Tapahtumatiedot

A:n vahinkoilmoituksen ja poliisin esitutkintapöytäkirjan mukaan A oli vuokrannut hallinnassaan olevan ja rahoitusyhtiö X:n omistaman Porsche -merkkisen henkilöautonsa (käyttöönottovuosi 2009) B:lle 23.3. – 27.3.2021 väliseksi ajaksi. B ei ollut palauttanut autoa sovitulla tavalla 27.3. klo 10 mennessä, eikä häntä tavoitettu puhelimitse. A teki ajoneuvonsa luvatonta käyttöä koskevan rikosilmoituksen 27.3.2021.

A oli havainnut henkilöautonsa liikenteessä 31.3.2021 ja ilmoitti tästä poliisille. Poliisi tavoitti auton ja siinä olleet kaksi henkilöä (C ja D) eräältä huoltoasemalta. Autossa oli kolarointivaurioita. Ajoneuvoa tuolloin kuljettanut C kertoi esitutkinnassa saaneensa henkilöauton korjattavakseen hänelle entuudestaan tuntemattomalta mieheltä erään kauppakeskuksen pysäköintialueella. B kieltäytyi poliisin kuulusteluissa lausumasta tapahtuneesta mitään.

Korvauspäätöksessään 3.12.2021 vakuutusyhtiö viittasi varkausvakuutuksen ehtoihin, joiden mukaan teon kohteen tulisi vahingon sattuessa olla lukittuna tai lukitussa säilytyssuojassa, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Kolarointivakuutusta koskevan rajoitusehdon mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut luvattoman käytön tai väitetyn luvattoman käytön aikana, ellei näytetä toteen, että tätä ennen oli tapahtunut varkausvahinko. Tässä tapauksessa ajoneuvo oli annettu luvallisesti käyttöön henkilölle, joka kuitenkaan ei ollut palauttanut ajoneuvoa takaisin sovittuna ajankohtana. Varkausvakuutus ei korvaa vahinkoa, koska ajoneuvo on otettu luvallisesti käyttöön. Kolarointivakuutus ei korvaa vahinkoa, koska ajoneuvoon tulleiden vaurioiden syntyajankohtaa ei ole pystytty määrittelemään saatujen lisäselvitysten avulla. Tämän lisäksi vakuutusehtojen mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa, jos se on seurausta petoksesta. Vakuutusyhtiön mukaan tapahtunutta voidaan pitää petoksena. Auton vaurioitumista ei korvattu vakuutuksesta.

A:n oikaisupyynnön johdosta annetussa uudessa korvauspäätöksessä 10.1.2022 vakuutusyhtiö toisti aiemmin esittämänsä perustelut. Lisäksi yhtiö totesi, että korvauksenhakijalla on näyttövelvollisuus siitä, milloin vahinko on tapahtunut. Ajoneuvolle oli tehty vikakoodin luku 16.4.2021 korjaamo K:lla. Vikamuistiin oli tallentunut signaalihäiriö 389 tuntia eli noin 16,2 vuorokautta ennen mainittua vikakoodin lukua. Kyseinen signaalihäiriö viittaa vaurioiden sekä vahinkotarkastustietojen perusteella kovaan iskuun akselistoon. Tämä puoltaa sitä seikkaa, että ajoneuvossa havaitut vauriot olisivat aiheutuneet noin 389 tuntia ennen tuota vikakoodin lukua, eli 31.3.2021, jolloin ajoneuvo on ollut luvattomassa käytössä. Ajoneuvo oli alun perin otettu luvallisesti käyttöön. Näyttöä ei ollut siitä, että kolarointivahinko olisi sattunut luvallisen käytön aikana. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään.

Asiakkaan valitus

A vaatii vakuutusyhtiöltä 30.097,33 euron korvausta ajoneuvon korjaus- ja hinauskuluista. Lisäksi hän vaatii 5.041,16 euron korvausta asiamieskuluistaan ja 1.039,18 euron korvausta HTT-tavarantarkastaja Z:n asiantuntijalausunnoista.

A vuokrasi ajoneuvonsa B-nimiselle henkilölle. Vuokra-aika oli 25.3.2021-27.3.2021 (kolme päivää). Vuokrasopimuksen mukaan B sai ajaa ajoneuvolla 600 km vuokra-aikana ilman lisäveloitusta. Lisäpäivät ja lisäkilometrit olisivat olleet maksullisia. B jätti ajoneuvon palauttamatta 27.3.2021. A sai ajoneuvonsa takaisin 31.3.2021. Ajoneuvon vuokraushetkellä mittarilukema oli 112.603 km. Törmäyshetkellä mittarilukema oli 112.746 km. Törmäyshetkeen mennessä B oli ehtinyt ajaa vain 143 km.

Vakuutusyhtiön kielteinen korvauspäätös perustuu siihen, että autoliike K:ssa vikakoodit olisi luettu 16.4.2021 ja tuolloin vikamuistiin olisi tallentunut signaalihäiriö 389 tuntia ennen vikakoodin lukua. Tällä laskelmalla vakuutusyhtiö päätyi vahinkopäivään, joka oikeuttaisi rajoitusehdon soveltamisen.

A tiedusteli asiaa autoliikkeestä, josta ilmoitettiin vikakoodin lukemisen tapahtuneen 7.4.2021. K:n laatima korjauskustannuslaskelma vahvistaa auton tulo-, korjauksen aloitus- ja korjauksen valmistumispäivän olevan 7.4.2021. Vakuutusyhtiön laskentatapaa käyttäen signaalihäiriöllä ei näin ollen olisi mitään tekemistä törmäyksen kanssa. K:n edustaja kertoi A:lle, että hänellä ei ole tietoa siitä, mistä vakuutusyhtiö on saanut mainitsemansa vikakoodin lukupäivämäärän ja päätöksessä mainitun tuntimäärän.

K:n ilmoituksen mukaan vakuutusyhtiö oli tiedustellut autoliikkeeltä tarkempaa tietoa vikojen ajankohdasta. K selvitti asiaa Porschen teknikoiden kanssa. Auton tekniikka on niin vanhaa, että vakuutusyhtiön pyytämän tiedon saaminen on mahdotonta. Tämän johdosta A:n asiamies tiedusteli vakuutusyhtiöltä, mikä vikakoodi on aiheuttanut päätöksessä mainitun signaalihäiriön, keneltä vakuutusyhtiö on saanut tiedon mainitusta 389 tunnista, ja keneltä vakuutusyhtiö on saanut tiedon siitä, että vikakoodi olisi luettu 16.4.2021. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan suostunut vastaamaan asiamiehen kysymyksiin.

A pitää riidattomana, että auton vauriot ovat aiheutuneet kolarointivakuutusta koskevassa ehtokohdassa 3.1 tarkoitetusta syystä. Vuokra-ajan jälkeen on tapahtunut luvaton käyttöönotto. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla osoita myös vahingon sattuneen vuokra-ajan jälkeen. Törmäyshetkellä B oli ajanut ajoneuvolla vain 143 km, vaikka vuokra-aika oli kolmen päivän pituinen ja B:llä oli oikeus ajaa 600 km. Ajoneuvoa oli törmäyshetkellä ajettu niin vähän, että törmäys on mitä ilmeisimmin tapahtunut vuokra-aikana. A pitää todennäköisenä, että törmäysvauriot olivat syynä ajoneuvon palauttamatta jättämiselle. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka rajoitusehtojen soveltamisedellytysten täyttymisestä. Tältä osin lausuntopyynnössä viitataan ratkaisusuosituksiin VKL 397/12 ja FINE-033752. Vakuutusyhtiön tulisi pystyä näyttämään toteen, että korvattavaksi vaaditut kolarointivahingot ovat aiheutuneet luvattoman käytön aikana. Koska tällaista näyttöä ei ole esitetty, vahinko tulee korvata vakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön vastineiden johdosta antamissaan laajoissa lausumissa A toteaa hankkineensa vakuutusyhtiön nyttemmin antamien tietojen johdosta asiantuntijalausunnon HTT-tavarantarkastaja Z:lta. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan sähköpostiviestistä ilmenee, ettei vakuutusyhtiö ole tutkinut vikakoodin syytä. A puolestaan on pyytänyt asiantuntijalausunnon Z:lta. Z:n mukaan vikakoodeilla ei ole mitään tekemistä kolarin kanssa. Tuntitieto (operational time) kertoo vain sen, kuinka kauan auton PSM-ohjainlaite (Porsche Stability Management) on ollut aktiivisessa tilassa ennen vikakoodin ilmenemistä. Sen perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä vahinkoajankohdasta.

A tuo lausumissaan esille, että vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja ei ole ollut varma, onko epätavallinen ajotilanne ollut vikakoodin syynä. Tarkastaja on käyttänyt kannanotossaan ilmaisua ”virheellinen vikakoodi voi syntyä”. A:n henkilöauto on muun muassa moottoriradan mutkissa luisumaan suunniteltu urheiluauto, jonka luisuminen ei aiheuta vikakoodeja. Väite siitä, että luisuminen johtaisi vikakoodiin, on yleisen elämänkokemuksen vastainen ja Z kumoaa sen lausunnossaan. Jos väite pitäisi paikkansa, se merkitsisi vikakoodien ilmenemistä aina liukkaalla kelillä auton luisuessa.

