Tapahtumatiedot

A:n puhelimitse tekemän vahinkoilmoituksen mukaan hän oli 22.3.2021 työmatkallaan optikkoliikkeessä käynnin jälkeen huomannut henkilöautonsa tuulilasissa halkeaman ja naarmuja. Kotipihaan päästyään hän havaitsi, että myös kuljettajan puolen konepellissä ja katossa oli edestakaista naarmua, joka on voitu aiheuttaa linkkuveitsellä tai vastaavalla. Sunnuntaiaamuna (21.3.) oli tullut lunta ja A:n mies B oli puhdistanut autoa, tällöin vaurioita ei autossa suurella todennäköisyydellä ollut. A kertoo lähteneensä 22.3. töistä noin klo 15.20, matka optikkoliikkeeseen kesti 10 minuuttia ja A lähti pois optikkoliikkeestä noin klo 16.

Vakuutusyhtiön korvauspäätös

Vakuutusyhtiö kertasi korvauspäätöksessään 9.4.2021 A:n vahinkoilmoituksen ja poliisin tutkintailmoituksen tiedot. Suomen Vahinkotarkastus Oy:n (jäljempänä SVT Oy) vahinkotarkastaja on todennut ajoneuvossa olevan naarmuvaurioita konepellissä, tuulilasissa ja katossa eri puolilla. Naarmut ovat erisuuntaisia keskenään. Konepellin ja tuulilasin jäljet ovat poikittaissuuntaisia. Katolla oleva erillinen naarmu on ajoneuvon pituussuuntainen ja vaihtaa suuntaa katon takaosassa. Vasemmalla katon sivussa on lisäksi useita hyvin lyhyitä samansuuntaisia naarmuja, jotka ovat aivan kantin reunassa ja suunnilleen 45 asteen kulmassa ajoneuvoon nähden.

Vahingon ilkivaltavakuutuksesta korvaaminen edellyttää, että tekijän nimenomaisena tarkoituksena on ollut vaurioittaa kyseistä ajoneuvoa. Vakuutuksesta ei korvata muulla tavoin aiheutunutta vahinkoa. Kolarointivakuutuksesta korvataan vahinko, joka on välittömästi aiheutunut iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä. Vahinkotarkastuksessa on todettu, että ajoneuvon naarmuvauriot eivät ole tyypillisiä ilkivaltaisesti aiheutetun näköisiä naarmuja huomioiden vaurioiden määrä, pituus, suunta ja yhtenevyys. Kaikki naarmuvauriot näyttävät enemminkin lumen puhdistuksesta aiheutuneilta kuin ilkivaltaisesti tehdyiltä. Vastaavia naarmuja voi syntyä, jos ajoneuvoa puhdistaa lumesta tai jäästä jollakin esineellä. Vauriot eivät myöskään ole sen näköisiä, että ajoneuvolla olisi ajettu johonkin kiinni, koska naarmujen suunnat ja muodot ovat sopimattomia normaaliin törmäysvaurioon. Vakuutusyhtiö katsoo, etteivät ajoneuvon vauriot ole syntyneet vakuutusehtojen tarkoittaman tahallisen ilkivallan seurauksena, eikä niitä siten korvata ilkivaltavakuutuksesta. Kyse ei ole myöskään vakuutusehtojen tarkoittamasta äkillisen, ulkoapäin tulleen iskun tai törmäyksen tai muun sen kaltaisen syyn aiheuttamasta vahingosta. Vahinkoa ei korvata kaskovakuutuksesta.

A:n oikaisupyyntö

Oikaisupyynnössään A täsmensi vahingon tapahtumatietoja seuraavasti. Sunnuntaina (21.3.) auto on ollut puhdistamisen jälkeen A:n tyttären työpaikan (liikerakennuksessa) pihalla 6 tunnin pituisen työpäivän klo 11 alkaen. Auton puhdistamisen jälkeen naarmuja ei ollut. Valvontakamerat on katsottu A:n tyttären pyynnöstä, eikä työpäivän aikana kukaan ollut liikkunut ajoneuvon lähellä. Kyseisenä sunnuntaina oli loskakeli, joten auton puhdistamisessa ei ollut kyse jään raappaamisesta.

