Tapahtumatiedot

Vakuutettu asianajaja A oli antanut B:lle neuvoja B:n isän C:n perinnönjakoa koskevassa asiassa, jossa oli kysymys muun muassa siitä, miten pesään kuuluvan asunto-osakkeen omistussuhteet tulisi järjestää. C oli testamentissaan määrännyt asunto-osakkeen avopuolisolleen D:lle rajoitetulla omistusoikeudella. Testamentissa todetaan myös, että D:n kuoleman jälkeen osakkeet menevät täydellä omistusoikeudella B:lle ja hänen puolisisarelleen E:lle. Muutoin omaisuus oli jaettava lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesti.

B kääntyi A:n puoleen 31.12.2017 saadakseen neuvoja siitä, kuinka hänen kannattaa asiassa edetä. Lähinnä oli kyse siitä, kannattaako hänen vaatia lakiosaansa vai suostua D:n ehdottamaan asunnon omistusoikeuden jakamiseen B:n, D:n ja E:n kesken. A on ilmoittanut kertoneensa molempien vaihtoehtojen lopputuloksen kannalta olennaisia seikkoja, mutta hän ei ollut ottanut kantaa kummalla tavalla tilanteessa kannattaa toimia. A oli todennut kuitenkin, että sovinnollinen jako on yleensä kaikkien kannalta parempi vaihtoehto.

C:n perunkirjoitus toimitettiin 6.11.2017, jonka yhteydessä B:n ja E:n vielä ilmoitettiin vaativan lakiosuuksiaan. Perinnönjaon jälkeen B, D ja E kuitenkin jatkoivat asuntoa koskevia neuvotteluja, joissa A ei ollut B:tä edustamassa. Neuvottelujen aikana B kuitenkin konsultoi A:ta siitä, miten ja millä tavalla hänen näkemystänsä jako-osuuksista tulisi toisille osapuolille ehdottaa. Perinnönjakosopimus saatiin aikaan 12.2.2018. Sopimuksen mukaan B, D ja E saavat kukin täyden omistusoikeuden yhteen kolmasosaan asunnosta ja lisäksi C saa elinikäisen käyttö- ja hallintaoikeuden koko asuntoon ja siellä olevaan irtaimeen.

Syyskuussa 2020 B ilmaisi tyytymättömyyttään A:n toimeksiannon hoitamiseen hakukonepalvelussa ja viimein 18.10.2020 B on reklamoinut A:n toiminnasta ja esittänyt 80.000 euron suuruisen korvausvaatimuksen, joka edustaa B:n lakiosan osuutta asunnon arvosta.

Korvausta haettiin A:n lakiasiaintoimiston toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jonka mukaan A:n hoitamassa toimeksiannossa ei ole havaittavissa virhettä. B ei ole näyttänyt kärsineensä vahinkoa ja väitetystä virheestä on myös reklamoitu liian myöhään. Tämä merkitsee sitä, että oikeus korvaukseen on joka tapauksessa menetetty.

Asiakkaan valitus

Vahingonkärsinyt B oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan ja sen jälkeen toimittamissaan lisäkirjelmissä B selvittää laaja-alaisesti omaa näkemystään A:lle annetun toimeksiannon sisällöstä ja siinä esiintyvistä virheellisyyksistä sekä puutteellisuuksista. B vaatii A:n aiheuttamien laiminlyöntien seurauksena 50.000 euron suuruista korvausta hänelle aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta. B:n näkemyksen mukaan A on yksiselitteisesti ohjeistanut häntä väärin.