A viittaa Z:n 31.5.2022 antamaan täsmennettyyn lausuntoon. Siitä ilmenee, että vikakoodin ilmenemiseen kulunut aika ei kulu silloin, kun ajoneuvon virta on kytkettynä. Ajoneuvon laitteet ovat virran kytkemisen jälkeen toimintavalmiudessa, mutta tämä on eri asia kuin itse toiminta eli tila, jossa ohjainlaite säätää ajotapahtumaa, esimerkiksi käskee luistonestoa tai ABS:ää toimimaan. Kyseessä olevassa ajoneuvossa PSM-järjestelmän saa lisäksi kytkettyä kokonaan pois päältä, jolloin aikaleimaa ei kerry ohjainlaitteelle lainkaan. Aikaleiman merkitys on se, että se on syntynyt ohjainlaitteen oltua 389 tuntia aktiivisessa tilassa auton valmistamisen jälkeen. Vakuutusyhtiö on ymmärtänyt Z:n lausunnon väärin. Z:n mukaan aikaleimasta ei voi tehdä suoria päätelmiä siitä, mihin kohtaan tämä 389 tuntia sijoittuu kalenterissa. Tämä edellyttäisi tietoa siitä, milloin autossa on ollut virta päällä ja ohjainlaite on ollut aktiivisessa tilassa. Z:n mukaan laite ei ole aktiivisessa tilassa (operational mode) aina auton ollessa käynnissä, vaan se on suurimman osan auton käynnissäoloajasta vain toimintavalmiudessa (ns. standby-tilassa).

Vakuutusyhtiö on väittänyt, että vikakoodi C202 viittaa viittaa siihen, että akselistoon on kohdistunut niin kova isku, että se on vaikuttanut myös PSM-järjestelmään, jolloin se ei ole tunnistanut sitä normaaliksi ajotilanteeksi. Tämän väitteen tueksi ei kuitenkaan ole esitetty näyttöä. Z:n asiantuntijalausunnon mukaan koodi ei ole PSM-järjestelmän vika. Z:n mukaan vikakoodi liittyy ohjainlaitteeseen CDR30 (CD-Radio Head Unit), ja osoittaa vain, että Can-väyläyhteydessä CDR-yksikön ja PSM-yksikön välillä on ollut ongelma. Kyseessä ei ole siis PSM-järjestelmän vika. Z:n mukaan 389 tunnin aikaleima merkitsee tässä tapauksessa sitä, että auton radio/CD-soitin on ollut päällä 389 tuntia.

Z:n lausunnon mukaan myöskään toinen vikakoodi C 152, jonka viimeisin esiintymä on aikaleimalla 12 298 796 sekuntia, ei ole minkään järjestelmän vika. Se liittyy sivutörmäyssuojajärjestelmän ja PSM-ohjainlaitteen väliseen tiedonsiirtohäiriöön. Kysymys ei ole kummankaan järjestelmän viasta, vaan tiedonsiirtohäiriöstä, joka on luettavissa myös testerin näytöstä otetusta valokuvasta. Näin on myös C202-vikakoodin osalta, jossa on tarkennus ”Bremse X”, joka viittaa jarruihin ja sen perässä tarkennus, ettei jarruissa ole havaittu vikakoodia. Z viittaa dokumenttiin, joka hänen mukaansa liittyy Porschen kyseiseen vikakoodiin. Tästä dokumentista (Guided fault finding) ilmenee­, että C152-vikakoodi viittaa auton tilaan, jossa auton muut ohjainlaitteet eivät pysty lukemaan PSM-ohjainlaitteen lähettämiä viestejä. Z:n mukaan kyse on siis puhtaasti kommunikaatioon liittyvästä häiriötilasta, ei itse järjestelmään liittyvästä vikatilasta.

A katsoo, että vikakoodien C202 ja ”Bremse X” osalta mikään näyttö ei tue vakuutusyhtiön väitettä siitä, että koodit johtuisivat akselistoon kohdistuneesta iskusta. Vakuutusyhtiö on myöhemmin esittänyt, että koodi todennäköisesti johtuisi pyörän pyörimisen loppumisesta. Myöskään tämän väitteen tueksi ei ole esitetty näyttöä. Kaikesta huolimatta Z on lausunnossaan katsonut, että vikakoodista otetusta valokuvasta ilmenee tarkennus, jonka mukaan auton jarruissa ei ole havaittu vikakoodia.

Vakuutusyhtiön vahingon selvittämisen osalta lausumien seikkojen osalta A toteaa, että vakuutusyhtiö ei ole ennen asian riitautumista esittänyt hänelle kysymyksiä esimerkiksi kolarihetkellä käytetystä ajonopeudesta, kuljettajan alkoholin tai huumausaineiden käytöstä, taikka muusta vahingon syntymiseen vaikuttaneesta menettelystä. A ei ole ollut ajoneuvon kyydissä kolarihetkellä, eikä kuljettajana todennäköisesti ollut B kerro mitään tapahtumista. Vakuutusyhtiön vaatimien tietojen toimittaminen on mahdotonta, eikä niitä voida vakuutussopimuslain 69 §:n perusteella kohtuudella edellyttää A:lta. Vakuutusyhtiön vetoamassa ratkaisusuosituksessa VKL 73/15 on ollut kyse tilanteesta, jossa asiakas oli antanut ristiriitaista tietoa vahingosta kolaroituaan itse autonsa. Tällöin häneltä on – toisin kuin tässä tapauksessa A:lta – voitu edellyttää vahinkoa koskevien tietojen kertomista.

