Tapahtumatiedot

Asiakirjojen mukaan erääseen konserniin kuuluneessa tytäryhtiö K Oy:ssä oli havaittu lokakuussa 2020, ettei sen oikeusturvavakuutus kattanutkaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja kuten oli oletettu sovitun. K Oy vaati vakuutusyhtiöltä vakuutussopimuksen korjaamista takautuvasti 1.1.2020 lukien niin, että myös mainitut kulut korvattaisiin vakuutuksesta. Vakuutusyhtiön yhteyspäällikkö oli lähettänyt K Oy:lle 9.10.2020 päivätyn kolme vaihtoehtoa sisältäneen vakuutustarjouksen vakuutuskaudelle 1.1.2020 – 31.12.2020. Yhteyspäällikkö oli 12.10.2020 pyytänyt K Oy:tä tarkentamaan halutun vakuutusvaihtoehdon, mutta tiedusteli vielä 13.10.2020 syytä siihen, miksi muutokset haluttiin voimaan takautuvasti. Yhteyspäällikkö ilmoitti K Oy:lle 19.10.2020, että vakuutuksen laajennus voitiin myöntää aikaisintaan 9.10.2020 alkaneena.

K Oy vaati 4.11.2020 päivätyllä kirjeellä vakuutusyhtiöltä oikeusturvavakuutuksensa vakuutusmäärän nostamista 30 000 eurosta 50 000 euroon sekä vastapuolelle maksettavaksi tuomittujen oikeudenkäyntikulujen sisällyttämistä vakuutukseen niin, että muutokset olisivat tulleet voimaan takautuvasti 1.1.2018 lukien. K Oy perusteli vaatimuksia sillä, että se oli hakenut vakuutuksensa laajentamista jo vuonna 2014. Asiasta oli edelleen neuvoteltu vuodesta 2016 alkaen, mutta vakuutusyhtiö oli jättänyt syytä ilmoittamatta muutokset tekemättä. K Oy:n mielestä sillä oli ollut aihetta käsittää, että vakuutusta oli laajennettu pyydetysti viimeistään alkuvuodesta 2018. K Oy:n mielestä vakuutusyhtiö oli laiminlyönyt tarpeellisten tietojen antamisen vakuutuksesta.

Päätöksessä 6.5.2021 vakuutusyhtiö totesi K Oy:n pyytäneen sähköpostilla 22.4.2014 oikeusturvavakuutuksen vakuutusmäärän nostamista 50 000 euroon, minkä johdosta vakuutusyhtiö oli korottanut vakuutusmääräksi 30 000 euroa. K Oy oli uudistanut pyynnön 20.1.2016, mutta vakuutusyhtiö ei ollut sen johdosta antanut vakuutustarjousta. Vakuutusyhtiö ei ollut tarjonnut muutoksia oikeusturvavakuutukseen myöskään vuonna 2018 omavastuuosuuden korotusta lukuun ottamatta. Vakuutusyhtiö katsoi, etteivät K Oy:n tarjouspyynnöt olleet edellyttäneet siltä tarjouksen tai vakuutusehdotuksen antamista. Oikeusturvavakuutuksen 30 000 euron vakuutusmäärä oli ilmennyt K Oy:lle vuosittain lähetetyistä vakuutuskirjoista samoin kuin K Oy:lle 26.11.2018 lähetetystä vakuutusmuutoksia koskeneesta sähköpostista. K Oy:llä ei ollut tietojen perusteella syytä olettaa, että vakuutusmäärää olisi korotettu tai että vastapuolen oikeudenkäyntikulut olisi sisällytetty vakuutukseen.

Asiakkaan valitus

K Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien oikeusturvavakuutuksensa saattamista voimaan takautuvasti 1.1.2018 lukien 50 000 euron vakuutusmäärällä ja vastapuolen oikeudenkäyntikulut korvaavana. Mikäli lautakunta katsoisi vakuutusyhtiön menettelyn hyvän vakuutustavan vastaiseksi, K Oy on vaatinut 4 000 euron korvausta asiassa aiheutuneista selvityskustannuksistaan.

K Oy on selostanut asian vaiheita ja kertonut, että sen pyydettyä 22.4.2014 vakuutuksen laajentamista vakuutusyhtiö oli lähettänyt vakuutuskirjan vasta 17.9.2014. Vakuutusmäärää ei ollut nostettu pyydettyyn 50 000 euroon eikä syytä siihen ilmoitettu. Neuvottelut vakuutusturvan parantamisesta oli aloitettu uudelleen tammikuussa 2016 ja vakuutuksista oli pidetty vuosien 2016 – 2018 aikana useita palavereja. Kun yritysvakuutukset oli uudistettu vuodelle 2019, vakuutusyhtiö ei ollut ehdottanut muutoksia oikeusturvavakuutukseen. Vakuutusta ei ollut edelleenkään laajennettu, vaikka sitä oli pyydetty. Vakuutusyhtiö ei ollut ilmoittanut asiasta ja kertonut syytä kieltäytymiselleen.

