteltuna kyse on siitä, milloin X oli saanut sellaisen tiedon vastuuvakuutuksen piiriin kuuluvasta vahingosta, että sen oli tullut ymmärtää tehdä vakuutusyhtiölle vahinkoilmoitus.

Lainkohdat ja vakuutusehdot

Puheena olevaan 7.12.2017 päivättyyn vastuuvakuutussopimukseen sovellettavien vakuutusehtojen korvausmenettelyä koskevan kohdan 6.1 ”Notice of Loss” mukaan: The Insured shall give the Insurer a written notice of loss as soon as possible, however within one (1) year after the Policyholder becomes aware of the Loss Event or claim. In any event the Loss Event or claim shall be reported within three (3) years of the occurrence.

Vakuutusehtojen kohdan 2 määritelmien mukaan “Loss Event” on ”An event where a person is injured or property is damaged resulting in a claim.

Vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

Vakuutussopimuslain 73 §:n 2 momentin mukaan, jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Asian arviointi

Korvausvaatimuksen esittämisaikaa ja vanhentumista sekä vakuutussopimuslain 73 §:n soveltamista koskevassa ratkaisukäytännössään Vakuutuslautakunta on vahingonkorvausvelvollisuuden varalta otettavan vastuuvakuutuksen osalta pitänyt määräävänä sitä ajankohtaa, jolloin vakuutuksenottaja on saanut sellaiset olennaiset tiedot aiheutuneen vahingon laadusta ja vahingonkorvausvastuunsa perusteista, että vakuutuksenottajalla on niiden perusteella ollut syytä olettaa voivansa joutua asiassa korvausvelvolliseksi. Tässä tapauksessa saadun selvityksen perusteella vakuutussopimuslain 73 §:ää ei sovelleta vakuutusyhtiön ja sähköverkkoyhtiö X:n välisessä vakuutussuhteessa pakottavana, joten vakuutussopimuksessa on voitu määrätä korvauksen hakemisesta vakuutussopimuslain määräyksistä poikkeavasti.

Nyt käsiteltävänä olevaan vastuuvakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen vahingosta ilmoittamista koskevassa kohdassa 6.1 vakuutuksenottajalle on ensisijaisesti annettu ohjeluonteisena pidettävä määräys ilmoittaa vahingosta vakuutusyhtiölle kirjallisesti niin pian kuin mahdollista. Vakuutusehdon mukaan ilmoitus on kuitenkin tehtävä viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun vakuutuksenottaja sai tietää vakuutustapahtumasta (”Loss Event”) tai sitä koskevasta korvausvaatimuksesta (”claim”).

Lautakunta toteaa, että vakiintuneessa vakuutussopimuskäytännössä vakuutustapahtumalla tarkoitetaan tapahtumaa, joka kulloinkin kysymyksessä olevan vakuutussopimuksen ehtojen mukaan synnyttää vakuutuksenantajalle korvausvelvollisuuden. Tässä tapauksessa vakuutustapahtumaksi (”Loss Event”) on vakuutusehtojen kohdassa 2 määritelty korvausvaatimukseen johtava henkilön vammautuminen tai omaisuuden vahingoittuminen. Vaikka mainittu vakuutustapahtuman määrittely johtaakin vakuutusehtojen kohdan 6.1 kirjoitusasun vuoksi X:n asiassa kuvaamaan ehtokohdan epäjohdonmukaisuuteen, Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusehtojen kohtaa 6.1 voida vain sen vuoksi ja ehtoa kokonaisuutena tarkastellen perustellusti ymmärtää niin, että määräaika vahingosta ilmoittamiselle alkaisi vasta vahinkoa kärsineen esittäessä vakuutuksenottajalle korvausvaatimuksen.

Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että myös tässä tapauksessa vahinkoilmoituksen tekemiselle varatun määräajan on katsottava alkaneen siitä hetkestä, jolloin X:llä oli ollut vahingon laadusta ja vahingonkorvausvastuunsa perusteista käytettävissään olleiden tietojen perusteella syytä olettaa voivansa joutua asiassa korvausvelvolliseksi.

Lautakunnan käytettävissä olevan lähinnä sähköpostiviesteistä koostuvan asiakirjaselvityksen perusteella on jäänyt epäselväksi, milloin X oli saanut tietää siitä, että sen voimajohdon putoaminen oli aiheuttanut esinevahinkoja rautatien laitteistoille. Esimerkiksi se, milloin ratahallinnolle laadittu 7.12.2018 päivätty alustava raportti rautatielaitteistojen kärsimistä vahingoista olisi annettu myös X:lle, ei ilmene asiakirjoista. Vakuutusmeklarin 11.6.2020 päivätystä vahinkoilmoituslomakkeesta ilmenee kuitenkin X:n ilmoittaneen tapahtuneesta meklarilleen jo 10.12.2018. Tämän perusteella lautakunta pitää ilmeisenä, että mahdollisesta vahingosta lain mukaan ankarassa vahingonkorvausvastuussa oleva X oli jo tuossa vaiheessa ymmärtänyt voivansa joutua korvausvastuuseen voimajohdon putoamisen aiheuttamista vahingoista, vaikkei niiden tarkempaa laatua ja mahdollisen korvausvastuun määrää välttämättä vielä tiedettykään.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että X:n vahinkoilmoitus vakuutusyhtiölle 11.6.2020 on tehty vakuutusehtojen kohdassa 6.1. asetetun määräajan päättymisen jälkeen, joten X on menettänyt oikeutensa korvauksen saamiseen vastuuvakuutuksesta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas
Sjögren