Tapahtumatiedot
Asiakkaan aviopuoliso haki asiakkaan pankkitunnuksilla joustoluottoa 15.4.2010 2.800 euroa, jonka jälkeen hän haki lisäluottoa kolme kertaa: 11.6.2010 7.265 euroon, 2.8.2010 14.649 euroon ja 13.9.2010 20.424 euroon. Luottoa nostettiin aviopuolisoiden yhteiselle tilille kolmessa erässä: 23.4.2010 2.000 euroa, 15.6.2010 4.500 euroa ja 4.8.2010 7.500 euroa eli yhteensä 14.000 euroa.
Aviopuoliso oli ottanut huhtikuussa asiakkaan tunnuslukutaulukon käyttöönsä, minkä vuoksi asiakkaalle tilattiin uusia tunnuslukutaulukoita 28.4., 17.5. ja 12.7.2010. Aviopuoliso otti käyttöönsä myös tilatut tunnuslukutaulukot.
Asiakas nosti aviopuolisoaan vastaan rikossyytteen. Aviopuoliso myönsi käräjäoikeudessa ottaneensa asiakkaan pankkitunnukset, tyhjentäneensä asiakkaan tilin ja ottaneensa asiakkaan nimiin joustoluottoa pankista. Aviopuoliso tuomittiin käräjäoikeudessa 26.5.2011 maksuvälinepetoksesta ja törkeästä petoksesta 10 kuukauden ehdolliseen vankeuteen sekä korvaamaan asiakkaalle oikeudettomasta luoton nostamisesta aiheutuneesta vahingosta 14.800 euroa sekä oikeudettomista tilisiirroista kuluineen 4.860 euroa.
Pankki perii asiakkaalta 14.463,42 euron luottoa, jolle oli 23.2.2011 kertynyt korkoja ja kuluja 475,33 euroa.
Asiakkaan valitus Pankkilautakunnalle
Syksyllä 2009 asiakkaan aviopuoliso oli käynyt henkilökohtaisen pankkineuvojansa luona neuvottelemassa itselleen lisälainan ottamilleen pikavipeille ja kertonut hänelle peliriippuvuudestaan. Pankkineuvoja myönsi aviopuolisolle tuolloin lisälainan ja pyytänyt häntä kertomaan tilanteestaan asiakkaalle. Aviopuoliso ei kuitenkaan kertonut mitään asiasta asiakkaalle, ennen kuin tilanne selvisi hänelle koko laajuudessaan 13.10.2010.
Asiakas säilytti tunnuslukutaulukkoaan lehtikansion, jossa säilytettiin maksettuja laskuja, pohjalla. Käyttäjätunnuksen hän oli kirjoittanut vanhaan kalenteriinsa erillisenä numerosarjana ilman mitään selvitystä numerosta. Kalenteriaan hän säilytti lipaston laatikossa kirjekuorien ja askartelutarvikkeiden alla. Lomamatkojen ajaksi sekä silloin, kun heillä kävi vieraita, asiakas on piilottanut tunnuslukutaulukon yöpöydän laatikkoon.
Asiakkaan aviopuoliso on kertonut asiakkaalle tienneensä, missä asiakas säilytti tunnuslukutaulukkoaan ja oli osannut etsiä sen sieltä. Lisäksi hän kertoi nähneensä, kun asiakas oli katsonut vanhasta kalenteristaan käyttäjätunnustaan. Aviopuoliso oli etsinyt lipastosta asiakkaan vanhan kalenterin ja löytänyt sieltä hänen käyttäjätunnuksensa. Asiakas ihmettelee, miten normaalissa avioliitossa olisi kuulunut tunnuksia säilyttää, ettei aviopuoliso pääsisi niihin käsiksi.
Asiakas on viimeisen kerran käyttänyt tunnuslukutaulukkoaan 7.4.2010. Asiakas oli sairaslomalla 20.–23.4.2010 ja teki suursiivouksen. Seuraavalla viikolla, kun hänen piti maksaa laskuja, hän ei löytänyt tunnuslukutaulukkoaan. Asiakas epäili sen kadonneen siivouksen yhteydessä. Asiakas tilasi uuden taulukon 28.4.2010 ja kertoi vanhan kadonneen siivouksen yhteydessä.
Asiakas sai uuden taulukon arviolta toukokuussa, mutta se ei toiminut. Asiakas ilmoitti pankille taulukon toimimattomuudesta ja asiakkaalle luvattiin lähettää uusi taulukko. Taulukko ei toiminut, koska se oli mennyt sekaisin aviopuolison taulukon kanssa. Aviopuoliso oli kertomansa mukaan repinyt omaksi luulemansa asiakkaan taulukon. Pankin toimihenkilö lupasi puhelimessa 17.5.2010 lähettää heille uudet taulukot.
Uusia tunnuslukutaulukoita ei kuitenkaan tullut. Asiakkaan aviopuoliso sanoi olleensa yhteydessä pankkiin asiasta. Pankista oli aviopuolison mukaan kerrottu, että heillä on käynyt tietoliikennekatkos, jonka vuoksi tunnuslukutaulukot ovat jääneet lähtemättä useammalle sadalle asiakkaalle. Kestäisi jonkun aikaa ennen kuin taulukot tulisivat heille. Aikaa kului ja asiakas kyseli asiasta aviopuolisoltaan, joka kertoi asioineensa muun muassa pankin konttorissa ja että asiaa selvitettiin. Asiakas ihmetteli kovasti pankin toimintaa.
Asiakas sai kesä–heinäkuussa pankista kirjeen uudella sukunimellään (asiakas ja hänen aviopuolisonsa olivat menneet naimisiin 20.2.2010, jolloin asiakas otti aviopuolison sukunimen), mutta sisällä olevassa uudessa kortissa olikin hänen vanha sukunimensä. Asiakas soitti kortista pankkiin ja samalla kertoi, että he olivat olleet ilman pankkitunnuksia jo useamman kuukauden. Pankin toimihenkilö ihmetteli kovasti pankkitunnusasiaa ja kertoi, ettei asiakkaalle ollut lähetetty uutta tunnuslukutaulukkoa, mutta hänen aviopuolisolleen oli. Aviopuoliso kertoi asiakkaalle, että hän oli käynyt edellisellä viikolla pankin konttorissa, jossa oli molemmille luvattu lähettää uudet taulukot. Toimihenkilö lupasi lähettää asiakkaalle uuden tunnuslukutaulukon.
Pankkitoimihenkilö ei tuolloin kertonut asiakkaalle, ettei heillä ollut ollut asiakkaan aviopuolison keksimää tietoliikennekatkosta tai muuta ongelmaa. Asiakas kertoi myös, ettei ollut käyttänyt pankkitunnuksiaan sitten kevään jälkeen. Toimihenkilö ei ole kertaakaan sanonut asiakkaalle, että hänen pankkitunnuksiaan käytettiin koko ajan.
Asiakas oli aviopuolisoineen kesälomalla 16.7.–13.8.2010, josta ensimmäiset kolme viikkoa poissa kotoa. Asiakas ei saanut soittoa pankista loman aikana eikä uutta tunnuslukutaulukkoa. Asiakas ajatteli, että asiaa tulisi selvittää pankin konttorissa. Aviopuoliso kuitenkin kertoi, että hänellä oli hiljaisempaa töissä ja hän kävisi hoitamassa asian pankin konttorissa. Aviopuoliso kertoi, että korttiasia oli selvinnyt, mutta pankkitunnusten kanssa oli edelleen epäselvää ja että asiaa selvitetään pankissa.
Asiakas ihmetteli edelleen tunnuslukutaulukon puuttumista aviopuolisolleen. Aviopuoliso kertoi hoitavansa asiaa itse, etteivät molemmat koheltaisi asioita samanaikaisesti. Asiakas meni 13.10.2010 nostamaan automaatilta tililtään 40 euroa ja samalla tarkasti tilinsä saldon, joka näytti jotain ihan muuta kuin mitä asiakas sen uskoi olevan. Asiakas tarkasti tilitietonsa maksuautomaatista ja huomasi sen tyhjentyneen huimaa vauhtia. Asiakas soitti hätääntyneenä aviopuolisolleen, joka sanoi välittömästi tehneensä kauheita asioita ja että hänen täytyy niistä asiakkaalle kertoa. Kotona asiakkaalle selvisi, että hänen aviopuolisonsa oli ottanut huhtikuussa asiakkaan pankkitunnukset käyttöönsä ja sen jälkeen postissa tulleet tunnuslukutaulukot.
Kaikki huhtikuun lopusta lokakuun puoliväliin asti tehdyt verkkopankkitoiminnat ovat aviopuolison tekemiä. Asiakas ei ole päässyt näkemään tuona aikana heidän yhteisen tilinsä eikä oman säästötilinsä tietoja, vaan on uskonut niiden olevan turvassa, kun kerran pankissa on ongelmia tunnuslukutaulukon toimittamisessa. Pienen patistelun jälkeen aviopuoliso luovutti asiakkaalle takaisin postissa saamansa voimassa olevan tunnuslukutaulukon.
Asiakas sai 17.3.2011 perintätoimistolta kirjeen, jossa vaadittiin asiakasta maksamaan 23.2.2011 mennessä 14.938,75 euroa. Asiakas katsoo toimineensa huolellisesti tunnuslukutaulukon ja käyttäjätunnuksen säilyttämisessä. Asiakas vaatii pankkia luopumaan velan perinnästä häneltä.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
Asiakkaan aviopuoliso on hakenut asiakkaan pankkitunnuksilla joustoluottoa 15.4.2010 2.800 euroa, jonka jälkeen hän on hakenut lisäluottoa kolme kertaa: 11.6.2010 7.265 euroon, 2.8.2010 14.649 euroon ja 13.9.2010 20.424 euroon. Luottoa on nostettu asiakkaan ja hänen aviopuolisonsa yhteiselle tilille seuraavasti kolmessa erässä: 23.4.2010 2.000 euroa, 15.6.2010 4.500 euroa ja 4.8.2010 7.500 euroa. Yhteensä luottoa on nostettu näin ollen 14.000 euroa.
Asiakkaan pankkitunnusten oikeudettoman käytön aikana hänelle on tilattu useita uusia tunnuslukutaulukoita. Tilaukset on tehty 28.4.10, 17.5.10 ja 12.7.2010. Koska uusien tunnuslukujen tilauksen johdosta olemassa olevat tunnusluvut lukkiutuvat, pankkitunnusten oikeudeton käyttö on tapahtunut kolmea eri tunnuslukutaulukkoa hyväksikäyttäen. Aviopuoliso on siten ottanut huhtikuussa käyttöönsä asiakkaalla käytössä olleen tunnuslukutaulukon ja sen jälkeen postissa tulleet.
Asiakas on kertomansa mukaan säilyttänyt väärinkäytösten alkaessa käytössä ollutta tunnuslukutaulukkoa lehtikansion pohjalla. Käyttäjätunnus on ollut kirjattuna vanhaan kalenteriin. Asiakkaan selvityksen mukaan hänen aviopuolisonsa on tiennyt, missä tunnuslukutaulukkoa on säilytetty ja nähnyt, kun asiakas on katsonut kalenterista käyttäjätunnuksen. Näin ollen hän on osannut etsiä käyttäjätunnuksen ja saanut siten pankkitunnukset käyttöönsä.
Vastuu pankkitunnusten oikeudettomasta käytöstä ja tunnuksilla oikeudettomasti tehdyistä sitoumuksista ratkaistaan lainsäädännön sekä pankin ja asiakkaan välisten sopimusehtojen mukaan. Pankkitunnuksienne oikeudettomaan käyttöön sovelletaan oikeudettoman käytön ajan kohdan mukaan joko pankkitunnuksilla käytettävien palvelujen yleisiä sopimusehtoja 2.2010 tai heinäkuussa 2010 voimaan tulleita pankkitunnuksilla käytettävien palvelujen yleisiä sopimusehtoja 5.2010. Lisäksi 1.5.2010 voimaan tulleen maksupalvelulain säännökset vaikuttavat vastuunjakoon siltä osin kuin on kysymys lain voimaantulon jälkeen tapahtuneista väärinkäytöksiä.
Pankin pankkitunnuksilla käytettävien palvelujen yleisissä sopimusehdoissa on määritelty, miten tunnistautumistietoja tulee säilyttää. Molempien edellä viitattujen ehtojen mukaan asiakas on velvollinen säilyttämään tunnistautumistiedot huolellisesti ja erillään toisistaan. Asiakkaan tulee myös huolehtia, etteivät tunnistautumistiedot joudu sivullisen haltuun. Lisäksi asiakas on velvollinen ilmoittamaan välittömästi pankille, mikäli tunnistautumistiedot ovat kadonneet tai asiakkaalla on syytä epäillä, että ne ovat joutuneet tai saattaneet joutua sivullisen haltuun.
Ehtojen 2.2010 mukaan asiakas vastaa aina tunnistautumistietojen käytöstä aiheutuneesta vahingosta ja tunnistautumistietojen avulla tehdyistä sitoumuksista, jos tunnistautumistietojen joutuminen sivullisen haltuun tai tietoon johtuu asiakkaan muusta kuin lievästä huolimattomuudesta. Pankin näkemyksen mukaan se, että asiakas on kirjannut käyttäjätunnuksensa helposti tunnistettavassa muodossa paikkaan, joka on ollut hänen aviopuolisollaan tiedossa, osoittaa tunnustenhaltijan lievää suurempaa huolimattomuutta. Mittavan vahingon syntyminen on ollut tapauksessa mahdollista juuri siksi, että käyttäjätunnus on ollut aviopuolison saatavilla ja tunnistettavissa. Myös perheenjäsenet ovat ehtojen tarkoittamia sivullisia, joten tunnistautumistietoja on säilytettävä myös kotioloissa siten, ettei kukaan muu henkilö kuin tunnustenhaltija itse voi käyttää niitä.
Ensimmäisen väärinkäytösten jälkeen asiakkaalle on tilattu useita uusia tunnuslukutaulukoita, kuten edellä on todettu. Asiakas ei ole kuitenkaan kertomansa mukaan saanut toukokuussa tai heinäkuussa tilattuja tunnuslukutaulukoita itselleen, mutta hän on jättänyt asian selvittämisen pääasiassa aviopuolisonsa vastuulle, minkä johdosta aviopuoliso on saanut johdettua häntä asiassa harhaan. Asiakas on huomannut kertomansa mukaan pankkitunnustensa oikeudettoman käytön vasta 13.10.2010.
Maksupalvelulain ja pankin ehtojen 05.2010 mukaan asiakas vastaa tunnistautumistietojen oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta ja tunnistautumistietojen avulla tehdyistä sitoumuksista mm. silloin, jos asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt ehtojen mukaiset velvollisuutensa tai, jos asiakas on laiminlyönyt ilmoittaa ehdoissa kerrotulla tavalla pankille tai sulkupalveluun käyttäjätunnuksen tai tunnuslukujen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä ilman aiheetonta viivytystä sen havaittuaan. Asiakas vastaa tunnistautumistietojen oikeudettomasta käytöstä enintään 150 euroon saakka. Vastuu on kuitenkin rajoittamaton, jos asia-kas on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.
Pankki katsoo, että asiakkaan olisi tullut tapauksessa reagoida aikaisemmin siihen, ettei hän saanut postitse pankista tilattuja tunnuslukutaulukoita. Ottaen huomioon sen, että tunnuslukutaulukon toimitus kestää normaalisti vain muutaman pankkipäivän ajan, asiakas on laiminlyönyt tilanteen selvittelyn ajoissa. Koska useat tilatut tunnuslukutaulukot eivät ole saavuttaneet asiakasta, hänellä olisi ollut syytä epäillä niiden saattaneen joutua sivullisen haltuun.
Viitaten asiakkaan mainintaan puhelustaan pankin asiakaspalveluun, asiakkaalle on kyseisessä puhelussa 12.7.2010 kerrottu, että uudet tunnusluvut tulevat 3–4 pankkipäivässä, mutta asiakas ei ole tästä tiedosta huolimatta reagoinut siihen, ettei saanut uusittua tunnuslukutaulukkoa tuossa ajassa. Kyseisessä puhelussa asiakas kertoi asiakasneuvojalle, ettei ole saanut uutta tunnuslukutaulukkoa pankin tietoliikennekatkoksesta johtuen. Pankin asiakasneuvoja ihmetteli asiaa, mutta hän ei kumonnut tietoliikennekatkosta koskevaa väitettä paikkansapitämättömäksi. Asiakas ei ilmaissut puhelussaan mitään epäilystä pankkitunnusten väärinkäytöstä, mutta puhelun aikana asiakkaalle tilattiin uusi tunnuslukutaulukko. Tämä on ollut tapauksessa tarpeellinen varotoimenpide.
Tapauksen kokonaisarvioon perustuen pankki katsoo, että asiakkaan oma menettely on myötävaikuttanut tapauksessa vahingon syntymiseen oleellisesti eikä menettely vastaa sitä, mitä huolelliselta menettelyltä voidaan vaatia. Pankin näkemyksen mukaan asiakkaan toiminta osoittaa sellaista piittaamattomuutta pankkitunnusten käyttöön liittyvistä turvallisuusriskeistä ja ehdoissa sovituista velvoitteista, että pankki katsoo hänen tunnustenhaltijana vastaavaan syntyneestä vahingosta täysimääräisesti.
Pankki ei siten katso olevansa vastuussa asiakkaan pankkitunnusten oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta. Näin ollen joustoluoton poistamiselle asiakkaan nimistä ei ole perustetta.
Selvitykset
Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- Pankkitunnuksilla käytettävien palvelujen yleiset sopimusehdot 2.2010.
- Pankkitunnuksilla käytettävien palvelujen yleiset sopimusehdot 5.2010.
- Asiakkaan ja pankin asiakaspalvelijan välinen puhelinkeskustelu 17.5.2010 pankin tekstimuotoon muuttamana. Puhelinkeskustelussa asiakas kertoo, etteivät hänen saamansa uudet pankkitunnukset toimi. Puhelun aikana käy ilmi, että aviopuolisoiden tunnuslukutaulukot ovat menneet sekaisin ja asiakkaan aviopuoliso on repinyt omaksi luulleen asiakkaan taulukon. Asiakaspalvelija kysyy puhelun aikana koska asiakas on viimeksi käyttänyt pankkitunnuksiaan, mutta käyttöä ei selvitetä enempää. Aviopuolisoille tilataan uudet tunnuslukutaulukot, joiden sanotaan tulevan kotiin postissa kuluvan viikon aikana.
- Asiakkaan ja pankin asiakaspalvelijan välinen puhelinkeskustelu 12.7.2010 pankin tekstimuotoon muuttamana. Puhelun aluksi asiakas kertoo, että hänelle on tullut pankista Visa Electron -kortti asiakkaan vanhalla nimellä. Asiakaspalvelijan kysyttyä asiakkaan pankkitunnuksia, asiakas toteaa, että he kuuluvat siihen ryhmään, joka ei ole saanut niitä ”tietokatkoksen” vuoksi. Asiakaspalvelija ei kommentoi tietoliikennekatkosta asiakkaalle. Asiakaspalvelija toteaa, että pankkitunnusten pitäisi tulle 3–4 pankkipäivässä. Asiakkaalle tilattiin uusi tunnuslukutaulukko.
- Asiakkaan 20.10.2010 poliisille tekemä tutkintailmoitus. Asiassa asiakkaan aviopuolison epäillään syyllistyneen törkeään petokseen tyhjentämällä asiakkaan pankkitili sekä ottamalla joustoluottoa ja useita pikavippejä hänen nimiinsä yhteensä 29.873,00 euron arvosta.
Asiakas kertoi tutkintailmoituksen mukaan, että hänelle oli edeltävällä viikolla nostoautomaatilla selvinnyt, että hänen säästö- ja käyttötilinsä, jossa oli noin 5.000,00 euroa, oli lähes tyhjennetty. Asiakas kertoi soittaneensa asiasta aviopuolisolleen, jolloin hän oli tunnustanut tyhjentäneensä tilin ja myöhemmin kotona kertonut muistakin väärinkäytöksistä.
- Perintätoimiston asiakkaalle osoitettu maksuvaatimus, joka on päivätty 13.2.2011. Perintätoimisto vaatii asiakasta maksamaan yhteensä 14.938,75 euron saatavan pankilta viimeistään 23.2.2011. Summa kostuu kertaluotosta 14.463,42 euroa, koroista 357,44 euroa, viivästyskoroista 42,90 euroa, toimeksiantajan kuluista 30,00 euroa ja perimismaksusta 44,99 euroa.
- Kopio käräjäoikeuden 26.5.2011 antamasta tuomiosta. Tuomiossa vastaajana on asiakkaan aviopuoliso ja asianomistajina asiakkaan ja pankin kanssa samassa konsernissa toimivan rahoitusyhtiön lisäksi useita muita luotonantajia. Syytteen mukaan asiakas on syyllistynyt maksuvälinepetokseen käyttänyt ilman lupaa asiakkaan maksuvälinettä.
Pankkilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa on kysymys siitä, miten asiakkaan ja pankin välisessä sopimussuhteessa vastuu pankkitunnusten oikeudettomasta käytöstä jakaantuu.
Sovellettavat lainkohdat ja lainaehdot
Tapahtumat ennen 1.5.2010
Tapahtumiin, jotka tapahtuivat ennen 1.5.2010, sovelletaan silloin voimassa olleen kuluttajansuojalain 7 luvun 3 §:n 2 momentin ja 19 §:n (385/1986) pakottavia säännöksiä sekä pankkitunnuksilla käytettävien palvelujen yleisiä sopimusehtoja 2.2010 (Ehdot 2.2010). Ehdoissa 2.2010 on sovittu pankin ja asiakkaan välisestä vastuusta pankkitunnusten oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta kuluttajansuojalain säännösten mukaisesti. Lisäksi ehdoissa 2.2010 on määritelty asiakkaan velvollisuudet pankkitunnusten säilyttämisessä.
Ehtojen 2.2010 mukaan asiakas sitoutuu säilyttämään tunnistautumistiedot huolellisesti. Käyttäjätunnuksesta ja tunnusluvuista koostuvat tunnistautumistiedot asiakas sitoutuu säilyttämään erillään toisistaan. Asiakkaan tulee huolehtia, etteivät tunnistautumistiedot joudu sivullisen haltuun.
Mikäli tunnistautumistiedot ovat kadonneet tai asiakkaalla on syytä epäillä, että ne ovat joutuneet tai saattaneet joutua sivullisen haltuun, asiakas on velvollinen välittömästi ilmoittamaan tästä pankille palvelujen asiattoman käytön estämiseksi. Väärinkäytöstilanteissa asiakkaan vastuu tunnistautumistietoja käyttämällä tehtävistä toimista päättyy, kun asiakas on ilmoittanut pankille tunnistautumistietojen katoamisesta tai joutumisesta sivullisen haltuun.
Väärinkäytöstilanteissa asiakas vastaa aina tunnistautumistietojen käytöstä aiheutuneesta vahingosta ja tunnistautumistietojen avulla tehdyistä sitoumuksista, jos:
• asiakas on antanut tunnistautumistiedot sivulliselle
• tunnistautumistietojen joutuminen sivullisen haltuun tai tietoon johtuu asiakkaan muusta kuin lievästä huolimattomuudesta
• tunnistautumistiedot ovat joutuneet sivullisen haltuun tai tietoon eikä asiakas näytä sen johtuneen tapahtumasta, jota ei voida kohtuudella lukea hänen syykseen
• tunnistautumistietojen joutuminen sivullisen haltuun tai tietoon johtuu asiakkaan lievästä huolimattomuudesta tai tapahtumasta, jota ei voida lukea hänen syykseen, eikä hän ole viipymättä asian havaittuaan ilmoittanut siitä pankille.