Seuraavana maanantaina auto on ollut A:n työpäivän ajan klo 7:30-15:30 parkkihallissa. Parkkihalliin on sisäänpääsy kulkuluvalla. Vahinkoilmoituksen tekemisen jälkeen myös optikkoliikkeestä on kysytty kameravalvonnasta, mutta heillä ei ollut näkymää kameroista parkkipaikalle. A teki vahingosta rikosilmoituksen 22.3.2021 välittömästi vauriot havaittuaan ja vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle seuraavana päivänä. B vei auton korvauskäsittelijältä saadun ohjeen mukaisesti autokorjaamolle C, jossa auto tarkastettiin ja valokuvattiin. Ajoneuvon naarmuista otettiin kuvat ja B:lle todettiin, että kyseessä on ”selvä tapaus”. C:n työntekijä varasi samalla autolle korjausajan torstaiaamuksi 8.4. klo 8. SVT Oy:n vahinkotarkastaja T otti A:han yhteyttä 29.3. vakuutusyhtiöltä saadun tarkastuspyynnön tiimoilta. Seuraavana päivänä auto kuvattiin ja tarkastettiin toistamiseen T:n toimesta. T ohjeisti A:ta olemaan perumatta korjausaikaa, ja kertoi päätöksen asiassa tulevan pian. Huolestuneena korjausajan lähestymisestä A oli yhteydessä vakuutusyhtiöön ja SVT Oy:n vahinkotarkastukseen useita kertoja. Päätöksen luvattiin saapuvan ennen pääsiäisen pyhiä, mutta näin ei tapahtunut. A joutui 7.4. perumaan varaamansa korjausajan. Samana iltapäivänä korvauskäsittelijä ilmoitti puhelimitse kielteisestä korvauspäätöksestä, jonka A vastaanotti 9.4.

A kritisoi oikaisupyynnössään sitä, ettei ole saanut nähtäväkseen vahinkotarkastajan virallista lausuntoa. T on maininnut, että katossa olisi ollut yksi naarmu, mutta naarmuja on useita ja tuulilasissa on myös halkeama. Vaikka T:n mukaan kaikki jäljet eivät ole tyypillisiä ilkivaltaisesti aiheutetun näköisiä naarmuja, hän tarkentaa, että tuulilasin naarmut eivät ole tyypillisen ilkivaltavaurion näköisiä. T:n mukaan katon vaurion sekä konepellin jäljet voi tulkita ilkivaltavaurioiksi, vaikka ne eivät ole ihan tyypillisimpiä. T on siis huomioinut ilkivallan mahdollisuuden ja pitää sitä mahdollisena.

A vakuuttaa, että hän tai hänen perheenjäsenensä eivät ole vahingoittaneet ajoneuvoa. A:n mielestä voidaan olettaa, että vahingontekijä on naarmuttanut ajoneuvoa ilkivaltavakuutuksen tarkoittamalla tavalla tahallisesti ja tarkoituksenaan nimenomaisesti ajoneuvon vahingoittaminen. A vaatii saada tietoonsa ne tosiasiat, joiden perusteella korvauspäätöksessä on sivuutettu ilkivallan mahdollisuus kokonaan.