B toteaa, että A:n olisi ensinnäkin tullut informoida häntä selkeästi siitä, että kyse on irrallisesta neuvonnasta eikä asianajopalvelusta. B ei olisi ottanut vastaan A:n palveluja, mikäli hän olisi tiennyt, ettei A toimi hänen etujensa ja oikeuksiensa ajajana. B oli siinä käsityksessä, että A on perehtynyt asiaan sekä kaikkiin eri vaihtoehtoihin sekä niiden perusteella esittää B:lle selkeästi, mitä eri vaihtoehdoista seuraa. B:n näkemyksen mukaan A ohjeisti häntä väärin, kun B:lle oli tärkeää saada tietää, millaiseen asemaan hän joutuu, mikäli hän hyväksyy yhteisomistajuuden. Nyt hän on B:n takia tilanteessa, jossa hän ei pääse eroon yhteisomistajuudesta eikä hän myöskään pysty hyödyntämään perintöosuuttaan millään tavoin. Hän on joutunut kärsimään tilanteesta taloudellisesti sen sijaan, kun taas D:n ei ole edes tarvinnut maksaa lakiosaa.

B:n mukaan A:n olisi tullut kiinnittää neuvoja antaessaan erityistä huomiota siihen, mitä rajoituksia yhteisomistus tuo asunto-osakkeiden käytölle ja kuinka vaikeaa yhteisomistus on purkaa. A ei antanut mitään esimerkkejä yhteisomistuksen mahdollisista ongelmista. B on sitä mieltä, että mikäli hän olisi saanut oikeat neuvot, niin hän ei olisi ikinä suostunut yhteisomistukseen. Tässä vaiheessa tästä on ollut hänelle vain kuluja.

B:n katsoo myös ilmoittaneensa virheistä kohtuullisen ajan sisällä siitä, kun hän on ne havainnut. Ensi kertaa hän ymmärsi tilanteen syksyllä 2019, kun hän pyysi D:tä lunastamaan hänen osuutensa asunnosta ja selvisi, ettei D:n näin tarvitse tehdä. B toteaa, että A on virheellisesti kertonut, että hän voi irtisanoutua yhteisomistajuudesta vain ottamalla asian puheeksi D:n kanssa. Hän kertoo, ettei voinut tuolloin tehdä asiasta reklamaatiota sen aiheuttaman suuren ahdistuksen vuoksi. Lisäksi B kertoo kärsineensä masennuksesta. Vuonna 2020 B havaitsi vielä, ettei osuutta voida edes käyttää asuntolainan vakuutena.

B kertoo kärsineensä taloudellista vahinkoa muun muassa sen johdosta, ettei hänelle ole osakkeista minkäänlaista taloudellista hyötyä. Päinvastoin B:llä on ainoastaan erilaisia velvoitteita osakkeenomistajana. B joutuu tämän vuoksi asumaan kalliissa vuokra-asunnossa sen sijaan, että hän maksaisi oman asunnon asuntolainaa. Lisäksi hän on edelleen jumissa tilanteessa, vaikka D kuolee. Tällöin E D:n ainoana rintaperillisenä omistaa 2/3 osakkeista ja B edelleen vain 1/3. B huomauttaa myös, että rakennus itsessään alkaa myös olla jo sen ikäinen, että sen hoitamiseen tulee menemään yhä enemmän rahaa.

B:llä on toimeksiannon alkaessa ollut tarve saada vastaus muun muassa kysymyksiin, voiko hän kyseenalaistaa hänelle itselleen yllätyksenä tulleen testamentin. Hän on halunnut tietää, mikä ratkaisu on hänen kannaltaan paras ja että jos yhteisomistajuus otetaan käyttöön, niin voiko hän silti myydä osakkeensa, vaikka D:llä on niihin elinikäinen käyttö- ja hallintaoikeus. B:n mukaan A:n vastaukset eivät olleet riittävän kattavat. A painottaa vielä, että pitkäaikainen yhteisomistajuus ei missään vaiheessa ollut hänen tahtonsa, vaan tarkoituksena oli päästä mahdollisimman hyvään taloudelliseen lopputulokseen. Lisäksi B huomauttaa kommenttina yhtiön esittämään, että A on itseasiassa katsonut perinnönjakoluonnoksen läpi 12.1.2018.

Edellä todetuin perustein B katsoo A:n toiminnan olleen puutteellista ja että hänelle aiheutunut taloudellinen vahinko tulee korvata A:n toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan ja lisävastineissaan vakuutusyhtiö selostaa laajasti asian tapahtumatiedot sekä A:n ja B:n keskinäisten toimeksiantoon liittyvien viestien sisällön. Lisäksi vakuutusyhtiö toistaa korvauspäätöksessään lausutun kantansa.

Vakuutusyhtiö katsoo ensisijaisesti edelleen, että B on menettänyt oikeutensa vaatia korvausta A:n toimeksiannon mahdollisesta virheestä johtuen, koska reklamaatio virheestä on tehty vasta kaksi ja puoli vuotta toimeksiannon päättymisen jälkeen. Yhtiö toteaa, että sopimussuhteeseen liittyy edellytys siitä, että sopimuskumppania reklamoidaan havaituista virheistä tai puutteista toimeksiannossa kohtuullisessa ajassa. Reklamaation laiminlyönnin seurauksena velkoja menettää mahdollisesta sopimusrikkomuksesta johtuvan vaadeoikeutensa. Reklamaatio on tehtävä kohtuullisessa ajassa siitä, kun suorituksessa on havaittu virhe, tai kun se olisi pitänyt havaita. Oikeuskäytännössä kohtuulliseksi reklamaatioajaksi on voitu katsoa tyypillisesti korkeintaan muutamia kuukausia. Esimerkiksi kuluttajariitalautakunnan käytännössä noin 7 – 8 kuukauden pituinen reklamaatio-aika on katsottu liian pitkäksi. Selvyyden vuoksi vakuutusyhtiö toteaa vielä, että lopputuloksen kannalta ei ole merkitystä, vaikka B:n katsottaisiin havainneen mahdolliset puutteet A:n toimeksiannossa vasta syksyllä 2019. Tässäkin tilanteessa on kohtuullisen reklamaatioajan katsottava kuluneen umpeen.

Toissijaisesti vakuutusyhtiö toteaa, ettei käsillä olevassa tapauksessa ole osoitettu A:n toimineen huolimattomasti toimeksiantoa hoitaessaan tai että B:lle olisi A:n toiminnan johdosta ylipäänsä aiheutunut korvattavaa vahinkoa. A on hoitanut B:n toimeksiannon huolellisesti ja huomattava on myös, ettei toimeksianto koskenut kokonaisvaltaista B:n etujen valvomista, vaan B:n neuvomista yksittäisissä kysymyksissä. A ei ole myöskään missään vaiheessa kehottanut B:tä valitsemaan jotain tiettyä toimintatapaa, vaan ainoastaan käynyt läpi eri vaihtoehtoja. Sen verran A on ottanut kantaa, että hän todennut, että sovinnossa tehty jako on helpompi toteuttaa kuin riitaisa. Vakuutusyhtiö korostaa myös, ettei A ole ollut mukana perinnönjaon sovintoneuvotteluissa eikä hänelle ole tuotu sopimusluonnosta kommentoitavaksi ennen B:n tekemää reklamaatiota lokakuussa 2020. B:n korjattua tämän tiedon virheelliseksi yhtiö tarkentaa, että B on toimittanut A:lle perinnönjakoluonnoksen, mutta viestissään B ei ollut pyytänyt A:ta tutustumaan siihen taikka kommentoimaan sitä. Yhtiön näkemyksen mukaan A on siten hoitanut toimeksiantonsa asiantuntevasti ja huolellisesti siinä laajuudessa, kun hänen asiantuntemustaan on asiassa kaivattu.

Tämän lisäksi on yhtiön mukaan asiassa huomioitava, että vaikka B olisi valinnut lakiosavaatimuksen, niin on mahdollista, että B olisi silti päätynyt yhteisomistajuussuhteeseen jopa pienemmällä osalla kuin nyt on tilanne.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutettu A:lla ei ollut asiassa kommentoitavaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko asianajaja A aiheuttanut mahdollisella laiminlyönnillään vahinkoa päämiehelleen B:lle sekä siitä, onko B reklamoinut A:n toiminnan puutteellisuudesta kohtuulliseksi katsottavan ajan kuluessa.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksenottajan toiselle aiheuttama sellainen taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon. Edellytyksenä on lisäksi, että vakuutuksenottaja on vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta joko
- toimeksiantajalleen tämän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella tai
- muulle kuin toimeksiantajalleen voimassa olevan oikeuden mukaan.

Vakuutusehtojen kohdan 7.1 mukaan vakuutuksesta korvataan se vahingonkorvaus, jonka vakuutuksenottaja on velvollinen maksamaan. Vahingonkorvauksen määrä lasketaan vahingonkorvausta koskevien säännösten ja oikeuskäytännön mukaisesti.

Asian arviointi

Asianajaja on velvollinen suorittamaan toimeksiannon asianmukaisella ammattitaidolla ja huolellisuudella. Mikäli asianajaja ei täytä näitä velvollisuuksiaan asianmukaisesti, hän voi joutua vahingonkorvausvastuuseen päämiehelleen. Asiamiehen korvausvastuuseen päämiestään kohtaan sovelletaan sopimusperusteisen korvausvastuun periaatteita. Tämän vuoksi tuottamusarvioinnissa sovelletaan käännettyä todistustaakkaa. Asiamies voi joutua korvausvastuuseen päämiestään kohtaan, jos hän rikkoo sellaista velvollisuutta, jonka noudattamiseen hänen on toimeksiantosopimuksen tekemisellä katsottava sitoutuneen päämiestään kohtaan. Asianajajan velvollisuudet päämiestä kohtaan määräytyvät asianajajista annetun lain ja hyvän asianajotavan perusteella.

Asianajajan korvausvastuussa sovelletaan myös sopimusoikeuden yleisiä periaatteita reklamaatiosta. Velvollisuutta reklamoida virheestä ei ole, jos virhe sopimuksen täyttämisessä perustuu törkeään huolimattomuuteen tai jos sopimusrikkomukseen syypään menettely on ollut hyvän tavan vastaista. Tilannetta on lautakunnan mukaan arvioitava kokonaisuutena, ottaen huomioon toisaalta asiantuntijan menettely ja toisaalta myös se, missä määrin korvausta vaativa on itse menettelyllään vaikuttanut lopputulokseen.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa B on pyytänyt A:lta 31.10.2017 alkaneella toimeksiannolla neuvoja edesmenneen isänsä laatiman testamentin pätevyyteen ja perinnönjakoon liittyvissä kysymyksissä. B:n mukaan hän on erityisesti halunnut tietää, onko B:n kannattavaa vaatia pesästä lakiosaansa vai suostua isänsä avolesken ehdotukseen pesään kuuluvaan asunto-osakkeen yhteisomistuksesta. Kyseinen asunto-osake oli testamentattu avoleskelle rajoitetuin omistusoikeuksin. A oli informoinut B:tä lakiosavaatimuksen sisällöstä sekä yhteisomistuksen mahdollisista jako-osuuksista. A ei ollut ottanut kantaa siihen, kumpi vaihtoehto B:n kannattaa hyväksyä muulla tavoin kuin huomauttamalla, että sovinnollinen jako on yleensä kaikille osapuolille riitaisaa toimitusjakoa suotuisampi vaihtoehto. B oli lopulta päätynyt hyväksymään asunto-osakkeen yhteisomistuksen siten, että hän, hänen siskonsa E sekä testamentinsaaja D saavat kukin osakkeesta 1/3 omistusosuuden. Sopimuksen mukaan D sai elinikäisen käyttö- ja hallintaoikeuden asuntoon. Toimeksianto on päättynyt 15.1.2018, kun B on toimittanut A:lle luonnoksen perinnönjakosopimuksesta.

Syksyllä 2020 B oli sittemmin jättänyt negatiivisen asiakaspalautteen A:n toimeksiannon hoitamisesta hakukonepalvelun asiakastyytyväisyyssivustolle. A:n tiedustellessa tarkemmin palautteen syystä B päätyi toimittamaan reklamaation ja korvausvaatimuksen 18.10.2020 A:n puutteellisesta toimeksiannon hoitamisesta. B:n näkemyksen mukaan A ei ole riittävällä tavalla selvittänyt hänelle yhteisomistukseen liittyviä asianhaaroja ja sitä, kuinka rajalliset mahdollisuudet hänellä tulee olemaan hyödyntää yhteisomistukseen jäävää omaisuuttaan. Tämän johdosta B vaatii A:lta vahingonkorvauksena sitä osuutta, jonka hän olisi saanut lakiosan muodossa, jos olisi päätynyt vaatimaan lakiosaansa, kuten olisi ollut järkevä toimia.

Vakuutuslautakunta toteaa, että B:lla on ollut reklamaatiovelvollisuus asianajopalvelussa havaitsemastaan virheestä, josta hän katsoo aiheutuneen itselleen vahinkoa. Reklamaatiovelvollisuudella on tarkoituksena suojata suorituksensa virheellisyydestä tietämätöntä sopimusosapuolta, jolla on oikeus luottaa suorituksensa asianmukaisuuteen, ellei hänelle tehdä reklamaatiota kohtuullisessa ajassa. Se mitä kohtuullisella reklamaatioajalla tarkoitetaan, riippuu esimerkiksi siitä, millainen mahdollisuus toimeksiantajalla on ollut vedota virheeseen. Kohtuullinen aika on siten harkinnanvarainen käsite ja viimekädessä kohtuullisuus on arvioitava aina tapauskohtaisesti. Kuluttajariitalautakunnan käytännössä kohtuullisena reklamaatioaikana on pidetty 4–6 kuukautta virheen havaitsemisesta. Reklamaation laiminlyönnistä seuraa, että velkoja menettää oikeutensa vaatia mahdollisen sopimusrikkomuksen seuraamuksia.

Vakuutuslautakunta toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa A:n toimeksianto on päättynyt tammikuussa 2018, kun asiassa saatiin aikaan perinnönjakosopimus. Sopimuksessa on nimenomainen maininta siitä, että D:llä tulee olemaan elinikäinen käyttö- ja hallintaoikeus yhteisomistuksen kohteena olevaan asuntoon. Lautakunnan näkemyksen mukaan B:n olisi siten tullut jo tässä vaiheessa ymmärtää, ettei asuntoa voida realisoida ilman D:n nimenomaista suostumusta. Viimeistään tämä seikka on selvinnyt B:lle syksyllä 2019, kun hän on pyytänyt D:tä lunastamaan B:n osakkeet, mihin D ei suostunut. Ottaen huomioon, että B on tällöin ollut tietoinen siitä, ettei osakkeita voi myydä ilman D:n lupaa, on hänen täytynyt ymmärtää, ettei niitä voida käyttää mahdollisena velan vakuutena. Koska varsinainen reklamaatio ja korvausvaatimus on esitetty A:lle vasta lokakuussa 2020, ei tätä lautakunnan näkemyksen mukaan voida pitää kohtuullisena reklamaatioaikana. Edellä todetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että B on menettänyt oikeutensa vedota mahdolliseen virheellisyyteen A:n toiminnassa.

Asian ratketessa edellä selostetuilla perusteilla Vakuutuslautakunta ei pidä tarpeellisena ottaa kantaa siihen, onko A laiminlyönnillään aiheuttanut B:lle varallisuusvastuuvakuutuksen perusteella korvattavaa vahinkoa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Karimäki
Korpiola
Rusanen