Tapahtumatiedot
Asiakkaana oleva asunto-osakeyhtiö on vaatinut 25.3.2021 vireille tulleella kanteella, että käräjäoikeus julistaa osakekaupan pätemättömäksi ja velvoittaa vastaajan suorittamaan tälle vastikerästit korkoineen ja kuluineen. Vastapuolena oleva A Oy oli kiistänyt asiakkaan vaatimukset 19.5.2021.
Asiakkaan asiamiehenä toimiva lakiasiaintoimisto oli tehnyt oikeusturvailmoituksen vakuutusyhtiölle 14.12.2022. Lakiasiaintoimiston edustaja oli vahinkoilmoituksen sisältävässä sähköpostissa kertonut seuraavaa: ”Asiakkaamme mukaan isännöitsijä olisi laatinut jo samassa asiassa oikeusturvavahinkoilmoituksen, mutta en löydä mitään tähän viittaavaa, joten kaiken varalta tässä on paketti kasassa.” Vakuutusyhtiö oli evännyt korvauksen 16.12.2022 päivätyllä korvauspäätöksellä ja katsonut, että korvausoikeus oli menetetty vanhentumisen perusteella, koska oikeusturvaetua oli haettu yli vuosi vakuutustapahtuman syntymisen ja asianajotoimeksiannon alkamisen jälkeen. Asiaan olisi tullut hakea oikeusturvaetuutta viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun vastapuoli oli kirjallisesti kiistänyt kanteessa esitetyt vaatimukset eli tässä tapauksessa 19.5.2022 mennessä.
Lakiasiaintoimiston edustaja toimitti vakuutusyhtiölle isännöitsijän lakiasiaintoimistolle 14.12.2022 lähettämän viestin, jossa tämä on kertonut vahinkoilmoituksen tekemisestä seuraavalla tavalla: ”Yhtiömme on hakenut tähän oikeusturvaratkaisun jo keväällä 2021, vähän sen jälkeen, kun hallitus oli käsitellyt haastehakemuksen. Kävin asian läpi puhelimitse vakuutusyhtiön kanssa ja päätös luvattiin postittaa. En löydä päätöstä kansiosta, joten lieneeköhän jäänyt jonnekin matkalle.”
Vakuutusyhtiö on ilmoittanut asiakkaalle 18.1.2023, ettei korvausratkaisua voida muuttaa. Vakuutusyhtiön järjestelmistä ei löytynyt isännöitsijän mainitsemaa yhteydenottoa keväältä 2021. Vakuutusyhtiö on kertonut, että oikeusturva-asioiden käsittely on keskitetty vakuutusyhtiön oikeusturvavahinko-osastolle. Oikeusturva-asioiden käsittely suoritetaan ja korvausratkaisut voidaan antaa ainoastaan kirjallisen hakemuksen sekä oikeudenkäyntiasiakirjat tai muut riita-asiaa ilmentävät asiakirjat sisältävän kirjallisen aineiston perusteella. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, ettei puhelinkeskusteluissa anneta korvauspäätöksiä tai -lupauksia. Vakuutusyhtiö katsoo edellä kerrottuun viitaten, ettei asiakkaalle ole voitu antaa lupausta mahdollisen puhelimessa käydyn keskustelun perusteella oikeusturvapäätöksen postittamisesta.
Asunto-osakeyhtiön vakuutusmeklari oli ottanut sähköpostitse vakuutusyhtiöön yhteyttä 27.11.2023 ja ilmoittanut, että asiakkaan ja vakuutusmeklarin välinen sopimus oli tullut voimaan 1.1.2023. Vakuutusmeklari oli ilmoittanut sähköpostissa etsivänsä vanhaa oikeusturvavahinkoa asunto-osakeyhtiön hallituksen pyynnöstä ja tiedusteli, oliko vakuutusyhtiölle ilmoitettu oikeusturvavahingosta vuosien 2020 ja 2022 välisenä aikana.
Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta
Asiakas on vaatinut, että vakuutusyhtiö myöntää asiaan oikeusturvaedun. Asiakas katsoo, että velvollisuus tehdä vahinkoilmoitus yhden vuoden sisällä vahinkotapahtumasta on tässä tapauksessa kohtuuton. Asiakas on ollut siinä käsityksessä, että vahingosta voisi ilmoittaa kolmen vuoden sisällä vahinkotapahtumasta. Asiakas ei ole saanut selkeällä tavalla ilmoitusta vakuutusehtojen päivittymisestä tai muuttumisesta ja tämän vuoksi asiakas on ollut siinä uskossa, että vahinkoilmoitus on toimitettu ajoissa. Asiakas kertoo, että vahinkoilmoituksen tekemiseen on kulunut 1,5 vuotta vakuutustapahtuman syntymisestä asian monimutkaisuuden vuoksi.
Asiakas toteaa, ettei sillä ole esittää näyttöä isännöitsijän ilmoittamasta puhelinsoitosta vakuutusyhtiöön. Isännöitsijän mukaan vakuutusyhtiön edustaja oli luvannut kirjata puhelun vakuutusyhtiön järjestelmään. Asiamies katsoo olevan todennäköistä, että joku on ilmoittanut vahinkoasiasta vakuutusyhtiölle, vaikkakin vain puhelimitse. Asiamiehen mukaan ei ole uskottavaa, ettei kukaan olisi tehnyt ilmoitusta asiasta 1,5 vuoden aikana. Asiakas katsoo, että tapauksen taustatekijät ja muun muassa koronaepidemia huomioon ottaen vahinkoilmoituksen saapumisen myöhässä ei tulisi johtaa korvausoikeuden menettämiseen.
Vakuutusyhtiö on katsonut vastineessaan, että asia oli riitautunut vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla viimeistään 19.5.2021 vastaajan vastattua kanteeseen. Asiakas oli tällöin ollut tietoinen vakuutuksen voimassaolosta, asian riitautumisesta sekä siitä, että asian hoitamisesta aiheutuu asianajokuluja. Vakuutusyhtiö toteaa, että FINE on katsonut esimerkiksi ratkaisussaan FINE-013246, että vakuutustapahtumasta aiheutunut vahinkoseuraamus on syntynyt silloin, kun toimeksianto riita-asian hoitamiseksi on annettu asianajajalle. Vakuutettu on tällöin tullut tietoiseksi siitä, että oikeusturvavakuutuksesta korvattavia kuluja syntyy riidan vuoksi.
Vakuutusyhtiö toteaa, että tapaukseen sovellettu yleisten sopimusehtojen kohta 10.2 on ollut voimassa useita vuosia ennen riidan syntymistä, ja on samansisältöinen vakuutussopimuslain 73 §:n kanssa. Vakuutussopimukseen sovellettavat yleiset ehdot eivät ole tältä osin päivittyneet tai muuttuneet.
Vakuutusyhtiö toteaa, ettei isännöitsijän mahdollista yhteydenottoa vakuutusyhtiöön ole voitu todentaa. Vakuutusyhtiö huomauttaa myös, että vakuutusehtokohta 6.1 edellyttää kirjallista ilmoitusta vahinkotapahtumasta. Vakuutusyhtiö antaa asiassa korvauspäätöksen saatuaan kirjallisen oikeusturvailmoituksen ja tarvittavat selvitykset.
Vakuutusyhtiö toteaa, ettei vakuutuksenottajan menettelyn tahallisuudella, asian laadulla, ulkopuolisilla tekijöillä tai kohtuusnäkökohdilla ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko oikeus korvaukseen menetetty ilmoituksen laiminlyönnin perusteella. Asiakas on laiminlyönyt oikeusturvailmoituksen tekemisen määräajassa ja on tämän vuoksi vakuutussopimuslain 73 §:n ja tapaukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen nojalla menettänyt oikeutensa korvaukseen. Vakuutusyhtiö katsoo, että asiassa tehty korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen, eikä asiaan voida myöntää oikeusturvaetua.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.
Vakuutussopimuslain 73 §:n 2 momentin mukaan, jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.
Nyt puheena olevaan tapaukseen sovellettavien, 1.1.2021 voimaan tulleiden oikeusturvavakuutusehtojen kohdan 4.1 (Vakuutustapahtuman määritelmä) mukaan riita- ja hakemusasiassa vakuutustapahtumalla tarkoitetaan riidan syntymistä. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on todisteellisesti ja yksilöidysti kiistetty perusteen tai määrän osalta.
Vakuutusehtojen kohdan 6.1 mukaan jos vakuutettu haluaa käyttää vakuutusta, on siitä kirjallisesti ilmoitettava vakuutusyhtiölle etukäteen. Vakuutusyhtiö antaa tällöin vakuutetulle kirjallisen korvauspäätöksen.
Nyt puheena olevaan tapaukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdan 10.2 (Korvausoikeuden vanhentuminen) mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai jos vakuutus on otettu vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.
Ratkaisusuositus
Asiassa on osapuolten kesken erimielisyyttä siitä, onko asiakkaan korvausvaatimus hylättävä vanhentuneena. Asiassa on lisäksi arvioitava, johtaako korvausoikeuden menettäminen tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen.
Asiakkaana olevan asunto-osakeyhtiön isännöitsijä ,oli kertonut soittaneensa vakuutusyhtiöön keväällä vuonna 2021. Isännöitsijän mukaan hänelle oli tuolloin puhelimitse ilmoitettu, että vakuutusyhtiö antaa asiassa kirjallisen korvauspäätöksen. Vakuutusyhtiö on kertonut oikeusturva-asioiden käsittelyn edellyttävän, että asiakas toimittaa kirjallisen selvityksen riidasta. Asiakas ja vakuutusyhtiö ovat yhtä mieltä siitä seikasta, ettei yhteydenotosta vuonna 2021 ole esitetty muuta selvitystä kuin isännöitsijän oma kertomus. Vakuutusyhtiön järjestelmästä ei ollut löytynyt asiakkaan tapaukseen liittyvää puhelua, joka olisi käyty vuonna 2021. FINE katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella jääneen näyttämättä, että vahinkotapahtumasta olisi tehty ilmoitus vakuutusyhtiöön puhelimitse vuonna 2021.
Vakuutussopimuslain 73 §:n, jota vastaavan sisältöisen määräyksen vakuutusyhtiö on sisällyttänyt myös asiaan sovellettaviin yleisiin sopimusehtoihinsa, mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Nyt käsiteltävän asian ratkaisemisen kannalta keskeinen kysymys on se, milloin vakuutustapahtuma eli riidan syntyminen on tapahtunut, ja milloin vakuutetun on katsottava saaneen tietää vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.
Vakuutussopimuslain muuttamista koskevissa lainvalmisteluasiakirjoissa (HE 63/2009 vp, s. 28) on lausuttu 73 §:n yksityiskohtaisten perustelujen kohdalla, että alkuperäinen lainkohta oli aiheuttanut tulkintaongelmia silloin, kun vakuutustapahtumasta, esimerkiksi liikenneonnettomuudesta, aiheutuneen henkilövahingon seuraukset olivat ilmenneet myöhemmin kuin vuosi vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen. 73 §:n 1 momenttia oli sen vuoksi ehdotettu muutettavaksi niin, että vuoden määräajan alkamisajankohtaan vaikuttaisi jatkossa lisäksi tieto vakuutustapahtuman vahinkoseuraamuksista, jolloin korvausvaatimus ei voisi vanhentua ennen kuin vahinkoseuraamus oli syntynyt.
Muutosehdotuksen perusteluina on todettu muun muassa, että henkilövakuutuksessa vakuutustapahtuman seuraukset voivat ilmetä vasta pitkän ajan kuluttua, minkä vuoksi vahinkoseuraamuksen syntyminen olisi ratkaisevaa korvausvaatimuksen vanhentumisen kannalta. Korvausoikeus henkilövahingosta oli saattanut vanhentua myös sen vuoksi, että vakuutetulla oli ollut oikeus korvaukseen useammasta vakuutusjärjestelmästä ja hän oli tehnyt vahinkoilmoituksen muulle vakuutuksenantajalle vasta sen jälkeen, kun oli selvinnyt, että myös tästä vakuutuksesta korvattavaa vahinkoa oli jäänyt jäljelle. Lakiehdotuksen mukaan ei ollut tarkoituksenmukaista, että korvauksen hakijan oli tehtävä varmuuden vuoksi vahinkoilmoitus kaikille vakuutuksenantajille, joiden myöntämistä vakuutuksista korvausta mahdollisesti saattoi saada. Viimeksi mainitussa tilanteessa tieto vahinkoseuraamuksesta tarkoitti tietoa alkuperäisen korvausvaatimuksen johdosta tehdystä korvauspäätöksestä, josta selvisi, oliko korvattavia vahinkoseuraamuksia jäänyt haettaviksi muusta vakuutuksesta.
Vakuutussopimuslain 73 §:n perustelulausumista ilmenee, että lainkohtaa säädettäessä on kiinnitetty huomiota nimenomaan henkilövahinkoja koskevien korvausvaatimusten vanhentumiseen liittyviin ongelmiin. Kysymys on ollut siitä erityisesti henkilövahingoille ominaisesta piirteestä, että esimerkiksi tapaturman satuttua vakuutettu ei välttämättä ylipäätään saa tietää kaikista sen aiheuttamista vahinkoseuraamuksista ennen kuin vasta pitkän ajan kuluttua itse tapaturman ajankohdasta. Monissa tapauksissa sama henkilövahinko myös kuuluu usean eri korvausjärjestelmän piiriin, jolloin yhdestä järjestelmästä korvauksia saanut vakuutettu ei välttämättä saa ajoissa tietää, että osaa kustannuksista olisikin tullut hakea muusta vakuutuksesta.
Vakuutuslautakunta on katsonut ratkaisusuosituksessaan FINE-004290, että lainvalmisteluasiakirjoista ilmenevin tavoin vakuutussopimuslain 73 §:n vanhentumissäännön soveltaminen on aina tilannesidonnaista. Se ajankohta, josta korvausvaatimuksen esittämiselle käytettävissä olevan yhden vuoden ajan on kulloinkin lain mukaan katsottava alkavan, riippuu näin ollen kysymyksessä olevan vahinkotapahtuman ja vakuutuksen laadusta.
Tässä asiassa on kyse oikeusturvavakuutuksesta, jonka tarkoituksena on korvata vakuutetulle oikeudellisen asiamiehen tai -avustajan käyttämisestä aiheutuneita vakuutusehdoissa määriteltyjä kustannuksia. Käsiteltävään asiaan soveltuvilta osin oikeusturvavakuutuksesta korvattavaksi vakuutustapahtumaksi on vakuutusehdoissa määritelty riidan syntyminen. Vakuutusehtojen kohdan 4.1 mukaan riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on todisteellisesti ja yksilöidysti kiistetty perusteen tai määrän osalta.
Oikeusturvavakuutuksessa vakuutustapahtuman aiheuttaman vahingon eli vakuutuksen piiriin kuuluvien asianajokustannusten syntyminen on ilmeistä silloin, kun vakuutettu joutuu kääntymään riita-asian vuoksi asianajajan tai muun lakimiehen puoleen. Edellä vakuutussopimuslain 73 §:n soveltamiseen vaikuttavista seikoista selostamansa perusteella FINE katsoo, että vakuutettu on mainitusta ajankohdasta lukien saanut tietää oikeusturvavakuutuksen korvauspiiriin mahdollisesti kuuluvan vahinkoseuraamuksen syntymisestä. Ellei asia ole vielä tuossa vaiheessa vakuutusehtojen edellyttämin tavoin riitautunut, lain tarkoittaman vahinkoseuraamuksen syntyminen on käsillä viimeistään vastapuolen kiistäessä vakuutetun asiamiehensä avustamana esittämän vaatimuksen. Vakuutuslautakunta on katsonut ratkaisusuosituksessaan FINE-004290, ettei vakuutussopimuslain 73 §:ää voida perustellusti tulkita niin, että korvausvaatimuksen esittämiselle varattu määräaika kytkettäisiin esimerkiksi siihen sattumanvaraiseen seikkaan, tulisiko vakuutettu mahdollisesti saamaan mainitusta jo tietoonsa tulleesta vahingosta lopulta korvauksen riidan vastapuolelta vai ei, tai siihen, milloin riitaa koskeva asianajolasku on päivätty.
FINEn käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan vastapuoli oli kiistänyt asiakkaan kanteessaan esittämät vaatimukset 19.5.2021. Tuolloin on myös ollut jo ilmeistä, että asiakkaalle oli aiheutunut oikeusturvavakuutuksen piiriin kuuluvia asianajokuluja. Tämän vuoksi FINE katsoo edellä selostamillaan perusteilla, ettei asiakas ole tehnyt vakuutusyhtiölle 14.12.2022 jättämäänsä korvaushakemusta vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin mukaisessa vuoden määräajassa, vaan asiakas on menettänyt oikeutensa vakuutuskorvauksen saamiseen.
Asiakas katsoo, että velvollisuus tehdä vahinkoilmoitus vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta on tässä tapauksessa kohtuuton. Asiakas kertoo olleensa siinä käsityksessä, että vahingosta voisi ilmoittaa kolmen vuoden sisällä vahinkotapahtumasta. Asiakkaan mukaan vahinkoilmoituksen tekemiseen on kulunut 1,5 vuotta vakuutustapahtuman syntymisestä asian monimutkaisuuden ja taustatekijöiden selvittämisen vuoksi.
Vakuutussopimuslain 73 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä (HE 114/1993 s. 69) on katsottu, ettei sillä seikalla, mistä syystä vaatimuksen esittäminen on myöhästynyt, ole merkitystä. FINE toteaa, että vakuutussopimuslain 73 §:n mukainen yhden vuoden määräaika vahinkoilmoituksen tekemiselle on ollut voimassa vakuutussopimuslain voimaantulosta 1.7.1995 saakka eikä vakuutuksen yleisten ehtojen korvausvaatimuksen vanhentumista koskeva ehtokohta ole esitetyn selvityksen mukaan muuttunut riidan syntymisen jälkeen. Korkeimman oikeuden julkaistujen ratkaisujen KKO 1993:18 ja KKO 2001:135 mukaan sellaiseen sopimusehtojen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee suhtautua varsin pidättyvästi. FINE katsoo, ettei edellytyksiä vanhentumista koskevan vakuutusehdon sovittelulle ole, ottaen huomioon vakuutussopimuslain samansisältöisen säännöksen esitöineen sekä myös sen seikan, että asiakkaana olevalla asunto-osakeyhtiöllä on ollut oikeusturvavakuutuksen vahinkoilmoituksen tekemistä varten käytössään sekä ammatti-isännöitsijän että lakiasiaintoimiston palvelut. FINE ei edellä mainituin perustein suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
Lopputulos
FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Nikunlassi