K Oy:n mielestä oli kohtuutonta edellyttää, että konsernin johto olisi tarkistanut sen yksittäisen vakuutusehdon voimassaoloa. K Oy ei ollut tiennyt, ettei sen pyyntöihin vakuutuksen laajentamisesta ollut suostuttu, vaan se oli luottanut vakuutusyhtiön toimineen pyydetysti. Asiaa tuli arvioida kysymyksenä vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta vakuutussopimusta muutettaessa. K Oy:llä oli ollut oikeus luottaa siihen, että vakuutusyhtiö kertoi sille vakuutuksen ottamiseen ja jatkumiseen liittyneistä olennaisista seikoista, kuten siitä, ettei pyyntöön vakuutuksen laajennuksesta ollut suostuttu ja syyn siihen. Koska oikeusturvavakuutuksen laajentaminen oli vuosittain nostettu esille, vakuutusyhtiön oli täytynyt ymmärtää asian olleen K Oy:lle tärkeä. Pelkkä vakuutuskirjan toimittaminen ei täyttänyt vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuutta.

K Oy ei olisi suostunut yritysvakuutussopimuksen uudistamiseen vuonna 2019, jos se olisi tiennyt, ettei oikeusturvavakuutuksen laajentamiseen ollut suostuttu. K Oy oli olettanut oikeusturvavakuutuksen laajennuksen olleen tuolloin jo voimassa ja että uudistus oli koskenut vain vakuutusyhtiön sähköpostissa 30.11.2020 (oikeastaan 26.11.2018) kertomia muutoksia.

K Oy on vedonnut hyvää vakuutustapaa koskevaan Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön, jossa lautakunta on muun muassa katsonut, että hyvä vakuutustapa edellytti vakuutusyhtiöltä pikaista reagoimista asiakkaiden sopimuksia koskeviin tiedusteluihin ja muutospyyntöihin (VKL 204/2014), että vakuutusyhtiö oli menetellyt hyvän vakuutustavan vastaisesti, kun se ei ollut antanut asiakkaalle kahteen kuukauteen tietoa hakemuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä (VKL 101/07), ja että meneteltyään hyvän vakuutustavan vastaisesti vakuutusyhtiö oli velvollinen korvaamaan asiakkaalle syntyneet selvittely- ja lisäkustannukset (VKL 292/09).

Vakuutusyhtiö oli ensin 12.10.2020 suostunut siihen, että oikeusturvavakuutuksen laajennus tuli voimaan pyydetyllä tavalla 1.1.2020, mutta muuttanut mieltään 19.10.2020. K Oy:n mielestä menettely oli hyvän vakuutustavan vastainen. Asian käsittely oli kestänyt yli kuusi kuukautta eikä vakuutusyhtiö ollut tänä aikana vastannut K Oy:n tiedusteluihin, mikä myös oli hyvän vakuutustavan vastaista. Vakuutusyhtiö oli rikkonut hyvää vakuutustapaa vuosien ajan laiminlyömällä oikeusturvavakuutusta koskeneen tiedonantovelvollisuutensa. Vakuutusyhtiön menettelyn johdosta K Oy oli joutunut käyttämään ulkopuolista asiantuntija-apua, josta oli aiheutunut sille ylimääräisiä selvittelykuluja, jotka vakuutusyhtiön tuli korvata. Mainittu vaatimus ei koskenut muutoksenhausta aiheutuneita kustannuksia.

K Oy on lisäkirjelmässä 23.8.2021 toistanut lausumansa ja huomauttanut, että vakuutusyhtiö ei ollut ilmoittaessaan vakuutusten uudistamisesta vuodelle 2019 maininnut muutoslistassa oikeusturvavakuutusta, joten K Oy:llä oli ollut aihe käsittää, että sen vakuutukseen pyytämät muutokset oli jo tehty. Kyse ei ollut sopimussidonnaisuusriidasta vaan vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä. Konsernilla oli kymmeniä vakuutuksia, joten oli kohtuutonta edellyttää, että konsernin johto olisi tarkistanut jokaisen tytäryhtiönsä vakuutukset. Vakuutusyhtiön silloinen yhteyspäällikkö ei ollut 22.6.2021 antamassaan kirjallisessa lausunnossa muistanut vakuutustapaamisten tarkempaa sisältöä. Lausunto ei siten osoittanut, että tiedonantovelvollisuus oli täytetty.

