Tapahtumatiedot

Asiakkaan Mercedes-Benz Sprinter –matkailuauto (kov. 2007, 200 tkm) tuhoutui palovahingossa 7.-8.3.2014. Asiakas oli ostanut auton käytettynä Saksasta, ja se oli verhoiltu ja varusteltu matkailuautoksi vuonna 2012. Asiakas katsoi erikoisvarustellun autonsa arvoksi 45.000 euroa.

Vakuutusyhtiö teki poliisille tutkintapyynnön katsottuaan asiakkaan antaneen tapahtumienkulusta ja ajoneuvosta vilpillisesti väärää tietoa. Syyttäjä teki päätöksen syyttämättä jättämisestä. Ei ollut todennäköisiä syitä epäillä, että asiakas olisi osallistunut autonsa paloon tai että hän korvausta hakiessaan olisi salannut ajoneuvossaan olleen vakava vaurio. Päätöksen perustelujen mukaan asiakkaan antamat tiedot ovat olleen vaihtelevia ja ristiriitaisia. Vian salaaminen oli ollut mahdollista, mutta toisaalta mahdollista oli se, että asiakas oli vain pyrkinyt saamaan mahdollisimman hyvän korvauksen ajoneuvostaan pyrkimättä erehdyttämään vakuutusyhtiötä.

Vakuutusyhtiö päätti korvata ajoneuvon käyvästä arvostaan, joksi yhtiö katsoi 25.000 euroa, lisättynä 5.000 euron suuruisella lunastusturvakorvauksella. Yhtiö alensi korvauksia 1/3 sillä perusteella, että asiakas oli antanut vilpillisesti väärää tietoa ajoneuvon kunnosta. Yhtiö katsoi asiakkaan olleen tietoinen siitä, että auton moottorissa oli ollut teknistä vikaa, minkä lisäksi hän ei ollut kertonut autonsa olleen myynnissä. Auto ei ollut mennyt kaupaksi 32.900 eurolla, mutta asiakas oli silti ilmoittanut vakuutusyhtiölle auton arvoksi vähintään 45.000 euroa.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii ajoneuvostaan 15.200 euron suuruista lisäkorvausta.

Hän kiistää syyllistyneensä vilppiin. Korvauksen alentamiselle ei ole perustetta. Autoon kytkinremontin alkuvuonna 2014 tehnyt korjaaja oli kertonut, ettei kaksoismassavauhtipyörässä ollut väljyys haitannut auton toimintaa, eikä asiakaskaan ollut tällaista havainnut. Siksi hän ei ollut maininnut asiasta vahinkotarkastajalle. Vian korjaaminen olisi maksanut noin 1.000 euroa. Lisäksi auto ei ollut myynnissä silloin, kun asiakas keskusteli vahinkotarkastajan kanssa. Auto oli ollut myynnissä aiemmin, mutta siihen oli sittemmin tehty kytkinremontti ja muita korjauksia.

Asiakas katsoo auton arvoksi 45.000 euroa ottaen huomioon autoon tehdyt muutostyöt. Asiakkaan autoverhoomosta pyytämän tarjouksen mukaan uuden verhoilun teettäminen ja auton varusteleminen maksaisi yli 30.000 euroa, vastaava autonalusta maksaisi 17.000–20.000 euroa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö ei muuta päätöstään.

Auton arvo

Asiakas oli kertonut, että auto oli erinomaisessa kunnossa ja että sen arvo oli vähintään 45.000 euroa. Vahingon jälkeisissä tutkimuksissa kuitenkin ilmeni, että autossa oli paloa edeltäviä ja ajoneuvon arvoa alentavia vaurioita, jotka olisivat tulleet selvästi ilmi ajon aikana.

Vakuutusyhtiö toteaa asiakkaan hyväksyneen sopimuksen vahingon määrästä, jossa korvauksen riidattomaksi osuudeksi on laskettu 29.800 euroa omavastuuvähennys huomioon ottaen, siis 15.000 euroa asiakkaan arvioimaa hintaa vähemmän. Asiakkaan hinta-arvio perustunee lähinnä hänen omaan arvioonsa ja auton kunnostamiseen käytettyyn rahamäärään. Palovahingon jälkeen annettu verhoomoliikkeen tarjous ei kerro palaneen auton varustelutasosta ja arvosta.

Vakuutusyhtiön tekninen tarkastaja on arvioinut matkailuauton käyväksi hinnaksi vahinkohetkellä 25.000 euroa ottaen huomioon kaikki auton yksilölliset, hintaan vaikuttavat ominaisuudet, kuten vuosimalli, kilometrimäärä ja varustetaso. Autovahinkokeskuksen tutkimuksissa oli todettu, että kaksoismassavauhtipyörä ja sen keskellä oleva vaihteiston sisääntuloakselin keskittävä laakeri olivat vaurioituneet ja vaihtokuntoisia jo ennen palovahinkoa. Auto oli ajokuntoinen, mutta kaksoismassapyörä olisi aiheuttanut voimakkaita värinöitä ajon aikana, ja laakerista olisi kuulunut mekaanista ääntä. Nämä vauriot alentavat auton hintaa.

Myös asiakkaan tuolloinen naisystävä oli kertonut havainneensa vaihteistossa ja moottorin käynnissä häiriöitä. Hänen mukaansa asiakas oli kertonut hankkineensa sekä ajoneuvon että sen korjaukset ja verhoilut ”halvalla”.

Käyvän hinnan lisäksi maksetun lunastusturvakorvauksen suuruus oli tässä tapauksessa 5.000 euroa, sillä lunastusturvassa ajoneuvon hankintahetken käypä hinta on korvauksen enimmäismäärä. Asiakas oli poliisin kuulusteluissa kertonut maksaneensa autosta käytettynä noin 17.000 euroa. Vakuutus­yhtiö katsoo, että hankintahetken käypä hinta oli korkeintaan 30.000 euroa, joka on samalla korvauksen enimmäismäärä.

Vilppi

Asiakas on kertonut autonsa arvoksi 45.000 euroa, vaikka hän oli muutamaa kuukautta aiemmin tuloksetta yrittänyt myydä sitä 32.900 eurolla. Aiemmin hän oli yrittänyt myydä sitä 36.000–39.900 euron hintapyynnöillä. Asiakkaan mukaan hän oli saanut autosta 30.000 ja 35.000 euron tarjoukset, joita hän ei ollut hyväksynyt. Asiakkaan kertomus on ristiriidassa hänen myynti-ilmoituksestaan ilmenevän 32.900 euron hintapyynnön kanssa.

Vakuutuksenottajalla on velvollisuus kertoa ajoneuvon arvosta todenmukaisesti. Asiakkaan arvion ja vakuutusyhtiön tekniseen tietämykseen perustuvan lunastushinnan välillä on huomattavan suuri erotus. Esitutkinta-aineiston mukaan kytkinremontin tehnyt korjaaja oli kertonut asiakkaalle kaksoismassavauhtipyörän välyksestä. Viasta johtuvat värinät ja äänet olisivat ilmenneet ajon aikana. Asiakkaan naisystäväkin oli havainnut autossa olleet viat. Lisäksi asiakkaan tietoisuutta auton arvosta osoittaa se, että hän oli tuloksetta yrittänyt myydä sitä 32.900 eurolla. Hänellä oli siten omaan myynti-ilmoituk­seensa perustuen markkinatietoa ajoneuvon todellisesta arvosta.

Syyttäjän rikosasiassa tekemä ratkaisu ei ole vakuutusyhtiötä sitova arvioitaessa vakuutussopimukseen perustuvaa siviiliasiaa. Asiakkaan on tullut olla tietoinen ajoneuvon vioista ja niiden arvoa alentavasta vaikutuksesta. Hän ei ole perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että ajoneuvon arvo olisi 45.000 euroa, vaan hän on pyrkinyt erehdyttämään vakuutusyhtiötä maksamaan ylisuuren korvauksen. Yhtiöllä on oikeus alentaa korvausta 1/3 asiakkaan menettelyn perusteella.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu

- vahinkotarkastajan arvio ajoneuvon käyvästä arvosta hintavertailuaineistoineen sekä 19.3.2014 päivätty sopimus vahingon määrästä. Vahinkotarkastaja katsoi auton käyväksi arvoksi 25.000 euroa ottaen huomioon iän, ajomäärän ja jälkeenpäin tapahtuneen verhoilun ja varustelun. Vertailuaineistossa olevissa retkeilyautoissa ei ollut täysin vastaavaa varustelua, mutta ne olivat vastaavasti vuotta uudempia ja huomattavasti vähemmän ajettuja. Hintapyynnit olivat 19.900–29.800 euroa sekä asiakkaan omassa myynti-ilmoi­tuksessa 32.900 euroa.

- verhoomoliikkeen 13.3.2014 päivätty tarjous loppusummaltaan 34.965 euroa

- Autovahinkokeskuksen 25.4.2014 päivätty tutkimuslausunto, jonka mukaan kaksoismassavauhtipyörä ja sen keskellä oleva vaihteiston sisääntuloakselin keskittävä laakeri olivat olleet vaurioituneita ja vaihtokuntoisia jo ennen paloa. Auto on ollut ajokuntoinen, mutta kaksoismassavauhtipyörä olisi aiheuttanut voimakkaita värinöitä ajon aikana, ja laakerista olisi kuulunut mekaanista ääntä moottorin käydessä. Merkkiliikkeen kustannusarvion mukaan näiden korjaaminen olisi maksanut noin 2.700 euroa.

- esitutkinta-aineistoa ja päätös syyttämättä jättämisestä

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse ajoneuvon käyvän arvon ja lunastuskorvauksen suuruudesta ja siitä, onko vakuutusyhtiöllä oikeus alentaa autovakuutuskorvausta vakuutussopimuslain 72 §:n mukaisella perusteella.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 72 §:n mukaan jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Tapaukseen sovellettavien autovakuutusehtojen kohdan 6.2.1 mukaan korvauksen enimmäismääränä suoritetaan enintään käyvän hinnan mukainen korvaus.

Käypä hinta on se käteishinta, joka vahinkohetken markkinatilanteessa ajoneuvosta tai sen varusteista – ottaen huomioon niiden kunto – on yleisesti saatavissa, kun niitä pidetään myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Jos vakuutuskirjaan on merkitty vakuutusmäärä tai vakuutusmaksuperusteeksi ilmoitettu arvo, ne eivät ole todistuksena käyvästä hinnasta.

Ehtojen kohdan 6.3.4.1 mukaisen ”Käypä hinta + 30 prosenttia” –ehdon mukaan ajoneuvo lunastetaan välittömästi sillä ennen vahinkoa olleesta käyvästä hinnasta korotettuna 30 prosentilla, jos korjauskustannusten arvioitu määrä on yli 60 prosenttia ajoneuvon käyvästä hinnasta.

Korvauksena suoritetaan kuitenkin enintään uuden samanlaisen ajoneuvon käteismyyntihinta vahinkohetkellä tai kun sellainen viimeksi on ollut myynnissä. Käytettynä hankitusta ajoneuvosta ei korvata kuitenkaan enempää kuin sen hankintahetken käypä hinta.

Asian arviointi

Ajoneuvon käypä hinta

Lunastettavan ajoneuvon käypä hinta tarkoittaa ajoneuvon todennäköistä myyntihintaa ennen vahinkoa. Autoon hankitut lisävarusteet tai tehdyt kunnostukset eivät korota ajoneuvon myyntihintaa vastaavalla summalla. Myynti-ilmoitusten hintapyynnöt tai autoliikkeiden ulosmyyntihinnat eivät suoraan osoita vastaavan ajoneuvon käypää hintaa.

Asiakkaan ajoneuvon osalta huomioon on otettava paitsi ikä, ajomäärä ja varustelu myös se, että autossa oli vahinkohetkellä havaittavia vikoja, joiden korjaaminen olisi eri arvioiden mukaan maksanut 1.000–2.700 euroa. Tämä ja esitetty hintavertailuaineisto huomioon ottaen lautakunta katsoo, että asiakkaan ajoneuvon käypä hinta vahinkohetkellä vuonna 2014 oli 25.000 euroa.

Asiakkaan ajoneuvon vakuutukseen sisältyi ehtojen kohdan 6.3.4.1 mukainen lunastusturva. Lunastuskorvaus on lähtökohtaisesti ajoneuvon käypä hinta korotettuna 30 prosentilla, mutta käytettynä hankitun ajoneuvon osalta hankintahetken käypä hinta on korvauksen enimmäismäärä. Vakuutusyhtiö on arvioinut, että ajoneuvon käypä hinta hankintahetkellä vuonna 2012 oli 30.000 euroa ottaen huomioon, että asiakas oli kertonut maksaneensa ajoneuvosta 17.000 euroa ennen varustelua. Vakuutuslautakunnalle esitetty aineisto ei osoita, että ajoneuvon käypä hinta vuonna 2012 olisi ollut enemmän kuin 30.000 euroa.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on määrittänyt ajoneuvon käyvän hinnan ja lunastusturvakorvauksen määrän ehtojen mukaisesti.

Korvauksen alentaminen vilpin perusteella

Lautakunta toteaa, että syyttäjä on tässä asiassa nimenomaisesti arvioinut kysymystä vakuutusyhtiön erehdyttämisestä. Arvioinnin perusteena on ollut sama aineisto, joka nyt on toimitettu Vakuutuslautakunnalle. Esitetystä aineistosta ei ilmene perusteita arvioida tätä kysymystä toisin kuin syyttäjä. Selvitys ei osoita asiakkaan olleen tietoinen siitä, että hänen ajoneuvossaan oli korjausta vaativa merkittävä vika.

Lautakunta toteaa lisäksi, että vahinkotilanteissa kysymys käytetyn ajoneuvon käyvän arvon suuruudesta on aina jossain määrin arvionvarainen; se myyntitapahtuma, jolla ajoneuvon myyntihinnan voisi selvittää, ei vahingon tapahduttua enää voi toteutua. Lisäksi se, että omistaja pitää autonsa arvoa todellista suurempana, on kokemuksen perusteella pikemminkin pääsääntö kuin poikkeus. Toisin sanoen se, että osapuolten näkemykset ajoneuvon arvosta eroavat, ei lähtökohtaisesti osoita vilppiä vaan arvostusten erilaisuutta.

Lautakunta katsoo jäävän näyttämättä, että asiakas olisi antanut vilpillisesti väärää tietoa vahingon jälkeen. Yhtiön tulisi näin ollen maksaa autovakuutuskorvaus alentamattomana.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa ajoneuvon käyvän hinnan ja lunastusturvakorvauksen alentamattomana.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Raulos

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen