Tapahtumatiedot
Asiakkaan luottokortti anastettiin Pietarissa ja kortilla tehtiin 20.5.2013 klo 18:23 alkaen oikeudettomia ostoksia yhteissummaltaan 5.251,70 euroa. Pankki vastaanotti asiakkaan sulkuilmoituksen kortista 8.6.2013 klo 08:21.
Suomen Poliisin tutkintailmoitukseen (ilmoitusaika 22.5.2013) kirjatun mukaan asiakkaan lompakko anastettiin Pietarissa housujen taskusta. Asiakas ilmoitti asiasta poliisiasemalla. Asiakas oli nousemassa Pietarissa metroon, kun hänen ympärilleen oli tehty hässäkkää. Tilanteen jälkeen asiakas huomasi housujensa sivutaskussa olleen lompakon hävinneen. Epäillyt olivat nuoria miehiä ja heitä oli 4-5. Lompakossa oli ollut ajokortti, luottokortti ja rahaa 800 euroa ja 5.000 ruplaa.
Asiakkaan valitus Pankkilautakunnalle
Asiakas vaatii pankkia ottamaan vastuun kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta täysimääräisesti.
Asiakas kiistää jyrkästi pankin väitteen, että hänen toimintansa ko. rikoksen yhteydessä olisi ollut törkeän huolimatonta. Kortin tunnusluku ei ollut kukkaron mukana. Kortin historiakin kertoo, että asiakas ei ole käyttänyt kertaakaan luottoa kortiltaan eikä näin ollen pidä mukanaan tunnuslukua lompakossaan.
Asiakas ihmettelee suuresti, että korttia on voitu käyttää ilman kortin tunnuslukua. Asiakas käy Pietarissa useasti työnsä puolessa ja on huomannut, että ilman tunnuslukua kortin käyttö on mahdotonta. Kortilla maksaminen vaatii melkoisen selvityksen ja ennen kaikkea tunnusluvun ennen kuin maksu hyväksytään. Pankin väite, että kortilla tapahtuneet ostot olisivat olleet pienehköjä, ei pidä paikkaansa, sillä esim. 1.170,59 euron maksu ei ole pieni. Kopiot kuiteista osoittavat selkeästi, että niissä olevilla allekirjoituksilla ei ole minkäänlaista yhtäläisyyttä asiakkaan omien allekirjoitusten kanssa.
Katoamisilmoituksessa tapahtuneista virheistä kohdallaan asiakas ei myöskään ymmärrä. Tapahtuman jälkeen soitettiin välittömästi Suomen Luottokuntaan, mutta asiakas ei tiedä numeroa, johon soitettiin, koska samalla kertaa varastettiin myös asiakkaan oma puhelin. Asiakas suomenkielen taitoisena luonnollisesti soitti ko. puhelun.
Edellä mainittuun viitaten asiakas pitää kohtuullisena, että pankki hoitaa osaltaan velvollisuutensa ja vastuunsa. Rikoksen uhriksi joutuneena asiakkaan mielestä pankki on myös vastuussa, jos pankin myöntämää korttia voi käyttää ilman tunnuslukua.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
Kortin käyttämisestä ja maksunsaajien huolellisuusvelvoitteesta
Pankki on käynyt läpi asiakkaan reklamoimien tapahtumien tiedot korttijärjestelmästään. Kortilla on tehty kahdenlaisia tapahtumia: Veloittajan Mobile software/Openbit veloitukset ovat Internet-maksuja, jotka on hyväksytty pankin yleisten korttiehtojen mukaisesti antamalla veloittajalle kortin tiedot, eli korttinumero, voimassaoloaika sekä kortin kääntöpuolella oleva kolminumeroinen tarkistusluku. Internet-maksuissa veloittaja on lisäksi velvollinen tarkistamaan ennen maksutapahtuman toteuttamista, ettei maksamiseen käytettyä korttia ole ilmoitettu kadonneeksi tai muuten suljettu, sekä tekemään reaaliaikaisen katevarmennuksen, jolla varmistetaan että kortin luottoraja riittää kattamaan oston. Internet-ostoja on tehty yhteensä 40,92 eurolla. Suurin yksittäinen Internet-osto on ollut suuruudeltaan 25,38 euroa ja muut ostot 2,59 euroa/osto.
Ottaen huomioon, että Internet-ostot ovat olleet näin pieniä, pankki katsoo, että maksunsaaja on menetellyt riittävän huolellisesti tarkistamalla edellä kerrotut tiedot ostojen yhteydessä.
Muiden tapahtumien osalta Nets Oy (entinen Luottokunta) on pankin asiaa koskevan tiedustelun johdosta todennut, että kortin tapahtumat (24 kpl) ovat sirutapahtumia, jotka on asianmukaisesti varmennettu eli kaikilla tapahtumilla on varmennustunnus. Lisäksi Nets on ilmoittanut, että kaikki tapahtumat on kuitattu allekirjoittamalla. Kortin siru on siis luettu maksupäätteessä oston yhteydessä ja täten varmennettu, ettei korttia ole suljettu, katoamisilmoitusta ole tehty eikä luottorajaa ole ylitetty ja summa on sitten hyväksytty allekirjoituksella.
Pankin yleisten korttiehtojen mukaan pankilla on oikeus maksaa kortinhaltijan puolesta ne kauppa- tai muiden liikkeiden saatavat, jotka ovat syntyneet kortinhaltijan käyttäessä korttiaan ja jotka kortinhaltija on hyväksynyt maksettavaksi allekirjoituksellaan tai salaisella tunnusluvulla tai käyttämällä muutoin korttiaan maksuperusteen synnyttävällä tavalla. Tunnusluvun käyttö ei siis ole välttämätön edellytys kortin käyttämiselle. Hyväksyminen voidaan korttiehtojen mukaan suorittaa myös allekirjoituksella.
Tässä tapauksessa korttiostojen maksunsaajat ovat varmentaneet kaikki puheena olevat korttiostot ja siten tarkistaneet, että korttia ei ole suljettu eikä katoamisilmoitusta ole tehty ja että tilillä on katetta ostoksille. Kansainvälisten luottokorttiyhtiöiden ehdoissa vähittäismyyntiliikkeille ei ole asetettu erityistä velvollisuutta tarkistaa ostajan henkilöllisyyttä jokaisen ostotapahtuman yhteydessä. Nämä ehdot edellyttävät kortinhaltijan henkilöllisyyden tarkistamista maksunsaajan toimesta ainoastaan silloin, kun on syytä epäillä kortin väärinkäyttöä tai on kyse euromääräisesti huomattavan suurista ostoista. Tätä linjausta tukee korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:1994:82. Turun hovioikeus on 24.5.2005 (Drno S 05/229) antamassaan ratkaisussa, jossa on ollut kyse varastetun luottokortin väärinkäyttöä koskevasta asiasta, todennut, että "vähittäismyyntiliikkeet olivat omalta osaltaan noudattaneet kansainvälisiä luottokorttiehtoja ja niiden edellyttämää huolellisuutta tarkistamalla, että luottokorttia ei ollut ilmoitettu kadonneeksi ja että luottokortti oli ollut maksuvälineenä kunnossa". Tässä tapauksessa myyjäliike on toiminut hovioikeuden ratkaisussa mainitulla tavalla.
Käytännön syistä kortin ja maksutapahtuman kuittauksen allekirjoituksien yhteneväisyydelle ei voida asettaa kovin korkeita vaatimuksia eikä allekirjoitusten pienten eroavaisuuksien voida katsoa edellyttävän myyjäliikkeeltä erityisiä jatkotoimenpiteitä. Koska asiakkaan kortilla tehdyt tapahtumat ovat jakaantuneet useisiin eri toimipaikkoihin, ei mikään viittaa siihen, että ostotapahtuman vastaanottajilla olisi ollut syytä epäillä kortin oikeudetonta käyttöä kyseisissä tapahtumissa. Kortin vastaanottajalle on ollut allekirjoituksen vertailukohtanaan vain kortti, eikä asiakkaan allekirjoituksen muodon todentavia muita dokumentteja. Asiakkaan maksukortti ei ole enää käytettävissä allekirjoitusten vertailun suorittamiseksi, mutta ostotositteissa olevia allekirjoituksia voidaan verrata esimerkiksi asiakkaan laatimassa valituksessa olevaan allekirjoitukseen tai asiakkaan pankissamme allekirjoittamiin sopimuksiin. Pankki katsoo, että ostotositteissa olevat allekirjoitukset eivät näytä poikkeuksellisilta, eikä niiden ja asiakkaan allekirjoituksen välillä ole sellaisia erovaisuuksia, joihin myyjäliikkeiden olisi tullut puuttua. Koska tehdyt maksut eivät ole olleet kansainvälisellä maksukortilla tehdyiksi maksutapahtumiksi poikkeuksellisen suuria, ei maksun vastaanottajilla asiassa saadun selvityksen mukaan muutoinkaan voida katsoa olleen erityistä syytä epäillä, että kyse olisi kortin oikeudettomasta käytöstä, eikä heidän siten voida edellyttää tarkastaneen maksajan henkilöllisyyttä.
Mainituin perustein pankki katsoo, että mikään ei viittaa siihen, että kortin vastaanottamisessa olisi toimittu huolimattomasti, eikä kyseessä olevien kertaostojen tekemistä voi siten lukea kortin vastaanottajan syyksi. Pankin tiedossa ei ole sellaisia olosuhteita, joiden perusteella maksunsaajalla olisi ollut erityistä aihetta epäillä maksuvälineen hallintaa ja käyttöä oikeudettomaksi. Todettakoon vielä, että asiakkaalta varastettujen tavaroiden joukossa oli myös hänen ajokorttinsa, jonka vuoksi on mahdollista, että kortin väärinkäyttäjä on esittänyt korttia käyttäessään myös tämän ajokortin.
Katoamisilmoituksen tekemisestä
Asiakas on reklamaatiossaan kertonut kortin katoamisilmoituksen tekemisestä näin: "Tapauksen jälkeen välittömästi soitettiin Suomen luottokuntaan mutta en itse tiedä numeroa mihin soitettiin koska samalla kertaa varastettiin myös oma kännykkäni."
Pankki on tarkistanut Nets Oy:ltä, onko pankkien yhteiseen sulkupalveluun tullut puhelua, joka olisi koskenut asiakkaan korttia. Nets Oy ei ole kuitenkaan löytänyt 20.5.2013 tehtyä sulkuilmoitusta tietokannastaan asiakkaan henkilötunnuksella tai asiakkaan kertoman puhelun ajankohdan perusteella. Katoamisilmoitusta ei tällöin ole tehty myöskään pankille.
Mikäli kortti katoaa tai joutuu sivullisen haltuun, tulee kortinhaltijan ilman aiheetonta viivytystä tehdä katoamisilmoitus puhelimitse pankkien yhteiseen sulkupalveluun. Kortinhaltijan vastuu sopimusvelvoitteiden noudattamisesta, kuten esimerkiksi katoamisilmoituksen tekemisestä, ei ole siirrettävissä kolmannelle ilman pankin suostumusta. Mikäli kortinhaltija niin sanotusti käyttää suoritusapulaista katoamisilmoituksen tekemisessä, eli pyytää jotakuta kolmatta tekemään katoamisilmoituksen puolestaan, vastaa kortinhaltija tällaisen henkilön toiminnasta kuin omastaan.
Hallituksen esityksessä maksupalvelulaiksi (HE 169/2009 vp s. 70) todetaan katoamisilmoituksen tekemistä koskevan 54 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että maksuvälineen haltijalla on näyttövelvollisuus siitä, että hän on tehnyt pykälässä tarkoitetun ilmoituksen.
Asiakas ei ole kertonut reklamaatiossaan pankille tai alkuperäisessä valituksessaan Pankkilautakunnalle tarkemmin sitä, kuka katoamisilmoituksen olisi tehnyt. Hän on kuitenkin kertonut, ettei hänen tiedossaan ole edes se, mihin numeroon katoamisilmoitus olisi yritetty hänen pyynnöstään tehdä. Asiakas itse on ilmoittanut korttinsa kadonneeksi vasta 8.6.2013 asioidessaan pankin asiakaspalvelupisteessä. Tuolloin kortti on ollut jo suljettu pankin toimesta luottorajan ylityksen vuoksi.
Koska asiakas ei ole tehnyt katoamisilmoitusta viipymättä kortin katoamisen havaittuaan, tai mitenkään varmistunut siitä, että katoamisilmoitus olisi tullut hänen pyynnöstään tehdyksi jonkun kolmannen toimesta, ennen kuin yli kaksi viikkoa kortin katoamisen jälkeen, katsoo pankki, että asiakas on laiminlyönyt kortin katoamisilmoituksen tekemisen tavalla, joka kokonaisuutena arvioiden on ollut törkeän huolimaton.
Yhteenveto
Korttiostojen maksunsaajat ovat varmentaneet korttiostot ja siten tarkistaneet, ettei korttia ole suljettu, katoamisilmoitusta ole tehty eikä luottorajaa ole ylitetty. Maksunsaajat on tällä tavoin toimimalla riittävän huolellisesti ja kuluttajansuojalain vaatimin tavoin varmistautuneet kortinesittäjän oikeudesta esittää kortti.
Koska asiakas on ilmoittanut kortin kadonneeksi vasta 19 päivän kuluttua siitä, kun hän oli havainnut kortin joutuneen sivullisen haltuun, katsoo pankki, että asiakkaan toiminta on ollut kokonaisuutena arvioiden törkeän huolimatonta, ja asiakas vastaa näin ollen kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta kokonaisuudessaan.
Selvitykset
Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- Suomen poliisin tutkintailmoitus (ilmoitusaika 22.5.2013) ja rikosilmoitus Venäjän poliisille
- Asiakkaan ystävän venäjänkielinen lausunto tapahtumista ja asiakkaan lausunnosta tekemä vapaa käännös. Käännöksen mukaan asiakkaan ystävä kertoo lausunnossaan soittaneensa tyttärelleen ja pyytäneensä etsimään internetistä Suomen Luottokunnan numeron, jotta he voisivat soittaa ryöstetystä luottokortista.
- korttiehdot
- asiakkaan 21.3.2011 allekirjoittama yhdistelmäkorttihakemus/-sopimus
- tilisopimus
- asiakkaan 8.6.2013 allekirjoittama debit-korttihakemus/-sopimus
- kuittikopioita oikeudettomista korttitapahtumista
Pankkilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa on kysymys siitä, miten vastuu asiakkaan kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta jakautuu asiakkaan ja pankin välillä. Asiakas kiistää toimineensa törkeän huolimattomasti ja asiakkaan mielestä myös pankki on vastuussa, jos pankin myöntämää korttia voi käyttää ilman tunnuslukua. Pankki toteaa, että korttiehtojen mukaan korttimaksut voidaan hyväksyä maksettaviksi allekirjoituksella tai salaisella tunnusluvulla tai käyttämällä muutoin korttia maksuperusteen synnyttävällä tavalla. Pankki katsoo maksunsaajien toimineen riittävän huolellisesti ja asiakkaan toiminnan olleen törkeän huolimatonta, koska hän on ilmoittanut kortin kadonneeksi vasta 19 päivän kuluttua, ja että näin ollen asiakas vastaa kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta kokonaisuudessaan.
Sovellettavat lainkohdat ja korttiehdot
Maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen haltijan on käytettävä maksuvälinettä sen myöntämistä ja käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Erityisesti hänen on kohtuullisin toimenpitein huolehdittava maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista.
Lain 54 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen haltijan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.
Lain 55 §:n mukaan palveluntarjoajan on huolehdittava siitä, että maksuvälineen haltijalla on mahdollisuus tehdä milloin tahansa palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle ilmoitus maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toiseen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.
Lain 56 §:n mukaan palveluntarjoajan on estettävä maksuvälineen käyttö, kun maksuvälineen haltija on ilmoittanut maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.
Lain 62 §:n mukaan maksupalvelun käyttäjä, joka on tehnyt maksuvälinettä koskevan sopimuksen palveluntarjoajan kanssa, vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos:
1) hän tai muu maksuvälineen haltija on luovuttanut maksuvälineen sen käyttöön oikeudettomalle;
2) maksuvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu siitä, että hän tai muu maksuvälineen haltija on huolimattomuudesta laiminlyönyt 53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa; taikka
3) hän tai muu maksuvälineen haltija on laiminlyönyt ilman aiheetonta viivytystä ilmoittaa palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.