Lisäkirjelmässä 15.10.2021 K Oy on lausunut, ettei sopimusneuvotteluja oikeusturvavakuutuksesta ollut käyty 19.10.2020 jälkeen. Neuvottelut olivat päättyneet vakuutusyhtiön muutettua kantansa vakuutusturvan laajennuksen voimaantulosta. Asian käsittely ei siis ollut pitkittynyt sopimusneuvottelujen tai kirjeenvaihdon takia. K Oy on toistanut kantansa kirjelmässä 16.11.2021.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt K Oy:n vaatimukset. Kyse ei ollut vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä eikä vakuutusyhtiö ollut muutoinkaan menetellyt hyvän vakuutustavan vastaisesti. Kyse oli siitä, oliko vakuutusyhtiö antanut uudesta vakuutusturvasta tarjousta, jonka K Oy olisi hyväksynyt niin, että vakuutussopimus olisi syntynyt. Vakuutusyhtiö on lausunut, että vakuutussopimuksen päättämisen ajankohta määräytyi varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain nojalla. Vakuutuksenantajan hyväksyvä vastaus sopimuksen syntymiselle tarkoitti aktiivista myöntävää vastausta vakuutushakemukseen. Sopimusta ei syntynyt, jos hakemukseen ei vastattu.

Vakuutusyhtiö on selostanut asian vaiheita kertoen muun muassa, että K Oy oli vuosien 2014 - 2019 kuluessa ajoittain ilmoittanut halustaan laajentaa vakuutusturvaa. Asiasta oli neuvoteltu konsernin vastuunalaisten johtajien kanssa, jotka olivat olleet aktiivisia vakuutusasioiden hoidossa ja joilla oli hyvä tietämys vakuutusturvan merkityksestä ja selkeä käsitys siitä, minkä sisältöisiä vakuutusturvia tarvittiin. Sittemmin neuvotteluja oli käyty K Oy:n asianajajan kanssa.

Vastauksessaan vakuutusyhtiön 9.10.2020 esittämään vakuutustarjoukseen K Oy:n asiamies oli edellyttänyt tarjouksesta poiketen, että muutokset olisivat tulleet voimaan taannehtivasti jo kuluneen vakuutuskauden alusta 1.1.2020 lukien. Vakuutusyhtiö on kiistänyt hyväksyneensä vakuutusturvan taannehtivan voimaansaattamisen K Oy:n väittämällä tavalla. K Oy:lle oli kerrottu viestissä 19.10.2020, että vakuutusturvan laajennus voitiin myöntää aikaisintaan 9.10.2020 alkaen. Asiaa oli kysytty uudelleen 27.10.2020 ja K Oy:n asiamies oli ilmoittanut palaavansa asiaan sitä kuitenkaan tekemättä. Hyväksyvää vastausta tarjoukseen ei siten ollut annettu eikä sopimusta ollut syntynyt.

Vakuutusyhtiö on lausunut, etteivät K Oy:n tarjouspyynnöt tai ehdotukset velvoittaneet tarjoamaan vakuutusmäärän korottamista. K Oy:lle oli toimitettu vuosittain vakuutuskirjat, joista oikeusturvavakuutuksen 30 000 euron vakuutusmäärä oli selvästi ilmennyt. Sähköpostilla 26.11.2018 K Oy:lle oli lähetetty vain vuosittaisilla maksutariffin korjauksilla muutettu seuraavan vakuutuskauden vakuutuskirja. Liitteenä oli ollut tarjous sovituista muutoksista vakuutukseen. Myös tarjouksessa oikeusturvavakuutuksen vakuutusmääräksi oli ilmoitettu 30 000 euroa. K Oy:llä ei ollut perusteltua syytä olettaa, että oikeusturvavakuutuksen vakuutusmäärä olisi ollut muuta kuin 30 000 euroa tai että vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaaminen olisi sisällytetty vakuutusmäärään.

Asiassa ei ollut kyse siitä, että vakuutusyhtiö olisi laiminlyönyt vakuutussopimuslain mukaista tiedonantovelvollisuuttaan. K Oy:n edustajat olivat tienneet, miten vakuutuksen voimaan saattaminen prosessina eteni. Ellei vakuutusyhtiö tarjonnut vakuutusta tai asiakas hylkäsi vakuutusyhtiön tarjouksen tai hyväksyi sen ehdollisena, sopimusta ei syntynyt. Kyse oli ollut normaaleista sopimusneuvotteluista, joiden asiasisältö oli ollut asianosaisille selvä. Asiakirjoista ilmeni, että K Oy:n yritysjohto ja asiamies olivat ymmärtäneet neuvottelujen sisällön. He eivät olleet ammattitaitonsa vuoksi kuluttajaan rinnastettavassa asemassa. Vakuutusyhtiö on katsonut toimineensa asiassa hyvän vakuutustavan mukaisesti ja kiistänyt antaneensa harhaanjohtavia tai virheellistä tietoja.

Lisävastineessa 5.10.2021 vakuutusyhtiö on toistanut aiemmin lausumansa. Vakuutusyhtiö oli mielestään toiminut asiassa kokonaisuuteen nähden kohtuullisessa ajassa. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan Vakuutuslautakunnan toimivaltaan ei kuulunut määrätä vahingonkorvausvelvoitteita hyvän vakuutustavan rikkomisesta. Vakuutusyhtiö on huomauttanut sopimusneuvottelujen olleen 12.10.2020 kesken, koska oli odotettu K Oy:n vastausta vakuutusvaihtoehdon valintaan. Odotusaikana vakuutusyhtiön edustaja oli saanut tietää, ettei vakuutusta myönnettykään takautuvana, minkä tiedon hän oli välittänyt K Oy:n asiamiehelle 19.10.2020, ja kysynyt vakuutuksen voimaan saattamisesta uudelleen 27.10.2020 vastausta saamatta. Siten K Oy ei ollut voinut jäädä käsitykseen, että vakuutusturvan voimaantulosta olisi sovittu sitovasti jo 12.10.2020. Vakuutusyhtiö on toimittanut lautakunnalle vielä 2.11.2021 päivätyn lausuman.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen myöntämään K Oy:n oikeusturvavakuutukseensa hakeman vakuutusturvan laajennuksen niin, että laajennus tulisi voimaan takautuvasti 1.1.2018 lukien, ja onko vakuutusyhtiö jättäessään kyseisen vakuutusturvan laajennuksen myöntämättä laiminlyönyt vakuutussopimuslain mukaista tiedonantovelvollisuuttaan. Asiassa on myös kyse siitä, onko vakuutusyhtiön menettelyä vakuutusturvan laajentamisesta neuvoteltaessa pidettävä hyvän vakuutustavan mukaisena.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 4 b §:n 1 momentin (voimassa 1.10.2018 lukien) mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutuksen tarjoamista pyydettävä vakuutuksen hakijalta tietoja tämän vakuuttamiseen liittyvistä tarpeista ja vaatimuksista ja saadut tiedot huomioon ottaen määritettävä vakuutustarve.

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 6 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimuksen päättämisen jälkeen vakuutuksenantajan on ilman aiheetonta viivytystä annettava vakuutuksenottajalle asiakirja, johon on merkitty sopimuksen keskeinen sisältö (vakuutuskirja), sekä vakuutusehdot.

Vakuutussopimuslain 7 §:n (sellaisena kuin se on ollut laissa 426/2010) mukaan vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle vuosittain tiedote, jossa kerrotaan vakuutusmäärä ja muita sellaisia vakuutusta koskevia seikkoja, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä. Vuositiedotteessa mainittavista tiedoista säädetään lisäksi 26 ja 27 §:ssä. Vakuutustapahtuman jälkeen vakuutuksenantajan on annettava tarpeellisia tietoja sille, jolla on oikeus vaatia suoritusta vakuutuksenantajalta.

Vakuutussopimuslain 9 § 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Saman pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Asian arviointi

1) Oikeusturvavakuutuksen laajentamista koskevat vaatimukset

Lautakunnan käsityksen mukaan K Oy ja vakuutusyhtiö eivät ole erimielisiä siitä, että K Oy:n lokakuussa 2020 oikeusturvavakuutukseen hakemat muutokset eivät ole tulleet voimaan asiaa koskeneiden sopimusneuvottelujen päätyttyä 19.10.2020 tuloksettomina K Oy:n lautakunnalle osoittamassa 15.10.2021 päivätyssä kirjelmässä lausumin tavoin.

