Tapahtumatiedot

Osa vakuutuksenottajan sikalarakennusta paloi 19.2.2013. Korvausta on haettu maatilavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö on 4.4.2013 päivätyssä korvauspäätöksessään lausunut, että maatilavakuutuksesta suoritetaan korvaus, mutta että siitä vähennetään 25 prosenttia suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella. Saatujen selvitysten mukaan lämpökeskuksen tuhkaa oli kerätty ensin palopaikalla olleeseen maitotonkkaan, jossa tuhkan oli annettu jäähtyä. Tämän jälkeen tuhkat oli säkitetty paperisiin rehusäkkeihin, joita oli pidetty paikassa, josta palo yhtiön mukaan alkoi. Säkkien lähellä oven vieressä oli lisäksi kanisteri, jossa oli sytytysnestettä.

Vakuutusyhtiön mukaan tuhkan eristyskyvyn vuoksi sitä pitäisi ensin möyhiä, jotta tuhka olisi varmasti sammunut, koska tuhka voi pitää sytyttävää kuumuutta vuorokausia. Ottaen huomioon, että tuhkaa oli säilytetty vetoisassa säilytyspaikassa paperisissa säkeissä ja lähellä sytytysnestettä, voitiin paloturvallisuuteen liittyvien suojeluohjeiden laiminlyönnin katsoa tapahtuneen lievää suuremmalla huolimattomuudella. Sanotuilla perusteilla yhtiöllä oli oikeus alentaa suoritettavaa korvausta.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on kertonut 24.2.2014 päivätyssä valituksessaan, ettei yhtiö ollut näyttänyt, että vahinko olisi aiheutunut suojeluohjeen laiminlyönnistä. Pelastuslaitoksen onnettomuusselosteen mukaan palon syttyminen saattoi johtua useasta vaihtoehtoisesta syystä. Palontutkinnassa tehtyjen havaintojen perusteella palo oli saattanut johtua tuhkan käsittelystä, mutta tuhojen laajuuden vuoksi muitakaan vaihtoehtoja ei voitu sulkea pois. Poliisin mukaan oli mahdollista, että palon syy oli tuhkan käsittely tai johonkin viidestä sähkömoottorista tullut vikapalo tai muu sähkövika. Poliisinkaan mukaan syttymissyytä ei ollut mahdollista selvittää.

Vakuutuksenottajan mukaan vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja A:n vahinkopaikassa tekemästään käynnistä kirjoittama raportti oli harhaanjohtava ja sisälsi virheitä. Vakuutuksenottajan tiedossa ei ollut, että A olisi käynyt hänen kiinteistöllään muutoin kuin palon jälkeisenä päivänä 20.2.2013 eikä tuolloin tehtyä raporttia voitu pitää näyttönä tulipalon syttymissyystä.

Vakuutuksenottajan mukaan tulipalo oli syttynyt sähkömoottoreiden toimintahäiriöstä tai muusta sähköviasta. Porsaiden kuolintapa viittasi siihen, että palon syy oli porsitusosaston oven yläpuolisten sähkömoottoreiden syttyminen. Tuli oli todennäköisesti levinnyt räjähdysmäisesti, mihin viittasi muun muassa se, että porsitusosastolla olleet porsaat olivat kuolleet osittain istuma-asentoon ja niiden korvat olivat jääneet pystyyn. Porsitusosaston sisäänkäynnin oven yläpuolella oli lämmönvaihdin, jossa oli kolme sähkömoottoria.

Vakuutuksenottajan mukaan ei ollut mahdollista, että palo olisi syttynyt tuhkan käsittelystä. Sähköpolttimen valmistajan mukaan tuhkaruuvista tuleva tuhka ei ollut kuumaa. Tuhkaruuvin kautta tullut palamistuhka oli johdettu vakuutuksenottajan kahteen maitotonkkaan, joista toinen oli tuhkaruuvin pään alla ja toista säilytettiin sivussa toisen maitotonkan täyttymiseen saakka ja vasta tuolloin tuhka siirrettiin sianruokasäkkeihin, joita tilassa oli neljästä viiteen kappaletta. Tuhkan siirto tapahtui käsin, joten tuhkan koostumus ja lämpötila oli mahdollista selvittää. Vakuutuksenottaja oli näin ollen täysin varma, ettei hänen pakkaamansa kylmä tuhka ollut voinut syttyä tuleen itsestään. Tuhkan käsittelyä ei ollut moitittu myöskään palotarkastuksessa.

Vahinkotarkastaja A oli lausunut raportissaan, että suurimmat palovauriot olivat sikalarakennuksen lämpökeskuksen puoleisessa päädyssä. Vakuutuksenottaja on pitänyt havaintoa merkillisenä, sillä sekä koko emakkosikala, rehustamo että rehuvarasto tuhoutuivat täysin, mikä ilmeni vahinkopaikalta otetuista valokuvista. Myös vakuutusyhtiön tilaamasta tavarantarkastuskertomuksesta ilmeni, että perustukset olivat kauttaaltaan pahasti vaurioituneet. Vakuutuksenottajan palon syyksi epäilemät sähkömoottorit sijaitsivat juuri lämpökeskuksen välittömässä läheisyydessä.

Raportin suurimmat virheet liittyivät vakuutuksenottajan mukaan hänen vahinkotapahtumasta antamiensa tietojen kirjaamiseen. Vakuutuksenottaja on kertonut, että häntä haastateltiin hänen valvottuaan koko yön sammutus- ja pelastustöiden vuoksi. Ihmisen uupumista voitiin verrata humalatilaan. Vakuutuksenottaja ei muistanut tarkasti, mitä hän oli tuolloin kertonut, mutta hän oli täysin varma, että hän oli puhunut nuohoustuhkasta ja sen kuumuudesta eikä tuhkaruuvin tuhkasta. Nuohoustuhkaa säilytettiin metallilaatikossa. Vakuutuksenottajalle ei myöskään annettu mahdollisuutta tarkistaa raporttia.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut 17.7.2014 päivätyssä vastineessaan, että tuhkan säilyttäminen paperisissa säkeissä oli vastoin suojeluohjetta, jonka mukaan tuhka tulee säilyttää palamattomassa kannellisessa astiassa. Tuhkaruuvista tullutta tuhkaa oli säilytetty maitotonkassa, jonka jälkeen tuhka on siirretty säilytettäväksi paperisiin säkkeihin.

Vahinkotarkastaja A:n lausunnon liitteenä olevasta valokuvasta voitiin havaita, että parioven vasemman puolen kohdalla on täydellisen palon aiheuttama materiaalikato sokkelin päällä sekä voimakkaita lämmönvaikutuksia betonissa. Poliisin tutkintapöytäkirjassa kerrottiin, että seinä oli palanut puhki palon alkuvaiheessa säkkien säilytyskohdan vieressä. Myös pelastuslaitoksen mukaan palo oli saattanut aiheutua tuhkan käsittelystä.

Tuhka kulkeutui tulipesästä tuhka-astiaan talviolosuhteissa noin 5-6 vuorokauden kuluessa ja kesällä yli kahdessa viikossa tuhkaruuvin pituuden ollessa neljä metriä. Valokuvien perusteella rakennuksen lämmitysjärjestelmän tuhkaruuvi oli selvästi tätä lyhyempi, mikä nosti tuhkaruuvista tulevan tuhkan lämpötilaa. Kun matka tuhkaruuvia pitkin oli lyhyempi, maitotonkkaan tippuva tuhka oli kuumempaa.

Selvitysten perusteella voitiin todeta tulipalon syttymisalueen olleen kohdassa, jossa tuhkasäkkejä oli säilytetty. Näin ollen suojeluohjeen laiminlyönnillä on ollut syy-yhteys vahinkoon. Laiminlyöntiä ei voitu muutoinkaan pitää vähäisenä, koska se oli ollut jatkuvaa.

Vakuutusyhtiö on kertonut, ettei sille ollut toimitettu tietoa palon jälkeen tehdyistä rakennus- ja korjaustöistä aiheutuneiden kustannusten määrästä. Lisäkorvausta saattoi tulla suoritettavaksi vain, jos vakuutuksenottaja osoitti toteutuneiden, vahinkoon liittyvien rakennus- ja korjauskustannusten ylittävän jo maksetun korvaussumman.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, onko vakuutuksenottajan näytetty laiminlyöneen vakuutusehdoissa mainittuja suojeluohjeita ja onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus alentaa vakuutuksenottajalle maksettavaa korvausta suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevan maatilavakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 5.1.2 (Perusturvataso) mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka välittömästi aiheutuu vakuutetulle omaisuudelle äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

Kohdan 7.1 (Suojeluohjeiden merkitys) mukaan suojeluohjeiden tarkoituksena on torjua uhkaavia vaaroja ja vähentää syntyviä vahinkoja. Jos vakuutettu on laiminlyönyt suojeluohjeiden noudattamisen tahallaan tai huolimattomuudella, jota ei voida pitää vähäisenä, voidaan korvausta vähentää tai se evätä.

Kohdan 7.2.2 (Tulisijat ja lämmityslaitteet) mukaan tulisijasta poistettu tuhka tulee säilyttää palamattomassa, kannellisessa astiassa.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 6.1 (Velvollisuus noudattaa suojeluohjeita) mukaan vakuutetun tulee noudattaa vakuutuskirjassa, vakuutusehdoissa tai kirjallisesti muutoin annettuja suojeluohjeita. Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt suojeluohjeiden noudattamisen, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä. Harkittaessa, onko korvausta alennettava tai se evättävä, otetaan huomioon, mikä merkitys suojeluohjeen laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutetun tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Asian arviointi

Vakuutukseen sisältyvän suojeluohjeen mukaan tulisijasta poistettu tuhka tulee säilyttää palamattomassa, kannellisessa astiassa. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksenottaja on kertonut vahinkotarkastajalle, että tuhkaruuvista tullutta tuhkaa oli säilytetty maitotonkassa, jonka jälkeen tuhka on siirretty säilytettäväksi paperisiin säkkeihin.

Vakuutuksenottaja on kertonut, että sähköpolttimen valmistajan mukaan tuhkaruuvista tuleva tuhka ei ole kuumaa. Tuhkaruuvin kautta tullut palamistuhka oli johdettu vakuutuksenottajan kahteen maitotonkkaan, joista toinen oli tuhkaruuvin pään alla ja toista säilytettiin sivussa toisen maitotonkan täyttymiseen saakka. Vasta tuolloin tuhkaa siirrettiin sianruokasäkkeihin, joita tilassa oli neljästä viiteen kappaletta. Vakuutuksenottajan mukaan tuhkan siirto tapahtui käsin, jolloin tuhkan koostumus ja kylmyys tutkittiin. Vakuutuksenottaja oli varma, ettei hänen pakkaamansa kylmä tuhka ollut voinut syttyä tuleen itsestään. Vakuutuksenottaja on korostanut, ettei tuhkan käsittelyä moitittu myöskään palotarkastuksessa.

12.6.2013 päivätyn tutkintailmoituksen mukaan poliisin teknisessä tutkinnassa syttymissyytä ei katsottu voitavan selvittää, mutta mahdollisina vaihtoehtoina oli mainittu johonkin viidestä moottorista tullut vikapalo tai sähkövika. Kohteessa oli tehty sähköasennuksia vajaa kaksi viikkoa ennen paloa. Myös tuhkan käsittely mainittiin eräänä vaihtoehtona. Tutkintailmoituksessa todettiin vakuutuksenottajan tyhjentäneen maitotonkan tuhkasta edeltävänä päivänä ja siirtäneensä mahdollisesti tuhkan paperisäkkeihin kuten monesti aiemminkin. Hän oli kertonut varmistavansa aina säkitetyn tuhkan lämpötilan. Tutkintailmoituksessa pidettiin mahdollisena, että tonkkaan tippunut tuhka oli palanut vain osittain ja seassa oli huonon palamisen vuoksi vielä kekäleitä, jotka olivat voineet lentää lattialle. Tuhkasäkkejä säilytettiin lämpökeskuksen vasemmalla seinustalla eli sen kohdan vieressä, josta seinä oli alkuvaiheessa palanut. Palon katsottiin voineen aiheutua tuhkan käsittelystä. Palo oli levinnyt koko rakennukseen ja tuhon laajuuden vuoksi muita syttymissyitä ei ollut voitu sulkea pois. Selosteessa kehotettiin paloturvallisuuden parantamiseksi kiinnittämään enemmän huomiota tuhka käsittelyyn, sähkölaitteiden valvontaan ja palon havaitsemiseen.

25.3.2011 päivätyssä palotarkastuspöytäkirjassa on todettu, ettei kohteessa havaittu palo- ja henkilöturvallisuuteen vaikuttavia puutteita. 26.11.2012 päivätyssä yleisen palotarkastuksen pöytäkirjassa kehotettiin puhdistamaan pöly, jota kertyy sähkölaitteistoihin, lämmityslamppuihin ja sähkömoottoreihin. Lisäksi pöytäkirjassa kehotettiin saattamaan pelastussuunnitelma ajantasaiseksi.

Vakuutusehtojen mukaan harkittaessa, onko korvausta alennettava tai se evättävä, otetaan huomioon, mikä merkitys suojeluohjeen laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Vakuutuslautakunta toteaa, että jos vakuutusyhtiö vetoaa suojeluohjeen laiminlyöntiin korvauksen alentamisperusteena, tulee sen näyttää, että vahinko on syy-yhteydessä suojeluohjeen laiminlyöntiin.

Eri tahot ovat arvioineet mahdollisia syitä palon syttymiselle, mutta asiassa ei ole lautakunnan näkemyksen mukaan esitetty riittävän tarkkaa selvitystä palon syystä. Asiassa ei ole näin ollen näytetty, että suojeluohjeen laiminlyönnillä olisi ollut syy-yhteys syntyneeseen vahinkoon. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi alentaa korvausta suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa yhtiötä suorittamaan korvauksen ilman suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella tehtyä vähennystä.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Raulos, puheenjohtaja
Nikunlassi, sihteeri

Jäsenet:
Löppönen
Makkula
Nyyssölä
Pesonen
Sarpakunnas
Sjögren