Tapahtumat 1.5.2010 ja sen jälkeen
Tapahtumiin, jotka ovat tapahtuneet 1.5.2010 tai sen jälkeen, sovelletaan maksupalvelulain (290/2010) säännöksiä. Maksupalvelulain 53 §:n mukaan:
” Maksuvälineen haltijan on käytettävä maksuvälinettä sen myöntämistä ja käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Erityisesti hänen on kohtuullisin toimenpitein huolehdittava maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista. Maksuvälineen haltijan velvollisuus huolehtia maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista alkaa, kun hän vastaanottaa ne.”
Lain 54 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen haltijan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.
Lain 62 §:n mukaan maksupalvelun käyttäjä, joka on tehnyt maksuvälinettä koskevan sopimuksen palveluntarjoajan kanssa, vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos:
1) hän tai muu maksuvälineen haltija on luovuttanut maksuvälineen sen käyttöön oikeudettomalle;
2) maksuvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu siitä, että hän tai muu maksuvälineen haltija on huolimattomuudesta laiminlyönyt 53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa; taikka
3) hän tai muu maksuvälineen haltija on laiminlyönyt ilman aiheetonta viivytystä ilmoittaa palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.
Maksupalvelun käyttäjän vastuu maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on enintään 150 euroa. Tätä rajoitusta ei sovelleta, jos maksupalvelun käyttäjä tai muu maksuvälineen haltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.
Pykälän 3 momentin mukaan maksupalvelun käyttäjä ei vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä siltä osin kuin maksuvälinettä on käytetty sen jälkeen, kun palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle on ilmoitettu maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä paitsi jos maksupalvelun käyttäjä tai muu maksuvälineen haltija on tahallaan tehnyt väärän ilmoituksen tai toiminut muuten petollisesti.
Tapaukseen sovelletaan myös pankkitunnuksilla käytettävien palvelujen yleisiä sopimusehtoja. 1.5.2010 voimaan tulleen maksupalvelulain mukaiset ehdot 5.2010 tulivat voimaan heinäkuussa 2010. Siihen asti voimassa olleet ehdot 2.2010 soveltuvat tapaukseen niiltä osin, kun ne eivät ole ristiriidassa maksupalvelulain kanssa. Ehtojen 2.2010 sisältöä on mainittu edellä.
Ehtojen 5.2010 mukaan kuluttaja-asiakkaalle luovutetut tunnistautumistiedot ovat henkilökohtaiset, eikä niitä saa luovuttaa sivullisen haltuun. Asiakas sitoutuu säilyttämään tunnistautumistiedot huolellisesti ja varmistamaan säännöllisesti, että tunnistautumistiedot ovat tallessa. Asiakkaan tulee huolehtia, etteivät tunnistautumistiedot joudu sivullisen haltuun. Asiakas sitoutuu säilyttämään käyttäjä tunnuksesta ja tunnusluvuista koostuvat tunnistautumistiedot erillään toisistaan. Käyttäjätunnuksen sisältävä tuloste on hävitettävä, eikä käyttäjätunnusta saa kirjoittaa tai tallentaa muistiin helposti tunnistettavassa muodossa.
Mikäli tunnistautumistiedot ovat kadonneet tai asiakkaalla on syytä epäillä, että ne ovat joutuneet tai saattaneet joutua sivullisen haltuun, asiakas on velvollinen välittömästi ilmoittamaan tästä pankille palvelujen asiattoman käytön estämiseksi. Ehtojen kohta, joka koskee asiakkaan vastuuta maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä, vastaa maksupalvelulain 62 §:n kuluttajan hyväksi pakottavia säännöksiä.
Maksupalvelulain 89 §:n siirtymäsäännöksen mukaan:
”Edellä 62 §:n sijasta sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos se menettely, jonka perusteella maksupalvelun käyttäjää vaaditaan vastuuseen, on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa. Siltä osin kuin maksuvälinettä on käytetty oikeudettomasti tämän lain voimaantulon jälkeen, sovelletaan kuitenkin 62 §:ää, jollei aikaisemman lain soveltaminen johda maksupalvelun käyttäjän kannalta edullisempaan lopputulokseen.”