Kolarointivakuutuksen osalta A viittasi T:n ensimmäiseen sähköpostiviestiin, jonka mukaan T on pitänyt mahdollisena, että auton päälle olisi tippunut tai kaatunut jotakin, tai esimerkiksi tuuli olisi kuljettanut jotain auton yli, joka olisi voinut aiheuttaa naarmuja. A:n mielestä tämä tapahtumainkulku voisi olla ilkivallan tavoin mahdollinen, sillä varmaa tietoa on vain se, että A perheenjäsenineen ei ole vahinkoa aiheuttanut. Myös tämä vahinkotarkastajan näkemys on jäänyt korvauspäätöksessä huomiomatta. A:n mielestä hänen tapauksessaan voisi olla kyse päätöksen perusteluista puuttumaan jääneen ehtokohdan loppuosan tarkoittamasta vahingosta: ”putoaminen tai muu sen kaltainen vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkopäin vahingoittanut syy”.

Korvauspäätöksen mukaan kaikki naarmuvauriot vaikuttavat enemminkin lumen puhdistuksesta aiheutuneilta kuin ilkivaltaisesti tehdyiltä. Vahinkotarkastajan ensimmäisessä sähköpostissa ei kuitenkaan ole lainkaan ole tuotu esille sitä, että jäljet mahdollisesti olisivat syntyneet lumen puhdistamisesta. Korvauskäsittelijä on lähettänyt sähköpostilla vahinkotarkastajalle A:n kertoman tapahtumakuvauksen ja kysynyt, olisivatko vauriot voineet tulla lumen puhdistamisesta. Vahinkotarkastaja on vastauksessaan sanonut, että tulee mieleen, olisiko lunta tai jäätä voitu puhdistaa auton päältä jollakin epäsopivalla esineellä, jolla olisi samalla aiheutettu nämä jäljet ympäri autoa. Hän ei kuitenkaan vahvista tätä mahdollisuutta.

A:n mukaan B on putsannut plussakelin kosteaa lunta asiaankuuluvasti auton lumiharjalla. Näin on toimittu viimeisen 30 vuoden aikana, jolloin A ja B ovat autoja omistaneet. Perustelujen “jokin esine” voi olla juuri auton lumiharja, mutta on itsestään selvää, ettei sillä pysty autoa naarmuttamaan. A pitää vakuutusyhtiön päätöstä yllättävänä ja virheellisenä. C-korjaamolla tapauksen todettiin olevan selkeä ilkivaltatapaus. A ilmoitti lumen puhdistamisesta nimenomaan siitä syystä, että vaurioiden syntymisen aikaikkuna saataisiin tarkennettua. Puhdistamisen jälkeen naarmuja ei vielä ollut. On kohtuutonta, että tämän tiedon jakamisen myötä korvauskäsittelijä on luonut skenaarion naarmujen syntymisestä lumen puhdistamisen seurauksena ja perustanut päätöksensä siihen. Korvauspäätös merkitsee myös vakuutusyhtiön väitettä siitä, että A valehtelisi tapahtumista. A ja B eivät ole naarmuttaneet ajoneuvoa itse, eivätkä myöskään ole puhdistaneet lunta tarkoitukseen sopimattomalla esineellä.

Vakuutusyhtiön uusi korvauspäätös

Korvauspäätöksessään 4.6.2021 vakuutusyhtiö toisti aiemman kuvauksensa ajoneuvon vaurioista.  Vakuutusyhtiön korvauskäsittelijän ja vahinkotarkastajan välillä käydyssä sähköpostikeskustelussa vahinkotarkastuksessa tehtyjä havaintoja on tarkennettu. Havainnot on käyty läpi 9.4.2021 annetussa korvauspäätöksessä. Vahinkotarkastaja on todennut tarkastuksessa, että ajoneuvossa on erisuuntaisia naarmuvaurioita useissa eri kohdissa. Naarmujen keskinäisestä erilaisuudesta päätellen on mahdollista, että vauriot ovat syntyneet eri tilanteissa, jolloin kyse olisi useista eri vahingoista. Vastaavia vaurioita syntyy puhdistettaessa autoa lumesta. Koska kyseessä ei tällöin ole äkillisen iskun tai törmäyksen tai muun sen kaltaisen aiheuttama vahinko, ei peltivaurioita korvata kolarointivakuutuksesta. Päätöksessä viitattiin myös ehtokohtaan, jonka mukaan kolarointivakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut puutteellisesta kunnossapidosta, taitamattomasta tai varomattomasta käsittelystä.