A toteaa vielä, että hänen ei ole mahdollista pakottaa ajoneuvon kuljettajaa kertomaan vakuutusyhtiön edellyttämiä tietoja. Vakuutussopimuslain 69 §:n esitöistä ilmenee, että jos vakuutusyhtiö katsoo vakuutetun menetelleen tavalla, joka johtaa vastuusta vapautumiseen tai korvauksen epäämiseen, on ensisijaisesti vakuutuksenantajan voitava esittää kielteisen korvauspäätöksensä tueksi riittävät selvitykset. A:n satunnaisessa autonvuokrauksessa ei myöskään ole ollut kyse tietoisesta riskinotosta. Mikään vakuutusehtojen kohta ei kiellä tämän kaltaista ajoneuvon lyhytaikaista vuokrausta, joka on nykyisin verraten tavanomaista. Vakuutusyhtiöllä on ollut mahdollisuus rajoittaa lyhytaikainen vuokraaminen vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle, mitä se ei kuitenkaan ole tehnyt.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset perusteeltaan.  Korjauskustannusten määrää ei ole käsitelty yhtiössä. Jos vahingon katsottaisiin olevan korvattava, vahingon määrä ja korvauksen suorittamistapa arvioitaisiin erikseen, minkä vuoksi vakuutusyhtiö ei tässä vaiheessa lausu korvauksen määrästä. Yhtiö myöntää, että sillä on näyttövelvollisuus vetoamiensa rajoitusehtojen soveltumisesta tapaukseen.

Vakuutusyhtiön mukaan ajoneuvon vikakoodit luettiin Porschen toimesta korjaamolla 16.4.2021 ja vikamuistiin oli tallentunut signaalihäiriö 389 tuntia ennen vikakoodin lukua. Vikakoodien lukupäivä on todettavissa korjauskustannuslaskelman liitteenä olevien valokuvien päivämääristä (20210416). Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja on pyytänyt testerin uudelleenlukemista 16.4. korjaamolta. Korjaamolta kerrottiin, ettei vikamuistitietoja saatu jostakin syystä tallennettua pdf-tiedostona, ja he ottivat siksi kuvat testerin näytöstä, ja ne on lisätty korjauskustannuslaskelman kuviin.

Vikakoodit on vakuutusyhtiön mukaan voitu lukea kertaalleen jo 7.4., mutta kuten korjauskustannuslaskelmallakin on todettu, on vikamuisti luettu vielä uudelleen 16.4.2021. Porsche kertoi, että vikakoodien ympäristötiedossa 389 h on kyse ajasta, kun vika on esiintynyt siihen hetkeen saakka, kun vikakoodit on luettu 16.4.2021. Vikamuistiin on tallentunut 389 h 112.746 km, joka on 16,2 päivää ja 52 km ennen vikakoodien lukua. Näin ollen vahinko olisi tapahtunut 31.3.2021.

A:n valituksen mukaan K:n edustaja olisi kertonut, että hänellä ei ole tietoa siitä, mistä vakuutusyhtiö on saanut mainitsemansa vikakoodin lukupäivämäärän ja päätöksessä mainitun tuntimäärän. Vahinkotarkastaja on selvittänyt asiaa K:n työntekijä O:n kanssa, joka on A:n viittaama korjaamon edustaja. Vahinkotarkastaja on vikakoodien lokia tutkiessaan havainnut, että sinne tallentuu kilometrien lisäksi myös aika vian ilmenemishetkestä vikamuistin lukemiseen. Vahinkotarkastaja on tämän jälkeen varmistanut erikseen O:lta asian paikkansapitävyyden. O vahvistaa A:n muutoshakemuksen liitteenä olevassa viestissä, että kilometrimäärä 112 746 km (ja samalla tieto ajasta  389 h) liittyy juuri vahinkohetkeen. O ei sen sijaan kerro viestissään, ettei hänellä olisi tietoa siitä, mistä vakuutusyhtiö on saanut vikakoodin lukupäivämäärän ja päätöksessä mainitun tuntimäärän.

Vakuutusyhtiön mukaan vikakoodi C202 ”PSM CAN signal error (BREMSE X) tarkoittaa epäuskottavaa/signaalihäiriötä PSM-järjestelmässä (ajonvakautusjärjestelmä). Ajoneuvosta ovat vanteet menneet rikki, kylki on rutussa ja pakoputkessa on lommo ripustuksien kohdalla. Vikakoodi viittaa siihen, että akselistoon on kohdistunut niin kova isku, että se on vaikuttanut myös PSM-järjestelmään, jolloin se ei ole tunnistanut sitä normaaliksi ajotilanteeksi.

Kolarointivakuutuksen korvauspiiriä rajoittavan ehdon mukaan kolarointivakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut luvattoman käytön tai väitetyn luvattoman käytön aikana, ellei näytetä toteen, että tätä ennen oli tapahtunut kohdassa 3.5 kuvattu vakuutustapahtuma. Vakuutusyhtiö katsoo vahingon tapahtuneen luvattoman käytön aikana, jolloin vakuutetun tulisi näyttää, että kyseessä on varkausvakuutuksesta korvattava tapahtuma. A ei ole antanut selvitystä ajoneuvon lukituksesta, joka on edellytys sille, että vahinko voitaisiin korvata varkausvakuutuksesta. Korjaamon mukaan ajoneuvossa ei ole murtojälkiä ja sitä on käytetty sen omilla avaimilla. B on myös saanut ajoneuvon ja sen avaimet luvallisesti haltuunsa ja on vakuutettuun samastettava henkilö. A:n muutoshakemuksen mukaan B on ollut kuljettajana törmäyshetkellä (muutoshakemuksella kerrotaan B:n ajaneen ajoneuvolla vain 143 km törmäyshetkellä). Koska vahinko ei ole korvattava varkausvakuutuksesta, ei korvausta makseta myöskään kolarointivakuutuksen perusteella.