Hallituksen esityksessä 169/2009 todetaan siirtymäsäännöksestä seuraavaa:
”Ehdotetun 9 momentin mukaan kysymys siitä, sovelletaanko maksupalvelun käyttäjän vastuuseen maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä vanhaa lakia eli käytännössä useimmiten kuluttajansuojalain 7 luvun 19 §:ää vai uuden lain 62 §:ää, ratkaistaisiin lähtökohtaisesti sillä perusteella, milloin se menettely, jonka perusteella maksupalvelun käyttäjää vaaditaan vastuuseen, on tapahtunut.
Jos maksupalvelun käyttäjää vaaditaan vastuuseen maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä esimerkiksi sillä perusteella, että hän on luovuttanut maksuvälineen sen käyttöön oikeudettomalle ennen lain voimaantuloa, sovelletaan lähtökohtaisesti ennen maksupalvelulain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.
Kun maksupalvelun käyttäjän vastuun perusteena vedotaan ennen lain voimaantuloa alkaneeseen laiminlyöntiin, joka jatkuu lain voimaantulon jälkeen, sovellettaisiin uutta lakia. Ratkaisevaa soveltamisen kannalta on siis laiminlyönnin päättymishetki. Uutta lakia sovellettaisiin esimerkiksi silloin, kun vastuun perusteeksi vedotaan maksupalvelun käyttäjän laiminlyöntiin tehdä katoamisilmoitus tilanteessa, jossa maksupalvelun käyttäjä on havainnut maksuvälineen katoamisen ennen lain voimaantuloa ja tekee katoamisilmoituksen vasta lain voimaantulon jälkeen.
Ehdotetusta pääsäännöstä poikettaisiin myös siltä osin kuin maksuvälinettä on käytetty oikeudettomasti uuden lain voimaantulon jälkeen. Tällöin sovellettaisiin yleensä uutta lakia. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa maksupalvelun käyttäjän vastuu perustuu siihen, että hän on ennen lain voimaantuloa huolimattomuudesta laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia maksuvälineestä asianmukaisesti, mistä on ollut seurauksena maksuvälineen oikeudetonta käyttöä sekä ennen lain voimaantuloa että sen jälkeen. Tällaisessa tapauksessa maksupalvelun käyttäjä lähtökohtaisesti vastaa ennen lain voimaantuloa tapahtuneesta oikeudettomasta käytöstä ilman ylärajaa ja sen lisäksi lain voimaantulon jälkeen tapahtuneesta oikeudettomasta käytöstä 150 euron enimmäismäärään saakka.
Kun se menettely, johon vastuun perusteeksi vedotaan, on tapahtunut vanhan lain aikana, mutta oikeudeton käyttö on tapahtunut uuden lain aikana, saattaa syntyä tilanne, jossa uusien vastuusäännösten soveltaminen johtaisi ankarampaan lopputulokseen kuin vanhan lain soveltaminen. Näin on ainakin silloin, kun vastuun perusteeksi vedotaan maksupalvelun käyttäjän huolimattomuuteen, mutta tuomioistuin katsoo huolimattomuuden olleen vain lievää. Tällaisessa tapauksessa tulee ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan sovellettavaksi vanha, lievempi laki.”
Ratkaisun perustelut
Pankkilautakunnan on asiakkaan ja pankin välisen vastuunjaon ratkaisemiseksi arvioitava, voidaanko pankkitunnusten oikeudettoman käytön katsoa johtuneen siitä, että asiakas on toiminut lain ja korttiehtojen vastaisesti. Lisäksi arvioitavaksi tulee asiakkaan mahdollisen huolimattomuuden vakavuus.
Lautakunta katsoo, että tapauksessa sovelletaan maksupalvelulain 89 §:n ja sitä selventävän hallituksen esityksen 169/2009 mukaisesti kuluttajansuojalain 7 luvun 19 §:ää (385/1986) ennen 1.5.2010 tapahtuneeseen ja maksupalvelulain 62 §:ää 1.5.2010 ja sen jälkeisiin tapahtumiin.
Tapahtumat ennen 1.5.2010
Ennen 1.5.2010 voimassa olleiden ehtojen mukaan asiakkaan tuli säilyttää käyttäjätunnusta ja tunnuslukuja huolellisesti ja erillään toisistaan. Asiakkaan tuli huolehtia, etteivät tunnistautumistiedot joutuneet sivullisen haltuun. Lautakunta toteaa, että pankin ja asiakkaan välisessä suhteessa myös asiakkaan aviopuolison katsotaan olevan sivullinen.
Asiakas on kertomansa mukaan säilyttänyt tunnuslukutaulukkoaan lehtikansion, jossa säilytettiin maksettuja laskuja, pohjalla. Käyttäjätunnuksen hän oli kirjoittanut vanhaan kalenteriinsa erillisenä numerosarjana ilman mitään selvitystä numerosta. Kalenteriaan hän säilytti lipaston laatikossa kirjekuorien ja askartelutarvikkeiden alla. Lomamatkojen ajaksi sekä silloin, kun heillä kävi vieraita, asiakas on piilottanut tunnuslukutaulukon yöpöydän laatikkoon. Asiakkaan mukaan hänen aviopuolisonsa on kertonut asiakkaalle tienneensä, missä asiakas säilytti tunnuslukutaulukkoaan ja oli osannut etsiä sen sieltä. Lisäksi hän kertoi nähneensä, kun asiakas oli katsonut vanhasta kalenteristaan käyttäjätunnustaan
Pankkilautakunta on ottanut huomioon edellä mainitun lisäksi sen, että asiakkaan pankkitunnuksia on käyttänyt oikeudettomasti hänen aviopuolisonsa eikä asiakkaan ole esitetty tienneen hänen peliriippuvuudestaan ennen lokakuuta 2010. Lautakunta katsoo, että asiakkaan tunnistautumistietojen päätyminen sivulliselle ei ole johtunut asiakkaan lievää suuremmasta huolimattomuudesta.
Korkein oikeus on ottanut kantaa pankkikortin tallella olon seuraamiseen. Velvollisuudesta säilyttää kortti huolellisesti ja velvollisuudesta ilmoittaa välittömästi sen katoamisesta vahinkojen rajoittamiseksi on johdettavissa myös velvollisuus seurata kortin tallella oloa olosuhteiden vaatimaa huolellisuutta noudattaen, vaikkei tätä velvollisuutta olekaan kuluttajansuojalaissa nimenomaisesti mainittu (KKO 2006:81). Ympäröivät olosuhteet ovat olennaisessa osassa arvioitaessa, mitä huolellinen säilyttäminen kortinhaltijalta edellyttää. Pankkilautakunta katsoo, että edellä mainittu soveltuu myös pankkitunnusten säilyttämiseen, joiden tallella oloa on siten niiden haltijan seurattava.
Asiakas on kertomansa mukaan viimeisen kerran käyttänyt tunnuslukutaulukkoaan 7.4.2010. Asiakkaan aviopuoliso haki 15.4.2010 asiakkaan pankkitunnuksilla joustoluottoa 2.800 euroa ja nosti sitä aviopuolisoiden yhteiselle tilille 2.000 euroa 23.4.2010. Asiakas tilasi uuden taulukon 28.4.2010 ja kertoi vanhan kadonneen siivouksen yhteydessä. Lautakunta toteaa, että asiassa ei ole esitetty asiakkaalla olleen erityistä syytä tarkastaa pankkitunnusten tallella oloa viimeisen käyttökerran ja huhtikuun lopun välillä. Lautakunta katsoo, että asiakkaan pankkitunnusten tallella olon seuraaminen ei osoita ainakaan lievää suurempaa huolimattomuutta.
Ehtojen 2.2010 mukaan asiakas on velvollinen välittömästi ilmoittamaan pankille tunnistautumistietojen katoamisesta. Asiassa ei ole esitetty, että asiakas olisi laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa tunnistautumistietojen katoamisesta.
Pankkilautakunta katsoo edellä mainittu huomioon ottaen, että asiakkaan pankkitunnusten säilyttäminen ei ole osoittanut hänen lievää suurempaa huolimattomuutta eikä hän siten ole vastuussa ennen 1.5.2010 nostetusta luotosta.
Tapahtumat 1.5.2010 ja sen jälkeen
Asiakkaan ja pankin välisen vastuunjaon osalta 1.5.2010 ja sen jälkeisten tapahtumien osalta tulee arvioitavaksi se, olisiko asiakkaan pitänyt aktiivisemmin puuttua siihen, ettei hän saanut uusia pankkitunnuksia. Maksupalvelulain 53 §:n mukaan maksuvälineen haltijan velvollisuus huolehtia maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista alkaa, kun hän vastaanottaa ne.
Pankkilautakunta katsoo, että asiassa on riidatonta asiakkaan aviopuolison vieneen asiakkaalle tilatut uudet tunnuslukutaulukot ennen kuin asiakas vastaanotti niitä. Lautakunta katsoo siten, ettei asiakas vastaa 1.5.2010 jälkeen tapahtuneesta maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä.
Pankkilautakunta toteaa lisäksi, että pankin asiakaspalvelijalla olisi ollut syytä selvittää asiakkaan pankkitilin käyttöä, kun asiakas ilmoitti, ettei hän ole käyttänyt pankkitunnuksiaan, mutta asiakkaan tilillä oli maksutapahtumia samanaikaisesti.
Suositus
Pankkilautakuntaa suosittaa, että pankki ottaa vastatakseen asiassa aiheutuneen vahingon ja luopuu luoton ja kulujen perinnästä asiakkaalta.
Pankkilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Sillanpää sekä jäsenet Antila, Lampela, Lehtonen ja Kallio. Sihteerinä toimi Heino.
PANKKILAUTAKUNTA