Tapahtumatiedot

Tapauksessa asiakkaina ovat aviopuolisot A ja B. A omisti yksin R Oy:n.

Marraskuun 2011 tilanne:

A, B ja R Oy tulivat pankin asiakkaiksi marraskuussa 2011. R Oy sai pankista liikekiinteistön hankintaa varten 140.000 euron luoton sekä 20.000 euron luotollisen tilin käyttöpääomarahoitukseen. 140.000 euron lainan vakuutena oli R Oy:n liikekiinteistö sekä A:n omavelkainen takaus 40.000 euroon asti. Luottolimiitin vakuutena oli liikekiinteistö sekä asiakkaiden omakotitalo.

Asiakkaat saivat kaksi asuntolainaa, suuruudeltaan 190.000 euroa ja 105.000 euroa. Lainat oli hankittu asiakkaiden omakotitaloa sekä B:n omistamaa sijoituskiinteistöä varten. Kyseiset kohteet olivat molempien lainojen vakuutena.

Helmikuu 2012:

Pankki myönsi 3.2.2012 asiakkaille 20.000 euron lainan. Lainan vakuudeksi pantattiin asiakkaiden omakotitalo sekä B:n sijoitusasunto. Tässä yhteydessä omakotitalo pantattiin myös yrityksen 140.000 euron lainan vakuudeksi. Lisäksi sijoitusasunto pantattiin yrityksen 140.000 euron ja 20.000 luottolimiitin vakuudeksi.

Huhtikuu 2012:

B:n sijoituskiinteistö myytiin hutikuussa 2012. Myynnistä saatiin 135.000 euron suoritus 27.4.2012. Sijoituskiinteistö oli ollut R Oy:n 140.000 euron lainan ja 20.000 euron luottolimiitin sekä asiakkaiden 190.000 euron ja 105.000 euron lainojen vakuutena. Suorituksesta maksettiin asiakkaiden 105.000 euron laina, joka oli otettu kyseisen kiinteistön hankintaa varten. Lisäksi maksettiin pois asiakkaiden 20.000 euron laina, jonka vakuutena oli ollut sijoituskiinteistön lisäksi omakotitalo.

Toukokuu 2012:

Pankki myönsi A:lle 40.000 euron lainan. Lainan vakuudeksi pantattiin omakotitalo. Samalla R Oy:n 140.000 euron luoton ja 20.000 euron luottolimiitin vakuudeksi pantattiin R Oy:n yrityskiinnitys.

Toukokuu 2013:

Asiakkaiden omakotitalo myytiin toukokuussa 2013. Omakotitalo oli ollut kaikkien em. lainojen vakuutena, joista asiakkaiden 105.000 euron ja 20.000 euron lainat oli jo maksettu takaisin huhtikuussa 2012. Omakotitalon myynnistä saatiin 281.916 euron suoritus, jolla maksettiin 14.5.2013 ensin:

• asiakkaiden 190.000 euron lainan jäljellä ollut pääoma 184.465,76 euroa
• A:n 40.000 euron lainan jäljellä ollut pääoma 40.247,47 euroa
• kiinteistövälittäjän palkkio 7.668 euroa
• myyntivoittoverot 19.739,34 euroa
• kuntotarkastuskulut 464,50 euroa
• R Oy:lle pihatarvikkeista 2.759,95 euroa
• puutavarasta 1.266 euroa
• energiatodistuksesta 178,58 euroa

Yhteensä edellä mainitut suoritukset olivat 256.789,58 euroa. Lopuilla saatavista lyhennettiin R Oy:n vastuita. Yhtiölle jäi lainaa tämän jälkeen 118.512,82 euroa. Yhtiön lainaan kohdistuu A:n 40.000 euron henkilökohtainen takaus. Yritys asetettiin konkurssiin ja se lakkasi toimimasta maaliskuussa 2014.

Asiakkaan valitus

Asiakkaiden mukaan pankki vaati lainvastaisesti lisävakuuksia lainoihin. Kiinteistönvälittäjä arvioi marraskuussa 2011, että omakotitalon arvo valmiina olisi n. 280.000 euroa. Sijoitusasunnon arvo oli välittäjän mukaan n. 155.000 euroa. Vakuuksien ristiinpanttauksesta ei keskusteltu, vaan pankki vaati lisävakuudet 20.000 euron kertalainaa otettaessa helmikuussa 2012. Kyseinen laina ei ollut sijoitusta yrityksen pääomaan, vaan asiakkaiden henkilökohtaiseen käyttöön. Pankilla oli tuolloin tiedossa sijoitusasunnon aiottu myynti huhtikuussa 2012 ja että myynnistä saaduilla tuloilla oli tarkoitus maksaa takaisin kyseinen 20.000 euron laina. Asiakkaat olettivat, että ristiinpanttaus puretaan, kun laina maksettaisiin takaisin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut asiakkaiden pyynnöstä huolimatta. Lisäksi R Oy:n yrityskiinnitys luovutettiin pankille siinä toivossa, että omakotitalo vapautettaisiin R Oy:n täydestä vakuudesta.

Pankki on väittänyt, että kyse on ollut kriisiyhtiön rahoittamisesta keväällä 2012. R Oy:n ensimmäinen tilinpäätös valmistui toukokuussa 2012 vasta sen jälkeen, kun 40.000 euron laina oli myönnetty. R Oy:n maksuhäiriömerkinnät alkoivat vasta lokakuussa 2012, kun syyskuun alussa vuokrasopimuksen R Oy:n tiloista tehnyt yrittäjä ei ostanutkaan yrityksen varastoa.

Asiakkaat antoivat itse toimeksiannon omakotitalon myynnistä maaliskuussa 2013. Kyse ei siten ollut ulkopuolisen vaatimuksesta tehdystä realisoinnista, kuten pankki on väittänyt.

Pankin väitteiden mukaan asiakkaille ehdotettiin omakotitalon myynnistä saatujen rahojen panttausta jäljelle jääneiden R Oy:n vastuiden vakuudeksi. Asiakkaat kuitenkin vetoavat pankin lähettämään sähköpostiin, jossa pankki ilmoittaa, että lopuilla rahoilla lyhennetään R Oy:n lainaa, kun muut kulut on maksettu pois.

Asiakkaat vaativat pankkia korvaamaan kertakorvauksena 18.000 euroa.

Pankin vastine

Ongelmien taustalla on odotuksia selvästi heikommin sujunut R Oy:n liiketoiminta. Yritykselle on mm. kertynyt 22 julkista maksuhäiriömerkintää marraskuusta 2012 lähtien. A:lla on ollut kova usko tilanteen paranemiseen, mihin luottaen pankki on järjestellyt pankkivastuita mm. maksuohjelmia muuttamalla sekä yrittäjää rahoittamalla siten, että hän on voinut tehdä pääomasijoituksia yritykseen. Lisäksi lainoille on myönnetty lyhennysvapaita.

Lisävakuuksien pyytämisen osalta pankki toteaa, että tässä tapauksessa on kysymys yritystoiminnasta ja kriisiyhtiön rahoittamisesta maksukyvyttömyyden välttämiseksi, jolloin edellytyksenä on rahoituskokonaisuuden tarkasteleminen. Lisärahoitus tällaisessa tilanteessa on rahoitusta, jota pankki ei normaalisti myöntäisi. Tällöin lisärahoituksen perusteena on yritystoiminnan jatkuvuuden turvaaminen kriisitilanteessa. Myöntäessään lisärahoitusta kriisiyhtiölle pankin on siis riskienhallinnallisista syistä voitava esittää tarvittavia muutoksia myös aikaisemman rahoituksen ehtoihin. Jos tällaisessa tilanteessa ei voitaisi sopia vanhojenkin lainojen ehdoista ja vakuuksista, se huonontaa merkittävästi pankkien mahdollisuuksia järjestää lisärahoitusta yleensäkään enää tällaisissa tilanteissa. Vaihtoehtona on asiakasyrityksen konkurssiin ajautuminen, mikä ei luonnollisestikaan ole kenenkään edun mukaista.

Tässä vakuusjärjestely on nimenomaan tehty tilanteessa, jossa asiakaskokonaisuuden vastuut ovat lisääntyneet ja uutta lainaa on otettu yritystoiminnan intressissä. Tämä on tehty asiakkaan pyynnöstä ja asiakkaan intressissä ja pankki on järjestelyihin ryhtyessään luonnollisesti myös luottanut asiakkaan kykyyn selviytyä taloudellisista vaikeuksistaan. Kun asiakaskokonaisuuden vastuut ovat kasvaneet ja riski lisääntynyt, lisävakuuden saaminen on ollut perusteltua.

Myös yrityskiinnitys on otettu vakuudeksi vasta siinä vaiheessa, kun liiketoiminta ei ollut käynnistynyt suunnitellusti ja kokonaisuuteen tarvittiin lisärahoitusta. Pankki salli yrityskiinnityksen alaisen omaisuuden loppuunmyynnin ilman, että kyseisiä varoja vaadittiin välittömästi pankin vastuiden suoritukseksi. Pankki antoi A:lle luvan lyhentää näillä myyntituotoilla tavarantoimittajalle olevaa ostovelkaa, josta A oli antanut omavelkaisen takauksen. Yrityskiinnityksen alaisen omaisuuden myynnistä saatuja varoja ei siis ole käytetty pankin saatavien maksamiseen.

Asiakkaiden mukaan pankki on velvollinen vapauttamaan vakuuksia, jos lainan määrät vähenevät. Pankilla ei kuitenkaan ole tällaista velvollisuutta, vaan vakuudet voidaan pääsääntöisesti vapauttaa vasta, kun luotot on kokonaisuudessaan maksettu pois.

Asiakkaiden omakotitalo on ollut pantattuna sekä R Oy:n että asiakkaiden henkilökohtaisten lainojen vakuudeksi. Talon myynnistä saatuja varoja on sallittu käyttää erilaisiin kiinteistökaupasta aiheutuneisiin kuluihin poikkeuksellisen paljon. A:lle oli ehdotettu jäljelle jääneiden varojen panttausta R Oy:n vastuiden vakuudeksi, mutta A halusi, että varat käytetään yrityksen lainan maksuun. Realisoinnista saaduilla varoilla on siis maksettu ensin asiakkaiden henkilökohtaiset vastuut sekä heidän omakotitaloonsa liittyviä kuluja ja loppuosalla maksettiin yrityslainaa pois.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

• Velkakirjat ja panttaussopimukset.
• Pankin ja A:n välisiä sähköposteja. A lähetti (ilmeisesti maaliskuussa 2012) pankille viestin, jossa ilmoitti, että huhtikuun aikana sijoitusasunnon myynti toteutuu ja asiakkaat maksavat 104.000 ja 20.000 euron lainat pois. Viestissä tiedustellaan myös miten vakuusasiat järjestellään: ”palataanko siihen alkuperäiseen ettei kaikki yrityksen ja henk.kohtaiset ole keskenään sidoksissa??” Pankin rahoituspäällikkö vastasi 23.3.2012 alkavansa katsoa asiaa ja pyysi edellisen vuoden tasekirjaa A:lta.
• 30.5.2012 päivätty kuitti A:n tililtä maksetusta 40.000 euron suorituksesta R Oy:n tilille. Viestinä on ”sijoitus svop rahastoon”.
• Vuokrasopimus R Oy:n liiketoiminnan vuokrauksesta, päivätty 21.9.2012.
• Pankin viesti A:lle 10.4.2013, jossa todetaan seuraavaa: ”Tehdään tuon kauppasumman kanssa niin että maksetaan ensin teidän henkilökohtaiset lainanne, välittäjän palkkio ja kuntotarkastus jne. Pantataan loppukauppasumma kauppatilanteessa R Oy:n lainalle, kunnes verokulut on selvillä. Kun verot on maksettu, tehdään T Oy:n lainaan lyhennys lopuilla kaupasta saaduilla varoilla.”
• 13.5.2013 päivätty kuitti A:n tililtä maksetusta 7.780,15 euron suorituksesta R Oy:n tilille. Viestinä on ”rästeihin ja ylimääräinen lyhennys yrityksen lainalle”.
• Asiakkaiden reklamaatio Finanssivalvonnalle ja Finanssivalvonnan vastaus asiakkaille 25.6.2014.
• Muuta pankin ja A:n välistä viestintää, jota ei tässä referoida.

Ratkaisusuositus

Kysymyksen asettelu

Asiassa on kyse siitä, onko pankilla ollut oikeus vaatia lisävakuuksien antamista vanhoille lainoille ja onko pankki toiminut oikein pantin myynnistä saatujen varojen käytössä.

Sovellettavat sopimusehdot

Panttausehtojen mukaan panttaus kattaa myös panttauksen kohteena olevan omaisuuden sijaan tulleen tai sen perusteella saadun omaisuuden.

Asian arviointi

Asiakkaiden ja pankin välisen riitaisuuden ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava, onko pankilla ollut oikeus pyytää lisävakuuksia vanhoille lainoille uuden lainan myöntämisen yhteydessä. Lisäksi on arvioitava, onko pankki toiminut oikein pantin myynnistä saatujen varojen käytössä.

Lisävakuuksien vaatiminen

Asiakkaiden mukaan pankilla ei olisi ollut oikeutta vaatia lisävakuuksia aiempiin lainoihin, kun he ottivat 20.000 euron lainan helmikuussa 2012 ja kun A otti 40.000 euron lainan yrityksen pääomittamista varten. Lisäksi asiakkaiden mukaan kyseessä 20.000 euron laina ei ollut yritystoimintaa varten otettu, vaan heidän omaan käyttöönsä annettu laina. Pankin mukaan kyseessä oli kriisirahoituksen antamista yritystoimintaa varten maksukyvyttömyyden estämiseksi. Pankin mukaan molemmissa lainoissa kyse oli asiakkaille yrityksen pääomittamista varten annettu laina.

Asiakkaat eivät ole valituksessaan esittäneet tarkempaa selvitystä 20.000 euron lainan käytöstä. Asiakkaiden 11.7.2013 Finanssivalvonnalle lähettämässä kirjeessään he toteavat, että ”talvella 2012 yritys tarvitsi tililuoton 20.000 euroa, jonka vakuutena käytettiin omakotitaloamme”. Pankkilautakunta katsoo, että kyseinen laina on ollut asiakkaille yritystoimintaa varten annettu laina.

Asiassa käytettävissä olevan selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että pankki on myöntänyt 20.000 euron lainan asiakkaille vaikeuksissa olevan yrityksen auttamiseksi. R Oy oli kokonaan A:n omistama yritys. Arvioitaessa vakuusvaatimusten asianmukaisuutta lautakunta on ottanut huomioon sen, että yritystoiminnasta saatavilla tuloilla on merkitystä myös samassa taloudessa asuvan puolison kannalta, vaikka hän ei olisikaan yrityksen omistaja. Yrityksen ja asiakkaiden laina-asioita on siten voitava arvioida tietyiltä osin yhtenä kokonaisuutena.

Asiakkaiden omakotitalo oli pantattu marraskuussa 2011 R Oy:n 20.000 euron luottolimiitin vakuudeksi. Helmikuussa 2012 asiakkaille myönnetyn 20.000 euron lainan vakuudeksi tuli omakotitalo sekä B:n sijoitusasunto. Samassa yhteydessä pantattiin omakotitalo R Oy:n 140.000 euron lainan vakuudeksi ja sijoitusasunto molempien R Oy:n velkojen vakuudeksi. B:n omistaman sijoitusasunnon myynnistä saaduilla varoilla maksettiin pois asiakkaiden 20.000 euron laina sekä sijoitusasuntoa varten otettu 105.000 euron laina. Sijoitusasuntoa ei siten käytetty R Oy:n velkojen takaisinmaksuun.

A:n 40.000 euron lainan vakuudeksi pantattiin omakotitalo. Lisäksi R Oy:n yrityskiinnitys pantattiin yrityksen velkojen vakuudeksi. Pankin selvityksen mukaan yrityskiinnityksen alaisen omaisuuden myynnistä saatuja varoja ei ole käytetty pankin saatavien maksamiseen. Asiakkaat eivät ole kiistäneet tätä.

Pankilla ei ole velvollisuutta myöntää uutta lainaa asiakkaalle ellei toisin ole sovittu. Pankin mukaan se ei olisi myöntänyt uusia lainoja ilman vakuusjärjestelyjä. Pankkilautakunta katsoo, että luotonantajan on tässä tapauksessa ollut mahdollista tarkastella lainakokonaisuutta myöntäessään uutta lainaa ja lainanhakijalla on ollut mahdollisuus hyväksyä tai hylätä pankin ehdotus. Mikäli vanhoihin lainoihin ei voisi tehdä muutoksia, lainanhakija voisi joutua huonompaan tilanteeseen sen vuoksi, että pankki jättäisi tällöin uuden lainan kokonaan myöntämättä.

Asiakkaat ovat vapaaehtoisesti hyväksyneet 20.000 euron lainan myöntämisen ehdoksi omakotitalon ja sijoitusasunnon panttaukset. Samoin he ovat hyväksyneet omakotitalon panttauksen A:n 40.000 euron lainan vakuudeksi. A on R Oy:n edustajana hyväksynyt R Oy:n yrityskiinnityksen panttaamisen 40.000 euron lainan vakuudeksi. Asiakkaat ovat allekirjoituksillaan vahvistaneet tutustuneensa panttaussitoumuksiin ja hyväksyneensä ne. Pankkilautakunta katsoo, että asiakkaat ovat toimineet vapaaehtoisesti eikä pankki ole toiminut lainvastaisesti vaatiessaan lainan myöntämisen ehtona kyseisiä vakuuksia.

Omakotitalon myynnistä saatujen rahojen käyttö

Asiakkaiden mukaan pankki vaati omakotitalon myynnistä saatujen varojen käytettävän mm. yrityksen lainojen lyhentämiseen. Pankin mukaan A:lle oli ehdotettu jäljelle jääneiden varojen panttausta R Oy:n vastuiden vakuudeksi, mutta A halusi, että varat käytetään yrityksen lainan maksuun. 

Asiakkaiden 11.7.2013 Finanssivalvonnalle lähettämässä kirjeessään he toteavat, että pankki ilmoitti, että omakotitalon myynnistä saaduilla rahoilla maksetaan omakotitalon asiakkaiden 190.000 euron lainan ja A:n 40.000 euron lainan takaisinmaksuun ja loput rahat laitetaan ”säilöön eri tilille, mitä emme voi käyttää”. Asiakkaat ovat lisäksi todenneet kirjeessä, että he saivat ”taisteltua pankissa, että yrityksen luottolimiitti 20.000 euroa, myyntivoittoverot n. 19.000 euroa sekä muutamat omakotitalon viimeistelyyn tarvittavat tarvikkeet maksettiin pois”. Asiakkaat ovat valittaneet, etteivät he saaneet em. suoritusten jälkeen jääneitä 7.780,15 euroa käyttöönsä, vaan niillä maksettiin yrityksen lainan ylimääräisiä lyhennyksiä.

Pankkilautakunta toteaa, että panttausehtojen mukaan panttaus kattaa myös pantin myynnistä saadut varat. Asiakkaiden omakotitalo oli kaikkien asiakkaiden ja R Oy:n lainojen vakuutena. Pankkilautakunta katsoo, että pankki on ensin panttausehtojen mukaisesti ehdottanut pantin myynnistä saatujen rahojen tallettamista samojen lainojen vakuudeksi pantatulle tilille, mutta asiassa käytyjen neuvottelujen jälkeen rahat on käytetty asiakkaiden ja R Oy:n velkojen lyhentämiseen. Asiassa on jäänyt epäselväksi miten on päädytty siihen, että muiden suoritusten jälkeen jääneillä 7.780,15 eurolla on lyhennetty R Oy:n vastuita. Lautakunta toteaa kuitenkin, että mikäli varoja ei olisi käytetty yrityksen lainojen lyhentämiseen, pankilla olisi ollut oikeus tallettaa ne sulkutilille yrityksen velkojen vakuudeksi ja varat olisi yrityksen jouduttua konkurssiin käytetty yrityksen velkojen kattamiseen. Lautakunta toteaa, että asiakkaille ei ole siten voinut syntyä vahinkoa siitä, että varat olisi käytetty asiakkaiden tahdon vastaisesti yrityksen velkojen lyhentämiseen.

Lopputulos

Pankkilautakunta ei suosita korvausta.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Heino                                      

Jäsenet:
Atrila
Lehtonen
Lilja
Pulkkinen