K Oy on perustanut lautakunnassa esittämänsä vaatimukset oikeusturvavakuutukseen hakemiensa laajennusten takautuvasta voimaantulosta 1.1.2018 lukien keskeisesti siihen, että K Oy on väittänyt vakuutusyhtiön laiminlyöneen sille vakuutussopimuslain mukaan kuuluneen tiedonantovelvollisuuden oikeusturvavakuutuksen sisällöstä. Kun kyse on ollut jo voimassa olleen vakuutuksen laajentamisesta, lautakunta on ymmärtänyt K Oy:n vetoavan ensisijaisesti vakuutussopimuslain 6 ja 7 §:ssä säädettyihin vakuutusyhtiön velvoitteisiin vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen toimitettavista asiakirjoista ja vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta vakuutuksen voimassaoloaikana.

Lautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että K Oy on kertonut vuonna 2014 tehdyn vakuutusmäärän korotuksen jälkeen joutuneensa toistuvasti pyytämään vakuutusyhtiöltä nyt riidanalaisena olevaa oikeusturvavakuutuksen laajentamista. K Oy:n kertoman ja asiakirjojen mukaan oikeusturvavakuutuksen laajentamisesta oli keskusteltu osapuolten kesken useaan otteeseen vuosina 2016 – 2018. Jo viimeksi mainitun seikan perusteella lautakunta katsoo, että K Oy:n oli täytynyt tosiasiassa olla selvillä siitä, ettei vakuutusyhtiö ollut hyväksynyt sen vakuutusturvan laajentamista koskenutta pyyntöä. Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen perusteella vakuutusyhtiö oli myös vuosittain lähettänyt K Oy:lle vakuutuksia koskeneen vakuutuskirjan, josta muun muassa voimassa ollut oikeusturvavakuutuksen vakuutusmäärä on selkeästi ilmennyt, ja johon K Oy:n on ollut velvollinen perehtymään. K Oy ei ole edes väittänyt, että vakuutusyhtiö ei olisi toimittanut sille aikanaan oikeusturvavakuutukseen sovellettavia vakuutusehtoja.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole laiminlyönyt sille asiassa kuulunutta tiedonantovelvollisuutta K Oy:n oikeusturvavakuutuksen sisällöstä. K Oy:n lautakunnalle toimittamasta selvityksestä ei muutoinkaan ilmene, että K Oy:lle olisi kyseisenä aikana sattunut vakuutuksen piiriin kuulunut vahinko tai että oikeusturvavakuutuksen kattavuutta koskeneen tiedon väitetty puuttuminen olisi muulla tavalla vaikuttanut K Oy:n menettelyyn vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla.

Näin ollen lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole velvollisuutta suostua K Oy:n vaatimukseen oikeusturvavakuutuksen takautuvasta laajentamisesta.

2) Vakuutusyhtiön menettely ja hyvä vakuutustapa

Vakuutuslautakunta on hyvään vakuutustapaan liittyvässä ratkaisukäytännössään muun muassa katsonut, että hyvä vakuutustapa edellyttää vakuutusyhtiöiltä pikaista reagoimista asiakkaiden sopimuksia koskeviin tiedusteluihin ja muutospyyntöihin. Lautakunta toteaa, että esimerkiksi tieto kulloinkin kysymyksessä olevan vakuutusturvan voimassaolosta, laajuudesta ja sitä koskevasta vakuutusmäärästä on yleensä vakuutuksenottajalle olennaisen tärkeä. Vakuutusyhtiön näistä seikoista antaman informaation tulee myös olla mahdollisimman selkeää. Vakuutuksen hakija voi perustellusti odottaa, että vakuutusyhtiö ilmoittaa selkeästi ja ilman aiheetonta viivytystä muissakin kuin vakuutussopimuslain 6 a §:n tarkoittamissa tilanteissa siitä, suostuuko se myöntämään haetun vakuutusturvan vai ei.

Vakuutusyhtiö on asiakirjojen perusteella jättänyt tässä tapauksessa myöntämättä K Oy:n oikeusturvavakuutukseensa eri ajankohtina hakemat laajennukset. Kyseisen vapaaehtoisen vakuutusturvan myöntäminen on aina vakuutusyhtiön harkinnan varassa. Lautakunta pitää kuitenkin hyvän vakuutustavan vastaisena menettelyä, jossa vakuutusyhtiö on toistuvasti jättänyt ilmoittamatta, ettei K Oy:n hakemaa vakuutusturvan laajennusta ole myönnetty. K Oy:n tältä osin esittämän selvittelykulujen korvaamista koskevan vaatimuksen osalta lautakunta katsoo, ettei kyse ole ollut asiasta, joka olisi edellyttänyt oikeudellista asiantuntemusta ja avustajan käyttämistä. Tämän vuoksi lautakunta ei pidä K Oy:n asian selvittelykuluja koskevaa korvausvaatimusta perusteltuna.

Lopputulos

Lautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas
Sjögren