Tarkastuksen havaintojen perusteella jäljet eivät ole myöskään tyypillisiä ilkivaltaisesti aiheutettuja naarmuja huomioiden vaurioiden määrä, pituus, suunta ja yhtenevyys. Ilkivaltavakuutuksesta korvattavalta vahingolta edellytetään vakuutusehtojen mukaisesti, että teon tekijän nimenomaisena tarkoituksena on ollut vaurioittaa kyseistä ajoneuvoa. Vakuutuksesta ei korvata muulla tavoin aiheutunutta vahinkoa. Vauriot eivät ole syntyneet vakuutusehtojen tarkoittaman tahallisen ilkivallan seurauksena. Näin ollen vahinkoa ei korvata myöskään ilkivaltavakuutuksesta.

Korvauspäätöksen mukaan vakuutusyhtiö voi kuitenkin korvata tuulilasin vaihdon lasivakuutuksesta. Korvauksesta vähennetään omavastuu 200 euroa.

A:n toinen oikaisupyyntö

A kritisoi oikaisupyynnössään sitä, että korvauskäsittelijän ilmoituksen mukaan asia oli tarkoitus ottaa käsittelyyn vakuutusyhtiön sisäisessä oikaisumenettelyssä. Asiassa annettiin kuitenkin saman tahon toimesta uusi korvauspäätös. Tästä on aiheutunut ajanhukkaa ja ylimääräistä vaivaa. A toistaa vaatimuksensa vahinkotarkastajan virallisen lausunnon saamisesta. Hänelle on toimitettu vain sähköpostiviestejä.

A kiistää edelleen, että autosta olisi puhdistettu lunta epäsopivalla esineellä. Hänen mielestään asiassa ei voida päätyä sellaiseen johtopäätökseen, että vauriot olisivat aiheutuneet ilkivallan sijaan lumenpuhdistuksesta. Vakuutusyhtiö on nyt tuonut esiin, että naarmujen keskinäisestä erilaisuudesta päätellen on mahdollista, että vauriot ovat syntyneet eri tilanteissa, jolloin kyse olisi useista eri vahingoista. A huomauttaa, että jos katsottaisiin, että vastaavia naarmuja syntyy vain lumen puhdistamisesta, kyseessä olisi tällöin yksi ja sama tapahtuma.

Kolarointivakuutuksen osalta korvauspäätöksessä on viitattu puutteellista kunnossapitoa ja taitamatonta tai varomatonta käsittelyä koskevaan ehtokohtaan. Vaikka päätöksessä ei ole asiaa enempää käsitelty, A olettaa, että hänen katsotaan käsitelleen autoaan taitamattomasti tai varomattomasti tai huolehtineen autosta puutteellisesti.  A kiistää laiminlyöneensä autonsa kunnossapitoa tai muuttaneensa aiempia asianmukaisia toimiaan auton lumesta puhdistamiseksi.

Ilkivaltavakuutuksen osalta A kertoo ilmoittaneensa vahingon tapahtuma-ajankohdan niin tarkasti kuin se on mahdollista. Kyse ei ole ollut vakuutusyhtiön viittamassa ehtokohdassa tarkoitetusta ilkivaltavahingosta, jonka tapahtuma-aikaa ja -paikkaa ei voitaisi määrittää.

A pitää erikoisena, että vahinko korvataan lasivakuutuksesta, mutta muiden vakuutusosien osalta jälkiä tulkitaan eri tavoin. Tulkinnassa on merkittävää ristiriitaa, koska lasivakuutuksen korvausedellytyksenä on ikkunalasin rikkoutuminen siihen suoraan osuneesta iskusta. Isku on myös eräs kolarointivakuutuksen korvausperusteista.

Vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä annettu korvauspäätös

Uudessa korvauspäätöksessään vakuutusyhtiö pahoitteli muutoksenhakumenettelystä annetun ohjeistuksen epäselvyydestä aiheutunutta vaivaa. Vakuutusyhtiöllä ei ole käytettävissään vahinkotarkastuksesta muuta lausuntoa kuin sähköpostikeskustelut.

Ilkivalta on A:n kertomuksen perusteella tehty julkisella paikalla keskellä päivää. Naarmut sijaitsevat useassa eri kohdassa ajoneuvoa, joten ilkivallan tekijän olisi tullut kiertää ajoneuvoa naarmuttaen sitä eri kohdista ja tehdä naarmut myös useaan suuntaan. Riski kiinni jäämisestä olisi ollut merkittävä. Vakuutusyhtiö ei näin ollen näe syytä pitää ajoneuvon vaurioita tahallisen vahingonteon aiheuttamina kyseisessä paikassa kyseisenä ajankohtana.

Asiaa on käsitelty myös kolarointivakuutuksesta, vaikka A ei ole ilmoittanut vahingon syyksi esim. törmäämistä tai muuta vahinkotapahtumaa. Jotta vahinko olisi korvattavissa kolarointivakuutuksesta, A:n tulisi osoittaa, että on sattunut korvattava vahinkotapahtuma. Hän on katsonut vahingon aiheutuneen ilkivallasta, mutta myöhemmin vaatinut, että vakuutusyhtiön tulisi selvittää myös mahdolliset muut tapahtumainkulut. Vakuutussopimuslaki lähtee kuitenkin siitä, että korvausta hakevan tulee osoittaa korvattavan vahinkotapahtuman aiheutuminen. Vakuutusyhtiön velvollisuutena ei ole selvittää, mistä vakuutetun kohteen vahingot ovat syntyneet. Tämän johdosta vakuutusalan ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että tuntemattomasta syystä aiheutuneita vahinkoja ei korvata. Vain vakuutussopimuksen mukaisesta korvattavasta vahinkotapahtumasta aiheutuneet vahingot on mahdollista korvata kaskovakuutuksesta. Vakuutuksen tarkoitus ei ole korvata kaikkia mahdollisia ajoneuvolle sattuvia vahinkoja. Silloin tällöin on kyse sellaisesta tilanteesta, että ajoneuvon vaurioiden syy jää hämärän peittoon, ja vahinkojen korjaaminen jää ajoneuvon omistajan vastuulle. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei sillä ole velvollisuutta arvioida, mistä muusta syystä kuin ilkivallasta vahinko on mahdollisesti syntynyt. Yhtiö ei siten lähde arvioimaan, onko vahinko aiheutunut esim. lumen puhdistamisesta tai muusta mahdollisesta syystä.  Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään.

Asiakkaan valitus

A vaatii, että vakuutuksesta korvataan kokonaan myös auton konepeltiin ja kattoon ilmestyneet maalipinnan vauriot. Hän toistaa aiemmissa oikaisupyynnöissään esittämänsä perusteet. Korvauskäsittelyssä ei ole riittävästi huomioitu vahinkotarkastajan alkuperäistä lausuntoa. Sen sijaan vahinkotarkastajalle on tehty johdattelevia lisäkysymyksiä, ja keksitty korvauskäsittelijän toimesta itse vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja.

Vakuutusyhtiö väitti ensin, että A perheenjäsenineen olisi itse vahingoittanut autoa. Vakuutusyhtiön epäilys siitä, että autoa olisi vahingoitettu itse, on luettavissa rivien välistä esimerkiksi uudelleenkäsittelypäätöksen lauseesta "kolarointivakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut puutteellisesta kunnossapidosta, taitamattomasta tai varomattomasta käsittelystä". Perustelut muuttuvat jälleen viimeisimmässä päätöksessä. Siinä katsotaan, että tapausta ei korvata ilkivaltavahinkona, koska A ei pysty osoittamaan tekijän tehneen ilkivaltajälkiä tahallisessa tarkoituksessa.