Maksupalvelun käyttäjän vastuu maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on enintään 150 euroa. Tätä rajoitusta ei sovelleta, jos maksupalvelun käyttäjä tai muu maksuvälineen haltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.
Pykälän 3 momentin mukaan maksupalvelun käyttäjä ei vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä 1) siltä osin kuin maksuvälinettä on käytetty sen jälkeen, kun palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle on ilmoitettu maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä; 2) jos palveluntarjoaja on laiminlyönyt huolehtia siitä, että maksuvälineen haltijalla on mahdollisuus tehdä milloin tahansa em. ilmoitus; tai 3) jos maksunsaaja ei ole maksuvälinettä käytettäessä asianmukaisesti varmistunut maksajan oikeudesta käyttää maksuvälinettä.
Sen estämättä, mitä pykälän 3 momentissa säädetään, maksupalvelun käyttäjä on vastuussa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä, jos hän tai muu maksuvälineen haltija on tahallaan tehnyt väärän ilmoituksen tai toiminut muuten petollisesti.
Pankin yleisten korttiehtojen kohta, joka koskee kortinhaltijan vastuuta kortin oikeudettomasta käytöstä, vastaa maksupalvelulain 62 §:n kuluttajan hyväksi pakottavia säännöksiä.
Pankin yleisissä korttiehdoissa asiakas on kortinhaltijana sitoutunut säilyttämään korttiaan huolellisesti ja erillään tunnusluvusta. Korttiehtojen mukaan kortinhaltijan on seurattava säännöllisesti kortin tallella oloa olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Tunnuslukua tulee säilyttää niin, ettei sivullisella ole mahdollista saada sitä tietoonsa. Kortinhaltija sitoutuu hävittämään pankista saamansa tunnusluvun sekä sitoutuu olemaan kirjoittamatta tunnuslukua ylös helposti tunnistettavaan muotoon. Kortinhaltijan tulee näppäillessään tunnuslukua suojata näppäimistö kädellään siten, ettei sivullisen ole mahdollista nähdä käytettävää näppäinyhdistelmää. Kortin katoamisesta, joutumisesta sivullisen haltuun, oikeudettomasta käytöstä tai tunnusluvun joutumisesta sivullisen tietoon on viipymättä ilmoitettava pankille.
Ratkaisun perustelut
Asiakkaan ja pankin välisen vastuunjaon ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava, voidaanko kortin oikeudettoman käytön katsoa johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin ja korttiehtojen mukaiset velvollisuutensa, ja onko asiakkaan mahdollinen huolimattomuus törkeää. Koska tässä tapauksessa asiakkaan on esitetty menetelleen huolimattomasti yksinomaan sulkuilmoituksen tekemistä koskevan velvollisuutensa suhteen, lautakunnan ratkaistavaksi jää, milloin asiakkaan voidaan katsoa tehneen sulkuilmoituksen ja minkä asteista asiakkaan mahdollinen huolimattomuus sulkuilmoituksen tekemisessä on ollut. Edelleen lautakunnan on arvioitava, voidaanko korttimaksut vastaanottaneiden maksunsaajien katsoa varmistuneen asianmukaisesti maksajan oikeudesta käyttää korttia.
Maksupalvelulain 62 § 3 mom 1 kohta ja vastuun päättyminen sulkuilmoitukseen
Pankkilautakunta toteaa, että maksupalvelulain 62 §:n 1 momentissa on lueteltu tyhjentävästi ne tilanteet, joissa kortinhaltija oman menettelynsä johdosta voi joutua vastaamaan korttinsa oikeudettomasta käytöstä. Momentissa luetellut kolme kortinhaltijan menettelyä koskevaa kohtaa ovat vaihtoehtoisia ja niistä yhdenkin toteutuminen riittää synnyttämään kortinhaltijan vastuun. Kortin luovuttamista koskevan 1 kohdan tilanteessa kortinhaltijan vastuu on täysimääräinen, mutta maksupalvelulain 62 §:n 2 momentin mukaan 1 momentin 2 ja 3 kohdissa kortinhaltijan vastuu rajoittuu 150 euroon, ellei kortinhaltija ole toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti, ts. näiden säännösten kohdalla arvioitavaksi tulee aina kortinhaltijan mahdollisen huolimattomuuden aste. Näin ollen kortinhaltijan täysimääräisen vastuun kortin oikeudettomasta käytöstä riittää synnyttämään se, että 1) hän luovuttanut kortin sivulliselle, 2) kortin oikeudettoman käytön voidaan katsoa johtuneen hänen törkeästä huolimattomuudestaan korttiehtojen noudattamisessa, taikka 3) hän on laiminlyönyt tehdä katoamisilmoituksen kortistaan ja tämä osoittaa törkeää huolimattomuutta.
Pankkilautakunta toteaa, että maksupalvelulain 62 §:n 3 momentin 1 kohdan, jonka mukaan kortinhaltija ei vastaa kortin oikeudettomasta käytöstä siltä osin kuin korttia on käytetty sen jälkeen, kun pankille tai sen nimeämälle muulle taholle on ilmoitettu kortin katoamisesta, soveltaminen ei - samoin katoamisilmoitusta koskevan - 62 §:n 1 momentin 3 kohdan tavoin edellytä kortinhaltijan huolellisuuden arviointia. Tältä osin ratkaisevaa kortinhaltijan vastuun katkeamisen kannalta on siis se tosiasiallinen ajankohta, jona ko. ilmoitus on saapunut palveluntarjoajalle tai sen ilmoittamalle taholle.
Tapauksessa saadun selvityksen perusteella Pankkilautakunta katsoo, että pankki on vastaanottanut sulkuilmoituksen asiakkaan kortista vasta asiakkaan asioidessa pankin palvelupisteessä 8.6.2013 klo 08:21 ja että näin ollen maksupalvelulain 62 §:n 3 momentin 1 kohta ei rajoita asiakkaan vastuuta nyt käsiteltävinä olevista ennen ko. sulkuaikaa tehdyistä korttimaksuista. Lautakunta vielä korostaa, että tältä osin sillä, onko asiakas 20.5.2013 heti anastuksen jälkeen tehtyjen soittojen jälkeen ollut siinä käsityksessä, että kyseessä oleva kortti on suljettu, ja voidaanko asiakkaan tämän johdosta katsoa toimineen huolellisesti katoamisilmoituksen tekemistä koskevan huolellisuusvelvoitteensa suhteen, ei ole merkitystä.
Maksupalvelulain 62 §:n 1 momentin 3 kohta ja kortinhaltijan huolellisuus
Maksupalvelulain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 169/2009 vp) mukaan myös katoamisilmoituksen laiminlyönti voi yksittäistapauksessa osoittaa tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Näin on esimerkiksi silloin, kun maksuvälineen haltija havaittuaan maksuvälineen katoamisen tietoisesti laiminlyö katoamisilmoituksen tekemisen kokonaan tai viivyttelee sen tekemisessä niin pitkään, että hänen menettelynsä voidaan katsoa osoittavan selvää piittaamattomuutta palveluntarjoajan eduista.
Pankkilautakunta toteaa tässä tapauksessa pankin vastaanottaneen asiakkaan sulkuilmoituksen kortista 19 päivää kortin anastuksen jälkeen ja asiakkaan näin ollen laiminlyöneen maksupalvelulain 54 §:n 1 momentin ja korttiehtojen mukaista velvollisuuttaan ilmoittaa pankille ilman aiheetonta viivytystä kortin joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun. Asiakas katsoo, ettei hän ole tältä osin kuitenkaan toiminut huolimattomasti, koska hän on kortin anastuksen jälkeen tehtyjen puhelujen jälkeen jäänyt siihen käsitykseen, että hänen korttinsa olisi suljettu.
Pankkilautakunta katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella jäävän osittain epäselväksi, mihin asiakas ja hänen ystävänsä ovat lompakon anastuksen jälkeisessä tilanteessa soittaneet ja mikä on ollut näiden puheluiden sisältö. Tästä huolimatta Pankkilautakunta katsoo saadun kokonaisselvityksen perusteella uskottavaksi, että asiakas on lompakon anastuksen jälkeen pyrkinyt sulkemaan korttinsa ja on em. puheluiden jälkeen jäänyt myös siihen käsitykseen, että hänen korttinsa olisi suljettu ja sen oikeudeton käyttö olisi siten estetty. Koska pankille ei tuossa vaiheessa tosiasiassa kuitenkaan ole tehty kortin sulkuilmoitusta, katsoo Pankkilautakunta tarkemman selvityksen puuttuessa asiakkaan väärinkäsityksen ja kortin sulkematta jättämisen johtuneen asiakkaan huolimattomuudesta. Ottaen huomioon asiakkaan pyrkimys heti lompakon anastuksen jälkeen sulkea kortti ja hänelle tästä jäänyt väärä oletus kortin sulkemisesta, Pankkilautakunta katsoo edelleen, ettei tässä tapauksessa ja näissä olosuhteissa asiakkaan viivästyksen sulkuilmoituksen tekemisessä voida yksinään katsoa osoittavan asiakkaan selvää piittaamattomuutta pankin eduista eikä siten myöskään törkeää huolimattomuutta. Näin ollen asiakkaan vastuu kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta rajoittuu 150 euroon.
Maksunsaajan huolellisuus
Vaikka kortinhaltijan katsottaisiin menetelleen huolimattomasti, ei hän ole vastuussa kortin oikeudettomasta käytöstä, jos voidaan katsoa, että maksunsaaja ei ole maksuvälinettä käytettäessä asianmukaisesti varmistunut maksajan oikeudesta käyttää maksuvälinettä.
Koska tässä tapauksessa asiakkaan vastuu 5.251,70 euron kokonaisvahingosta rajoittuu jo edellä esitetyn mukaisesti 150 euroon, olisi maksunsaajien tullut laiminlyödä velvollisuuksiaan maksuja vastaanotettaessa yli 5101,70 euron arvoisten ostojen osalta eli kaikkien tai lähes kaikkien oikeudettomien maksutapahtumien yhteydessä, jotta maksunsaajien menettelyllä olisi vaikutusta asiakkaan vastuuseen oikeudettomista maksutapahtumista.
Pankkilautakunta toteaa, ettei luottokorttimaksujen vastaanottajille voida käytännön syistä, luottokorttijärjestelmän luonteen ja sujuvuuden vuoksi edellyttää nykyisiä käytäntöjä pidemmälle meneviä varotoimia. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään (KKO 1994:82) katsonut varmistusmenettelyn, jossa verrataan nimikirjoituksia ja varmistetaan maksu, olevan kuluttajasuojalain kannalta riittävä. Korkeimman oikeuden mukaan pidemmälle meneviä varotoimia, kuten henkilöllisyyden tarkastamista, voidaan edellyttää ainoastaan silloin, kun myyjällä on erityistä syytä epäillä luottokortin hallintaa ja käyttöä oikeudettomaksi. Maksupalvelulain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 169/2009 vp) on nimenomaisesti todettu em. ratkaisusta ilmenevien seikkojen soveltuminen myös nykylainsäädäntöön. Edelleen hallituksen esityksen mukaan maksunsaajan voidaan kuitenkin edellyttää tarkistavan maksutilanteessa läsnä olevan maksajan henkilöllisyyden ainakin silloin, kun maksunsaajalla on olosuhteiden perusteella erityistä aihetta epäillä maksuvälineen hallintaa ja käyttöä oikeudettomaksi. Tätä arvioitaessa on muun ohella kiinnitettävä huomiota maksutapahtuman rahamäärän suuruuteen.
Tapauksessa korttiostojen maksunsaajat ovat varmentaneet kaikki kyseessä olevat korttiostot ja siten tarkistaneet, että korttia ole suljettu eikä katoamisilmoitusta ole tehty ja että tilillä on katetta ostoksille. Näin ollen arvioitavaksi jää, voidaanko maksunsaajien niiltä edellytetyn käytännön mukaisesti katsoa verranneen kortissa olevaa nimikirjoitusnäytettä ostotositteissa oleviin ja onko maksunsaajilla allekirjoitusten erilaisuuden vuoksi tai muutoin ollut erityistä syytä epäillä kortin käyttöä oikeudettomaksi ja tällä perusteella tullut tarkastaa kortinkäyttäjän henkilöllisyys.
Maksun vastaanottajien huolellisuusarvioinnissa Pankkilautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään katsonut, että käytännön syistä allekirjoituksien yhteneväisyydelle ei voida asettaa kovin korkeita vaatimuksia eikä allekirjoitusten pienten eroavaisuuksien voida katsoa edellyttävän myyjäliikkeeltä erityisiä jatkotoimenpiteitä. Kuluttajansuojalain esitöissä (HE 88/1985) aikanaan esitetyn mukaan myyjän voitaisiin katsoa laiminlyöneen varmistamisvelvollisuutensa, jos kortissa oleva nimikirjoitusnäyte on selvästi erilainen kuin tositteessa, mikä on edelleen maksupalvelulain esitöissä (HE 169/2009 vp) vahvistettu soveltuvaksi. Pankkilautakunta katsoo, että esimerkiksi allekirjoitusten eri nimi tai tekstilaji ovat eroja, jotka huolellisen maksunsaajan tulisi havaita myös nopearytmisessä kassatyöskentelyssä.
Tapauksessa asiakkaan maksukortti ei ole enää käytettävissä allekirjoitusten vertailun suorittamiseksi, mutta ostotositteissa olevia allekirjoituksia voidaan verrata esimerkiksi asiakkaan valituksessa olevaan allekirjoitukseen, jonka voidaan olettaa vastaavan asiakkaan anastetussa kortissa ollutta allekirjoitusnäytettä. Vaikka ostotositteissa olevien allekirjoitusten ja asiakkaan valituksessa olevan allekirjoituksen voidaan nyt todeta eroavan – ostotositteesta riippuen enemmän tai vähemmän – toisistaan, Pankkilautakunta katsoo kuitenkin, etteivät ostotositteissa olevat allekirjoitukset näytä poikkeuksellisilta ja ettei allekirjoitusten välillä ole sellaisia eroavaisuuksia, joihin myyjäliikkeiden olisi tullut kansainvälisellä maksukortilla tehtyjen maksutapahtumien suuruuskaan huomioiden puuttua ainakaan siinä laajuudessa, että maksunsaajien mahdollisilla laiminlyönneillä olisi tässä tapauksessa merkitystä asiakkaan jo edellä 150 euron rajattuun vastuuseen.
Koska edellä on jo maksupäätteellä tehtyjen yhteensä 5.210,78 euron ostojen kohdalla todettu, ettei maksunsaajien menettelyllä ole vaikutusta asiakkaan 150 euroon rajautuvaan vastuuseen kortin oikeudettomasta käytöstä, ei Pankkilautakunnan ole asiakkaan ja pankin välisen vastuunjaon ratkaisemiseksi enää tarpeen arvioida maksunsaajan huolellisuutta yhteensä 40,92 euron internet-ostojen yhteydessä.
Ratkaisu
Pankkilautakunta katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella kortin oikeudettoman käytön tapahtuneen ennen kuin asiakas on tehnyt maksupalvelulain 54 §:n mukaisen ilmoituksen kortistaan (8.6.2013 klo 08:21). Näin ollen maksupalvelulain 62 §:n 3 momentin 1 kohta ei rajoita asiakkaan vastuuta riitautetuista korttitapahtumista.
Edelleen Pankkilautakunta katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella asiakkaan kortin oikeudettoman käytön johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 54 §:n ja korttiehtojen mukaista velvollisuuttaan ilmoittaa kortin katoamisesta pankille ilman aiheetonta viivytystä. Olosuhteet ja asiassa saatu kokonaisselvitys huomioiden Pankkilautakunta kuitenkin katsoo, ettei tämä asiakkaan velvollisuuden laiminlyönti yksinään osoita maksupalvelulaissa tarkoitettua törkeää huolimattomuutta. Näin ollen asiakkaan vastuu kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta rajoittuu 150 euroon.
Pankkilautakunta katsoo lisäksi, etteivät maksunsaajat ole korttimaksuja vastaanottaessaan laiminlyöneet velvollisuuttaan varmistua asianmukaisesti maksajan oikeudesta käyttää maksuvälinettä tavalla, joka vaikuttaisi asiakkaan vastuuseen tässä tapauksessa.
Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta suosittaa, että pankki ottaa kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneen vahingon vastatakseen siltä osin kuin se ylittää 150 euroa.
Pankkilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Sillanpää, jäsenet Kallio ja Lehtonen sekä varajäsen Railas. Sihteerinä toimi Hidén.
PANKKILAUTAKUNTA