A on pitänyt todennäköisenä, että törmäyksestä aiheutuneet vauriot ovat syynä ajoneuvon palauttamatta jättämiselle. Tästä ei kuitenkaan ole muuta selvitystä kuin A:n oma arvelu. Vakuutusyhtiön mielestä yhtä todennäköistä on, että kolaroituaan ajoneuvon 31.3.2021 vuokraaja pyrki hankkiutumaan siitä eroon samana päivänä luovuttamalla ajoneuvon kauppakeskuksen parkkipaikalla eteenpäin. Myöskään autolla ajettujen kilometrien vähäisyys ei osoita, että vuokraajalla olisi edes ollut aikomus ajaa sopimuksen sallimaa maksimimäärää.

HTT Z:n antaman lausunnon johdosta vakuutusyhtiö huomauttaa, että Z:n lausunnon mukaan aikaleima 389 h tarkoittaisi sitä, että vika on ilmentynyt, kun PSM-ohjainlaitetta on käytetty 389 tuntia auton valmistuksen ollessa 0 h. Vikakoodiin on kuitenkin tallentunut tuntitiedon lisäksi myös ajoneuvon kilometrimäärä vikakoodin ilmenemishetkellä 112 746 km, johon Z ei ota mitään kantaa. Jos tuntitieto tarkoittaisi aikaa ohjainlaitteen käyttämisestä, olisi ajoneuvolla tullut ajaa keskinopeudella 112 746 km/ 389 h = 289,8 km/h. Tämä keskinopeus saadaan, jos ajoneuvolla ajettaisiin aina, kun käyttöjännite on kytkettynä. Mikäli ajoneuvo olisi osan aikaa paikallaan, olisi keskinopeus vieläkin suurempi. Tämä ei ole vakuutusyhtiön mielestä uskottavaa. Yhtiön näkemyksen mukaan Z:n lausunto sekä Virosta saatu kannanotto asiassa ovat virheellisiä. Vakuutusyhtiön mukaan tuntitieto viittaa nimenomaan vikakoodin aktiivisiin tunteihin havaintohetkestä vikamuistin lukemiseen, ei ohjainlaitteen käyttötunteihin vikakoodin ilmaantuessa. Laskenta on looginen tuntien ja kilometrien perusteella, ja osoittaa vahingon tapahtuma-ajankohtaan.

Z on lisäksi esittänyt, että vikakoodeilla ei olisi ole tekemistä kolarin kanssa, vaan kyse olisi ajoneuvon sisäisen järjestelmän lähettämästä lukukelvottomasta viestistä, jolla ei ole mitään tekemistä ajoneuvon käyttämisen tai käyttöolosuhteiden kanssa. Näin ollen vikakoodien syntyminen ei liittyisi ajoneuvon käyttämiseen tai käyttöolosuhteisiin, vaan auton tietoliikennejärjestelmien sisäiseen toimintaan, johon esimerkiksi ajotavalla ei ole vaikutusta. Ajoneuvon tarkastaneen ja korjaamon kanssa asiaa hoitaneen vahinkotarkastajan mukaan vikakoodi kuitenkin voi syntyä tilanteesta, jossa ohjainlaitteiden havaitsemat arvot eivät vastaa normaalia ajotilannetta. Ajoneuvon kunto ja vikakoodien ympäristötiedot viittaavat siihen, että ajoneuvo on ollut luisussa vahinkohetkellä. Tallentunut vikakoodi on järjestelmästä, joka analysoi dataa ajotilanteista. Yksittäisistä pienistä poikkeamista ei jää merkintää vikamuistiin, ellei vika toistu ja ole aktiivinen hetken aikaa. Näin ollen vika viittaa nimenomaan merkittävään poikkeamaan ja kolarihetkeen. Diagnostiikkatiedoista löytyvän leiman BREMSE_X-merkintä viittaa jarruihin. Todennäköisesti vasen takapyörä on lakannut osumahetkellä pyörimästä ja järjestelmä on tunnistanut pyörimisen pysähtyneen, mistä on tullut merkintä muiden pyörien jatkaessa pyörimistä.