Ilkivaltatapauksissa ilkivallan tekijä on usein tuntematon, eikä henkilöllisyyttä ole edes mahdollista aina selvittää. A tietää varmaksi, ettei autoa ole itse vahingoitettu millään tavalla. Hän on ilmoittanut tarkasti rajatun ajan ja paikat, joissa vahinko on voinut syntyä. Autoa ei ole mahdollista vahtia ympärivuorokautisesti, minkä vuoksi se on vakuutettukin.

Kun ilkivallan tekijä ei ole tiedossa, on vaikeaa osoittaa tekijän motiiveja. On kuitenkin syytä olettaa, että toisen omaisuuteen, tässä tapauksessa autoon, kajoaminen ja useiden jälkien aiheuttaminen tehdään tahallisesti. Kuluttajana on vaikea osoittaa teon tahallisuutta sen enempää kuin mitä tosiasiat kertomalla pystytään osoittamaan. A:n mielestä isoja ja suuntaa vaihtavia naarmuja ei tehdä muuten kuin tahallisessa ilkivaltatarkoituksessa. A ihmettelee sitä, vaaditaanko kaikissa ilkivaltatapauksissa, että jäljet ovat nimenomaan ja vain tyypillisen näköisiä.

Törmäystä ei A:n mukaan ole tapahtunut, eikä hän siksi ole tällaista esittänyt tapahtuneeksi. A on tuonut esiin vahinkotarkastajan pohdinnat siitä, onko katolle tippunut esim. oksa, jonka tuuli on kuljettanut katon yli. A ei ole saanut vastausta kysymykseensä siitä, miksi tarkastajan tätä näkemystä ei ole huomioitu.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset viitaten aiempiin korvauspäätöksiinsä. Korjaamo ei tee korvauspäätöstä, vaan korvauspäätöksen tekee vakuutusyhtiö. Yhtiöllä on oikeus autovakuutusehtojen mukaisesti tarkastaa ajoneuvon vauriot. Autovahinkotarkastaja on todennut, etteivät vauriot ole tyypillisen ilkivaltavahingon näköisiä. Tämä arvio perustuu kokemukseen.

Ilkivaltavahingoissa asiakkaalla on näyttövelvollisuus siitä, että kyse on korvattavasta vahinkotapahtumasta. Ilkivaltavahingon kohdalla tämä tarkoittaa, että asiakkaan tulee näyttää myös teon tahallisuus. Pelkkä olettama ilkivallasta ei ole riittävä näyttö vahingoittamistarkoituksessa aiheutetusta vahingosta siinä tapauksessa, että vakuutuksenottaja ei ole havainnut muuta syytä vahingolle.

A:n ilmoittamista vaurioista on todettu, että ne eivät ole tyypillisesti ilkivaltaisesti ja tahallisesti aiheutettuja vaurioita. Vaurioiden perusteella ei ole näyttöä, että ne olisivat aiheutuneet tahallisen vahingonteon seurauksena.

Uudelleenkäsittelyssä on arvioitu myös sitä, voidaanko korvausta maksaa jostakin muusta vakuutusosasta kuin ilkivaltavakuutuksesta. Vahinkotarkastaja on ottanut kantaa siihen, ovatko vauriot voineet aiheutua siitä, että ajoneuvolla on törmätty johonkin. Vauriot eivät kuitenkaan ole voineet syntyä törmäysvahinkona. A itse ei ole missään vaiheessa itse tuonut esille, että törmäystä olisi tapahtunut. Vakuutusyhtiö katsoo, että vaikka vauriot täyttäisivät ulkoisen iskun määritelmän ja kolarointivakuutuksen tunnusmerkistön, kyse on ollut useasta erillisestä vakuutustapahtumasta. Tuulilasissa oleva vaurio on katsottu lasivakuutusehtojen mukaisesti lasivakuutuksesta korvattavaksi. Lasivakuutusehtojen mukaan lasin rikkoutuminen lasiin tulleesta iskusta korvataan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, ovatko A:n ajoneuvon vauriot aiheutuneet ilkivaltavakuutuksesta korvattavan vahingon seurauksena. Toissijaisesti kysymys on siitä, onko vahinko kolarointivahinkona korvattava.

Sovellettavat vakuutusehdot

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2019 alkaen) kohdan 3.1 (Kolarointivakuutus) mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut
1. ajoneuvon tieltä suistumisesta tai kaatumisesta,
2. iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä tai
3. kuorma-auton äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta kaatumisesta kuormaa lastattaessa ja purettaessa.

Ehtokohdan 3.6 (Ilkivaltavakuutus) mukaan ilkivaltavakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteelle tahallisesta vahingonteosta aiheutunut esinevahinko. Tahallisella teolla tarkoitetaan, että teon tekijän nimenomaisena tarkoituksena on ollut vahingoittaa vakuutuksen kohdetta.

[…]

Ilkivaltavakuutuksesta ei korvata vahinkoa,
[…]
7. jonka tapahtuma-aikaa ja -paikkaa ei voida määrittää

Ehtokohdan 3.9 (Lasivakuutus) mukaan lasivakuutuksesta korvataan vakuutetun ajoneuvon ikkunalasit, jos ne rikkoutuvat ikkunalasiin suoraan osuneesta iskusta. Ikkunalasilla tarkoitetaan tuulilasia, sivulaseja ja takalasia. Ikkunalasilla ei tarkoiteta kattolasia eikä valojen laseja.

Asian arviointi

A on valituksessaan ajoittain kritisoinut sitä, että vakuutusyhtiö on korvauspäätöksissään arvioinut vahinkotapausta myös kolarointivakuutuksen ja lasivakuutuksen perusteella, vaikka A on vahinkoilmoituksessaan selvästi kertonut pitävänsä vahinkotapahtumaa ilkivaltavahinkona. Vakuutuslautakunta pitää hyvän vakuutustavan mukaisena ja lähtökohtaisesti korvauksen hakijan edun mukaisena menettelytapana sitä, että vakuutusyhtiö pyrkii asiakkaan korvausvaatimuksen täsmällisestä muotoilusta huolimatta selvittämään, mistä vakuutuksista vahinko voisi olla korvattava.

A:n vahinkoilmoituksen mukaan hänen autossaan ei ”suurella todennäköisyydellä” ollut vaurioita vielä sunnuntaina 21.3.2021, kun B puhdisti siitä lunta. A on kertonut, että auto oli ollut 22.4. hänen työpaikkansa parkkihallissa. A kävi kotimatkallaan optikkoliikkeessä ja havaitsi tuulilasin vauriot, kun hän oli lähdössä liikkeelle optikkoliikkeen pihasta. Kotiin päästyään A autoa tarkemmin katsoessaan havaitsi naarmut konepellissä ja katossa.

Oikaisupyynnössään A on tarkentanut kertomustaan todeten, että auto oli ollut sunnuntaina 21.3. hänen tyttärensä käytössä. Lisäksi hän on todennut, että sunnuntain pysäköinnin osalta valvontakameroista on nähtävissä, että kukaan ei ollut liikkunut auton lähellä. Maanantaina auto puolestaan oli ollut A:n työpäivän ajan pysäköintihallissa, johon on rajoitettu pääsy. A on kiistänyt ehdottomasti sen, että naarmut voisivat olla lumen puhdistamisen yhteydessä aiheutuneita.

Vakuutusehtojen mukaan ilkivaltavakuutuksesta korvataan tahallisesta vahingonteosta aiheutunut esinevahinko. Tahallisella teolla tarkoitetaan, että teon tekijän nimenomaisena tarkoituksena on ollut vahingoittaa vakuutuksen kohdetta. Yleisten vakuutus- ja vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan näyttötaakka siitä, että vakuutuksesta korvattava vahinko on sattunut, on korvauksen hakijalla. Tämä tarkoittaa sitä, että A:n tulee ilkivaltavakuutuksesta korvauksen saadakseen osoittaa, että auton vaurioiden syynä on ollut tahallinen vahingonteko.

Vakuutuslautakunnan mielestä A:n kertomusta vaurioiden havaitsemisen ajankohdasta ja tätä edeltävistä tapahtumista on pidettävä lähtökohtaisesti uskottavana. A:n kertomuksen perusteella vauriot olisivat todennäköisesti syntyneet A:n työmatkalla tapahtuneen optikkoliikkeessä käynnin yhteydessä. Riidanalaiset vauriojäljet eivät ole erotettavissa lautakunnalle toimitetuista valokuvista täysin selvästi. Auton konepellissä ja tuulilasissa on yksittäiset poikittaissuuntaiset naarmut. Auton katossa olevat pidemmät naarmut ovat auton pituussuuntaisia ja vaihtavat suuntaa auton takaosassa. Lisäksi katon reunassa on useita hyvin lyhyitä samansuuntaisia naarmuja.

A on esittänyt yksityiskohtaisen kertomuksen siitä, milloin auton vauriot ovat hänen käsityksensä mukaan voineet aiheutua. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan valokuvista ilmenevät, eri puolilla autoa olevat erisuuntaiset naarmut eivät kuitenkaan sovi ajoneuvon tahallisessa vahingoittamistarkoituksessa aiheutetuiksi. Tämä koskee erityisesti katon reunassa olevia lukuisia samansuuntaisia naarmuja. Esitetyn selvityksen perusteella voidaan muutoinkin pitää epätodennäköisenä, että kaikki riidanalaiset vauriot olisivat syntyneet ilkivallanteon seurauksena A:n kertoman, arki-iltapäivänä tapahtuneen lyhytkestoisen optikkoliikkeen parkkipaikalla pysäköinnin aikana. Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että vahinko ei ole ilkivaltaturvasta korvattava.

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut korvaavansa tuulilasin vauriot lasivakuutuksesta. Yhtiö on lisäksi vastineessaan ilmoittanut, että jos vauriot täyttäisivät kolarointivahingon ulkoista iskua edellyttävän tunnusmerkistön, kyse olisi useasta erillisestä vahinkotapahtumasta.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan ajoneuvon tuulilasin, konepellin ja katon naarmut sopivat aiheutuneiksi ehtokohdassa 3.1 tarkoitetusta iskun tai törmäyksen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta, ja siten lähtökohtaisesti vakuutuksesta korvattavasta tapahtumasta. Vakuutusyhtiö on vastineessaan ilmoittanut katsovansa, että naarmut ovat aiheutuneet useammasta kuin yhdestä vahinkotapahtumasta, mutta ei ole muilta osin lausunut korvauksen määrästä. Yksinomaan se, että kyse on yhtä useammasta vahinkotapahtumasta, ei merkitse sitä, ettei vahinko lainkaan tulisi korvattavaksi kolarointivakuutuksesta. Koska asiaa ei ole tältä osin vielä käsitelty vakuutusyhtiössä, yhtiön tulee ensi vaiheessa käsitellä vauriot kolarointivakuutuksesta ja antaa A:lle korvauspäätös tämän vakuutuksen osalta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta vakuutusyhtiön ilkivaltaturvasta antaman korvauspäätöksen osalta. Vakuutusyhtiön tulee käsitellä ajoneuvon vaurioiden korvattavuus kolarointiturvan perusteella.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin                                         
Sihteeri Siirala

Jäsenet

Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho