Tapahtumatiedot

Vakuutettu A on ollut kantajana vahingonkorvausasiaa koskevassa riidassa, jossa on ollut vastaajana X Oy. Riidassa on ollut kysymys talotekniikkaremonttia koskevasta riidasta, jossa X Oy on remontoinut A:n hallinnoimaa osakehuoneistoa osana taloyhtiön muuta remonttia. A on reklamoinut X Oy:tä remontissa tapahtuneista virheistä. A on ollut väliintulijana taloyhtiön ja X Oy:n välisessä oikeudenkäynnissä. Käräjäoikeus on antanut asiassa 1/3 päätöksen 11.1.2019, jossa se on jättänyt taloyhtiön kanteen tutkimatta ja tältä osin todennut tuomiossaan, että kanteen jäädessä tutkimatta myös väliintulohakemus jää tutkimatta. Myöhemmin myös hovioikeus jätti 4.12.2019 tutkimatta A:n valituksen käräjäoikeuden päätöksestä 1/3. Hovioikeus palautti päätökset 2/3 ja käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Palautuksen jälkeen asiaa käsiteltiin käräjäoikeudessa diaarinumerolla 3/3. Asiassa annetun tuomion mukaan taloyhtiö ja A ovat nostaneet X Oy:tä vastaan uudet kanteet, jotka johtuvat olennaisesti samasta perusteesta kuin palautetut asiat 1/3 ja 2/3 ja näin mainitut asiat ovat käsitelty yhdessä. Käräjäoikeus antoi asiassa uuden päätöksen, jonka mukaan A:n kanteet on jätettävä tutkimatta 31.5.2016 annetun käräjäoikeuden tuomion oikeusvoimavaikutuksen vuoksi.

A haki 15.7.2019 oikeusturvaetua mainittuun asiaan kotivakuutuksensa oikeusturvavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa päätöksen, jonka mukaan A:lle aiheutuneet lakimieskulut ovat osittain korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Päätöksessään vakuutusyhtiö viittaa kuitenkin tapauksessa sovellettaviin rajoitusehtoihin ja toteaa, ettei vakuutuksesta korvata kustannuksia oikeudenkäynnissä, jossa vakuutetun vaatimus on jätetty tutkimatta. Tästä huolimatta vakuutusyhtiö on katsonut A:n vaatimista kuluista korvattavaksi yhteensä 9.520 euroa. A:n esittämää asianajolaskua ei kuitenkaan ollut korvattu kokonaan, koska laskuun sisältyi osittain vakuutuksen korvauspiiriin kuulumattomia kustannuksia, kuten ennen vahinkotapahtumaa suoritetuista toimenpiteistä aiheutuneita kustannuksia. Lisäksi yhtiö on kohtuullistanut tuntilaskutuksen määräksi 200 euroa tunnilta sillä perusteella, että A on itse toiminut asiamiehenään lakiasiantoimistonsa kautta. Siltä osin, kun A:n riita-asiat palautettiin käräjäoikeuden käsiteltäväksi ja käräjäoikeus katsoi uudelleen, että asiat ovat jätettävä tutkimatta, totesi yhtiö, ettei näissä asioissa syntyneitä kustannuksia korvata enää oikeusturvavakuutuksesta mainitun rajoitusehtokohdan vuoksi.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan A käy kattavasti läpi sitä, että käräjäoikeus on toiminut virheellisesti jättäessään A:n väliintuloasian tutkimatta. A:n näkemyksen mukaan hänen kanteensa sitominen vuonna 2016 taloyhtiön nostamaan kanteeseen ja siten sen toteaminen, ettei A:lla olisi kanneoikeutta, poikkeaa merkittävästi vakuutusehtojen tarkoittamasta kanteen tutkimatta jättämisestä. A:n näkemyksen mukaan hän ei edes vuonna 2015 olisi voinut esittää omia vaatimuksiaan, koska silloin selvittämisvastuu oli taloyhtiöllä. Nyt vuonna 2019 kaikki korvauksen perusteet olisivat olleet olemassa, mutta käräjäoikeuden oikeusvoimaa koskeva päätös aiheutti tutkimatta jättämisen. A toteaa, että käräjäoikeuden oikeusvoimaa koskeva asia on saatettu korkeimpaan oikeuteen, mutta A katsoo olevansa oikeutettu korvaukseen KKO:n käsittelyn lopputuloksesta huolimatta.

Vaatimustensa ja näkemyksensä tueksi A selvittää asian käsittelyn kulkua käräjäoikeudessa ja nostaa esiin tuomioistuinkäsittelyssä esiin tulleita virheellisyyksiä ja tuomiolausumassa esitettyjä väitteitä etenkin liittyen A:n toimintaan. Edelliseen liittyen A toteaakin, että tapauksessa on ilmeistä, että asian tutkimatta jättäminen ei ole johtunut vakuutuksenottajasta johtuvasta syystä. A ei edes olisi voinut nostaa kannetta X Oy:tä vastaan ennen vuotta 2017, jolloin X Oy:n tekemän remontin virheiden syyt alkoivat tulla selville.

Edellä todetuin perustein A vaatii asian käsittelyn kulujen korvaamista täysimääräisenä.

Vastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä A toteaa, ettei lautakunta voi ottaa tapauksessa kantaa muihin yhtiön esittämiin seikkoihin kuin rajoitusehdon soveltuvuuteen käsillä olevaan tapaukseen. Lautakunta ei siten voi lausua A:n asianajolaskun suuruudesta. Lisäksi A vielä kertaalleen painottaa käräjäoikeuden vääristelleen tapauksen tosiseikkoja ja että tuomio on ollut virheellinen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä tapauksen käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä. Lisäksi vakuutusyhtiö viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin.

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että tapauksessa on riidatonta, että A:n kanteet ovat jätetty oikeudessa tutkimatta ja että tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan kustannuksia ei korvata asiassa, jossa vakuutetun vaatimus on jätetty tutkimatta. Yhtiö on ymmärtänyt, että A:n näkemyksen mukaan mainittua ehtoa ei tulisi soveltaa siitä syystä, että käsillä oleva tilanne poikkeaa tyypillisestä tapauksesta, jossa kanne jätetään tutkimatta.

Vakuutusyhtiö toteaa kuitenkin, että mainitun ehdon sanamuoto on selvä ja yksiselitteinen ja käsillä olevassa tapauksessa käräjäoikeus on jättänyt A:n kanteet tutkimatta. Syy käräjäoikeuden ratkaisulle on ollut vuonna 2016 käräjäoikeuden antaman tuomion oikeusvoimavaikutus. Yhtiö toteaa, ettei A:n käräjäoikeuden ratkaisua kohtaan esittämä kritiikki vaikuta ehtojen tulkintaan, mutta jos oikeuden ratkaisu muuttuu muutoksenhaussa, niin asia tullaan käsittelemään uudelleen. Yhtiö huomauttaa, että rajoitusehto soveltuu kaikkiin tilanteisiin, joissa vaatimus tai kanne on jätetty oikeudessa tutkimatta.

Vastineessaan yhtiö ottaa vielä kantaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksen FINE-002050 soveltuvuutta käsillä olevaan tapaukseen, jossa Vakuutuslautakunta on suosittanut vakuutusyhtiötä korvaamaan oikeusturvavakuutuksesta asiakkaalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut soveltamatta asiaan rajoitusehtoa, joka on koskenut vaatimuksen vanhentumisen vuoksi hylättyä vaatimusta. Yhtiö toteaa, että ratkaisusuosituksessa on ollut olennaisessa asemassa se, ettei mainitussa tapauksessa yhtiö kiinnittänyt oikeusturvaedun myöntöpäätöksessään huomiota siihen, että asian ratketessa tietyllä tavalla, koko oikeusturvakorvaus voidaan jättää maksamatta. Tästä syystä lautakunta piti rajoitusehtoa kohtuuttomana tapauksen olosuhteet huomioon ottaen.

Edellä selostettuun viitaten yhtiö toteaa, että A:n tapauksessa oikeusturvailmoitus on tehty heinäkuussa 2019, eikä yhtiö ole tehnyt asiassa erillistä myöntöpäätöstä, koska käräjäoikeuden tuomio on jo tuolloin ollut olemassa. Yhtiö on sen sijaan pyytänyt A:lta lisäselvitystä, jonka jälkeen asiassa on tehty korvauspäätös. A ei siis ole saanut sellaista oikeusturvan myöntöpäätöstä ennen kulujen syntymistä, jossa ei olisi kiinnitetty huomiota niihin tilanteisiin, joissa vakuutuskorvausta ei kuitenkaan makseta asian päättyessä tietyllä tavalla. Näin ollen A:n viittaama FINE-tapaus ei yhtiön näkemyksen mukaan sovellu tähän tilanteeseen. Niin ikään vakuutusyhtiö katsoo, ettei rajoitusehdon sanamuotoa voida pitää epäselvänä, eikä ehdon soveltaminen johda myöskään kohtuuttomuuteen. Tältä osin vakuutusyhtiö viittaa myös käräjäoikeuden tuomiossa mainittuun siitä, että A:n oma runsas kirjelmöinti on viivästyttänyt oikeudenkäyntiä. A on lisäksi toiminut omana asiamiehenään, jolloin hänellä on ollut täysi kontrolli siihen, mitä toimenpiteitä hän tekee ja kuinka paljon siitä laskutetaan. Kaikki edellä selostettu huomioiden vakuutusyhtiö on joka tapauksessa ´korvannut A:lle lähes 10.000 euroa. Yhtiö huomauttaa myös, että A:n asianajokulut ovat olleet kohtuuttoman suuret suhteessa riidan intressiin, joka on ollut kokonaisuudessaan 15.600 euroa. Näin ollen tarvetta lisäkorvauksen maksamiselle ei ole.

Lisävastineessaan vakuutusyhtiö toteaa uudemmin, että se kiistää A:n vaatimukset sekä perusteeltaan että määrältään ja huomauttaa, ettei A ole edes toimittanut toimeksiannosta laadittua laskua lautakunnalle.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, onko oikeusturvavakuutuksen rajoitusehto kohtuuton tai johtiko sen soveltaminen käsiteltävässä tilanteessa vakuutuksenottajan kannalta kohtuuttomuuteen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella, jollei 2 §:stä muuta johdu, tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat. Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan, jollei 2 §:stä muuta johdu, sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 5.1.1 mukaan korvausta voidaan hakea asiassa, jossa on kysymys syytteestä tai riitautetusta vaatimuksesta. Vaatimus katsotaan riitautetuksi, kun asiassa esitetty vaatimus on nimenomaisesti kiistetty joko perusteeltaan tai määrältään.

Ehtojen kohdan 5.1.4. mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutuneet välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut seuraavasti
- 5.1.4.1 vakuutetulle asiamiehen käyttämisestä ja todistelusta aiheutuneet kulut

Ehtokohdan 5.4.2 mukaan vakuutuksesta ei korvata kustannuksia oikeudenkäynnistä, jossa vakuutetun vaatimus on jätetty tutkimatta.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että oikeusturvavakuutuksesta korvataan vakuutetun asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja siinä laajuudessa kuin vakuutukseen sovellettavassa sopimuksessa on sovittu. Vakuutussopimukseen ja vakuutusehtoihin voidaan ottaa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta rajaavia ehtoja. Jos asiassa on kysymys rajoitusehdolla vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle rajatusta asiasta, vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta myöntää asiaan oikeusturvaetua, vaikka muut korvattavuudelle asetetut edellytykset täyttyisivätkin.

Tapaukseen sovellettavien oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdan 5.2.4 mukaan vakuutuksesta ei korvata muun muassa kustannuksia oikeudenkäynnistä, jossa vakuutetun vaatimus on jätetty tutkimatta.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa A on hakenut oikeusturvaetua remonttiurakassa esitettyjen virheiden korvaamista koskevaan riita-asiaan, jossa A on ollut As Oy:n kanteessa väliintulijan asemassa. A:lle on myönnetty asiassa oikeusturvaetu ja vakuutuksesta on korvattu yhteensä noin 10.000 euroa A:n oikeudenkäyntikuluja. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö on edellä mainitun rajoitusehtokohdan nojalla evännyt A:n hakeman lisäkorvauksen, koska A:n kanne oli jätetty tutkimatta käräjäoikeuden tuomiolla.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, ettei sen toimivallassa ole arvioida tuomioistuinkäsittelyn asianmukaisuutta tai käräjäoikeuden tuomion oikeellisuutta, vaan lautakunnan ratkaistavaksi jää kysymys mainitun rajoitusehdon soveltuvuudesta sekä siitä, että johtaisiko ehdon soveltaminen kohtuuttomaan lopputulokseen.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 § mukaan, jos laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vapaaehtoisten vakuutussopimusten antaman vakuutusturvan laajuus on lähtökohtaisesti sopimuksenvarainen asia. Korkeimman oikeuden julkaistujen ratkaisujen KKO 1993:18 ja KKO 2001:135 mukaan sellaiseen sopimusehtojen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee suhtautua varsin pidättyvästi. Vakuutuksenantajan vastuuta rajoittavaa vakuutusehtoa voidaan ennakkopäätösten perusteella vain poikkeuksellisesti pitää sillä tavoin kohtuuttomana, että sitä voitaisiin sovitella tai jättää se huomioimatta huolimatta siitä, että sanamuotonsa mukaan ehtoa voitaisiin pitää selvänä.

Lautakunta katsoo, että vakuutusehdon kohtuullistamisen puolesta voidaan ottaa huomioon muun muassa se, onko vakuutusehdon muotoilu tavanomaisesta poikkeava tai muuten ennalta arvaamaton. Lisäksi kohtuullisuusarvioinnissa tulee ottaa huomioon se, onko tapauksessa käsillä sellaisia erityisen painavia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että kyseessä olevan vakuutusehdon soveltaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka että sitä voitaisiin pitää yllättävänä tai ankarana. Mikäli ehdon sanamuoto on joiltain osin tulkinnanvarainen, voidaan sitä pitää myös sovittelua puoltavana seikkana. Muita harkinnassa huomioon otettavia seikkoja ovat muun muassa se, kuinka keskeinen ehto on ollut kysymyksessä ja millaiset mahdollisuudet vakuutuksenottajalla olisi ollut vaikuttaa sopimuksen sisältöön. Niin ikään sovittelussa ja sopimusehdon mahdollisessa kohtuullistamisessa otetaan huomioon kussakin tapauksessa vallitsevat yksilölliset olosuhteet.

Lautakunta toteaa, että asiaan sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutusturvan tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut muiden muassa vakuutusehdoissa mainituissa riita-asioissa. Oikeusturvavakuutukselle on ominaista, että vakuutusyhtiön päätöksellä oikeusturvaedun myöntämisestä tai sen epäämisestä on usein ratkaiseva merkitys vakuutetun harkitessa sitä, mitkä ovat hänen mahdollisuutensa ryhtyä tarvittaessa oikeudenkäyntiin oikeudellisten etujensa turvaamiseksi. Vakuutetun ratkaisuun oikeudenkäynnin aloittamisesta vaikuttaa olennaisesti hänen kannettavakseen todennäköisesti jäävien oikeudenkäynti- tai asiamieskustannusten arvioitu määrä. Tähän liittyen myös nyt sovellettavissa vakuutusehdoissa on määrätty, että vakuutetun halutessa käyttää vakuutusta siitä on ilmoitettava vakuutusyhtiölle etukäteen sekä selvitettävä ja yksilöitävä, millaisesta asiasta on kysymys. Vakuutusyhtiö antaa tällöin vakuutetulle kirjallisen korvauspäätöksen oikeusturvaedun myöntämisestä.

Vaikka kuvatun kaltaisia myöntöpäätöksen antamisen jälkeen sovellettavaksi tulevia rajoitusehtoja on pidettävä lautakunnan näkemyksen mukaan ongelmallisina ja niiden on katsottu johtaneen kohtuuttomaan lopputulokseen lautakunnan ratkaisukäytännössä tapauksissa VKL 265/15 ja FINE-002050, niin kyseessä ei voida katsoa olevan ns. tyyppikohtuuton ehto, vaan kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon kunkin tapauksen yksittäiset olosuhteet.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa myös, että tapauksessa VKL 265/15 riita-asia, johon oikeusturvaetua oli haettu, oli nimenomaan koskenut sitä seikkaa, oliko kantajien esittämiä vaatimuksia pidettävä vanhentuneena. Näin ollen vakuutusyhtiön tiedossa oli jo oikeusturvaa haettaessa, että asiassa saattaa tulla sovellettavaksi tapauksessa mainittu rajoitusehto ja tästä huolimatta ehdosta ei ollut mainittu oikeusturvaedun myöntävässä päätöksessä. Osapuolten mainitsemassa tapauksessa FINE-002050 oli käsillä tilanne, jossa oikeusturvaetua oli haettu ja se myönnetty 4.12.2012 tapauksessa mainittuun vahingonkorvausriitaan. Samoin kuin tapauksessa VKL 265/15 myöntöpäätöksessä ei ollut kiinnetty huomiota mainittuun rajoitusehtoon ennen kuin 8.8.2014 oikeudenkäynnin alkamisen jälkeen yhtiö huomautti, että mainittu rajoitusehto saattaa soveltua tapaukseen.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan A on hakenut 15.9.2019 oikeusturvaetua käräjäoikeudessa käsillä olleeseen riita-asiaan, jossa on ollut kantajana As Oy, jossa A oli osakkaana. A on ollut kanteessa väliintulijana ja A:n kanne on perustunut asumishaittaa koskevaan vahingonkorvausvaatimukseen. A:n oikeusturvailmoituksen mukaan vastapuolena ollut X Oy on kiistänyt A:n vaatimuksen 21.2.2018. Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 20.9.2019, jossa katsoi, että A:lle korvataan mainitun riita-asian asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja yhteensä 11.900 euroa omavastuulla vähennettynä. Osan kuluista yhtiö katsoi aiheutuneen ennen riidan syntymistä ja näistä kuluista tuli korvattavaksi 1.000 euroa. Lopuksi yhtiö toteaa, että mikäli asian käsittely jatkuu käräjäoikeudessa, voi A hakea näistä kuluista korvausta vakuutusmäärän rajoissa, mutta yhtiö ei annetulla päätöksellä voi ottaa kantaa tulevien kustannusten korvattavuuteen. A on sittemmin 11.10.2021 lähestynyt vakuutusyhtiötä tiedustellen hovioikeuskulujen korvattavuutta ja toisaalta sitä, voidaanko riidassa hyväksyä sovinto. Yhtiö vastasi viestiin toteamalla, että A:lle on myönnetty oikeusturvaetu siltä osin, kun hän on ollut väliintulijana asiassa, jossa A:n vaatimukset koskivat asumishaitasta esitettyjä korvausvaatimuksia. Yhtiö toteaa, että tältä osin A:n vaatimukset on jätetty tutkimatta ja asia on siten loppuun käsitelty. Tämän jälkeen 12.10.2021 sekä 1.12.2021 lähetetyillä viesteillä vakuutusyhtiö pyysi A:lta kopiota A:n 2019 nostamasta kanteesta ja siihen annetusta vastauksesta tai mahdollisesta sovintoehdotuksesta. 13.12.2021 A toimitti käräjäoikeuden tuomion, jossa A:n väliintulijan kanne oli jätetty tutkimatta. A ilmoitti valittavansa asiasta hovioikeuteen. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö antoi asiassa 27.1.2022 päätöksen, jonka mukaan asiassa ei suoriteta lisäkorvausta vakuutuksen rajoitusehdon 5.4.2 nojalla, koska vakuutetun vaatimus on jätetty tutkimatta.

Lautakunnan näkemyksen mukaan tapauksessa sovellettavat vakuutusehdot ovat sanamuodoltaan sinänsä selkeitä ja yksiselitteisiä. Sovittelua puoltavana seikkoina voitaisiin käsillä olevassa tapauksessa pitää erityisesti sitä, että lautakunnan ratkaisukäytännössä on joissakin olosuhteissa pidetty vastaanvankaltaista rajoitusehtoa ongelmallisena ja kohtuuttomaan lopputulokseen johtavana oikeusturvavakuutuksen tarkoitus huomioiden. Nyt käsillä olevassa tapauksessa A on kuitenkin saanut riita-asiasta oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaisen korvauksen siihen saakka, kun rajoitusehdon soveltuvuus on ilmennyt. Samoin lautakunta katsoo, ettei myöskään se puolla ehdon sovittelua, ettei A ollut yhtiön pyynnöistä huolimatta toimittanut yhtiön pyytämiä lisäasiakirjoja korvattavuuden arvioimiseksi ennen käräjäoikeuden valmisteluistuntoa. Lisäksi yhtiö oli jo 20.9.2019 päätöksessään huomauttanut, että vastaisuudessa syntyvät riidan asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen korvattavuus tullaan arvioimaan niitä koskevien asiakirjojen vastaanottamisen jälkeen.

Edellä todetuin perustein Vakuutuslautakunta toteaa, ettei edellä mainittuja sopimusehtoja voida käsillä olevassa tapauksessa pitää tapausta kokonaisuutena arvioiden sillä tavoin kohtuuttomina taikka niiden soveltamista kohtuuttomaan lopputulokseen johtavana, että sitä tulisi sovitella tai jättää kokonaan soveltamatta kyseessä olevassa tilanteessa.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita asiassa lisäkorvausta maksettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Haapasaari
Karimäki
Karhu