Vakuutusyhtiö vetoaa myös siihen, että korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Yhtiö ei ole velvollinen maksamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset. Kolarointivakuutuksesta maksettavan korvauksen kannalta olennaisia tietoja vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi ovat esimerkiksi vahinkohetkellä käytetty ajonopeus, kuljettajan alkoholin tai huumausaineiden käyttö sekä muu vahingon syntymiseen vaikuttanut menettely. Vakuutusyhtiön vastuuta voi rajata kuljettajan vakuutettuun samastettava menettely, mutta ilman korvauksen hakijalta saatavia tietoja vakuutusyhtiön on mahdotonta arvioida vahingon syntymiseen johtaneita toimia. A ei ole antanut tietoa siitä, miten vahinko on aiheutunut. Vakuutusyhtiö vetoaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 73 /15. Se katsoo, että A on vakuutettuna ottanut tietoisen riskin luovuttaessaan ajoneuvonsa ennestään tuntemattoman kuljettajan haltuun. Se, ettei vakuutettuun samastettava kuljettaja anna vahingosta ja sen syntymisestä tarvittavaa tietoa, ei voi jäädä vakuutusyhtiön tappioksi. Ajoneuvon laajat vauriot viittaavat poikkeavaan ajotilanteeseen, josta vakuutusyhtiö tarvitsee tarkemman tiedon korvauspäätöksen tekemiseksi.

A on esittänyt, että ajoneuvon ajonvakausjärjestelmä (PSM) on standby-tilassa pääosan ajasta. Z:n mukaan järjestelmän aktiivinen tila on vain vaihe ajon aikana, joskin järjestelmä hänen mukaansa menee usein aktiiviseen tilaan. Toisaalta Z kertoo, että järjestelmä on aktiivisessa tilassa vain harvoin ja lyhyissä jaksoissa. Vakuutusyhtiö huomauttaa, että kyse on ajoturvallisuuteen vaikuttavasta järjestelmästä, jonka tarkoitus on toimia ilman viivettä. Esimerkiksi jarrutustilanteessa ei yhtiön mielestä ole mahdollista, että järjestelmä standby-tilassa tekisi havaintoja, kytkisi itsensä ensin aktiiviseksi ja vasta tämän jälkeen antaisi käskyjä muille järjestelmille toimia.  

Asiantuntijalausunnoista vaadittujen kulujen osalta vakuutusyhtiö viittaa vakuutusehtojen kohtaan 5.2, jonka mukaan vahinkoasian selvittelystä ja hoitamisesta aiheutuneita kustannuksia ei korvata esinevakuutuksesta. Yleisten sopimusehtojen mukaan korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan omalla kustannuksellaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan. Yksinomaan se, että A on päättänyt omalla kustannuksellaan tilata lausunnon, ei tarkoita sitä, että lausunnon kustannukset tulisivat vakuutuksesta korvattaviksi. Asiamieskuluja koskevan A:n vaatimuksen osalta vakuutusyhtiö viittaa oikeusturvavakuutuksesta antamaansa korvauspäätökseen, jonka mukaan asian hoidosta aiheutuneet välttämättömät ja kohtuulliset asianajokulut korvataan vakuutusehtojen mukaisesti. Osapuolten välillä ei vakuutusyhtiön käsityksen mukaan ole tältä osin riitaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, ovatko A:n henkilöauton vauriot auton kaskovakuutuksesta korvattavia. Lähemmin tarkasteltuna kyse on siitä, ovatko vauriot vakuutusyhtiön väittämällä tavalla aiheutuneet kolarointivakuutuksen rajoitusehdossa tarkoitetulla tavalla luvattoman käytön aikana. Arvioitavana on myös, onko kolarointivakuutuksesta korvattava vahinkotapahtuma tullut riittävästi näytetyksi.

A on ilmoittanut, että asiamieskuluja koskeva korvausvaatimus on esitetty lautakunnalle oikeusturvavakuutusehtojen mukaisten korvausedellytysten täyttämiseksi. Koska vakuutusyhtiö on vahvistanut, että oikeusturvaetu myönnetään A:lle vakuutusehtojen mukaisesti, Vakuutuslautakunta ei käsittele kysymystä asiamieskulujen korvaamisesta enemmälti.  

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n (korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2019 alkaen) kohdan 3.1 (Kolarointivakuutus, Törmäysvakuutus) mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle
1. tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
2. iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä
[…]

Kolarointivakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut
[…]
11. luvattoman käytön tai väitetyn luvattoman käytön aikana, ellei näytetä toteen, että tätä ennen oli tapahtunut kohdassa 3.5 kuvattu vakuutustapahtuma

Ehtokohdan 3.5 (Varkausvakuutus) mukaan varkausvakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteen menettämisestä tai vaurioitumisesta aiheutunut esinevahinko, jos syynä on ollut varkaus, moottoriajoneuvon käyttövarkaus, ajoneuvon luvaton käyttö, tai näiden yritys ja teon kohde on ollut lukittuna tai lukitussa säilytyssuojassa, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä.

[…]

Varkausvakuutuksesta ei korvata vahinkoa
1. jos vahingon aiheuttaja on saanut ajoneuvon tai sen avaimet luvallisesti haltuunsa
4. joka on aiheutunut petoksesta tai kavalluksesta

Ehtokohdan 5.2 alakohdan 7 mukaan esinevakuutuksesta ei korvata vahinkoasian selvittelystä ja hoitamisesta aiheutuneita kustannuksia, kuten puhelin- tai matkakuluja.

Asian arviointi

Onko vakuutusehtojen mukainen vahinkotapahtuma tullut näytetyksi?

Osapuolten välillä on riidatonta, että A:n ajoneuvon vaurioituminen ei ole vakuutuksen varkausosasta korvattava vahinkotapahtuma. Kolarointivakuutusta koskevissa korvauspäätöksessään vakuutusyhtiö on vedonnut yksinomaan siihen, että vahinko on aiheutunut ajoneuvon luvattoman käytön aikana. Vastineissaan vakuutusyhtiö on tuonut esille, että vahinkotapahtuma on jäänyt riittävästi selvittämättä, koska korvattavuuden arvioimisessa on olennaista tietää ajoneuvon nopeus, kuljettajan alkoholin ja huumausaineiden käyttö tai muu vahingon syntymiseen vaikuttanut menettely. Vakuutusyhtiölle ei kaikesta huolimatta ole annettu riittäviä tietoja siitä, miten vahinko on syntynyt.

Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt, että A:n korjauskustannuslaskelmasta ja valokuvista ilmenevät henkilöauton vasemmanpuoleiseen takaosaan, takapyörään, ajoneuvon pohjaan ja taka-akseliin tulleet vauriot ovat aiheutuneet sen jälkeen, kun A on 27.3.2021 vuokrannut henkilöautonsa B:lle. Vauriokuvien perusteella ajoneuvoon vasemmanpuoleiseen takaosaan (takapyörän kohdalle) on kohdistunut törmäys, minkä lisäksi ajoneuvon pohjaan, muun muassa pakoputkeen, on tullut vaurioita. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan vauriot sopivat aiheutuneeksi kolarointivakuutusta koskevassa ehtokohdassa tarkoitetusta törmäyksestä.

Lautakunnalle toimitetun vahinkoilmoituksen ja esitutkintapöytäkirjan perusteella arvioituna asiassa todennäköisesti ei ole saatavissa tarkempaa selvitystä siitä, millä tavoin kolarointivahinko on sattunut. Esitetty selvitys ei viittaa siihen, että A:n tiedossa olisi vahinkotapahtumasta seikkoja, joita hän ei olisi kertonut vakuutusyhtiölle. Lautakunta käsittää vakuutusyhtiön vastineiden merkitsevän sitä, että yhtiö ei kiistä ajoneuvon vaurioiden sinänsä aiheutuneen vakuutusehdoissa tarkoitetusta törmäyksestä, vaan tarkoittaa sen sijaan vedota vakuutussopimuslain 4 luvussa tarkoitettuun vahingon aiheuttamiseen. Tältä osin lautakunta kuitenkin huomauttaa, että vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka siitä, että jokin vakuutettuun samastettava henkilö on aiheuttanut kolarointivahingon esimerkiksi törkeällä huolimattomuudella tai alkoholin taikka huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena sellaisissa olosuhteissa, että korvauksen alentaminen tai epääminen on perusteltua. Tämän kaltaisesta menettelystä ei ole esitetty näyttöä. Tämän perusteella lautakunta katsoo asiassa tulleen selvitetyksi, että A:n henkilöauton vaurioituminen on aiheutunut tapaustyypiltään kolarointivakuutuksesta korvattavasta vakuutustapahtumasta.  

Onko kyse ollut rajoitusehdossa tarkoitetusta tilanteesta?

A:n henkilöauto on kolaroitu 23.3. – 31.3.2021 välisenä aikana. A:n vahinkoilmoituksen ja esitutkintapöytäkirjan tietojen perusteella B ei ollut palauttanut vuokraamaansa ajoneuvoa sovitulla tavalla 27.3. klo 20 mennessä, minkä perusteella ajoneuvon käytön on arvioitava muodostuneen mainitusta sopimuksen päättymisen ajankohdasta lukien luvattomaksi.

Kolarointivakuutuksen rajoitusehtokohta koskee luvattoman tai väitetyn luvattoman käytön aikana sattuneita kolarointivahinkoja. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka rajoitusehtojen soveltamisedellytysten täyttymisestä, tässä tapauksessa siitä, että korvattavaksi vaaditut kolarointivauriot ovat aiheutuneet luvattoman käytön aikana.

Ajoneuvon vaurioiden ja vuokra-aikana matkamittariin kertyneiden kilometrien perusteella ei ole mahdollista päätellä, ovatko ajoneuvon vauriot tässä tapauksessa aiheutuneet vuokra-aikana vai sen jälkeen. Osapuolet ovat esittäneet laajaa argumentointia siitä, osoittavatko ajoneuvosta luetut vikakoodit vahinkotapahtuman sattuneen vakuutusyhtiön esittämällä tavalla 31.3.2021, siis vuokra-ajan päättymisen jälkeen. Vakuutusyhtiön pääargumenttina on ollut, että vikakoodeja 16.4.2021 luettaessa havaittu 389 tunnin aikaleima, joka vakuutusyhtiön mukaan on todennäköisesti ajoneuvon akselistoon kohdistuneen iskun tai epätavallisen ajotilanteen aiheuttama, osoittaa vikakoodien lukupäivästä taaksepäin laskemalla vahinkotapahtuman sattuneen 31.3.2021. A on puolestaan vedonnut HTT, autotekniikan lehtori Z:n asiantuntijalausuntoihin, joiden mukaan 389 tunnin aikaleima ei välttämättä ylipäänsä liity mihinkään ajonvakautusjärjestelmän vikaan. Z:n mukaan 389 tunnin aikaleima ei myöskään koske aikaa minkään vikakoodin ilmenemisestä, vaan kuvaa aikaa, jonka järjestelmä on ollut aktiivisessa tilassa ajoneuvon valmistamisesta lukien, minkä vuoksi 389 tunnin aikaan sisältyy vain osa siitä ajasta, jona ajoneuvon virta on ollut kytkettynä ja sillä on ajettu. Z on lausunnossaan lisäksi tuonut esille, että muun ohessa korjaamolla vikakoodeista otettujen valokuvien tietojen perusteella aikaleima ei lainkaan liity PSM-järjestelmän toimintaan. Z:n asiantuntijalausuntoon on liitetty otteita po. ajoneuvoa koskevasta ohjekirjasta ja Z:n mukaan vikakoodin toimintaan liittyvästä Porschen dokumentista. Vakuutusyhtiö on kiistänyt Z:n kannanotot järjestelmän aktiivisen ja nk. standby-tilan osalta lähinnä yleiseen elämänkokemukseen vedoten.

Osapuolten ajoneuvon vikakoodien toiminnasta esittämät selvitykset ja kannanotot ovat keskenään ristiriitaisia. Vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa vahinkotarkastajansa kannanottoihin. Lisäksi yhtiö on tuonut esille, että sen vetoamat tiedot olisi saatu ”Porschelta”. Yhtiön toimittamista sähköposteista ilmenee, että tiedot on saatu autoliike K:n edustajalta, joka on puolestaan kertonut saaneensa tiedot ”Porschelta”.  Vakuutusyhtiö ei ole vahinkotarkastajansa kannanottojen ja K-autoliikkeeltä saatujen tietojen lisäksi esittänyt näkemyksensä tueksi lainkaan konkreettista ajoneuvoteknistä selvitystä. A on puolestaan vedonnut HTT-tarkastaja Z:n lausuntoihin, joissa on viitattu mm. ajoneuvon käyttöohjeisiin ja Porschen dokumentteihin. Lausunnossa on viitattu myös Porschen huoltoliikkeen asiantuntijalta sähköpostitse saatuihin kannanottoihin.

Koska selvitys A:n henkilöauton PSM-järjestelmän toiminnasta ja vikakoodien merkityksestä on ristiriitaista, lautakunta katsoo, ettei kyseessä olevan vahinkotapahtuman voida vakuutusyhtiön vetoaman 389 tunnin aikaleiman perusteella päätellä sattuneen nimenomaan 31.3.2021. Koska muukaan asiassa esitetty näyttö ei osoita vahingon sattuneen vasta vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen, vakuutusyhtiön vetoamaa rajoitusehtoa ei voida soveltaa tapaukseen. Tämän perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että vahinko on kolarointivakuutuksesta korvattava.

Koska asiaa ei ole vielä käsitelty vahingon määrän osalta, vakuutusyhtiön tulee ensi vaiheessa arvioida vahingon määrä ja maksaa vakuutetuille vakuutusehtojen mukainen korvaus.

HTT-tarkastajan lausunnoista aiheutuneiden kulujen korvattavuus

Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta Z:n asiantuntijalausunnoista aiheutuneita kuluja vedoten rajoitusehtokohtaan 5.2, jonka alakohdan 7 mukaan vahinkoasian selvittelystä ja hoitamisesta aiheutuneita kustannuksia, kuten matka- ja puhelinkuluja, ei korvata.

A on hankkinut tässä asiassa Z:n lausunnon tilanteessa, jossa vakuutusyhtiö on kyseessä olevan ajoneuvon vikakoodien toimintaan liittyvin ajoneuvoteknisin perustein katsonut vahingon rajautuvan vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan Z:n lausunnoissa on ollut kyse sellaisista teknisistä selvityksistä, jotka ovat olleet tarpeellisia vakuutusyhtiön korvausvastuun selvittämiseksi. Vakuutusyhtiön vetoaman rajoitusehtokohdan ei voida katsoa koskevan tämän kaltaisia kustannuksia. Lautakunta on edellä selostetuin tavoin katsonut, että kyse on korvattavasta vahinkotapahtumasta, mikä osaltaan on perustunut Z:n asiantuntijalausunnossa esitettyyn selvitykseen. Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt A:n korvausvaatimusta määrän osalta. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee korvata Z:n lausunnoista aiheutuneet kulut A:n vaatimuksen mukaisesti.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa henkilöauton vaurioista vakuutusehtojen mukaisen korvauksen. Lisäksi vakuutusyhtiön tulee maksaa A:lle Z:n asiantuntijalausunnoista 1.039,18 euron korvaus.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin                                         
Sihteeri Siirala

Jäsenet

Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho